Talviseurat/Seurapuhe Lahden RY:llä 24.01.2021 12.32

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Rakkaat sisaret ja veljet täällä rauhanyhdistyksen toimitalolla ja siellä viestimien äärellä. Me jatkamme näitä seuroja ja luen puheen ja yhteisen tutkimisen johdannoksi Johanneksen evankeliumista luvusta kaksikymmentä jakeesta yhdeksäntoista loppuun, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia.

Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille! Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.

Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki! Jollette te anna syntejä anteeksi, ne eivät ole anteeksi annetut. Joltette te anna anteeksi, ne eivät saa syntejään anteeksi.

Yksi kaksitoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: Me näimme Herran!

Mutta Tuomas sanoi: En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.

Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla. Ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa.

Mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille! Sitten hän sanoi: Ojenna sormesi, tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen vaan usko.

Silloin Tuomas sanoi: Minun Herrani ja Jumalani.

Jeesus sanoi hänelle: Sinä uskot, koska näit minut. Autuaita ne, jotka uskovat vaikka eivät näe.

Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. Aamen.

Kuulimme jo aamun jumalanpalveluksessa ja rakkaan veljen kautta, että tämän pyhäpäivän kirkollisena aiheena on Jeesus herättää uskon. Tämä teksti ei varsinaisesti ole tälle sunnuntaipäivälle merkitty, mutta kyllä tässäkin tulee esille tuo tämän pyhäpäivän teema: uskon herättäminen.

Niin kuin kuulimme, tämä teksti meille kertoo uskosta, uskomisen ilosta, mutta myös epäuskosta ja siitä, kuinka Herramme ja Vapahtajamme rohkaisee meitä uskomaan.

Tämähän alkoi niin, että nuo opetuslapset olivat yhdellä koolla. Uskovaiset siis halusivat kokoontua yhteen.

Se on ollut jo aivan alkuseurakunnasta lähtien uskovaisten tapa. Eikä pelkästään tapa, vaan he ovat halunneet tulla yhteen keskustelemaan uskomisen asiasta, lukemaan Jumalan sanaa, keskustelemaan tiestä ja matkasta, hakemaan ehkä toisistaan myös turvaa vaikeana koettelemuksen aikana.

Niin kuin tässäkin tulee esille, että kun he pelkäsivät, he olivat yhdessä. Ja nyt voimme kysyä, miksi nuo tuon ajan uskovaiset pelkäsivät?

Jos selaa ja lukee Raamattua hiukan tämän kohdan aikaisemmista vaiheista, niin mehän muistamme sen, kuinka opetuslapset olivat kaikki lyöty hajalle siellä Getsemanen puutarhassa siinä hetkessä, kun vangitsijat tulivat ottamaan Jeesusta kiinni kiirastorstai-iltana.

Siellä oli Jeesuksen seurassa muutamia veljiä, mutta kun tapahtumat johtivat siihen, että vangitsijat ottivat Jeesuksen, nuo kaikki muut pakenivat.

Heillä siis tuli pelko juutalaisia kohtaan, ehkä niitä juutalaisten ylimpiä kohtaan, jotka olivat vieneet heidän herransa.

He olivat sen jälkeen nähneet Jeesuksen kuulustelun ja sen, miten hänet tuomittiin ristinpuulle. Heistä osa oli siellä seuraamassa Golgataan tapahtumia.

He kokivat, että näinkö tämä kaikki hyvä päättyi, heidän mestarinsa otettiin kiinni, tuomittiin kuolemaan.

Tosin he olivat sitten saaneet jo viestejä siitä, että Jeesus on noussut ylös. Magdalan Maria oli käynyt siellä pääsiäisaamuna haudalla, nähnyt, että hauta on tyhjä. Samoin Emmauksentien kulkijat olivat kohdanneet Vapahtajansa, vaikka eivät olleet ensin häntä tunnistaneet. He olivat näistä kyllä kuulleet, mutta eivät jaksaneet vielä uskoa. Nyt kun Jeesus lukittujen ovien taakse saapui, niin hän näytti opetuslapsille verihaavansa.

