Seurapuhe Rovaniemen RY:llä 11.09.2016 15.58

Yhdymme seuroja aluksi kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaallinen Isä, kiitos valtakunnastasi, jossa olet antanut ja annat meidän asua ja elää. Kiitos siitä, että tämä työ saa jatkua.

Tänään on taas tässä meidän rakkaassa kotisijonissa aloitettu syksyn lapsityö ja nuorisotyö. On pidetty pyhäkouluseurat ja suunniteltu ensi viikolle jo päiväkerhojen ja raamattuluokkien aloittamista. Me aivan erityisesti pyydämme rakas Isää siunaustasi nuorille, jotka ovat tänä aikana ennennäkemättömän kovan paineen ja maailman vaikutusten ja houkutusten alla. Anna heidän kokea uskovaisten joukossa rakkautta. Anna heidän kokea kaipuuta sinun yhteyteesi. Säilytä heitä valtakunnassasi ja varjele kaikesta pahasta. Anna myös voimaa kodeissa ja perheissä. Keskustelemaan avoimesti. Käyttämään evankeliumia ahkerasti. Kantamaan toinen toistamme taivastiellä.

Me pyydämme, että siunaisit näissä seuroissa puhutun ja luetun sanasi. Antaisit köyhien palvelijoittesi kautta sen määräosan, jota itse kukin seuravieras tänään tarvitsee. Me pyydämme poikasi opettamin sanoin. Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi. Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti. Aamen.

Luen puheenjohdannoksi ja aiheeksi aika tutun. Tosin ehkä harvemmin seuroissa kuulun raamatun paikan. Tämä on täältä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta 11. luvun alusta yhdeksän jaetta. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi. Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he Kedon, Sinearin maalla ja asuivat siellä. Ja sanoivat keskenänsä, käykäämme tiiliä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilet kivein seassa ja maan pihka siteeksi. Ja sanoivat, käykäämme, rakentakaa me maallemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi. Tehdäksemme meillemme nimeä, ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.

Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat. Ja Herra sanoi, katso, se on yhtäläinen kansa ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa. Ja he ovat ruvenneet tätä tekemään. Ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä. Käykäämme, astukamme alas ja sekoittakaa me siellä heidän kielensä, niin ettei kenkään ymmärtäisi toistensa kieltä. Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta. Ja sen tähden kutsuttiin hänen nimensä Baabel, sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen. Ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin. Aamen.

Tänä päivänä meille kaikille, myös uskovaisille, on itsestään selvää, että täällä maailmassa on vaikea selvitä pelkästään puhumalla omaa äidinkieltä. Ellei se oma äidinkieli sitten satu olemaan joku niin sanottu suuri maailmankieli. Espanja tai englanti tai ranska tai ehkä portugalikin. Tämmöisiä kieliä, joita puhutaan maailmalla paljon.

Mutta meille suomalaisille on kyllä tiedotusvälineissäkin sitä ihan riittävästi tehty selväksi ja toitotettu viime vuosina, että kuinka tärkeää olisi, että me olisimme kansainvälistä ja nuoret opiskelisivat kieliä. Miksei vanhemmatkin? Meilläkin on tässä Sionissa semmoinen englanninkielen kerho, jonne joskus harvoin on ehtinyt paikalle. Kyllä siinä kerhossakin on semmoisia jo vähän vartuneempia uskovaisia ollut, jotka ovat innokkaita oppimaan englanninkieltä. Ja tätä niin sanottua kaanaankielen englantia eli uskovaisten käyttämää ja raamatun englantia erityisesti.

Ja itsekin olen sitten semmoisessa SRK:n organisoimassa kielikoulutuksessa, jota SRK lähetystyössä mukana oleville järjestetään. Se on tosi tasokasta ja saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on ajalliset resurssit opistoilla ja leirikeskuksissa tiloja ja oikein osaavia ja ammattitaitoisia opettajia omasta takaa.

