Seurapuhe Porvoon RY:llä 31.10.2021 16.00

Yhteistyössä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Me haluamme tuoda sinulle kiitoksemme siitä, että olemme saaneet kokoontua yhdelle koolle sinun sanasi ääreen, siitä oppimaan ja virvoittumaan.

Kiitämme tästä kauniista syksystä, sen lämmöstä, että me olemme saaneet virkistyä sinun luontosi keskellä. Kiitämme kaikista elämämme päivistä, kaikista ajallisista lahjoista, joita olet meille jokaiselle runsasti suonut. Erityisesti tänäänkin haluamme kiittää pojastasi ja siitä vanhurskaudesta, jonka hän valmisti meidän puolestamme, jonka me saamme uskon kautta omistaa.

Pyydämme siunaustasi tälle seuratilaisuudelle. Ole lupauksesi mukaan henkesi kautta täällä meidän kanssamme avaamassa sanaasi ja avaamassa meidän korviamme ja sydämiämme. Sanomme vielä turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään on 23. sunnuntai helluntaista. Ja tämän pyhäpäivän aiheena on meidän kansankirkossamme: Antakaa toisillenne anteeksi. Ja tämän päivän tekstit puhuvat anteeksiantamuksesta ja siitä avautuvasta rakkaudesta. Ja näin se on, että koko meidän jumalanlasten elämä perustuu siihen anteeksiantoon, jonka me saamme omistaa Jeesuksen ristin kuoleman kautta. Ja sen myös velvoittaa meitä lähimmäisiämme kohtaan suhtautumaan anteeksiantavasti, ystävällisesti ja lempeästi.

Otin puheen aiheeksi tälle sunnuntaille merkityistä teksteistä sellaisen, joka on täällä Vanhan testamentin puolella ja aivan ensimmäisen Mooseksen kirjan lopussa. Varmasti monelle tuttu raamatun kohta. Jotenkin se tällä kerralla puhutteli itseäni ja on aikaisemminkin tästä kyllä yrittänyt palvella. Siinä mielessä tämä on sellainen tuttu myös itselleni.

Tämä on tosiaan viideskymmenes luku ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Ja luen nyt jakeet viidennestätoista jakeeseen kaksikymmentäyksi. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?" Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä sanomaan sinulle: Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahattekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa. Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi."

Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun. Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: "Me rupeamme, me rupeamme vaikka sinun orjiksesi." Mutta Joosef sanoi heille: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne." Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi. Aamen.

Tässä on isosta veljesjoukosta kertomus. Näitä Jaakob-isän poikia oli kaksitoista kappaletta. Ja niin kuin tämä teksti alkoi, puhuttiin Joosefin veljistä. Joosef oli yksi näistä Jaakob-isän pojista. Ja täällä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan näistä Israelin kansan patriarkoiksi kutsutuista Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista hyvin pitkästi. Ja sitten myöskin tämä Joosefin tarina on täällä pitkä. Se alkaa täältä ensimmäisen Mooseksen kirjan luvusta 37 ja kestää sitten tosiaan tämän luvun 50 loppuun saakka. Se on hyvin mielenkiintoinen. Ja varmasti te lapsetkin olette osan osia siitä ehkä kuulleet, ehkä paljonkin. Mutta varmasti ainakin on puhuttu näistä Joosefin unista, mitä hän näki. Joosef näki unista ja hän myöskin osasi selittää unia Jumalan hänelle antamalla lahjalla.

Joosef oli vasta nuori poika, kun hän näki ensimmäisiä unia. Tässä sanotaan, että hän oli 17-vuotias, kun tämä kertomus alkaa. Ja hän oli isälleen hyvin rakas poika. Niiden 12 veljeksen joukossa hän oli isälle hyvin rakas. Ja hän oli kuuliainen poika, uskovainen poika, jota nämä kaikki veljet eivät olleet. Hän oli paimentamassa isänsä karjaa muiden veljien kanssa. Ja siellä tapahtui sitten kaikenlaista, joista hän myös kertoi isälle. Ne olivat jotakin ikäviä asioita, joita tässä raamatussa ei sen enempää kerrota. Mutta kuitenkin Joosef kertoi niistä isälleen. Ja nämä veljet eivät siitä tietenkään pitäneet.

