Seurapuhe Oulun RY:llä 18.07.2021 16.57

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen aloitamme seurat yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaallinen Isä, me olemme armostasi saaneet tulla yhdelle koolle, yhdelle koolle, johon me olemme kaivanneet pitkän aikaa. Me olemme nyt kuitenkin armostasi saaneet näin kokoontua. Sinä olet antanut tänä kesänä aivan erityisen kauniin sään pitkän aikaa, josta me sinua kiitämme ja josta olemme saaneet runsaasti nauttia.

Tälläkin hetkellä meidän sydämestämme ennen muuta nousee pyyntö sinulle, että sinä olisit avaamassa meille, jokaiselle sanankuulijalle sen mukaan, kun sinä hyväksi näet, ennen kirjoitettua sanasi niin, että me saisimme sanastasi tulla rohkaistuksi ja lohdutetuksi ja myöskin neuvotuksi taivaan tien kilvoittelussa.

Ja me isä myöskin pyydämme, että jos tänä päivänä sanankuulossa on joku ystävä, joka ei vielä ole uskomassa, että taivaallinen Isä saisi olla armossa kautta kutsumassa sinua rakkaasti valtakuntaansa ja että sinä ottaisit tuon anteeksiantamuksen evankeliumin vastaan, joka on voimallinen siirtämään ihmisen pimeydestä valkeuteen, sielun vihollisen valtakunnasta Jumalan rakkaampaan valtakuntaan.

Me pyydämme, Isä, että sinä tänä kirkastussunnuntaina olisit kirkastamassa valtakuntaasi sen kalleutta jokaiselle meille. Ja siksi me pyydämme, että sinä sanasi jälkeen olisit avaamassa. Aamen.

Tämän kirkastussunnuntain saarnateksti, varsinaisesti evankeliumiteksti, on Luukkaan evankeliumista, mutta luen tämän saman paikan Markuksen evankeliumin mukaan. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen pois toisten luota. Sillä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä. Ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisena, ettei kukaan vaatteen valkaisia maan päällä voi sellaista saada aikaan.

Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses. Ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle, "Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Hän ei itse tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.

Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä." Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Kun he laskeutuivat vuoren rinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään, ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. He pitivät Jeesuksen sanat mielessä ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin. "Elia tuleekin ensin," hän vastasi, "ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa? Kuulkaa, mitä sanon: Elia on jo tullut. Ihmiset vain tekevät hänelle mitä tahtovat, niin kuin hänestä on kirjoitettu." Aamen.

Tämän kirjoittaja on siis Markus. Markuksesta Raamatun sanakirja, jonka on kirjoittanut arkeologi ja Raamatun tutkija Aapeli Saarisalo, kertoo jonkin verran. Tuo Markus oli syntynyt Tyreen aikoina ja luultavasti hänen isänsä kuoltua, missä perhe nimittäin siinä vaiheessa asui Kyproksella. Isän kuoltua äiti ja poika muuttivat Jerusalemiin. Äiti oli varakas ja hän osti itselleen Jerusalemista ison talon.

Ja kun sitten nämä, tätä ei Aapeli Saarisalo kerro, mutta siitä on helppo vetää johtopäätös, että kun sitten äiti, jonka nimi oli Maria, niin kuin monella muullakin Marialla oli, kun he saivat parannuksen armon, niin tuo koti oli hyvin usein Jerusalemissa Jumalan lasten kokoontumispaikka. Siellä muun muassa Jeesus asetti ehtoollisen, se ei ollut viimeinen ehtoollinen opetuslastensa kanssa.

Markus oli nuori mies Jeesusta nuorempi, eikä Markus kuulunut Jeesuksen opetuslapsiin. Kuitenkin on nähtävissä, että Markus tunsi hyvin muita Jumalan lapsia, ja toki senkin takia, että koti oli usein uskovaisten vierailupaikka.

Täällä Markuksen evankeliumissa kerrotaan sellainen mielenkiintoinen asia, josta kukaan muu evankelista ei kerro. Nimittäin silloin, kun Jeesus oli asettanut ehtoollisen ja Jeesus lähti opetuslasten kanssa ketsemaan. Meilläkin Raamattu kertoo, kuinka Jeesuksella ensin oli rukoustaistelu, jonka aikana opetuslapset nukkuivat, vaikka Jeesus pyysi valvomaan hänen kanssaan.

Ja kun sitten Juudas Iskariot tuli sotilaiden kanssa pidättämään Jeesusta, niin silloin opetuslapset pakenivat, kukin tahollensa. Ja siellä oli mukana myöskin Markus. Ja perimätiedon mukaan Markus on itsestään kirjoittanut tänne omaan evankeliumikirjaansa kaksi jaetta.

