Nettiseurat/Seurapuhe Vaasan RY:llä 13.01.2021 19.00

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Näiden keskiviikkona seuraen aluksi ryhdymme rukoukseen ja kiitokseen. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtuuko sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Rakas Taivaallinen Isä, tuomme sinulle kiitoksen siitä, että tänäkin talvisena pakkasiltana voimme hetkeksi pysähtyä sinun sanasi ääreen. Rukoilemme, että avaat siitä sen määräosan, jonka meille itse kullekin katsot, että me tarvitsemme. Siunaa meidän kokoontumisemme, ja tätä me pyydämme Vapahtajamme herra Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen.

Niin kuin totesin, niin ainakin täällä Vaasassa taitaa olla koko maassa aika kylmä ilma ja pakkasen lämpötila kylmenee näköjään koko ajan nyt iltapäivällä.

Voisiko tällainen kehotus olla Raamatussa? Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin. Palataan tuohon myöhemmin. Meidän tekstimme puhuu myös pukeutumisesta, kun tuossa Keustuksessa sanottiin, että pitäkää itsenne lämpimänä tässä. Tekstissämme on vähän erilaisesta pukeutumisesta kysymys.

Tämän Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa jakeesta kaksitoista jakeeseen seitsemäntoista. Nämä Jumalan sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Te, jotka olette Jumalan valittuja pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.

Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Valitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sana asua runsaana keskuudessanne.

Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella. Laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen hänen kauttaan Jumalaa. Isämme. Aamen.

Veljet, sisaret ja rakkaat kuulijat, varmasti lähes jokainen tietää, mikä on niin sanottu rakkauden kaksoiskäsky. Se tulee esille Matteuksen evankeliumissa, jossa lain opettaja kysyy, että opettaja, mikä on lain suurin käsky? Siihen Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkeä. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Näissä, mistä Jeesus tässä puhuu eli Jumalan rakastamista ja lähimmäisen rakastamista kuin itseään, niin ovat lainauksia. Ensimmäinen, rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi, taitaa olla toisessa evankeliumissa vielä, että voimastasi. Se on lainaus viidennestä Mooseksen kirjasta. Sitten tämä lähimmäisen rakastamisen kohta on lainaus kolmannesta Mooseksen kirjasta sen yhdeksäntoista luvusta.

Muistamme Jeesuksen ja opetuslasten elämästä, että Jeesus kerran sanoi Johanneksen evankeliumin mukaan luvussa kolmetoista uudesta käskystä: Minä annan teille uuden käskyn. Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.

Johannes vielä omassa kirjeessään sanoo, että tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet, joka rakastaa Jumalaa. Rakastakaa myös veljeänne.

Ajattelisin niin, että tämä meidän luettu Jumalan sanan kohta ilmentää sitä, mitä Jeesus opetti ja mitä Mooseksen kirjassa Herra on käskenyt opettaa hänen rakastamistaan ja lähimmäisen rakastamistaan. Nämä Jumalan sanan kohdat, minkä luimme, siinä annetaan meille neuvoja, miten tämä rakastaminen toteutuu.

En osaa sanoa, onko se niin, että kaikissa vihkimispuheissa, kun aviopari vihitään suomalaisessa luterilaiskirkossa avioliittoon, luetaanko siellä aina rakkauden ylistys, jonka tiedämme ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kolmannesta luvusta, joka siis alkaa, että vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus ja olisi vain kumiseva vaski ja helisevä symboli.

Sitten Paavali jatkaa erilaisilla vertauksilla ja sanoo, että rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimänsä pahaa. Ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.

Tässä vähän eri tavalla. Paavali luettelee joitakin ominaisuuksia, mitkä meidän tekstimme alussa oli nämä, että te jotka olette Jumalan valittuja pyhiä hänelle rakkaita, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.

Tässä on viittaus Galatalaiskirjeen tuttuun kohtaan, viides luku. Siellä tämä kaksimiljoonaa kaksisataakolmekymmentäkolme ja en sano Hengen hedelmistä. Ne ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Näitä vastaan ei ole laki. Toinen viittaus Efesolaiskirjeeseen ja neljännen luvun alusta. Minä, jonka olen eron vuoksi vankila, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.

Auttaako rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne? Pyrkikää rauhan siten säilyttämään hengen luoma ykseys.

