Seurapuhe Tampereen RY:llä 18.07.2021 18.10

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen. Laitetaanpa seuraajan aluksi sormet ristiin ja käydään alkurukoukseen.

Pyhä ja laupias Jumala, meidän taivaan isä. Kiitos näistä seuroista. Kiitos siitä, että näet meidät kaikki jälleen täällä seuroissa yhdellä koolla. Ja myös ne näet, jotka eivät tänään tänne päässeet. Kiitos seurakutsusta, jonka meille olet antanut jokaiselle, että olemme tänne seuraajan halunneet tulla tai hiljentyä omalla paikallamme siellä radion äärellä.

Kiitos siitä, että annat meille juhlahetkiä. Sellaisia aikoja, joilla voimme kokea sinun läsnäolosi erityisen voimakkaasti. Varjotet kuitenkin siltä, että emme perustaisi uskoa niiden tuntemisten varaan, vaan siihen sanaan, jota... Sinä olet Raamatussa kertonut. Kiitos siis Raamatun sanasta, joka ei muutu. Kiitos siitä, että olet luvannut, että olet kaikki elämämme päivät meidän kanssamme, elämämme loppuun asti.

Isä meidän, joka olet taivassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Näin helluntajakson aikana on kahdeksas sunnuntai helluntaista ja kirkkovuodessa muistellaan Jeesuksen kirkastumista. Sitä, miten ihmisille ilmoitettiin Jeesuksen jumalallisuus ja annettiin myöskin uskonvahvistusta tämän kirkastuksen nähneille ja sitä kautta meille kaikille.

Sinä muistat, että Jeesus meni opetuslasten kasan puorelle ja siellä kirkas Jeesus tällainen oikein valkoisiin puettu. Ja se Raamattu sanoi, että niin valkeisiin vaatteisiin, että mikään vaatteen valkaisia ei voi. Niin. Niin vaaleita ja kirkkaita vaatteita tehdä. Niin tällaisiin vaatteisiin ilmestynyt Jeesus oli siellä Mooseksen ja Elian kanssa.

Siinä oli nyt samaan aikaan kolme miestä. Oli Mooses ja Elia ja Jeesus. Ja me muistamme, että Mooses ja Eliahan eivät Raamatun mukaan kokeneet sellaista kuolemaa niin kuin me ihmiset yleensä tai aina tietenkin koemme, vaan heidät otettiin suoraan taivaaseen maan päältä Raamatun mukaan.

Mooses edusti niitä Jumalan antamia käskyjä, lakeja ja kymmentä käskyä. Ja Elia taas edusti sitä ennustusta Jeesuksesta profeettana. Ja Jeesus tietenkin edusti Jumalaa ja itseään edusti siinä, että hän oli se, joka sen lain lopulta täytti ja oli sen ennustuksen kohde. Eli hän oli se, joka sitten jouluyönä sinne seimeen syntyi.

Mooseksesta ajattelin kuitenkin kertoa, kun Mooseksen elämä oli pitkä, vaiherikas ja monen monen puheen aihe tietenkin. Yksi kohta on Mooseksen johtaman israelaisen joukon vaiheissa, sellainen kun israelaiset saavat nälkäänsä syötävää eli mannaa ja viiriäisiä. Ja mitä sitten käykään.

Minä palaan muutaman jakeen tästä Mooseksen kirjasta. Autiomaassa israelaiset alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan. He sanoivat heille: "Kumpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapadan ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaukseen ja nälkään kaikki nämä ihmiset."

Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta niin, että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeeksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin noudattavatko he minun lakejani vai eivät." Aamen.

Tällainen pieni katkeama pitkästä tekstistä. Minun kertomukseni on hyvinkin yhden luvun mittainen, mutta tuosta se alkaa.

Mooses oli siis saanut aika jumalaisen ja jumalallisen tehtävän oman elämänsä täytteeksi. Tavallinen ei ollut mikään Mooseksen elämässä tietenkään, jo alkaen siitä, että hän ylipäätään eli aikuisena tai lapsenakaan, koska Mooseksen syntymän aikoihin oli jo niin sankka ja runsas lukumäärä hebrealaisen joukko. Joukko siellä Faaraon maissa Egyptissä alkoi olla uhkaksi Faaraon itsetunnolle ja sotaväelle ja kaikille sen hallintokoneistolle, että mitähän tässä mahtaa tulla nyt näistä hebrealaisista joukoista, työteliästä ja sikijäävästä porukasta.

