Seurapuhe Tikkakosken RY:llä 04.10.2020 16.01

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Laitetaan kädet ristiin ja hiljennytään seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, me tänä päivänä tahdomme tuoda kiitoksen sinulle kaikista sinun antamistasi lahjoista. Me isää kiitämme tästä rakkaasta isänmaasta. Kiitämme elämän lahjasta. Kiitämme terveydestä. Kiitämme kodistamme ja perheestämme. Kiitämme ystävistä ja saattomiehistä, joita olet meille taivaantien matkalle antanut. Kiitämme myös sairauksista ja koettelemuksista ja vastoinkäymisistä. Sillä Isä, sinä tiedät lastesi parhaan. Ja sinulla on Isä kaikessa hyvä tahto lastasi kohtaan. Näistäkin me kiitämme, vaikka me ei monesti niitä, ne ei meidän ymmärrykselle ja järjelle avaudu, että mikä kaiken tarkoitus on.

Tänä päivänäkin me isää suurimman kiitoksen haluamme tuoda siitä, että me saamme olla uskomassa sinun lapsinasi. Siitä, että pojassasi Jeesuksessa valmistit sen täydellisen sovitustyön. Sen, että me voimme olla sen Jeesuksen sovitustyön tähden vanhurskaita ja puetut siihen juhlapukuun, joka Isä sinun edessä kelpaa. Se puku kelpaa meille taivaaseen. Tästä uskomisen lahjasta tälläkin hetkellä ja tänä päivänä meillä kaikista suurin kiitos on. Kiitos tästä armovaltakunnasta, jonka olet tänne maan päälle laskenut. Ja täällä valtakunnassa meitä hoidat ja kannat ja hyvää huolen pidät.

Me isää pyytelemme vielä, kun pyhän sanasi ääreen hiljennymme. Ole itsesi lupauksesi mukaan meidän keskellämme. Ja avaa sanasi sen verran, mitä tiedät meidän tarvitsevan. Käytä palveliasi vain välikappaleena ja puhu, Isä, sen, mitä tämän tiedät meidän tarvitsevan. Ole ruokkimassa meitä taivaan leivällä ja rohkaisemassa meitä uskomaan niin, että pääsisimme kerran taivaaseen. Ja ole vielä tämän pyhän sanasi ja evankeliumin kautta kutsumassa tähän armovaltakuntaan niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole tässä sinun lahjasta, tästä armolahjasta, uskomisen lahjasta osalliseksi päässeet.

Näitä me isää pyytelemme sinulta ja sanomme vielä niin, kun poikasi Jeesus meitä opetti rukoilemaan: Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen puheenjohdannoksi Matteuksen evankeliumin 18. luvusta jakeet 1-11. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti: Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jeesuksen tykö sanoen, kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa. Ja Jeesus kutsui tykönsä lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja sanoi: Totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule niin kuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Sen tähden, joka itsensä alentaa niin kuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa. Ja joka holhoo sen kaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minuun. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olisi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin mereen syvyyteen.

Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat. Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee. Mutta jos kätesi tai jalkasi pahentaa sinua, niin leikkaa ne pois ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana tai raajarikkona kuin että sinulla olisi kaksi kättä tai kaksi jalkaa ja sinä heitettäisiin iankaikkiseen tuleen. Ja jos silmäsi pahentaa sinua, niin puhkaise se ulos ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä kuin että sinulla on kaksi silmää ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.

Katsokaa, ettette katso ylöspäin yhtäkään näistä pienimmistä, sillä minä sanon teille, heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä ihmisen Poika tuli autuaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli. Aamen.

Tänä päivänä vietetään 18. sunnuntaita helluntaista, mutta vietetään myös Mikkelin päivää. Mikkelin päivää on alettu viettämään sen arkkienkeli Mikaelin päivänä. Mutta siitä on tullut sitten kaikkien enkelien päivä. Ja tämä kuulemamme Jumalan sanan paikka oli tälle Mikkelin päivälle merkattu evankeliumiteksti. Ja sillä rukouksella, että taivaan Isä sanansa avaa tahtonsa jälkeen, me voimme turvallisesti käydä tätä Jumalan sanan paikkaa uudelleen läpi.

