Nuorten keskusteluilta/Alustus Tampereen RY:llä 24.02.2018 18.46

Eli tämä kohta meille kertoo, kuinka suuresta asiasta on kysymys, kun valitsemme siunauksen tai jos me valitsemme kirouksen.

No nyt Jeesuksen aikana vanhemmat halusivat tuoda lapsiaan Jeesuksen luo. Mutta opetuslapset estelivät tuojuja. Mutta kun Jeesus näki, niin hän ärkästyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi, sallikaa lasten tulla minun tykääni. Ja mitä Jeesus teki? Jeesus otti heidät syliinsä ja siunasi heitä.

No nyt raamatun henkilöiden valintojaan. Me jo muistelimme Eevan valinnan. Hän uskoi sieluviholliseen. Sitten te muistatte Mooseksen. Hänellä olisi ollut mahdollisuus valita olla egyptiläinen siellä Vaarohovissa. Mutta hän näki suuremmaksi rikkoa. Rikkaudeksi. Ristuksen pilkan ja halusi vaeltaa Jumalan joukon mukana.

No sitten te muistatte kaksi. Kun Jeesus oli ristillä, niin molemmilla puolilla oli ristiryövärit. Toinen teki valinnan, että hän pilkkasi Herraa Jeesusta. Toinen sanoi: Muista minua kun tulet paratiisiin. Miten valtakuntasi, miten se sanoi. Ja te muistatte, kuinka Jeesus sanoi hänelle: Tänä päivänä sinä olet oleva. Oliko sinä paratiisissa? Mutta hän pääsi sinne siunattujen joukkoon. Ja se joka pilkkoi, joutui kirottujen joukkoon.

No sitten, kun ajatellaan omaa elämää. Te varmasti kaikki olette kuulleet omasta kasteettilaisuudesta. Tässä on semmoinen otsikko kasteen siunaus. Tai olette olleet ristiäisissä tilaisuudessa. Pappihan siinä laittaa otsaan ristinmerkin ja rintaan ristinmerkin. Oletteko ajatelleet, mitä se oikein merkitsi? Niin kun nyt kuuntelette tarkasti, tältä saatatte saada vastauksen.

Kasteen lähtökohta on, että lapsi on luojamme käsialaa, hänen tekoaan ja suuri ihme. Kaikki hänen päivänsä ovat uskollisen lunastajamme turvallisissa käsissä. Ajatelkaapa, kaikki meidän päivät ovat turvallisesti lunastajamme käsissä. Lapsi on taivaallisen isän omaa. Ja syntyessään, Kristuksen ansion tähden, ristinmerkki, joka piirretään kasteen yhteydessä lapsen otsaan ja rintaan, on lunastuksen symboli, Jeesuksen merkki, Vapahtajamme toisen Aadamisen kuuliaisuuden tähden. Kaikki häneen uskovat tulevat vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi.

Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat kasteen hyvän omaantunnon liiton perusta. Kastehan on hyvä omaantunnon liitto. Jeesuksen kaste ja lähetyskäsky on täällä Matteuksen evankeliumissa: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkia, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

No sitten tällainen tärkeä kohta. Se, joka on kadottanut elämässään lapsuususkon ja kasteen siunauksen, vieraantunut hyvän omaantunnon liitosta, saa syntinsä anteeksi tekemällä parannuksen. Parannus on kasteeseen uskon ja hyvän omaantunnon liittoon palaamista. Lavealta tieltä kaidalle tielle. Ja tämä voittaa keskustella siitä, että mikä on parannus. Eli sellainen, joka on menettänyt tämän elämän uskon, niin että hän pääsee takaisin Jumalan valtakuntaan, niin hänen on tehtävä parannus.

