Seurapuhe Järvenpään RY:llä 06.09.2020 17.01

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljennymme näiden seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Näin lähimmäisen sunnuntaina me tuomme sinulle kiitoksen siitä, että olet antanut meille tielle ja matkalle ystäviä, lähimmäisiä saattomiehiksi. Kiitämme siitä, että nämä lähimmäiset, joita olet meille antanut, ovat tukeneet meitä tällä tärkeällä taivastien matkalla. Kiitämme myöskin kaikista ajallisista lahjoista, mitä olet meille antanut ja runsaasti siunannut. Kiitämme myöskin siitä, että olemme tänään saaneet tulla yhdelle koolle kuulemaan, mitä sinulla Isä on meille puhuttavaa. Kiitämme sinua valtakunnastasi, jonka keskellä saamme täällä asua. Kiitämme sinua pojastasi, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka annoit tänne maan päälle pelastamaan meidät sielunvihollisen pauloista ja kuoleman vallasta.

Sanomme vielä turvallisesti. Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Niin kuin tuossa alkurukouksessa jo rukoilimme, niin tämän sunnuntain aiheena on kirkkovuodessa lähimmäinen. Yksi tämän sunnuntain, voisi sanoa Raamatun yksi tunnetuimpia tekstejä on kertomus laupiasta samarialaisesta, joka löytyy täältä Luukkaan evankeliumista, sen kymmenestä luvusta jakeista 25-37. Ja luen nyt tämän tutun kertomuksen meille yhteisen tutkimisen aiheeksi. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän? Jeesus sanoi hänelle: Mitä laissa sanotaan, mitä sinä itse sieltä luet? Mies vastasi: Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jeesus sanoi: Oikein vastasit, tee näin, niin saat elää.

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia ja jatkoi: Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Jeesus vastasi hänelle näin: Samoin teki paikalle osunut leeviläinen, kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeili tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, jos sinulle koituu vielä enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Lainopettaja vastasi: Se joka osoitti hänelle laupeutta. Jeesus sanoi: Mene ja tee sinä samoin. Aamen.

Niin kuin tuossa ennen tätä tekstiä puhuimme, niin tämä kertomushan on yksi Raamatun varmasti tunnetuimpia ja luetuimpia tekstikohtia. Tämä teksti jakautuu oikeastaan kahteen osaan. Tuossa ensimmäisessä osassa käydään läpi sellaista asiaa, että miten se ihminen pelastuu, eli miten ihminen perii ihan kaiken sen elämän, eli sen tavoitteen, mitä kohti me olemme matkalla. Sellainen ihminen, joka omistaa uskonlahjan sydämessä.

No sitten tuo toinen osa kertoo meille kuvan siitä, että ensinnäkin se kertoo kuvan siitä, kuka on se todellinen lähimmäinen. Mutta se kertoo myös sen, mitä se usko vaikuttaa sydämellä tai miten se usko vaikuttaa sydämellä kohtaamaan lähimmäisen.

No täällä on teitä tyttöjä ja poikia yhdessä isien ja äitien kanssa paljon seuroissa. Niin minäpä esitän teille kysymyksen: Kuka on meidän lähimmäinen? Nyt jos te katsotte oikealle tai vasemmalle siinä penkissä, niin lähellähän näkyy ihminen. Ja se on teidän lähimmäinen muun muassa. Mutta tässä kirkkovuoden kalenterissa kerrotaan, että jokainen ihminen täällä maailmassa on meille lähimmäinen ihminen. Ja sen lähimmäisen arvokkuuden tekee aivan erityisesti se, mitä Jumalan sana meille opettaa ihmisestä.

Kuka oli se, joka loi sen ihmisen tänne maan päälle? Eikö ollut sillä tavalla, että Jumala loi ihmisen maan päälle? Ja se Jumala oli sillä tavalla paljon viisaampi kuin me ihmiset, että se loi kaikenlaiset ihmiset tänne maan päälle. Ja nyt aivan erityisesti itselleni sanon sen, että jokainen ihminen täällä maailmassa, oli se sitten mistä päin maailmaa tahansa, oli hänen ihonvärinsä, kansallisuutensa tai uskonnollisuutensa tai joku muu toisistaan erottava tekijä, on Jumalan luoma.

