Syysseurat/Puheenvuoro Jyväskylän RY:llä 26.09.2020 21.00

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Aluksi hiljennymme kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaan Isä, kiitämme elämänlahjasta ja kaikesta hyvästä, mitä olet meille antanut. Kiitämme valtakunnastasi ja siitä elämäntiestä, jolle olet meidän jalkamme asetellut. Kiitämme pojastasi Herrasta Jeesuksesta, joka sovitti meidän syntimme, ja niin saamme hänen nimestään uskoa syntejä anteeksi.

Me nyt hiljennymme hetkeksi uskomisen asioiden äärelle ja pyydämme, että pyhän henkesi kautta pyydämme niitä sanoja, mitä me nyt tarvitsemme. Ja myöskin kuulijana pyydämme, että pyhä henki avaisi meidän korvamme ymmärtämään ja kuulemaan ja uskomaan. Siunaa taivaan Isä meidän kokoontumisemme. Aamen.

Mukava nähdä teitä, rakkaat matkaystävät täällä. Seuroissa vähän erikoisella vaatetuksella ollaan tänne tultu ja ollaan samannäköisiä, niin kuin samaa isänlapsia, kun ollaan, niin uskovaiset on samannäköisiä nyt sitten erikoisesti. Kiitos.

Saadaan turvallisella mielellä kokoontua ja hiljentyä nyt hetkeksi hyvin tietäen, että taivaan Isä tietää, että me ollaan nyt täällä tultu tänne ja että sinäkin olet tätä kuuntelemassa. Ja taivaan Isä, sinulle, oletko sitten aralla mielellä tullut tai missä mielessä olet tullutkin? Ja taivaan Isä, sinulle, oletko sitten aralla mielellä tullut? Ehkä tähän aikaankin, että nimeksi tähän on tullut tämmöinen arvojenmukainen elämä.

Te voitte tämän puheenvuoron jälkeen otsikoita, että näin sitten vaikka uudestaan kenties osuuko se tähän aiheeseen. Mutta tässä on semmoinen juoni tässä, kun nyt lähdetään tätä seuraamaan. Niin nyt. Me ollaan tämmöisellä tiellä ja matkalla. Niin kuin me oikeastaan äsken laulettiinkin uskon tietä kuljen.

Ja Raamattu puhuu paljon tämmöisestä tiestä. Jeesus sanoi, että minä olen tie ja totuus ja elämä. Ja Jesajan kirjan kolmannessa luvussa viidessä luvussa puhutaan tästä Jumalan lapsen tiestä. Siinä myös pitää matka ja tie oleman, jota pitää pyhäksi tieksi kutsuttamaan, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi. Ja se pitää heidän edessä oleman sitä käydä, ettei tyhmäkään eksy.

Herran lunastetut palaavat tulevat sen tien kautta riemulla Sionia. Jaan kaikkinen ilo oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittyvät ja murhe ja huokaus pitää pakenemaan. Ja matkalle läksin taivaaseen, kun arpa lankesi mulle.

No nämä olivat johdantoja siihen, että tämä on tämmöinen raamatullinen ajatus, että me kuljetaan tietä myöten. Ja kun tietä myöten mennään, niin jos ei ole päämäärää, niin on ihan samaa, mitä tietä kulkee. Mutta jos haluaa tiettyyn päämäärään, niin pitää kulkea tiettyä tietä pitkin. Tämä on selvä asia.

Ja Jumalan lapsina me sanotaan, että me ollaan tämmöisellä rauhantiellä. Ja tämän tien päässä on taivas. Siis tämä tie, jolle Jumalan lapsi kulkee, niin se kulkee kohti taivaan kotia. Ja Raamatun kautta. Raamattu kehottaa kärsivällisesti hebrealaiskirjassa kulkemaan tätä tietä myöten. Juoskaamme kärsivällisesti edessä olevassa kilvoituksessa. Ja älkää väsyykö, älkääkä lakatko uskomasta.

Tämmöinen tie on taivaan tie. Meidät on nyt paikannettu Jumalan lapset sinne taivaan. Ja tämä tie on taivaan tielle. Tilanne on tällä hetkellä hyvää, kun on Jumalan lapsen jalat siinä rauhantiellä.

Ja nyt tämä on silleen erikoinen tämä tie, että onesti me valitaan tie. Että me lähdetään vaikka Kuopioon. Mutta tämä Jumalan lapsen rauhantie on siitä erikoinen, että tämä tie on valittu. Etkä sinä ole valinnut tietä. Koska me ollaan... Tämä... Tämä tällä elämäntiellä kulkeminen on täysin Jumalan lahja. Jumala on niin kuin asettanut ne jalat siihen rauhantielle. Ja me armosta ilman omaa ansiotaan tätä tietä saadaan kulkea.

