Seurapuhe Tornion RY:llä 13.10.2019 15.59

Kiitos, että isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen ylimme näiden seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä, me sinun köyhinä armolapsina haluamme tänä iltahetkenä kiittää kaikesta siitä hyvästä, jota olet meitä kohtaan. Suonut täällä rakkaassa kotimaassamme siitä, että saamme tänäkin iltana vapaasti kokoontua sinun pyhän ja hukkumattoman sanasi ääreen. Ennen kaikkea me kiitämme pojastasi Jeesuksesta, Kristuksesta, jonka sovitustyön kautta me saamme tänä päivänä olla uskomassa. Tämä kaikki saisi tapahtua ennen kaikkea sinun nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi.

Rukoilemme vielä poikasi Jeesuksen opettamin sanoin. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä seuraapuhe johdannoksi. Luen täältä tälle päivälle osoitettua evankeliumitekstiä. Se on täällä Luukkaan evankeliumissa, 14. luvussa, ja luen siitä 14 ensimmäistä jaetta Jeesuksen nimeen. Ja tapahtui, että hän tuli yhden farisealaisen päämiehen huoneeseen sapattina ruualle, ja he vartioitsivat häntä. Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jeesus vastaten sanoi lainoppineille ja farisealaisille, sopiiko sapattina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen ja paransi hänet ja päästi menemään.

Ja hän vastaten sanoi heille: Kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sapatin päivänä häntä ota ylös? Ja he eivät taineet häntä tähän vastata. Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille: Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen sijaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu. Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle sijaa, ja niin sinä häpeissäsi menet alempaan istumaan.

Mutta kun kutsuttu olet, niin mene ja istu alempaan sijaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulisi ja sanoisi sinulle: ystäväni, nouse ylemmä. Silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssasi aterioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli: Kun päivällistä taikka ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäsi, eli veljiäsi, ei lankojasi, taikka rikkaita kylänmiehiäsi, ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu ja sinulle maksa. Mutta kun pidot teet, niin kutsu köyhiä, rikkoja, ontuvia, sokeita. Niin sinä olet autuas, sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa. Aamen.

Tämä evankeliumiteksti ja tämä päiväaihe on kristityn vapaus. Ja tämä tapahtuma, mistä nyt on tämä teksti, tapahtui sabattina, pyhäpäivänä. Ja siinä Jeesusta oli kutsuttu vähän niin kuin, voisiko sanoa, kokeelle. Jeesusta nämä halusivat testata.

Mutta jos jotain ensin tästä pyhäpäivän, eli sabatin vietosta. Tämähän on kolmas käsky. Kuuluu niin, että pyhitä lepopäivä. Ja täällä toisen Mooseksen kirjan 20. luvussa sanotaan näin. Tämä on siitä, kun Jumalan kymmenen käskyä luetaan ja luetaan. Muista sabatin päivää, että sen pyhittäisit. Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askareissa toimittaman. Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalasi sabatti. Silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on. Sillä kuutena päivänä on Herra taivaan ja maan ja meren tehnyt ja kaikki, mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sen tähden siunasi Herra sabatin päivän ja pyhitti sen.

Näin. Tämä käsky annettiin tästä seitsemännestä päivästä. Ja tämän seitsemännen, eli sabatin päivän viettoon, oli näillä farisealaisilla ja kirjaoppineilla. Eli farisealaisilla tässä oli tämmöinen uskonnollinen, poliittinen juutalainen ryhmittymä. Heillä oli hyvin tarkat tämmöiset säännöt, sanotaan perinnäissäännöiksikin, jotka kielsivät tosiaan kaiken tekemisen.

Tämä, miksi ne nyt kutsui sitten, oli yksi farisealaisten päämies, joka kutsui Jeesuksen sinne päämiehen huoneeseen syömään. Ja todennäköisesti siellä oli sitten, koska Jeesus vastasi siellä lainoppineille ja farisealaisille, niitä oli vähän useampia siellä näitä muita Jeesuksen lisäksi.

Ja miksi ne sitten kutsui, niin Luukas kirjoittaa täällä kolmannesta luvusta edellisestä tapahtumasta. Tämäkin oli tapahtunut sabattina. Täällä lukee, että hän opetti sabattina yhdessä synagogassa. Ja katso, siellä oli vaimo, jolla oli sairauden henki, 18 vuotta ollut. Ja hän kävi kumarruksissa, eikä voinut ikinä itsensä ojentaa. Mutta kun Jeesus sen näki, kutsui hän hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Vaimo, sinä olet päässyt taudistasi. Ja hän pani kätensä hänen päällensä ja kohta se ojensi ylös itsensä ja kiitti Jumalaa.

