Kodinilta/Alustus Tampereen RY:llä 30.08.2020 16.01

Rakkaat veljet ja sisaret, te muutamat, jotka olette täällä Tampereen rauhanyhdistyksellä ja te, jotka olette siellä lähettimien äärellä. Tämä kodinilta perinteisesti on avannut syystoiminnan Tampereen rauhanyhdistyksellä. Ja niin kuin me muistamme, niin tämä sali on ollut aina täynnä.

Nyt me elämme tätä poikkeusaikaa, minkä merkityksen tietää yksin Jumala. Minä muistan, kun tuossa toukokuussa joku arkilta Antti Veli täältä Tampereelta soitti ja pyysi tätä puheenvuoroa tähän kodinilta. Kun näitä pyyntöjä tulee, niin siinä aina käy mielessä monenlaiset tuntemiset. Mukana omat kiireet, oma osaamattomuus, kelvottomuus.

Mutta minun täytyy veljet ja sisaret sanoa, että tuossa soitossa, jonka silloin toukokuussa sain, olin arkisen työn keskellä. Ja nyt täytyy sanoa. Minun sydän läikähti. Tuli ajatus, että jospa tuolloin elokuun lopussa jo elettäisiin sitä aikaa, että me saataisiin kokoontua niin kuin ennen olemme kokoontuneet. No se ei kuitenkaan vielä ole mahdollista.

Sitten minua myös pysäytti tämä alustuksen aihe. Kotisijani. Ja sen merkitys. Se on varmaan meillä kaikilla pyörinyt mielessä. Ja siinäkin mielessä tämä alustuksen aihe pysäytti, että onhan tämä Tampereen kotisijani ollut minulle ja perheellenikin aikanaan pitkään oma kotisijani.

Mutta nyt me saamme tämän alustuksen ja aiheen ympärillä tätä iltapäivää viettää. Ja tuota. Tuossa alkuhartaudessa jo Eeroveli kaunisti toi tämän raamatun kohdan, mikä keskeisesti puhuu tästä kotisijonista ja sen merkityksestä ja siitä tärkeydestä, että me saamme tämän kotisijonin keskellä olla kulkemassa ja vaeltamassa.

Alustuksen olen sitä yrittänyt tehdä ja lähteä on tietysti ollut yhä raamattu, mutta olen myös paljon käyttänyt tässä sisällössä valmiiksi kirjoitettuja ajatuksia ja tekstejä. Varsinkin niitä ajatuksia, joita tämän kuluneen kesän aikana niin suviseurassa kuin näissä maakunnallisissa seurassakin puheenvuorossa ja alustuksissa on tuotu esille. Sieltä olen ottanut suorinkin lainauksia.

Ja tämän aiheen olen jakanut viiteen osaan. Ensinnä Jumalan valtakunta. Toiseksi Jumalan valtakunnan työ. Sitten Jumalan valtakunnan ja kotisijonin osallisuus. Neljänneksi kotisijonin merkitys. Ja viiden lopuksi tämä loppusanat.

Jumalan valtakunta. Raamattu puhuu Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta. Jumalan sanan mukaan Jumalan valtakunta on näkymätön. Ja se on täällä maan päällä. Jumalan valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta, jonka asukkaaksi voi ihminen tänäkin aikana päästä.

Pariseukset kerran kysyivät Jeesuksen: Milloin Jumalan valtakunta on tuleva? Luukas kirjoittaa Jeesuksen vastauksen: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Ei voida sanoa, se on täällä tai se on tuolla. Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellä.

Tämän valtakunnan keskellä asuu elämys. Elämänherra Jeesus Kristus pyhän hengen kautta. Tässä maailmassa ei aina anneta armoa. Eikä sitä aina kysytäkään. Mutta Jumalan valtakunta on tänäänkin anteeksiantamuksen ja armon valtakunta, johon kutsutaan katuvaa kyseliä.

Jumalan seurakunta on pyhän hengen saaneiden ihmisten yhteisö. Pyhä henki on seurakunta sen kutsunut koolla ja ohjaa sen toimintaa. Jumalan seurakunta ei ole mikään ajallinen organisaatio tai järjestö, vaikka Jumalan lapset hyödyntävätkin ajallisen järjestäytymisen keinoja toteuttaessaan evankeliumin työtä.

Meille tuttu rauhanyhdistys ja sen toimintaa tukeva SRK eivät ole yhtä kuin Jumalan valtakunta, vaan ne ovat työvälineitä Jumalan valtakunnan työssä. Näitä tarvitaan, jotta toiminta voidaan järjestää ja järjestäytyneesti toteuttaa.

