Seurapuhe Järvenpään RY:llä 03.01.2021 16.00

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme näiden sunnuntai-illan seurojen aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä, me kiitämme sinua tästä kauniista talvisesta päivästä, jonka olet myös antanut meidät tänne Etelä-Suomeen. Kiitämme sinua kaikista ajallisista lahjoista, joilla olet meitä runsaasti siunannut. Kiitos.

Kiitämme sinua Jumalan valtakunnasta, jonka keskellä ja hoidossa saamme tänään asua. Ennen kaikkea me tuomme kiitoksen sinulle siitä, että sinä annoit joulun lapsen, vapahtajan, Herran Jeesuksen syntyä tänne maan päälle ja sovittamaan meidän syntimme. Ja mahdollistamaan se, että hänen kauttaan ja hänen nimessään meillä on pelastus ja me saamme joka päivä uskoa synnit anteeksi.

Ole kanssamme näissäkin tämän päivän nettiseuroissa ja sanomme vielä turvallisesti, Isä meidän, joka olet taivaissa. Kiitos. Kiitos. Tämä on meidän pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän sunnuntain aiheena on Herran huoneessa. Ja yksi tämän päivän, tai oikeastaan kaikki tämän päivän evankeliumitekstit puhuvat siitä, kuinka Jeesus oli temppelissä. Ja aivan erityisesti yksi tämän päivän evankeliumeista puhuu siitä, kuinka Jeesus oli kaksitoista vuotiaana temppelissä, jossa hän varttueessaan etsi tuota oman kutsumuksensa salaisuutta.

Ja kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan Jumalan palvelukseen, kirkkoon ja Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja jokainen tehtävänsä. Ja tuo yhteinen Jumalan palvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen.

Me elämme hyvin poikkeuksellista aikaa ja emme tänään pääse kokoontumaan tänne rakkaalle toimitalollemme. Mutta Jumala on suuresti siunannut valtakuntansa työtä ja antanut mahdollisuuden sillä tavalla, että me voimme palvella toinen toistamme myös tällä tavalla netin välityksellä. Ja niinhän me olemme tänään siis kokoontuneet näihin nettiseuroihin kuulemaan Jumalan sanaa täältä Pyhästä Raamatusta.

Ja ajattelinkin lukea tämän seurapuheen johdannoksi yhden tämän päivän teksteistä, joka on kirjoitettu tänne psalmien kirjaan. Ajattelisin näin, että tämä on varmasti meille kaikille hyvin tuttu psalmi, ja todella kaunis kuvaus siitä, että mitä tuo Herran huone on, mikä on tämän päivän aiheenakin. Ja luen tämän koko psalmin, tässä on 13 tai 12 jaetta, jotka ajattelin lukea tämän seurapuheen johdannoksi.

Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsiasi, Herra Sebaot. Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani, sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi. He ylistävät sinua alati.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettämässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Zionin Jumalan eteen.

Jumala, Herra Sebaot kuulee rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala. Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen. Parempi on päivä sinun esipihoissasi, kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella, kuin asun jumalattomien katon alla.

Herra, Herra Sebaot, kuulee rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala. Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen. Herra, Herra Sebaot kuulee rukoukseni, älä ummista korviasi.

Salmiteksti, jonka luin, liittyy Israelin kansan korpivaellukseen, eli siihen matkaan, jolle matkalle Jumala lähetti israelilaiset Egyptin orjuudesta. Tämä raamatun kohta on kuvaus tilanteesta, jossa osa noista Israelin tai korpivaelluksen matkalla olleista alkoi kapinoimaan tuota matkaa, matkan johtajia Moosesta ja Aaronia vastaan.

Ja me muistamme, tuo kertomus on kuvattu täällä neljännessä Mooseksen kirjassa, jossa kerrotaan kuinka Leeviläinen Korah, Kehatin pojan Jisharin poika, sekä Ruupenin heimoon kuuluvat Daatan ja Abriman Eliabin pojat ja On ja Peletin poika asettuivat uhumaamaan Moosesta. Ja kerrotaan, että he saivat puolelleen 250 arvossa pidettyä miestä tuolta Israelin päämiesten ja kansankokousten jäsenten joukosta.

He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat, jo riittää, kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan, seurakunnan yläpuolelle?