Tässä tekstissä puhuttiin enkeleistä. Teillä pienillä tytöillä ja pojilla voi olla monella kotona huoneen seinällä sellainen suojelusenkelin kuva. Näin olettaisin, että monen kotona saattaa sellainen löytyä. Ja se on aika kaunis kuva, missä enkeli auttaa on kuvattu, kun lapsi on vaaran paikassa ja enkeli on suojelemassa. Ja monesti mielletään, että enkelit suojelevat vain lapsia. Ja mielletään, että se on sellainen lastenjuttu, se enkelit. Ja siinä mielessä se onkin aivan oikea käsitys.

Kun tähän, että on uskomassa ja saa säilyä uskomassa, niin tarvitaan lapsen uskoa. Tarvitaan ihan pienen lapsen usko. Ei voi olla sellaista aikuista uskoa, kun ei ole kuin yhdenlaista uskoa, mikä kelpaa Jumalalle. Ja se on se lapsen usko. Niin siinä mielessä nämä enkelit on sellainen lastenjuttu, kun raamatussa sanotaan, että enkelit ovat Jumalan sanaansaattajia ja palvelijoita, jotka palvelevat Jumalan lapsia. Eli eivät palvele epäuskosia, vaan enkelit palvelevat Jumalan lapsia. Niitä, jotka raamatussa sanotaan, että palvelevat niitä, jotka autuuden perivät. Eli siinä mielessä tämä on lastenjuttu, tämä enkeli, kun ne ovat Jumalan lasten palvelijoita, ne enkelit.

Toki myös armosta osaton ihminen, joka ei ole uskomassa, saa rukoilla ja rukouksessa kääntyä taivaan Isän puoleen ja pyytää taivaan Isältä, että löytäisi Jumalan valtakunnan, saisi tämän uskomisen lahjan. Ja Jumala on luvannut sellaisenkin rukouksen kuulla.

Mutta tässä Jumalan sanan paikassa puhuttiin enkeleistä ja puhuttiin lapsista. Ja tässä oli opetuslapset Jeesuksen luona, Jeesuksen tykönä. Ja nämä opetuslapset olivat varmaan menestyneet siinä työssä ihan hyvin. Ja niille oli tullut vähän päässyt kasvamaan sellaista vääränlaista ajatusta. Ja kun niille keskenään oli tullut kinaa tällaisesta asiasta, että kuka heistä on suurin taivaan valtakunnassa. Ne olivat siitä keskustelleet ja miettinyt, että kuka heistä on suurin taivaan valtakunnassa. Ja eihän ne siitä yksimielisyyteen päässeet. Toinen sanoi, että kyllä minä olen. Tai toinen, että kyllä tuo on. Ja jotakin ihmistä ne näin olivat nostamassa. Ja se ei ollut sitä lapseuskoa. Siellä rupesi tulemaan sellaiset omat teot ja ansiot. Ja sellaiset, että kyllä tässä ihminen jotakin vähän, pikkuisen on saanut vietyä kuitenkin eteenpäin tätä hommaa. Ja se on hyvin lähellä ihmistä.

Sielun vihollinen on sitäkin hyvin helposti tarjoamassa meille. Se on houkuttamassa synneillä, mutta houkuttamassa myös sillä omaa vanhurskauden syntiä ja sillä, että eikö jotakin pikkuisen voisi kuitenkin siihen, että vaikka on uskomassa, mutta että pikkuisen eteenpäin. Ja näin se oli näitä opetuslapsia. Jeesuksen omia opetuslapsiakin oli tällaisilla kiusauksilla viemässä ja piirittämässä. Ja ne olivat aivan siitä kinanneet, että kuka on suuri. Ja ne tulivat sitten tätä kysymystä esittämään Jeesukselle: Kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?

Ja Jeesus rupesi sitten opettamaan. Jeesus kutsui tykönsä lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja sanoi: Totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule niin kuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Aika pysäyttävä kohta. Mutta kuitenkin niin, tämä Jumalan sana ja tämä uskon mukainen, että juuri tätä lapseuskoa, sitä on kysytty aina. Sitä on kysytty Abrahamilta, Iisakilta, Jaakobilta, kaikilta vanhan liiton matkamiehiltä. Ja sitä kysytään meiltäkin.

Jeesus otti siihen pienen lapsen. Lapsen, joka ei ole vielä tämän maailman houkutusten ja syntien ja niihin niin ahdistama, vaan on lapsen uskossa. Niin kuin Raamattu sanoi, että lapsi on uskoesikuva, kun lapsi on siellä äidin kohdussa, kun sikiö jää. Se on taivaan Isä näistä lapsista niin nuuka, kun se ei anna niitä syntyä isän ja äidin tahdosta, vaan ainoastaan silloin, kun Jumala tahtoo. Jumala antaa sen elämän herätä siellä äidin kohdussa. Ja niin kuin Jumala sanassaan sanoo, että jo siellä idulla minä sinut tunsin ja ennen kuin päivääkään olit elänyt, niin oli kaikki päiväni jo luodut.