Jumalan valtakunta on siis pyhän hengen yhteenliittämä ja ohjaama yhteisö. Tämän valtakunnan rajoja ei voida löytää kartasta tai erottaa maastosta. Mutta rajat ovat silti olemassa. Rajat eivät ole organisatoriset, vaan tieteelliset. Eivät etniset tai kielilliset, vaan raja kulkee sydämestä sydämeen.

Tämä raja tunnetaan pyhän hengen yhteytenä ja keskinäisenä rakkautena, yhteisenä opetuksena ja uskona, joka perustuu apostoliseen ja profetaaliseen sanaan. Paavali kirjoittaa: Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat, ja jonka kulmakiveenä on itse Kristus Jeesus.

Jumalan seurakunta on pyhä. Pyhyyden ja puhtauden lähteenä ei ole uskovien oma pyhyys tai synnittömyys, vaan yksinomaan uskolla omistettu Jeesuksen valmistava sovituksen ja anteeksiantamuksen lahja. Se antaa rauhan, ilon ja toivon.

Jumalan valtakunnan keskeinen tuntomerkki ja pyhän hengen hedelmä on rakkaus. Paavali kuvailee tätä rakkautta korintolaisilleen: Tässä rakkaudessa ei ole pelkoa. Se ei etsi omaansa, ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Se rakastaa veljeä ja sisaria totuudessa. Se vahvistaa, rakentaa ja luo yhteyttä. Se auttaa kantamaan toistenne kuormia. Se avaa sydämet pyytämään ja antamaan anteeksi, armahtamaan ja uskomaan.

Jumalan valtakunnan asumiseen Paavali kolossalaiskirjeessään: Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänellä rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeenne keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken ruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja samaan ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitolliset.

Jumalan valtakunnan työ. Rauhanyhdistyksen perustehtävä on pitää esillä Jumalan sanaa. Seurojen järjestämiseen ei periaatteessa tarvita monia asioita: puhuja ja yksi tai useampi kuulija. Vapaasti heidänkin piti usein näitä pieniä ihmisten kohtaamisia, joissa oli läsnä evankeliumi ja Jumalan valtakunta.

Käytännössä rauhanyhdistyksen toimintaan liittyy monenlaisia tehtäviä. Ja mitä suurempi rauhanyhdistys, sitä enemmän tarvitaan vastuunkantajia. Työssä tarvitaan monenlaisia käytännön osaajia, soittajia, opettajia, sananpalvelijoita. Tarvitaan myös kuuntelijoita, rinnallakulkijoita ja esirukoilijoita.

Tehtävät ovat moninaiset: keittiöstä kiinteistöhuoltoon ja opetustehtävään sekä palveluun. Jokainen työ ja tehtävä vaatii tekijänsä. Kotisijoni kutsuu meitä työhön, ei vaadittuna, mutta hyvällä mielellä palvelemaan. Kaikki tehtävät palvelevat loppujen lopuksi yhtä ja samaa perustehtävää, evankeliumin työtä.

Evankeliumin keskeisin asia on Jumalan sanan ja ilosanoman saarna. Raamattu toteaa, miten usko syntyy evankeliumin kuulemisesta, mutta kuuleminen synnyttää Kristuksen sanaa. Sen takia rauhanyhdistyksen toiminnassa keskeisin asia on Jumalan sanan kuuloon kokoontuminen.

On hyvä muistaa, kun meitä kutsutaan työhön, että minulle uskottu tehtävä on katsottu minulle sopivaksi. Lahjat työhön antaa Jumala. Antakoon Jumala meille halun hoitaa tehtävämme yhteiseksi hyväksi. Työssä emme ole yksin. Meitä muistetaan ja kannetaan rukouksin. Osaamattomalle annetaan viisautta. Voimattomalle voimia.

Kotisijonin jakamaton rakkaus on niin sanan palvelijan kuin luottamustehtävässä olevan kantava voima. Jumalan valtakunnan työssä koemme aina saavamme enemmän kuin mitä itse pystymme antamaan. Työhön liittyy siunaus.

Erilaiset kotisijonin tehtävät sitouttavat meitä Jumalan valtakuntaan. Ja tätä kautta saamme myös tutustua toisiin uskovaisiin. Sijonin työt auttavat uudelleen uusia paikkakunnalle muuttaneita kotiutumaan uuteen kotisijoniin.

Jumalan valtakunnan työn merkitys avautuu meille uskon kautta. Meidän työnantajamme on kaikkivaltias Jumala. Usko tekee työtä rakkauden kautta. Usko on meille sen näköalan, että Jumalan valtakunnan ja kotisijonin palvelustehtävät ovat Jumalan hyvää huolenpitoa.

Jumalan valtakunnan työt ovat aina sielunhoidollinen ote. Työnä tavoite on iankaikkinen ihmissielun autuus. Elämän tilanne ei kuitenkaan ole sellainen, että jaksaisin tai pystyisin osallistumaan mihinkään rauhanyhdistyksen työvuoroon tai tehtävään. Siitä ei kuitenkaan tarvitse tuntea huonoa mieltä.