Ja nyt tämä meidän tekstimme aivan erityisellä tavalla osoittaa, sekä tuossa ensimmäisessä kohdassa että myöskin tuossa toisessa kohdassa, miten meidän tätä toista ihmistä, on se koulukaveri tai joku muu ystävä tai vaikka se olisi ystäväkin, niin meidän pitää kohdella. Ja tämä tekstimme kertoo vielä myöhemmin sen, että mikä on se tärkein asia, mitä viestiä meidän pitäisi tälle lähimmäiselle olla viemässä.

No niin, sitten tuota, jos me katsomme tätä meidän tekstiämme, niin tässä tekstimme ensimmäisessä osassa Jeesus tapaa ihmisen lainopettajan. Käy sen kanssa keskustelua. Ja mehän, kun me luemme tämän tekstimme, me huomaamme sen, että tällä lainopettajalla oli, kun hän kohtasi Jeesuksen, taka-ajatuksia. Jonkinlaisia taka-ajatuksia. Hänellä ei ollut niin kuin vilpitön mieli, kun hän lähestyi Jeesusta, vaan niin kuin tässä sanotaan, uudempi käännös sanoo, että hän halusi panna Jeesuksen koetukselle.

Näillä lainopettajilla ja fariseuksilla oli monesti semmoinen tyyli, että mehän hirvittävän tarkkaan seurasivat, mitä Jeesus touhusi ja teki. Jos Jeesus pyhänä, sapattina teki jotain, niin hän oli heti hänen kimpussaan ja moittimassa siitä, että mitenkäs sinä noin toimit. Ja tällä lainopettajalla oli vähän samanlainen mieli nyt, kun hän kohtasi Jeesuksen ja hän esitti oikeastaan kaikista tärkeimmän kysymyksen, mitä elämässä ihmiselle tulee eteen: Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?

Rakkaat sanankuulijat, sisaret ja veljet, onko teille joskus esitetty tällaista kysymystä? Onko kukaan koskaan esittänyt kysymystä, että mitä minun pitäisi tehdä, jotta minä perisin iankaikkisen elämän? Se on nimittäin hirvittävän tärkeä kysymys, mutta yhtä tärkeää on meidän myöskin jollakin tavalla osata vastata. Ei välttämättä me osata sanaparkasti sanoa oikein, mutta Jeesushan itse opetti tuohon kysymykseen oikeastaan ihan ensimmäisiä hänen julkisia esiintymisiä oli selkeä vastaus. Luetteli tietyt asiat, mitä ihmisen pitää täällä ajallisessa elämässä tehdä. Se olisi ne: kohdata, löytää Jumalan valtakunta, tehdä parannus, ja kolmantena oli uskoa evankeliumiin. Nämä asiat, kun ihminen täällä maailmassa pääsee niistä osalliseksi, niin vastaus tuohon lainopettajan kysymykseen löytyy.

No nyt, jos me luemme tätä tekstiä pidemmälle, niin mehän huomaamme, että käytiin paljon syvällisempi keskustelu. Mutta kysymyshän on ihan samasta asiasta. Nimittäin, Jeesushan sanoi, kun hän tiesi, että tämä lainopettaja on erittäin lukenut, ja mehän muistamme Raamatusta, että he olivat todella hyvin perillä kaikista näistä Mooseksen laista, olisiko niitä satoja erilaisia lakeja, ne osasivat ne ulkoa. Niin Jeesus heittikin vasta kysymyksen, että no miksi sinä häneltä sitä kysyt, kun me tiedämme molemmat, että sinä olet opiskellut niitä, mitä siellä laissa näistä sanotaan.

