Talviseurat/Puheenvuoro Lahden RY:llä 23.01.2021 18.03

Näiden talvisoojen aluksi helennymme rukoukseen. Rakas Taivonen Isä, Pyhä ja vanhurskas Jumala. Me kiitämme sinua sanastasi, jossa lähestyt meitä: hoidat, kannat ja ohjaat. Kiitämme Isara taas siitä, että olet kantanut meitä lapsinasi tähän iltahetkeen saakka. Ja olet johdattanut meidän askeleita tänäkin aikana, jolloin olemme kokeneet sen, kuinka on ikävä painanut yhdelle koolle.

Mutta olet kuitenkin antanut sen mahdollisuuden, että sinun sanasi olemme saaneet silti kuulla. Olen saanut kanssa siunaamassa alkavia talvisooja. Siunaa niin, että näissä palvelusvuoroissa saisi kuulua hyvän paimenen ääni ja että tämä sana saisi olla kutsumassa sinun yhteytteesi niitä, jotka ovat ulkona Jumalan valtakunnan. Tukoilemme vielä niin kuin poikasi on meitä opettanut. Se on meidän jokalle taivaissa Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä puheenvuoron aihe on niin kuin edellä seura isännän ilmoittamana kuulimme, on sanan kuuluvassa käymisen merkitys. Puheenvuoroa valmistellessa olen hyödyntänyt SRK:n vuosikirjoja ja tässä hiljattain kuultu puhujankokouksen alustusta. Tämän lisäksi olen joiltakin uskonystäviltä pyytänyt ajatuksia tähän aiheeseen liittyen. Tämän puheenvuoron aihe vie meidät Jumalan sanan äärelle. Joku kuulijoista saattaa pohtia, missä ja miten voin kuulla Jumalan sanaa tai Jumalan puhetta.

Onko totta, että tuo puhe voi olla kohdistettu minulle? Olenko minä sen arvoinen, että Jumala todella puhuisi suoraan minulle? Raamatun opetus uskon syntymisestä on yksinkertainen ja selkeä. Jumala siis puhuu minulle, jotta säilyttäisin uskon tai että saisin löytää Jumalan valtakunnan ja pääsisin sen asukkaaksi. Emme ehkä aina hoksaa sanan kuulemisen merkitystä.

Olemme aikaisemmin voineet pitää itsestään selvänä, että voimme mennä seuroihin aina silloin, kun haluamme. Tämän vuoksi on saattanut käydä niin, että kalenteri onkin seurojen kohdalla Jumalan älaltaan harrastuksista tai kauppareissusta. Erään ystävän kommentti onkin varsin osuva. Kun ihmiseltä otetaan poissa se, mitä on pitänyt itsestään selvänä, huomaa sen merkityksen vasta sitten, kun sitä mahdollisuutta ei enää ole. Näin kävi, kun seuroissa käyminen ei ollutkaan enää itsestäänselvää tai ylipäätään mahdollista.

Samalla on havainnut sen, kuinka seurat rytmittävät koko viikkoa. Se tuo jaon arjen ja pyhän välille. Korona on mikä merkitys on sillä, että lähdetään seuroihin ja se, kuinka tärkeää on tavata toisia uskovaisia seuroissa. Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan: Me emme saa lyödä laajemmin seurakuntamme yhteisiä kokouksia niin kuin muutamilla tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme sitä enemmän, mitä lähempänä näemme Herran päivän olevan. Pipliä ilmaisee saman asian, ei antaen ylön yhteistä seurakuntaa.

Tämä ei suoraan viittaa kokoontumiseen, vaan tuo jotenkin syvemmälle ja laajemman näkökulman siihen, mitä kaikkea seurakuntayhteys tarkoittaa. Heprealaiskirje kertoo Israelin kansan korpimatkasta. Kansa kulki pakoon Egyptistä kohti luvattua kotimaata. Tuolla matkalla tapahtui paljon. Välillä syötiin mannaa kun tuli nälkä, puhdistauduttiin, levättiin ja niin edelleen.

Deltamajassa pidettiin jumalanpalveluksia silloin, kun Jumala näki sen hyväksi ja antoi merkin tähän. Korpivaelluksellakin pysähdyttiin siis elävän Jumalan sanan äärelle. Viimein tultiin perille, ylitettiin Jordan joki ja saavuttiin luvattuun maahan. Heprealaiskirje vertaa Jumalan kansan vaellusta Israelin kansan, mekin olemme matkalla. Kolmas käsky rohkaisee meitä Jumalan sanan kuuloon, jota Luther on selittänyt: Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin, että emme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan mielellämme sitä kuulemme ja opimme.

