Nettiseurat/Seurapuhe Järvenpään RY:llä 14.02.2021 16.01

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljennymme näiden sunnuntaipäivän ja laskiaissunnuntain seurojen aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isämme, me tuomme sinulle kiitoksen siitä, että olet antanut meille tällaisen kauniin talvisen sunnuntaipäivän, laskiaissunnuntain. Vietämme myöskin ystävänpäivää ja haluamme tuoda sinulle, Isä, rakkaan kiitoksen. Rakkaan kiitoksen siitä, että olet antanut meille saattomiehiksi ystäviä. Ja pyydämme, Isä, sinulta sitä, että jos joku kokee, että hänellä ei ole ystäviä, niin olisit tahtosi jälkeen antamassa jokaiselle ihmiselle ystäviä. Ennen kaikkea niitä saattomiehiä, jotka olisivat rohkaisemassa uskon kilvoituksessa kohti sitä iankaikkista päämäärää.

Aivan erityisesti me, Isä, rakas, tänään tuomme kiitoksen siitä, että sinä annoit poikasi, vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, tänne maan päälle kulkemaan sitä rakkauden uhritietä, jolla hän lunasti meille iankaikkisen elämän. Kiitämme sinua valtakunnastasi, jonka hoidossa ja asuvaisena me saamme täällä olla. Sanomme, Isä, rakas, turvallisesti vielä.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan ristiriita. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinuun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään vietämme siis laskiaissunnuntaita. Laskiaissunnuntai ja tämän sunnuntain kirkkovuoden alusta. Aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Yksi tämän päivän evankeliumiteksteistä on kirjoitettu tänne Luukkaan evankeliumiin, sen 18. lukuun, jakeisiin 31 ja 43. Tämä evankeliumiteksti on ensimmäisen vuosikerran mukaan ja luen sen nyt seurapuheen johdannoksi Jeesuksen nimeen.

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: me menemme nyt Jerusalemiin, siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat ihmisen pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään. Ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista. Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään, asia pysyi heiltä salassa. Eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus sanoo.

Jeesus tarkoitti: Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaratilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: Jeesus, Daavidin poika, armahda minua. Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: Daavidin poika, armahda minua.

Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli ja Jeesus kysyi häneltä, mitä haluat minun tekevän sinulle. Mies vastasi: Herra, anna minulle näköni. Silloin Jeesus sanoi hänelle: saat näkösi, uskosi on parantanut sinut. Siinä samassa mies sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Aamen.

Niin kuin tuossa alussa puhuttiin ja kävimme läpi, niin tämän sunnuntain aihehan on rakkauden, Jumalan rakkauden uhritie. Ja voisi sanoa, että tästä käynnistyy kirkkovuodessa eräänlainen taitekohta. Vietämme siis laskiaista, sunnuntaita ja laskiaissunnuntaista seuraavasta keskiviikosta, eli niin sanotusta tuhkakeskiviikosta alkaa neljänkymmenen päivän paasto.

Täällä kirkkovuoden teksteissä lukee, että pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen itsekieltäys. Ja sitten alkaa yksinkertaisen aika. Jeesuksen käännekohta tai julkinen toiminta saavuttaa tietynlaisen käännekohdan. Ja mehän muistamme, ja jos me luemme täältä Raamatusta, tutkisimme ennalta tästä edeltä tekstiämme, niin Jeesushan oli loppujen lopuksi, jos me luemme, että jos me ajattelemme inhimillisessä mielessä, niin aika lyhyen aikaa, vain muutaman vuoden ollut maan päällä ja tehnyt tuota julkista toimintaa.

Hän oli siis kiertänyt ja opettanut, tehnyt erilaisia ihmetekoja, joiden seurauksena sitten oli paljon sellaisia ihmisiä, jotka olivat saaneet parantavan hoidon vapahtajan kautta. Tässä tekstissämme ja kirkkovuoden aiheessa Jeesuksen vaellus tuonne Jerusalemiin alkaa. Ja tällä tiellä juuri ihmisen poika kirkastetaan, kun hän menee tuonne Jerusalemiin.

Jeesus jumalallisella rakkaudellaan ja antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti voittaa jokaiselle ihmiselle elämän. Me tämän päivän matkamiehet ja vaeltajat tarvitsemme silmiemme avautumista, että näkisimme sen, miten Jeesus kärsi meidän puolestamme ja koko maailman puolesta.

