Seurapuhe Järvenpään RY:llä 12.09.2021 17.30

Jumalan sana ja käsin seitsemän. Ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pidetään itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä. Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnytön, tuli ottamaan pois synnit. Syntiä ei tee kukaan, joka on hänessä, pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.

Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Aamen.

Rakkaat veljet ja sisaret, on ilo nähdä taas, että saamme olla yhdellä koolla. Pienin rajoituksin kylläkin, mutta se, että seurastuvassa on sanankuulijoita, niin se lämmittää meidän kaikkien mieltä ja sydäntä.

Jos me palaamme tähän meidän tekstiin, aiheeseen, niin me voisimme jakaa raamatun ilmoituksen ikään kuin kolmeen osaan. Vanha testamentti, Jumalan lupaukset ja ne, jotka uskovat lupauksen sanaan. Sitten oli elämäherra Jeesuksen työn aika täällä. Ja hän kuoleman kautta, meidän syntiemme kuoleman kautta, nousi sinne ylös taivaaseen isän oikealle puolelle. Ja hänellä on niin käsittämättömän mittaava tehtävä, että hän rukoilee meidän puolestamme siellä joka hetki.

Ja niin kuin Stefanus, kun hänet sieltä kivisateessa kividettiin, niin hän seisoi siellä Jumalan oikealla puolella. Ja sitten on tämä raamatun loppupuolen Paavalin ja muiden opetuslasten tekstit. Ne vahvistavat meitä tässä aljetussa uskossa.

Tämä meidän veljemme Johannes. Hänhän oli sellainen veli, joka... Se ei ollut ihan siinä... Jeesuksen lähipiirissä. Niin kuin me muistamme, hän oli siellä viimeisellä ehtoollisella, niin sanotaan, että hän nojasi Jeesuksen rintaa vasten. Hän tunsi Jeesuksen sydämen lyönnit.

Ja Raamattu toteutuu pilkulleen. Niin kuin elämäärä Jeesus sanoi, että yksikään piirto ei katoa tästä kirjoituksista. Ja näillä kirjoituksilla hän tarkoitti vanhan testamentin tekstejä. Silloin ei ollut vielä näitä uuden testamentin tekstejä.

Ja se, miten tämä veljemme Johannes... Voimme sanoa, että joutuimme lähtemään siitä Keisterin eeron puristuksesta. Jeesuksen aikana hän oli... Rooman silloinen maailmanvalta valloittanut tämän Juudan alueen ja Israelin alueen, jos tätä nimitystä käytetään. Ja ajoi kaikki juutalaiset pois siltä alueelta. Ja he joutuivat niin sanotusti maanpakoon.

Ja tekivät vielä niin, että vuonna 70 temppeliä ajoitettiin. Ei jäänyt kiviä kiven päälle. Ja siitä tuli aivan semmoinen arosusien loukko. Raamattu käyttää tällaista nimitystä siitä. Siellä ei ollut mitään elämisen mahdollisuutta enää.

Ja tekivätpä vielä niin, että muuttivat tämän alueen nimen Palestiinaksi. Se Palestiina tulee filistealaisten nimestä, kun se käännetään, niin Palestiina. Ja sen nimen te varmasti olette monesti kuulleet. Siellä tänäkin päivänä kovasti käydään... Israel käy olemassaolon taistelua. Taistelua ajoittain ja hetkittäin.

Mutta me palaamme tähän meidän tekstiin, niin Johannes, veli, kirjoittaa meille myös sen ajan seurakunnille, mutta myös meille ihan tähän ajan iltaan. Katsokaa, kuinka suurta rakkautta isä on meillä osoittanut, että me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen. Hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne. Eihän se tuntenut häntäkään.

Tämä on käsittämätön nimi siinä mielessä, että se on perillisen nimi. Lapsi perii aina vanhempansa ja saa myös sen omaisuuden, mikä vanhemmille on kertynyt, sen sisustusosuuden mukaan, joka hänelle kulloinkin sattuu. Mutta tässä ei ole kysymys ajallisista aarteista.