Eli tuolla matkalla nuo Korah muiden henkilöiden kanssa alkoivat saarnata tuolle korpivaelluksen joukossa olevalle Israelin kansalle epäuskon saarnaa. Ja me muistamme tuosta kertomuksesta sitten kuitenkin lopuksi, että tuo opetus, mitä Korah joukkoineen saarnasi, se ei ollut Jumalan mielenmukaista.

Ja me muistamme, miten tuolle joukolle kävi, kun he kapinoivat Moosesta ja Aaronia ja ennen kaikkea Jumalan sanaa vastaan. Jumala rankaisi noita kapinoitsevia ihmisiä. Ja me muistamme sieltä kertomuksen lopusta, kuinka maa nielaisi nuo ihmiset.

Taisi olla, että täällä mainittiin, että kaikkiaan yli 14 000 ihmistä. Maa nielaisi mukanaan Korahin ja nuo 250 plus muut, ketkä kapinoitsivat heitä vastaan tai Jumalaa ja Moosesta ja Aaronia vastaan.

Mutta ennen kaikkea tämä Salmi-teksti on kuitenkin... Voisi sanoa sillä tavalla positiivinen ja iloinen kuvaus siitä, että kuinka uskovaiset ihmiset tuolla matkalla iloitsivat siitä, kun he saivat kuulua Herran huoneeseen, eli Jumalan valtakuntaan.

Mehän muistamme tuolla Korven matkalla, ja oli monia muitakin tapahtumia, missä kansa kapinoi ja nousi Jumalaa ja Moosesta ja Aaronia vastaan. Ja Jumala joutui muistuttamaan erilaisilla koettelemuksilla ja tapahtumilla välillä uppiniskaista kansaa siitä, että kuka on Jumala ja kaiken luoja ja antaja.

Mutta nämä Jumalan lapset, jotka tähän Salmi-kirjaan ovat näitä kokemuksiaan kirjoittaneet, iloitsivat siitä, että he saivat elää ja asua Herran suojassa.

Näitä koorilaisten Salmeja on useita eri Salmeja täällä Salmien kirjassa. Ja näissä kaikissa kuvastuu hyvin voimakkaasti kiitollisuus Jumalalle siitä, että hän on pitänyt heistä huolta ja varjellut heitä matkalla.

No, tuo Salmi, jonka me luimme, niin se on todella kuvaus siitä, millaista on asuminen Jumalan seurakunnan keskellä ja sen ihanuudesta. Eli voisi sanoa, että... Tästä Salmista huokuu kuuliaisten ihmisten ilo Jumalan äänelle. Ja he iloitsevat siitä, että he saavat elää Jumalan seurakunnan keskellä.

Me muistamme täältä raamatusta ja näissä Salmien kirjoissa, niin kuin muistamme, on monta kertaa kuvattu hyvin kauniilla tavalla, niin kuin Salmit yleensäkin, ihmisten tuntemuksia.

Ja täällä esimerkiksi Salmissa 48 ja 50 kuvataan Jumalan suuruutta ja Sionia Jumalan kaupunkina. Suuri on Herra. Ylistäkää häntä. Hän asuu omassa kaupungissaan pyhällä vuorella. Se kohoaa korkealle. Se on koko maan ilo. Sion on kuin pohjoinen vuori. Se on suuren kuninkaan kaupunki.

Ja Salmissa 50 Asaf, Asafin Salmissa, kerrotaan kuinka Sion on täydellinen. Ja sitä täydellisyyttä kuvaa Jumalan kirkkaus, joka loistaa sieltä, eli täältä Jumalan seurakunnasta, Pyhältä vuorelta.

Herran Sionista loistaa tänäkin päivänä tuo täydellinen kirkkaus. Näin vanhan liiton uskovaiset matkamiehet saivat kokea silloin tuon. Ja he tallensivat sen näihin Salmien kirjoihin hyvin kauniilla tavalla.

Me muistamme tuolta vanhan testamentin, tai täältä vanhan testamentin puolelta, kuinka profeetat ennustivat tulevaa. Ja muun muassa profeetta Jesaja ennusti ja näki uuden liiton ajan seurakunnan, eli Herran huoneen.