Ajattelisin näin, kun tässä kirkkovuoden tekstissä me sanotaan, että vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa. Niin siinä on aivan kuin tämän päivän toiseen teemaan sellainen hyvä johdatus, kun vietämme ystävänpäivää. Vaikkei, jos oikein ymmärsin ja luin, niin sinänsä ystävänpäivällä ei ole kirkollista merkitystä samalla tavalla, mutta se on hyvin tärkeä päivä siinäkin mielessä muistuttamaan meitä Jeesuksen opetuksesta lähimmäisen rakkaudesta.

Mehan muistamme, kun se farisealainen kysyi Jeesukselta, että mitä minun pitää tehdä, että minä perisin iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti tuota kysyjää rakastamaan Jumalaa yli kaiken tai Jumalan sana opettaa, että me rakastaisimme yli kaiken Jumalaa, mutta myöskin lähimmäistä, niin kuin itseämme. Eli nuo Jumalan sanat opettavat meitä siitä, miten meidän tulisi suhtautua ystäviin ja muistaa se, että nuo ystävät, mitä me olemme elämään saaneet, ovat meille Jumalan lahjoja.

Ystävät ovat erittäin rakkaita ja tärkeitä, saattomiehiä. Niitä me jokainen tarvitsemme erilaisissa elämäntilanteissa, niin suruun kuin ilonkin hetkinä. Minua aivan erityisesti ilahdutti, kun tuo Juhaveli soitti minulle viime viikolla, kun mietimme tätä seuratilaisuutta, ja hän kysyi, että haittaako, jos tänne seuratilaisuuteen tulee muutamia ystäviä.

On nimittäin niin, että kun olemme joutuneet ja viettäneet tätä hyvin poikkeuksellista, niin seuraavaa koko ajan, kun sananpalvelijana on joutunut yksin tänne eteen kiipeämään, niin on erittäin mukava se, että täällä seurasalissa on muutama ystävä. Ja ajattelisin näin, että teillä rakkaat ystävät, niin täällä salissa kuin siellä Netissäkin ääressä on se rukous, että Jumala avaisi tuon omalta puoleltaan syntisen ja köyhän tuntuisen palvelijan kautta meille jokaiselle sitä elämänleipää, mitä me tiellä ja matkalla tarvitsemme.

Tätä me saamme rukoilla, että taivaalliselta Isältä, että hän olisi pyhän Hengen kautta avaamassa sanaansa. En malta vielä olla palaamatta tuohon ystäviin. Me tiedämme sen, että kaikilla ihmisillä ei ole ystäviä. Me saamme rukoilla, että Jumala antaisi ihmisille ystäviä ja saamme pitää jokaista ystävää, vaikkei se ystävä olisi uskovainenkaan samalla tavalla uskoisi kuin me, niin yhtä tärkeänä.

Ja saamme rukoilla, että Jumala avaisi tuolle ystävälle, jos sattuu, että hänen sydämeltään puuttuu uskon lahja, niin että hänkin pääsisi osalliseksi tästä iankaikkisen elämän toivosta, jonka omistajina me olemme.

No, jos me nyt menemme tähän tekstimme, jonka luimme, jossa kerrotaan siis tilanteesta, jossa Jeesus oli opetuslasten kanssa matkalla Jerusalemiin. Nämä paaston ajan raamatunkohdat kehottavat ja johdattavat meitä tarkkailemaan Vapahtajan taistelua pimeyden valtoja vastaan ja hänen kulkemaansa tietä kohti.

Että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ja sitten tämä raamatun kohta vakuuttaa meitä: Ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan poikaan.

Tuon rakkauden uhritien alussa, niin kuin tekstimme täällä puhuu, Jeesus kertoi nuille opetuslapsilleen, miten tuolla Jerusalemissa tulee käymään. Jeesus kertoi, että tuolla Jerusalemissa käy toteen se, mitä kaikki profeetat, tai mitä profeetat olivat ennustaneet ja kirjoittaneet ihmisen pojasta ja hänen elämästään: syntymästä, julkisesta toiminnasta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Jeesus tässä tekstissämme kertoo lyhyesti, mikä häntä tuolla Jerusalemissa odottaa. Häntä odotti siellä kiinniotto, häväistys, ristiinnaulitseminen ja kuolema. Ja sitten hän kertoo, että kuolemassa on jokainen, joka on kuitenkin kokeillut. Mutta ennen kaikkea, tuon rakkauden uhritien päässä odotti kolmantena päivänä auringon nousu, ylösnousemus ja elämä.