Hän sanoi heille: rauha teille. Ja sen jälkeen hän näytti kätensä ja kylkensä. Raamattu kertoo meille tässä, että nuo opetuslapset tunnistivat mestarinsa näistä haavoista. Aivan niin kuin Emmauksen tien matkalaiset ihastuivat siihen muukalaisen opetukseen, sanoihin ja pyysivät häntä, että jäät tänne meidän kanssamme. Ja kun he menivät sinne Emmauksen kylän taloon, ja kun tuo tuntematon muukalainen, joka niin kauniisti oli heille avannut Jumalan sanan kirjoituksia, otti leivän ja mursi ja siunasi, he tunnistivat Herran!

Pelkääväiset uskovaiset siis tunnistivat Vapahtajansa verihaavoista ja leivän murtamisesta. Eikö se niin ole, rakkaat sisaret ja veljet, tänäkin päivänä, että kun Pyhä Henki liittää Jumalan lapset toisiinsa, he tunnistavat toisensa. Henki heille ilmoittaa, että me olemme Jumalan lapset. Tässä nousee mieleen eräs muistelus. Eräs veli kertoi siitä, kun hän asuu tuossa läntisessä naapurimaassa sellaisella alueella, että sille alueelle kuului myös Suomen radiolähetykset, radiokanavat.

Hän kertoi, että eräänä aamuna, kun hän oli menossa työpaikalleen, niin hän kuunteli Suomen radiota. Sieltä hän tulee, niin kuin hyvin tiedämme, aamuhartaus. Veli siellä kuunnellessa autoa ajaessaan tunnisti tuosta hartauspuheesta. Hän kuuli siinä hyvän paimenen äänen. Ja hänelle erityisesti jäi mieleen se, että kun se hartauspuhe oli hyvin lohduttava ja rohkaiseva, niin siinä julistettiin myöskin syntien anteeksiantamuksen evankeliumia.

Siinä hänkin tunnisti hyvän paimenen äänen. Teksti kertoo meille siitä, kuinka lapset iloitsivat, heitä valtasi suuri ilo, kun he tunnistivat Vapahtajansa. Ja niin kuin veli jo edellä siitä mainitsi, niin tässäkin tekstissä sanotaan, että tuon jälkeen Jeesus puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki! Jollette anna syntejä anteeksi, heille ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejä anteeksi.

Jeesus siis lähetti omansa, valtakuntansa työhön. Sen tähden tänäkin päivänä uskovaisten seuroissa, kohtaamisissa julistetaan evankeliumia Jeesuksen antamalla valtuutuksella. Sitä ei Jumalan valtakunnasta tehdä vajavaisten ihmisten ymmärryksen kautta ja avulla, vaan sitä tehdään rohkeasti Jeesuksen antamilla valtuutuksilla. Siis se on meille annettu tehtävä ja me tahdomme sitä uskollisesti tehdä niin kauan kuin Jumala antaa ajan työtä tehdä. Veli jo edellä kertoi siitä ja mainitsi, että sitä tehdään niin kauan kuin työn aika on.

Me emme tiedä sitä, kuinka kauan taivaan Jumala antaa tätä työaikaa, mutta siihen me luotamme ja turvaudumme, että niin kauan kuin vastaanottavaista uskoa on, niin Jumala antaa ajan työtä tehdä. Me olemme kylväjiä, taivaan Jumala antaa kasvun. Rakkaat sisaret ja veljet. Voi olla, että eilen illalla monikin sai olla kuuntelemassa lähetystyön iltaa, joka lähetettiin SRK:n toimistolta. Ja siellä oli linkin takana myös veljiä eri maista.

Se oli hyvin rohkaisevaa ja lohduttavaa, kun sai nähdä ja kuulla, että Jumalan valtakunnan työtä tehdään niin laajalti. Minua aivan erityisesti puhutteli kuvat sieltä Ecuadorista, sieltä Etelä-Amerikan mantereelta toiselta puolelta maapalloa meistä katsottuna. Siellä on uskovaisten joukko: rakkaita sisaria ja veljiä. Me emme tiedä Jumalan aikoja ja rajoja, mutta hän on antanut valtakuntansa työn kulkeutua kauas. Ja saamme niin uskoa, että siellä, missä on vastaanottavaista uskoa, siellä on valtakunnan työtä.