Hyvin kauniisti Jesaja kuvasi ja uuden liiton tulevaa, kun hän puhui kukkivasta autiomaasta ja pyhästä tiestä. Eli me voimme ajatella, että tuo pyhä tie on asumista Jumalan seurakunnan Herran huoneen keskellä.

Ja Jesaja ennusti siitä, että mitä se tarkoittaa uuden liiton ajan ihmisille ja mitä se tarkoittaa myöskin edelleen tämän päivän Jumalan lapsille ja sellaisille lapsille, ihmisille, jotka haluavat tälle pyhälle tielle.

Jesaja kirjoittaa täällä, että tyhmäkään ei eksy. Itse elämän Herra, Jeesus Kristus, on tuolla tiellä oppaana ja varjelemassa, ettei kukaan, joka tuolta pyhää tietä haluaa vaeltaa, eksyisi pois tuolta tieltä.

Jonka päämääränä on sitten tuo, mitä tässä kymmenennessä jakeessa kuvattiin. Siellä saamme kantaa ikuista iloa. Ja siellä ei enää huolta ja huokauksia tarvitse, vaan ne pakenevat kauaksi.

Eli tuossa lupauksessa profeetta ennusti, että tuon tien päässä on iänkaikkinen elämä, jossa ei enää näitä ajan vaivoja ja erilaisia vaikeuksia ja murheita ole enää, mitä me saamme aina täällä välillä tuntea.

Me saamme, rakkaat sanankuulijat, asua tämän Jumalan seurakunnan keskellä. Aivan erityisesti, varmasti meillä monella, sinulla, veljeni ja sisareni, yhdessä minun kanssa, on ikävä näihin Jumalan lasten yhteisiin kokoontumisiin.

Me joudumme ja onneksi saamme kuitenkin tällä lailla teknisten välineiden mahdollistamana kokoontua ja hiljentyä tänäkin aikana Jumalan sanan kuulolle.

Me emme elä poikkeuksellista aikaa, niin kuin kaikki tiedämme, ja emme voi fyysisesti kokoontua. Ja olemme varmoja, että varmasti olemme kokeneet sen, että tuo yhteinen kokoontuminen ja yhteydenpito keskenämme on entistä tärkeämpää ja tullut tärkeämmäksi.

Ja uskon, että jokainen teistä yhdessä minun kanssa saamme rukoilla ja kääntää rukouksemme Jumalan puoleen, että me saisimme vielä yhdelle koolle kokoontua ja saisimme fyysisesti pitää keskenämme yhteyttä.

Me emme tiedä, miten asiat menevät, mutta me saamme kuitenkin Jumalalta pyytää ja rukoilla sitä, että me saisimme näin saisi vielä tapahtua.

Me muistamme Jumalan sanasta, kuinka tuo Jumalan sana kehottaa meitä arvostamaan Jumalan lasten kokoontumisia. Ennen kaikkea sen takia, että me saisimme virvoittua keskinäisessä ja kanssakäymisissä.

Ennen kaikkea kuulla sitä, mitä Jumalan sanassakin sanotaan, että mitä henki seurakunnalle sanoo. Tällä tavalla me saamme tänä päivänä näin viestinnän välityksellä olla tuota sanomaa kuulemassa.

Ja siinä näkyy Jumalan suurin suuri siunaus.

Mutta Paavali kirjoittaa hyvin kauniisti täällä Efesolaiskirjeessä, kun hän puhuu myös Jumalan seurakunnasta perheväkenä, kun hän sanoo: "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, perheväkenä."

Samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat, ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin, että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Eli tällä tavalla, vaikka me emme näe toinen toistamme, ja joudumme kokoontumaan hyvin pienissä kokoontumisissa, joissa ei voi paljon olla ihmisiä, niin on kuitenkin turvallista ajatella, että me emme ole kokoontuneet fyysisesti.

Meillä on se hengen yhteys vapahtajan Kristuksen kautta. Me olemme uskon kautta, sydämen uskolla liitettyinä toisiimme. Ja tällä tavalla olemme yhteistä Jumalan perheväkeä. Ja siitä me saamme iloa, tämäkin päivänä.

Sitten jos katsomme tätä tekstiämme, jossa Salmin kirjoittaja kuvaa hyvin kauniilla tavalla tuota seurakunnan ihanuutta, kun hän sanoo, että kuinka ihanat ovat sinun asuinsiasi, Herra, Herra Sebaot.

Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani. Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi. He ylistävät sinua alati.

Tuo Salmin kirjoittajan kuvaus Jumalan seurakunnasta on hyvin puhutteleva, mutta myöskin lohdullinen.

Me tiedämme sen, että me tänä päivänä joudumme monien taistelujen ja sieluvihollisen houkutusten keskellä tehdä matkaa. Jumalan seurakuntaahan sanotaankin taistelevaksi seurakunnaksi täällä matkalla maan päällä.

Ja tämä tekstimme kuvaa myöskin sitä, että kuinka nuo kooran lapset kilvoittelivat ja tekivät samalla tavalla niin kuin mekin tänä päivänä erilaisten taistelujen ja kiusausten keskellä tuota matkaa.

Mutta eikö ole lohdullista, aivan niin kuin nuo kooran lapsetkin, he pitivät uskon lahjaa niin tärkeänä ja sen mukana myöskin asumista tuolla Jumalan seurakunnassa, seurakunnan keskellä.

Mekin saamme, rakkaat sanankuulijat, tänään iloita tuosta samasta uskon lahjasta ja ennen kaikkea siitä, että kun me olemme saaneet tuon uskon lahjan sydämellemme, niin me saamme elää täällä Jumalan valtakunnan keskellä, Jumalan seurakunnan keskellä, seurakunta äidin armohoidossa.

Ja saamme aivan erityisesti rukoilla, että samalla tavalla kuin noille vanhan liiton matkamiehille, niin tuo Jumalan valtakunta näkyisi meille rakkaana ja kalliina.

Ja se on se, että me olemme saaneet tuon uskon lahjan sydämellemme. Ja kun tämä pandemiatilanne joskus helpottaa, niin me saisimme iloiten ja iloa ja riemua tuntien, aivan niin kuin tuossa alkuvirressä lauloimme, kokoontumisen yhdelle koolle.

Ja tällä tavalla saisimme tuota seurakuntayhteyttä, joka on erityisen tärkeä, niin olla vaalimassa ja keskenämme pitämässä ja tuo Jumalan rakkaus, sisarellinen ja veljellinen rakkaus, saisi olla vaikuttamassa ja saisi näkyä meidän keskellämme.

Me muistamme Jeesuksen itse monissa vertauksissaan, muun muassa viinipuuvertauksessaan, opetti tuosta omakohtaisesta uskosta, tuosta Kristuksen ruumiista ja Jumalan seurakunnan välisestä yhteydestä.

Ja aivan keskeisenä tuossa Jeesuksen opetuksessa oli se, että on tärkeää, että tuolla oksalla on yhteys tuohon runkoon, eli siihen Jumalan seurakuntaan. Ja tuo yhteys on ehyys ja se on kunnossa.

Me muistamme sieltä vertauksesta, että kuinka huonosti siinä kävi, jos se oksa kuivui ja se ei tuottanut hedelmää.

Niin Jeesus kertoo täällä, että joka ei pysy minussa on kuin irronnut oksa. Se heitetään pois ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen ja ne palaavat poroksi.

Ja Jeesus aivan rohkaisee tässä, että jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte ja te saatte sen.

Siinä minun isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsia.

Ja niin kuin isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.

Eli Jeesus kehotti meitä, tämänkin päivän Jumalan lapsia, siihen, että tuo keskinäinen rakkaus saisi säilyä ja todella näkisimme, että kun me olemme olleet olemassa, niin me olemme olemassa.

Paavali kuvaa tuota Jumalan valtakuntaa, mitä se todella on. Täällä 14. luvun 17. jakeessa Paavali aivan kuin nostaa, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys, kun hän sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka pyhä henki antaa.

Vaikka me tiedämme, että tuo ruoka ja juoma on meille jokapäiväisessä elämässä varmasti hyvin tärkeä asia, niin on kuitenkin olemassa jotain paljon suurempaa.

Ja sitä Paavali tuossa kuvaa, kun hän sanoo, että ennen kaikkea Jumalan valtakunta on siis vanhurskautta, rauhaa, iloa, jotka pyhä henki antaa.

Eli tuo vanhurskaus, jonka me saamme omistaa, ei ole meistä ihmisistä lähtöisin, vaan se on meille Jumalan antamaa lahjaa.

