Messu/saarna Tyrnävän kirkossa 26.06.2016 10.01

Hyvät kuulijat Tyrnävän kirkossa, radiossa ja netissä. Apostolien päivän pyhä evankeliumi on Luukkaan mukaan luvussa viisi. Nousemme sitä kuulemaan.

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Kennesaretin järven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka venessä hän oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen. Laskekaa sinne verkkonne." Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalavarven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota.

Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra, minä olen syntinen mies." Hän ja koko hänen veneekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden. Samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää, tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja."

He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Apostolien päivän evankeliumissa on kaksi erillistä tilannekuvaa. Jeesus on niissä molempien päähenkilö. Ensimmäisessä lyhyemmässä tilannekuvassa Jeesus opettaa kansaa veneestä istuen. Toinen kuva vie meidät seuraamaan kalareissua, jossa Jeesus ja Pietari kävivät ikimuistoisen koskettavan keskustelun. Tapahtumapaikka on Kennesaretin järvellä.

Meidän Herramme oli juuri aloittanut julkisen työnsä sanan palvelijana, parantajana, auttajana. Hän oli jo esiintynyt kotikaupungissaan Nasaretin synagogassa ja myös Kapernaumin synagogassa. Hän oli alkanut pahan hengen pois jostakin ihmisestä. Oli parantanut Simonin anopin ja monia muitakin sairaita.

Kennesaretin järven rannalla oli nyt paljon väkeä. Sanotaan, että siellä suorastaan tungokseen asti väkeä hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa. Toisinaan oli tällaisia tilanteita, että väkeä oli kuulijoina tungokseen asti. Joskus kerrotaan jopa lukumääriäkin. Viisi tuhatta ihmistä oli kerran paikalla. Jeesus myöskin silloin ruokki heidät viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Joskus oli neljätuhatta ihmistä paikalla. Toisinaan oli taas semmoinen tilanne, että kuulijoita saattoi olla vain yksi.

Kerrotaan esimerkiksi, että muuan mies kerran tuli juoksujalkaa Jeesuksen luo ja kysyi, mitä hänen pitää tehdä, jotta hän saisi iankaikkisen elämän.

Kun nyt väkeä oli paljon, Jeesus käytti hyväksi luonnonoloja ja nousi Pietarin veneeseen ja käski soutaa sen vähän enemmän rannasta. Ja sieltä käsin alkoi opettaa suurta joukkoa. Kuuleminen, ihan inhimillinen kuulohavaintojen saaminen, on perustärkeä asia. Vesi kantoi hyvin ääntä.

Kun tänä päivänä kokoonnutaan kirkkoihin, me saamme usein nauttia hyvistä äänentoistolaitteista. Sekään ei ole mikään itsestäänselvä asia, ei läheskään kaikissa kirkoissa ole tänäkään päivänä hyvät äänentoistolaitteet. Kirkkoherra sanoi tänä aamuna, että Tyrnävän kirkossa on, ja nythän tuo tulee sekin testattua. Mutta ei Tyrnävänkään kirkossa aina ole ollut hyvä äänentoisto.

Minä muistan 42 vuoden takaisen ajan ja juhannuksen pienoon täältä Tyrnävällä. Ja täältä kirkosta jäi muun muassa semmoinen asia mieleen, että sähköinsinööriin piti käydä ja tutkia äänentoistolaitteita. Se tuo aika, minä olin yhden kuukauden täällä Tyrnävällä. Kesää teologina nuorena ylioppilaana oli hyvin opettavaista aikaa kaikin tavoin. Ja silloin kirkkoherra Jorma Kiviranta opasti minut. Oli ensimmäistä kertaa saamassa tuntumaa, mitä on seurakunnallinen työ. Ja se oli kaikin puolin hyvää aikaa. Pappilan emäntä, Tytti, vielä keitti ruuatkin nuorelle opiskelijapojalle.

Äänin kuuluvuudesta minä tein tällä viime viikollakin havaintoja. Minä olen suurimmaksi osaksi asunut maalla niin kaukana, että ei ole kilometrien päässäkään ollut vettä. Mutta nyt sitten viime vuodet olen työni kautta tottunut siihen, että minkälaista on veden ääressä olla. Ja kun asunto on ollut siinä ihan muutaman kymmenen metrin päässä järvestä, niin olen pannut merkille, että se totta tosiaan kantaa hyvin äänen.

Viikolla pesin mattoa ja kello oli jo illalla yhdeksän ja kymmenen välissä niin vähän orjuuttikin, että se taitaa tuo painepesurin ääni kuulua niin hyvin järven yli, että puoli pitäis jää tietää, että siellä yksi pesee mattoja.

No niin, Jeesus käytti hyväksi luonnonoloja. Hän siirtyi vähän kauemmaksi veneellä ja puhui sieltä suurelle joukolle Jumalan sanaa. Tässä toteutui juuri se, minkä hän oli vähän aikaisemmin sanonut: "Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanomaa. Sitä vartenhan minut on lähetetty."

