Kodinilta/Alustus Tampereen RY:llä 27.08.2017 16.00

Rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret. Minulta on pyydetty alustuspuheenvuoro tähän kori-iltaan aiheesta Veljellinen ja yhteinen rakkaus. Sen olen sitten valmistellut. Kävin tässä yön aikana tyttäreni perheessä työtä ja pyysin tytärtäni aamulla, että luepa tämä alustus, voiko tämän Tampereella esittää. Tyttäreni on viittomakielen tulkki ja hän sanoi, että tämä ensimmäinen kappale on jo semmoinen, että tästä ei kyllä eteenpäin hän pääsisi tulkkina.

Miksi käytit tässä johdantoraamatun paikassa vanhaa Pipliaa, joka on niin hankala? Perustelin sitä sillä, että se johdantoraamatun paikka toisesta Pietarin kirjeestä sisältää tämän käsiteparin veljellinen ja yhteinen rakkaus. Testataan Tampereen kodin illan väkeä. Pysyttekö te matkassa, mitä vanha Piplia tästä sanoo? Ensiksi johdantokappale ja sen alussa on tämä II.

Pietarin kirjeen, ensimmäisen luvun sanat, joka kuuluu näin. Niin ahkeroikaa kaikella vireydellä teidän uskonne avuva osoittamaan ja avussa tointa ja toimessa kohtuullisuutta. Ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä ja kärsivällisyydessä jumalisuutta. Jumalisuudessa veljellistä rakkautta ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Koska nämä täydellisesti teissä ovat, niin eihän teitä salli löydettä joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokea ja ei näe mitään kaukaa ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä.

Olihan se vähän monimutkaista suomen kieltä. Oleellista alustuksen kannalta on se, että apostoli puhuu tässä käsiteparista veljellinen rakkaus ja yhteinen rakkaus. Käsite rakkaus liitetään Raamatussa ennen muuta Jumalan ominaisuudeksi. Sen lisäksi rakkaus on Jumalan omien, siis Jumalan lasten, tuntomerkki. Paavali kirjoittaa, että se on yksi Pyhän Hengen hedelmä.

Uskovaisten ihmisten sydämessä on siis Pyhä Henki, Jumaluuden kolmas persoona, jolla tätä henkeä ei ole, sanoo Paavali, se ei ole Jumalan lapsi. Alustuksemme aihe vie meidät uskon elämän kaikkein syvimmän peruskysymyksen lähteelle. Koko elävän uskon peruslähtökohtaydin ja kantava voima on rakkaus. Sanotaanhan Jumalasta, että Jumala on rakkaus. Johanneksen: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta.

Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Rakkauden alkulähde on siis Jumala, taivaan ja maan Herra. Jumalan Poika Jeesus Kristus tiiviisti yöllisessä keskustelussa Nikodemuksen kanssa Jumalan rakkauden ytimen näin: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Jumala siis rakasti ensin meitä. Tästä Jumalan rakkaudesta osallisiksi tullut ihminen rakastaa Herraa, Jeesusta ja lähimmäisiään.

Erityinen rakkauden side on Jumalan lasten välillä Hengen hedelmänä. Paavali kirjoittaa roomalaisille, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on. Toiseksi, Jumala rakastaa syntistä ihmistä, mutta Jumala vihaa syntiä. Usein maailmassa luodaan kuvaa kaikkia rakastavasta Jumalasta, sellaisesta, joka hyväksyy kaiken eikä vaadi ihmiseltä mitään. Rakkauden Jumala ei voi olla niin ankara, että hän tuomitsee ihmisen itsensä toteuttamisen, itsensä rakastamisen, oman elämän valinnat olivatpa ne Jumalan sanan valossa sitten vaikka kuinka väärin.