Myöskin tämä isä oli tiettänyt Joosefille hyvin kauniin asun. Tuohon aikaan varmasti ne vaatteet ja vaatetus oli hyvin yksinkertaista, mutta Joosefille oli erikseen teetetty kaunis värikäs puku. Ja näinpä veljet sen näkivät, että isä tätä Joosefia erityisesti suosi. Ja sitten Joosef näki näitä unia myös silloin lapsuudessa tai nuoruudessa. Ja hän kertoi niitä myöskin sitten muulle perheelle.

Siellä oli tällainen uni, joka on ehkä jäänyt mieleen, jos olette sen kuulleet. Miten Joosef kertoo, että näki sellaisen unen, että he olivat pellolla lyhteitä sitomassa. Lyhteet ovat sellaisia, kun viljaa leikataan. Pellolla kasvaa viljankorsia, ne ovat pitkiä ja niitä leikataan. Ja sitten ne sidotaan sellaisiksi nipuiksi ja jätetään sinne pellolle kuivumaan. Ja sitten niistä puidaan ne jyvät irti.

Mutta ne lyhteet, sellaisia viljamippuja, eli he sitoivat pellolla lyhteitä siinä Joosefin unessa. Ja yhtäkkiä Joosefin lyhde nousi pystyyn ja muut lyhteet kokoontuivat siihen ympärille ja kumartuivat maahan. Tällaisen unen Joosef näki. Ja tästä nämä veljet suuttuivat oikein, kun Joosef kertoi: "Näätkö sinä tällaisen unen, että sinustako nyt tulisi meidän kuninkaamme ja sinä hallitsisit meitä?" Aivan vihastuivat siitä Joosefille. Ja myöskin toisen unen hän näki, missä aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat hänen eteensä. Ja tämäkin suututti näitä veljiä.

Sitten tästä tapahtui sellainen ikävä seuraus, kun Joosefin veljet olivat paimenessa kaukana ja isä ei tiennyt missä he ovat. Joosef oli kotona ja isä lähetti Joosefin sinne katsomaan, että miten niillä veljillä menee paimenessa. Ja kun Joosef sinne tulee, niin veljet näkivät hänet jo kaukaa ja sanoivat toisilleen: "Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet." Ja sitten alkoivat suunnitella Joosefin surmaamista, tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.

Näin ikäviä asioita veljet alkoivat suunnitella. Mutta sitten yksi veljistä sai puhuttua muille, että ei nyt kuitenkaan surmata tätä veljeä, vaan heitetään hänet vain sinne kaivoon, mutta ei vahingoiteta häntä. Ja näin sitten tapahtui. Joosef heitettiin kaivoon ja häneltä riisuttiin se hieno värikäs puku päältä ja heitettiin kaivoon. Mutta siellä kaivossa ei onneksi ollut vettä, kun oli kuiva aika, niin hän siellä pystyi sitten hengissä olemaan.

Mutta sitten seurasi vielä ikävä juttu sellainen, että veljet näkivät, että siitä tulee sellainen karavaani siitä läheltä. Kulkee semmoinen, missä oli tavaroita, semmoinen kauppamiesten karavaani, jossa oli lastattu kameleiden kyytiin erilaista tavaraa ja sitä oltiin viemässä myytäväksi. Sitten veljet keksivät, että ei nyt kuitenkaan tapeta tätä Joosefia, mutta myydään hänet. Tuohon aikaan pystyttiin ihmisiäkin myymään. Tänä päivänä ei ihmisiä ainakaan sivistyneessä maailmassa myydä kenellekään rahasta orjaksi, mutta näin nämä veljet tekivät Joosefille. Myivät hänet orjaksi tälle karavaanille.