Sanan tutkisteleminen ja kuunteleminen on parhainta Jumalanpalvelusta ja pyhäpäivän viettoa. Miksi käymme seuroissa? Kuten edellä kuulimme, Jumala puhuu meille sanassaan. Jumala lahjoittaa sanansa kuulossa uskon, joka on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Näkyvät ovat katoavia, mutta näkymättömät iänkaikkisia.

Jos uskomme rakentuisi vain näkyvän päälle, mitä uskoa siinä tarvittaisiin? Pyhän Hengen vaikutuksesta puhuttu elävä Jumalan sana vaikuttaa. Kun olemme seurapenkissä, kuuntelemme saarnaa ennen kaikkea itsellemme. Mitä Jumala puhujan kautta minulle puhuu? Saan kuulla, että on yhä lupa uskoa.

Siitä usko elää, että armosta. Ilman omaa ansiota saa uskoa huononakin ja keskeneräisenä, silloinkin kun on joutunut syntiin tai sielunvihollinen kiusaa kiusauksilla ja houkutuksilla. Luther opettaa kirkko Postillassaan: Usko ei siis tule eikä pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä. Näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. Puheenvuoron otsikko on Sanankuulossa käymisen merkitys.

Aihe voisi aivan yhtä hyvin olla sanankuulemisen merkitys. Tuo käyminen viittaa siihen, että lähdemme jonnekin. Nyt korona-aikana seuroihin lähteminen ei ole ollut mahdollista, mutta odotamme aikaa, jolloin pääsemme kokoontumaan. Vaikka nytkään emme ole olleet sanan kuulemisen puutteessa, kun olemme netin kautta saaneet kuunnella Pyhän Hengen kautta selitettyä Jumalan Sanaa ja evankeliumia. Se, mikä on jäänyt vähälle, on Jumalan Sanan kuuleminen yhdessä samojen seinien sisällä.

Tähän on tullut suuri kaipaus. Koska olemme omalta puoliltamme heikkoja ja turmeutuneita, inhimillisiä ihmisiä, Jumala on nähnyt hyväksi antaa meille apuvälineen uskomme vahvistukseksi ja virvoitukseksi. Eli kehottaa kokoontumaan yhteen seuroihin, kuulemaan Jumalan sanaa. Pandemian aikaan on kuullut monelta taholta ja itsellekin on tullut mieleen, kuinka monella on usko hiipunut, kun ei ole päässyt seuroihin. On myös ollut huoli nuorista.

Nämä ovatkin aiheellisia huolia. Toisaalta saamme luottaa siihen, että tämä aika on Jumalan sallima ja osa sen merkityksestä jää Jumalan salaisuudeksi. Ehkä meille opetetaan sitä, että me olemme kylvejiä ja Jumala antaa kasvun tai mitä on uskossa valumisen merkitys omalla kohdallamme. Eräs nuori kertoi: Kun muutin pois lapsuudenkodistani, sain isältäni ohjeeksi, että seurat kannattaa pitää lukujärjestyksessä. Minusta se oli kaunis, turvallinen neuvo.

Siihen sisältyy paljon rakkautta ja isän toive ja rukous, että säilyisin uskomassa. Juurtuisin uuteen kotisijoniin opiskelukaupungissani ja muistaisin opiskelujen keskellä pysähtyä ja hiljentyä sanankuuloon. Tuo neuvo on palannut aina mieleeni, kun olen muuttanut paikkakunnalta toiselle ja asunut välillä ulkomaillakin. Koroskalaiskirjeen kirjoittaja neuvoo seuroissa käymisestä: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

Seurat ja keskustelut uskon asioista sisältöjen ja veljen kanssa ovat siis pysähdys, levähdys ja puhdistuspaikkoja, joissa ollaan telttamedän äärellä. Seuroissa kuuntelemme Jumalan sanaa: Se on sielumme ravinto. Seurat on tarkoitettu kaikille. Kaikki ovat sinne tervetulleita vaikka pelkästä uteliaisuudesta. Seurassa saamme kuulla Jumalan minulle osoittamaa puhetta.