Mauno veli tuossa vedellä puhui vanhan testamentin korven matkasta ja kuinka siellä Jumala piti omistaan huolen tyhjässä autiomaassa. Jakoi vettä, mannaa, viiriäisiä. Ja se kallio oli Kristus, niin kuin hebrealaiskirja siitä sanoo.

Mutta tämä Jumalan lapsen nimi, mikä tästä meille osoitetaan, on perillisen nimi. Me olemme matkalla sinne taivaan kotiin ja kunniaan, ja me saamme iloita siitä.

Elämäärä Jeesus opetti meitä niiden opetuslasten kautta, kun he iloitsevat siitä, kuinka henkivallatkin on heille alle asetettu ja annettu. Mutta elämäärä Jeesus käänsi heidän mielensä katselemaan sinne taivaasiin ja kuinka siellä on semmoinen elämänkirja, jonka jokaisen nimi on kirjoitettu.

Ja niin kuin me uskomme ja ymmärrämme, että kaikki ovat syntyneet Jumalan lapsiksi, syntyneet elävän Jumalan lapsiksi aivan sieltä pienestä asti. Kaikki kansat syntyvät Sionissa.

On hyvä, rakkaat nuoret, teidänkin muistaa, että kannattaa pitää lujasti kiinni siitä Jumalan lapsen nimestä. Houkutukset ovat varmasti kovat ja sieluvioline on ankara. Ja joskus voi tuntua meistä kaikista siltä, että ikään kuin sieluvioline on saanut jostain joka kohtaa meistä otteen.

Mutta silloin on hyvä käydä keskustelua. Ja ne parhaat keskustelut ovat monesti niitä parhaita seuroja, kun on joutunut haaksirikkoon tai joku ajatus tuntuu, että se vyöryy ja vyöryy meidän päähämme eikä pääse siitä ylitse.

Niin rakkaat nuoret, jos teillä vielä ei ole tällaista rippi-isää tai äitiä, niin pyytäkää taivaalta isältä sellainen. Hän on luvannut sen antaa teille. Ja se on sellainen suljettu astia, joka pitää ne asiat omana tietonaan. Ja mikä parhainta, hän saa näytellä evankeliumia.

Ja se evankeliumi on sellainen voima, joka pitää meidät. Aivan samalla tavalla mekin, jotka olemme saaneet uskomassa olla. Toki me olemme ihan päivänlapsia, mutta kuitenkin, että mekin saamme aina käydä keskustelemaan asioista. Se on niitä parhaita seuroja, mitä Jumala järjestää. Se on sitä Jumalan huolenpitoa.

Tässä puhutaan myös, että maailma ei tunne. Ei maailma tunne Jumalan valtakuntaa. Se on siitä erikoinen tämä Jumalan valtakunta, että elämäri Jeesus täällä Matteuksen evankeliumissa puhuu siitä, että hänen luokseen oli tullut pilkan ja kyselyn ja ihmettelyn muodossa.

Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, sinne tuli ylipappeja ja kansanpanijoita. He kysyivät, millä valtuuksilla sinä teet tällaista? Kuka sinut on tähän valtuuttanut? Ja tätä keskustelua, debattia käytiin siellä pitkään.

Ja Jeesus otti erilaisia vertauksia ja näiden vertauksien kautta osoitti, kuinka kaukana he olivat Jumalan valtakunnasta. Kuinka he rakastivat korkeampia paikkoja synagogassa. Kuinka he olivat syöneet leskien ja orpojen. Ja he vihasivat häntä.

Ja näiden vertausten lopuksi Jeesus sanoi, että tällä tavalla, tämän takia minä sanon, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu. Ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, se sen murskaa.

Nämä vertaukset kuultuivat ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Tällä tavalla Jumalan valtakunta lähestyy myös tämän maailman ja ruhtinaan hallussa olevat sieluja. Jokainen, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolella, kulkee pimeässä.

Ja niin kuin elämäjärjestys sanoo, niin tämän valtakunnan evankeliumi pitää saada tämän maailman loppuun asti jokaiselle kansalle. Ja tämä evankeliumihan on kulkenut sieltä monien mutkien kautta, Lapimarian kautta.