Mehän muistamme ne Mooseksen lain keskeisimmät kymmenen käskyä. Te, jotka olette tänä kesänä käyneet rippikoulut, niin te varmaan muistatte ne ulkoa. Me ei vanhempana niitä taitaisi enää muistaa, mutta suurin piirtein se jako menee sillä tavalla, että ne kolme ensimmäistä antaa vastauksen tähän lainopettajan vastaukseen. Eli kolme ensimmäistä näistä kymmenestä käskystä kertoo ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, eli miten ihmisen tulisi suhtautua Jumalaan. Ja sitten ne loput kertovat meidän ihmisten välisestä suhteesta, eli ihan aivan keskeisesti siitä, miten meidän tulisi suhtautua lähimmäiseen.

Ja niin hän tuo mies vastasi, tuo lainopettaja: Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Eli tuohon miehen vastaukseen kiteytyi se ihmisen iankaikkisen elämän kannalta aivan tärkein ja oleellinen asia.

Mutta niin kuin jo tuossa alussa kävimme läpi, niin tuo ihminen, joka on kansi Jeesus kävi tuon lainopettajan kanssa noita keskusteluja, niin se kuvitteli ja oli niin voimakkaasti omaa vanhurskauden tilassa, että hän ajatteli, että tuo riittää. Tai hän kuvitteli, että hänellä itsellään on sellainen sielun tila, että hän siinä tilanteessa kelpaa Jumalalle ja perii tuon iankaikkisen elämän.

Mutta niin kuin me tuossa jo alussa kävimme läpi, niin Jeesus Jumalan poikana näki tuon miehen sydämeen ja näki, että tuolla miehellä oli tuollainen oma vanhurskauden tila. Samanlainen tilahan oli, me muistamme Raamatussa sen kertomuksen siitä tuhlaajapojasta. Ja erityisesti se kohta, kun se tuhlaajapojan veli näki tilanteen, jossa se tuhlaajapoika palasi sinne kotiin, niin hän rupesi sille isälleen luettelemaan niitä hyviä töitä, mitä hän oli tehnyt ja moittimaan isää, että se oli ottanut tämän tuhlarin takaisin kotiin.

Mikä siltä tuolta lainopettajalta puuttui sydämestä? Siltä puuttui usko, ja kun ihmisellä on sydämellään oikea usko, se synnyttää rakkauden. Näin oli tämän lainopettajan kohdalla. Hänellä oli oma vanhurskauden sydän. Hänellä ei ollut rakastava mieli. Hän osasi kyllä ulkoa tämän rakkauden kaksoiskäskyn, mutta hänen sydämellään ei ollut uskoa ja sitä kautta rakkautta, rakkautta Herraa Jumalaasi kohtaan, niin kuin tässä tekstissä me sanotaan.

Mutta tuo rakkaus Jumalaa kohtaan ei ole lähtöisin meistä ihmisistä, vaan se on Jumalan lahjoittama rakkautta, jonka ihminen saa uskon kautta sydämelle. Siitä oli tässäkin kysymys. Apostoli Johannes, jota sanotaan rakkauden apostoliksi, puhuu tästä hyvin selkeästi täällä ensimmäisessä Johanneksen kirjassa. Tämä teksti on otsikoitu sellaisen alle, kun Jumala on rakkaus.

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Ja sitten tulee se tärkeä kohta. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyy meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaat ystävät, kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiaan. Eli Jumalan suuri armo meitä ihmispoloisia kohtaan on se, mikä synnyttää uskovaisen ihmisen sydämellä rakkauden, joka haluaa myöskin tehdä niitä rakkauden töitä toisia lähimmäisiämme kohtaan. Ja siitä on tässä rakkauden kaksoiskäskyssä kysymys.

No Jeesus ja lainopettajahan jatkoivat tätä keskustelua. Ja niin kuin tuli jo esille, niin tuo mies halusi tällä vastauksellaan osoittaa Jeesukselle sitä, että hän noudattaa lakia. Ja hän kysyi tuolta Jeesukselta sitten, että kuka sitten on minun lähimmäiseni.