Ja se syntyy siitä, että kun ihminen saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hän pääsee osalliseksi tuosta lahjavanhurskaudesta, jonka sovittajana on itse elämän Herra Jeesus Kristus, joka sovitti meidän syntimme siellä Kolkatan keskimmäisellä ristillä.

Ja kun tuo lahjavanhurskaus, tai kun ihminen pääsee omistamaan tuota lahjavanhurskautta, niin se synnyttää ihmisessä rauhaa ja iloa, jotka syntyvät pyhän hengen kautta.

Pyhän hengen kautta, pyhän hengen kautta, pyhän hengen kautta, joka ohjaa ja opastaa meitä tällä tiellä ja matkalla.

Näin suuresta asiasta on kysymys, kun ihminen pääsee osalliseksi tästä Herran huoneesta sisälle Jumalan valtakuntaan.

Tuo valtakunta, sillä ei näy maan päällä rajoja, tuo valtakunnan rajat ovat ihmisten sydämistä sydämiin.

Se ei ole sidottu mihinkään rakennuksiin, vaan tuon valtakunnan rajat kulkevat ihmisten sydänten kautta, ja vain sydämen uskolla ihminen pääsee osalliseksi tästä Herran huoneesta ja Jumalan valtakunnasta.

Jeesushan itse opetti hyvin selkeästi opetuksessaan, kun hän sanoi, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Kaikki muu teille sen jälkeen annetaan.

Eli itse Jeesus korosti samalla tavalla kuin Paavali tässä roomalaiskirjeessä, että ihmisen iankaikkisen elämän kannalta on kaikista tärkein asia, että hän löytää maan päältä Jumalan valtakunnan, jossa hänelle julistetaan kaikkien syntien anteeksi antamusta.

Ja tällä tavalla hän pääsee sisälleen Herran huoneeseen, Jumalan valtakuntaan.

Nytkin, rakkaat sanankuulijat, jos sanankuulossa on sellainen ihminen, joka kokee, että minun sydämeltäni puuttuu tuo uskon liekki, olet kenties lapsuudessasi saanut kasvaa ja olet joutunut sieluvihollisen eksyttämäksi.

Kuule Jumalan valtakunnasta. Kuuluu tänäkin päivänä sinulle, rakas ystävä, tuo vapahtajan kutsuva ääni.

Sinä saat tästä saarnasta ja tällä hetkelläkin uskoa, epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja saat tulla iloitsemaan aivan niin kuin nämä tekstimme kooran lapset näistä ihanista asuinsijoista, joita täällä Herran huoneessa on.

Ja täällä kun me yhdessä talostelemme ja teemme matkaa, niin me saamme toinen toistamme olla tukemassa.

Me muistamme kuinka Daavid iloitsi täällä Salmissa 23 siitä, että sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Rakkaat sanankuulijat, tuo kaikki on meidänkin kohdallamme totta, jos me jaksamme pitää kiinni tästä uskon lahjasta, jaksamme kilvoitella täällä Jumalan seurakunnan keskellä elämämme loppuun asti.

Herran huoneessa niin kerran meidät kutsutaan ajasta iäisyyteen, iankaikkiseen kunniaan taivaan kotiin, jossa ei ole kiusauksia eikä näitä ajan vaivoja, joiden keskellä me saamme olla.

Eli sen takia pitää ja kannattaa pitää kiinni siitä Jumalan lupauksesta, että kun me jaksamme uskoa omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä ja uskoa tuon vapahtajan sovitustyön päälle, niin me pääsemme kerran taivaan kotiin.

Tekstimme jatkuu, että onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhästä, he saavat voimansa.

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Zionin Jumalan eteen.

Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviaasi, Jaakobin Jumala, Jumala meidän kilpemme, Jumala meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen.

Rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, sanankuulijat, eikö ole lohdullista tässäkin nähdä se, että aivan kuin salminkirjoittaja rukoilee Jumalan puoleen, niin Jumala on lupannut kuulla, ja Jumala on lupannut kuulla, aivan niin kuin se piti noista korvenmatkaajista huolta, niin myöskin meistä, tämän päivän matkamiehistä ja matkalla olijoista huolta.

Aivan niin kuin täällä salmissa 46 kirjoitetaan, Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä, sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.