Meitähän sanotaan vain olis-lestaidulaiseksi, mutta toki aikojen ketjussa ja saatossa me olemme monen nimisiä olleet, mutta ennen kaikkea se, että me olemme Jumalan lapsia. Se on mittaamaton ja käsittämätön armo.

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sillä me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisia. Sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Tämä on muista käsittämättömän lohdullinen ja ihmeellinen jae tässä luvussa. Me saamme ajatuksimme mennä sinne virkastusvuorelle. Jeesus oli siellä keskustelemassa Mooseksen ja Elian kanssa hänen tulevasta sovitystyöstään Jerusalemissa. Hänen muotonsa muuttui siellä aivan käsittämättömäksi kirkkaudeksi.

Opetuslapset, jotka siellä olivat mukana, kokivat, kuinka hyvä heillä siellä oli olla. Siitä Raamattu meille kertoi, että oliko se Pietari, joka sanoi, että tehkää meille kolme majaa. Se oli sellainen hetken ilmestys.

Ja tästä meille Raamattu kertoo, että me tulemme hänen kaltaiseksi, kun me pääsemme sinne taivaan kotiin ja kunniaan, niin kirkkauden valtakuntaan. Ja saamme periä sen Jumalan lapsiokin kautta tämän kirkkauden olemuksen ja kunnian kruunun.

Ei Raamattu paljon kerro siitä taivasta muuta kuin, että siellä ei huomioida, ei huolita eikä mennä naimisiin. Ei olla niin kuin enkelit taivaassa. Siellä ei ole kipua, ei tuskaa, ei sairautta.

Eikä vanha kehnolle kuiskuttelemassa korvaan, että mitäs jos vielä näin tekisit ja nauttisit maailman rienoista. Tai, että sanooko Jumala todella niin. Nämä kaikki houkutukset ovat siellä poissa.

Jokainen, joka näin panee toivoonsa, hänen pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän puhdas on ja pyhä. Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee lain rikkomista.

Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnytön, tuli ottamaan pois synnit. Eikö ole ihana asia, että tällä tavalla Jumala, joka meistä huolen pitää, on järjestänyt tämän asian niin, että me saamme uskon kautta omistaa tämän taivasosuuden.

Ja me saamme ajoittain ja hetkittäin pistää kaikki synnit pois evankeliumin kautta. Siis rakas veljeni ja siskoni, on turvassa usko Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi ole sijoittuja turvassa.

Ja myös te lapset ja nuoret, jäälliset, viimeisen tuntuiset tässä seurasalissa, niin tällä tavalla me saamme ylentää ja tarttua siihen evankeliumiin ja kuulla ne hyvät evankeliumin sanat, että ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Ja niin ne vaelluksen jalat ovat taas pesty. Ja me saamme päivän lapsina jatkaa tätä matkaa kohti taivaan kotiin ja kunniaan. Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tunne.

Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itsenne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas.

Tässä veljemme Johannes hyvin vahvasti tarttuu näidenkin lukujen jälkeen harhaoppiin. Me tiedämme, että aina mistä evankeliumi puhtaasti saarnaan ja pidetään oppi puhtaana, niin aina sinne tulee näitä valheveljiä.

Siihenkin aikaan heti kohta tuli valheveljet ja rupesivat saarnaamaan erilaista evankeliumia, sellaista, että pitää tehdä näin ja noin. Ja näillä valheveljillä oli ihan sellaiset oppisuunnan erilaiset nimet.

Mutta nämä kaikki, yhtä kaikki, olivat johtamassa harhaan sillä kaidalla polulla olevia Jumalan lapsia. Ja tätä vastaan Johannes vahvasti taisteli. Ja tämäkin päivä.

Ja ajattelen sitä niin, sitä kautta, että me muistamme, kun Abraham, uskon isi-isä, niin hän, kun hänen luokseen tuli ne enkelit, jotka olivat menneet sinne Sodomaan ja Gomorraan, hän hyvin nöyrästi ja arasti Jumalalta kyseli, että jos siellä olisi viisikymmentä.