Kävin tuossa eilen aamupäivällä Ranuan opistolla uuden opistolevy CD-projektin vuoksi ja siellä jututin opiston opettajia. Kun opiston lukuvuosikin on alkanut, sinne on taas toista sataa uskovaista nuorta tuonne meidän niin sanottuun omaan opistoon ja tuonne Ranualle lähtenyt. Ja niistä 36 oli siellä semmoisella kielilinjalla, jossa tavoitteena ja tarkoituksena on syventää sitä yläasteella aloitettua kieliopintoja ja kielitaitoa.

Ne on tärkeitä asioita ja ilman kielitaitoakin pärjää aika moni, mutta kyllä se avaa ja avartaa maailmaa. Että tulee ymmärretyksi muilta kansoilta ja pystyy omat ajatuksensa ilmaisemaan. Rohkaisen kyllä kaikkia nuoria omaa kielitaitoa kehittämään.

Tämä luettu raamatun paikka alkoi näin, että ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi. Raamattu on pyhän hengen ilmoituksesta pyhien ihmisten ylösmerkitsemää Jumalan sanaa. Me haluamme luottaa, että se on tosi. Se on totta.

Tosin tässäkään raamatun paikassa me emme tiedä, eikä se ole tarkoituksessa mukastakaan tietää, että tarkoitetaanko tässä nyt koko maailmaa vai tarkoitetaanko tässä sitä tämän Nooan kertomuksen lähiympäristöä, johon tämä sijoittuu. Mutta minä uskon kautta haluan näin ymmärtää, että tällä tarkoitetaan sitä, että koko maailmassa puhuttiin yhtä yhtäläistä ymmärrettävää kieltä.

Senhän on nykyajan kielitieteilijäkin monin tavoin pystyneet selvittämään, että niitä yhteisiä kantakieliä tai yhteinen kantakieli löytyy. Kun mennään tarpeeksi pitkälle historiaan, niin kaikille maailman nykyisille kielille. Eikä meidän tarvitse uskovaisina tätä Jumalan luomisihmettä millään tavalla asettaa kyseenalaisiksi myöskään tieteellisten tutkimustulosten valossa.

Kyllä Jumalalla on valta ja voima ja taito erilaisia kieliä ja kieliryhmiä synnyttää ja ihmisen suuhun kielitaito laittaa. Siihen ei kielitieteilijöillä tämän meidän aikamme ihmisten näkökulmasta viisailla ole mitään sanomista. Mutta ei nyt lähdetä tähän raamatun historiaan ja luonnontieteen vertailuun tämän syvemmälle. Todetaan vain, että kaikki ihmiset maailmassa puhuivat yhtä kieltä.

Tämä tapahtuma, josta tässä kerrotaan, niin tämä sijoittuu aika lähelle niitä tapahtumia, kun Jumala hukutti maailman ihmisten syntien tähden vedenpaisumuksesta. Ja joitakin sukupolvia tämän edeltävän luvun, kymmenennen luvun tekstin perusteella, niin joitakin sukupolvia siitä eteenpäin. Kuitenkin niin paljon, että oli jo ihmisten luku taas lisääntynyt ja oli suuria kansoja ja kansainvaelluksia, jotka alkoivat asettua paikalleen asumaan.

Puhutaan siellä 12-virtaain maassa, jossa tämä kerrottu tapahtuma tapahtui siis Babyloniassa. Siellä melko lähellä nykyisen Irakin pääkaupunkia ja Bakhtavia, niin arkeologisestikin tiedetään, että siellä on tuommoisia ainakin lähes 10 000 vuotta vanhoja kaupunkiasutuksia.

Samoin kuin tuossa, en tiedä onko täällä nyt tänään paikalla sellaisia, jotka oli tänä aamuna pyhäkouluseuroissa. Siellä oli iso määrä lapsia. Varmaan enemmän pyhäkouluikäisiä oli paikalla päivällä pyhäkouluseuroissa kuin mitä on nyt sitten täällä illalla.