Myytiin ja nämä midiaanilaiset kauppiaat ostivat sitten Joosefin. Ja veljet saivat Joosefista rahaa. Täällä sanotaan, että 20 hopeasekeliä saivat rahaa. Sitten vielä tämä veljien ikävä, surullinen käytös jatkuu ja ajattelivat, että miten tästä nyt selvitään, kun mennään taas kotiin. Niin keksivät sellaisen ratkaisun, että he teurastivat vuohen ja sotkivat sen vuohen verellä tämän Joosefin puvun ja sitten menivät sen verisen puvun kanssa takaisin kotiin ja sanoivat isälleen, että löysimme tämän, me löysimme. Tutki onko se poikasi puku vai ei. Ja näinhän se isä tunnisti vaatteen ja ajatteli, että nyt joku peto on Joosefin syönyt, tappanut. Ja suri sitten Joosefia kovasti, ajatellen, että nyt hänen poikansa on menetetty ja kuollut.

Ja sitten Joosef menee tosiaan sen orjakaravaanin kanssa. Isä uskoo siellä kotona, että Joosef on kuollut, mutta Joosef menee orjakaravaanin kanssa sitten Egyptin maalle ja siellä sitten nämä kauppamiehet myyvät Joosefin yhdelle Saara on hovin herralle, herralle, joka on henkivartijan päällikkö. Niin hänelle sitten myytiin Joosef orjaksi.

Kun Joosef oli uskovainen poika ja hän hoiti työnsä siellä hyvin sitten siellä orjana, niin alkoi menestyä. Ja tämä isäntä huomasi pian, että kaikki Joosefilla hyvin onnistuu ja hän toimii sillä tavalla, niin kuin uskovaiset toimivat, että tekevät parhaansa työssä ja toimessa ja ajattelevat sillä tavalla, että tehdään työ ja kaikki niin kuin tehtäisiin Jumalalle. Ja Jumalan siunaus näkyi sitten siinä Joosefin työssä ja alkoi tämän heijastua myös tämän Potifarin elämään, heidän taloutensa, että kaikki menestyi.

Kuitenkin sitten Joosefia tämä Potifarin vaimo alkoi syyttämään rikoksesta. Joosef olisi häntä ahdistanut. Ja näin ikävästi kävi, että tämän vaimon puheita uskottiin ja Joosef heitettiin vankilaan. Ajatellaan, että hän oli orjana ensin myyty orjaksi ja sitten hän oli orjana siellä ja alkoi menestyä, niin sitten hän joutuikin vankilaan. Ja näin ikävä kohtalo oli taas edessä, että oli siellä vankilassa.

Mutta tässä sanotaan, että Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan. Jumala tiesi missä Joosef oli ja auttoi häntä. Ja sielläkin Joosef pystyi toimimaan sillä tavalla, että hän pääsi siellä vankilassa vastuulliseen asemaan. Joosef sai huolehtia monista asioista. Tässä sanotaan, että Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä vankilassa tehtiin. Eikä se vankilan päällikkö valvonut edes Joosefin toimia, koska Joosefin luotettiin.

Ja vanhan käännöksen mukaan tässä sanotaan, että Joosef oli onnellinen. Tämä uusi käännös sanoo, että Jumala antoi hänen onnistua, mutta vanha käännös minusta kuvaa hyvin sellaista uskovaisen nuoren miehen mieltä. Vaikka hän oli vankilassa ja ensin ollut orjana, ja kun Jumala oli hänen kanssaan ja hän halusi uskovaisena siellä elää ja toimia, niin hän oli siitä huolimatta onnellinen.

Sitten siellä vankilassa tapahtuu sellainen, että Joosef pystyy selittämään siellä kahden vangin unet. Molemmat olivat joutuneet sinne vankeuteen sieltä Faaraan hovista. Ja Joosef osaa selittää heidän unensa. Toisen uni selitetään sillä tavalla, että hän pääsee takaisin siihen Faaraan lähelle Faaraa juomanlaskijaksi ja toinen taas otetaan hengiltä, hän saa kuolemanrangaistuksen. Mutta senkin Joosef osaa etukäteen kertoa. Ja näin tapahtuu.