Jumala halutaan viedä vastuuseen kaikesta pahasta, mitä maailmassa tapahtuu. Suurten onnettomuuksien kohdatessa ihmiskuntaa kysellään: Missä sinä Jumala olit, kun sallit tällaista tapahtuman? Jumala on kyllä hyvä ja pitkämielinen ja kärsivällinen. Hän kutsuu, houkuttelee ja vetää ihmistä puoleensa. Kauas eksyneillekin hän tarjoaa mahdollisuuden palata takaisin Jumalan yhteyteen, isän kotiin.

Jumala ei haluaisi, että yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, johon lavea tie vie, vaan että kaikki ihmiset tekisivät parannuksen. Jumalan anteeksiantamus ja rakkaus on mittaamattoman suuri. Paavali, entinen Jumalan seurakunnan raateli ja vainoja, piti itseään mittapuna Jumalan armollisesta laupeudesta. Hän kirjoittaa Timoteukselle: Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin, mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

Siis Paavali ajattelee, että hänen suurimman syntisen armahtaminen, pelastaminen, oli Jumalan teko aivan kuin esimerkkinä kaikille ihmisille Jumalan sopeudesta tai pitkämielisyydestä ja rakkaudesta. Mutta Jumala vihaa kyllä syntiä; taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää eikä epäpuhdasta. Eivät edes ihmisen hyvät työt kelpaa Jumalalle sovitukseksi. Nekin ovat Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate. Jumalalle kelpaa vain täydellisyys, jonka Jeesus Jumalan Poika kerran valmisti pelastaakseen langenneen ihmisen.

Tämä pelastustyö on Jumalan mittaamattoman armon, laupeuden ja rakkauden tulosta. Jumala on ilmoittanut tahtonsa sanassaan. Sen lisäksi Jumalan henki, joka on totuuden henki, toimii täällä maailmassa ja se ohjaa kaikkeen totuuteen, kuten Jeesus itse sanoi. Aikamme ihmisiltä näyttää yhä enenevässä määrin katoava ymmärrys siitä, mitä synti on. Perimmiltään kyse on sydämen luopumisesta Jumalasta.

Sen hedelmät, seuraukset näemme ajassamme, jossa kaikenlainen synniniluvallisuus lisääntyy. Uskovaisena meidän on hyvä muistaa, että meillä on taistelu tässä maailmassa syntiä vastaan. Tämä taistelu tulee meitä lähelle sen vuoksi, että surmeltunut vanha osa on liitossa sielunvihollisen kanssa. Tässä taistelussa meille tulee tappioita ja tunto haavoittuu. Siksi tarvitsemme anteeksiantamuksen voimaa.

Elämme jatkuvasti Jumalan terveellisen armon kantamina. Tarvitsemme myös toisten Jumalan lasten yhteyden, jossa Jumala meitä itse kutakin hoitaa pyhällä evankeliumilla. Sitten joku sana aiheesta rakkaus Jeesukseen. Pääsiäisen jälkeen Jeesus tapasi opetuslapsiaan Genesaretinjärvellä aamuvarhaisella. Tuossa tapaamisessa Jeesus teki Pietarille kohti käyvästi kolme kertaa kysymyksen: rakastatko minua, olenko minä sinulle rakas?

Pietari tunnustaa rakastavansa Jeesusta. Kolminkertainen kysymys ja kolme vastausta on nähty viittaavan kiirastorstai-illan tapahtumiin, kun Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Hän kieltäytyi ja oli saanut palaamisen armon ja kaiken anteeksi. Hän tunnusti, että Jeesus on hänelle rakas. Anteeksi saaneen ihmisen sydämessä syttyy rakkaus anteeksiantajaa kohtaan.

Itse Jeesus paljastaa syyn rakkauteen keskustelussaan ateriatilaisuudessa Simon-nimisen fariseuksen kodissa. Paikalle oli tullut kutsumaton vieras, syntinen nainen, joka osoitti rakkautensa Jeesusta kohtaan. Jeesus sanoi näin: Hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon, mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Syntien anteeksi saaminen herättää rakkauden anteeksiantajaa kohtaan. Oletko sinä tarvinnut vähän vai paljon anteeksiantamusta?

Jeesus kysyy minulta ja sinulta: Olenko minä sinulle rakas? Ihminen, joka ei tarvitse Jumalan anteeksiantamusta, ei voi ymmärtää myöskään Jumalan rakkauden suuruutta. Jeesus sanoi kerran kuulijoilleen: Minä tunnen teidät, että teissä ei ole Jumalan rakkaus. Sitten rakkaus toisiin uskovaisiin. Jumalan Pyhä Henki synnyttää uskovaisessa ihmisessä rakkauden niitä kohtaan, jotka ovat kokeneet saman anteeksisaamisen ihmeen.

Uskovaisia siis yhdistää rakkaus toisiinsa, rakkaus, jonka alkulähde on Jumalassa. Jeesus on itse sanonut: siitä pitää kaikkien tuntemaan teidät minun opetuslapsekseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte. Jumalan lasten välinen rakkaus on uskovaisten tuntomerkki. Alkuseurakunnan ajan ihmisistä kerrotaan, että hekin panivat merkille uskovaisia yhdistävän rakkauden. Ihmiset saattoivat sanoa: Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.

Paavali kehottaa uskovaisia seurakuntakirjeissään ylläpitämään ja vaalimaan keskinäistä rakkautta, siis ylläpitämään ja vaalimaan. Filippiläiskirjeessä hän kirjoittaa: Niin täyttäkää minun iloni, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäläiset. Siis, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset. Uudempi Raamatun käännös sanoo saman asian näin: Tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisinne rakkaus, sopu ja sama mieli.

Siis yksimielisyys, rakkaus, sopu ja sama mieli. Kolossalaisille hän puolestaan kirjoittaa: Mutta ylitse näiden kaikkien pukekaa päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side. Tällä hän viittaa siihen, mitä hän kirjoittaa kirjeessään aikaisemmin: Haudatkaa siis se, mikä teistä on maallista: sivettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksesta ja siivottomista puheista. Älkää valehdinko toisillenne.

Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, antakaa tekin. Näin siis Paavali neuvoo kirjeensaajia rakentamaan yhteistä ja veljellistä rakkautta.

Näillä siis rakennetaan yhteistä ja veljellistä rakkautta. Muissakin Paavalin kirjoissa löytyy samansisältöisiä kehotuksia esim. Tessalonikalaiskirjeessä. Veljellisestä rakkaudesta ei minun tarvitse teille kirjoittaa, sillä te olette itse Jumalalta opetetut rakastamaan toinen toistanne. Tai roomalaiskirjeestä: olkoon rakkaus vilpitön, vihatkaa pahaa ja riippukaa kiinni hyvässä.

Veljellinen rakkaus ulkoa sydämellinen teidän keskellänne. Ennättäkää toinen toiselle kunniaa tekemästä. Ei rakkaus tee lähimmäiselle sen mitään pahaa, sen tähden on rakkaus lain täyttymys. Vielä heprealaiskirjeestä: ottakaa me vaari toinen toisestamme, että me ahkeroimme rakkaudesta ja hyvistä töistä. Onhan paljon rakkaudesta kirjoitettu.

Onko rakkaus sitten joskus pitämisessä, jos tartumme tuohon Jeesuksen erääseen sanaan ilmaisuun? Jumalan lasten välisen rakkauden niin olemme kokeneet särkeä synti. Tämä kokemushan meillä on aivan sieltä lähimpien ihmistenkin keskeltä, vaikkapa kodin elämästä. Sielunvihollinen pyrkii jatkuvasti rikkomaan uskovien välisen rakkauden viettelemällä meitä syntiin. Turmeltunut liha ja veri on altis kaikelle tälle.

Siksi on tärkeää, että saamme korjata asioita, jotka ovat rakkauden rikkoneet. Silloin rakkaus matkaystävien kesken palaa. Emmehän unohda tätä kodeissammekaan, miten anteeksiantamuksen evankeliumi korjaa rikki menneen rakkauden. Sitten Jumalan sanan mukaan tuo rakkaus ei jää toimettomaksi. Rakkaus näkyy arkielämässä hyvinä tekoina.

Näin hän kirjoittaa vaikkapa Johannes: Mutta jos jollakin olisit tämän maailman hyvyyttä ja näkisi veljensä tarvitsevan ja sulkee sydämensä häneltä, kuinka Jumalan rakkaus pysyy hänessä.

En malttanut olla ottamatta tähän alustukseen sitä Jaakobin kirjeen kohtaa, josta voisi arkikielellä ilmaistuna sanoa, jossa hän oikein vuodattelee tulemaan, mitä Jumalan rakkaus saa aikaiseksi ja mitä ei, ja luen sen täältä.

Rakkaat veljeni, älkää muodon katsomisessa pitäkö uskoa kunnia Herran Jeesuksen Kristuksen päälle. Sille, jos seurakuntaanne tulisi joku mies kantaen kultasormusta ja kiiltävällä vaatteella puettu, ja tulisi myös köyhä ryysyllä, ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: Istu tässä, hyvästi!

Ja sille köyhälle sanoisitte, että seiso sinä siellä taikka istu tässä minun jaloissani. Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan erotuksen. Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän.

Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen? Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, jos te te nimitetyt olette? Jos te kuninkaallisen lain Raamatun mukaan täytätte, rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne, niin te hyvin teette. Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan laillista niin kuin sen rikkojat. Sillä jos joku koko lain pitää ja rikkoo yhdessä, niin hän on vikapää kaikissa.

Sillä se, joka sanoi, ei sinun pidä hurin tekemään, hän on myös sanonut, että ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä hurin tee, mutta tapaat, niin sinä olet lain rikkoja. Näin te puhukaa ja näin te tehkää, niin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman, sillä armoton tuomio pitää heidän päällensä tuleman, joka ei laupetta tehnyt. Ja laupeus kehuu tuomiota vastaan?

Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellä uskon olevan ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä, taitaako usko hänen autuaaksikseen saattaa? Mutta jos veli taikka sisar alasti olisi ja puuttuisi jokapäiväistä ravintoa, jos joku teistä heille sanois: Menkää rauhassa, lämmittäkää ja ravitkaa teitänne, ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta, mitä se heitä auttaa?

Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä. Mutta sanokoon joku: sinulla on usko ja minulla työt, osoita minulle sinun usko sinun töilläsi, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni. Sinä uskot, että yksi Jumala on. Sen sinä oikein teet, perkeleetkin myös sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä on kuollut?

Eikö Abraham meidän Isämme töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kun hän poikansa Isakin alttarille uhrasi? Näetkö, että usko on myös vaikuttanut hänen töihinsä ja että usko on töissä täydelliseksi tullut? Tämä oli sitä Jaakobin kirjeen lainausta.

Sitten tähän veljelliseen ja yhteiseen rakkauteen. Mitä sanoo alustuksemme aihetta koskettava Raamatun kohta veljellisestä ja yhteisestä rakkaudesta?

Noudattakaa toimessa kohtuullisuutta ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä ja kärsivällisyydessä jumalisuutta ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, rakkautta ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Siis veljellistä ja yhteistä rakkautta.

Kysymmekin nyt: Voiko olla vain veljellinen rakkaus ilman yhteistä rakkautta tai yhteinen rakkaus ilman veljellistä rakkautta? Voisinko esim. minä toimia niin, että minulla olisi lämmin ja läheinen rakkaus jonkun tai vain joidenkin uskovaisten kanssa, mutta en kokisi rakkautta koko Herran Siionin kanssa?

Tai voisinko olla niin, että rakkaus olisi poikki joidenkin uskovaisten kanssa, siis veljellinen rakkaus olisi rikki ja yrittäisi rakastaa vain Herransionia ikään kuin yleisesti. Eikö tuntuisikin hankalalta? Voisihan käydä niinkin, että minulla joidenkin muiden läheisten ystävien kanssa olisi erilainen ymmärrys uskon asioista kuin koko Herran Siionilla. Silloin olisi kyllä veljellistä rakkautta, mutta olisiko rakkaus Herran Siioniin kunnossa? Toistuvasti Jumalan Sana muistuttaakin meitä kuuntelemaan sitä, mitä henki, siis Pyhä Henki, sanoo seurakunnalle.

Näin muun muassa Ilmestyskirjassa Jeesus lähetti terveisensä seurakuntien sanan palvelijoille. Kun on rakkaus kunnossa matkaystävien kesken ja saa elää Jumalan valtakunnan rakkauden osallisuudessa, on turvallista lapsen mielin uskoa ja nauttia Jumalan lapsen vanhuuskautta, iloa ja rauhaa. Eräs uskovainen vanhus sanoi kerran kuolinvuoteellaan, kun hänen sänkynsä reunalla istuin: "Minä olen halunnut elää keskellä Jumalan valtakuntaa, keskellä Jumalan valtakuntaa."

Paavali kuvaa Jumalan seurakuntaa Kristuksen ruumiin kuvalla, jossa ruumiissa uskovaiset ovat jäseninä. Tämän ruumiin jäsenten keskinäistä suhdetta Paavali selittää korinttolaisille. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä. Vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia, kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama henki on yhdistänyt meidät.

Kaikki me olemme saaneet juoda samaa henkeä. Eihän ruumiissakaan muodostu yhdestä jäsenestä, vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, niin en kuulu ruumiiseen," se silti kuuluu ruumiiseen. Jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, niin en kuulu ruumiiseen," se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia?

Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monia, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en sinua tarvitse!" Eikä liioin pää jaloille: "En minä tarvitse teitä!"

Päinvastoin, juuri ne ruumiin jäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikoimpia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisesti säännöllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eriarvoisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisistaan. Jos yksin jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet.

Jos yksin jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. "Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen," kirjoitti Paavali korinttolaiskirjeessä. Pietari puolestaan kirjoittaa: "Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä."

Yksi erityinen Raamatun paikka on alustusta valmistellessani ollut mielessä. Jätän sen teille keskusteltavaksi. Tämä Raamatun paikka sijoittuu Jeesuksen opetuksiin maailmanlopun ilmiöistä ja se kuuluu lyhykäisyydessään näin: "Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee." Siis tämän Raamatun paikan jätän teille sinne keskusteluun.

Rakkaus peittää syntien paljouden ja totuudessa rakastaminen. Jumalan kansa, jonka koossa pitävänä voimana on rakkaus, tekee matkaa yhdessä.

Sitä on verrattu sattuvasti vaeltavaksi kansaksi, lintuparveksi, hääjuhliin valmistautuvaksi kutsuvierasjoukoksi ja lammaslaumaksi. Se on myös rakennus, joka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustuksen päälle, jossa kulmakivenä on Jeesus Kristus. Tai se on kuin ruumis, niin kuin äsken kuulimme, jossa Jeesus on päänä ja yhteinen verenkierto pitää sen elämää.

Eräs nuori uskovainen kuvasi Jumalan seurakunnan merkitystä omalle uskonkilvoitukselleen sanomalla: Parvessa on helpompi lentää. Toisaalta Jumalan sana toistuvasti osoittaa, että uskominen on aina yksilökohtaista.

Toisen puolesta ei voi uskoa. Toiset eivät voi viedä minua taivaaseen, vaan tarvitaan omakohtaista uskoa. Siksi uskossa valvomisen kehotus kohdistuu aina yksilöön. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: Valvo sinä kaikissa, kärsi ja kestä vaivoissa. Jeesus puhuttelee Saardin seurakunnan sanapalvelijaa: Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Yhdellä matkallamme me ensiksi valvomme henkilökohtaisessa uskossamme, mutta sen lisäksi pidämme huolta toinen toisistamme. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kannustaa väsymyksen saavuttaneita uskovaisia rohkaisemaan ja neuvomaan toisiaan sitä enempi, kun näette viimeisen päivän lähestyvän.