On vain yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Kun me luemme ja kuulemme tällaisia tekstikohtia, missä Paavali opettaa ja neuvoo niitä seurakuntia, missä hän on ollut vaikuttamassa ja vieraillut, nähdään, että Paavali on Jumalan Pyhän Hengen kautta nähnyt tarpeelliseksi uudestaan ja uudestaan näitä eri seurakuntia, joita me tässä olemme nyt muistelleet eli roomalaisia, kolossalaisia, korinttilaisia, galattalaisia ja efesolaisia.

Olen nähnyt tarpeelliseksi kertoa ja opettaa, miten tämä Jumalan lasten välinen rakkaus säilyy ja miten sitä vaalitaan. Nämä tekstimme sanat: armahtavaisuus, ystävällisyys, nöyryys, lempeys ja kärsivällisyys.

Eivät ihan sanatarkasti näissä muissa lainauksissa olleet juuri näin, mutta voimme näin monesti vajavaisina, tuntoisina ja vikaan menevinä huomata, että näissäkin asioissa olemme hyvinkin puutteellisia, ja tuntuu, että ei monessakaan kohdassa oikein hyvin osaa toimia niin kuin Paavali tässä opettaa.

Valistusta on kysymys siitä, että oma liha ja syntisyys siinä on esteenä näkemässä. Ehkä sitten toinen veli tai sisar näkee tällaiset kylät sinussa ja minussa, vaikka itseemme niitä.

Sitten on tällainen käytännön neuvo, joka oli Efesolaiskirjeessäkin, että pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisi moittimisen aihetta.

Niin kuin Eero on antanut teille anteeksi, antakaa tekin. Tämä nyt liittyy varmasti edellisessä jakeessa olleeseen luetteloon tähän kärsivällisyyteen, joka oli tässä luettelossa viimeisenä.

Että olisimme kärsivällisiä silloin, kun olemme tekemisissä toisten kanssa. Jos tulee jotakin, niin kuin tässä Paavali sanoi, että olisi moittimisen aihetta, niin emme olisi oikein hanakoita ottamaan kantaa ja puuttumaan, vaan antaisimme aikaa.

Sillä tavalla osoittaisimme, olisiko se nyt sitten sitä armahtavaisuutta.

Joskus se saattaa olla ystävällisyyttä ja joskus varmaankin lempeyttä. Silloin kun itse olemme toimineet huonosti, että meillä olisi sitten sitä nöyryyttä kuunnella ja miettiä ja todeta, että jos joku asia on mennyt vikaan tai jos on tullut syntiä, niin että voisitte nähdä sen, että on parannuksen paikka ja saa omalle kohdalle pyytää synnin ja kaikki muutkin asiat anteeksi. Ja kuulla ne saatavan anteeksi.

Eli tämmöinen neuvo siitä, että tulisimme toimeen ja antaisimme anteeksi toisille vaikka olisi moittimisen aihetta. Joskus varoitettiin jossakin puheessa kauan kauan sitten, että ei saisi olla sellaiset halugeenit itsellä, että tiiraisi ja kyttäisi, että mitä toiset tekevät.

Ja tekeekö ne jotenkin jotakin väärin. Se ei kuulu meille uskovaisille, että olisi sellainen ajatus ja mieli, että olen toisia tarkkaamassa. Tärkeintä olisi, että tarkkaisimme omaa vaellustamme ja pyytäisimme, että saisimme Jumalan lasten rakkaudessa ja seurakuntayhteydessä olla ja Jumalan lapsena matkaa tehdä hyvän omantunnon säilyttäen. Siinä on varmasti ihan riittävästi tarkkailtavaa.

Tässä meidän tekstissä sitten tulee tämä jo puheeni alussa mainitsema rakkaus.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, ja sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Ja niin kuin Kybia sanoi, joka on täydellisyyden side. Tämä rakkaus sitoo meidät yhteen. Jumala vaikuttaa rakkauden, että me armahdetut syntiset heikot matkamiehet mutta kuitenkin Jumalan armahtamat syntiset, joilla on Jumalan lapsen nimi, niin me toinen toistemme kanssa olemme tällaisen rakkauden täydellisen siteen kanssa toisiimme sidottu. Siinä varmaan epäonnistumista ja puutteellisuutta, mutta Jumala onkin tarkoittanut, että köyhät ovat niitä, jotka ovat häneen lapsiaan onnistuneet.

Niitähän varoon. Sitten hän sanoi, että tekstimme: Vallitko on teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhteen ja saman ruumiin jäsenenä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Tässä tulee kuvaa siitä, kuinka olemme yksi ruumis. Siitä on puhuttu muissakin Paavalin epistoloissa.