Ja semmoisena huolettomana, iloisena kulkea tätä tietä lapsen uskolla ja luottamuksella. Että Jumala pitää huolen. Jesajan kirjassa sanotaan näin. Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä. Jos käännytte ja pysytte levollisena, te pelastutte. Hiljainen luottamus on teidän voimanne.

Ja näin sanoo Herra, joka sinut loi Jaakob, joka sinut muovasi Israel. Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut, sinä olet minun. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun. Vaikka kuljet vesiin halki, minä olen sinun kanssasi. Ja virtajen poikki ei tempaa sinua. Astut tuleen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua poista. Minä Herra olen sinun Jumalasi. Minä Herra olen sinun pelastajasi.

Eli me saadaan silleen lapsenlailla kulkea tätä tietä. Ja Jumala on lähellä ja kantaa ja ohjaa elämässä. Jumalan lapsi saa tätä tietä kulkea. Ja tämä rauhantie. Joka tie on sinut valinnon. Se on Jumalan lahja, että sinä olet tässä tiellä.

Niin sinä saat olla vailla syyllisyyden tunnetta ja ahdistuksia siinä mielessä, että kaikki pelon aiheet ja synnit ja kuormat saa evankeliumissa taivaasta asti uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on semmoisen vapaan arvo. Armo lapsen kulkemista. Tämä tiellä Jumalan lapsena kulkeminen.

Ja missä tekin rakkaat sanankuulijat olette. Taivaan Isä on teitä varjellut Jumalan lapsena niin kuin minuakin. Se on Jumalan lahja. Se on suuri ihme.

Tässä matkalla sitten me ei tarvitse yksin kulkea. Tässä on matkaseura. Yhdessä matkaystäviä ja saattomiehien kanssa kuljetaan tätä tietä. Ja siinä on oppaita tässä tiellä. Tämmöisiä, onko ne liikennemerkkejä vai mitä sitten. Jumalan sana ja Pyhä Raamattu ja toiset Jumalan lapset.

Ja miten sinä sitten kuljet tätä tietä. Niin on erilaisia elämäntilanteita. Tuotatko iloa ja onnea ympärillesi? Säteileekö sinun elämäsi toisille tukea, turvallisuutta? Talutatko sinä lähellä olevaa? Vai onko semmoinen tilanne, että sinua talutetaan? Autatko toisia vai autetaanko sinua? Näitä voimme miettiä ja huomata.

Toistamme tarvitsemme. Toistamme tarvitsemme syliä, avointa ja vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta. Eli tätä tietä ei yksin kuljeta. Monella teistä näitä läheisiä sitten on, jotka on lähellä kulkee siinä. Ne on saattomiehiksi, niitä sanotaan. Ne on kaverit siinä vierellä. Sisarukset, puoliso, lapset, isovanhemmat.

Tämä otsikko oli arvojenmukainen elämä. Tässä joitakin on haasteita tässä tiellä kulkemisella. Että pysy tästä tiellä. Siinä on houkutuksia lähteä pois tästä tieltä. Hyvin ymmärrätte sen. Se on jokaiselle hyvin omakohtainen.

Näitä haasteita on tämän ilon ohella. On haasteita. Esimerkkinä tähän tuon muutamia. Tämän ajan tämä saattaa jotenkin kertautuakin tässä. Mutta avioliiton pyhyys. Se ehkä teille ei ole. Se on edessäpäin. Tai ehkä osalla meistä se on jo elämää. Että on avioliitto, jonka Jumala on asettanut. Ja on olemassa mies ja vaimo. Ja että tämä. Tämä avioliitto on elinikäinen. Ja Jumala edessä alttarilla on sanottu. Tahdon rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.

Tämän Jumalan ja tämän seurakunnan läsnäolossa on siihen valaa tehty. Tämä avioliitto. Näitä tulee aika nopeasti tässä. Nämä on tämmöisiä nostoja. Missä maailmassa me eletään.

Sitten on tämmöinen pinnallisuus ja viihteellisyys. Tällaiset asiat. Tämmöinen haaste tässä tiellä kulkemisessa. Muuttaako somemaailma arvojamme? Tähän someasiaan. Sosiaalisen median asiaan. Puutun tässä myöhemmin uudestaan. Se tulee tänne eteen.

Mutta kun oikein paljon on sosiaalisessa mediassa, niin saattaa tämmöinen arvomaailma, niin kuin kavalasti, tietämättä, niin kuin muuttua. Ja sitten rupeaa Jumalan valtakunnan arvomaailma tuntumaan vanha-aikaiselta. Taikka halvemmalta. Tämä olisi mielenkiintoisempi.

Tämä oikeastaan tämä puheenvuoro. Kun tämä olisikin alustus. Ja me voitaisiin jutella tämän jälkeen näistä. Ei olisikaan hyviä kommentteja näihin varmasti. Mutta tämmöinen kysymys on. Muuttaako somemaailma arvoja? Ja tämä liittyy myöskin tähän.

