Seurapuhe Varkauden RY:llä 27.09.2019 18.33

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen hiljennytään seurojen aluksi vapahtajan opettamaan rukoukseen.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ihan kaikkisesti. Aamen.

Ajattelin tänä iltana lukea hyvin tutun Jumalan sanan paikan kolossalaiskirjeestä, Paavalin kirjeestä kolossalaisille sen kolmannesta luvusta. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Vallitkoon teidän sydämistänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella. Ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä. Kiittäen hänen kautta Jumalaa, isämme.

Paavalilla oli kolossalaisille yksinkertainen ja tärkeä ohje. Se oli tämä raamatun katkelma alkupuolella: Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Onko helppo asia? Joskus tuntuu, että kotona on sellaisia päiviä, että kaikki rullaa mukavasti ja on aika sopuisakin. Mutta sitten on sellaisia päiviä, jolloin ei ole siellä kodissakaan ihan kovin helppo tulla kaikkien kanssa toimeen. Lapsilla keskenään tulee riitaa ja lapset ja vanhemmat ottavat yhteen väsyneenä vanhempana. Monesti ei oikein jaksa lasten kiukuttelua tai erimielisyyksiä. Ja sitten sitä itsekin korottaa ääntänsä.

Kuitenkin Paavalin ohje on yksinkertainen ja tärkeä, että pitäkää huoli, että tulette toimeen keskenänne. Nyt muuten, kun tänne seuroihin oli lähtö, niin töissä meni vähän pidempään kuin oli tarkoitus. Ja tietenkin, niin kuin meillä ihmisillä helposti on tapana, niin se tehtäviin valmistautuminenkin jää monesti viime tippaan. Ja minäkin olin ajatellut, että tässä vielä kerkeen töitä ja näiden seurojen välillä vähän valmistautumaan tähän palveluvuoroon. Ja vähänlaiseksi jäi kyllä, sillä kotona ihan rauhallinen tilanne oli noin muuten. Oli sitä lähdössä lapset kukaan minnekin leirille ja muualle. Ja minä siinä kävin hyvin nopeasti sen verran, että söin ja yritin pikkasen valmistautua tähän puheenvuoroon. Ja sitten siinä sanoinkin lapsille, että eipä tässä oikein kerennyt eikä pystynyt valmistautumaan. Ja nyt minun on kyllä lähdettävä, niin sitten poika siihen totesi, että kerkesit mitä kerkesit, isä antaa loput. Ja hän sanoi sen semmoisella nuoren miehen huumorilla, pilke silmäkulmassa, mutta minä kyllä tiedän, että hän myös tarkoitti sitä. Kerkesit mitä kerkesit, isä antaa loput.

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Paavali kehotti tässä kolossalaisia Jumalan valittuja, niin kuin Paavali tässä kirjoittaa. Eli hän kirjoitti uskovaisille ihmisille ja hän kehotti armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Sen verran tuossa katsoin, kun mietin, että mitä kaikkea tämä merkitsee, niin roomalaiskirjassa Paavali kirjoittaa näin, että auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta, siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Siinä on Paavalin ohjeita, miten suhtautua toisiin ihmisiin ja miten suhtautua veliin ja sisariin. Hyviä ohjeita. Alhaaltapäin, rakkaudesta ja armahtain. Ja sitten kun siinä oli tuokin, että itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa, niin siinä on myöskin se, että kuuntelisimme toistemme murheita ymmärtäen, rohkaisten ja lohduttaen. Ja sitten kun on ilo aihetta, niin yhtyen siihen toisen iloon. Sellaista on veli- ja sisarusten kanssa käyminen Jumalan sanan mukaan.

Jeesuskinhan opetti, että pitäkää rakkaus keskenänne. Rakkaudesta Paavalin tässä kirjoitettiin, että kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Eli kaikista tärkein asia siinä, miten me toisten ihmisten ja miten me veli- ja sisarusten kanssa tulemme toimeen, niin on tietenkin rakkaus. Rakkaudesta siinä on kysymys.