Saattaa olla, että saavat vielä minutkin vallalta tässä. Kaikkia antiikin ajan ja historian ajan johtajia kun niitä elämää seuraa, niin ne ovat varsin tuulisia paikkoja olleet. On jopa niin, että ei ole edes kovin pitkään elinikää odotettavissa, jos vaikkapa keisarin paikan sai. Tietyllä paikalla keisarillekin oli niin, niin paljon tulijoita sille istuimelle, että sai pitää hengestään kaksinkäsin kiinni.

Niinpä Faaraakin oli tarkka siinä, että minkä verran hän ympärillään suvaitsi minkäkin kansan ihmisiä. Ja hänen keinonsa sitten oli se, että hän rajoitti tuota hebrealaisen joukkoa aika brutaalilla tavalla vähentämällä niitä syntyviä poikalapsia sieltä yksitellen.

Mehän muistamme, että Mooses siitä sitten neuvokkaan äitinsä ansiosta selvisi ja onneakaan sattuman joukosta, johdosta Jumalan johdatuksen johdosta, päätyi sitten isänsä sinne Faaraon hoviin Faaraon tyttären lapseksi. Eli Faarao itse oli sitten Mooseksen pappa näin.

Ja Moosessahan joutui sieltä Faaraon tontilta vähän karkuun. Muistatte sellaisenkin iskun kohdan, että kun hebrealaiset oli otettu orjiksi sinne ja niitä pidettiin orjan tavalla työväkenään siellä ja heitä oli oikein vartijoita siellä, niin eräänä päivänä sitten vartija kohtasi hebrealaisia hyvin epäoikeudenmukaisesti.

Että hebrealaiset, jotkut pari hebrealaista työmiestä sitten saivat kokea vartijan iskut siitä. Kun mitä se vartija sitten sai siitä pääsekkään, että minkä takia se piti sitten iskun antaa.

Mutta Mooses, Mooseksen temperamentti, niin kuin nykyään temperamentista puhutaan, ei saatu olla vähän sieltä. Nopea liikkeestä lajia. Hän ei joutanut kauaa katsella sitä, että hänen heimoveljään kohdellaan huonosti, vaan hän joutui sellaiseen tilaan, että aivan otti hengen pois sieltä vartijalta noin.

Käytännön ihmisenä oli katsovinaan, että ympärillä nyt ei olisi ketään sitä tilaisuutta katselemassa, vaan ajatteli, että saa ihan salassa siinä työtänsä tehdä.

Mutta niin vaan seuraavana päivänä sitten kuitenkin kaksi hebrealaista taas riiteli keskenään ja Mooses meni sitten sinne väliin vähän sitä tilannetta selvittämään. Ja sanoikin Moosekselle: "Mitäs nyt aiot? Aiotko ottaa hengen meiltäkin pois niin kuin sitä vartijaa?"

Tästä säikähti Mooses ja tiesi, että nyt on tullut oma työ, tämä murhan työ ilmi. Ja lähtikin sitten pakosalle siitä Faaraon elämästä, koska Faaraohan olisi antanut tietenkin Mooseksille hyvin rankan tuomion siitä.

Ei siis kovin ruusuisesti ollut tämä Mooseksen elämäntie kivetty, ei ollut ruusun terälehtiä siinä kivillä laskelletun, vaan ne oli vähän semmoista kivikkoisempaa polkua siinä taivaltavana.

Mutta me muistamme vielä sen, että Mooses joutuu Faaraon kanssa vielä tekemisiin myöhemmin, kun Jumala antoi Mooseksille tehtävän johdattaa tämä koko hebrealasten kansa, Israelin kansa, sieltä Egyptistä pois.

Jumala nimittäin katsoi hyväksi, että nyt ei edetäkään Mooseksen heimovelje sinne Egyptiin, vaan joudetaan ne ihan omalle maalle Israelin.

Ja Mooses sai Faaraonin kanssa sitten tehtävän siitä, että viedä tämä porukka. Mutta ennen sitä, ennen sitä ylipäätään, kun Faarao antoi Israelille siellä luvan lähteä, niin Jumala antoi egyptiläisille hyvin pahoja vitsauksia.

Mitä sitten Mooses oli siinä vähän niin kuin toimittavassa juoksupoikana näitä vitsauksia eteenpäin tai kertomassa kaikenlaisia vaihoja Faaraon kiusaksi ja egyptiläisten kiusaksi, mutta ei kylläkään hebrealaisten kiusaksi.

Niin, sillä nämä hebrealaiset säästyivät kaikilta näiltä vitsauksilta. Ainoastaan egyptiläiset kärsivät kaikista.

Ja viimeinen vitsaus, jonka olisi miten se on, se ei aina ollut vitsauksia, mutta Faaraon kova sydämen ranta sanoo Jumala: "Faarao on sydämen..."

Tästä me voimme ajatella, että Jumalan tiet ovat tutkimattomia.

Ja viimeinenhän vitsaus tarkoitti sitä, että se vei jokaisen perheen, egyptiläisen perheen, niin ihmisperheen kuin eläinperheenkin esikoiseen, eli ensimmäisen vanhimman lapsen sieltä kuolonteolle.

Eikä se katsonut, oliko se orjan tai työläisen tai palkollisen tai isännän tai itse Faaraon perhe, vaan niin vain lähti siitä esikoinen siitä talosta. Ja myöskin Faaraolta lähti esikoinen, sitten esikoislapsi kuoli sitten sen viimeisen vitsauksen johdosta.

Ja se oli viimeinen niiden sitten Faaraon. Sittenpä Faara itse asiassa ajoi nämä israelilaiset pois sieltä Egyptistä.

No, monta vaihetta on tietenkin vielä siihen, että päästään mannaa syömään, mutta muistamme kuitenkin sen, että merta ihan siinä ylitettiin, kun Jumala levitti meren auki Israelista ja siitä mennä yli.

Ja sitten kun israelilaiset olivat menneet meren yli, niin Faaraon sotajoukot, jotka sitten lähtivät Israelia takaa ajamaan, niin joutuivat sinne veden alle sitten, kun Jumala päätti taas sulkea vedet yhteen.

Ja näin olivat sitten israelilaiset päässeet virran toiselle puolelle.

No niin, matka on pitkä Israeliin ja nälkä ja kuivuus alkavat vaivata. Siinä vaiheessa päästään tähän omaan tekstiin, jossa siis israelilaiset alkavat napista, nousevat vähän niin kuin kapinan puoleen siinä Moosesta ja Aaronia vastaan, että Egyptissä nyt, vaikka nyt sentään oltiin orjia, niin kyllä siellä sentään ruokaa oli.

Parhaimmillaan varmaan ihan hyvääkin ruokaa. Entä tänne sitten piti tulla nälkään kuolemaan? Kohtalo.

Ja nyt tässä sanottiin, että Jumala puhuu Moosekselle ja Jumala sanoi Moosekselle näin: "Minä annan sata pelle ruokaa taivaasta niin, että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeeksi."

Sen sitten sai Mooses ilmoittaa näille ihmisille, että saattapa nähdä, että huomenna se tänä iltana siellä on tullut teille ruokaa niin paljon lihaa ja aamulla taas leipää, kun jaksatte syöttää. Että Jumala on kuullut teidän nurinanne. Jumala on kuullut, mitä te valitatte, että katsokaapa vain, että kaikki käy hyvin.

Ja niinpä sitten kävi, että tänne israelilaisten leiriin tuli taas niitä ihmeitä, kun Jumala antoi vitsauksiaan egyptiläisen keskuuteen.

Niin mikä nyt olisi tällaisen vitsauksen vastakohta, voiko sellainen vastakohta varsinaisesti ollakaan, mutta mutta tuota niin ihme, tämmöinen vitsauksen ihme käännettynä siunauksen ihmeeksi.

Eli kaikkea kaikella sillä hyvällä Jumalan siunauksilla, mitä Jumala haluaa ihmistä siunata, niin sillä siten siunattiin näitä egyptiläisiä.

Eli illalla tuli vihreäisparvi, niin sankka ja tuota niin sakea vihreäisparvi, että maata ei edes näkynyt.

Me tiedämme, että vihreäiset on tällaisia tollaisia tuota niin vähän semmoisia kanan pikkuveljiä. Kolmasosa kanasta sellaisia lentäviä.

Ja tuota niin kyllä vähän niistä nykyäänkin vielä ruokaa tehdään, vihreäisistä.

Että tällaisia vihreäisiä sitä sitten lenteleksi siellä egyptiläisten yllä. Ja varmaan niin kesyivät, että pääsivät sitten sinne ihan ihmisten joukkoon, jotka sitten ruuan tekivät.

Näin saivat sitten iltapalan egyptiläiset syyä siitä.

Ja aamulla taas oli sitten maahan tullut kaste. Ja kun kaste haihtui, niin siellä olikin sellaista valkoista valkoista jauhaa.

Ja tuota niin itse asiassa ne itse antoivat, kysyivät, että mitä tämä on.

Ja kun he kysyivät, mitä tämä on, niin se kuulostaa sanalta manna. Kai se on jotenkin manhu tai jotain vastaavaa.

Mutta tästä kysymyksestä, mitä tämä on, sai sitten tämän tämän ruoan nimen manna.

Ja varmaan suunnilleen samanlaista, mitä ne on niin kuin meikäläiset tämän mannapuuron kun tehdään, niin tuota sellaista valkoista valkoista jauhaa tai pieniä rakeita on sitten tämä manna siellä.

Ja sitäpä keräilevät sitten israelilaiset tätä mannaa.

Sitä on koitettu sitten maailman läpi selvitellä, että mitäs tämä manna voisi loppujen lopuksi olla.

Ja kyllä silleen jotain selityksiä on sitten tullut, että vielä nykyäänkin voi tällaista mannaa sitten tavata, minkä kasvin kastetta tai tai hedelmää se nyt sitten aina milloinkin onkin, minkä selityksen jälkeen.

Mooses vaan sanoi, että tämä on se, jonka Herra on teidän ruuaksi antanut. Niin se on tämän päivän tarpeeksi.

Eli siinä saavat sitten jokainen kerätä oman oomer-mitallisen. Raamattupuussa oomer-mittaa ei nykyisellään käytetä, mutta se on tällainen kuivien aineiden, ei siis nesteiden, vaan kuivien aineiden mitta ja vetoisuus on siinä kolme ja puoli litraa tietämillä.

Eli sillä mitalla sai jokainen sitä kerätä sitä mannaa itselleen.

Ja se oli vähän sellainen ihmeruoka, ruoka, niin kuin ihmeeltä, noin kun lähdette kohtaisesti, kun Jumala ihmeitä antaa, niin se oli sellainen ihmeellinen ruoka, että sitä oli jokaiselle sopivasti.

Vaikka minkä verran keräisin, niin kun sillä mitalla mittailin, niin kelle ei ollut liian vähän eikä liikaa. Sopivasti oli kaikille ruokaa.

Ja oli sellainen määräys, että huomiseksi ei jätetä mitään. Se on vain tämän päivän ruoka.

Mutta sitten kun sapattina ei sitten kerätty ruokaa, tätä mannaa ollenkaan, niin silloin sitä sai kerätä sen verran, että se riittää sen sapatin yli.

Ja ihme jälleen tapahtuu, kun todettiin, että ruoka pysyy hyvänä sinne sapatin jälkeiseen päivään asti.

Ei tarvinnutkaan sitä heittää pilantuneena pois, ei tullut matoja eikä mitään, vaan Jumala siunasi tämän ruoan kestämään sinne sapatin yli asti.

Koska joku kuitenkin kokeili, että mitäs jos tässä vähän ahnehtisi ja ottaisi. Tänään on niin hyvä mannapäivä, että ruokaa riittää varmasti huomiseen asti.

Että minä otan tätä huomiseen asti, mutta sepä alkoikin haista ja siihen tuli matoja ja eipä siitä ollut sitten oikein ruoan huomenna.

Mutta näin sanoi Mooses ja Jumalakin sanoi israelaisille, että vain tämän päivän ruoksi.

Ja niin kuin muistatte, niin neljäkymmentä vuotta sitä matkaa sitten tehtiin.

Tämä neljäkymmentä on monessa kohtaa Raamatussa ja se on siihen laitettu kuvaamaan niitä kaikkia Jesuksenkin neljäkymmentä päivää ja muita neljäkymmenen päivän ja vuoden ajanjaksoja.

Mutta neljäkymmentä vuotta kun vaellus kestää, niin siinä saa manna-ateriaa jos toisenkin syödä, mutta varmasti tyytyväisempiä olivat mannan kanssa kuin ilman, kun sitä kerran saivat.

Tällaisella ruokapolitiikalla siis israelilaiset sitä matkaansa tekevät.

Kun Jeesus keskusteli ihmisten kanssa, niin häneltä myös kysyttiin tätä leipä- ja syömisasiaa.

Ja häneltä kysyttiin myös, että mitä meidän pitäisi tehdä, että me tekisimme niinkuin Jumalan tekoja, Jumalan töitä.

Jumala antoi ihmisille sellaisen mielen, että sellaisen kysymyksen mielen.

Jeesukselta nyt sai varmaan kysyä mitä vaan, mutta tämä kysymys oli nyt sillä puolella laitettu, että mitä meidän pitäisi tehdä?

Ja Jeesuksen vastaus on sitä, uskokaa. Usko Jumalaan, niin se on se, mitä teidän pitää tehdä. Mitä on se teille hyvä teko?

Ja nyt kun Jeesus puhuu niistä teoista, niin Jeesus sanoo myös, että se on myös Jumalan teko, kun uskotte siihen, joka Jumala on lähettänyt, eli Jeesuksen itseensä.

Ja kun ihmisille alettiin puhua teoista, niin ne alkoivat kääntyä siten ihmeiksi, että eikö olisi helppoa uskoa, kun ihme välähtäisi tässä yhtäkkiä. Tekisit jonkun ihmeen meille, jonkun tempun.

Niin kyllä me silloin uskoisimme, sehän olisi helppoa. Te ihme, ne me uskomme.

Ja ne kysyivätkin ihmiset Jeesukselta, että minkä tunnustaja on teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun.

"Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjassa sanotaan. Hän antoi taivasta leipää heille syötäväksi."

Jeesus vastaa: "Ei Mooses teille antanut taivasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

Kun Jeesus näin elämän leivästä ja ihmeellisestä leivästä puhuu, niin ihmisten mieli on jo se, että anna meille sitä leipää.

Ja Jeesus vastaa, että minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun ei enää koskaan ole janoissaan.

Jeesus sanoi, että nämä ihmiset, jotka vaelsivat Israelin kansan mukana, syövät mannaa. Ne syövät sitä mannaa. Ne syövät sitä leipää. Ne syövät sitä mannaa. Ne, jotka syövät mannaa, ovat kuolleet. Ne syövät mannaa eivätkä ne siitä kuolemattomiksi muuttuneet.

Mutta kun minä olen elämän leipä, ja joka, nyt en muista, sanooko Jeesus, että joka minua syö, mutta hän sanoi, että joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.

Jeesus vähän muutti vielä ihmisiä, mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

Kaikki ne, jotka isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.

Tämä Jumalan leipä on siis tässä Mooseksen antamana, Mooseksen välittämänä sitä leipää joustaa.

Me nyt voisimme myös pyytää: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Anna meille tämän päivän leipäannoksemme, niin kuin varmasti israelaisilla oli sellainen rukous ja pyyntö. Ja he saivatkin sen.

Mutta Jeesus sanoo, Jeesus sanoo Raamatussa seitsemän kertaa: minä olen, minä olen portti tai valo, minä olen hyvä paimen, tie, totuus ja elämä. Minä olen elämän leipä.

Jeesus sanoo tässä: minä olen elämän leipä, joka tämän leivän ottaa, ei enää koskaan ole nälissään, tai joka, niin kuin Jeesus eräälle naiselle sanoo, kun oli vedestä puhe. Sinä juot tuota vettä ja tulet taas janoiseksi, jota siitä kaivosta sait.

Mutta jos otat sitä vettä, mitä minä sinun annan, sinä et koskaan tule janoiseksi.

Jeesus taas puhuu tästä syömisestä ja juomisesta, joka minuun uskoo ja minun luokseni tulee, ei koskaan tule janoiseksi tai ole nälissään.

Nyt siirrytään siis sille olosuhteelle, joka ruokkii meidän sieluamme. Ei siis sitä, joka sitä leipää nälkäänsä pyytää, että ei ihan kuoleman partaalle nälkä.

Vaan sielun. Sielun ruokaa.

No, sielukin voi kyllä kuihtua nälkää kuoleman partaalle, jos ei saa mitään sielun ravintoa.