Nämä kaikki on Jumalan sanassa kirjoitettu. Ja jos me täältä Jesajan kirjasta katsomme, kuinka Jesaja kuvaa tätä kaikkea täällä 53. luvussa, kun hän kirjoittaa: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä pidä. Ja kuitenkin hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta. Luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan.

Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet, ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet, hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha hänen haavojensa hinnalla, me olemme parantuneet.

Ajatelkaa, rakkaat sanankuulijat, satoja ja satoja vuosia aikaisemmin, kun Vapahtaja tuli tänne maan päälle, niin profeetat ennustivat siitä, kuinka Vapahtajalle tulee tuolla Jerusalemissa käymään. Tämä kaikki, mitä tuli tapahtumaan ja tulee tuolla tapahtumaan, sisältyivät Jumalan pelastussuunnitelmaan, joka oli valmistettu ihmiselle.

Paavali korintolaiskirjeessään avasi ja kertoi siitä, että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. Hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. Ja me muistamme niidenkin tapahtumien jälkeen, hän ilmestyi Kephakselle ja sitten niille kahdelle toista. Nämä kaikki olivat Jumalan sanassa kirjoitettu jo ennen Vapahtajan syntymää. Ja näin kirjoitusten mukaisesti nämä kaikki myöskin tapahtuivat.

Mikä oli opetuslasten reaktio tähän Jeesuksen sanomiseen? Eivät opetuslapset ymmärtäneet Jeesuksen puhetta. Ajatelkaa, ei se ollut ensimmäinen kerta, kun Jeesus tästä asiasta puhui. Vaan aivan niin kuin tämä tekstimme otsikkokin kertoo, Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan.

Me muistamme, kuinka Jeesus ensimmäisen kerran opetuslapsilleen puhui kuolemastaan, kun Pietari tunnusti Jeesuksen Messiaaksi. Silloin täällä Matteus 16. luvussa kertoo, kuinka Jeesus ensimmäisen kerran muistutti opetuslapsiaan tuosta edessä olevasta tapahtumasta.

Me muistamme, kuinka Pietari silloinkin kiivastuksissaan vastasi Jeesukselle, kun hän kertoi, että Jumala varjelkoon, sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra. Niin me muistamme, mitä Jeesus vastasi silloin Pietarille hyvin kovastikin: Väisty tieltäni, saatana. Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.

Tällä tavalla Jeesus halusi olla kuuliainen tuolle Jumalan antamalle tehtävälle. Nyt hän muistutti opetuslapsiaan tässä tekstimme alkuosassa siitä, että nyt se kaikki kävisi toteen. Mutta tuo asia ei vieläkään kirkastunut noille opetuslapsille ja he eivät käsittäneet sitä, mitä Jeesus tarkoitti.

Onhan niin, että sanankuulija yhdessä minun kanssa, eikö ole sillä tavalla, että emme me aina käsitä mitään, mutta tuo Jumalan sanan kohta haluaa meille olla opettamassa ja sanomassa. Mutta on hyvin lohduttavaa, kun me tutkimme tätä Raamattua, niin täältä Johanneksen evankeliumista löytyy kohta, jossa Jeesus lohduttaa, ja kun hän käsittää, niin hän kertoo, että Jumala on kukin, joka on kukin.

Lohduttaa näitä opetuslapsiaan, kun hän heille jää hyväispuheessaan kertoo tulevista asioista. Lohduttaa näitä murheellisia opetuslapsiaan taivastoivolla, kertomalla isän kodista ja siellä olevista asuinsijoista. Jeesus puhuu, että kun hän kertoo, että isä on kukin, joka on kukin, joka on kukin, niin hän kertoo, että isä on kukin, joka on kukin.

Jeesus puhuu täällä opetuslapsille, mutta myöskin meille tämän päivän Jumalan lapsille: Älköön sydämenne olko levoton, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun isäni kodissa on monta huonetta. Enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan, minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen siten, että tulen takaisin. Minä olen sinua valmistautunut. Mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minä olen.

Te tiedätte kyllä tien sinne, minne minä menen. Me muistamme, kuinka Tuomas epäili ja kyseli, että missä on se tie, että mitenkä me voisimme sen tietää. Niin Jeesus itse vastasi siihen, että minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani. Eli tie taivaaseen, iankaikkiseen elämään kulkee Jumalan uhritien toteuttajan, vapahtajan, Jeesuksen sylin kautta. Vain hänen kauttaan.

Sitten Jeesus puhui, myöskin kun hän lohdutti noita opetuslapsiaan ja myöskin meitä, tämän päivän Jumalan lapsia, että mistä me saamme sen voiman ja ymmärryksen, millä me vajavaisesti ymmärrämme näitä raamatun kirjoituksia. Juuri näitä. Juuri sillä tavalla, kuin on tarpeellistakin ymmärtää. Ei nämä kaikki asiat meille avaudu, mutta niistä avautuu juuri sen verran, kuin on tarpeellistakin.

Ja Jeesus lupaa täällä omilleen lupauksen pyhästä Hengestä. Kun hän sanoo, että jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn isän puhutteeksi. Ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on totuuden henki. Maailma ei henkeä voi saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Me muistamme myöskin sieltä Matteuksen evankeliumista, sieltä lopusta, kuinka Jeesus lupasi olla joka päivä meidän kanssamme maailman loppuun asti. Ja niin se on tänäkin päivänä, että itse elämän Herra Jeesus Kristus on meidän keskellämme täällä, tänä päivänä virvoittamassa ja lohduttamassa meitä.

Sitten Johannes kirjoittaa tästä puolustajasta: Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. En sellaista, jonka maailma antaa. Olkaat rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Tämä Pyhä Henki, lohduttaja, josta Johannes kirjoittaa, on niin kuin tuossa äsken kävimme läpi, myöskin meidän oppaanamme tiellä ja matkalla. Pyhän Hengen kautta meille avautuu uskon salaisuus. Ja sen vain saa omistaa sellainen ihminen, jonka sydämellä on elävä usko.

Eikö ole lohdullista ajatella, että tuon Pyhän Hengen kautta meille avataan juuri sen verran, kuin on tarpeellista. Kun köyhä sananpalvelija veli tänne eteen tulee niin. Hänen rukouksensa on se, että meidän rukouksemme on se, että Jumala avaisi sanansa juuri sen verran, kun tarpeelliseksi näkee. Ja tähän me uskomme ja luotamme, että Jumala pyhän Hengen voimalla antaa jopa kerta sen määräosan, minkä hän tarpeelliseksi näkee.

Ei opetuslapset ymmärtäneet tuota Jeesuksen uhritietä. Minusta virsirunoilija on hyvin kauniisti kirjoittanut, kun eihän mekään ihmisjärjellä tätä ymmärretä. Aivan kuin kysymyksen muotoon, että: Minkä tähden kaiken vaivan Jeesus kärsinyt on niin? Rakkaudestansa aivan meihin kurjiin syntisiin. Jeesus astui kuolon vaivaan avasekseen meille taivaan. Meidän tähden kärsi niin Jumalan rakkaus.

Aivan niin kuin tuossa pienois-evankeliumissamme luimme, näkyy meitä syntisiä ihmispoloisia kohtaan. Hän on rakastanut jokaista ihmistä. Antoi oman poikansa tänne maan päälle, että kaikki ihmiset saisivat iankaikkisen elämän ja uskoisivat syntinsä anteeksi.

Meidän tekstimme jälkimmäinen osa kertoo syntien anteeksiantamisesta. Jeesus parantaa sokean kerjäläisen. Tuossa näkyy Jeesuksen rakkaus syntistä ihmistä kohtaan.

Me tiedämme Jumalan sanasta, että Jumala vihaa syntiä, mutta hän aivan erityisesti rakastaa syntistä ihmistä. Tekstimme kertoo miehestä, joka oli ollut sokea. Hän oli tien vieressä ihmettelemässä väen paljoutta. Ja kun hän sai selville, mitä tuolla väkijoukossa tapahtui, hän huusi: Jeesus Daavidin poika, armahda minua.

Monet halusivat estellä tuolta huutoa, mutta hän huusi vain entistä kovemmin: Daavidin poika, armahda minua. Tuo mies oli kuullut ennustukset, kun hän käytti tuota sanaa: Daavidin poika, armahda minua. Ja hän sanoi: Minua. Ja hän sanoi: Mitä Jeesus teki? Mitä hän teki? Jeesus teki juuri sen, mitä varten hän oli tullut tänne maan päälle.

Hän pysähtyi ja käski tuoda tuon miehen luokseen ja kysyi häneltä: Mitä haluat minun tekevän sinulle? Tuohon tuo mies vastasi: Herra, anna minulle näköni. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Saat näkösi, uskosi on parantanut sinut.

Jeesuksella oli yksi kysymys. Se kysymys oli: Mitä sinä haluat minun tekevän sinulle? Hänellä oli tullut hätä tuolla miehellä ja hän sanoi. Voisi sanoa, että hänellä oli tullut etsikon aika. Itse elämän Herra Jeesus kulkee viereltä. Siellä on apu hänelle. Siksi hän halusi, että vapahtajan syli tulee ja apu hänen lähelle.

Hän sai moninkertaisen avun. Hän sai moninkertaisen avun. Hän sai ajallisen näkönsä, mutta paljon enemmän. Mitä Jeesus tuolle vastasi? Uskosi on parantanut sinut.

Ajatelkaa, rakkaat sanankuulijat, ajallisen sokeuden lisäksi tuo mies parani ennen kaikkea hengellisestä sokeudesta. Hän sai ajallisen näkönsä, mutta paljon enemmän. Uskosi on parantanut sinut.

Ajatelkaa, rakkaat sanankuulijat, mitä Jeesus tuolle vastasi: Uskosi on parantanut sinut. Ajatelkaa, rakkaat sanankuulijat, hän sai vapahtajan kädestä, vapahtajan sanoilla synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tuon miehen sydämen täytti ilo. Tuon miehen sydämen täytti ilo. Samanlainen ilo kuin kohtasi noita kedonpaimenia, kun hekin saivat oman silmin nähdä vapahtajan siellä joulun seivessä.

Tuo ilo oli vilpitön. Hän sai sydämelleen elävän uskon. Jeesus. Tekstimme opettaa: Jeesus Daavidin poika armahtaa. Näin kävi tuolle sokealle miehelle.

Mutta me saamme täältä Raamatusta monien todistuksien kautta lukea, että Jeesus tuon ajallisen toimintansa aikana paransi useita sairaita, sokeita, mykkiä, erilaisten sairauksien keskellä olevia.

Me muistamme, kuinka Johannes lähetti opetuslapset kysymään Jeesukselta, että oletko nyt se. Niin Jeesus itse siihen vastasi. Ja sitten hän sanoi, että menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat. Kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Se ilosanoma on, että saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tuo Daavidin poika, vapahtaja Herra Jeesus, armahtaa vielä tänäkin päivänä. Jeesus armahtaa, virvoittaa uskon tiellä kulkijaa.

Tänäkin päivänä, rakas kuulijani, sisareni ja veljeni, on lupa uskoa synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Olla turvallisella mielellä ja kulkea itse elämän Herran Jeesuksen viitoittamaa tietä. Sitä tietä, jossa on tie, totuus ja elämä.

Mutta nyt minä haluaisin arkana ja alhaalta päin lähestyä myös sinua, rakas ystävä, josta tämä seurapuhetta on kuuntelemassa sellainen ihminen, jonka sydämeltä on elävä usko kadonnut.

Se on nimittäin totta, että Daavidin Herra armahtaa sinuakin tänä päivänä. Kun elämän Herra Jeesus armahtaa, hän ei armahdakselle laita ehtoja. Kyse on siitä, että sinä haluat uskoa, omat synnit ja epäuskon anteeksi ja haluat astua sisälle Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan.

Saatat olla heränneellä tunnolla. Ei ole sattumaa, että Jumala on johdattanut sinut kuuntelemaan tätä seuralähetystä. Se on Jumalan johdatusta. Siinä ei ole ihmisjärjellä mitään tekemistä. Sinun elämässäsi on tullut samanlainen etsikon aika kuin tuolle sokealle kerjäläiselle.

Kiitos. Jumalan sana kehottaa: Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tee parannus ja usko evankeliumi.

Eikö ole hyvin puhutteleva kohta Jumalan sanassa se, kuinka Jeesus, kun hän siellä ristin rakkauden uhritien lopussa, keskimmäisellä ristillä, ristillään ollessaan, hänen molemmilla puolillaan oli kaksi ristin ryöväriä.

Mitä tuolloin tapahtui? Se toinen ryöväri sai Jumalalta voiman ja ymmärryksen, että todella tuossa keskimmäisellä ristillä on itse elämän Herra Jeesus Kristus. Ja nyt on hänen kohdallaan koittanut etsikon aika.

Mitä tuo mies kysyy Jeesukselta? Tuo mies kysyy: muista minua kun tulet valtakuntaasi. Mikä oli Jeesuksen vastaus? Ei ruennut Jeesus kyselemään, mitä syntejä olet tehnyt. Oli vain tarjolla evankeliumin ilosanoma ja lupaus siitä, että sinä olet minun kanssani tänä iltana isän kodissa.

Sen takia sinulle, rakas ystävä, joka kenties olet heränneellä tunnolla, mutta et saa voimaa pyytää omalle kohdallesi syntejä ja epäuskon syntiä anteeksi. Kenties sielunvihollinen rakentaa sellaisia esteitä eletystä elämästä, että sinä olet niin hirvittävästi tehnyt syntiä, että ei tuollaisella ihmisellä ole lupaa.

Mutta et saa voimaa pyytää omalle kohdallesi syntejä ja epäuskon syntiä anteeksi. Saada syntejä anteeksi. Kannattaa muistaa, että se on sielunvihollisen tekstiä ja se on valetta.

Tuo ristin ryövärin kohtalo on esimerkki siitä meille, kuinka Jumalan valtakunnasta saarnataan katuvalle ihmiselle: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja tällä tavalla sinä pääset osalliseksi elävästä uskosta, joka liittää sinut sisälle Jumalan valtakuntaan, jossa sinä saat kokea sitä vanhurskautta, rauhaa ja iloa.

Ja se Pyhä Henki on sinulla oppaana elämässäsi. Sen takia, joka tätä seurapuhetta kuuntelee, yksikin sellainen ihminen, joka kokee, että minun sydämeltäni puuttuu, olen menettänyt kenties lapsuuden uskoni, niin usko kaikki synnit epäusko, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Lähde seuraamaan elämän Herraa ja hänen omiaan täällä maan päällä. Tällä tavalla sinä saat sydämellesi uskon lahjan, lahjavanhurskauden, toivon iankaikkisesta elämästä ja ennen kaikkea osan ja osallisuuden tuosta rakkauden uhritiestä ja rakkauden lahjasta.

Niinkuin tämän päivän yksi lukukappaleista tuolta tuttu korintolaiskirjeen teksti meille sanoo: Siis tulevat nämä usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus. Sanankuulijat, sisaret ja veljet, mekin saamme nyt jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi. Te pienet tytöt ja pojat ja isät ja äidit ja vanhemmat, kaikki saatte jäädä turvallisesti uskomaan: synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Olla tällä tavalla turvallisella mielellä.

Saamme turvallisesti olla muistamassa tuota Jumalan rakkauden uhritietä, jota elämän Herra kulki tuonne Jerusalemiin ja jossa hän valmisti meille iankaikkisen elämän. Olkaa turvallisella mielellä. Synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tällä tavalla kun me uskomme, niin me pääsemme taivaan kotiin. Omalle kohdallekin haluan kysyä, että saanko minäkin uskoa kaikki omat syntini anteeksi. Näin minä haluan yhdessä teidän kanssanne uskoa. Kiitos.

Jäämme Jumalan ja hänen armonsa siunattuun suojaan. Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme vielä virren sanoin loppurukoukseen:

Väsyneitä, uupuneita, yhä kutsut luoksesi. Raskaan kuorman kantaneita etsii Jeesus katseesi. Levon anna sielullenne, tulkaa kaikki levätkää. Lohduksenne turvaksemme, kuulkaa sanaa lempeää. Auta, että kohtaisimme kuorman alla kulkevat, vaivain taakkaa jakaisimme, niin kuin itse opetat. Anna, Jeesus, elämäämme rohkeutta toivoa. Lähellesi heikot jäämme, lisää meille uskoa. Auta meitä vaeltamaan tietä rakkaan sanasi. Uupuneina uskaltamaan tulla aina luoksesi.

Kiitos, että kantaaksesi otat kaikki murheemme. Suojaan suureen rakkauteesi suljet kaikki vaiheemme.

Sanomme vielä: Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.