Sitten toinen, aivan kuin erillinen välähdys, tulee heti tämän tapauksen jälkeen. Herramme lopettaa puheet ja aletaan siirtyä ensin aivan käytännön arkisiin asioihin. Herramme sanoo Pietarille, että souda syvään veteen ja laskekaa sinne verkon.

Tämä kuvaus vie meidät siis hyvin arkisen asian äärelle, työelämän ja elannon kysymyksiin. Pietari vastaa Jeesukselle, että opettaja, me olemme koko yön tehneet työtä, emmekä ole saaneet mitään.

Tämän jälkeen tulee sitten erityisen huomioarvoinen asia. Nimittäin Pietari sanoo jatkoksi: "Lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Pietari oli uskollinen ja luottavainen Herransa edessä. Hän sanoi turhan yön jälkeen, kalastusyön jälkeen, että kun sinä käsket, niin minä heitän verkon.

Tässä on tärkeä opetus nykyajalle, niin meille itse kullekin. Mehän elämme sellaista aikaa, että ei ole mitenkään muodikasta, ei ole trendikästä toimia niin kuin muut sanovat. Tänä päivänä korostetaan tavattomasti kriittisyyttä ja näyttää siltä, että se saa myöskin Jumalan sanan edessä huomattavasti jalansijaa. Kyseenalaistetaan milloin mitäkin Jumalan sanan kohtaa.

Eikö tässä olisi nyt itse kullekin meistä oppimista ja hiljentyä pyhällä arkuudella ottamaan todesta sen, kun Herramme sanoo, niin silloin myöskin tahdotaan sitä uskollisesti noudattaa. Ja kun yleensä Jumalan sana sanoo jotakin, niin ollaan silloin pyhällä arkuudella ja kunnioituksella ja kysellään, miten minun tulisi toimia, jotta minä pyhän sanan edessä toimin sen opastaman viitoituksen mukaan.

Kun Pietari heitti verkkonsa, hän sai kokea ihmeen. Kaloja tuli niin paljon, että verkot alkoivat repeillä ja jouduttiin toinen vene pyytämään rannasta avuksi, että saataisiin ne kalat ennen kuin yksi vene ehtii upota.

Evankeliumissa on kaksi tällaista tapausta. On todella suuri kalansaalis, puhutaan Pietarin kalansaalista. Luukkaan mukaan on tässä se ensimmäinen. Ja sitten saman järven rannalta on Johanneksen mukaan vielä kertomus, jossa ylösnoussut Herramme ilmestyy kolmannen kerran oppilailleen. Ja silloinkin käskee heittää verkon veteen oikealle puolelle venettä. Silloinkin miehet olivat yön kalastaneet turhaan ja sitten kun tottelivat, olivat uskollisia ylösnousseen Herran sanalle. He saivat suuren kalansaaliin. Kerrotaan jopa lukumääräkin silloin: 153 kalaa.

Jumalalle ja meidän Herrallemme on kaikki mahdollista.

Kun Pietari sai nähdä tämän ihmeen, hän tunsi itsensä syntiseksi Herransa edessä. Hän lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Herra, minä olen syntinen mies." Tapahtuma vei Pietarin pienen ja nöyrän vaikalle ja syntisen tuntoiseksi.

Näin Jumalan sana tekee myös tänä päivänä. Jumalan pyhien kasvojen edessä me tunnemme oman heikkoutemme ja syntisyytemme. Ja ehkä joissakin erityisissä tilanteissa varsin voimakkaasti tunnemme ja aidolla tavalla, mitä on olla syntinen mies tai syntinen nainen.

Minulle on jäänyt mieleen hyvin vanha tapaus. Joku tyrnäväläinen mies sanoi, että kun hän menee lasten perheeseen ja hän katselee siinä ympärilleen, niin hänestä tuntuu kohta, että nyt saisi ruveta parannusta tekemään. Siis isä itse saa ruveta nyt parannusta tekemään.

Siinä oli varmaan semmoinen kokemus ja tuntemus, että hän ei ole kovin häävi esimerkillinen isänä ja kasvattajana ollut. Mutta Jumala on siunannut lapsen perhettä ja lasten lapsia ja siinä saa nähdä kodissa tämän siunauksen. Siis hänestä riippumatta, vanhasta isästä riippumatta Jumala on näin siunannut.

Siinä sai kokea, että minä olen syntinen mies.

Sitten meidän Herramme sanoi Pietarille: "Älä pelkää, tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Ja silloin Pietari ja hänen kalastuskumppaninsa jättivät veneet ja verkot ja lähtivät seuraamaan Herraansa.

Tässä ei kerrota mitään keskustelua käydyn, että onko se mielekästä ja viisasta lähteä ja mitenköhän nämä arkiset hommat ja toimeentulon kysymykset järjestetään. Ei mitään tällaisia pohdintoja käydä. Todetaan vain yksinkertaisesti: he vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

On suuri arvokas asia, että Jumalan evankeliumi on saanut sukupolvesta toiseen kulkea eteenpäin. Lähettiläitä on ollut ja on myös tänä päivänä. Jumalan evankeliumi on nytkin liikkeellä. Tänään ja tässä hetkessä synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Aamen.

Kiitos.

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herramme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.