Seurapuhe Turun RY:llä 29.08.2021 14.05

Jumalan sanan äärelle. Iloitsemme kaikesta siitä hyvästä lahjasta, jota olemme saaneet. Olet antanut meille jokapäiväisen leivän runsaasti ja vähintäänkin riittävästi. Olemme saaneet elää sinun varjeluksessasi. Sinä olet suojannut meitä monissa elämänvaiheissa.

Ja vaikka terveyden ja sairauden kysymykset ovat monella olleet ehkä kipeästi jätikin mielessä, sinä olet antanut meidän päästä tähän hetkeen kohtuullisen pienin vaivoin ja toimenpitein. Jumala, auta meitä kiitollisina näkemään kaikki huolenpito, varjelus ja suoja, jonka keskellä saamme elää. Tänään käännymme puoleesi sinun lapsinasi pyytäen eteenpäin.

Jumala, auta meitä kiitollisina näkemään kaikki huolenpito, varjelus ja suoja, jonka keskellä saamme elää. Saamme elää kaikki elämämme vaiheet ja kerran päästä iankaikkiseen kotiin. Tätä rukoilemme ja pyydämme näille seuroille läsnäolosi siunausta. Aamen.

Tällä sunnuntailla Jumalan palveluksessa ja kirkkovuoden evankeliumikirjassa on annettu hyvin suuri aihe, tärkeä aihe ja sellainen, josta meillä kaikilla on paljon kokemuksia, nimittäin lähimmäinen. Meillä jokaisella on monia lähimmäisiä ja itse olemme toisillemme lähimmäisiä.

Sanan aiheen olen valinnut toisen vuosikerran evankeliumista. Se on Matteuksen evankeliumin viidennestä luvusta. Jeesuksen vuorisaanan puheita sieltä viidennen luvun luvusta neljäkymmentä kolme.

"Jos joku vaatii sinua mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka pyytää sinulta. Äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. Teille on opetettu rakasta lähimmäistä ja vihaa vihamiestä. Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa myös vainoijienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, niin minkä palkan te ansaitsette? Eivätkö publikaantkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti he ovat jo palkkansa ansainneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee, jotta hyvä teko pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." Aamen.

Tämän Jeesuksen puheen, jonka siis tunnemme nimellä Vuorisaarna, voidaan ajatella olevan yksi Jeesuksen opettajista. Tämä on yksi opetuksen ehkä parhaiten tunnetuista. Kaikki ovat kuulleet puhuttavan Vuorisaarnasta.

Mutta toisaalta, kun tämä on kohtuullisen pitkä, ja tässä on hyvin monia eri kohtia ja sisältöjä ja asioita, niin ajattelen, että täällä on muitakin kuin minä, joka usein unohtaa tai ei kovin hyvin muista, mitä kaikkea tähän Vuorisaarnan sisältöön kuului ja sisältyi.

Jos ajattelemme tätä Jeesuksen Vuorisaarnaa kokonaisuudessaan, niin sen oikeastaan voisi tiivistää, niin kuin apostoli Paavali roomalaiskirjeessä sen tiivistää rakkauden kaksoiskäskyksi: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.

Eli kun kuulit äsken Vuorisaarnan kohtaa, niin se alkoi hyvin tällaisista käytännöllisistä elämänohjeista. Se alkoi siitä, että jos joku pyytää jotakin apua tai tukea, niin ei ole hyvä kieltäytyä silloin, kun toinen pyytää apua. Ja jos hän pyytää kulkemaan jonkun matkaa, niin olisi hyvä, että Jeesus sanoi, että kulkea kaksin verroin pyydetty matka.

Täällä... Täällä... Niin kuin meille, jotka kuljemme tänä päivänä hyväkuntoisia teitä, ja suurimman osan matkoistamme apuvälineillä, autoilla, polkupyörillä, muilla laitteilla, niin ei ehkä ihan avaudu, että miksi tällainen pyyntö, että kulje kanssani virstan matka, on mainitsemisen arvoinen.

Mutta jokainen teistä voi ajatella, että jos kulkijalla on jotakin kannettavaa, ja hän kantaa sitä yksin, ja tuntuu, että kannettavaa on sen verran raskaan verran, että ei oikein tahdo saada matkaa kuljettua, niin se tuntuu helpottavalta saada tuolle matkalle matkakumppani, jonka kanssa voi vuorotella ja jakaa tuota matkaa.