Mehän tiedämme, että me ihmispoloiset emme voi, emmekä pysty noudattamaan tuota Jumalan lakia, vaan ainoa, joka tuon lain on viimeistäkin piirtoa myöten täyttänyt, on elämänherra Jeesus Kristus. Ja hän kolkatan keskimmäisellä ristillä sovitti meidän jokaisen synnit ja täytti tuon lain viimeistä piirtoa myöten.

Ajatelkaa, jos me olisimme lain alla, tuo pelastussuunnitelma ei olisi toteutunut. Niin se on niin ankaraa ja vaativa tuo Jumalan laki, että me ensinnäkin ajatuksin ja töin sen rikomme, ja jos me yhdenkin noista lain kohdista rikomme, niin me olemme vikapäät kaikissa noissa lain kohdissa, mitkä on lueteltu.

Eli niin suuresta armotyöstä on kysymys meitä ihmispoloisia kohtaan, että Jumala lähetti tuon Poikansa tänne maan päälle sovittamaan meidän ihmispolosten synnit. Mutta jotta ihminen perii sen iankaikkisen elämän, niin hänellä pitää olla sydämellä usko ja uskon kautta rakkaus. Ja se myös sitten antaa voiman kilvoitella syntiä vastaan ja myöskin kohdata sitä lähimmäistä.

No mehän tiedämme ihmispoloisina, että perisynnin turmelemina, niin eihän se näin helppoa ole tämä matkan teko. Joudumme myöskin varmasti monesti tiellä ja matkalla lähimmäisiä mekin kohtaan vikaan ja virheisiin. Mutta onneksi meillä on täällä tiellä ja matkalla se evankeliumin voima, joka antaa lohtua ja turvaa taivastien.

No sitten tämä tekstimme toinen osa sisältää Jeesuksen kertomuksen. Siinäkin kertomuksessa on, ainakin tämä uuden käännöksen mukaan, lukee: Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. Tässä kertomuksessa on monia sellaisia elementtejä, joita käymme läpi.

Tässä puhutaan Jerusalemista tai tässä puhutaan kahdesta kaupungista, Jerusalemista ja Jerikosta. Miksi se Jeesus puhuu Jerusalemista tässä kertomuksessa? Me tiedämme Jumalan sanasta ja Raamatusta sen, että tuo Jerusalem on vertauskuva Jumalan valtakunnasta.

No sitten tässä on toinen kaupunki Jeriko, joka on pienempi kaupunki kuin Jerusalem ja se sijaitseekin maantieteellisesti hyvin eri paikassa kuin Jerusalem. Niiden välistä ei itse asiassa ole sama matka kuin täältä Järvenpäästä vaikka Helsinkiin, noin 30 kilometriä. Eli me jotka päivittäin ajamme tuota väliä töihin, niin tiedämme, että sehän tänä päivänä on lyhyt matka. Tuohon aikaan, jolloin Jeesus nämä kertomukset kertoi, tämän vertauksen kuljettiin jalkamatkana.

Mutta tuo Jeriko on sillä tavalla jännä kaupunki, että se on yksi maailman vanhimpia tunnettuja kaupunkeja. Ja se oli tuohon aikaan sellainen vilkas kauppapaikka, mutta sinne oli myöskin pesiytynyt sellaisia asioita, joita uskovaiset ihmiset eivät voineet hyväksyä. Eli siitä sanotaan, että siitä oli tullut sellainen synninpesä, eli siellä Jerikon kaupungissa ihmiset viettivät syntistä elämää.

Te voitte kuvitella tänä päivänä, mitä se voisi olla, mutta siitä sanottiin, että siellä syntielämä rehotti. Ja sitten oli tämä Jumalan valtakuntaa kuvaava Jerusalem, niin kuin jossakin Raamatun kuvauksissa, että Jerusalem kaupunki tuolla ylhäällä, tai taitaa olla laulukin, jossa näin sanotaan.