Siellä pyhäkouluseuroissa puhuttiin Jeriko-nimisestä kaupungista, jossa asui se sakkeus, tullimies sakkeus, jota Jumala kutsui, että sakkeus tulee nopeasti alas puusta. Senkin tarina hyvin muistamme. Se tapahtui Jerikossa, joka on aika linnuntietä kohtalaisen lähellä, mutta aavikkoisen matkan takana tuosta 12 virtaen maasta. Siellä Jordanvirran rannalla Jerikossakin tiedetään varmasti, että on ainakin 8 000 vuotta ollut ihmisasutusta ja kaupunki.

Siellä Baviloniassa, Kaksoisvirtain maasta, eri aikakausina siellä on ollut eri kansoja. Vallassa on ollut kaldealaiset. Me muistamme, että Abraham, uskon esi-isä, oli kaldealainen ja hän oli kotoisin Uurin kaupungista, joka oli siellä. Ainakin nykyään se on hyvin lähellä Persianlahden rantaa. Hyvin paljon lähempänä sitä 12 virtaen, että Eufrat vai Tiigris, kumpaa jokea se nyt on, mutta jommankumman joen alajuoksulla.

Ja taas tämä Bavilonian valtakunta, joka oli varhaisempi, niin se oli siellä korkeammalla sitä virtaa ylöspäin. Nämä virrat toivat kuitenkin makeaa vettä, niin kuin tuovat vielä nykyäänkin, kun katsoo satelliittikuvasta, niin siellä on hienot kastellut viljelmät. Vihreää siellä näiden Eufrat ja Tiigrisvirtojen välistä. Ja ympärillä on kuivaa ja karua autiomaata.

Sillä alueella on tällaisia tornien, sikkurat tornien, vähän sellaisia pyramidin tyyppisiä torneja, niin niiden raunioita vielä tänäkin päivänä runsaasti. Ja voimme ajatella, että tämän tyyppisen tornin rakentamisesta tässä puhutaan.

Tässä on harvinaisen selkeästi kuvaattukin jopa, että millä tavalla, mikä oli erikoista siinä tavassa, jolla tämä vaeltava kansanjoukko, joka matkusti idästä, siis sieltä Persian suunnalta, Iranin suunnalta, kohti kaksoisvirtaan maata, niin he löysivät Sinearin maalta Kedon. Ketohan tarkoittaa sitä, että siellä kasvaa vähintään jotain heinää. Se oli paimentolaiskansalle arvokas löytö, sellainen vapaa maa-alue, ison virran rannalla, jossa oli valmiiksi ketoja, karjalle syötävää ja juotavaa.

Siinä he ajattelivat ja sanoivat keskenänsä, että käykäämme nyt tiiliä tekemään ja polttamaan. Ja heillä oli, niin kuin tässä uudessa käännöksessä sanotaan, että heillä oli savitiili rakennuskiveenä ja asfalttipiki muurausaineena.

Siellä Egyptin maalla on joku teistä varmaan käynyt ja myös Egyptin historiasta. Myöhemmin täällä ensimmäisessä Mooseksen kirjastakin, Raamatussakin puhutaan paljon. Siellä oli näitä pyramideja, jotka on tehty hiekkakivestä. Ne on tehty kivilohkareista, jotka on asetettu päällekkäin. Kyllä nekin on kovasti rapautuneet ajansaatossa, mutta ne on kestäneet tuhansia ja tuhansia vuosia sortumatta.

Tämä Baabelin torni ja varmaan sillä alueella ne muutkin tornit, mitä ihmiset alkoivat rakentamaan omien jumaliensa palvelemiseksi ja ehkä jonkunlaisen oman aikansa tähtitorneissakin, niin niissä käytettiin rakennuskiveinä savitiiltä. Ja niitä liimattiin sitten tai muurattiin yhteen, niin kuin tässä sanottiin, maan pihka. Uudessa käännöksessä sanoo tätä asfalttipikeä.

