Messu/saarna Merijärven kirkossa 10.10.2021 13.02

Nouskaamme kuulemaan pyhää Jumalan sanaa Johanneksen evankeliumin seitsemännestä luvusta.

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat, tämän täytyy olla se profeetta. Toiset sanoivat, hän on Messias, mutta toiset epäilivät. Eikä Messias Galileasta tule. Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Bethlehemistä, Daavidin kotikaupungista. Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä.

Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät, miksi ette tuoneet häntä? Miehet vastasivat, yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin.

Silloin fariseukset sanoivat, oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään, kirottuja kaikki.

Silloin Nikodeemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt fariseuksissa tapaamassa Jeesusta, sanoi, eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.

Mutta toiset sanoivat hänelle, taidat olla itsekin Galileasta, tutkit kirjoituksia niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.

Monet kuulijoista olette eläneet jo pitkään vuosikymmeniä. Olette tottuneet siihen, että vuoden kiertokulku on tietynlainen. Olette havainneet senkin, että keväällä ei tarkalleen tiedetä, millainen kesä on tulossa, eikä syksyllä sitä, millainen talvi on tulossa.

Me ihmiset joudumme tunnustamaan oman pienuutemme myös omissa elämämme vaiheissa. Rohkenen kysyä teiltä, jo korkeaan ikään ehtineiltä, olisitteko pystyneet ennustamaan oman elämän taipaleenne tapahtumat etukäteen? Jos olisitte, toivoneet.

Ei ole helppoa rukoilla Jumalaa: Tapahtukoon sinun tahtosi. Jumalan tahto on usein erilainen kuin meidän ihmisten tahto. Aina meidän elämäntehtävämme eivät ole helppoja. Helppoa ei ole aina olla myöskään äiti tai isä, veli tai sisko, ainakaan elämän koettelemusten keskellä.

Kun me luemme raamattua, Pyhää Jumalan sanaa, niin me löydämme sieltä entisten pyhien elämän, ja ne ovat erilaisia vaiheita. Ei heidänkään elämänsä aina ollut helppoa. Ei edes Jeesuksen elämä.

Te kaikki muistatte Jeesuksen edeltäjän, tien raivaajan, Johanneksen. Hän Jordan-virran rannalla rohkeasti julisti: Katsokaa Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

Koettelemusten keskellä Johannes joutui kuitenkin epäilyksiin. Hän joutui vankilaan sen vuoksi, että rohkeasti saarnasi Jumalan sanaa. Nuhteli synnistä jopa Herodesta.

Vankilassa epäilysten keskellä Johannes mietti, oliko se, josta hän julisti Jumalan karitsana, sittenkään hän, jonka oli määrä tulla? Vai pitääkö minun odottaa kenties jotakin toista?

Jeesuskin kerran kyseli opetuslapsiltaan, kenenkä ihmiset sanovat minun olevan. Niin jotkut olivat sitä mieltä, että Jeesus on Johannes Kastaja. Joku oli sitä mieltä, että Jeremia tai joku muu profeetta.

Jeesus kysyi sitten opetuslapsiltaan, kenenkä te sanotte minun olevan. Ja sitten Pietari ehätti opetuslapsista ensimmäisenä toteamaan, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.

Jeesus sanoi Pietarille, että sinulle ei tätä lihaa eikä verta ilmoittanut, vaan minun isäni Henki.

Kun me puhumme uskosta ja epäuskosta, niin me puhumme uskosta ja epäuskosta. Niin on edelleenkin niin, että ilman Jumalan apua ihminen ei voi uskoa eikä nähdä sitä, mitä ei voi nähdä.

Usko nimittäin on sen näkemistä, mitä ihminen ei hajallisilla silmillä voi nähdä. Se on sen totena pitämistä, jota Jumala on samassa luvannut.

Jumala oli luvannut profeettojen kautta, vaikkapa niin kuin profeetta Miika siitä toteaa: Sinä, Bethlehem, sinä, Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa, mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.

Hänen juurensa ovat muinaisuudessa ikiaikojen takana. Siis Jeesus oli jo ennen aikojen alkua. Hän eli omana aikanaan inhimillisesti Jumalan poikana ja samanaikaisesti täytenä ihmisenä.

Ja meidän aikanamme hän elää keskellämme pyhän henkensä kautta.

Siksi Paavali saattoikin kirjoittaa roomalaisille, julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen pojastaan.

Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen. Jumalan puolelta hän oli Jumalan poika, jolla on valta ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu.

Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolin viran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskon kuuliaisuuteen.

Jumala haluaa, että uskonsaarna voittaa aina epäuskonsaarna.