No sitten, nyt jos näissä tänä iltana täällä on joku sellainen nuori, joka ajattelet, että jaksanko minä enää uskoa? Kannattaako enää uskoa? Niin kuuleppas, sinä olet elämäsi suurimman valinnan edessä. Sinä voit valita, että en enää usko. Jumala ei pakota ketään. Usko maa. Eikä vanhemmatkaan pakota. Vaikka me vanhemmat haluaisimme, että kaikki lapset uskoisivat. Mutta kuuleppa, se ratkaisu siinä on mun mielestä hyvin vakava, että sitä ei tiedä enää, että onko mahdollisuus palata. Sillä usko alusta loppuu Jumalan työ. Ellei Jumala anna ihmiselle synnin tuntoa, niin ei ihminen voi tehdä parannusta. Ja sen synnin tunnon antaa Jumala.

Ja sitten puhutaan myöskin etsikkoajasta. Niin kuin jo todettiin, että Jumala vetää ihmistä kaikkia ihmisiä puoleensa. Mutta hän ei vedä iankaikkisesti. Tällä sanotaan näin: Jumala ei ihmistä kutsu koko ajan. Hän on ilmoittanut, en minä kutsu ihmistä iankaikkisesti. Sillä ihminen on vain liha. Etsikkoaika on valtavan tärkeä asia. Sillä silloin Jumala antaa ihmisille omaa etsikkoa ja kansoille etsikkoaikoja. Ja sen takia, jos tänä iltana on joku, joka et ole uskomassa, etkä ole Jumalan valtakunnassa, mutta olet kieltänyt uskona, mutta tänä iltana ja tällä hetkellä taivaan Isä vetää sinua puoleensa. Olen antanut sinut synnin tunnon. Niin kuule, älä siirtä parannusta huomiseen. Vaan usko nyt Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallissa maavuotannassa sovintoveressä. Kaikki sinut anteeksi. Tämä on usko. Siirtää sinut. Tämä evankeliumi, kun uskot oman kohdalle synnit anteeksi, siirtää sinut lavealta tietä elämän kaidalle tielle.

No sitten ripin siunaus. Ripillä tarkoitetaan yleensä salarippiä, jossa ihminen tunnustaa rippi-isälle syntinsä. Ja tämä julistaa katuvalle synnin päästä. No kuka voi olla rippi-isänä? Vain ennen uskonut, eli uskovainen Jumalan lapsi, voi antaa synnit anteeksi. Sillä se on pyhän hengen virka.

Rippi on joskus kyseenalaistettu sillä perusteella, että raamatussa ei puhuta ripistä. On totta, että raamatussa ei esiinny rippi-sanaa. Kuitenkin raamatussa esiintyvät ripin osat: syntien tunnustaminen ja synnin päästö. Hebrealaiskirjassa kirjoitetaan: Kun siis ympärillä on näin suuri todistajien kokonainen pilvi, pankaa pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Myös synnin päästö perustuu raamattuun. Jeesus sanoi: Te muistatte siellä lukittujen hovien takana, kun Jeesus tuli sinne, hän sanoi, että rauha olkoon teille. Niin kuin isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät. Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa pyhä henki, joille te annatte synnit anteeksi, heille ne ovat anteeksi annetut, joilta te kiellätte anteeksiannon, he eivät saa syntejään anteeksi.

Nyt on vaikea tilanne, minun pitää kyllä niistä nenää. Mitä luulettavaa? Oliko se vaikea tilanne? Kyllä se vaikea tilanne on. En malta olla nyökkäämättä, kun tuo vaimokin on täällä. Vaimo on aina sanonut, että miksi sinun pitää sitä nokkaa aina niistä. Mutta minkä se tekee, kun nenä valuu. Sitten minä kuulemma vielä oikein kaivan, että varmistaa, ettei sieltä tulisi. Tämmöisiä me kuulkaa olla. Mutta älkää kiinnittäkö minun nenän ja nenän valumista. Se ei huomioita, mutta toivottavasti jaksatte sitä vielä kuunnella.

No sitten tähän rippi-osaan vielä yksi sellainen, kun meidän uskon puhdistajamme Martti Lutheri on sanonut ripistä näin: Martti Luther koki ripin siunauksen niin suurena, ettei olisi vaihtanut sitä maailman rikkauksia vastaan. En halua kenenkään viemä minulta salarippiä, enkä antaisi sitä pois, vaikka saisin kaikki maailman aarteet. Minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Minä alusta tuosta kohdasta jatkan: Minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Sen voiman tietää vain se, joka on usein ja paljon otellut perkeleen kanssa. Niin perkele olisi kauan sitten minut nujertanut, jollei rippi olisi pitänyt minua pystyssä.