Niin vastasi synagogan päämies ja närkästyi, että Jeesus paransi sabattina. Ja sanoi kansalle: Kuusi päivää ovat, joina sopii työtä tehdä. Niinä te tulkaa ja antakaa teidän parantaa teitä. Ei sabatin päivänä.

Niin vastasi häntä Herra ja sanoi: Sinä ulkokullattu. Eikö kukin teistä päästä nautansa eli aasinsa sabattina seimestä ja johdata juomaan? Eikö myös tämä Aabrahamin tytär pitäisi sabattina päästä tämän tästä siteestä, jonka katso saatana on 18 vuotta sitonut?

Ja kun hän näitä sanoi, niin häpesivät kaikki, jotka häntä vastaan olivat. Ja kaikki kansa iloitsi kaikista kunniallisista töistä, joita hänellä tehtiin.

Tämä tapahtuma oli todennäköisesti ollut ennen tätä, mikä meillä on varsinaisena tekstinä. Eli nämä juutalaiset, koska hehän eivät hyväksyneet, että Jeesus on Jumalan poika, vaan he kaikin keinoin pyrkivät mitätöimään sen asian. Ja siksi he myös pyrkivät Jeesuksen asettamaan tämmöisiin erilaisiin ansoihin, joka nyt oli tässä ja on tässä meidän tekstissä.

Koska tässä ensimmäisessä jakeessa sanotaan, että voi lukea kokonaan vielä: Ja tapahtui, että hän tuli yhden farisealaisen päämiehen huoneeseen sabattina ruualle, ja he vartioitsivat häntä. Eli tämä vartioiminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että he halusivat tarkkailla häntä, ja he halusivat koetella häntä.

Sillä, ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Epäilen, että se vesitautinen ihminen ei välttämättä ollut ihan sattumalta siellä, vaan ehkä nämä olivat tämän ansan tähän tehneet. Ja koska heidän, niin kuin edellä katsottiin tuolla, niin nämä päämiehet, juutalaiset, eivät hyväksyneet sabattina edes parantamista, tosin kyllä ne aasit ja eläimet kävivät juottamassa, niin kuin mekin tehdään, jos niitä on eläimiä.

Mutta tämmöisen ansan kumminkin nyt Jeesukselle laittoi, niin Jeesus tosi varmasti tiesi ja näki tämän. Niin Jeesus vastaten sanoi lainoppineille ja farisealaisille: Sopiko sabattina parantaa? Niin he vaikenivat. Eli he olivat halunneet saada Jeesuksen kiinni, mutta Jeesus kysyi tämän kysymyksen. Ja he vaikenivat.

Niin Jeesus vastaten rupesi häneen ja paransi hänet ja päästi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: Kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eiköhän kohta sabatin päivänä häntä ota ylös?

Ja tässä raamatun kohdassa nämä farisealaiset eivät saaneet nyt Jeesusta kiinni, vaan Jeesus laittoi ensin kysyen ja sitten paransi ja sitten otti vertauksen tästä, että jos joku eläin putoaa kaivoon, niin huonosti sille käy, jos ei aleta maanantai-päivää odottaa. Vaan kyllä se on syytä nostaa saman tien pois, ja niinhän kaikki tietenkin tekevätkin.

Mutta tästä pyhäpäivän vietosta, se on tärkeä päivä, ja kyllä se Jumala on tämä asettanut ihmisille, ja se on oikeastaan meille lahja, että Jumala antoi meille tämmöisen pyhäpäivän. Kun käskyissäkin sanotaan, että pyhitä lepopäivä, niin mitä se pyhittäminen sitten oikein tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee eroittaa. Ja sillä tavalla, että me tänä pyhäpäivänä toki lepäämmekin, se ei ole sinänsä väärin, vaan ihan oikein, mutta että me erotamme tämän päivän Jumalalle, Jumalan sanalle, Jumalan sanan kuulolle, niin kuin me tänäänkin olemme tänä päivänä halunneet tulla seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa.

Tuolla vanhan testamentin puolella on kyllä esimerkkejä siitä, miten kävi siellä korpivaelluksella. Pyhäpäivästä on muun muassa siinä, kun sitä mannaa satoi taivaasta, niin sitähän tuli sillä lailla, että kuutena päivänä sitä satoi, ja silloin sitä korjattiin, ja seitsemäntenä päivänä sitä ei enää satoi, eikä sitä löytänyt, mutta sitä riitti myös syötäväksi seitsemänneksikin päiväksi.

Ja silloin muissakin kohdissa puhutaan sabatin vietosta. Jumala siellä torui Mooseksen kautta sitä väkeä, kun he eivät pyhittäneet sabatin päivää, vaan heillä oli tullut epäjumalanpalveluksia siihen päivään. Ja ajattele, että ei tämä asia meillä tänäkään päivänä ole niin kaukana, miten me pyhitämme sabatin päivää.