Minulle tulee mieleen vuosien takaa sellainen tilanne, kun minä olin kokenut yhden veljen jotenkin sellaiseksi, että minä osaan hänen kanssaan olla tekemisissä. Tuntuu, että hän vähän niin kuin katsoo minua yläpuolelta ja minuun on vaikea olla ja suhtautua. Ja hyvin vähän olimmekin sitten tekemisissä. Kerran sattui sellainen tilanne yhdessä miesten illassa, että jäätiin erässä tilanteessa siihen kahden kesken. Ja minun puolelta ehkä vähän vaivautunutkin se tilanne. Ja tämä veli alastikin keskustelu niin, että hän sanoi, että minä kuulin, että teillä on ollut vähän koettelemuksia. Miten teillä jaksetaan?

Tapahtui niin, että hän lähestyikin minua rakkaudella ja nöyryydellä ja niin kuin on monesti sanottu, että alhaalta päin. Ja minä sain kertoa hänelle niistä vaikeuksista, mitä on ollut. Ja hän rohkaisi ja lohdutti, että noista asioista pääsee yli. Tuokin elämänvaihe menee ohi ja se helpottaa. Kyllä te selviätte.

Ja minkä tuo tilanne sitten vaikutti siihen meidän kanssakäymiseen, niin aina tuon jälkeen, kun olen tuota veljää tavannut, niin käden puristus on lämmin. Ja siinä on jotakin sellaista, että minä koinkin nyt, että hän ymmärtää ja hän haluaa kantaa ja rohkaista. Nyt onkin helpompi lähestyä.

Ja niinpä tuollaisten vaihteen jälkeen tulee sekin mieleen, että onko se ollut minun puolellani se asia. Jos minä en olekaan lähestynyt häntä rakkaudella ja lempeydellä ja kärsivällisyydellä, niin kuin Paavali kirjoitti: Kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Rakkaus on ihmeellinen asia. Ja Jumala lahjoittaa Jumalan lapsille rakkauden, joka yhdistää Jumalan lapsia toisiinsa. Mutta sitten tässä Paavalilla oli hyvin tärkeä neuvo myöskin anteeksi antamuksesta. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Anteeksi antamus on hyvin tärkeä asia. Se on tärkeä asia siinä, että se ihmisten välinen rakkaus saisi säilyä ehjänä. Ja anteeksi antamattomuus on hyvin vakava asia. Siitähän jossakin kohti Jumalan sanassa on semmoinenkin opetus, että jos te ette anna anteeksi toisillenne, niin Jumalakaan ei anna anteeksi teille teidän rikkomuksianne. Niin vakavasta asiasta on kysymys.

Jumala on armollinen ja rakastava Jumala. Jumala on lähettänyt poikansa sovittamaan meidän synnit. Ja Jumala haluaa antaa anteeksi. Mutta hän myös odottaa omilta lapsiltaan anteeksi antavaista rakastavaa mieltä toinen toistaan kohtaan. Meillä ei ole varaa olla antamatta anteeksi.

Joskus me saatamme kuulla vaikkapa työkaverilta sellaisenkin ajatuksen, että jollekin ihmiselle hän ei ole valmis ikinä antamaan anteeksi. Joku saattaa jopa sanoa, että minä vannon, että en koskaan anna anteeksi tuolle ihmiselle sitä, mitä hän sanoi tai teki. Tekee ihan päätöksen siitä, että ei koskaan anna anteeksi sitä, mitä väärää on toisen ihmisen puolelta kokenut. Onko ihmisellä Jumalan edessä varaa tähän?

Kyllä Jumalan sana opettaa antamaan toisille ihmisille anteeksi. Ei täällä maan päällä vaella täydellistä ihmistä. Ei täällä elää täydellistä ihmistä. Jokainen on syntiin joutunut ja tarvitsee Jumalan armoa. Jokainen on myöskin toisia vastaan rikkonut. Ja jokaisen pitäisi olla valmis myös itse anteeksi antamaan.

Paavali kirjoittaa myös rauhasta. Se oikeastaan liittyy tuohon anteeksi antamukseenkin. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.