Korona-aikaan, jolloin on kontakteja ihmisiin voi olla vähemmän. Ja aikaa sitten enemmän olla somemaailmassa. Tämä oli siis pinnallisuus ja viihteellisyys, joka meitä piirittää maailmassa.

Terveyden ja menestymisen ylikorostaminen. Jos somemaailmassa ja uutisia luette, niin kuin luette varmaan, tämä ei tullut yllätyksenä, että tämmöinen, tämmöiset se ylikorostuu tämmöinen terveysasia. Se on tosi hyvä asia terveys. Ja minäkin yritän juoksennella ja käydä kuntosalilla.

Että sitä tarkoitan. Että se on huono asia. Mutta jos se on vähän niin kuin Jumala jo sitten. Ja sitten menestymisen ylikorostus. Tämmöinen kilpailu. Ja elintaso. Ja sitä kautta. Se ehkä tähän aikaan on tässä. Menestymisen ylikorostaminen.

Että sehän on tärkeää yrittää. Ja yrittää menestyäkin. Mutta että se. Taivaan Isä hantaa joka päivä sen leivän. Ja se on Jumalan lahja.

Ja viekö työ ja harrastukset. Ja koulu. Ja koulu. Niin kuin. Liikaa aikaa. Että ei jää aikaa seuroihin. Ja läheisten yhteiseen aikaan. Nämä on tämmöisiä nostoja. Tämä ei ole. Että ymmärrän niitä. Tässä on sanottu että näin on. Mutta että nämä on niin kuin vaaroja.

Että. Että on liian paljon. Ja tämmöisestä on ollut puhetta. Vähän että. Kun nyt on tämä korona-aika. Otetaan tämä mukaan. Ja tämä Pyhäpäivän ohjelma muuttuu sillä tavalla, että ei ole silleen seuroja.

Joka on saattanut semmoinen seura. Seura. Seura. Seura. Seura. Seura. Eli sitä ei olekaan, ja se täyttää pyhäpäivän mahdollisesti, vaikka netistä tulee paljon seuroja, niitä voi seurata.

Mutta semmoinen vaarakin on olemassa, että se viikonlopun ohjelma muuttuu semmoiseksi, että joskus kun tästä selvitään hengityssuojaamista normaaliin elämään, niin sitten ei jotenkin ole unohtunut se seuroissa käyntiä, ja jäähän netin ääreen ajateltavaksi näitä asioita.

Ja sitten meillä on tämmöisiä mahdollisuuksia, että me ruvetaan vertailemaan liikaa toisiin tänä aikana. Tai se on ollut ainakin. Semmoinen asiahan nimittäin, että jos olisi kiitollinen.

Eli oikein, jos tosi mukava elää, ja helppoa, jos kiitollinen aina. Sitten jos rupeaa vertailemaan hirveästi, ja toisilla on joku asia paremmin, ja sitten ollaan kateellinen, niin sitten tulee semmoinen kuorma. Ja semmoinen ilo ja kiitollisuus häviää.

Että jotenkin osataan tyytyä siihen onneen, mikä on, ja nähdä se. Ja siitä olla iloinen. Koska jos vertaa siellä somessa. Ja se vertailu on aika helppoakin, kun siellä voi verrata toista elämää.

Mä palaan siihen vielä vähän. Koska aina on jollakin paremmin, että aina voi kajehtia, jos haluaa. Muistutan taas, että mä en sano, että näin välttämättä on, mutta miettikää näitä.

No, näissä haasteissa on tämmöinen avoin luottamus. Ja se on semmoinen keskustelu, johon jokainen voi tasapuolisesti osallistua, niin on rakentava ja lisää turvallisuutta ja rauhallisuutta.

Ja mieltä painavat, askarruttavat, uskoon liittyvät asiat kannattaa ottaa puheeksi toisten uskovaisten kanssa. Eikä somessa. Että läheisten kanssa jutella näistä asioista.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen avaa tietä eteenpäin. Kiitos. Tässä vielä tärkeä se anteeksiantamuksen armo, mikä on sinulla sen kaverin kanssa ja läheisen kanssa. Ja se, että jos tässä maailmassa kaksi ihmistä sopii keskenään, mikä on tosi kaunis ja hieno asia.

Toinen pyytää anteeksi ja toinen sanoo, että eipä tuolla väliä. Ei se mitään, että saat anteeksi. Se on hyvää, se on sovitonta. Mutta kun Jumalan lapsi sopii toisen Jumalan lapsen kanssa, niin Herra Jeesus tulee siihen. Niin kuin kolmanneksi.

Se on taivaassa asti annettu anteeksi. Että meille olisi tärkeää tämä evankeliumin armo tässä tiellä. Tietä kulkeessa.