Miten tähän vaeltavan Jumalan kansan kuvaan tulisi sijoittaa rakkaus ja totuus, siis totuudessa rakastaminen? Mihin Jumalan rakkaus ohjaa meitä silloin, jos näemme jonkun matkaystävän väsyvän kilvoituksessaan? Mihin totuudessa rakastaminen ohjaa silloin, jos näemme jonkun joutuneen sieluvihollisen pettämänä syntiin?

Emmehän silloin vaikene ja jätä matkaystävää oman onnensa nojaan. Jaksammehan seisoa myös suorana silloin, kun meidän mielipidettämme kysytään siihen, mikä on syntiä eikä sovi uskovaiselle. Seisommehan yhdessä Jumalan valtakunnan rintamassa maailman virtauksia vastaan. Vastaan. Kaikkiin tähän meitä ohjaa Jumalan Sana.

Uskovaiset ovat lähteitä toisilleen, lähteitä, joista janoinen voi juoda. Tässä Pyhän Hengen luomassa yhteydessä Jeesuksen sovintoveri virtaa ja puhdistaa kaikesta synnistä. Siellä missä uskovaisia on koolla, on myös Jeesus heidän keskellään. Emmehän unohda, että meillä on annettu myös ripin armon etu. Voimme puhua tuntoamme askarruttavista asioista jollekin luotetulle matkaystävällemme.

Ennen kuin alustuspuheenvuoro päättyy, luen vielä tähän erään Raamatun paikan, jonka olemme tottuneet kuulemaan aivan muussa yhteydessä, vaikka se muussa yhteydessä häissä luettuna on ihan oikea paikka, mutta sinne sitä ei alun perin ole kirjoitettu. Se on tämä Rakkauden ylistyslaulu Korinttolaiskirjeestä. Apostoli Paavali kirjoittaa Korinttolaiskirjeen kolmannessa luvussa näin:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symboli. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, kävisi vaikka minulla olisi kaikki usko niin, että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuden nälkää näkeville ja vaikka antaisin tulessa itseni polttaa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Rakkaus ei koskaan katoa, mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset.

Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen, mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaat veljet ja sisaret, kannustakoon Kristuksen rakkaus meitä kaikkia yhä enemmän pitämään esillä keskinäisessä kanssakäymisessä sitä, mikä vahvistaa uskoa ja rakkautta. Älköön tämä kiireinen, yksilöä korostava aika syrjäyttäkö koskaan yhteistä keskustelua uskon asioista.

Kun kokoonnumme yhteen, saamme uskoa, että Jeesus Kristus on itse mukana lupauksensa mukaisesti. Eräs matkaystävä saattaa puhelimessakin kysyä luontevasti: Oletko jaksanut pysyä uskovaisena? Onhan hyvä kysymys elämämme tärkeimmästä asiasta.

Rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, nuoremmat ja vanhemmat, pitäkäämme huolta toinen toisestamme siihen saakka, kun matka me täällä ajassa päättyy.

Ahkeroimmehan pitää myös henkilökohtaisesti kilvodalle niin, että me emme omalla elämällämme, valinnoillamme ja puheillamme tietentahtoen rikkoisi Jumalan lasten välistä rakkautta.

Neljä kysymystä puheenjohtajaa varten olen jättänyt, joten he vähän edesauttavat keskustelua. Miten vaalimme yhteistä ja veljelistä rakkautta? Teemmekö yhteistä matkaamme vahvimman vai heikoimman ehdolla? Siihen taisi tuossa alkuhartaudessa veljemme tuohon asiaan joku viitata.

Mikä rakentaa yhteistä ja veljestä rakkautta? Neljänneksi rakkaus huolehtii, rohkaisee, kannustaa, neuvoo, lohduttaa.