Jumalan sanan mukaan, niin kuin Paavalikin tässä kirjoitti, Jumalan lapset ovat Kristusruumiin jäseniä. Ja Jumalan lapsille on tuon ruumiin jäseninä lahjoitettu rauha, joka on Kristuksen rauhaa. Se on Jumalan rauhaa, joka lahjoitetaan uskovaiselle sydämelle.

Niin kuin me monesti sanomme, että evankeliumi antaa tunnon rauhan. Evankeliumi synnin anteeksi antamus pesee puhtaaksi ja tuo rauhan. Ja se on Kristuksen rauhaa. Se on rauhaa, joka on Jumalalta lähtöisin.

Ja siinä on kyllä suuri ero epäuskon ja ihmisen sydämellä ja Jumalan lapsen sydämellä, kun Jumalan lapsen sydämellä vallitsee Kristuksen rauha.

Tämän maailman keskellä on mahdollisuus kyllä tuudittautua sellaiseen rauhaan, että minulla ei ole mitään hätää, kun minulla on ihan hyvin ja mukavasti mennyt tämä elämä. En ole tehnyt rikoksia ja olen elänyt kunnollisen elämän. Ei minulla ole Jumalan edessä mitään hätää.

Mutta Jumalan sana osoittaa, että syntiin on langennut kaikki. Jokainen ihminen on syntiin langennut ja Jumalan arvoa vailla. Ja muuta rauhaa, todellista rauhaa ei ole tarjolla kuin se, mikä on Jumalan valtakunnan evankeliumissa lahjoitettu rauha.

Veljet ja sisaret olette monta kertaa kokeneet sen, että jos synti on tarttunut ja on vaan rauhaton mieli siitä, että minä olen langennut ja minä olen jaksanut kilvoitella niin kuin Jumalalla sen pitäisi kilvoitella, tulee levoton mieli. Ja sydän kaipaa sitä rauhaa, joka on järkkynyt sieltä omalta tunnolta.

Se on vähän niin kuin sitä voisi verrata ajalliseen rauhaan, että silloin kun vaikka täällä meidänkin isänmaassa vallitsee rauha, niin täällä ei ole taistelua ja sotia. Ja saamme siitä olla kiitollisia.

Niin se on silloinkin sydämessä, kun siellä on rauha, jonka evankeliumi lahjoittaa, niin siellä ei kuulu taisteluääniä. Mutta sitten kun synti on tarttunut, niin sydämessä on levoton tila ja on vaikea olla. Ja kaivataan rauhaa sinne sydämelle.

Sitten kun me olemme saaneet kuulla jälleen omalle kohdallemme, että synnit on anteeksi. Sinun ei tarvitse syntien alla kulkea. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi. Saat uskoa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Niin Jumala on tuossa synninpäästössä lahjoittanut käsittämättömän rauhan ja se oikein tuntuu, miten mieli kevenee. Kun ei tarvitse kantaa enää tunnolla niitä asioita, joihin oli langennut. Ja voi miten mielellämme tuota rauhaa jaamme myöskin eteenpäin.

Jos tämän sanan kuulossa sattuu olemaan yksikin, jonka sydämellä on tollainen levoton tila, niin Jumala on tehnyt sovintotyön sinunkin vuoksesi. Se ei ole tiettyjä ihmisten vuoksi, vaan koko maailman vuoksi. Jumala on sovittanut koko maailman synnit ja siksi me saamme sen evankeliumin julistaa sinullekin, että synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumala lahjoittaa siinä, kun sen omalle kohdallesi uskot, ihmeellisen rauhan, joka on kuin kaikua taivaan kodista, jossa ei ole enää taistelua ja vaivoja. Siellä ei tarvitse enää sielun vihollista vastaan taistella. Sinne Jumalan lapset ovat matkalla.

Ja sitä varten ne tarttuvat siihen evankeliumiin uudelleen ja uudelleen. Kun täällä ei vielä olla täydellisiä, täällä ei onnistuta matkanteossa, tarvitaan syntien anteeksi antamusta. Suloista ilosanomaa kuulla omalle kohdalle.