Ajatelkaapas tytöt ja pojat, kun jos siellä äidin mahassa on vaikka sellainen parin sentin mittainen vauva. Näin pieni vauva, jos on äidin mahassa, niin se on jo taivaan Isän huolenpidon alla. Se on Jumalan lapsi. Se on Jumalan lapsi. Ja taivaan Isä tietää ja seuraa sen liikkeitä ja sen kasvamista ja sen elämää ja on jo tietoinen kaikista sen päivistä. Mutta myös se lapsi on perisynnin turmelema, osallinen siitä Aadamiaa, Eevan lankeemuksesta. Mutta myös täydellisesti Kristuksen lunastama.

Mutta tällainen pieni lapsi ei voi itse tietoisesti joutua syntiin eikä vikoihin ja sen takia Jeesus ottaa lapsen uskoesikuvaaksi. Kun lapsi on sellainen, joka uskoo eikä se tahdo pahaa tehdä. Ja sitten lapsi on myös sellainen, että se tottelee isiä ja äitiä. Nyt voi joku lapsista ajatella, että minulla on kyllä joskus tullut kovaa korvasuutta. Niin saattaa käydä ja nekin saa pyytää ja uskoa anteeksi. Mutta näin yleensä ottaen lapsi luottaa siihen, mitä isä ja äiti sanoo ja pitää sen totena ja uskoo sen. Näin on tarkoitettu.

Ja sen takia meiltä aikuisiltakin kysyttäisiin tässä lapsen uskoa, että me uskottaisiin, mitä isä Jumala taivaassa ja pyhässä sanassaan meille sanoo. Ja mitä äiti, eli seurakunta, Jumalan seurakunta täällä maan päällä meille neuvoo ja hoitaa meitä. Niin, että me uskottaisiin niitä. Oltaisiin niin kuin lapsia. Näin sen takia Jeesus otti lapsen siihen esikuvaaksi. Lapsi on, joka ei epäile sen äidin neuvoa eikä isän neuvoa. Eikö ole turvallinen esimerkki Jeesus ottanut tähän?

Me aikuiset ollaan, kun me ollaan kaksiosaisia matkaan, tehdään täällä, vaikka mekin saadaan armosta olla uskomassa ja tästä Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä osallisena. Niin meillä oma liha ja järki on monesti sotkemassa niitä äiti- ja isän neuvoja. Niitä, mitä Jumalan sana neuvoo ja mitä kotisi on, niin Jumalan seurakunta neuvoo. Niin meidän oma järki voi olla sotimassa niitä vastaan. Ja sen takia se lapseusko, sitä kysytään meiltä. Ja niin kuin Jeesus tässä sanoo, vaikka oli Jeesuksen omista opetuslapsista kysymys, niin Jeesus niille sanoi: Totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule niin kuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

Eli Jeesus sanoi, että sellaisella mielellä, millä nämä opetuslapset olivat, että kilpailemassa ja kisailemassa, että kuka meistä on suurin taivaan valtakunnassa, niin sellaisella mielellä ei peritä Jumalan valtakuntaa. Ei sellaisella mielellä päästä taivaaseen, vaan lapseuskolla. Lapseuskolla. Ja sen takia Jeesus kehotti näitä omia opetuslapsiakin, että pitää kääntyä ja tulla lasten kaltaisiksi. Sen tähden, joka itsensä alentaa niin kuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.

Eli se on suurin taivaan valtakunnassa, joka uskoo lapsen lailla. Joka uskoo lapsen uskolla. Lapseuskolla omistaa tämä uskomisen lahja omalle kohdalle. Eli jokainen, joka uskoo niin kuin lapsi, on suurin taivaan valtakunnassa. Eli kaikki ovat niin tasavertaisia taivaallisen Isän edessä. Ei aseteta sellaiseen järjestykseen, että minäpä nyt alennan itseni niin alas, että minä olen suurin. Ei sitä tarkoita Jumalan sanaa tässä. Vaan sitä, että jokainen, kun alentaa itsensä uskomaan niin kuin lapsi uskoo. Eli luottamaan siihen isään ja äitiin. Uskomaan Jumalan sanaa neuvoihin ja seurakuntaan äidin neuvoihin. Ja niin kuin Jumalan sanassa ja Jumalan seurakunnassa opetetaan, niin on silloin taivas kelpoinen. On suurin taivaan valtakunnassa. Eli puetettu siihen hääpukuun ja kelvollinen sinne Kristuksen hääjuhlaan. Sinne, jonne seurakuntaa morsiamena odottaa sitä hääjuhlaa siellä taivaan kodissa. Sinne jokainen uskovainen on yhtä suuri kelpaamaan.