Mutta tämä meidän sielukysymys on sellainen, että meillä on oma ruumiimme tässä, jota on meidän näkyvä osa meidän, sellainen Jumalan antama meidän henki, uskovaisen ihmisen sielu.

Ja kaikkien ihmisten sielu. Se elää jostain muusta kuin siitä, Jeesus sanoikin, että ei ihminen elä pelkästä leivästä. Se elää siitä Jumalan armosta, Jumalan sanoista, siitä mitä taivaasta tulee, taivaan leivästä.

Ja Jumalan armo on meidän kohtaan sitä, että me uskomme Jeesukseen. Me uskomme siihen, että kun Jeesus kuoli, niin Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit.

Ennen Jeesusta, Mooseksinkin aikaa eläneiden ihmisten synnit sovitettiin. Ja Jeesuksen aikaa ja meidän aikamme elämiin ihmisten synnit menivät samalla kertaa sinne Jeesuksen mukana kadotukseen ja jäivät sinne.

Ja kun me haluamme uskoa itseemme, niin silloin Jumala meille antaa armon omalle kohdallemme, että oma sielumme ainakin on puhtaaseen Jumalalle kelpaava.

Ja se on sitä Jeesuksen sanomaa: minä olen elämän leipä, sitä elämän leipää.

Että kun sitä Jumalan armoa vain nauttii ja siitä iloitsee, niin silloin sielu jaksaa ja voi hyvin.

Mutta jos sielu on nälissään, tuntuu että jotain puuttuu, on rauhaton sydän ja tunnolla on anteeksi antamattomia syntejä.

Tai niin kuin eräs puhuja sanoi, kannatko sinäkin tunnolla anteeksi annettuja syntejä.

Sillä Jumala on antanut kaikkien ihmisten kaikki synnit anteeksi, mutta kaikkien ei sitä usko anteeksi.

Jos siis kantaa tunnollaan pahoja asioita, niin silloin saattaa olla, että on nälkä sielullensa, että jotain haluaisi.

Ja mikäpä sen parempaa kuin hyvä paimen johtaa vihreille niityille, joissa saa sitten levätä.

Sellaisen kielikuvan ja mielikuvan kautta voi ajatella sitä, että Jeesus itse on sitä elämän leipää.

Ja kyllä se aika konkreettinen on, silloin kun vaikkapa ehtoollisilla käydään ja syödään leipää ja juodaan.

Niin silloin voidaan ajatella, että se nimenomaisesti on sitä elämän leipää, mitä me silloin saamme, että sielun ravinnoksi.

Kun Jeesus itse sanoo, että joka tätä leipää syö, niin ei sitten ole nälissään.

Jeesus kertoo vielä tässä omassa opetuksessaan, mikä hänellä on näille ihmisille antanut.

Ja viimeisenä asiana, minun isäni tahtoo.

Eli Jeesus sanoo, että Jumala haluaa meille hyvää.

Minun isäni tahtoo, että jokainen, joka näkee pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.

Ei siihen voi lisätä enää mitään.

Jumala haluaa, että jokainen uskoo Jeesukseen ja jokainen pääsisi taivaaseen.

Se on Jumalan halu.

Ja jokaisen sellaisen ihmisen Jumala sinne taivaaseen ottaa, jolla on se sama halu kuin Jumalalla.

Ja siitä kertoo se, että Jumala on antanut meille sanat Jeesuksen nimessä ja veressä: on kaikki synnit anteeksi.

Kun me uskomme sen ja haluamme uskoa, meillä on sama halu siitä kuin Jumalalla.

Jumala haluaa, että me pääsemme taivaaseen ja me itse haluamme, että pääsemme taivaaseen.

Kun haluamme myös uskoa sen, että Jeesus on meidän takia sinne ristille kiivennyt.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Ja sen kun uskomme, niin siinä on meidän tämän päivän mannamme.

Sillä huomenna hyvä ystäväni Jumala siunaa meidät taas uudelleen.

Jeesuksen nimeen, aamen.

Laitetaan seuraajan lopuksi vielä sormet ristiin.

Pyhä Jumala, kiitos tämän päivän leivästä. Kiitos siitä, että annat mannaa tämän päivän tarpeeksi ja huomenna taas annat uuden mannan annoksen.

Kiitos näistä seuroista. Jätä meille jokaiselle pieni nälkä.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Anna meille rauha isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.