Muistaakseni roomalaiskirjeen kaksitoista luvussa. Tai siellä se onkin. Hän sanoi näin, että meillä on jokaisella yksi ruumis ja siinä on monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä. Samoin kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis, mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Tässä roomalaiskirjeen kaksitoista luvussakin hän sitten luettelee näitä erilaisia lahjoja, joita Kristuksen ruumiin jäsenillä on, meillä uskovaisilla on. Hän sanoo siinä näin, että meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja, ja sitä jatkaa esim. näin, että rohkaisemme sen lahjan saanut rohkaiskoon, joka antaa omastaan antokoon pyyteettömästi, joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin tai osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta. Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Sitten hän sanoo, voisiko siinä olla meille Jumalan valtakunnan työhön erilaisissa tehtävissä, johon olemme tänäänkin täällä Vaasan seudun rauhanesitykseen, jonka saliin mahtuu kolmesataa henkeä, on tällä hetkellä kaksi henkeä. Täällä kuitenkin haluamme omalta osaltamme tätä työvuoroja suorittaa. Jos ajattelemme kaikilla on joitakin erilaisia tehtäviä, niin tässä roomalaiskirjeessä Paavali sanoi, että älkää olko velttoja ja olkaa innokkaita, palvellen työssä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa. Ahdingossa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Näin Paavali tuossakin kohtaa opettaa meitä, miten meidän tulee tätä lähimmäisen rakkautta Jumalan valtakunnassa osoittaa ja näyttää ja tehdä. Tekstimme sanoo, että sen lisäksi, että olisi tämä Kristuksen rauha sydämissänne, olisi myös, että olisimme kiitollisia. Kiitollisuudestahan vielä sanoi tässä tekstimme lopussa, että mitä teettekin sanoin tai tavoin, tehkää kaikki herra Jeesuksen nimessä kiittäen hänen kauttaan Jumalaa isää.

Luin tätä tekstiäni mietin, että muistanko tai muistanko minä tätä kehotusta noudattaa?

Joka päivä olisi aihetta kiittää Taivaan Isää hänen suojeluksestaan ja varjeluksestaan ja suuresta rakkaudestaan ja nimenomaan siitä, että Herran Jeesuksen nimessä kiittää hänen kauttaan Jumalaa eli siitä, että Herra Jeesus on tullut meidän sovinnoksemme Jumalan edessä, että saamme Jeesuksen ansion tähden pitää Kristuksen rauhaa tässä maailmassa ja saamme olla yhdessä matkaa tehden tässä Jumalan valtakunnassa.

Ja että meillä on kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä joka hetki anteeksi. Sitä me saisimme aina muistaa kiittää.

Siitä kysymyksestä, että voiko Raamatussa olla tuollainen lause, minkä tuossa alussa mainitsin, niin täällä Jaakobin kirjeessä toisessa luvussa on, että lähimmäisen rakkaus ei valikoi. Suosittelen, että luette sen siellä kotona koko luvun, vaikka tuon toisen luvun, mutta luen sieltä muutamia kohtia.

Veljeniä, jotka uskotte Herraamme Jeesuksen Kristuksen, kirkkojen Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokouksenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hienopuku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osaa huomioida, että ole hienosti pukeutuneelle ja sanoa hänelle: istu tähän, tässä on hyvä paikka. Köyhälle sen sijaan sanottaisiin: seisos sinä tuossa tai istu tähän lattialle jalkojeni viereen. Että kyllä silloin syyllistyy erotteluun omassa keskuudessamme.

Vähän myöhemmin, kuulkaa rakkaat veljeni, on Jumalan valinnat juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa, rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Vähän myöhemmin sanoo, että jos te odotatte lain kuningaskäskyä, niin kuin se Raamatussa on, lakasta läimästäsi niin kuin itseäsi, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sitten sanoo, että joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion. Mutta joka armottaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

Sitten lähestymme puheen alussa ollutta kysymyksen vastausta. Usko ja teot on otsikko: Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä. Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin, jos ette anna heille, mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita.

Yksinään ilman tekoja se on kuollut. Nämä Paavalin mainitsemat tässä tekstissämme ja myös näissä muissa pistoloissa, joita nyt muistelmme, niin nehän ovat tekoja uskosta, syntyneitä tekoja, Pyhän Hengen vaikuttavia tekoja. Sillä tavalla ei sellaisia tekoja, joita joku saattaa ajatella: haluan tehdä hyvää, olla rakastava lähimmäinen oikein monellakin tavalla. Sitä kautta tulen paremmaksi ihmiseksi ja ehkä kelpaisin Jumalalle.