Ja nämä olivatkin maantieteellisesti hyvin korkeussuunnassa toisistaan erillään. Jerusalem taitaa olla yli 700, vaikka 800 metrin korkeudessa merenpinnasta ja taas Jerikko on päinvastoin alempana merenpintaa. Ja tästä tulee sitten kuvaus, mistä Jeesus tässä kuvaa, että eräs mies oli matkalla.

Vanha käännös taitaa puhua, että eräs mies lähti matkalle Jerusalemista Jerikoon. Eli Jeesus kuvaa tuolla kertomuksella sitä, että ihminen lähti, tuo mies lähti tuolta Jumalan valtakunnasta sielunvihollisen houkuttelemana tuonne Jerikoon, kohti tuota kaupunkia, jossa oli syntielämä.

Tuohon valitettavan tutun kuuloista myöskin tänä päivänä. Valitettavan monelle sielunvihollinen saa houkuteltua lähtemään tuolle synnin tielle kohti tuota Jerikoa. Mehän tiedämme Jumalan sanasta, että siellä sanotaan, että tuo sielunvihollinen on tuhansien juonten mestari. Se on joku taas vanha veli siitä sanoa, että se on äärettömän taitava valehtelemaan ja houkuttelemaan sellaista ihmistä, jolla on uskonlahja sydämellä, tuonne Jerikon tielle.

Se tekee kaikkensa, oli sitten kysymyksessä nuorempi tai vanhempi, niin sielunvihollinen tekee kaikkensa, että ihminen luopuisi tästä elävästä uskosta ja lähtisi tuolle Jerikon tielle. Ja niin oli käynyt tällekin miehelle, että sielunvihollinen oli saanut houkuteltua, näyttänyt mukaamis, että kaikki tuolla näyttää hyvältä, että kannattaa lähteä pois täältä Jerusalemista eli Jumalan valtakunnasta.

Mutta miten tuolle miehelle kävi tuolla maailman matkalla? Hänelle kävi aluksi huonosti. Hän kohtasi tuolla maailman myrskyisellä matkalla rosvojoukon. Niin kuin tässä sanotaan, että kun rosvojoukko yllätti hänet, rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet hienkivien heeveriin.

Rakkaat matkaystävät, aivan erityisesti te nuoret, te olette etulinjassa taistelemassa tämän maailman syntiä ja saastaisuutta vastaan. Niin kuin tuossa jo olikin esillä, että se sielunvihollinen saattaa hyvinkin pienestä asiasta lähteä meitä eksyttämään ja viemään kohti tuota Jerikon tietä.

Se saattaa kuvata meidän eteemme hyviä asioita ja saada sillä tavalla meidät eksymään pois Jumalan valtakunnasta. Ja kun sielunvihollinen on riittävän pitkälle saanut meidät sinne maailmaan, siellä me joudumme, on vaara joutua tuhoon ja turmion tielle. Ja kuulkaa rakkaat, siellä ei ole auttajaa. Sinne jätetään tien viereen yksin rosvojoukon ryöstämän.

Ja se on niin taitavaa, ajatelkaapa tänä päivänä, että kun meillä on tämä kännykkätasku, eli siis meillä on jokaisella televisiotasku lähes, niin se saattaa houkutella meitä katselemaan sieltä sellaisia ohjelmia ja maalailee ne asiat taitavasti sillä tavalla, että kyllä sä nyt voit tämän ohjelman katsoa ja tuo. Ja sitten se aina vaan pahenee ja pahenee se homma ja sitten usko kuivuu ja tulee luopuminen elävästä uskosta.

Mä oon itse monta kertaa omalla kohdalla miettinyt sen, että mä oon hirveän kiinnostunut urheilusta, aivan erityisesti yleisurheilusta ja hiihdosta. Ja tässä tulee se asia esille, että on erittäin tärkeää, että me tulemme seuroihin Jumalan sanan kuuloon. Se on nimittäin semmoinen tilanne, että jos me hyvin herkästi sielunvihollinen on sitä saarnaa, jos olisi joku mielenkiintoinen hiihtokilpailu tai yleisurheilukilpailu olemassa, niin keksimässä, että no nyt sulla on pääkipiä tai huono olo, että jääpä kotiin. Näin kavala se on, ja sen takia kannattaa keskustella ja yhdessä Jumalan sanan pohjalta miettiä näitä asioita ja tarkastella ja puhua ja taistella näitä houkutuksia vastaan. Ettei meille käy niin kuin tälle Jerikon tien kulkijalle tai sille tuhlaajapojalle.