Saamme uskallusta, rohkaisua, neuvoja ja ohjeita. Vahvistumme uskossamme, kun kuulemme, miten Jumalan Sana meitä neuvoo ja ohjaa vaeltamaan. Voiko sitten seuroissa olla kuulematta saarnnoja? Joskus voi käydä niinkin, että ajatuksemme harhailevat saarnan aikana ja puheesta ei jää juurikaan mitään mieleen. Silti tulee turvallinen olo.

Jumalan sana vaikuttaa monella tavalla. Seurakirjeissä on kerrottu: Kuulutussana ei tavoittanut sydäntä. Sanan kuuleminen ei hyödyttäisi heitä, koska he eivät uskoneet sitä. Heidän osansa on huono. Toisaalla on kuvattu.

Oli niitäkin, jotka kuulivat sanan ja sen edessä ikään kuin peilistä katsellen näkivät, millaisia ovat, mutta poistuttuaan he unohtivat, millaiseksi Jumalan Sana oli heidät näyttänyt. Eivätkä tehneet niin kuin sana neuvoi heitä tekemään. Sanan kuulo ei heitä lainkaan hyödyttänyt. Johannes vielä kirjoittaa: Sanan alla Jumala tarjoaa itsensä kuulijalle, mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle. Sanankuulossa Jumala avaa valtakuntansa salaisuuksia.

Sen kautta hän osoittaa kuulijalle, mitä todella merkitsee se, että saa asua Jumalan majassa, joka on ihmisten keskellä. Sanan kuulija istuu peilin edessä, jossa viattomuudet paljastuvat, mutta elävän sanan kuulossa kuuluu myös lohdullinen Kristuksen evankeliumi, syntien anteeksiantamuksen saarna. Pyhän Hengen eläväksi tekemän sananuskoja saa lapsioikeuden ja paikan Jumalan perheen keskellä Jumalan valtakunnassa. On tärkeää, että sanankuuloon tullaan siinä rukouksessa, että Jumala antaisi uskon ja lahjoittaisi itsensä ihmisten sydämen asukkaaksi. Varjoutuakseen Jumalan lapsen osassa sanan kuulo on uskovaiselle tärkeää.

Sanansa kautta Jumala hoitaa ja ylläpitää elämää. Sanan kuulossa Jumala jatkuvasti ruokkii nälkäistä, juottaa janoista, lohduttaa murheellista ja herättää toivoa. Sanan kuulossahan ruokahalu vain kasvaa. Se on elävän Jumalan lapsen tuntomerkki, mutta jos ei viitsi lähteä seuroihin, sanan kuulemisen merkitys vähitellen hiipuu. Tilalle tulee muuta ja on vaarana ryhtyä ajattelemaan.

Kyllähän tässä näinkin pärjää. Pääsemme nyt normaalia vähemmän sanan kuuloon, mutta samalla meidän on hyvä tiedostaa, että Jumala varjeleli Joosefinkin Egyptissä, vaikka hän oli siellä yksinäisellä paikalla. Lienee siis loppujen lopuksi kysymys sydämen halusta. Jumala varjelee kuulijat lapsensa myös yksinäisyydessä. Toisaalta me emme saa väheksyä tai laiminlyödä yhteisiä seurakunnan kokouksia, jos niitä Jumalan tahdosta järjestetään.

Muutama ajatus saarnavirasta. Jumala on asettanut seurakuntaansa saarnavirran sanansa julistamista varten. Tämä virka on Pyhän Hengen virka. Pyhän Hengen viranhoitajina Jumala käyttää armahtamiaan ihmisiä. Näin Jumala on säätänyt.

Pyhän Hengen hoitaman viran kautta Sanassa ovat läsnä Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Sana on elävää Jumalan sanaa. Elävää sanaa ei voi saarnata, ellei saarnaaja itse ole Pyhän Hengen osallinen. Pelkkä sanankuulo ei auta ketään, mutta jos Jumala voi kuullun sanan kautta lahjoittaa uskon, joka tekee vapaaksi Jeesuksen ansion kautta. Hän lähetti opetuslapsensa saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta, evankeliumia kaikille luoduille.

Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus jätti seuraajilleen valtuudet ja tehtävät antaa syntejä anteeksi. Meillä puhujillakin on omat lahjamme, jotka täydentävät kokonaisuutta. Yhdellä on taito selvittää opillisia käsitteitä, toisella on taito opettaa, kolmannella taito lohduttaa ja kannustaa jne. Kuulijoiden erilaisiin elämäntilanteisiin Jumala vastaa puhujien erilaisten lahjojen kautta. Siksikin kannattaa käydä sanan kuulossa.