Tämän kolossalaiskirjeen katkelman lopussa Paavali muistutti siitä, miten saamme olla kiitollisia Jumalalle. Oli täällä aikaisemminkin, kun Paavali kehoitti tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja rakastamaan toisiamme, niin siellä Paavali sanoi, että olkaa myös kiitollisia.

Ja täällä tekstikatkelman lopussa, että antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, isämme. Opettakaa, neuvokaa, kiittäkää.

Emmekö me juuri tämän takia ole tänä iltana lähteneet tänne seuroihin, että Jumalan sana opettaa meitä. Ja me Jumalan sanalla saamme täällä toisiamme neuvoa ja opettaa ja me saamme täällä yhdessä kiittää Jumalaa niin kuin Paavali kirjoitti, että laulain virsiä ja hengellisiä lauluja. Siksi me olemme täällä koolla. Me saamme kuulla Jumalan sanaa, joka virvoittaa meitä Jumalan lapsen matkalla.

Paavali kehottaa kaiken tämän tekemään Jeesuksen nimessä ja niin me näihinkin seuroihin kokoonnumme. Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä me myöskin saarnaamme evankeliumia. Jeesuksen nimeen me saamme rukoilla ja kiittää.

Tuo Jeesuksen nimi on sellainen asia, että täällä evankeliumissa Jeesus esimerkiksi opettaa näin, että joka on minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen. Se ottaa luokseen minut muistamisen kertomuksen Jeesus opetti siinä siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Ja hän opetti, että joka on minun nimessäni ottaa luokseen tällaisen lapsen.

Tai toisessa evankeliumikohdassa, että mitä ikinä te pyydätte isältä minun nimessäni, senhän antaa teille. Me saamme turvata Jeesuksen nimeä, joka on täydellinen nimi. Hänen nimessään saarnataan tänäkin iltana turvallista syntien anteeksi antamuksen evankeliumia. Hänen nimessään me saamme kääntyä Jumalan puoleen.

Ja jos siellä on arkisen elämän keskellä ollut vaikea tulla toimeen toisten ihmisten kanssa, niin niissäkin asioissa me saamme kääntyä Jumalan puoleen. Jumalalla on kyllä voimaa ja valtaa antaa meille rakkautta ihmissuhteisiin, nöyrää mieltä ja lempeyttä lähestyä toista ihmistä.

Ja tänä iltana Jumala tarjoaa tuota evankeliumia, jonka haluan vielä tässä lopuksi nostaa esille ja muistuttaa lapset ja nuoret ja kaiken ikäiset. Me olemme arki-viikon päätteeksi tulleet seuroihin, jossa saamme turvallisesti kuulla evankeliumia ja se todellakin puhdistaa ja siihen on kätketty Jumalan voima, joka antaa voiman kilvoitella tänä iltana.

Ja kun meillä ei tarvitse sen pidemmälle nähdä elämäämme, kun että me tällä hetkellä haluamme turvautua Jumalan evankeliumiin, joka on ilosanoma siitä, että Herra Jeesus on kuollut sinun ja minun syntien vuoksi. Siksi meillä on mahdollisuus saada synnit anteeksi ja päästä kerran perille.

Saat turvallisesti tähän turvata ja uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa. Kaikki synnit anteeksi. Kyllä Jumala kantaa sinua evankeliumin voimalla ja lupaa viedä perille asti.

Minäkin haluan kysyä, että saanko minä uskoa omat synnit anteeksi. Haluan uskoa. Hiljennetään lopuksi rukoukseen.

Taivaallinen Isä, me kiitämme pojastasi Herrasta Jeesuksesta, jonka kautta sinä sovitit koko maailman synnit. Anna meille voimaa turvata tähän suureen lahjaan. Anna meille voimaa arkisen elämämme keskellä elää toinen toistemme kanssa rakkaudessa ja kilvoitella niin, että turvautuisimme päivittäin ja hetkittäin siihen lahjaan, jonka sinä olet evankeliumissa antanut. Johdata meidät kerran tämän ajan keskeltä taivaan kotiin.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.