En ole tarkistanut tätä mistään alkuperäiskielisestä lähteestä, että onko se nyt sitten asfalttipikeä vai mitä, mutta ainakin siellähän me tiedämme, että nykyaikanakin öljyä porataan. Ja varsinkin ennen kuin öljyä aaret alettiin poraamaan, niin sitä paikotellen purkautui maan pinnallekin, että ymmärrettävältä tuntuu, että he hoksasivat tämmöisen, että aletaanpas nyt liimaamaan, muuraamaan sillä sitkaalla pieellä näitä poltettuja tiiliä yhteen, ja sillä tavalla voidaan rakentaa korkeita torneja.

Minkä takia minä tätä niin seikkaperäisesti kuvaan? Joku saattaa nyt tylsistyä jo, mutta minä ajattelisin, että sillä on merkitystä tämän sanoman kannalta, mistä tämä on mielenkiintoinen historiallinen juttu, ja raamatun historiallinen juttu, mutta ennen kaikkea tämä on raamattuun meille jälkipolville. Tämän ajaa uskovaisille ja tulevankin ajaa uskovaisille ylös kirjoitettu opiksi ja neuvoksi ja ojennukseksi.

Eikö tässä ole nykyaikaan aika selvä korrelaatio, selvä yhtymäkohta, kun ihminen mukavuuden halussaan ja ehkä kunnianhimostaan, ehkä taloudellisen voitonpyynnin tähden, mitkä tekijät meitä itse kutakin ajavat ponnistelemaan, keksimään uutta, rikkomaan rajoja, kyseenalaistamaan vanhoja oppeja ja vanhaa tietoa, niin ihminen on kyllä viisas. Pystytään kehittämään uudenlaisia rakennusmenetelmiä ja uudenlaisia teorioita maailmansynnystä.

Niinkuin tuossa viittasin puheen alussa niihin arkeologeihin, jotka kaivaa ja yhdistelee pieniä astianpalasia ja kivenpalasia ja piirtelee karttoja ja sitten tekevät ihmisviisaan kautta laajoja päätelmiä siitä, että mistä nämä löydökset kertovat, minkälainen kulttuuri täällä on elänyt ja kuinka kauan siitä on aikaa ja niin poispäin. Tämähän on kaikki hyvä asia.

Myöskin näille tälle kansalle, joka sinne Babyloniaan ryhtyi asumaan ja rakentamaan, niin hyvä asiahan se on, että tehdään ihmisille taloja ja säältä suojaan päästään ja ehkä lämpimään ja voidaan toinen toisia palvella lähimmäisiämme. Se tuottaa kaikille hyvää ja se on Jumalan tahto ja tarkoitus, että me olemme täällä myöskin toisiamme ja itseämme varten.

Vaikka ennen kaikkea me tiedämme, että tämä ajallinen elämä on. Se on meille lainaa ja lahjaa taivaalliselta isältä. Me olemme täällä vain käymässä. Mutta se on tärkeää, että me tiedostamme, että me olemme täällä palvellaksemme toinen toisiamme ja ollaksemme myös niin kuin Raamattu meitä opettaa, että meidän tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Mutta ei se Raamattu niin sano, että emme itseämme saisi ollenkaan rakastaa. Mutta ei saa rakastaa itseään niin paljon, joo, että se menee yli Jumalan, eikä edes yli meidän lähimmäisemme.

Miten tässä kävi näille rakentajille? Tässä siis todettiin ensin vain tässä kolmannessa jakeessa, että ja he sanoivat keskenänsä, käykäämme tiiliä tekemään ja polttamaan. No siinä on vielä olla aivan oikeassa asenteessa. Eipä tehdäkään enää, kun ei välttämättä siellä ollut käytettävissäkään, niin kuin oli egyptiläisillä ollut sitä hiekkakiveä louhittavaksi ja hakattavaksi ja raahattavaksi sinne.