No sitten tämä tekstimme kertoo, kun tuo mies oli ryöstettynä tuolla tien varressa, niin sitä tietä saapui paikalle pappi ja tuo pappi ei pysähtynyt auttamaan tuota miestä. Sitten siihen tuli leeviläinen, sekään ei auttanut. Mutta sitten tuli samarialainen, joka pysähtyi auttamaan tuota ryöstettyä ja hakattua miestä.

Ei varmasti ole sattuma, että Jeesus valitsi tähän kertomukseen papin, leeviläisen ja samarialaisen. Jeesus halusi tällä osoittaa, että ihmisen ajallinen oppiarvo ja asema ei välttämättä tuo sydämelle sitä rakkautta, mikä kehottaa kohtaamaan synnin tielle joutuneen lähimmäisen.

Tuo leeviläinenhän oli yksi Israelin sukukuntiin kuuluva, 12 sukukuntaan kuuluva ihminen. Hän oli yleensä kirkon töissä. Voisi ajatella, että tänä päivänä suntio tai saattoi niissä olla pappejakin. Mutta vaikka niillä oli ajallinen asema tällainen, ja jos me inhimillisesti ajattelemme, niin olisi kuvitellut, että kirkon mies ja pappi, kirkon työntekijä ja pappi kohtaavat ihmisen tai joku muu lukeneempi ihminen, sivistynyt.

Mutta Jeesus haluaa tällä kertomuksellaan tuoda esille, että kuka on todellinen lähimmäinen. Tuo todellinen lähimmäinen oli samarialainen. Nuo samarialaisethan olivat voisi sanoa kaikista alimmaisinta kastia tuon ajan yhteiskunnassa varallisuuden ja aseman puolesta.

Mutta mitä tuo samarialainen teki? Hän meni auttamaan tuota miestä, tuota ryöstettyä miestä sinne tien varteen. Hän sitoi haavat, voitelin öljyllä, nosti juhtansa selkään ja vei majataloon.

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tuo samarialainen kohtasi syntiin joutuneen ihmisen, hoiti nuo syntihaavat evankeliumilla, nosti johtansa selkään ja vei takaisin majataloon, eli sisälle Jumalan valtakuntaa. Tuo oli todellinen lähimmäinen ja oikealla tavalla suhtautui syntihaavoihin joutuneeseen ystävään.

Ja mitä vielä? Seuraavana aamuna, kun hän lähti tuolta majatalosta, hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.

Tässä on meille kuva siitä, että tuo syntihaavoihin runneltu ihminen, joka oli pelastettu takaisin majataloon sisälle Jumalan valtakuntaan, tarvitsee hoitoa. Ja se hoito oli se, mitä tuo samarialainen tuonne majataloon jätti. Se jätti sinne hoitovälineitä, kaksi denaaria. Mitä se merkitsee Jumalan valtakunnassa? Siinä on vertauskuva armosta ja totuudesta. Jumalan valtakunnasta halutaan aina hoitaa syntiin langennutta ihmistä armolla ja totuudella. Armolla ja totuudella.

Me haluamme evankeliumin ilosanomaa olla julistamassa sellaiselle ihmiselle, joka on joutunut syntihaavoihin. Mutta samalla me haluamme myöskin varoittaa ja kertoa synnistä, niin kuin olemme tänäkin päivänä kuulleet. Ei kannata lähteä leikkimään, vaan olla kuuliainen Jumalan sanan ja Jumalan valtakunnan neuvoille ja taistella tuota synnin saastaisuutta vastaan.