Täällä sanotaan, että Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni. Niin siinä tilanteessa, jolloin Jeesus oli otettu kiinni, otettiin Markus kiinni. Mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Ja tätä siis eivät muut evankelistat kerro. Ja nyt perimätiedon mukaan tuo nuori mies olisi ollut Markus.

Markus myöhemmin oli hyvin läheisessä yhteistyössä erityisesti Pietarin kanssa. Ja on sanottu, että Markus olisi ollut Pietarin opetuslapsi. Hänellä oli aivan ilmeisesti hyvä kielitaito. Hänellä oli hyvä muisti. Ja aikanaan, kun Jeesus oli astunut ylös taivaaseen ja alkoi evankeliumin työ apostolien kautta, niin Pietari oli hyvin paljon Roomassa. Ja siellä Markus oli hänen mukanaan.

Ja Markus hyvän muistisena kuunteli tuon Pietarin puheita ja kirjoitti muistiin. Niin, että nämä muistiinpanot lopulta muodostivat sitten tämän Markuksen evankeliumin. Ja tämä syntyi Roomassa olevien nimenomaan pakana-kristittyjen toivomuksesta. Siis he halusivat itselleen jonkinlaisen kokonaiskuvan Jeesuksen julkisen toiminnan ajalta.

Raamatussa kerrotaan toki Markuksesta muutakin, mutta siihen emme nyt lähde.

Tämä kirkastussunnuntai ja teksti on sellaisesta Jeesuksen julkisen toiminnan ajankohdasta, että Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänet otetaan kiinni ja surmataan. Ja siksi täällä oli, johon tulemme, jos Jumala suo, no kolme opetuslasta, jotka olivat kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

Ja he keskenään juttelivat, että mitä oikein kuolleista ylösnouseminen voisi merkitä. Me muistamme Raamatusta sen, että noilta ajoilta, jolloin Jeesus puhui kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemisestaan, niin opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä se Jeesus oikein puhuu.

Täällä kahdeksannen luvun puolella kerrotaan siitä, kuinka Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, kenenkä ihmiset sanovat minun Ihmisen Pojan olevan. Olemme monesti varmaan kuulleet seurassa puhuttavan tuosta kohdasta, jolloin Pietari vastasi, että luetteli useita profeettoja, että tällaiseksi sinua sanotaan.

Jeesushan kysyi sitten opetuslapsilta, että kenenkä te sanotte minun olevan. Pietari aina sanaa valmiina ja nopeana vastasi, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Niin siihen Jeesus sanoi, että ei lihaa eikä veri sinulle tätä sanonut, vaan minun taivaallinen Isäni.

Ja jos me tätä ajattelemme, niin... Oli hyvin samanlainen tilanne syntynyt myöhemmässä vaiheessa Jeesuksen julkisessa toiminnassa, kun Jeesus puhui siitä, että hän on hyvä paimen. Ja kuinka lampaat kuulevat hänen äänensä.

Mutta sitten kun nuo... jälleen kerran siinä joukko fariseuksia kertyi Jeesuksen ympärille ja kysyivät, että... kuinka kauan sinä oikein kiusaat meitä, että jos sinä olet Kristus, niin sano sen meille selkeästi. Aivan kuin, että todista se nyt meille.

Niin Jeesus sanoo, että minä olen sen teille sanonut, mutta ette usko. Sillä te ette ole minun lampaitani.

Pyhä Henki on sellainen opettaja, että se avaa... niin kuin me uskovaisena tiedämme sen, se avaa uskomisen salaisuutta ja... kun epäuskoinen ihminen ajattelee, että jos heidän keskellään nyt oli Jeesus ihmisenä, niin miten he voisivat uskoa sen, että Jeesus onkin Jumalan Poika.

Mutta kun opetuslapset vastasivat omalta puoleltaan, oman uskonsa mukaan, niin Jeesus sanoi sen, että sen minun taivaallinen Isäni avasi teille.

Aivan samalla tavallahan, veljet ja sisaret, on myöskin Jumalan valtakunnan olemus, että kun me ajattelemme tänäkin päivänä epäuskoista ihmistä, niin ei se toisaalta ole ollenkaan ihmeellistä, että he eivät voi käsittää, että vain yhdellä tavalla voi tulla autuaksi. Että vain yhdessä joukossa pelastutaan.

Ja siksi epäuskoiset ihmiset taistelevat tätä vastaan. Paavalikin sanoi sitä, että silloin kun hän oli vielä epäuskoinen, hän vainosi Jumalan lapsia, kun hän teki sen tietämättään epäuskossa.