Eli jos joku pyytää virstan matkalle, sehän on noin kymmenen kilometrin matka, niin kuin matka seuraa, niin ei hän pyydä sille matkalle matka seuraa, vaan niin kuin yhdessä olon takia. Vaan hän pyytää sinne matkalle matka seuraa sen takia, että hän tarvitsee sille matkalle apua.

Tuo matka tulee kaksin verroin vaikeammaksi, ja avun merkitys kaksin verroin suuremmaksi. Jos ajattelemme, että matka taitetaan päivän kuumimpana hetkenä helteellä, jolloin se matkan rasitus on vielä suurempi kuin aamun varhaisena aikana. Tai että jos matkaa joutuu taittamaan päivän päättyessä iltaan, ja matka ainakin osittain joudutaan kulkemaan pimeässä, niin silloin matkan varrelle saatu saattaja on korvaamassa, ja matka on aina äärimmäisen arvokas.

Jeesus otti siis tällaisen esimerkin oman aikansa ihmisten elämästä, ja tuolla arkisen avun antamisen esimerkillä, että Jeesus vetosi kuulijoihinsa, että heillä täytyy olla oikeanlainen mieli, lähimmäisen mieli, sitä ihmistä kohtaan, joka pyytää apua.

Tämän tekstin ja tämän kävelyvertauksen vieressä, minun rinnalla ja kohdalla minulla tulee mieleen sellainen kysymys, että minkälaisissa asioissa tänä päivänä me ihmiset lähimmäisenä pyydämme toisiltamme apua.

Minkälaista apua tänä päivänä pyydetään. Puolisot voivat pyytää toisiltaan apua, vanhemmat pyytävät lapsiltaan työapua. Ja lapset pyytävät vanhemmiltaan johonkin vaikeaan asiaan apua.

Ja minä luulen, että me kaikki, aivan kaiken ikäiset tänään täällä seuroissa olevat, olemme joskus pyytäneet apua. Ja kun olemme saaneet sitä apua, niin se on helpottanut ja tuntunut hyvältä.

Sitten ajattelen, että täällä on varmasti paikalla sellaisia sanankuulijoita, että me olemme joskus kieltäytyneet avun antamisesta. Joku on pyytänyt tekemään keittiövuoroa tai auttamaan talon rakentamisessa tai läksyjen lukemisessa tai jossakin muussa.

Joko todelliseen syyhyn vedoten tai keksittyyn syyhyn vedoten, me ihmiset olemme kieltäytyneet antamasta apua.

Tässä Jeesus kuitenkin sanoi meille elämän ohjeeksi, että jos joku pyytää ja tuntee, että tarvitsee apua, niin antakaa yltäkylläisesti tuota apua.

Se, että joku kieltäytyy avusta, avun antamisesta, tai että samassa tilanteessa tekee pyydetyn tehtävän vastahakoisesti, tai että auttaa enemmän kuin mitä avun pyytäjä osaavasti aavistaa, tällä on aivan suuri merkitys meille lähimmäisinä, meille ihmisinä.

Jeesus haluaa tällä kertomuksella herättää ja muistuttaa meille, miten suuressa osassa ja suuressa roolissa me voimme olla toinen toisillemme. Voimme jättää avun pyytäjän ilman apua. Voimme täyttää hänen pyyntönsä vastahakoisesti. Tai voimme täyttää hänen pyyntönsä yltäkylläisesti.

Tämän voimme jättää sydämelle ja mielellemme ajatuksena, niin kuin opettavaisena kysymyksenä tulevaa elämää varten: miten me vastaamme, kun seuraavilla kerroilla meiltä pyydetään apua? Tai miten me otamme avun vastaan, kun joku pyytää apua meiltä, kun olemme olleet avun tarpeessa.

Tätä tekstiä ennen tässä Matteuksen evankeliumissa on viittaus Hammurabin lakiin, jossa sanotaan: teille on opetettu silmä silmästä ja hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille, älkää teille ehkä pahalle vastarintaa.

Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasen ja niin edelleen.

Tässä kohtaa Jeesus tuo tähän lähimmäisenä olemiseen yhden vielä vaativamman tai meille sitä enemmän rakkautta edellyttävän ja vaativan näkökulman.