Tuomas oli poissa muiden joukosta. Raamattu ei meille kerro sitä, miksi Tuomas oli poissa. Muut opetuslapset olivat yhdellä koolla, mutta Tuomas ei siinä ollut, ja Jeesus ilmestyi. Onko niin, että meille varmaan voi käydä niin, että meidän uskomme voi käydä heikoksi, jos emme saa olla yhteydessä toisiin uskovaisiin? Ja nyt kun Jeesus oli ilmestynyt hänen poissa ollessaan, niin hän ei jaksanut uskoa.

Tuomas aivan kuin ei jaksanut sitä uskoa, mitä veljet kertoivat. Jaksaammeko me uskoa sen, mitä Jumalan valtakunnasta meille opetetaan? Vai tuleeko meille sellaisia kysymyksiä mieleen, että lieköhän tuo asia noin, kun minä itse en ole sitä kokenut? Mutta tämä Raamatun paikka meille vahvasti opettaa ja rohkaisee meitä siihen, että me jaksaisimme luottaa ja uskoa myös sen, mitä meille Jumalan valtakunnasta opetetaan.

Se Jumalan valtakunnan saarna ja opetus pohjautuu Jumalan ilmoitukseen, ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan. Se ei ole muutettua tai tähän aikaan paremmin istutettua, vaan se on sitä muuttumatonta Pyhää Jumalan sanaa. Siitä muuten Raamattu meitä vahvasti opettaa, jos lukee kirjan aivan viimeisiä jakeita. Voisi sanoa, että neljä viimeistä jaetta, niin täällä on vahva opetus siitä, että jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämänpuuhun ja pyhään kaupunkiin. Siinä viitataan Ilmestyskirjaan, mutta saamme niin ajatella, että siinä viitataan myös koko tähän pyhään kirjaan. Meillä siis ei ole varaa eikä tahtoa lähteä muuttamaan Jumalan sanaopetusta, vaan tahdomme uskoa sen kokonaisena ja sellaisena kuin se on pyhään kirjaan kirjoitettu.

Ja voimme myös ajatella niin, että tahdomme uskoa niin kuin entiset pyhät ovat uskoneet. He ovat täällä elämänsä aikana uskoneet ja toivoneet, ja niin mekin tahdomme tehdä. Raamattu meitä kehottaa muistamaan entisiä pyhiä. Jos lukee heprealaiskirjettä sieltä luvusta kolmetoista, niin täällä on sanottu kauniisti näin: Muistakaa teidän opettajanne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskovat, ja seuratkaa. Ja ottakaa vaari, millainen loppu heidän menolansa oli.

Tuo opettajat, ketkä ovat meidän opettajiamme? Eivätkö kaikki uskovaiset, vanhempainmme, kaikki ne, jotka meille Jumalan sanaa puhuneet ovat? Tämä siis ei koske vain sananpalvelijan tehtävään asetettuja, vaan kaikki ne entiset pyhät, jotka meille Jumalan sanaa puhuneet ovat. Ja kun tässä sanotaan vielä, että muistakaa millainen loppu meidän menoillaan oli, niin täällä edelleen heprealaiskirjeessä kauniisti sanotaan näin: Uskovina nämä kaikki kuolivat sitä, mikä heille oli luvattu.

He eivät saaneet. He olivat vain epältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa Isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei!

He odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Eli taivaallista isänmaata he odottivat. Saamme niin uskoa, että tämän raamatunkohta ei tarkoita vain ensimmäisen maailman pyhiä, Abelia, Eenckia tai Nooa, tai sitten uskon esikuvaa Aabrahamia tai Saaraa, vaan kaikkia edesmenneitä pyhiä. Kaikki edesmenneet pyhät odottivat parempaa.

Myös tämän pandemian aikana pois nukkuneet rakkaat sisaret ja veljet, jotka aivan kuin hiljaa ovat keskuudestamme pois siirtyneet. Hekin odottivat parempaa. He ovat jo päässeet Vanhurskastelepoon odottamaan sitä ylösnousemuksen a-muotoa, joka kerran koittaa. Raamatussa on kerrottu kuningas Daavidista. Hän suli pientä poikaansa, joka kuoli varsin varhain.