Sitten seurakuntayhteys. Uskolaisten tapaaminen seuroissa ja keskustelu ystävien kanssa tiestä matkasta rohkaisevat Jumalan perheväkeä kilvoittelemisessa. Jumalan huoneessa on Pyhän Hengen kautta elävä ja eläväksi tekevä evankeliumi. Sen avulla Jumala synnyttää lapsekseen. Käytössä on myös ripin kallisarvoinen lahja.

Armahdettuna Jumalan lapsena on oikeus ja mahdollisuus kertoa rippi isälle tai äidille mieltä painavat asiat ja kuulla suloinen syntien anteeksiantamuksen sanoma. Kun Jumalan sana puhuttelee penkissä, rohkaistuu uskomaan ja saa katsella, että olen yksin, armahdettu syntinen muiden Jumalan lasten keskellä, toisin kuin sielunvionen väittää. Hekin elävät armosta ja anteeksiantamuksesta. Ovat toisaalta yhtä raadollisia kuin minäkin.

Jumalan lahjoittama armo kuitenkin riittää. Saaran alla saamme myös huomata, ettei ennen uskoneetkaan ole olleet kiiltokuvia, hyviä ihmisiä, mutta Jumalan avulla sekin on selvinnyt eteenpäin. Luonnollisen äidin ja kodin sylissä on aikuistumisen vuoksi luonnollista aikanaan irrottautua, vaikka se saattaa tehdä kipeääkin. Mutta emmehän irrottaudu seurakuntaäidin emmekä kotisuvun yhteydestä, jossa meidät tunnetaan ja jossa meidät kannetaan. Reisjärven loppiaspäivillä kuulemme alustuksen ja puheenvuoron.

Paneelikeskustelussa nuoret kertoivat, kuinka tässä ajassa on erityiset vaaransa. Seurat saattavat jäädä toistamiseen väliin. Tilalle saattaa tulla harrastukset tai jopa erilaisten tv-sarjojen seuraaminen. Korona-aikana ei ole tullut seurojen kuuntelun kanssa samanlaista rutiinia kuin ennen seurojen lähtiessä, ja siksi seurojen kuuntelu netin kautta saattaa jäädä aivan kuin pitemmäksi aikaa. Rakkaat veljet ja sisaret.

Ajattelen näin, että juuri tämä on se paikka, jota meidän vanhempien tulee huomioida ja tukea ja kannustaa omia nuoria siihen, että hekin jaksaisivat pysähtyä vaikka niiden nettisumerujen äärelle nyt kun ei ole mahdollisuutta kokoontua toisten nuorten kanssa yhteen. Kuten nuoret jatkoivat siinä Reisjärven loppiaspäivien keskustelussaan. Olemme saaneet huomata, kuinka sanan alla tulee turvallinen olo. Ei tarvitse huolehtia maailmanmenosta, kun saa olla Jumalan sanan hoidettavana. Sekin on hyvä muistaa, että seuroissa saa uskoa samalla tavalla kuin olisi kokoontuneina yhdelle koolle.

Raamatussa kerrotaan, kuinka laupias samarialainen vei ryöstetyn ja haavoitetun miehen majataloon saamaan hoitoa, kunnes tämä tulisi terveeksi. Jos ennakkoon maksettu kahden denaarin hoitokorvaus ei riittäisi, lupasi laupias samarialainen maksaa ylimääräiset kulut palatessa. Majatalo oli henkihieveriin joutuneelle miehelle suojapaikka, jossa hänestä pidettiin huolta, hoidettiin ja parannettiin. Avuntarvitsija ei siis olisi selvinnyt yksin. Tarvittiin lähimmäinen, joka näki avuntarpeen ja jolla oli halu ja mahdollisuus auttaa.

Kaiken menettänyt ei olisi pystynyt maksamaan hoidostaan. Hän saikin majatalossa täyden hoidon ilmaiseksi. Me saamme Jumalan valtakunnan asukkaina omistaa samanlaista hoitoa, armosta täällä majatalossa, Jumalan valtakunnassa. Täällä hoidetaan syntisairaita ja annetaan nälkäisille ruokaa ja janoisille juotavaa. Tässä kuluneiden viikkojen aikana on mediassa käyty aika laajaa keskustelua siitä, mitä pohjimmiltaan tarkoittaa sielunhoitokeskustelut.