Nimittäin, että minkä kaltaisia lähimmäisiä me olemme silloin, jos olemme joutuneet kohtaamaan vääryyttä, väkivaltaa tai pahuutta. Tai että olemme jonkun kanssa riidoissa. Tai että meillä on vihamielisiä suhteita yksittäisesti. Ja että me olemme yksittäisiä ihmisiä tai yksittäisenä kansana, vaikka naapurikansana.

No sitten Jeesus sanoikin tähän liittyen, että teidän tulee rakastaa vihamiehiä ja teidän tulee rukoilla vainoajienne puolesta.

Sotaa ovat käyneet afganistanilaiset keskenään. Ja heidän välisiin sodan käynteihin on osallistunut sitten suuria maailman mahtivaltioita, Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja niin edelleen.

Myöskin Suomella on ollut Afganistanissa sotilaita. Suomen sotilaiden tehtävänä on ollut edistää rauhaa ja auttaa siinä maassa ihmisiä tulemaan toiseen toimeen keskenään ja rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi rauhallista ja turvallista.

Tulevaisuutta tuossa maassa me emme tiedä. Mutta jokainen meistä ymmärtää, että on huolestuttavaa, kun kansan johto syrjäytetään ja kaduille astuu sotajoukkoja aseidensa kanssa.

Siinä on näkyvillä äärimmäisen suuri vastakkainasettelu, vihamielisyys samassa maassa asuvien ihmisten kesken. Ja tuo vastakkainasettelu on pysähtynyt ja se on pysynyt voimassa satojen vuosien ajan, koska he ovat oppineet jo koulussa ja lapsesta lähtien silmä silmästä ja hammas hampaasta.

On väärin jättää kostamatta, jos joku on kokenut vääryyttä.

Tässä evankeliumissa Jeesus haluaa opettaa meitä, että meidän ei ole oikein pyrkiä ratkaisemaan riitatilanteita ja erimielisyyksiä vihamielisesti, väkivaltaisesti, röyhkeästi, rohkeasti tai loukkaavasti.

Vaan Jeesus sanoo, että rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Aika vaativan läksyn Jeesus meille antaa. Mutta tämä on Jumalan tahto.

Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Sitten hän jatkaa, että jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Kolmas aihe tähän sunnuntain saarnaan ja saarnatekstiin lähimmäisenä olemiseen ja ihmisten maailmassa olemiseen tulee siitä, että meissä ihmisissä on äärimmäisen voimakkaana hyväksytyksi tulemisen halu ja tarve.

Jeesus varoittaa kaikkia ihmisiä siitä, että emme esittelisi ja toisi hyviä tekojamme ihmisten katseltavaksi siitä syystä, että tämän ystävällisyyden tai hyvien tekojen tekemisen tai esillä olemisen kautta me tulisimme jotenkin arvostetuiksi tai suosituiksi.

Jeesus hyvin monissa opetuksissaan puhuttelee oman aikansa eliittiä, mutta oikeastaan parempi sana olisi sanoa, että Jeesus haluaa tarkastella, mihin perustuu tuona aikana hengellisen esivallan arvostus ja asema.

Jeesuksen ajan ihmisten esikuvallisina pidetyt ihmiset eli fariseukset ja lainopettajat nauttivat valtavan suurta arvonantoa kaikkien ihmisten keskellä.

Ja näin ollen kaikki, mitä lainopettajien ja fariseuksien taholta opetettiin tai opastettiin, niin se oli ihmisille Jumalan sana, raamatun käsky ja laki.

Ja näin ollen kaikki ihannoivat ja kunnioittivat ja tavoittelivat näiden synagogissa tärkeillä paikoilla istuvien ihmisten arvostusta ja suosiota.

Ja nyt Jeesus halusi, että ihmiset katselevat tätä suosion kalastelemista ja arvostuksen etsimistä rehellisesti ja oikein.

Kenenkään ei tule etsiä arvostusta omien sanojen tai asioiden näkyvällä esillä pitämisellä, vaan hän joka auttaa toista, saa auttaa näkyvällä ja sitten salassa.

Jeesus käyttää tällaista vertausta, että älköön vasen kätesi tietäkö, kun oikea kätesi tekee hyvää ja niin edelleen.

Tässä saarnan alkupuolella olen ottanut esille tämän Matteuksen vuorisaanan Jeesuksen evankeliumin kohtia lähimmäisenä olemisesta.

