Messu/saarna Kajaanin kirkossa 01.09.2019 09.55

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Luukkaan evankeliumin 18. luvusta. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen.

Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: "Jumala, minä kiitän sinua, ettei ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huolintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenekset kaikesta siitäkin, mitä ostan." Publikaani seisoi taaempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."

Minä sanon teille, hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan. Mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Monet teistä muistavat Jeesuksen sanat: Seuratkaa aikojen merkkejä. Voimme sanoa, että meidän yhteiskunnassamme se on erityisen helppoa ainakin saada tietoa, mitä ympärillä tapahtuu. Huomioimme saattaakin kiinnittyä siihen, millainen on tämä maailma, millainen on tulevaisuus. Mutta muistammeko, millainen on oma elämämme?

Meille on erityisen tarpeellinen tällainen kirkko pyhä, jossa tutkimme itseämme, mitä minulle kuuluu. Onko sieluni puettu vai onko se alaston?

Tänään meille evankeliumitehtissä kerrottiin kaksi esimerkkiä ihmisestä, jotka tulivat temppeliin. Voimme pohtia mielissämme, kumpi näistä henkilöistä me olisimme. Vai olisinko minä jonkun muun kaltainen ihminen kuin nämä kaksi? Toivottavasti löytyy sellaisia muun kaltaisia ihmisiä tästä kirkosta mahdollisimman paljon.

Nimittäin tässä oli kaksi ihmistä, mutta viime kädessä kummankaan näiden ihmisen sielu ei kelvannut Jumalalle. Kun me tänään olemme tulleet kirkkoon, niin sydämestä me yhdyimme alkuvirteen, että olemme tulleet itseämme tutkimaan.

Raamatun kysymys on se, että sydän on pahanilkinen kappale. Kuka sitä voi tutkia? Näin varmasti on. Mutta kuitenkin me rohkenemme esittää Jumalalle nöyrän pyynnön: Tutki minua, Jumala. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä. Ja johdata minut ikiaikojen tielle.

Eikö sydämemme kuitenkin kaipaa pelastusta, kaipaa rakkautta, kaipaa armoa? Kun tänään katselemme omaa sydäntämme, niin katselemmeko omaa elämäämme, omaa sydäntämme rohkein mielin, kiitollisin mielin? Saamme olla kyllä kiitollisiakin siitä, että Jumala on meitä tähän hetkeen saakka auttanut. Mutta rohkenemmeko kiittää Jumalaa siitä, että emme ole sellaisia kuin muut ihmiset, nuo syntiset?

Tämän kirkossa on paljon hyviä istumapaikkoja. Ja varmaan monilla teistä voi olla joku erityisen mieluisa istumapaikka. Jollakin se voi olla pylvään vieressä ja jollakin lehterillä jossakin kohtaa. Jollakin sellaisessa paikassa, että saarnaaja ei sinne näe. Me saamme valita istumapaikkamme vapaasti.

Mutta istumapaikan valintaamme saattaa vaikuttaa myöskin se, millä mielellä tulemme kirkkoon. Joskus ihminen voi tulla silläkin mielellä kirkkoon, että saisinpa olla edes ovenvartijana Herran huoneessa. Tänään sinä saat olla kirkossa omana itsenäsi vapaasti. Saat olla Jumalan luomana hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen rakkauden kohteena.

Kenpäs tämä Jumalan palvelu onkin juuri sinua varten. Sinun sieluasi varten, että se saisi hoitoa ja rakkautta. Ehkä sinä olet rukoillut elämässäsi, rukoillut paljon ja koet, että et ole saanut vastausta.

Jeesus opetti meitä rukoilemaan ja kehotti menemään kammioonsa. Ja Jeesus sanoi, että isä vastaa sinulle julkisesti. Isän vastaus ei ehkä ole sellainen kuin sinä ajattelet sen olevan. Kuitenkin sinä saat kuunnella, mitä henki sanoo seurakunnalle, mitä se sanoo sinulle.

Sinulle, joka tunnet elämässäsi vaikeuksia, tunnet sydämessäsi kipua, kuulukoon tämä sana: Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi sinuun, joka kuitenkin olet rikas. Tällaiset terveiset Jeesuksella oli Smyrnan seurakunnan enkelille. Hän oli Jumalan yhteydessä. Hän oli Jumalalle rakas.

Puhuminen on siitä, että sinä olet Jumalalle rakas, mutta kysymyksemme kuuluu, oletko sinä Jumalan yhteydessä? Tunnetko sinä hänen poikansa? Tunnetko sinä Jumalan valtakunnan salaisuudet?

En tiedä, onko joukossamme sellaisia, jotka ajattelevat, että sinä tunnet Jumalan valtakunnan salaisuudet todella hyvin, esimerkillisesti. Sinulla on paljon hengellistä rikkautta. Olethan vuosikymmeniä kulkenut kirkossa ja tiedät kyllä nämä asiat.

Oisiko sinulle kuulua tämä sana, joka kuului Laodikean seurakunnan enkelille? Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

Kun Jumalan sanaa saarnataan, niin sitä saarnataan kaikille yleisesti ja yhteisesti. Jumala ei ikään kuin sormella tahdo osoittaa ketään, että sinä olet juuri tuollainen. Mutta Jumalan pyhä henki voi ihmiselle osoittaa hänen sydämessään, mikä on hänen tilansa Jumalan sanan edessä.

Hebrealaiskirjeen mukaan Jumalan sana on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. Se viiltää halki sielun ja se erottaa ytimet. Se erottaa ihmisen. Se näyttää ihmiselle, mikä on hänen paikkansa Jumalan edessä.