Emmekä me edes sitäkään tiedä, oliko niitä egyptin pyramideja rakennettu, eikä se ole tarkoituksenmukaista tietää. Voi olla, että tässä puhutaan, Jumalan sana tarkoittaa tällä huomattavasti varhaisempaa aikaa ja varhaisempia vuosia, että ei ollut egyptiä olemassakaan. Mutta joka tapauksessa nämä päättivät rakentaa tämmöisellä tekniikalla.

Mutta entä sitten tämä neljäs jae? Ja sanoivat, käykäämme, rakentakaa me meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä, ettei meitä hajotettaisi kaikkiin maihin.

Tässä kohtaa me huomaamme, että eivät välttämättä olleetkaan ne ihmisten ajatukset ja motiivit aivan sellaiset, kun luoja, Jumala, meiltä ihmisiltä odottaisi ja haluaisi. Ei ollut siis kovin kauaa siitä, kun Jumala oli ihmiskunnan syntien tähden. Niitähän lueteltiin täällä tässä Nooan elämäntarinaa, kun lähdetään raamatussa kertomaan, niin täällä luetellaan hyvin yksityiskohtaisesti, että uskovaiset miehet ottivat epäuskoisia vaimoja ja siittivät heille lapsia ja tällaisia syntejä Jumalasta luopumista harrastivat.

Ja Jumala pettyi, että hän oli luonut ihmisen. Ja hän päätti hukuttaa maan, mutta suuressa rakkaudessaan Jumala kuitenkin näki, että oli yksi, joka oli uskollinen vanhurskas. Hän oli Nooa, joka vaimoineen ja perhekuntineen sai säästyä ja hänestä sai ihmissuku taas jatkua.

Nyt joutuu Jumala taas tässä pettymään, että taas on ihmisten keskellä sellaista ajatusta, että ihminen on Jumalaa tärkeämpi ja Jumalaa suurempi. Kun tornikin rakennetaan, niin se pitää rakentaa taivaaseen asti. Että saisi ihminen itsellensä mainetta ja kunniaa ja että ihmisten valta, tämän kaupungin ja tämän kansan valta saisi kasvaa.

Tämän on silläkin tavalla ajankohtainen aihe meille tänä päivänä, että paljon puhutaan tänä aikana siitä, että voi voi kun me suomalaiset nyt jäämme maailmanlaajuisesti jossakin kilpailukykyvertailussa vähän jälkeen ja emme oikein pärjääkään enää tässä maailman kansojen mittakaavassa niin hyvin kuin ennen.

Vaikka tosin meitä tasavallan presidenttikin muistutti ihan muutama viikko sitten puheessaan siitä, että edelleenkin Suomi on monilla mittareilla mitattuna maailman aivan ykköspaikka, aivan paras paikka elää ja asua ja olla.

Meidän maineemme ehkä meidän ihmisten mielestä on saanut pienen kolauksen kun ei maailman parhaita kännyköitä enää täällä tehdäkään tai jotakin muuta vastaavaa, jotka on meille ihmisille tärkeitä asioita ja oma kunniahan meille on tärkeä ja se muuten on tärkeä ja siitähän meitä Luther muistuttaa ja varoittaa siitä, että me emme lähimmäisen mainetta ja kunniaa, joka on hänen kallein tärkein aartensa, niin me emme sitä omalla toiminnallamme olisi tuhoamassa ja pilaamassa.

Emme me väheksyä sitä saa. Kyllä meille jokaiselle on tärkeää se, että meistä puhutaan hyvää, aiheesta hyvää. Ei tietenkään jos me huonoa elämää elämme uskovaiselle sopimatonta elämää tai tämän yhteiskunnan silmissä sopimattomasti toimimme laittomasti tai muuten sopimattomasti, niin emme me siitä mitään kiitosta kaipaa, emmekä hyvää mainetta.