Ensiksi siitä, että millä tavalla me vastaamme avun pyyntöön. Toiseksi siitä, millä tavalla me kohtaamme ja elämme niiden ihmisten lähellä, joiden kanssa ja joiden suuntaan on meidän ja heidän välillä ristiriitaisuutta tai jopa vainoamista tai vihan ajatuksia.

Ja sitten kolmantena tuli tämä tekopyhyys ja hyvän maineen etsimisen tarve ja halu.

Millä tavalla nämä nyt liittyvät sitten tähän lähimmäisenä olemiseen.

Näiden rinnalle voisi vielä ottaa tuon roomalaiskirjeen 13. luvun kohdan, jossa Paavali sanoi, että rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Nimittäin hän kirjoittaa: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset: käskyt älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä himoitse.

Ja samoin kaikki muutkin voidaan koota tähän sanaan: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Ajattelen tänään, kun me hiljenemme Jumalan kasvojen edessä lähimmäisen sunnuntain aihepiirin kanssa, meillä on äärimmäisen suuri taivaallisen isän rakkaus ja lahja siinä, että hän itse on tullut tänne maailmaan oman tahtonsa ilmoittajana ja anteeksiantamuksen ja pelastuksen sanoman välittäjänä vanhan testamentin ihmisten matkan varrella monin eri tavoin.

Sitten uudessa testamentissa Jeesuksen sanassa ja kaikessa siinä opetuksessa, jota Jeesus meille opetti, ja näin me opimme tuntemaan Jumalan taivaallisen isän niin kuin olemuksen ja saamme tulla osalliseksi hänen pyhistä lahjoistaan: elämän lahjasta, elämän varjeluksesta, kaikista elämän vaiheista, kaikista niistä hetkistä, joita me olemme ja elämme.

Ja vielä viimeisen Jumalan lahjan saamme kokea siinä, jos hän lukee ja kun hän lukee vanhurskauden meidän syntiemme anteeksiannoksi ja sovitukseksi ja kutsuu meidät vanhurskasten osaan iankaikkiseen elämään taivaassa.

Ja me saamme taivaallista isää kiitollisin mielin muistaa ja uskoa hänestä hyvää.

Ja tämän rinnalle sitten kuuluu Jumalan työnä, että me elämme tässä ihmisten maailmassa, ihmisten keskellä.

Ja että vaikka siinä ihmisten keskellä elämisessä on monenlaista vajavaisuutta ja heikkoutta, niin siitä huolimatta me saamme paljon lahjaa, turvaa ja suojaa taivaallisen isän opastuksen ja uskovaisten ihmisten ja läheisten ihmisten kautta.

Jeesus haluaa muistuttaa meitä tässä kohtaa, että me emme kadottaisi näiden kahden Jumalan suuren lahjan arvoa ja merkitystä.

Hän haluaa muistuttaa sitä, että taivaallisen isän huolenpito, elämän antaminen, syntien anteeksiantaminen ja Jumalan lapseksi pääseminen ovat nyt ja aina niin kuin Jumalan isällisen olemuksen mukaisesti ihmisten maailmassa tarjolla ja näkyvillä.

Ja tämän hän, taivaallinen isä, haluaisi. Hän haluaisi, että me sallisimme ja osaisimme ulottaa tänne läheisille lähimmäisenä elämiseen ja lähimmäisenä olemiseen.

Ja näillä opastuksen sanoilla Jeesus opastaa meitä siihen, että me kiitollisin mielin ottaisimme kaiken sen avun vastaan, kaiken sen huolenpidon, jota ihmisinä saamme lähimmäisiltämme ja toinen toisiltamme.

Ja samalla Jeesus kutsuu ja muistuttaa meitä, että me tulisimme aina uudestaan ja uudestaan avuksi, tueksi ja elämänvoimaksi toinen toisillemme.

Kun Matteuksen evankeliumia me luemme vähän pidemmälle sinne lukuun 25, Jeesus siellä tuo näkyville, miten suuressa Jumalan kasvojen edessä tämä lähimmäisten keskellä eläminen ja oleminen tulee kerran olemaan.

Kun Jeesus puhui viimeisestä tuomiosta, niin hän kertoo siitä, että ihmiset kutsutaan Jumalan kasvojen eteen.

Ja silloin Jeesus ihmisen poika sanoo: tulkaa minun isäni siunatut ja ottakaa vastaan isäni valtakuntaan.

Ja sitten Jeesus sanoo, että he ovat käyneet antamassa ruokaa nälkäisille, ja he ovat vaatettaneet, olleet sairaiden turvana ja vankilassa käyneet.