Ja mitkä ovat niitä epäjumalia? Voisiko yksinkertaisesti sanoa näin, että kaikki se, mikä luo meille esteitä sille, että me emme pyhäpäivänä hiljennyttäisi joko lukemalla, tai kuuntelemalla, tai tulemalla seuroihin, ja täällä saamme kuunnella Jumalan sanaa luettuna ja selitettynä, sillä lailla, kun taivaan Isä pyhänkänsä kautta haluaa sitä hulloinkin olla avaamassa.

Kyllä meille esteitäkin olisi. Niitä epäjumalia saattaa tulla meille ihan urheilusta, omasta liikkumisesta, ettei tahdo viikolla ehtiä, kun on niin kiire, niin pyhäpäivänä voisi sopiva käydä lenkillä. Voi tulla jostakin harrastuksesta, soittamisesta tai muusta. Ja kyllähän tänä päivänä varmaan tämä internetti on meille semmoinen yksi vaikea asia sillä lailla, että sieltä löytyy kaikkea viihteellisyyttä, eikä se kaikki sillä lailla väärää ole, mutta saatamme siihen niin ihastua ja paneutua. On sopivasti joku nettipeli kesken, ettei tahdo joutaa seuroihin. Eli silloin niistä asioista alkaa tulla meille epäjumalia.

No on hyvä ja tärkeää, että me pitäisimme sabatin pyhäpäivänä, ja saisimme ihan fyysisestikin levätä, mutta ennen kaikkea, että meidän sielumme saisi lepoa ja virvoitusta Jumalan sanan kautta.

No nyt tässä meidän tekstin, luin tästä vielä seuraavankin selitysosan, joka viittaa tuohon edelliseen tapahtumaan, kun siellä oli kokoonnuttu ruualle. Ja tuota Jeesus, tässä Luukas kirjoittaa, että mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia.

No nyt tuona aikana, kun mentiin ruualle, niin siellä oli vähän tämmöinen istumajärjestys, että se isäntä kutsuja oli siellä tietyssä kohtaa pöytää. Ja muistan lukeneeni tästä ruokailutapahtumista sillä lailla, että sillä ei välttämättä istuttu aina niin sanotusti pöydän ääressä, niin kuin me istumme, vaan että se oli vähän semmoinen ovaalin muotoinen matala pöytä, jonka ääressä sitten maattiin yleensä vasemmalla kyljellä ja siitä ruokailtiin.

Mutta miksi se Jeesus sitten halusi tästä puhua, niin siinä paikoilla oli merkitys sillä lailla, että ketkä istuivat lähempänä sitä isäntää, niin ne olivat tärkeämpiä jotenkin, ne olivat ylempiä paikkoja. Ja se, voisiko sanoa, että se viimeisimmäksi kutsuttu istui sitten sillä ihan toisessa päässä tai oli toisessa päässä sitä pöytää.

Ja Jeesus halusi nyt sanoa sekä näille vieraille, jotka olivat niitä farisealaisia ja lainoppineita, kuinka eli hän sanoi heille, kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen sijaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu. Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut ja sanoo sinulle: anna tälle sijaa, niin sinä häpeissäsi menet alempaan istumaan.

Mutta kun kutsuttu olet, niin mene ja istu alempaan sijaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulisi ja sanoisi sinulle: ystäväni, nouse ylemmä. Silloin sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssasi aterioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli, kun päivällistä taikka ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäsi, eli veljiäsi, ei lankojasi, taikka rikkaita kylämiehiäsi, ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu ja sinulle maksa. Mutta kun pidot teet, niin kutsu köyhiä, raajarikkovia, ontuvia, sokeita. Niin sinä olet autuas, sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.

Näin Jeesus kuvaa sitä tapahtumaa, että jos kutsutaan, niin tultaisiin sinne nöyränä, nöyränä sinne paikalle, ei itseä ylentäen, vaan alentuen.

Ja sitten minkälaisia piti kutsua: köyhiä, raajarikkovia, rikkoja, ontuvia, sokeita. Ajattelen, että meillä on nyt tänä iltahetkenä tässä pidot, ketä tänne seuroihin on kutsuttu. Tänne kutsutaan yleensä ottaen kaikkia, mutta erityisesti Jumalan lapsia tietenkin.

Ja kyllähän se Jumalan lapsen tuntomerkki, mitä se Jeesus kuvasi siellä Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa, että autuaita ovat hengellisesti köyhät ja autuaita ovat hengellisesti vaivaiset. Näin se kutsuu.