Ja minäpä kysyn sinulta, rakas nuori: Onko sinun tarvinnut käyttää rippi-isää tai rippi-äitiä? Sehän on nimeellisten syntien poispaneemiseksi. Se on armo-etulahja. Otetaan vaikka tuommoinen helppo esimerkki: Jos olen langennut vaikka juopputeen, viinan juontiin, kaljan juontiin tuolla baarissa, niin se on syntiä. Se on nimeellinen synti. Ja nyt miten sen saa tunnulta pois? Niin meillä on tällainen etu, että me saamme valita turvallisen luotettavan rippi-isän tai äidin ja mennään kertomaan, että kuule, minä silloin niiden koulukavereiden kanssa eksyin. Minä en, minä en, minä en. Sinne ja sinne ja siellä lankesin. Tällaisiin juoppouteen tein. Saanko minä uskoa anteeksi? Ja kun toinen saarnaa Jeesuksen nimessä ja veressä, niin kaikki synnit anteeksi. Silloinkin kaikki synnit anteeksi.

No myös taivaassa anteeksi on tehty. Ja ei ole omalla tunnolla kanttia. Ja miksi? Me ei olla tämän ripin kautta me ei olla autuaita, mutta ainoastaan uskon kautta. Mutta että me jaksaisimme uskoa, niin on harvinainen asia, että me saamme näitä synnin vikoja panna pois. Sillä syntien taakkojen alla me emme jaksa uskoa.

Tiedätkö sinä, että jos sinulla on tällainen joku nimellinen synti, niin se ei luullollinen sano, että houkuttelee johonkin toiseen syntiin. Mutta eihän se mitään haittaa. Sulla on se synti siellä, että teet tämänkin ja samalla kerralla pyydät molemmat anteeksi. Ja kun tähän erehtyy, niin kuin hedelmäkissä paratiisissa erehtyy sieluvihollisen pettämään, niin tiedättekö, sitten kun on langennut, niin taas tulee kiusaus. Niin aseet on aivan kuin riisuttu. Sieluvihollinen on voitolla jo sillä tavalla, että se aina vetoaa johonkin. Ja näin se saa helpommin langettaa.

Ja kuulkaa, lopulta käy niin, että sieluvihollinen sanoo, että sinulla on jo niin paljon syntiä siellä, että ethän sinua enää uskomassakaan. Ja voi kuinka moni on tälle tielle lähtenyt ja uskon kilvoituksessa väsynyt ja menettänyt kalleimattomasti aarteet, mitä ihminen voi omistaa. Sen takia on tärkeää, että rakkaat nuoretkin käyttäisitte rippiä. Ja kun se on sillä tavalla, että ei rippi-isä saa mennä kertomaan niitä asioita toisille, kun on anteeksi annettu.

No sitten varjelussa. Oletteko kuulleet? Tällaista Sionilla on ollut säettä: Isä taivaan, rukoilen, varjelethan lasta maailmassa suuressa vaarassa joutumasta. Anna olla enkelin hänen lähellänsä, turvallisen saattajan halki elämänsä. Meillä on rikas isä, sillä se on antanut meille jokaiselle oman suojelusenkelin. Jumala on antanut lapselleen suojelusenkelin, ihmissilmin näkymättömän kirkkauden olennon. Sen tehtävänä on suojella ihmistä.

Ja taivaan isä lupaa. Tämä on Moosiksen kirjasta: Minä lähetän enkelini kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Te muistatte siellä korpivaelluksen matkallakin. Siellä oli pilvenpatsas ja auringonpatsas. Silloin kun Egypti tuli takapäin, se siirtyi sinne Israelin joukon taakse. Ja sitten kun oli pimeää, se patsas meni edelleen, joka näytti tietä.

No te muistatte. Taikka minä muistan näin huonosti. Mutta lukekaa sieltä raamatusta Moosiksen kirjasta. Ja sitten, niin kuin minä olin jo tässä tuonut esille sen, että me monesti saatamme vähätellä itseämme. Niin ajatelkaapa mitä Jeesus sanoo: Katsokaa, ette te halveksi yhtäkään näistä vähäisistä, sillä minä sanon teille, heidän enkelinsä saavat taivaassa joka hetki katsella minun taivaallisen isän kasvoja.

Sinä olet näin hyvässä turvassa, huolenpidossa. Ja Jeesus opetti, ettei hiuskarvakaan putoa ihmisen päästä Jumalan tietämättä. Eikö meillä ole suuri Jumala? Miljardeja ihmisiä. Ja vaikka vaan tipahtaa hius, niin taivaan isä tietää. On turvallista ajatella, että Jumala näin konkreettisesti pitää huolta ja varjelee.

Ja vielä, meillä on sellainen esirukoilija isän oikealla puolella, kun Herra Jeesus ei rukoile sitä, että Jumala ottaisi meidät pois täältä pahasta maailmasta, ei, vaan että taivaan isä saisi meidät kaikesta pahasta varjella.

No sitten. Siunaukseen kuuluu varmaan menestys. Elävään uskoon sisältyy sekä ajallisen että iankaikkisen elämän siunaus. Ja Jumala suo siunauksensa niin epäuskoisille kuin uskovaisillekin. Tänään on ollut kaunis aurinkoinen päivä. Sitä on saanut nauttia kaikki ihmiset.

Mutta Aasat. Tuolla salmessa kirjoitetaan uskovaisesta miehestä. Hän katseli uskovaisia ja epäuskoisia ja tuli siihen tulokseen, että Jumala siunaa epäuskoisia ja uskovaisiakin enemmän kuin uskovaisia. Ja hän tuli vähän katkeraksi. Mutta sitten hän kerran meni Jumalan pyhään, eli voimme näin sanoa, jumalalaisten seuroihin. Hän kuunteli siellä Jumalan puhetta, saarnaajan. Niin hän totesikin, että hänhän on ollut hullu, kun hän on tuolla tavalla ajatellut.

Että hän näki, mikä on epäuskoisten loppu ja mikä on meidän Jumalan lasten lopullinen voitto ja palkinto siellä taivaassa. Ja Jumala pitää huolenne ja siunaa meitä ajallisestikin.

Sinä saatat ajatella, että no niin, kyllähän sinun on helppo sanoa tuolta, että Jumala pitää huolenne ja siunaa meitä ajallisestikin. Mutta miten se on käytännössä? Kuuleppa, taivaan isä on antanut meille luontoon siitä vielä vahvana näytön ja esimerkin, kuinka taivaan isä pitää huolen meistä. Hän sanoi: Katso, hän sanoi, katso taivaan lintuja ja kedon kukkia, kuinka taivaan isä huolehtii heistäkin. Niin miksi ei huolehtisi sinusta ja minusta.

Kun ajattelee, että hän on antanut oman ainoan poikansa tänne maailmaan meitä varten, tänne piirtämään kuljettavaksi ja lopulta ristin kuolemaan, että me saisimme elää ja me kerran pääsisimme taivaaseen. Niin miksi hän ei pitäisi meistä huolta? Onko se vaikea luottaa Jumalan huolenpitoon ja Jumalan johdatukseen? Jumalan johdatukseen, älä epäile. Kyllä taivaan isä pitää meistä huolen.

Ja sitten työ kuuluu osana hyvää elämää. Työhön sisältyy siunaus. Työ on Jumalan säätämää, kuuluu elämisen ehtoihin. Jos ei joku tahdo työtä tehdä, niin eihän syömänkään pidä, sanotaan tässä launassa, tässä nolikassa kirjassa. Ja tästä voidaan keskustella, että työn siunauksesta ja ajallisesta menestyksestä.

Ja myöskin kun Jumala antaa meille vastoinkäymisiä, siitäkin on sanottu, että monesti ne vastoinkäymiset ovat sitä Jumalan suurinta siunausta. Ja me emme voi sitä muuten ymmärtää kuin näin ihan kaikki suus näkökulmasta, että jos hän näiden vastoinkäymisten kautta pitää meidät, niin pienen paikalla, ja että meillä ei ole mitään muuta turvaa enää kuin ikiaikojen Jumala. Ja näin hän varjelee meidät lapsena.

No sitten kuuliaisuudesta. Kuuliaiset lapset on Jumalalla vannoutunut hyvästi siunata. Ja nyt varmaan te olette ajatelleet, että no minkälainen se olisi sitten se elämä, josta Jumala on meidän ihmisen tarkoittanut elävän. Niin kymmenessä käskyssä on ilmaistu periaatteet, joiden mukaan Jumala tahtoo ihmisten elävän. Ne koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan, lähimmäiseen ja omaan itseemme. Ne ohjaavat suojelemaan omaa ja toisten henkeä, avioliittoa, omaisuutta ja mainetta.

Kirjoitettu on. No niin. Sitten vielä. Tämä oli siis kymmenen käskysana laki, joka antaa meille ne periaatteet. Mutta me tiedämme, että me emme kukaan pysty täyttämään niitä käskyjä. Mutta sitten myöskin toinen asia, joka liittyy kyllä näihin kymmenen käskyn, kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Ja sitten: Sanasi on minun jalkani kynttilä ja valkeus teilläni. Taivas ja maa pitää hukkumaan, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantumaan. Ja Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Eli taivaan isä on tähän pyhään raamattuun, Jumalan sanaan, jättänyt kaikki ne asiat, mitä meidän ihmisten tarvitsee tietää, että me voimme elää onnellista elämää ja sellaista, että me kerran saavutamme iankaikkisen ilon taivaassa.

Jumalan armo kaikille ihmisille terveellinen on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattomaan menoon hylkäämään ja maailmalliset himot. Ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. Eli Jumalan armo on se meidän opettajamme.

Ja ajatelkaapa, ootko ajatellut koskaan, kuinka suuri on tuo Jumalan armo? Miten sä mittaisit tuota Jumalan armoa? Kuinka suuri se on? Jumalan armon suuruus on niin kaukana kuin itä on lännestä, ja niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niitä ei enää koskaan muisteta.

Ja sitten vielä ihan kohta loppuu. Yksi otsikko on täällä sellainen. Meinaako se unohtua teiltä? Ei se varmaan teiltä nuorilta unohdu. Mutta tämä otsikko on tällainen kuin uskomisen ilo. Tämä uskominen ei ole surullinen asia, eikö ole iloinen asia? Ajatelkaapa, mitä te omistatte, kun saatte olla uskovaisia. On ihan kaikki se elämä, ihana toivo, joka ei koskaan häpeä tulla.

Ja, voi että sinä olet onniteltava ja onnellinen rakas nuori tänä iltana, kun sinä saat kantaa sydämelläsi uskoa. Sinä olet sellainen nuori, että siinä on aihe tai kuulkaa viiluun, koska sitä suurempaa arretta ihmiselle ei voi olla. Vaikka Iivo Niskanen voitti tänään olumpia kultaa, tiedättehän te sen. Kyllähän hän iloitsi, mutta kun laitetaan vaikka viisikymmentä vuotta eteenpäin, kuka sitä enää muistaa? Ja kuinka tämä ilo on hänenkin kohdallaan hetkellinen ilo.

Ja ajattelepa, mitä sinä saatat kerran, kun uskossa saat silmäsi ummistaa, sinä pääset taivaan iloon, jolloin alku, mutta sille ei ole koskaan loppua. Ja sinä saat Iivoita jo nyt. Sinä saatat ajatella, sielun vihollinen sanoo: Voi kuinka monista asioista sinä joudut luopumaan. Sinä et voi mennä tuonne tanssimaan, noihin tanssipaikkoihin tai ilopaikkoihin, niin kuin sanotaan, ilman viinaa ei ole aitoa iloa.