Työ tehdään joka päiväisen arjen keskellä. Ja arki on meillä kaikilla erilainen. Kotisijonin tehtävien keskellä on tärkeä huolehtia myös omasta ja perheensä jaksamisesta.

Jumalan valtakunnan ja kotisijonin osallisuus. Reisjärven suviseurojen puheenvuoro oli otsikoitu Osallistumisen ilo ja siunaus. Osallisuudesta veljemme Tuomas Torkki totesi: Jumalan valtakunnan osallisuus merkitsee pyhän hengen huomaa yhteyttä Kristukseen ja hänen ruumiiseensa, joka on uskovaisten joukko, Jumalan seurakunta maan päällä.

Paavali kirjoittaa: Te olette Kristuksen ruumis. Jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Siinä ei ole kyse vain yhteisöllisyydestä tai yhteenkuuluvuuden tunteesta, eikä se perustu yhtenäiseen elämäntapaan, vaan uskonlahjaan, jonka pyhä henki saa aikaan.

Usko ja osallisuus Jumalan valtakuntaan antaa turvan, rauhan, ilon ja vapauden. Usko synnyttää myös rakkauden, uskovaisten tuntomerkin. Jäähyväispuheessaan Jeesus kehoitti omiaan rakastamaan toinen toistaan, kuten hän on heitä rakastanut.

Jeesus toteaa, miten tästä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni. Johannes kirjoittaa kirjessään: Jos me sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme.

Jeesuksen, hänen poikansa veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tähän osallisuuteen kutsutaan ihmisiä edelleen. Paavali kirjoittaa: Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Tätä kutsua esitetään kaikille ihmisille: Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tee parannus ja usko evankeliumi. Synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä. Tämän uskomalla saat käydä sisälle Jumalan valtakuntaan ja saat olla osallinen iankaikkiseen elämään ja toivosta. Se on päämäärämme.

Siksi me uskomme ja puhumme tästä uskostamme. Usko nään kautta näemme myös kotisijonin merkityksen. Ja tämä kotisijonin merkitys.

Muutama vuosi sitten Päivämies-lehdessä oli blogikirjoitus, joka oli pysäyttävästi otsikoitu: Tekokäyttö vielä seuroissa? Kysymyksen oli esittänyt uskoa tunnustava henkilö. Oliko käynyt niin, että seurassa käyminen ei tuntunut enää tärkeältä? Seurahalut olivat vähissä. Sydämen usko oli hiipunut.

Tiedämme, että aika, jota elämme, on kiireistä. Kiirettä on työpaikalla, koulussa ja kotonakin. Lisäksi on hyviä harrastuksia, jotka vaativat aikansa. Väistämättä asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen.

Muistammeko silloinkin Jumalan sanan kuulemisen tärkeyden? Kumpa jaksaisimme pitää seuroihin menemistä itsessään tärkeänä, emmekä pelkästään vaihtoehtona muille hyville harrastuksille tai vapaa-ajan vietolle? Sanan kuuloon kannattaa aina lähteä.

On hyvä muistaa, että teidät seurat olisivat meille vain tekninen suoritus, vaan muistaisimme, että aina kun kokoonnumme yhteen, kokoonnumme evankeliumin sanan äärelle, ruokapöytään.

Edellä mainitussa blogissa myös todettiin, miten yhteisöllisyyden kokeminen on hyvää asiaa. Tiedämme, ettemme ole yksin. Mutta kuulummeko rauhanyhdistykseen ja käymmekö seuroissa vain siksi, että haluamme olla mukana samanhenkisten ihmisten yhteisössä? Onko siitä tullut vain hyvä tapa? Kun käy kerran viikossa seuroissa, minut tiedetään uskovaiseksi.

Kotisijoni on yhteisö, jossa meidät tunnetaan. Kotisijoni on meille jokaiselle tärkein seurakuntayhteys, jossa uskoamme hoidetaan. Emme ole Jumalan lapsia siksi, että käymme seuroissa, vaan siksi, että saamme omakohtaisesti armosta uskoa syntimme anteeksi.

Käymme seurassa, jotta kuulisimme Jumalan sanaa, anteeksiantamuksen sanomaa ja jaksaisimme uskoa. Sanana kuuloon kokoontuneena saamme pyytää kuulevia korvia ja kätkevää sydäntä. Aivan niin kuin se virren tekijä toteaa:

Herra Jeesus, hengessä henkiäni liikuta, lauvia kädelläsi, koske kuuroina korvia. Mieltäni sä ohjaa niin, ettei ne joudu eksyksiin, vaan niin sanasi kuulla voisin, että tekijäsen oisin.