Sen tähden Jeesus alensi itsensä. Tuli köyhäksi, vaikka hän oli rikas Isän lapsi ja kaikista niistä Isän rikkauksista osallinen. Mutta hän tuli köyhäksi, alensi itsensä, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Ja näinhän on saanut tapahtua, että hän alensi itsensä kaikista alimmaksi sille ristintielle. Kärsi pilkan, vaivan ja häpeän meidän syntiemme tähden. Ja polki rikkisen käärmeen pään. Alensi itsensä niin alas, että me hänen tähden tulisimme rikkaaksi. Ja hänen ansionsa tähden, Jeesuksen ansion tähden, me saamme olla niin rikkaita, niin suuresta perintöosasta osallisia, että me olemme uskomassa ja osallisia siitä taivaan perintöosasta. Jeesuksen ansion tähden se on mahdollista.

Ja tämä lupaus annettiin jo siellä Aatamille ja Eevalle paratiisissa. Ja ne Aatam ja Eeva lapseuskolla tähän lupaukseen kiinni tarttuivat. Joka holhoo sen kaltaisen lapsen minun nimeni, hän holhoo minuun. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänelle olisi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

Meitä kehotetaan holhoomaan lapsia minun nimessäni eli Jeesuksen nimessä ottamaan lapsia vastaan. Ja näin ajattelen, että holhoomaan pitämään huolta myös lapsista, Jumalan lapsista, toisistaan uskovaisista ihmisistä. Sillä tässä sanotaan, että hän holhoo minuun. Niin kuin me Jumalan sanasta muistamme, kuinka siellä sanotaan, sitten kerran siellä viimeisellä tuomiolla vanhurskaille, että kun minulla oli nälkä, te ruokitte minut. Kun minulla oli jano, te juotitte minut. Kun minä olin sairaana, te kävitte minua katsomassa. Ja kun vanhurskaat kysyvät, milloin me näin teimme, Jeesus itse vastaa: Sen, minkä teitte yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, eli niille, jotka ovat lapsen uskossa, niin sen te olette tehneet minulle. Eli elämä Herralle Jeesukselle. Näin Jumalan sanaa neuvoo.

Mutta Jumalan sanaa myös varoittaa, että ei oltaisi pahentamassa näitä lapsia. Että ei oltaisi pahentamassa niitä, jotka uskovat. Tässä sanotaan, että parempi olisi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen. Jokainen kilvoittelisi sitä omaa kilvoitustaan. Ja kun siinäkin niin paljon on, kun sielun vihollinen on piirittämässä ja tahtoo synnin houkutuksilla meitä houkuttaa, että taisteltaisiin niitä vastaan. Eikä oltaisi toisia Jumalan lapsia houkuttelemassa tai viemässä synnin tielle.

Näin Jumalan sana osoittaa, että miten paha asia se on olla viemässä toisia, olemaan viemässä lapsia syntiin. Että sanotaan, että parempi olisi, kun myllyn kivi laitettaisiin kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyteen. Niin vakavasta asiasta on kyse, että olla viemässä Jumalan lasta syntiin.

Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat. Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee. Mutta jos kätesi tai jalkasi pahentaa sinua, niin leikkaa ne pois ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana tai raajarikkona kuin että sinulla olisi kaksi kättä tai kaksi jalkaa ja sinä heitettäisiin iankaikkiseen tuleen. Ja jos silmäsi pahentaa sinua, niin puhkaise se ulos ja heitä pois tykösi. Parempi on sinun silmäpuolena elämään mennä sisälle kuin että sinulla olisi kaksi silmää ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.