Eli näin suuressa arvossa Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus näkee sen, että minkä kaltaisen elämän me lähimmäisinä elämme niiden oman perheen ja läheisten ihmisten kanssa ja keskellä, mutta myöskin sitten kaikkien niiden ihmisten kanssa ja keskellä, jotka meidän kanssa ihmisinä elävät täällä maailmassa.

Sitten ihan lopuksi ajattelen niin, että jos me omin voimin, kaikkien hyvien opetusten saattelemana ja sillä kaikella, ja sillä päättäväisyydellä, mitä meillä on henkilökohtaisesti tai mitä meillä on yhteisesti, yritämme tehdä tästä maailmasta hyvän paikan elää, niin me emme löydä kovin hyviä tuloksia.

Sillä meissä ihmisessä ei luontaisesti asu sellainen mieli, että kun joku pyytää meitä kävelemään virstan verran, niin me taas, ja me olemme käyneet, niin me olemme käyneet.

Niin me tarjoutuisimme kävelemään kaksi kertaa tuon matkan. Tai jos joku pyytää meiltä leipää, niin emme me luontaisesti tarjoa hänelle leivän lisäksi kaikkea muutakin, mitä hän tarvitsee.

Tai jos Jeesus sanoo, että meidän sydämemme pitäisi kääntyä rukoukseen niiden ihmisten puolesta, joiden kanssa me elämme vaikeuksissa ja ristiriidoissa, niin emme me luontaisesti ole siihen valmiita.

Sydän ja syntinen mieli ja epäuskoinen mieli sotii Jumalan rakkauden mieltä vastaan.

Ja tämä syntinen mieli, epäuskoinen mieli, epäilysten ja lankeamisiin taipuvainen mieli ja ajatus monesti saa meissä sillä tavalla valtaa ja voimaa, että me tunnemme sydämessämme ja lähimmäisemmekin saavat tuntea sen nahoissaan, miten synnin voima vaikeuttaa ja tekee uskomisen matkan ja lähimmäisen elämän murheelliseksi.

Ja jos tällä tiellä me omin voimin jatkaisimme, sillä ei olisi luvassa mitään hyvää, eikä se päämäärä, jota varten taivaallinen Isä on meidät ihmisenä tähän maailmaan asettanut, koskaan tulisi saavutetuksi, vaan me kadottaisimme sen ja jäisimme matkan varrelle.

Mutta Jumalan valtakunnan oleminen, taivaallisen Isän syvimmässä olemuksessa on kuitenkin, että hän kutsuu ja etsii, herättelee ja pyytelee meitä palaamaan lähellensä ja kasvojensa eteen.

Hän haluaa osoittaa sen, missä on parannuksen tekemisen tarvetta ja anteeksi pyytämisen aihetta, sen, missä olemme syntyneet ja uskossamme heikoksi tulleet.

Ja hän on luvannut armon sanalla katsoa ja vanhurskaassa tahdossaan pyyhkiä pois kaiken sen, mikä on vajaata, kesken eräistä tai epäonnistunutta.

Ja näin tälläkin hetkellä sanan kuulijani rauhan yhdistyksen salissa, jossa meitä on ilahduttavan runsaasti, mutta myös sinä, joka olet asettunut jossakin toisessa paikassa netin välityksellä kuulijaksi, saat, vaikka murheita tuntisit, jättää ne taaksesi, uskoa kaikki synnit anteeksi, ja Jumalan armon evankeliumi antakoon voiman lähestyä niitä lähimmäisiä, joita kohtaan meillä on kankeaa mieltä ja eripurvaa.

Että voisimme itse pyytää anteeksi ja sopia sen, mikä sopimista kaipaa, ja että jos joku tulee meidän luoksemme ja lähellemme, meillä olisi anteeksiantamuksen mieli, siunauksen ja sopimisen kyky ja tahto näitä tilanteita varten.

Joka päivä, niin myös tänään, meillä on lupa uskoa Jumalasta hyvää, Jumalan lapsena kilvoitella taivaan tiellä, uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Näin, ystäväni, matkaystäväni, jää turvallisin mielin uskomaan, uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Minä myös kysyn, saanko jäädä teidän kanssanne tällä tavalla uskomaan. Minä en halua uskoa yksin, vaan teidän kanssanne: Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Me jäämme uskomaan Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos.