Seurapuhe Vaasan RY:llä 01.01.2019 15.22

Ja keistä kahdeksan, ja keiseen kaksitoista, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Niin Pietari täynnänsä pyhää henkeä sanoi heille: Te kansan ylimmäiset ja Israelin vanhimmat, jos me tänä päivänä tuomitaan sen hyvän työn edestä sille sairaalle miehelle, jonka kautta hän parannettu on, niin olkoon teille ja kaikille Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen, Kristuksen, Nasarealaisen nimeen, jonka te ristiinnaulitsitte, jonka Jumala kuolleesta herätti, sen kautta tämä mies seisoo teidän edessänne terveenä.

Hän on se kivi, joka teiltä rakentajilta hyljätty on, joka on nurkkakiveksi tullut.

Paljon sellaista hyvin keskeistä asiaa meidän uskonelämämme kannalta, mutta koitan vähän reunasta siihen puuttua sillä lahjalla, minkä Jumala on minulle antanut, vaikka usein tuntuu hyvin, kun tälle paikalle tulee hyvin köyhältä ja aralta, että minä osaamiseni. Minä olisin jotakin sanoa, mutta me turvaudumme siihen, että Jumala antaa meille puhetta.

Tämä raamatun kohta kertoo meille Pietarista ja Johanneksesta, uskovaisista miehistä, jotka ovat nyt eräänlaisessa tilanteessa. He ovat joutuneet vastaamaan ikään kuin jonkun oikeuden edessä. Ja meille tietysti herää kysymys, että miten tähän tilanteeseen nyt on jouduttu. Miksi uskovaiset miehet ovat kuulusteltavana?

Palataan sitten sen verran taaksepäin, että jos joku ei muista, mitä on edellä tapahtunut, niin tämä apostolien teot kertoo meille ensinnäkin helluntain suuresta ihmeestä. Kolme tuhatta ihmistä tekee parannuksen yhdellä kertaa. Mitä luulette, mitä nuo kirkon johtomiehet ja fariseukset tuosta ajattelevat? Se on helppo päätellä, he eivät tykänneet siitä.

No, tilanne ei jäänyt tuohon. Seuraavana päivänä Pietari ja Johannes, uskovaiset miehet, jotka oli nähty siellä saarnaamassa tuolla helluntain päivänä, kun pyhä henki oli laskeutunut kolmentuhannen ihmisen päälle, niin nyt nuo miehet ilmestyvät temppeliin.

Ja siinä temppelin edustalla tapahtuu jotakin, mitä siinä oli ennenkin tapahtunut. Nimittäin siihen tuotiin temppelin edustalle eräs mies. Se oli rampa, siis ei pystynyt kävelemään. Tuollainen mies istutettiin siihen temppelin viereen. Hänellä oli tehtävä, hän kerjäsi. Hän oli, voisi sanoa, että ehkä hän oli jo vuosikin. Hän oli vuosien aikana rutinoitunut, niin kuin käytetään tällaista. Hän kerjäsi niitä ohikulkijoita. Jotkut saattoivat antaa ja jotkut menivät ohi.

Nyt tuo miehen kerjäjän eteen tulee kaksi miestä, jotka pysähtyivät. Eivät menneet ohi. Ehkä tuo rampa ajatteli, että nyt saa rahaa. Pietari katsoo tuota miestä ja sanoo, että katso minua. Katso minua silmiin.

Tuo mies katsoo hyvin tarkkaavaisesti ja Pietari sanoo sille miehelle, että minulla ei ole antaa sinulle kultaa eikä hopeaa, mutta sen mitä minä voin, niin minä voin. Sinä saat, en nyt muista niitä sanoja. Toki löytäisin sen tästä, mutta en nyt lähde siitä selaamaan. Se oli tekstin aiheena.

Mutta Pietari sanoo, että Kristuksen nimessä, Jeesuksen nimessä nouse ja kävele. Tai jotenkin tähän tapaan. Ottaa tuota miestä käsipuolesta kiinni. Nostaa hänet ylös. Mies ehkä vähän tunnustelee siinä maata ja huomaa, että hänhän pysyy pystyssä. Hän pystyy kävelemään.

Ja pian tuonne temppeliin tulee kolme miestä: Pietari ja Johannes. Ja tuo rampamies hyppelee ja kiittää Jumalaa. Ihmiset katselevat, kaikki tuntevat. Tuo on se rampa, joka on siinä ollut kauan aikaa.

Ei yksistään, että tuo rampamies siinä hyppii ja tuntee kiitosta Jumalalle, mutta myöskin väkijoukossa ihmiset katselevat, miten Jumala tekee suuria töitä. Ja tämä on edelleen vain nostaa vihaa noita juutalaisten johtomiehiä kohtaan.

Ja taikka johtomiehet ja kirkon esimiehet, ne tuntevat sydämessään vihaa. Ja vihaa. Nuo vietäjät. He ettelevät kansan pois siitä lakihurskaudesta ja siitä opetuksesta, mitä he ovat opettaneet.

Ja niinpä nuo miehet otetaan sitten jo, Pietari ja Johannes otetaan kiinni. Ja sitten, olikohan se seuraavana päivänä, he sitten asetetaan eteen. Ja nyt me tulimme siihen päivän tekstiin. Ja nämä miehet joutuvat nyt vastaamaan tuon johtomiesten edessä.

Tekstimme alkoi näin, että niin Pietari, täynnänsä pyhää henkeä, sanoi heille, ne kansan ylimmäiset ja Israelin vanhimmat. Oli siinä joukko paikka yhtäkkiä katsottuna, mutta me saamme nähdä tästä tekstistä ja muualtakin, että Jumala antaa oikeita sanoja vaikeissakin tilanteissa.

Ja ei Pietari ja Johannes olleet ainoita, jotka joutuivat vastaamaan uskostaan ja heitä vietiin ylimmäisten eteen. Paavali joutui myöskin aikanaan vastaamaan ihan kuninkaan edessä.

Tämähän oli Paavalille jo ennustettukin. Kun Sauluksena ollessaan Paavali, Jumala johdatti niin, että Paavali pääsi Ananiaan puheelle, niin Ananias, joka epäili, että voiko tällaista miestä, joka on pahaa tehnyt Jumalan lapsille, niin voiko häntä lähestyä, niin häntä rohkaistiin, että hän on valittu ase viemään minun nimeäni pakanoiden ja kuninkaiden ja juutalaisten eteen.

Eli Jumala johdattaa lapsiansa erilaisiin tilanteisiin, että jopa kansojen päämiehetkin saavat kuulla elävää Jumalan sanaa.

Näin nyt siis Pietari ja Johannes olivat siinä vastaamassa. Ja tämä raamattu sanoo, että olivat täynnä pyhää henkeä. Se tarkoittaa sitä, että he olivat pyhän hengen rohkaisemana. He, Jumala auttoi niin, että he saivat täysin luottaa siihen, että heidän ei tarvitse pelätä.

Ei sinunkaan, rakas matkajystävä, joka täällä elämässä joudut joskus hyvinkin vaikeisiin tilanteisiin. Ehkä sellaisiin tilanteisiin, että pelkäät, että joudun pilkatuksi tai minua uskoni tähden jotenkin solvataan ja asetetaan sellaiseen asemaan, että minä tulen häväistyksi.

Ei tarvitse pelätä. Jumala antaa pyhää henkeä, pyhän henkensä, pyhän hengen voimansa niin, että me saamme rohkeasti seistä sellaisissakin tilanteissa, joissa inhimillisesti ajatellen olisi parempi, että me olisimme jossakin muualla.

Mutta sekin on päivitystyötä, kun te rakkaat nuoret ja lapset ja me kaikenikäiset joudumme olemaan tilanteissa, joissa joudumme vastaamaan siitä, mitä me uskomme ja kertomaan ihmiselle sen juuri keskeisemmän asian, että täällä maailmassa on Jumalan valtakunta.

Ja se on se valtakunta, jossa Jumala vanhurskauttaa elävän sanansa kautta syntisen ihmisen.

No niin, tässä sitten Pietari ja Johannes seisovat rohkeasti näiden johtomiesten edessä ja sanovat, että jos me tänä päivänä tuomitaan sen hyvän työn edestä sille sairaalle miehelle, jonka kautta hän parantaa, niin olkoon teille ja kaikille Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, natsarealaisen nimeen, jonka te ristiinnaulitsitte, jonka Jumala kuolleesta herätti, sen kautta tämä mies seisoo teidän edessänne terveenä.

Siinä oli todistuskappale edessä. He eivät voineet kiistää, tuo mies, joka oli ollut siellä oven edessä rampana, seisoo siinä silmät loistaen ja sydämestä nousee kiitos.

Ja nyt Pietari ja Johannes sanoo, että hän on sen nimessä, sen voimalla seisoo. Että sillä voimalla, jolla Jumala oli Jeesuksen herättänyt kuolleista, niin hän sen kautta tämä mies seisoo teidän edessänne terveenä.

Niin seisomme mekin. Me emme tässä maailmassa ota yhtään askelta ainostaan Jumalan voimalla. Jumala antaa meille ajallisen terveyden. Jumala antaa meille myös sielun ja hengen terveyden.

Jumalalta tulee sekin, että me olemme jaksaneet tänä päivänä lähteä seuroihin. Se on Jumalan suurta armoa ja apua meitä kohtaan.

Ja se on meidän oikeastaan, kun me ajattelemme näin, vuoden vaihtuessa, niin ensinnäkin me ihmettelemme sitä, että kun katsomme aikaa taaksepäin, että Jumala on monien vaiheiden kautta minua johdattanut. Hän on varjellut niin, että minä olen tällä hetkellä uskomassa.

Ja samalla nousee sellainen pyyntö ja rukous, että Jumala varjellisi minua. Jumala varjellisi minua. Jumala varjellisi minua tulevanakin aikana ja tulevana vuonna.

Jumala tietää meidän päiviämme lukumäärän. Jollakin voi olla pitkä, jollakin voi olla lyhyt.

Ei ole kovin montaa viikkoa siitä, kun saimme seurata rakkaan anoppini, Ailan äidin, poislähtöä. Lauloimme hänelle Sionin lauluja. Ja oikeastaan noiden laulujen aikana hän sai rauhassa nukahtaa ja siirtyä sinne taivaan kotiin, mihin me olemme matkalla.

Hänen Herran Jeesuksen voimasta me seisomme. Me seisomme fyysisesti, mutta me seisomme Jumalan armossa ja pysymme uskomassa.

Sitten apostoli sanoo naille kuulustelijoille, alkaa puhumaan kivestä. Minä mietin tätä, kun tässä on ikään kuin Pietari esittää tällaisen vertauksen tai kuvan, että hän on se kivi, joka teiltä rakentajilta hyljätty on, joka on nurkkakiveksi tullut.

Ja minä luulen, että nuo kuulustelijat hyvin tiesivät, että tuo asia on jo kuvattu psalmissa. He tiesivät heti, mitä se merkitsee.

Sen verran tuohon, kun Raamattu puhuu, teitä on täällä lapsiakin, kun puhutaan nurkkakivestä, niin se ei ilmeisestikään kovin nopeasti meille aukene.

Voi äkkiä ajatella, että nurkkakivi on joku selväinen epäolennainen kivi, joka on jossakin nurkassa. Mutta ei ole tästä kysymys.

Vaan nurkkakivestä sanotaan myös, että se on kulmakivi. Olen joskus sitä tutkinut. Ja olen ymmärtänyt niin, että se on hyvin sellainen pitkä, siis korkea kivi, mihin asetetaan sivuseinät niin, että ne nojaavat siihen nurkkakiveen ja myöskin katto on sen nurkkakiven, se tukee myöskin kattoa.

Eli toisin sanoen, jos tuo nurkkakivi otettaisiin pois, niin koko rakennus hajoaisi.

Niin tässä tulee se viesti näille, jotka ovat siellä päällekantajina, että hän sanoo, että te olette hylänneet sen nurkkakiven.

Se siis sisältää asian, että te olette hylänneet kaikista tärkeimmän asian. Ja teidän rakennelmanne on ihmisrakennelma, joka sortuu. Se ei tule pysymään pystyssä.

Eli tässä oli se Pietarin viesti. Se on tuo nurkkakivi, se on huoneen peruskivi.

Jumalan valtakuntaa siitä käytettäisiin myöskin kuvataan kalliona. Se seisoutuu tuon Kristuskallion päällä.

Ja se on niin luja perustus, että se kestää tässä ajassa ja se kestää kerran silloin, kun tämän maailman perustukset murtuvat.

Silloin, kun tälle maailmalle, niin kuin entiset saarnamiehet käyttivät joskus tällaista kuvaa, kun tälle maailmalle soitetaan iltakelloja. Se oli sellainen kuvaava sana, että silloin, kun aika loppuu.

Nyt me olemme ajassa 2019. Emme tiedä minkä vuosiluku meidän kunkin kohdalla kirjoitetaan.

Jumala meitä johdattaa tässä elämässä ja antaa meille jokaiselle oikean määrän päivää ja aikaa.

Sitten apostoli jatkaa tätä puolustuspuhettaan tässä oikeuden edessä, kun hän on esittänyt tämän vertauksen tästä nurkkakivestä, niin sitten hän ikään kuin vielä selventää ja vahvistaa sen, sanoo: ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta, sillä ei myöskään ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tulemaan.

Siinä voimme sanoa, että siinä luhistui viimeisetkin omat vanhuskauden tuet.

Ei ole muuta nimeä, mutta mitä se merkitsee minulle ja sinulle? Ei ole muuta nimeä annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tulemaan.