Olen ollut hämmentynyt niistä ajatuksista, kuinka siellä on monissa keskusteluissa todettu niin, että sielunhoidolliset keskustelut, aloite niihin pitää lähteä aina hoidettavalta. Jos näitä Raamatun paikkoja ja Jumalan sanaa kokonaisuutena katsotaan, niin kyllä Jumalan sana ohjaa niin, että me kannamme toinen toisiamme armollisesti alhaalta päin tukien horjuvia ja rukoilen, että Jumala antaisi sellaista oikeaa mieltä kantaa, että me itse kukin säilöisimme tämän valtakunnan osallisuudessa.

Tästä seurakuntayhteydestä eräs nuori aviopari pohti seuraavaa: Olisi kyllä mukavaa päästä seuroihin, mutta onneksi on nykytekniikka, joka tuo seurat kotiin. Kotona kuuleminen vaatii kuitenkin keskittymistä, jotta seurat eivät jäisi aivan kuin taustalle. Kun olemme päässeet kokoontumaan seuroihin, on siellä myös ystävien tapaaminen tärkeää.

Koemme myös tärkeäksi rutiiniksi seuroihin lähtemisen, pakataan perheautoon ja mennään yhdelle koululle. On ollut aika pysäyttävä huomata, mitä se aiheuttaa, kun seuroihin ei ole ollut mahdollista lähteä. Maailma muuttuu, mutta onneksi Jumalan sana pysyy. Jeesus sanoi omilleen: Se, joka teitä kuulee, kuulee minua. Tunnustuskirjeen mukaan synninpäästön julisteen sana on lupa uskoa aivan kuin sana julistettaisiin taivaasta.

Uskon kohteena on Kristus-Jeesus. Mitä Kristus on tehnyt, mitä hän on ansainnut? Tähän kysymykseen vastaa evankeliumin totuus. Hän lunasti ihmisen synnistä, sielun vihollisen vallasta ja iankaikkisesta kuolemasta. Näin usko omistaa ja ottaa verhokseen Kristukseen.

Kun omistamme hänet uskossa, meillä on vanhurskaus ja elämä. Usko on sydämen asia ja henkilökohtainen asia. Siksi omakohtaisen uskossa valvominen sekä Jumalan sanan ja evankeliumin kuuleminen ovat tärkeitä. Rakas kuulijani, nytkin on tarjolla evankeliumin ilosanomaa. Olepa missä päin tahansa ja millaisessa elämäntilanteessa tahansa, sinä saat uskoa kaikki sinun syntisi, kiusauksesi ja epäilyksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Haluatkohan uskoa tämän? Lopuksi. Tämä puheenvuoro on hyvä päättää nuoren ystävän kommenttiin. Ulkomailla asuessa ja joskus Suomessakin, jos ei ole päässyt pidempään aikaan seuroihin, on huomannut selkeämmin, miten tärkeää sanan kuulossa käyminen on. Se on ikään kuin sellainen tarkistuspiste: missä olen menossa?

Olenko menossa oikeaan suuntaan? Ihmeellisesti joskus tulee myös se tunne, että seurapuhe on osoitettu juuri minulle itselle. Elämässä on ollut vaiheita, jolloin on ollut raskasta ja juuri silloin on seurapuheessa puhuttu erityisen lohdullisia sanoja. Joskus on käynyt myös niin, että olen miettinyt jotakin asiaa ja sitten seurapuheessa on puhuttu juuri siitä. Raamatussa sanotaan, että usko tulee kuulosta, mutta kuuleminen Jumalan Sanan kautta.

Siihen on hyvin kiteytetty, mikä sanan kuulemisen merkitys on. Tässä tämä puheenvuoro oli. En tähän laatinut teille koteihin mitään keskustelukysymyksiä. Ajattelin, että siellä varmasti erilaisia ajatuksia syntyy. Mutta haluan teille rakkaat nuoret, jos täällä nettiyhteyden päässä on nuoria, niin pyytäkää, että Jumala antaisi sellaisen tilaisuuden keskustella keskenään toisten nuorten kanssa siitä, mikä on Jumalan sanan kuulemisen merkitys oman uskonelämän hoitamiseksi.

Netiseuroihin kannattaa kokoontua, vaikka yhdelle koolle emme pääsekään. Tämän lauantai-illan päätteeksi käymme vielä Herran siunauksen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.