Taivaan Jumala, joka ylläpitää tätä maailman kaikkialla ympärillämme, on pysäyttänyt meidät menneinä kuukausina. Kiitos.

Yli maan piirin ulottuvan pandemian keskellä olemme joutuneet läheltä kokemaan, että seuroja järjestetään, jos Jumala suo. Jumala ei ole kuitenkaan hylännyt meitä, vaan hänen huolenpitonsa on yltänyt kuitenkin siihen, että nykyteknikan avulla olemme voineet kuunnella radio- ja nettiseuroja, aivan kuten tällä hetkellä teemme.

Menneiden poikkeuksellisten kuukausien aikana kotisijonin jäsenyyden yhteenkuuluvuuden tunne on korostunut elämässämme erityisenä voimakkaasti. Tarvitsemme uskollemme vahvistusta matkaevääksi jatkuvasti. Olemmehan vain päivän lapsia. Kiireisenä aikana evästä kuluu paljon.

Näin on uskonneet vieläkin Jumalan valtakunnassa, kaikkein turvallisemmassa yhteisössä maan päällä. Matkaevästä on riittävästi kaikille. Siitä meillä on Jumalan sanan vahvat lupaukset.

Lopuksi. Uskonne rahoihin Jumalan suurta armoa. Ja siihen liittyy siunaus. Sen käsittää vain Hän, joka saa olla tästä armosta osallisena.

Olipa aika ympärillämme kuinka levoton ja hämmentävä tahansa, usko antaa toivon ja lujaana luottamukseni jokaiseen päivään. Jumala on pitänyt omistaan huolen kaikkina aikoina. Hän varjelee meitä tämän nykyisenä vaativan ja hämmennystäkin tuottavan ajan keskellä.

Jumalan huolenpito ja siunaus koskettaa ajallista elämää, mutta ennen kaikkea siihen liittyy iankaikkinen elämä taivastuva. Armona varassa elävinä Jumalan lapsina saamme kohdata jokaisen hetken turvallisesti Jumalaan luottaen.

Jeremian kirjassa on sanat: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Veljeni ja sisareni, saatte jäädä turvallisesti uskomaan syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä. Saamme jäädä kilvoitteluun maan kotisijonin ja Jumalan lasten turvallisessa hoidossa.

Siionin laulaja toteaa:

Onne koti, jonne myrskyt maan ei saavu milloinkaan. Ei sinne aallot raivollaan käy rauhaa rikkomaan. Oi koti, sinne saavumme, kun päättyy vaivainen matka. Ei siellä huolet saavuta, ei virta kyynelten. Onne voitettu jo kuolema, on elo ikuinen.

Saa siellä rauhan huppusen, kun taistelut on tauonneet. Onne koti myös jo päällä maan Jumalan lapsilla, Siionin kansanne keskellä. Me saamme asua, kun hetken vielä uskomme, niin kunniaan jo päästään.

Onne koti myös jo päällä maan Jumalan lapsilla, Siionin kansanne keskellä.

Pääsette tähän tulevaan paneelikeskusteluun ja toivottavasti myös siellä, missä kuuntelettekin veljet ja sisaret tätä alustusta pienillä joukoilla, niin keskustelisitte ja pohtisitte tätä alustuksen aihetta, niitä ajatuksia mitä se on herättänyt.

Minä tiedän, että tämä aika, jota me elämme, niin teillä varmaan on sama tunne, niin kuin Eerovelikkin tuossa alkuhartaudessa totesi. Siionin laulajakin siitä niin kaunisti laulaa, että mun sydämeni halajaa Jumalan joukkoon palajaa, Siionin muureen sisällä, Herran vuorella pyhällä.

Ja tunsin ja haluan nähtäväksi siellä olla heidän keskellään, Siionin sotajoukossa, siellä saisin olla rauhassa. Tämä tunne meillä on, mutta saamme myös kiittää Jumalaa siitä, että meillä on tämä tekniikka apuna, jonka kautta me saamme Jumalan sanan äärelle kokoontua.

No näitä keskusteluaiheita, jotka eivät mitenkään sido tätä paneelia, ja niin ajattelin tällaisia esittää:

Mitä ajatuksia sana kotisiioni sinussa herättää? Toiseksi osallisuus ja yhteys, elinehto uskomiseen. Kolmas, kantakaa toistenne kuormia. Miten tuen uskon teillä horjuvaa ystävää tänä poikkeusaikana? Neljäs, Jumala näkee ja tietää kaiken. Miten kerron ja tuen lasta ja nuorta maailmanlaajuisen pandemian keskellä? Viidenneksi, Jumala näkee valtakunnan ihanuus ja vastakohtana, tekokäyttö vielä seuroissa? Ja tähän liittyy uskomisen ilo ja siunaus.

Kiitos. Kiitos.