Jumalan järjestys on kuitenkin erilainen. Hän armahtaa. Aina armo tulee armosta. Täysin ansioittamana ihminen voi tulla Jumalan lapseksi ja saada Jumalan lapsen nimen ja saada kaikki synnit anteeksi ja päästä Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Mutta kun ihminen, niin kuin tekstissämme puhutaan tästä kiitollisuudesta, niin jos ihminen löytää rauhansydämeensä, pääsee Jumalan lapseksi ja löytää Jumalan valtakunnan, jota Isä meidän rukouksessakin pyydetään. Tämä ilo ja kiitollisuus synnyttää sellaisia uskon kautta vuotavia hedelmiä, joita tänään olemme täältä Raamatusta lukeneet.

Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaakin, että tämä usko, joka rakkauden kautta työtä tekee. Sellaisia tekoja Jaakobkin tuossa tarkoittaa. Näissä Opistolain teksteissä muistutetaan myös muukalaisista, jos olisimme lukeneet yksitoista. Jakeen Kolossalaiskirjeen kolmannesta luvusta, siellä olisi lukenut nainen tai lukee näin: Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttälaista, orjaa tai vapaata, vaan Kristus on kaikki.

Hän on kaikissa. Ajassamme saattaa olla ja onkin vieraan. Ehkä voisin sanoa muukalaisia, ehkä sillä tavalla voi olla jopa. Puhutaan muukalaisvihasta. Jos jotkut ovat erilaisia, kun heidän elämänsä ja kohtalonsa ei ymmärretä, niin heitä saatetaan vihata. Siinä samassa kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa yhdeksäntoista, jossa oli tämä Jeesuksen siihen rakkauden kanssa, koska kaksoiskäskyn lainaama kohta siitä lähimmäisen rakkaudesta.

Sen samassa luvussa on tällaiset lauseet, jakeet: Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne. Ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Raamattu siis kehottaa sekä Vanhassa testamentissa että Uudessa testamentissa rakastamaan kaikkia ihmisiä. Muistamme Uuden testamentin puolella montakin kohtaa, missä pyydetään, että Jeesuskin opettaa, että meidän tulisi rakastaa myös vihollisiamme. Joskus ne vaikuttaa sillä tavalla, että tällainen, joka vihaa meitä esimerkiksi uskomme vuoksi, kun on päässyt paremmin tutustumaan ja olemme rakkaudella, ystävällisyydellä ja nöyryydellä, lempeydellä ja laupeudella häntä kohdelleet, niin se on voinut puhutella häntä. Hän on saanut parannuksen armon ja kaikki synnit anteeksi. Näkykin päivänä saamme vielä tämän yhden lauseen, yhden jakeen varaan jäädä.

Antakaa Kristuksen sanaan asua runsaina keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella. Laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Siinä kerrotaan Jumalan lasten asustelusta, siitä, kuinka sana nälkään Jumala tarjoaa omaa hukkumatonta sanaansa. Tässä tekstikohdassa kerrotaan, kuinka Jumalan lapset ovat keskenään tekemisissä ja laulavat, neuvovat ja käyttävät niitä lahjoja Jumalan valtakunnan työssä, mitä itse kullekin on annettu.

Tärkeänä voisimme sanoa, tärkeimpänä rakkauden osoituksena, lähimmäisen rakkauden osoituksena Jumalan valtakunnassa on se, että voi köyhälle saarnataan evankeliumi. Veljelle ja sisarelle saarnataan, että usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tai myös sinulle, joka olet köyhä sen vuoksi, että olet menettänyt lapsuuden uskon ja tuntuu, että sinulla ei ole mitään. Sinullakin Jumala kutsuu tämän saman evankeliumin kautta sisälle Jumalan valtakuntaan. Täällä saadaan laulaa kiitollisin mielin ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

Jeesus sanoi, että Jumala käski opetuslapsiaan, että menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Jumalan valtakunnasta, että se on lähestynyt, ja tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tätä evankeliumia Jumalan valtakunnasta, Jumalan suuresta ja rakkaudesta johtuen, vielä tänäänkin sanotaan. Se on kutsuva, hyvä sanoma Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut kaikkien ihmisten, sinunkin, joka vielä olet epäuskossa. Sinunkin synnit on Herra Jeesus sovittanut ja voittanut kuoleman vallan. Saat sinäkin uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Näin saamme jäädä yhdessä matkaa tekemään Jeesuksen nimeen. Aamen. Herra siunaa meitä ja varjelee meitä. Eräs valistat kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.