On kaksi mahdollisuutta: joko ihminen kelpaa Jumalalle tai sitten ihminen ei kelpaa Jumalalle.

Kun me tutkimme tätä evankeliumimme tekstiä, niin huomiomme kiinnittyy Jeesuksen sanoihin: "Minä sanon teille, hän lähti kotiinsa vanhurskaana. Tuo toinen ei."

Kun tutkimme tätä samaa raamatunkohtaa alkukielellä, kreikan kielellä, niin me voimme havaita, että alkukielen tekstissä Jeesus käyttää sanaa "vanhurskaampana". Jostakin syystä tähän uuteen kirkkoraamattuun on käännetty tämä: "Hän lähti kotiinsa vanhurskaana." Siitä ei ollut kysymys.

Aina kun tutkimme Raamatun sanaa, niin meidän on tutkittava sitä Jumalan sanan valossa. Ja aina kun tutkimme itseämme, niin sitäkin on tehtävä Jumalan sanan valossa.

Jumalan sanassa osoitetaan, mikä on syntiä. Jumalan sanassa osoitetaan, mistä ja miten ihminen voi kulkea taivasta kohti.

Kun Jeesuksen toimintaa tarkastellaan, niin hän ei jättänyt sellaisia ihmisiä, jotka sanoivat: "Jumala oli minulle syntiselle armollinen" siihen tilaan, vaan Jeesus antoi heille synnit anteeksi.

Jotta ihminen voisi päästä Jumalan valtakuntaan, jotta hänestä voisi tulla vanhurskas, niin hänen on saatava uskoa syntinsä anteeksi. Ei riitä se, että ihminen tuntee olevansa syntinen, vaan ihmisellä täytyy olla myöskin halu uskoa syntinsä anteeksi.

Vain anteeksiantamus voi puhdistaa ihmisen sydämen. Anteeksiantamuksen kautta ihminen pääsee osallisiksi Kristuksen sovitustyöstä, Kristuksen ansiosta.

Tämä fariseus, joka oli temppelissä rukoilemassa, lyhyen rukouksensa aikana neljä kertaa muisti sanoa sanan "minä". Hän ei kunnioittanut eikä kiittänyt Jumalaa, vaan hän kunnioitti itseään. Hän oli siis mennyt perusasiassa harhaan.

Kun käskyissä sanotaan, että rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken, niin kuin Jeesus tiivistää sen rakkauden kaksoiskäskyssä, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, niin tämä fariseus rikkoo molemmat osat tästä kaksoiskäskystä. Hän asettaa itsensä kunnian, oman kunnian, Jumalan kunnian edelle, rakastaa enemmän itseään kuin Jumalaa ja sen lisäksi hän halveksii myöskin lähimmäistään.

Tämä ihminen ei nähnyt omaa syntisyyttään. Aina silloin, kun ihminen näkee oman syntisyytensä, on kysymys Jumalan työstä. Jumalan työtä on se, että ihmisen sydämessä tapahtuu herääminen.

Puhutaan siitä, että ihminen on heränneellä tunnolla. Hänen sydämensä on arka ja hänen sydämessään on kysymys: Mitä minun pitäisi tehdä, että minä perisin iankaikkisen elämän?

Kun Pietarilta kysyttiin ensimmäisenä helluntaina, kun hän saarnasi, että te olette ristiinnaulinneet Herran Jeesuksen Kristuksen, että mitä meidän pitäisi tehdä, että me pelastuisimme, niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus."

Näin sanotaan tänäänkin Jumalan herättämälle ihmiselle, että pelastuaksesi sinun tulisi tehdä parannus.

Me kysymme, mitä on parannus, ja saamme vastauksen, että parannus on sitä, että ihminen katuu syntejään, mutta samanaikaisesti turvautuu evankeliumiin synnin päästöön.

Näin on mahdollista tänäänkin kaikille teille, jotka olette tutkineet tässä Jumalan palveluksessa itseänne ja huomannut, että te olette syntisiä ihmisiä. Toivottavasti näin on käynyt.

Nimittäin Jumala tahtoo armahtaa syntisen ihmisen. Hän tahtoo ruokkia köyhät runsain määrin, mutta rikkaat hän tahtoo ajaa tyhjinä pois.

Tänään teillä kaikilla on mahdollista. Teilläkin, jotka olette ajatelleet itsestänne, että minä olen ehkä parempi kuin muut ihmiset, tai teillä tai sinulla, joka olette ajatellut, että sinä olet kaikkein huonoin ihmiskunnassa. Näin suurta syntistä ei toista löydy.

Kaikille teille kuuluu evankeliumin parantava sana, että saatte uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Me saamme näin nähdä, että Jumala on todella suuri. Hän on todella sellainen, jota me saamme kiittää ja kunnioittaa. Hän meitä, jotka helposti kiinnymme pahaan, helposti joudumme harhaan, niin rakastaa niin paljon, että hän aina kutsuu oikealle tielle ja tahtoo, että me kulkisimme sitä ja tahtoo, että me pelastuisimme.

Se on Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Me saamme pyytää omalle tulevaisuudellekin sitä, että Jumala meitä etsisi, Jumala meitä kutsuisi ja Jumala meitä rakastaisi niin, että hän tekisi meidät yhä uudelleen nöyriksi, jotta me saisimme omistaa hänen armonsa.

Tämän Jumala voi tehdä meille rakkaudessaan.

Uskomme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Kiitos.