Tällä tavalla, vaikka monta monessa mielessä elämme epävarmuudenkin aikaa, niin Jumala on luvannut kuulla lastensa rukoukset ja huokaukset, ja vaikka me monta kertaa saamme tämän maailman keskellä myöskin pilkkaa, ylenkatsetta, Jumalan valtakunta näyttäytyy ulkopuoliselle hakomajalta yrtitarhassa.

Niin Jumala on luvannut varjella ja kuulla meidän rukouksemme, kun me vain jaksamme uskoa omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä, ja kulkea tämän Herran huoneen mukana elämämme loppuun asti, niin meillä on parempaa edessä.

Salmin kirjoittaja jatkaa tässä, että parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.

Herra Jumala on aurinko ja kilpi. Hän on kilpi ja lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttä niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

Autua se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot.

Tällä tavalla Jumala lupaa meistä pitää huolta, ja tänäkin päivänä on turvallista luottaa siihen, että edelleen Jumala lahjoittaa meille tuota armoa.

Hän ei kiellä meiltä hyvyyttään, kun me jaksamme vain vaeltaa hänen lapsinaan.

Eikö ole kuitenkin sillä tavalla, rakkaat kuulijat, että me joudumme näissäkin asioissa painamaan päämme ja kokemaan huonoutta tässä vaelluksen matkalla.

Mutta sen takia on lohdullista se, että kun me saamme hiljentyä Jumalan sanan kuuloon vaikka näinkin netin välityksellä, niin tuo armoistuin Herra Jeesus on meidän keskellämme siellä, missä kaksi taikka kolme kokoontuu Jumalan nimeen.

Niin tänäkin päivänä, iltapäivän hetkenä, sinulla rakas ystäväni, sisareni ja veljeni, on lupa uskoa synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tällä tavalla kun me jaksamme uskoa, niin me pääsemme perille.

Näin ovat ennenkin uskoneet, tehneet matkaa ja moni on saanut matkasauvan laskea odottamaan sitä ylösnousemuksen ihanaa aamua, jolloin meidät kutsutaan tuonne isän kotiin.

Minusta oli hyvin puhuttelevat sanat tässä yhdessä Sionin laulussa, joka liittyy tähän tekstimme myös.

Jumalan laulu, Jumalan laulu, Jumalan laulu, lapsi vieras maailmassa, ei ole täällä orpo koditon.

Jumalan rauha kun on sydämessä, niin koti Herran Sionissa on.

Nuorella usein uskon koetukset, kuin Joosefilla maassa Egyptin, vaan uskon kuuliaisuus siunauksen ja onnen elämään toi Joosefin.

Kun nuori Mooses varttui aikuiseksi, Egyptin houkutukset hylkäsi, Kristuksen pilkan koki paremmaksi, hän voittopalkintoa odotti.

Ja nuori Daavid voitti uskon kautta pilkkaajan pelottavan Koljatin.

Näin Herra itse omiansa auttaa, hän kansansa on voima väkevin.

Myös Kooran lapset tunsi ihanaksi pysyä luona armoistuimen.

Soi laulu yhä Herran kunniaksi, kuin Kooran lasten laulu suloinen.

Kun vaatteena on puku vanhurskauden ja sydämessä toivo autuuden, me saamme kerran nähdä kirkkauden, aloittaa laulun kauniin ikuisen.

Rakkaat matkaystävät, meillä on parempaa edessä, ja aivan niin kuin tuossa kauniissa laulussa, Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapset.

Ja sen takia kannattaa vaeltaa Jumalan joukon mukana ja pitää siinä uskon liekissä sitä öljyä, että se uskon liekki säilyy ja palaisi loppuun asti.

Niin silloin meillä on lupaus paremmasta ja toivo iankaikkisesta elämästä.

Te kaikki sanan kuulijat saatte vielä jäädä uskomaan kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maissa, kalliissa maahan vuotaneissa sovintoverissä, ja olla turvallisella mielellä näin epävarmankin ajan keskellä.

Myöskin teille pienille taivaan taimille, lapsille haluan aivan erikseen sanoa: Uskokaa, teidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä, ja olkaa turvallisella mielellä.

Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Jumala on luvannut meistä pitää hyvää huolta.

Näin jäämme Jumalan ja hänen armonsa hallussa, haltuun matkaa tekemään Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme, ja antakoon meille rauhan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.