Daavid sanoo, että se poika ei tule minun luokseni, mutta minä menen hänen luokseen. Viime keväänä heräsi kotisijonissa rakas veli, joka pääsi vanhurskasten lepoon. Läheisiään muistutteli: Tulkaa sitten kaikki perässä! Kyllä monet edesmenneet pyhät ovat meille aivan kuin maamerkkeinä. Sinne mekin tahdomme, johon he ovat jo päässeet.

Muistakaamme siis, millainen loppu heidän menoillaan oli. Muuttumaton Jumalan Sana. Se tänäkin päivänä meitä ohjaa oikeaan. Ja niin kuin saamme uskomme ja luotamme, että Jumala henkensä kautta seurakunnassaan puhuu, ohjaa meitä oikeaan taivastiellä niin, että kun kerran tulee meidän vuoromme tästä ajasta siirtyä, niin me pääsemme siihen lepoon, joka on jo ollut maailman alusta asti valmiina. Tätä Jeesuksen antamaa tehtävää, jonka hän tässä opetuslapsilleen uskovaisilleen antoi.

Sitä tehdään edelleen meidänkin aikanamme ja tuo sama anteeksiantamuksen evankeliumi on kuultavana edelleen. Ja niin kuin jo veljen kautta sitä kalliisti kuulimme, niin tahdon myös minä yhtenä palvelijana olla sitä kuuluttamassa aivan Taivaan Isän sydämeltä saakka. Kaikki sanan kuulijat täällä rauhanyhdistyksen toimitalolla tai siellä viestimien äärellä on lupa uskoa synnit anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se on turvallista, kun näin saa olla uskomassa ja luottamassa siihen, että kaikesta huolimatta taivaan Jumala on voimallinen meitä pitämään lapsenaan ja on myöskin voimallinen meitä suojaamaan. Suojaamaan ja turvaamaan omassa elämässämme.

Ei tarvitse murehtien ja pelolla ajatella tulevia päiviä, vaan saa luottaa. Meidän kenenkään elämä ei ole meidän ovissa käsissämme. Toki voimme valintoihin vaikuttaa, mutta loppukädessä meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala. Hän tietää jo ennalta kaikki elämämme päivät. Ei yksikään niistä ole häneltä salassa.

Ja sen tähden on turvallista, kun saa aivan kuin heittäytyä Jumalan hyvän huolenpidon varaan. Tämä tekstissä vielä mainittiin, että kun hän sanoi: Sinä uskot, koska sait nähdä minut, autuaita ne, jotka uskovat vaikka eivät näe. Siitähän se usko on. Me saamme tämän ajan uskovaiset uskoa jo tapahtuneeseen, kun vanhan liiton matkamiehet uskoivat tulevaan ja luottivat. Mutta yhtä kaikki, meillä kaikilla on sama päämäärä.

Me emme ole uskomassa tätä aikaa varten, vaikkakin voimme sanoa, että omakohtainen elävä usko varjelee ja suojelee monelta pahalta. Mutta emme kuitenkaan ole uskomassa tätä aikaa varten, vaan iankaikkisuutta. Eikö se niin, rakas sisareni ja veljeni ole, että sen tähden sinä haluat olla uskomassa, että sinä kerran pääset taivaan kotiin. Se on uskomme päämäärä. Kun me jaksamme säilyttää hyvän omantunnon ja tahdomme kiinni pysyä Jumalan valtakunnassa, niin kerran me pääsemme tuohon iankaikkiseen lepoon, johon jo monet ovat päässeet.

Sen tähden jää vielä uskomaan kaikki synnit anteeksi, raja Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ole turvattu ja ole siunattu. Ja ole vapaa. Taara myös kysyä omalle sydämelleen, että onko minulla lupa jäädä uskomaan omat synnit anteeksi. Näin minä tahdon uskoa yhdessä tämän seurakunnan kanssa.

Jeesuksen nimeen, Aamen. Hiljennytään vielä Herran siunauksen! Herra siunaa meitä ja varjele meitä! Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen! Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun iankaikkinen rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.