Mutta tässä tekstissä on viittaus tuonne ensimmäiseen Pietarin kirjeeseen, sen viidenteen lukuun, ja tuota siitä muutaman jakeen ajattelin lukea. Koska tämä, jos katsoo koko tekstikohtaa, että täällä oli korkeasti oppineita, lainoppineita ja sitten oli farisealaisia, joille oli tosi tärkeä tämmöiset perinnäissäännöt ja sitten tämä asema, eikä niinkään nöyryys ja kiitollisuus siitä, että he olisivat saaneet olla Jumalan lapsia, vaan heillä oli paljon tärkeämpää olla jossakin asemassa siinä joukossa, missä he olivat.

Johtajat, niin Pietari ensimmäisessä epistolassa, sen viidennessä luvussa puhutaan nöyryydestä. Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toiselle alamaiset. Ja pitäkää teidät kiinni nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyryyttäkää siis teidät Jumalan väkevän käden alle, että hän teitä ajallansa korottaisi. Kaikki teidän murheenne panko hänen päällensä, sillä hän pitää murheen teistä.

Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, kenet hän nielis. Sitä te seisokaat vastaan vahvat uskossa, tietäen, että ne vaivat tapahtuvat teidän velillennekin maailmassa.

Näin Pietari kehottaa nöyryyteen, mihinkä Jeesuskin halusi tuolla aterialla niitä farisealaisia ja lainoppineita opettaa. Niin me tänäkin päivänä saamme olla tosi nöyriä, mutta erityisesti kiitollisia siitä, että taivaan Isä on meille antanut tänne valtakuntansa, jonka asukkaina me saamme olla.

Meidän ei täällä tarvitse yrittääkään olla toinen toistamme parempi. Ei tarvitse hakea mitään ylimmäisiä paikkoja, vaan kaikista tärkeintä on se, että me saisimme olla raittiita ja me valvoisimme sillä omalla vartiopaikalla, sillä kyllä sielun vihollinen käy, niin kuin tämä tekstisana sanoi, ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet hän nielis.

Sielun vihollinen kyllä asettaa meille ansoja ja loukkuja. Me saamme itsessämme tuntea monia kiusauksia ja epäilyksiäkin. Se osaa laittaa meidät epäilemään välillä kovastikin, mutta kaikessa siinä arjessa, missä me elämme ja niissä koettelemuksissa ja kiusauksissa, niin me saamme kuitenkin laittaa kaikki meidän murheemme Jumalan päälle, sillä Hän pitää murheen meistä ihan tämän Pietarin epistolan mukaisesti.

Ja me tiedämme, että me mitään lakia noudattamalla eikä hyvin elämällä me emme ansaitse autuutta. Emmekä me säily tässä Jumalan valtakunnassa, mutta me säilymme sillä, että me saamme täällä armon valtakunnassa olla edelleen kuuluttamassa sitä armon evankeliumia, jota Jeesus lähetti meidän viemään kaikkeen maailmaan tänä päivänä ja tässä ajassa ja täällä Tornion raoistyksellä me saamme edelleen olla uskomassa jokainen omalle kohdalle tätä hyvää sanomaa taivaallisen Isän sydämeltä.

Sillä taivaallinen Isä haluaa nytkin tuoda niitä hyviä terveisiä sille paikalle, missä itsesi sitten tunnekin on voinut olla kovastikin murhetta ja sielunvihollinen on kiertänyt kiljuvana jalopeurana ja on saattanut tulla lankemuksiakin.

Mutta tämä anteeksiantamisen evankeliumi saa olla uskomassa omalle kohdalle. Sinulla on nytkin lupa näiden seurojen alkajaisiksi jäädä uskomaan omat syntisi, viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saa olla ihan rauhaan, vapauteen ja iloon asti uskomassa.

Tätä armon evankeliumia minunkin sydämeni kaipaa monessa kiusattuna ja epäileväisenä. Tänne teidän eteenne tänään tulin ja haluan kysyä, että saanko minä kierrä uskomaan omat syntini anteeksi. Tämä on halu ja tahto yhdessä uskoa teidän kanssa.

Ja jos tätä puhetta on ollut kuulemassa joku sellainen, joka tästä armosta on osaton, niin nämä taivaan Isän terveiset koskettavat myös sinua. Sinäkin saat jäädä uskomaan omat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja vielä sinulle, joka ehkä olet siellä vuoteessa tai sidottuna niin, että seuroihin tänä iltahetkenä olet päässyt, mutta olet kuunnellut siellä radion tai internetin äärellä, niin sinäkin saat jäädä uskomaan omat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Jeesuksen siunattuun ja aina siunattuun nimeen. Aamen.

Seurataan. Aina voimia Heikki, aina evv.