Mutta rakkaat matkaystävät, niin kuin me tiedämme, niin perisynnin turmelemina ihmisinä me joudumme tässä matkallamme väistämättä syntiin. Ja sen takia täällä Jumalan valtakunnassa on nuo kaksi denaaria: armo ja totuus. Me saamme tulla tänne armoistuimen luo, armoistuimen tykö, jossa itse elämän Herra Jeesus Kristus on meitä lohduttamassa ja vahvistamassa uskon tiellä.

Kuka se tuo todellinen kertomuksen samarialainen oli? Se kertomuksen samarialainen oli itse elämän Herra Jeesus Kristus, joka tänäkin päivänä kutsuu sellaista ihmistä, jonka sielunvihollinen on saanut houkuteltua takaisin isän kotiin, tänne majataloon Jumalan valtakuntaan.

Profeetta Hesekiel kuvaa hyvin täällä: Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta ja vahvaa ja lihavaa, minä pidän kurissa, minä kaitsen laumani niin kuin sitä tulee kaitaa.

Tuo elämänherra Jeesus Kristus on henkensä kautta täällä maan päällä ja tänä päivänäkin täällä meidän keskellämme vahvistamassa ja tukemassa meitä syntiin joutuvia ja lankeavia ihmisiä, mutta se on myös kutsumassa armosta osattomia isän kotiin sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ja nytkin rakkaat sanankuulijat täällä teuroissa taikka viestimien ääressä tuo Herran Jeesuksen kutsu on voimassa. Jos tätä seurapuhetta on kuulemassa yksikään sellainen ihminen, joka olet joutunut tuolle Jerikon tielle sielunvihollisen pettämäksi, niin Jumalan sanasta kuuluu ja Jumalan valtakunnasta kuuluu ilosanoma sinulle: saarnataan epäuskoja, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä, ja sä tälläkin hetkellä tästä saarnasta uskoa epäuskon ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tässä kertomuksessa on esimerkki ja kertomus meille siitä, että mikä on yksi lähimmäisen tehtävä täällä ajassa, ja tärkein tehtävä on se, että me kutsumme ihmisiä lähimmäisiä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ainakin itse tiedän sen, että ei se ole helppoa. Mitä lähempää se ihminen on luopunut tästä uskonlahjasta sydämellään, sitä vaikeampi on puhua tästä asiasta sellaiselle ihmiselle. Mutta se, mikä tuossa Jouni veljenkin puheessa tuli esille, niin me olemme saaneet Jumalalta rukoilemisen lahjan. Me saamme rukoilla, että Jumala johdattaisi eksyneen lampaan takaisin isän kotiin ja Jumala antaisi meille voimaa puhua sellaiselle ystävälle. Se saattaa olla oma lapsi taikka joku muu läheinen, että muistuttaisimme siitä elämän tärkeimmästä ja kalleimmasta asiasta: ainoa asia, mikä ihmiselle on elämässä tärkeää, on se, että hänellä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, omistaa uskon lahjan sydämellään, niin perii kerran ihan kaiken sen elämänsä.

Tekin rakkaat sanankuulijat, sisaret ja veljet monista eri elämäntilanteista näihinkin varmasti seuroihin tulleina, mekin saamme virvoittua tuolla samalla evankeliumilla, millä tuo laupias samarialainen hoiti tuota Jerikon tien kulkijaa.

Usko sellaisena kuin olet tänne seuroihin tullut tai kuuntelet tätä seurapuhetta viestimien äärellä. Usko omalle kohdallesi synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä.

On nimittäin niin iloinen asia, kun tällä tavalla kun me uskomme, niin meidän kohdalla on vastaus tuohon kysymykseen, minkä tuo lainopettaja Jeesukselle esitti: me perimme iankaikkisen elämän, kun me jaksamme uskoa.

Itse monta kertaa lähimmäisenä löydän itseni hyvinkin syntisenä ja huonosti käyttäytyvänä ja erityisesti omien lasten keskellä esimerkkinä olevana. Saanko itse uskoa omat synnit ja matkaviat anteeksi? Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.