Kyllä sielunvihollinen olisi valmis siirtämään meidän uskomme perustusta. Voi kuinka helposti me saatamme ajatella tai tulla mieleen, että kun minä käyn seuroissa, vannusta ja niin edelleen, niin minä pysyn uskomassa.

Toki näin on. Mutta meidän autuutemme perustus ei ole siinä, mitä me teemme, vaan mitä Jumala on tehnyt.

Hän on antanut oman rakkaan poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, meidän edestämme käydä kärsimyksiin ja kuolemaan.

Hän on tehnyt meidät vanhurskaiksi. Hän on lahjoittanut meille elävän uskon.

Ja tämän uskon varassa me kuljemme täällä siihen asti, kunnes meidät kutsutaan täältä taivaan kotiin.

Ei siis ole muuta nimeä annettu kuin Herra Jeesus Kristus. Ja sanotaan, että ei ole missään muussa autuutta.

Tuo autuus usein käännetään onnelliseksi, mutta tässä ajattelin, että se tarkoittaa sitä, että sitä autuutta, mikä kerran meille aukeaa.

Siis nyt me olemme jo autuaita ja onnellisia, mutta kerran iankaikkisesti, kun me vain jaksamme pysyä uskomassa loppuun asti.

Tämä Raamatun jae sanoo, että ei ole mitään muuta nimeä taivaan alla mille annettu.

Eli saatamme joskus kohdata sellaista ajatusta maailmassa, että ihminen voi itse ottaa tai valita.

Niin kuin eräs tuttu joululaulu, joka ei ole minun mielestäni on kaukana epäkristillisestä ajattelusta, kun siinä sanotaan, että mä sydämeeni joulun teen.

Se on hyvin suosittu joululaulu, mutta se on kyllä hyvin epäkristillisesti ajateltu.

Me emme tee mitään sydämeemme. Me emme ansaitse mitään autuutta. Me olemme ansainneet omilla teoillamme iankaikkisen kadotuksen vaivan.

Jumala antoi poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän katkoi kahleen kuoleman ja hän vapautti vangin, niin kuin laulun tekijä tätä kuvaa.

Hän on korjannut sen lankeemuksen vian, mikä kerran tapahtui siellä paratiisissa.

Herran Jeesus syntyi tänne maailmaan, jonka syntymäjuhlaa olemme juuri hiljan saaneet viettää.

Jumala antoi poikansa, Herran Jeesuksen syntyä tänne ihmisten keskelle.

Hän kulki täällä sen tien, millä Jumala tahtoi meidät vanhurskauttaa.

Hän kantoi meidän syntimme, meidän sairautemme, hän sälytti päällensä.

Kaikki tämä tapahtui siksi, että meillä olisi rauha ja me olisimme Hänen haavoinsa kautta parannetut.

Sen tähden tänä päivänä ja aina Jumalan huoneessa keskeisimmällä sijalla kaikuu tuo Herran Jeesuksen nimessä, veressä ja vedessä julistettu syntien anteeksi antanut.

Kun tämän päivän tekstit puhuvat Jeesuksen nimestä, niin missä kirkkaammin kuin Jumalan valtakunnan keskellä kaikuu Herran Jeesuksen nimi.

Se kaikuu joka ainoissa pseudoissa, joka ainoassa puheessa Herran Jeesuksen nimessä, kalliissa sovintoveressä saarnataan syntejä anteeksi.

Ja niin sinäkin, rakas veljeni ja sisareni, saat aloittaa tätä uutta vuotta Herran Jeesuksen nimessä.

Sinä saat uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja tämän saat uskoa sielun rauhaan, vapauteen ja iloon saakka.

Meillä on iloa edessä. Kyllä me tiedämme, että maailmassa meillä on ahdistus.

Näin Jeesus sanoo tuossa hyvästijättöpuheessaan: Maailmassa on ahdistus.

Se tulee, se saattaa tulla maailmantalta. Se tulee meidän omasta sydämestä, omasta syntisestä sydämestä.

Me olemme monta kertaa hyvin ahtaalla, kiusattuina ja epäilyksissä ja syntisinä. Tunnemme tuon maailman painon.

Siksi meillä nousee rukous monesti, että Jumala, hyvä Jumala, varjele minua, että minä koskaan väsyisi uskomisesta ja joutuisin tuonne maailman lavealle tielle.

Ja me tiedämme, että Jumala kuulee rukoukset. Jumala auttaa meitä joka päivä.

Niin tänäkin päivänä saat jäädä näin uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit ja matkan viat anteeksi.

Saanko minäkin uskoa vielä Jumalan syntini anteeksi? Minä tahdon uskoa yhdessä Jumalan joukon kanssa Jeesuksen nimeen. Aamen.

Rukoilemme: Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, varista kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.