Vaikka me jumalalapset emmekö sanottu, kyllä me uskovaiset osaamme iloita aidosti. Ja se on sitä todellista aitoa iloa. Ja monista asioista me joudumme kyllä luopumaan uskon kautta. Mutta ajatelkaapa tätä: Olumpiavoittajakin, kun hän on reenannut vuosikausia, voi kuinka monista asioista hänkin on joutunut luopumaan, minkä nähden, että saisi kerran olumpiakultaa. Ja ihmiset ovat hyväksymässäkin sen, että se on ihan hyvä, kun luopuu, että saisi Suomelle kunniaa.

Mutta kun meistä jumalalapsista puhutaan, niin ihmiset monesti alkavat arvostelemaan, että tuommoisia, että kun ei voi sitä tehdä eikä voi sitä tehdä. Kyllähän me voitais tehdä, mutta miksi me ei tehdä? Sen tähden, että me ei kerran voittaisimme kunniakruunua, että pääsisimme perille. Eikö kannata kilvoitella?

Ja vielä kun teillä nuorilla on elämä edessä. Oletko ajatellut, että mitähän se, mehän emme tiedä mitä elämä tuo tullessaan, eikö niin? Mutta kun sä olet jumalalapsi, tiedätkö mitkä on Jumalan ajatukset sinusta? Kuuntelepa: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Siis iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: Iloitkaa. Ei meidän tarvitse painaa päätä alas ja olla murheellisia, jos on jotakin, joka on meille se murhe aiheuttanut. Kuulepa, tässä Himalajan valtakunnassa ei tarvitse olla murheellinen ja kantaa murheita, mutta ne saa laittaa pois Herran Jeesuksen kannettavaksi. Me saamme uskoa ne anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallissa maavuotannassa sovintoveressä.

Eikö ole ihana valtakunta? Ja eikö ole ihana kilvoitella tällä kaidalla tiellä, kun me saamme aina aloittaa alusta?

Ja sitten lopuksi, kun Jumala siunaa, niin kaikki, ja se mikä on merkittävin siunaus, on siinä, kun uskomme Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Tämän siunauksen osallisuudessa ja omistajana saamme kokea syvintä Jumalan siunausta.

Kuuleppa, rakas nuori, tämä pitkähköksi kuluneen menee alustuksen alkupuolella: Toivon vuoden lopuksi sinä saat, rakas nuori, ylentää nytkin sydämesi uskomaan ja vastaanottamaan tämän kaikkein kalleimman siunauksen. Sinä saat nytkin sille paikalle, missä olet, sellaisena kuin itsesi tunnet. Saat jäädä uskomaan kaikki, kaikki taakat, kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä divissä ja kalliissa maahanvuotaneissa sovintoveressä, aivan rauhaan, iloon ja vapauteen asti.

Eikö ole hyvää valtakunta? Ja aivan lopuksi, kaikkein suurinta siunausta on omistaa Jumalan lapsen nimi. Jeesuskin hän sanoi Herran omillensa: Älkää siitä iloitko, kun henget on teidän alle laitettu, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimeenne on kirjoitettu elämän kirjassa taivaassa.

Ja miksi se on niin suuri ilon aihe? Niin täällä Johannes kirjoittaa näin: Katsokaat, minkä kaltaisen rakkauden isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään. Sen tähden ei maailma teitä tunne, sillä eihän häntäkään tunne.

Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei se ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme, kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaisekseen tulemme, sillä me saamme hänet nähdä niin kuin hän on. Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, hän puhdistaa itsensä niin kuin hänkin puhdas on.

Ja mikä on se, joka meidät puhdistaa vioista eli synninpidoista? Se on Jeesuksen viaton sovintoveri. Me näin saamme jäädä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Ja mä kysyn teitä, rakkaat nuoret: Jaksatteko te antaa minulle kaikki synnit anteeksi? Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Ja täällä oli keskustelukysymyksiä tai aiheita: valintojen tekemisen vaikeudet, varjelus omassa elämässä, siunaus omassa elämässä, luottamus Jumalan johdatukseen, lepopäivän pyhittäminen, kuuliaisuus, uskomisen ilo, rippi-isänä ja äitinä oleminen, ajallisen siunauksen arvo ja vaahdus ja varat tässä.

Kiitoksia kun jaksatte tunnin kuunnella.