Ja pikkuhiljaa se luku putosi neljäänkymmeneen, kolmeenkymmeneen, kahteenkymmeneen. Jos siellä olisi ollut kymmenen vanhurskasta, niin sitä ja niitä kaupunkia ei olisi tuhottu. Jumala olisi varillut ne, mutta kun ei löytynyt, niin Jumala tuhosi ne.

Mutta Lot ja ne uskovaiset tyttäret, niin hän säästi ne. Enkeli otti kädestä kiinni ja vei pois. Ei ollut omaa ymmärrystä Lootillakaan, vaan enkeli joutui viemään eet pois.

Mutta jotain kertoo se, että Lootin vaimo, hänen sydämensä oli jo kiintynyt sinne, siihen maailman menojaan, siihen riennättelyyn. Ja Jumala oli antanut vahvan käskyn, että älkää katsoko taaksenne. Ja Lootin vaimo katsoi, ja hän muuttui suolapatsaaksi.

Tätä taustaa vasten meillä on kuitenkin täällä suuri todistajien pilvi ympärillämme. Ja veljiä, sisaria, nuoria. Ja se Jumalan huolenpito ylettyy yli näiden ajan ilmiöiden ihan sinne taivaan kotiin ja kunniaan asti.

Jumala pitää meistä lupauksensa mukaan huolta. Ja me saamme heittää kaikki murheemme hänen päällensä. Monesti on ajatuksia ja ahdistuksia ja mietteitä, mutta nämä kaikki me saamme heittää hänen päällensä.

Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Ja rakkaat veljet ja sisaret, me olemme, mitä meidän tekstimme sanoo, että vanhurskaita.

Mitä se on? Se on sitä, että me saamme käydä sinne kaikkein pyhimpään sen Kristuksen veren kautta, jonka hän vuoratti siellä Kolkata ristillä. Me muistamme, kuinka hän viimeisellä ehtoollisella sanoi, että tämä on uusi liitto minun veressäni. Kun te siitä suotte ja juotte, niin te olette autuaat.

Ihmeellinen on tämä Jumalan huolenpito ja kaitselmus meitä syntisiä kohtaan. Joskus tulee mieleen ajoittain nuoruus. Muistan, kun menimme ehtoolliselle. Siellä katsottiin. Kauniisti laulettiin. On mannaa hunajaa hänen läsnäolonsa.

Aivan niin kuin se Mauno veli tuossa kertoi siitä mannasta. Se tuntuu hyvälle, kun saa synnit anteeksi ja saa vaavistua siitä Jeesuksen veren ja ruumiin auttamisesta.

Se on siitäkin ihmeellinen asia, että tämä veljemme Luther. Se on sellainen sveitsiläinen Zwingli. Hänen kanssaan oli 15 eri kohtaa erilaisista raamatun tulkinnoista. Kun tämä 15 kohta ei kohdannut Lutheria ja Zwinglin ajatuksia, niin hän ylkäsi kaikki ne 15.

Hän piti ja halusi pitää Lutherin opin puhtaana. Se on todella siinä ehtoollisessa. Se on tässä läsnä. Siinä viinissä ja leivässä. Ja minkä takia? Sen takia, rakkaat veljet, sitä, että me kerran kostuisimme perille taivaan kotiin ja kunniaan.

Luotetaan siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Ja uskokaa vielä, rakkaat veljet ja sisaret, niin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan siihen taivastoivoon asti.

Näin me jäämme Jumalan ja hänen armossaan sanan silmätuun haltuun. Jeesuksen nimeen, amen.

Jumalakin kohdallinen kysyi, että saanko minäkin jäädä uskomaan syntini anteeksi. Tahtoon uskoa yhdessä teidän matkaystävien kanssa. Aamen.

Pistämme kädet ristiin ja hiljennymme tähän Herran siunaukseen. Herra, siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra, kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra, käyttäkää kasvonsa teidän puolenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, amen. Aamen.