Tällä matkalla, jota kuljemme, niin meillä on ilon asioita. Ja rauhaa. Ja sitten on tämmöisiä haasteita ja hämmennystä. Nimittäin maisemat muuttuu.

Kun mennään tietä myöten muuallakin, niin ei se sama maisema ole aina. Maisemat muuttuu. Ja siellä tien varrella voi olla aika outojakin tapahtumia ja tarjouksia.

Vaikka meillä päämäärä on selvä kunnian taivaassa. Niin jos rupeaa katselemaan ympärille, niin siellä on erilaisia houkutuksia. Mutta se on tärkeää muistaa, että tie on auki taivaaseen. Pyhään riemuun ikuiseen.

Muista, kuka kanssas kulkee. Suojaansa, ken sinut sulkee. Näitä hämmennyksiä. Ja rauhattoman maailman asioita. Niin ne jää pois sitten siellä kunnian rannalla.

Tämä on hyvä muistaa, että ei taivaassa niitä enää ole. Mitään ei ole mitään kysymyksiä. Ilo ja rauha on jäänyt jäljelle. Ja Herra Jeesus pyyhkii kyynelet silmistämme näin Jumalan sana meille kertoo.

Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Mietitkö? Jotain asioita.

Pelottaako? Hämmäntääkö? Aika, jota elämme, se on vauhdikasta ja muutoksia sisältää. Eli maisemat kyllä muuttuu. Tämä koronaepidemia tekee ajastamme hyvin erikoiset.

Epävarmuuden sietämisestä on tullut kestävyyslaji. Eli nyt tarvitaan maratonareita. Me ei kaikkia ymmärretä, mutta Jumalalla on tämäkin aika tiijossa hyvin. Se tietää ihan tarkkaan tämän, mikä nyt on tilanne.

Ja luotetaan Jumalan vahvoihin käsivarssiin. Rukoillaan, että Jumala päästäisi meidät ja koko ihmiskunnan näistä hengityssuojaamista. Ja pyytetään taivaan esältä, että anna meille kestävyyttä. Ja anna viisautta niille, jotka kehittelee näitä rokotteitakin.

Taivaan esän käsissä se on meillä turvallista tietää. Entiset pyhät, mitä on oikein vanhoja aikoja ollut, ne on kulkenut tätä samaa tietä. Täällä on aika moni, siellä on Mooseksen jalanjäljet ja Abrahamia.

Onko kävellyt sitä aikaisemmin? Samaa tietä. Onko silleen uusi tie? Ja heillä on ollut pääasiassa samasta asiasta ilo ja samasta asiasta rauha ja luottamus kuin meilläkin. Mutta muutoksia on tien varrelle tullut.

Siellä ei ole kaikkia niitä ollut, mitä nyt on. Mooseksen aikana. Ei ollut internetiä esimerkiksi. Eikä monta muutakaan.

Tässä on nyt kolme tämmöistä asiaa. Niitä voi olla muitakin, mutta ei ota. Voin aivan tässä miettiä, miten me niiden kanssa elämme uskovaisena, että varjellutaan Jumalan lapsina.

Tämä on viitannut jo aikaisemmin tähän sosiaaliseen mediaan ja someen, internettiin. Tässä on nyt, mennään tämmöistä. Tämmöistä. Tämmöinen asia.

Tietyllä lailla esitän tämän asian, tämän some-asian. Tämä havainnollistus, mikä on homman nimi tässä. Jos kävellään tuolla Jyväskylän kaupungissa, tai tuolla keskustassa, niin mitä siellä näkyy?

Siellä keskustassa. Siellä on hirveästi kaikkia tarjolla. Siellä on otsikko yläpuolella, että mitä siellä on. Ja kaikenlaista on tarjolla, minkä olette huomanneet.

Ja sitten siellä on sellaisia ovia, joista mennään sisälle. Ja se on hyvä juttu johonkin kauppaan, kun tarvitsee jotain. Menee vaikka ruokakauppaan, niin se on hyvä mennä siihen.

Mutta sitten siellä on sellaisiakin ovia, joihin ei kannata mennä uskovaisessa. Tuolla Jyväskylän kaupungilla. Tämä ei ole mikään uusi asia. Mutta siinä on valinta edessä, että jos tuossa on kaksi ovea, niin menkö tuosta vai tuosta?

Paljon on niitä vaihtoehtoja, mihin mennä. Tuolla kauppakadullakin ja missä tahansa kaupungissa. Mutta siinä on sellainen homma, että toiset näkevät, kun siinä kävelee.

Ja jos menee vaikka sellaiseen paikkaan vähän, joka ei ole uskovaisella hyvä, niin ainakin voi olla, että siellä on näkijöitä. Se on semmoinen.

Ja sitten siellä ei tarvitse keskustella kovin herkästi tuolla Jyväskylän keskustelussa ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Sano kysyä niiltä vaikka, että mitä mieltä olet jostakin asiasta.

Pysäyttää siellä kävellä. Ja rupeaa puhumaan sen kanssa, miten pitäisi suhtautua vaikka avioliittoon. Tai johonkin. Tehäisiin realismia. Ei me niin silleen tehdä.

Mutta sitten kun mennään tästä Jyväskylän keskustasta tänne nettimaailmaan ja someen, niin me taas ollaan siellä kauppakadulla. Siellä virtuaalisen maailman kadulla. Ja siellä on tosi paljon tarjontaa.

Siellähän on niitä puoteja ihan tuhottomasti. Ihan vaikka kuinka paljon, ei saa sanoa. Ja sitten kun sinne menee, vaikka kännykällä, niin ei näe kukaan. Toinen.

Niin tästä on semmoinen vähän vaarallinen. Ei hirveän helposti voi mennä sieltä ovesta sisälle. Ja tästä mä oon ajatellut. Tämmöinen on tullut mieleen.

Että jos mä oon yksin netin äärellä. Taikka kännykän äärellä. Niin nyt me voidaan kuvitella semmoinen asia. Kun me ollaan Jumalan lapsia.

Että taivaan isä antais semmoisen ymmärryksen, että me siinä ollaan niin kuin Herran Jeesuksen sylissä siinä. Sen kännykän kanssa. Että se taivaan isä varjelisi siitä semmoisista epäsopivista asioista siinä netissä.

Ja taivaan isä on luonut varjelman. Niin se on se vaara siinä. Ja sitten kolmas on siinä. Että näitä mielipiteitä ja ajatuksia. Kun me tuolla Jyväskylän kauppakadulla ei ruveta juttelemaan niitä tuntemattomia ihmisten kanssa.

Ni täällä netissä me voidaankin ruveta. Se on mahdollista ainakin helposti. Ruveta keskustelemaan. Ja ei oikein tiedä että kenen kanssa juttelee. Että onko se uskovainen vai mikäs on.

Tällä hinnan tarkoitan uskon asioista. Että kyllähän. Arkeisista. Ammattiasioista voi tietenkin keskustella. Keden kanssa vaan. Tämmöisiä. Niitä mietitään tässä.

Yhdessä tässä mietitään että mikä tää homman nimi on. Ja jos paljon sitten juttelee siellä netissä. Ja näitä on näitä kaikenlaisia keskustelupiirejä siellä. Vähän hankalempiakin.

Ni se asenteissa ja arvoissa voi tulla muutoksia sitten. Mutta. Että tämä somemaailmassa on hyvät ja huonot puolet. Ja se on. Se on nykypäivää.

Että me kuletaan siellä somekaupungissa. Ja mennään niistä ovista. Ja se on osa meidän elämää. Ja tosi. Tosi hyviä asioitakin on. Mä nostin vaan näitä haasteita. Ymmärrätte varmaan.

Niin kuin. Että kyllähän. Sitä. Uskovaiset käyttää tietysti nettiä. Ja on paljon. Hyötyä. Niin kuin tämäkin. Lähetys menee. Radiossa ja riimattuna. Ja paljon muuta.

Mutta näitä haasteita ja vaaroja on tunnistettavissa. Ja tämmöinen viihteellisyys on siellä pursuaa netissä. Ja. Ja onko tämmöinen korona-aika sitten. Enemmän houkuttelemassa netin ääreen.

Ja seurat ja nuoret sitten. Voisi jäädä vähemmälle. Että tämä viides puoli. Tämmöinen kuitenkin. Vie aikaa ja voimia sitten. Ja muokkaa arvoja ja asenteita.

Että se ehkä se on. Niin kuin semmoinen. Yksi semmoinen vaarallinen siinä. Että se. Se. Mutta sen netin kautta. Kun tulee niitä muita. Muita arvoja.

Niinkuin. Ihmisten. Niin salakavallisesti. Silleen. Että ne. Niitä. Arvomaailmaa sitten. Tämmöiseen maailmallisempaan suuntaan vie.

Tietoa on paljon. Ja taustat on monesti hämärän peitossa. Ja jokainen löytää tukea omille ajatuksilleen netistä. Että se. Siinä mielessä on. Ihan se erikoinen.

Oli sitten ajatus Jumalan sana arvojen mukainen tai ei. Ja usko ja järki siinä sitten kamppaili. Jumalan lasta usko ohjaa. Uskon kautta me ymmärrämme.

Sitten yksi näkökohta tähän someasiaan. Kun näitä seurataan. Näitä somejuttuja. Niin. Niin nehän antaa semmoisen aika ruusuisen kuvan.

Sitten. Sitä. Sitä jonkun elämästä. Joka. Jota seurataan. Ja niitä huippuhetkiä. Kaikista kauneimmat kuvat tulee sieltä.

Niin se kysyy meiltä tämmöistä some- ja lukutaitoa. Että ymmärtäisimme. Että elämässä on myöskin säröjä ja varjoja olemassa.

Ni jokaisen ihmisen elämässä. Ja lukija voi ajatella että minun elämä on vaan tällaista. Ja muilla menee helposti ja lujaa. Ja tulee paha mieli. Ja voi tulla tämmöistä alakuloa ja näin poispäin.

Jokaisella on kuitenkin oma ristinsä. Eli elämän kuorma kannettavana. Taivaan ei saa luonno antaa meille jokaiselle sopivan taakan kannettavaksi.

Että tämä ei koske erikoisen. Pelkästään tietenkään uskovaisia. Että se on tämmöinen yleinen. Tavallaan yleisempi ongelma.

Että se netin seuraaminen saattaa silleen tuoda tämmöistä mitättömyyden tunnetta. Että tämä minun elämä on vaan tämmöistä. Ja arkista vaikka se.

Sillä saa sellaisen väärän kuvan. Tehän hyvin sen ymmärrätte ja olette tiedostaneet. Uskovaisten läheisten ystävien, koulukaverien ja tuttavan perheen kannattaa keskustella somen käytöstä, haitoista ja eduista.

Silloin vältämme vaaran paikat, mutta saamme myöskin sen hyödyn, mikä on sieltä saatavissa. Tämä oli tästä someista. Tämmöisiä nostoja.

Toinen asia on vastuu luonnosta ja luomakunnasta. Ilmastoasia oikeastaan. Siihen olette törmänneet ja miettinyt sitäkin asiaa.

Luonto on rikas ja iloa antava. Jumala puhuu luonnossa. Ensimmäinen uskonkappale on, minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut ja hän pitää nämä kaikki voimassa. Se on ensimmäinen uskonkappale.

Jumala pitää kaikki voimassa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa. Ja on luonnossa.

Näkyy tässä maisemissa, niin nyt näkyy semmoinen moniarvoinen maailma, jossa me eletään, jossa Jumalan sanan kristilliset arvot on koetuksella.

Niin kuin mainitsin jo, tämä avioliiton perheen merkitys yhteiskunnan perussoluna on ohentunut ja tilalle on tullut yksilökeskeisyys. Mutta Jumalaa voi luottaa ja levollisin mielin avioitua, jos tällainen elämäntilanne näyttää olevan edessä.

Tämmöinen on mukava sanoa. Enää en usko lapsista, että aivan isä siunaa avioliiton ja se on tehtäväkin. Se on annettu tuolla paratiisissa. Ja omat lapset tuo iloa sitten ja tarkoitusta elämään.

Jos niin käy onnellisesti, että Jumala siunaa lapsia. Lapset on avioliitto on myös tärkeä ja täydellinen. Aina ei Jumala siunaa lapsia perheeseen.

Niin kuin mä voin tässä esittää. Ihan lyhyesti vaan sanoa, että kun minäkin menin avioliittoon Saaran kanssa, niin ei me silleen hirveästi järkentyisi tämä asia eikä pohdittu. Me vaan rakastetaan tänäkin päivänä.

Ja taivaan isä on antanut. Joka päiväisen leivän. Voisi sieluviollinen tulla siihenkin, että se antaa sellaista arkuutta siihen, että se leipä loppuu. Tai jotenkin, että se maailma menee jotenkin semmoiseksi, että me voitaisiin Jeremian kirjastossa lukea sitä, että siellä kehotetaan.

Oli oikein vaikea aika siellä Jeremian aikaan. Siellä kun ne oli pakkosiirtolaisuuksissa. Jeremia kirjoitti, että menkää naimisiin ja rakentakaa taloja ja puutarhoja. Ja että Jumalalla on hyvät ajatukset teitä kohtaan.

Että ne on sieluviollisia ajatuksia, ne pahat ajatukset. Että minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Tällainen tästä avioliitosta. Jumala suosin avio. Kuollisana.

Tämän kirkkoon suhtautumisesta. Tämä moniarvoinen maailma, tämä otsikko nyt tässä. Mitä nostan muutama asiaan.

Yksi oli tämä perhe. Toinen on tämä kirkko. Tämmöiset instituutiot tänä aikana, ne on jotenkin menettänyt arvoa. Joskus uskovaiset sanoa, että kannattaako tämä kirkko kuulua ja muuta.

Me aina ajattelimme, että meidän kannattaa niin kauan kuin me saadaan. Ja niin kuin uskovaiset ajattelee, niin kuin tekin ajattelette varmaan.

Ni kauan kuin me saadaan olla ja uskoa, niin kuin me uskotaan ja puhutaan, niin kuin uskotaan. Mutta tämä maailma, Jumala, niin siis erotaan kirkosta paljon ja Jumalan uskoinista harvemmin.

Sitten tämä tämmöinen aika on, että kulttuurikohdat. Kohtaa eri lailla. On tämä maahanmuuttoa. Islamilaista kulttuuria tulee. Pääkaupunkiseudun enemmän, mutta on täälläkin.

Ja sitten uskovaiset, kun uskovaiset tekee lähetystyötä, niin uskovaisia on eri maissa ja eri kulttuureissa. Ja näin poispäin. Ja tämä on mukava asia, että on uskovaisia Afrikassa. Ja Amerikassa ja Venäjällä.

Ja näin se elävä usko on saanut yhdistää eri kansoihin kuulua yhdeksi herraksi. Apostoli Paavali kirjoittaa, että ei ole enää kreikkalaisia eikä juutalaisia. Ei ympärileikattuja eikä ympärileikkaamattomia.

Ei barbaaria eikä skyyttalaisia. Ei orjia eikä vapaita, vaan Kristus on kaikki. Hän on kaikki kaikessa. Tämä on todettua.

Apostoli vieläkin hoiti. Kuulijoitaan, että pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.

Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, joka tekee teidät täydelliseksi. Näin me iloitamme.

Ja niistä Jumalan lapsista tuolla maailmallakin, jotka on erinäköisiä ja eri kulttuurista. Ja samaa isän lapsia.

Tämmöiset ääriliikkeet on yksi tämän ajan. En niihin sen pitempään mene, mutta näitä on näitä. Praidia ja... Äärioikeistoa ja... Kaikenlaista.

Paremmin tiedätte ne. Olette niistä lukenut ja kuullut. Näistä monet ei perustu lähimmäisen kunnioittamiseen. Siihen, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Muutama sana. Tämä tulee aika lyhyesti tämmöisiä asiakokonaisuuksia. Toivottavasti jaksoit. Täytyy pysyä kärsivällä.

Erilaisuudesta sitten on tapetilla tämä tasa-arvoasia. Ei saisi puhua... Tämä on taas kärjistettyä, mutta ei saisi puhua, että on poika, tyttö, isä, äiti.

Vaan kaikki pitäisi käsitellä neutraalisti. Nyt jos mennään tähän raamatullisiin arvoihin, niin Jumala on luonut kuitenkin ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Ja käsky... Käskyistä yksi on annettu Moosekselle. Kunnioita isäsi ja äitiäsi. Eli se on niin kuin raamatullinen nimi se äiti ja isä.

No, ja minä näin sen enempää. Tämmöisiä keskusteluja tuolla maailmassa käydään. Mutta kun puhutaan näistä tasa-arvosta ja poikkeavuuksista sitten, josta me ei ymmärretäkään, niin meidän on aina hyvä muistaa, että Jumala rakastaa syntyä.

Syntistä, mutta vihaa syntiä. Ja Jumala on luonut jokaisen ja jokaiselle, joka uskoo, kuuluu syntiä anteeksi antamiseen armoa.

Erilaisuus voi olla myöskin yhden hengen perhe. Siinä voi tulla joitakin paineita silleen. Mutta se on täydellinen sekin. Taivaan Isä tietää niitä.

Sitten meillä voi olla fyysisiä ja psyykkisiä rajoitteita ja sairauksia. Me ollaan erilaisia. Siinä mielessä.

Taivaan Isä, niin kuin näette, se on kaikki astiat, niin kuin Taivaan Isä on luonut nämä savi-astiat. Ne on hataria ja ne voi olla vähän epämuodostuneita ja niissä voi olla säröjä.

Ja ne on pienempiä astioita ja isompia astioita. Mutta ne on Jumalan luomia. Sinäkin kuulijat. Olette yksi sellainen savi-astia, jonka Jumala on luonut. Ja täydellinen. Ja tärkeä.

Kiitos. Kiitos. Ja matkalla. Annaan kohti päämäärää. Me ollaan tällä tiellä oltu. Oltu. Mennyt tätä tietä myötä. Ja katseltu maisemia vähän.

Tänä aikana on näitä maisemia. Nyt katse käännetään enemmän siihen päämäärään. Eli siihen, mihin me ollaan matkalla. Eli taivaan kotiin.

Psalmista 73. Sanotaan näin. Sinä. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönä, sillä sinä pidät minua oikeasta kädestä.

Sinä talutat minun neuvoillasi ja korjaat minut viimein kunniaan. Kun minä ainoastaan. Kun sinä ainoastaan. Kun minulla olisi. En minä ensinkään sitten taivasta.

Eli maasta tottele. Vaikka vielä minun ruumiini ja sirnuni vaipuisi. Sinä Jumala kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus. Ja minun osaani.