Vanhan testamentin ajallakin oli tyypillistä, että usko ja epäusko jatkuvasti taistelivat keskenään. Tuo taistelu käytiin jo silloin yksittäisen ihmisen sydämessä.

Kun Mooses lähetti kaksitoista vakojaa tiedustelemaan luvattua maata, niin kymmenen noista vakojista saarnasivat epäuskonsaarnaa. Sanoivat, siellä on niin voimakas vihollinen, että me emme siihen maahan pääse.

Mutta olivat Joosua ja Kaalet, jotka saarnasivat uskonsaarnaa, ja sanoivat, Jumalan avulla me voitamme vihollisen.

Jumalan voima vaikuttaa uskossa, uskon kautta.

Efesolaisille Paavali kirjoitti, että evankeliumissa vaikuttaa sama voima, jolla Jeesus Kristus herätettiin kuolleista.

Ei ole siis kyse vähäpätöisestä voimasta, kun on kyse siitä, että tuolla voimalla voidaan herättää kuollut elämään.

Jumalalla on ollut täällä maan päällä aina valtaistuimensa, armon istuimensa. Ja tuo istuin on lujana pysynyt.

Jumala lupasi palvelijansa Daavidin kautta, vaikkapa Psalmin 132 sanoin: Herra on vannonnut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta. Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.

Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka.

Kun profeetta Jesaja julisti, että tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee vanhurskas verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikein.

Hän saa avun ja Israel elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: Herra on meidän vanhurskautemme.

Anteeksi, Jeremian sanoin.

Näin todetaan Raamatussa.

Nyt tässä evankeliumitekstissämme tämä asia eletään todeksi. Messias on ihmisten keskellä.

Jotkut olivat saaneet tehtäväkseen mennä pidättämään tuo Messias. Heidän lähetteensä kysyivät, miksi ette tuoneet häntä. Miehet vastasivat, yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.

Siis oli kyse suurista asioista.

Raamatussa todetaan, että kun Jeesus opetti, niin hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta. Hänellä oli kaikki valta ja on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Siksi jo puheena ollut Johanneskin, ja sitten Johanneskin sai vankilaan terveiset siitä, miten rammat käyvät, spitaaliset uudistetaan, kuulot kuulevat, sokiat saavat näkönsä ja köyhille julistetaan evankeliumi.

Tällaista voimallista miestä nuo hänen pidättäjänsä olivat menneet vangitsemaan. Mutta he joutuivatkin itse vangituksi.

He näkivät sydämessään, että he ovat itse synnin vankeja. He eivät voineet käydä tuohon mieheen käsiksi.

Ja sitten he tätä ihmettelivät: Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?

On ihmeellistä, että jotkut ovat huolissaan siitä, että joku uskoo Jeesukseen. Eikö pikemminkin pitäisi iloita siitä, että joku uskoo Jeesukseen, että syntinen kääntyy pahoilta teiltään ja saa elää?

Nämä fariseukset eivät sydämestään tahtoneet uskoa, ei Nikodemuskaan, jolle Jeesus joutui opettamaan yön hetkinä sitä, että ihmisen tulee uudesti syntyä ylhäältä.

Hän puhui siitä, että niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää ihmisen poikakin ylennettämän.

On tärkeää, että edelleenkin korotetaan Herra Jeesus Jumalan sanan saarnassa kaikkein korkeammalle paikalle, että ilman Jeesusta ei ole uskon saarnaa. Ilman Jeesusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Siksi Jumalan poika on tänäänkin meille niin korvaamaton.

Emme voi itse paikata omaa syntielämäämme. Emme voi paikata omia laiminlyöntejämme, vaan meidän tulee ottaa armosta vastaan evankeliumin sanasta sanaa sovituksesta synneistä.

Tänäänkin Jumalan valtakunta on voimallisena keskellämme. Jumalan valtakunnan saarna kukistaa epäuskon saarnan.

Tänään sinäkin saat hylätä epäuskon ja evankeliumin kautta turvautua Kristuksen kautta, Kristuksen työhön, hänen voittoonsa.

Rohkaistu uskomaan. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja voimassa.

Tällainen on Jumalan valtakunta keskellämme. Se on Daavidin avaimen kaltainen.

Kun Daavidin avaimesta sanotaan raamatussa, että kun sillä avataan, niin yksikään ei voi sulkea.

Silloin kun syntinen päästetään vapaaksi synnin vankilasta, niin hän on todella vapaa. Hän on taivaan perillinen ja Jeesuksen seuraaja jo täällä maan päällä eläessään.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme armon sanasta ja evankeliumin sanasta, suloisesta tuoksusta keskellämme.

Oskamme tunnustaa kristillinen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istui Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhän yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.