Tässä Jumalan sanan paikassa meitä kehotetaan luopumaan ennemmin sellaisista ajallisista lahjoista, jotka ovat meitä pahentamassa, viemässä meitä syntiin, erottamassa meitä Jumalasta. Ettei meille mikään ajallisen elämän lahja, joista me toki kiitollisia saamme olla taivaan Isälle ja niistä kuuluukin kiittää, niin kuin alkurukouksessa kiitimme, kaikesta hyvyydestä, jota Jumala meille joka päivä antaa. Me saamme kiittää, mutta ettei mikään ajallisen elämän lahja, menestys, hyvä terveys, hyvä kunto, maine, kunnia, olisi meitä erottamassa Jumalasta, viemässä meitä Jumalasta poispäin, viemässä meitä syntiin.

Sellaisesta ajallisesta lahjasta ja tarpeesta mieluummin kannattaa luopua. Ei tämä pienet tytöt ja pojat tarkoita, että teidän nyt kannattaisi mennä kotiin ja puhkaista saksilla silmä ja kaivaa se pois, vaikka tässä niin sanottiin. Mutta että sellaiset asiat ihmisellä, jos tulee ajalliset lahjat, joita taivaan Isä meille antaa, niin jos niistä tulee sellaisia epäjumalia. Jos vaikka rahasta tulee sellainen epäjumala, sellainen, että sitä pitää tavoitella niin paljon, että ei joudu enää Jumalan sanaan kuuloon. Tai alkaa kuvittelemaan, että no onko mun nyt niin tärkeä käydä ja mulla on kyllä niin paljon rahaa, että mä pystyn aika hyvin omasta terveydestäkin huolehtimaan. Ja nousee vähän tällaiseen epäjumalan asemaan. Ihminen alkaa ajattelemaan itsestään, että on niin kuin vähän kaikki voiva.

Niin sellaisista kannattaa luopua ja kannattaa pyytää taivaan Isältä sellaista mieltä, että olisi valmis luopumaan sellaisista rikkauksista, jotka ovat viemässä Jumalasta poispäin. Tai jos oma terveys tai oma kunto on niin tärkeä, nousee niin korkealle, että ajattelee, että minä voin sen tähden toimia Jumalan sanan vastaisesti, Jumalan sanan ohjeiden vastaisesti. Sellaisessa kannattaa mieluummin luopua ja kannattaa uskoa niin kuin pienet lapset. Niin kuin isä ja äiti neuvoo. Niin kuin Jumalan sana neuvoo ja niin kuin Jumalan seurakunta neuvoo. Että mikään ajallisen elämän lahjoista ei tulisi niin tärkeäksi.

Sillä parempi on raajarikkona mennä sinne taivaaseen kuin niiden jalkojen kanssa sinne kadotukseen. Tai tässä sanottiin, että parempi on vaikka silmäpuolena mennä sinne taivaaseen kuin että on molemmat silmät ja joutuu kadotukseen. Näin Jumalan sanaa meitä neuvoo. Ja omalta puoleltaan sellaisia raajarikkojahan me olemmekin. Me joudumme monia sellaisia asioita työntämään pois. Olisi se niin helposti järkeä. Omaa lihaa olisi niitä tuomassa ja nostamassa pintaan, että noin voi toimia. Ja kyllä tässä asiassa voi pikkusen luistaa. Ja se on sitä sielunvihollisen työtä, jota sielunvihollinen tekee.

Mutta Jumalan sana on muuttumaton. Ja se on aina ollut muuttumaton ja se tulee aina olemaan muuttumaton. Sen ohjeet ja neuvot ja opetukset eivät muutu. Mutta sen vastaanottamiseen tarvitaan sitä lapsen uskoa. Jumalan lapsilla on suora yhteys enkeleiden kautta sinne taivaaseen. Jumalan lasten enkelit. Tässä voi sanoa, että siellä on nopea kaista. En tiedä nykyaikana, kun puhutaan näistä laajakaistoista ja valokuiduista ja nopeista yhteyksistä. Mutta tuossa on sellainen kaista, että sen nopeampaa kaistaa ei voi olla. Ei voi olla, kun siellä lasten enkelit saavat katsella koko ajan niitä Jumalan kasvoja taivaassa.

Ja niin kuin Jumalan sanassa sanotaan, että vanhurskaan rukous on voimallinen ja se saa paljon aikaan. Ja että ne Jumalan lasten huokauksetkin, sanattomat huokauksetkin, kuuluvat huutona Jumalan korviin taivaassa. Ja ne kultamaljaan talletetaan siellä. Ei Jumalan lasten pyynnöt ja rukoukset ja huokaukset mene taivaan Isältä ohi, vaan taivaan Isä kuulee. Siinä on kaista auki. Siinä on yhteys, joka ei pätki. Se toimii niin kuin tässä sanottiin: Sillä minä sanon teille, heidän enkelinsä taivaassa.