Siitä tulee vaatumuksen rauha jos me kiitosta saamme. Siitäkinhän meitä varoitetaan raamatussa että voi teitä jos teitä maailma kiittää. Ei meidän uskovaisten elämä ja valinnat aina ole sellaisia että me saamme siitä maailmalta kiitosta ja hyvää mainetta, mutta rehellisesti ja lainmukaisesti me haluamme elää ja minä haluaisin näin uskoa että siitä meidät uskovaiset kuitenkin edelleenkin tunnetaankin.

Kyllä työnantajat, epäuskonenkin työnantaja, arvostaa uskovaista työntekijää sen vuoksi. Tekee nuoret, joilla saattaa olla tämmöisenä aikana huono kuva omasta tulevaisuudesta, vähän epävarma ja sumuinen kuva, niin minä kyllä uskon varmasti että te saatte olla vapaita ja luottavaisia tulevaisuuden suhteen kun te toimitte rehellisesti ja oikein ja itseänne kehitätte kaikkia niitä kykyjä joita Jumala on itse kullekin antanut, niin kyllä se paikka tätä yhteiskunnassa ja maailmassa löytyy ja sopivasti elantoa kaikille.

No mutta se ei kuitenkaan jokaiselle se henkilökohtainen maine ja sopivassa määrin tämä niin sanottu kansallinen itsetunto, niin se on hyvä asia, mutta ei sillä tavalla että me lähdemme ihmisenä ihmisinä tai kansoina korottamaan itsemme Jumalan tasolle tai yli siitä.

Niin kävi Babyloniassa tuolloin ja kyllä minä vetäisin jonkunlaiset yhtymäkohdat tähän nykyaikaan meidänkin aikaan siitä Jumalasta luopumus on suurta.

Minä kuuntelin tänään radiossa tuossa pyhäkouluseurojen jälkeen ihan lyhyesti kun ajelin kotia, niin oli keskustelua radiossa samaa sukupuolta olevien avioliittokysymyksestä, josta on aivan väsyksiinkin asti puhuttu, mutta se on nyt tietyistä syistä noussut uudestaan keskustelun alle.

Ja siinä tämän ajan viisaat totesivat, että ensinnäkin kun tämä Jumalan Nooalle antama käsky lisääntykää ja täyttäkää maa, niin sehän on jo täytetty, sehän on jo toteutettu, niin jo tästä syystä nämä perustelut tämän avioliittolain muutoksen vastustajienkin perustelut, että kun avioliitto on tarkoitettu suvun jatkamista varten, niin ne ovat kestämättömiä ja eivät ole moderneja tätä aikaa.

Että siirrytään jo seuraavaan aiheeseen. Tätä mieltä oli tämä asiantuntija.

Se, jos me ihmiset otamme tämän tyyppisissä kysymyksissä viisautemme, oman logiikkamme ja omat asenteemme ja omat ajatuksemme otamme ensisijaiseksi ohjenuuraksi ohi Jumalan sanan ja ohi pyhän hengen neuvojen, niiden neuvojen joita pyhä henki seurakunnassaan meille jakaa ja ilmoittaa jokaisen uskovaisen omassa tunnossa, puhutussa, julkisesti puhutussa ja saaratussa sanasta.

Ei meillä puhujaraukoilla mitään erityisen korkeaa käsitystä varmasti kenelläkään ole siitä omasta taidosta ja ymmärryksestä näiden uskoasioiden suhteen, mutta me haluamme sillä tavalla uskoa, että pyhä henki meidänkin kauttamme haluaa näitä asioita selventää ja kirkastaa.

Ja voihan sen niinkin sanoa, että tuoda tähän nykyaikaan sitä tässä tämän päivän radiokeskustelussakin perään kuulutettiin, että pitää pystyä modernisoimaan tätä kirkon oppia ja omaa ajattelua kun asiat muuttuvat ja soveltaa tähän nykyaikaan.

Kyllä me uskovaisetkin niin ajattelemme sopivassa määrin pyhän hengen ohjauksessa ja toisten uskovaisten kantaessa ja tukiessa. Jos vääräänkin mennään ja jos väärin puhutaan tai saarnataan, niin hyvä on siitä käydä kohti ja ottaa puheeksi, että tuossa kohtaa tuli pikku lapsusta ehkä heikkous, että onkohan se nyt ihan noin.

No, millä tavalla Jumala sitten tähän suhtautuu? Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat, ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän teastansa ja he ovat ruvenneet tätä tekemään, ja nyt ei heitä taideta estää mistään kuin he ovat aikoneet tehdä.

Uusi käännös sanoo tämänkin ehkä vähän ympärrettävämmin, sanoo näin, että tämä mitä he ovat saaneet aikaan on vasta alkua, nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa.

Tämän tarkoittiko Jumala tällä sitä, että ihminen oikeasti kasvaa Jumalan rinnalle? Jos tämä meno saa jatkua, kyllä Jumala sen tiesi ja tietää, että me ihmiset olemme vain maantomua kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Me jokainen tunnemme oman haavoittuvaisuutemme ja kuolevaisuutemme painon, eikä sellaista kätitystä Jumalallakaan ollut.

Mutta Jumalalla heräsi huoli siitä, että nyt tulee vielä suurempi luopumus, luopumus Jumalan sanasta ja luopumus uskosta, jos tämä meno saa jatkua, että ei ihmistä pysäytetä. Niin käy sillä tavalla, että onko täällä lopulta ketään joka Jumalan puoleen kääntyy ja häntä rukoilee ja häneen uskoo.

Jumala ratkaisi tämän asian niin, että hän päätti, että sekoitetaan ihmisten kielet, se yhteinen kieli jota ihmiset puhuvat, niin ettei kenkään ymmärtäisi toistensa kieltä. Ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.

Se on tänäkin päivänä nähtävissä, että aivan ilmeisen tehokas oli tämä Jumalan toimi. Kyllä ihmisten välinen kateus ja kansojen välinen kateus ja eri puraisuus ja riidat niin kyllä ne ovat meidän aikoihimme saakka pitäneet huolen siitä, että ei pääse yksikään kansa tässä maailmassa rönsyilemään rajoittamatta omien alueidensa yli- ja ulkopuolelle.

On myös tietysti meidän oman maan historiassa nähtävissä. Sanoin tuossa ehkä vähän yksioikoisesti, että siitä pitää ihmisten kateushuolto. Ei se aina niinkään ole.

Me muistamme niin lähihistoriasta, että on täälläkin paikalla ihmisiä, jotka ovat nähneet viimeiset sodat, joita tässä meidän isänmaassamme on käyty, ja kyllä me selkeästi niin näemme, että siinä Jumala varjeli tätä meidän kansaamme, tätä kansaa, jonka keskuudessa elävä usko vaikuttaa ja uskovaisia ihmisiä paljon on.

Niin Jumala varjeli ison valtavan voimakkaan hyökkääjän toimilta, hyökkäykseltä. Saimme säilyttää itsenäisyyden ja omaan maahan, vaikka vähän rajoja pitikin siirtää, mutta joka tapauksessa se, että me puhumme eri kieliä ja meillä on erilaisia kulttuureja ja erilaisia uskomuksia ja erilaisia tavoitteita ja haaveita ja muuta, niin se johtaa siihen, että me ihmiset joudumme konfliktiin keskenämme.

Tämä pienessä mittakaavassa tapahtuu meidän ihmisten arkielämässäkin, työpaikoilla ja naapurustossa ja ystävien kesken. Uskovaisten kesken meillä olisi valtavan tärkeää, että me pitäisimme rakkauden keskenämme, niin kuin Paavali meitä neuvoo, että pitäisimme yhteisen rakkauden ja emme antaisi näiden ajallisten asioiden ja vaikka me välillä puhuisimme vähän eri kieltä.

Me tiedämme, että uskovaisten joukossa on tänä päivänä oikeastikin, en tiedä onko tänään täällä seuroissa, mutta on sellaisia ihmisiä, joiden äidinkieli on muu kuin meidän äidinkielemme. Se saattaa aiheuttaa, ja samoin kulttuuri- ja kasvuympäristö ja muut, se saattaa aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää toinen toisiamme.

Mutta uskovaisena me haluamme aina sen puolesta kamppailla ja kilvoitella, että me pitäisimme rakkauden keskenämme. Rakkaus peittää paljotkin rikokset.

Tämän päivän aihe on, jos nyt oikein muistan sen, eilen tarkistin muistaakseni, Jeesus antaa elämän, eikä tämä nyt luettu teksti ollut ollenkaan näitä tämän päivän tekstejä, mutta siinä mielessä minä ajattelin, että tämä kyllä liittyy tähän päivän aiheeseenkin.

Tälle päivälle merkittyjä tekstejä on monia, mutta esimerkiksi vanhan testamentin teksti on Jobin kirjan neljännessätoista luvussa, jossa nimenomaan puhutaan tästä, että ihminen elää vain vähän aikaa, levottomasti kasvaa niin kuin kukka ja kaatuu sitten, pakenee niin kuin varjo ja ei pysy.

Mutta sen kaltaisen päälle sinä avaat silmäs ja vedät minut kanssasi oikeuden eteen. Tästä muistutetaan meitä samasta asiasta, mistä tämä luettu raamatun kohta muistuttaa, että me ihmiset olemme täällä vain vähän aikaa.

Me saamme kaikin tavoin pyrkiä omaa ja muiden ihmisten elämää rakentamaan ja parantamaan, mutta että me pitäisimme uskon ja hyvän omaantunnon, pitäisimme tärkeimmät asiat päällimmäisenä elämässämme kaikissa elämäntilanteissa.

Meidän jokaisen syntivelka, kun me olemme näissäkin asioissa epätäydellisiä, me olemme aivan epäonnistuneita ja huonoja, ja kyllä minä ainakin omasta sydämestäni löydän juuri sellaista väärää kunnianhimoa ja vääränlaisia pyyteitä, joista tämäkin raamatun paikka meitä varoittaa.

Mutta meidän on hyvä olla tässä Jumalan valtakunnassa, missä meitä armo evankeliumi hoitaa. Jeesuksen, Jeesus on kuollut meidän puolestamme ristin kuoleman hänen haavojensa kautta hänen nimessä ja hänen veressään me saamme uskoa jokainen omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Se, tämä evankeliumin saarna, nämä tutut sanat, ne sisältävät niin paljon, että sitä joskus pitää oikein pysähtyä miettimään, että mitä se tarkoittaa. Kaikki synnit ovat anteeksi, kaikki epäilykset ja kiusaukset ja murheet saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Niin te saatte uskoa tänäänkin. Jeesus on meidän puolestamme kuollut ja hän on meidän herramme ja mestarimme, ja Jumala on näin nähnyt hyväksi, että meidän syntimme on lunastettu kertakaikkisella uhrilla. Ei tarvitse mennä näiden seurojen jälkeen tai seurojen yhteydessä vielä ripittäytymään tai erilaisia uhrilahjoja antamaan. Jeesus on kerran antanut kolkalla keskimmäisellä ristillä täydellisen uhrin. Se riittää kyllä meille kaikille tänäkin aikana meidän syntiemme anteeksi antamiseksi omallekin kohdalla.

Minä haluaisin kysyä, että saanko omat epäilykset ja syntini ja kiusaukset jäädä uskomaan anteeksi. Minä haluan uskoa Jeesuksen nimeen. Aamen. Kiitos.