Niin epäusko on sellainen pimeys, että ei ihminen voi käsittää uskomisen asiaa. Mutta kun ihminen saa parannuksen ja uskomisen armon, niin ei.

Jos me ajattelemme teitäkin, rakkaat veljet ja sisaret, jotka... Mä kyllä ajattelen, että monet teistä olette saaneet varjeltua lapsuuden uskossa, mutta...

Mutta jos ajattelen itseni lisäksi teitä, jotka olette maailmasta saaneet parannuksen armon, ei teille sen jälkeen, kun te evankeliumin te ja minä evankeliumin otimme vastaan, ei meille tarvinnut selittää, että tämä nyt tarkoittaa sitä, että sinun pitää ymmärtää, että vain tässä joukossa tullaan autuaksi.

Ei, vaan meille tuli kotiopettaja Pyhä Henki. Jumalan terveellinen armo lähti meitä opettamaan Jumalan valtakunnan asumisessa. Se liitti meitä toisiimme ja näkyi jo heti rakkaus Jumalan lasten keskelle, että ne toiset uskovaiset olivat niin läheisiä ja rakkaita.

Vaikka niin kuin me olemme monesti saaneet sen todeta, että kun me jonkun uskovaisen tapaamme, jota emme entuudestaan ole tunteneet, kun me ymmärrämme sen, että me olemme saman taivaallisen Isän lapsia, niin tuntuu niin kuin olisimme aina toisemme tunteneet.

Nyt Jeesus otti nuo kolme opetuslasta mukaansa ja muut opetuslapset jäivät sinne, missä he silloin olivat. Jeesus otti nämä kolme opetuslasta ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

Siellä tapahtui sellainen asia, jota nuo opetuslapset eivät voineet etukäteen millään ymmärtää, ja jonka ymmärtäminen jälkeenpäinkin oli mahdollista vain uskon kautta.

Kun ne pääsivät sinne vuorelle, niin Jeesuksen vaatteet alkoivat hohtaa kirkkaan valkoisena. Ja niin kuin Markus sanoo tässä, että niin valkoisena, ettei kukaan vaatteen valkaisia maan päällä voi sellaista saada aikaan.

Ja sitten Jeesuksen lisäksi heille ilmestyi Elia ja Mooses. Ja muistaakseni, olikohan se nyt Luukas, joka kertoo tästä niin, että nämä Elia ja Mooses näkivät kunniassa. Eli nämähän olivat jo päässeet perille aikoja aikoja sitten.

Ja siellä nämä kolme keskustelivat. Ja ajattelen niin, että ehkä siellä nimenomaan Mooses ja Elia puhuivat Jeesukselle ja kyselivät ja keskustelivat. Ei mistä tahansa asiasta, vaan siitä, mitä kohta on tapahtuva Jerusalemissa.

Te veljet ja sisaret, muistatte, että kun Pietari sitten myöhemmin oli Korneeliuksen kodissa seuroja pitämässä, niin Pietari ensin puhuu ja kertoo Jeesuksen julkisesta toiminnasta, mitä Jeesus teki.

Ja sitten Pietari tulee aivan kuin ydinkohtaan tuossa puheessa ja sanoo näin: "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka hänen päällensä uskoo, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman."

Kun me luimme Vanhaa Testamenttia, niin ainakin itsellä tulee mieleen se, että siellä on jollakin tavalla aivan kuin kätkettynä, toisin kuin tänä päivänä, kun me saarnamme Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, niin siellä Vanhan Testamentin puolella ei välttämättä käytetty samoja sanoja.

Tiettävästi nämä sanat otettiin sanoina käyttöön lestadiolaisuuden aikana Juhani Raattamaisen ensimmäisen kerran käyttöön. Mutta evankeliumi ei ole kiinni sanoissa, vaan siinä hengen ilmoituksessa, siinä sisällössä, että Pyhä Henki Jumala julistaa hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Siis kaikki profeetat todistavat, siis Vanhan Testamentin profeetat todistivat, että joka uskoo Jeesuksen päälle, Jeesuksen päälle, joka oli syntyvä vasta satojen tai tuhansien vuosien kuluttua, niin tuo Jeesuksen päälle uskomalla, uskoen sai syntinsä anteeksi.

Ja nyt kun tuolla kirkastusvuorella ovat Mooses ja Elia, niin me näemme, että kyllä ne ovat olleet uskomassa ihan samalla tavalla kuin mekin tänä päivänä.

Muistamme Mooseksen kansanjohtajana ja samalla myöskin lain edustajana, mutta me tässä yhteydessä korostamme sen, että ei Mooses tullut autuaksi sen tähden, että hänkään olisi kyennyt kymmenen käskyn lakia pitämään.

Ei, vaan hänenkin tarvitsi armosta uskoa. Mutta Mooses uskoi niin kuin mekin, ja kun Elia sitten profettaen aikana puhui, muistamme sen, kuinka esimerkiksi Elia taisteli Baalin profeettoja vastaan, niin Jumalan hengen voimalla hän taisteli ja kilvoitteli Jumalan joukossa.

Sitten tuli pilvi, joka varjosi Jeesuksen, Elian ja Mooseksen, ja tuosta pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä." Se oli Jumalan puhetta.

Minä ajattelen, että varmaan tuo Jumalan sanojen kuuleminen, siis äänellinenkin kuuleminen, oli sellainen tapahtuma, että se jätti koko loppuelämän ajaksi noille kolmelle opetuslapselle mieleen sen puhuttelun ja sen pyhyyden tunteen, mitä he kokivat kirkastusvuorella.

Sitten tässä sanottiin sillä tavalla, että Pietari sanoi Jeesukselle, "Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä." Itse olen, en ole oikein ymmärtänyt, mitä se tällä tavalla ilmaistuna tarkoittaa, mutta sen minä ymmärrän, miten Biblia, siis vanha raamatunkäännös 1700-luvulta, joka on meidän varsinainen saarnaraamattumme, niin se sanoo näin Pietarin sanoina: "Herra, meidän on tässä hyvä olla."

Eikö olekin, veljet ja sisaret, helppo yhtyä noihin Pietarin sanoihin, vaikka kysymys onkin siitä, että se kuvaa sitä, kuinka joskus me saatamme kokea sellaisen hetken, jolloin Jumalan sana tulee niin lähelle meitä, että me aivan tuntemusten puolelta saamme maistaa taivaan esimakua.

Mutta uskohan ei ole tuntemisissa, mutta Jumala joskus antaa ja voi antaa tällaisia hetkiä.

Mutta sitten tapahtui se, että palattiin arkeen. Elia ja Mooses katosivat näkyviltä. Ja Jeesus oli opetuslastensa kanssa siellä.

Palattiin arkeen, niin kuin meidän uskovaisten elämä yleensä on arkikristillisyyttä.

Sitten lähdettiin palaamaan pois vuorelta. Jeesus sanoi noille kolmelle opetuslapselle, että älkää kertoko kenellekään tästä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista.

Ja siihen sisältyy sitten nämä sanat, joita jo aikaisemmin lainasin, että ensinnäkin nuo opetuslapset pitivät Jeesuksen sanat mielessään, mutta sitten myöskin pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.

Eihän se avautunut ollenkaan noille, mutta kyllä ne ymmärsivät sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista.

Mutta sitten tämä, jonka kolme jaetta, jotka luin, jotka eivät varsinaisesti tuohon kirkastusvuoren tapahtumaan liittyneet, niin näyttää siltä, että tuo matka vuorelta oli sen verran pitkä, että kyllä siinä keskusteltiin vielä lisää.

Opetuslapset nimittäin kysyivät Jeesukselta, että eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin. Ja se varmasti noiden opetuslasten mieli oli kovasti hämmentynyt.

He olivat saaneet olla todistamassa jotain sellaista, jota kukaan ihminen ei ennen ollut voinut nähdä. He olivat saaneet tämän ihmeellisen hetken kokea, jolloin Jumala itse antaa taivaasta todistuksen omasta pojastaan.

Mehän muistamme sen, että kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, niin silloin hän, Johannes Kastaja, kastoi Jeesuksen Jordan-virralla. Ja Pyhä Henki kyyhkysen muodossa laskeutui Jeesuksen päälle.

Ja silloin kuului taivaan Isän ääni: "Tämä on minun rakas poikani, johon minä mielistyin, kuulkaa häntä."

Niin, eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin. Ja siellä näyttää siltä, että tuon ajan Israelissa oli lainopettajien keskuudessa tällaista keskustelua. Ne miettivät, että mitä oikein tapahtuu.

Ensinnäkin oli aikaisemmin se, että eivät ne vähimmossakaan nämä epäuskoiset lainopettajat uskoneet, että Jeesus on Jumalan Poika, vaan ajattelivat, että kyllä se joku profeetta on.

Niin nyt ne olivat pähkäilleet sitä, että eikö Elian pitänyt tulla ensin.

Niin Jeesus sanoi, että Elia tuleekin ensin ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa.

Tästä ei keskusteltu enemmän, mutta Jeesus tämän aivan kunnolla opetuslapsille sanoi, että muistakaa tämäkin, että näin aikanaan tapahtuu.

Ja sitten tuohon Eliaan Jeesus vielä palaa: "Kuulkaa mitä sanon. Elia on jo tullut. Ihmiset vain tekivät hänelle mitä tahtovat, niin kuin hänestä on kirjoitettu."

Ja edes toinen evankelista sanoo tässä yhteydessä, että silloin nuo opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen puhuvan Johannes Kastajasta.

Niin Johannes Kastaja oli Jeesuksen edellä juoksija.

Mutta kaikessa näkyy se, että kyllä tuon ajan hengellisessä maailmassa ja varmasti tämänkin päivän hengellisessä maailmassa ihmiset miettivät kovasti Raamatun kirjoituksia, vetävät niistä johtopäätöksiä itselleen.

Mä muistan vuosien ja vuosien takaa niin erään selityksen kuulleeni, että kun Jeesus puhuu siitä, että kun te näette, siis lopun ajasta, että kun te näette fiikunapuun puhkeavan, niin tietäkää, että suvi on läsnä.

Niin tällaista selitystä sitten oli ihmisillä, että se tarkoittaa sitä, että moni valtakunta saa itsenäisyytensä. Ei sillä ole mitään tekemistä kyllä raamatullisten tapahtumien kanssa, siis sillä selityksellä.

Mutta siis ulkopuolella Jumalan valtakunnan ihmisillä on omia selityksiään, ja varmasti on paljon myöskin sellaista pelkoa ja hätää ehkä tämän pandemiankin aikana, että mitä tässä oikein maailmalle tapahtuu.

Ja jos lähtee sille tielle ja miettii sitten, että miksi niin paljon on mullistuksia, luonnon mullistuksia maailmassa, mitä tämä kaikki oikein merkitsee.

Ei meidän Jumalan lapsena tarvitse lähteä sille tielle hätäilemään ja pelkäämään, sillä me saamme turvallisesti aina muistaa, että kaikki on taivaallisen Isän kädessä.

Ja tärkeintä jokaiselle meille on se, että me saamme päivittäin ja hetkittäin varjeltua uskomassa.

Vaikka maailma on levoton, ja paljon on pelkoa ihmiskunnan keskellä siitä, mitä maan päälle, niin kuin Raamattu sitä ennustaa, että mitä maan päälle tuleva on, niin me saamme elää ja nauttia jokaisessa päivässä, jonka taivaallinen Isä meille antaa.

Ja saamme olla onnellisia siitä, että me saamme Jumalan lahjana kantaa sydämellämme Jumalan rauhaa, sitä rauhaa, jota tämä maailma ei koskaan voi antaa.

Meidän elämämme siinäkin mielessä on erikoista maailman aikaa, että tuntuu siltä, että maailman ihmiset hakemalla hakevat, että miten ihminen saa löytää rauhan itselleen, miten saa mielen tyynnytettyä ja niin edelleen.

Eikä ollenkaan muista sitä, että Jumala on laskenut tänne maan päälle oman valtakuntansa, ja suurin lahja, mitä ihminen tällä ajassa voi omistaa, on se, että saa uskoa syntinsä anteeksi, saa Jumalan lapsen nimen, ja saa uskon kautta omistaa sitä perintöosaa, että kun minä varjelen tämän valtakunnan matkasaatossa elämäni ajan, niin minä saan kerran ummistaa silmäni tälle maailmalle ja saan avata ne uudessa isänmaassa taivaassa.

Vasta perillä taivaassa me oikein ymmärrämme, mitä heikolla uskolla voitettiin. Siksi kannattaa olla uskomassa, ja tälläkin hetkellä sinä, rakas matkaystävä, veljeni ja sisarini, saat ylentää sydämesi uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja saat olla turvattu ja siunattu.

Ja jos, niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, jos näiden sanojen kuulossa on joku ihminen, joka etsii rauhaa omalle tunnollesi, niin Jumalan valtakunnasta sinulle tarjotaan tänä iltana kaikkien syntien anteeksiantamuksen evankeliumia, sillä se antaa sen, mitä se lupaa, nimittäin kaikki synnit anteeksi.

Eli sinulla on mahdollisuus nyt tässä ja nyt uskoa epäusko ja kaikki sen hedelmät, eletyn elämän synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Herran voima meitä kantaa siihen asti, että me pääsemme perille taivaaseen.

Jäämme näin Jumalan ja hänen armonsa sanaan siunattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Omalle kohdalle haluan kysyä, saanko minäkin jäädä uskomaan? Näin minä tahdon uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.