Me ollaan taivasta kohti matkalla. Ja täällä matkalla on näitä haasteita voi tulla. Mutta taivaan ei saa luoda. Se on saanut kädestä pitäen kuljettaa. Taivaan. Kotiin ja kohti.

Niin kuin aikaisemmin oli puhetta siitä, niin täällä meillä voi olla jotain kysymyksiä, joita me ei saa vastauksiakaan. Me ei ymmärretä jotain.

Niin täällä kunnian rannalla ei niitä kysymyksiä. Ei meillä ole mitään kysymyksiä enää jäljellä. Kaikki on kaunista. Ja selkeätä. Ja Herra Jeesus on aurinkona.

Kaikki huokaus on painu pois. On uskon kautta taivas määränpäämme ja perintömme siellä odottaa. Kun uskoon toivoon matkalla me jäämme, niin kodin portti meille aukeaa.

Millä tavalla me pysytään sitten elävinä Jumalan lapsina tässä? Tässä tiellä. Elämäntiellä. Herra Roomalaiskirja antaa siihen vastauksen. Jumalan sanaa.

Minä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Sillä siinä se vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon. Se on niin kuin kirjoitettu on. Vanhurskaan pitää elämän uskosta. Tämä on niin kuin semmoinen raamatun tekstiä.

Siinä on semmoinen ydin, millä me eletään. Se on Kristuksen evankeliumissa. Me ollaan uskosta vanhurskaaksi, että se on Jumalan lahja.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa. Kirjoittaa meille, että älä heitä pois rohkeutta siihen. Sillä se palkitaan kerran runsaasti.

Kestävyys on teille tarpeellinen, josta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon. Ja sitten saisitte omaksenne sen, mikä hän on luvannut.

Onhan taivaan isä sanonut näin. Vielä vähän aikaa. Vain vähän aikaa. Niin tulee se, jonka määrä on tulla, eikä hän viivyttele.

Kun vanhurskas palvelija uskoo, niin hän saa elää. Mutta jos hän luopuu, niin en minä häntä hyväksy.

Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.

Eli tämä loppu, nämä raamatun kehotukset on se, että kun taivaan isä on sinut ja minut tähän taivaan tielle, ne jalat astuvat ja me jaksettaisiin uskoa ja pysyä tässä tiellä, joka vie taivaaseen.

Ja me ei pystytä siinä omiin voimin. Jos sinä ajattelet niin ja minä ajattelen, että minun täytyy pinnistää. Ja tehdä jotain tai onnistua. Niin me väsytaan tässä matkalla.

Mutta me saadaan, niin kuin tämä roomalaiskirjan kirjoittaja sanoi, että se ristuksen evankeliumi, niin että se on Jumalan voima.

Että me tässä Jumalan valtakunnassa, kun on tämä evankeliumi, anteeksiantamuksen evankeliumi, joka on taivaasta. Ja se on Jumalan voima.

Että me saadaan synti sinä. Ja puuttuvaisena ja viallisena ja väsyneinä ja epäonnistuneena. Ja myöskin iloisena ja kun menee hyvin.

Kaikissa elämäntilanteissa uskoa kuitenkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereissä. Tämä evankeliumi on Jumalan voima. Ja sen avulla me pysytään tässä. Tässä tiellä.

Vanhurskas pitää elämän uskosta. Näemme on tätä joiltakin hajaanaisilta alueilta käsitelty tätä aikaa ja kulkemista tässä elämäntiellä, taivaantiellä.

Ja nytkin sinulle kuulija, rakas kuulija, oletko täällä paikan päällä tai viestimien ääressä. Niin tämä. Ja Kristuksen evankeliumi, joka on Jumalan voima, niin se oikein erikoisesti sinua lähestyy.

Ara on tuntunut Jumalan lapsia epäilyvät. Että vielä on nämä armolupaukset voimassa, mitkä olet kuullut jo lapsesta asti varmaan. On siellä kotona saavattu.

Ja olet saanut viime viikolla uskoa. Ja vielä aamullakin olet uskoa. Ne on nyt illallakin voimassa. Ja ne on koko ajan voimassa. Ja voimassa kunnian rannalle asti, kun me Jumalan lapsena ollaan.

Niin tätä evankeliumia saa jää nyt uskomaan turvallisesti. Että juuri sinun synnit on sovitettu ja sinä saat uskoa. Kaikki synnit anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja kallista sovintovereissä.

Rauhaa ja vapautta ja iloa asti. Saadaan tehdä matkaa turvallisesti taivaan isänä. Hyvään huolenpitoon luottaen.

Me pannaan kädet ristiin ja kiitetään taivaan isää siitä, että on saatu olla yhdellä koolla hetki näistä uskomisen asioista puhumassa ja juttelemassa.

Siunaa puhuttu sana. Siunaa meidän sydämiimme. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puolemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.