Meidän Jumalalla sitten jokaisella on oma enkeli siellä Jumalan kasvojen edessä, suoraan katselemassa Isän kasvoja. Sillä ihmisen Poika tuli autuaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli. Se oli se Jeesuksen tehtävä tänne maan päälle: tulla se vahinko korjaamaan, mikä siellä paratiisissa tehtiin. Toteuttamaan se taivaallisen Isän pelastussuunnitelma. Ja sen Jeesus halusi.

Vaikka se katkera kalkki oli. Jeesus verta hikoillen rukoili Getsemanessa, että jos mahdollista, ota pois minulta tämä malja. Mutta ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Isä sinä. Tätä vahinkoa Jeesus tuli korjaamaan. Ja sitä sovitustyötä, jonka Jeesus meidän jokaisen edestä teki.

Tänäkin päivänä näissä seuroissa tarjotaan jokaiselle uskottavaksi, että saa omalle paikalleen, niissä ajatuksissa missä oletkin, niissä tuntemuksissa missä oletkin, saat jäädä turvallisesti luottamaan siihen sovitustyöhön, joka on juuri sinun syntiesi ja lankeemustesi takia tehty. Saat lapseuskolla turvautua siihen. Saat uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Rauha ja vapaus ja taivaan ilo asti saa olla turvatulla mielellä. Saa lapsen lailla turvautua siihen. Ei tarvitse katsoa sinne omaan turmeltuneeseen sydämeen, vaan saa olla nostamassa katsetta uskon alkaja ja päättäjä Herran Jeesuksen Kristuksen päälle ja katsella sinne palkanmaksuun, mitä Jumalan lapsille on luvattu. Luvattu iankaikkinen taivaan kunnia. Siellä on meidän koti. Se perintöosa on luvattu kaikille, jotka lapsen lailla uskovat ja tahtovat tässä uskonköydessä kiinni riippua. Se on se uskonköysi ankkuroitu sinne kunnianrannalle.

Tartu sinä, rakas ystävä, sisareni ja veljeni, tähän köyteen. Pidä sitä lujaasti kiinni, vaikka sielun vihollinen yrittäisi päästä irti ja yrittäisi olla liukastamassa sitä köyttä, että siitä ote lipsahtaisi, että se saisi siitä köydestä päästämään irti. Mutta älä päästä. Jos sinä itse et päästä, niin Jumalakaan ei päästä. Se on niin varmasti ankkuroitu se köysi. Jumala ei lupauksiaan petä.

Kysytään vaan meiltä uskomisen halua. Tämä tekstipaikan äärellä ja tätäkin palveluvuoroa valmistellessa itseni monesta kohdin niin vikaan ja virheeseen joutuneeksi tunsi, että saanko minä uskoa vielä kaikki omat synnit ja epäilykset anteeksi. Näin minä haluan uskoa Jumalan lasten joukon kanssa. Ja haluan rohkaista teitäkin. Uskokaa te pienet tytöt ja pojatkin: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja olkaa hyvällä ja turvatulla mielellä.

Ja te nuoret, uskokaa tekin kaikki synnit ja viat ja sielunvihollisen houkutukset anteeksi. Vaikka se kuinka kiusaisi se sielunvihollinen, niin elkää päästäkö tästä uskon köydestä irti. Elkää päästäkö, elkää heittäkö uskoa pois. Laittakaa synti pois. Uskokaa tälläkin hetkellä: synnit ja nuoruuden kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aivan kaikille ikäisille.

Tästä meidän uskoelämä saa ihmeellistä voimaa. Evankeliumissa on Jumalan voima jokaiselle se uskovalle autuudeksi. Se on ihmeellinen voima siinä evankeliumissa. Kun sitä saa omalle kohdalle kuulla, niin se on aina kirkastamassa sitä uskon näköalaa ja sitä päämäärää. Näin saa tälläkin hetkellä jäädä kaikki uskomaan.

Jos joku on siellä viestintävälineiden äärelläkin kuulemassa näitä seuroja, sielläkin saa jäädä uskomaan: synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Rauha ja vapaus ja iloa asti. Jäämme näin. Jumala johonkin armo sanansa siunattuun suojaan Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennytään vielä seurojen lopuksi Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Aamen. Aamen. Aamen.