Ja sitten Joosef jää sinne vankilaan kuitenkin. Tämä toinen niistä hovimiehistä palaa työhönsä ja toinen tosiaan rangaistaan kuolemanrangaistuksella. Mutta sitten myöhemmin käy sillä tavalla tässä pitkässä tarinassa, että Joosef pääsee selittämään itsensä Egyptin hallitsijan unia. Ehkä olette lapsetkin näistä kuulleet näistä unista, mitä Faarao, Egyptin hallitsija näki.

Faarao näki sellaiset unet, että Niilin virrasta, sellaisesta isosta joesta, joka piti Egyptiä sellaisena viljelykelpoisena, siinä oli ja edelleenkin on semmoinen iso Niilin virta, mistä sitten tulva tulvavesi levittäytyy sinne pelloille aika ajoin ja se on hyvinkin sellaista viljavaa seutua.

Niistä Niilin virrasta Faaraon unessa nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää ja ne jäivät syömään siihen rantakaislikkoon. Ja sitten Niilistä nousi niiden jälkeen seitsemän lehmää, jotka olivat hyvin rumia ja laihoja. Ja nämä rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Eikö ole kummallinen uni?

Sitten Faarao nukahti uudelleen, hän heräsi tässä välillä ja nukahti uudelleen ja näki toisen unen, missä näkyi viljan korsia, joissa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista viljan tähkää, oikein hyvin voivaa tähkää ja isoja tähkiä. Ja sitten tuli seitsemän ohutta, hyvin rumaa ja kuihtunutta, tässä sanotaan, että itätuulen polttamaa tähkää. Ja nämä rumat tähkät nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää.

Kun Faarao nämä unet näki, niin hän oli aivan hämmästynyt ja kutsui kaikki viisaat koolle ja ihmetteli, mitä tämä uni tai nämä unet tarkoittaisivat. Ja sitten he yrittivät niitä tulkita pitkään. Hän ei voinut itse niitä tulkita.

Ja hän selitti ne aivan oikein. Ja näin tapahtui niin kuin tämä nuorukainen selitti. Ja tuohon maailman aikaan asiat tapahtuivat suoraviivaisesti, kun Faarao päätti, että nyt tämä Joosef tuodaan hänen luokseen, niin näin sitten kävi. Ja hänet haettiin sieltä vankilasta ja täällä kuvataan, miten hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin ja hänelle puettiin uudet vaatteet päälle ja sitten hän tuli Faaraon eteen sieltä vankilasta niin pian kuin pääsi.

Ja Joosef kuuli Faaraolta nämä unet niin kuin tuossa äsken kuvasin, minkälaiset ne olivat. Ja Joosef sanoo näin: "Minä osaan sen enemmän selittää, mutta Jumala voi auttaa tässä asiassa." Ja Joosef sitten Jumalan avulla selitti nämä unet, että miten se tarkoittaa sitä, että tulee seitsemän hyvin viljavaa vuotta Egyptin maalle, jolloin kaikki kasvaa hyvin ja tulee hyviä satoja ja karja menestyy ja paljon kertyy sitä ajallista rikkautta ravintoa sinne maahan.

Mutta sitten kun nämä seitsemän hyvää vuotta ovat menneet, niin tuleekin sitten seitsemän hyvin raskasta ja huonoa vuotta, jolloin ei juuri sitten satoa saada. Ne ovat sellaisia nälkävuosia. Ja vielä Joosef sitten sanoo, että miten nyt kannattaisi toimia ja että kerättäisiin satoa talteen ja koottaisiin aittoihin ja sitten pärjättäisiin nämä nälkävuodet.

Ja siitä paikasta käykin sitten sillä tavalla, että Faarao nostaa Joosefin tähän tehtävään, että hän rupeaa tätä tehtävää hoitamaan. Hän saa hoitaa tämän viljan keräämisen ja huolehtia siitä, että ravinto riittää sitten nälkävuosille. Hän asetti Joosefin hallitsemaan koko Egyptiä. Ajatelkaa, olisiko tällainen tänä päivänä mahdollista, että vankilasta suoraan ja sitten hän onkin koko Egyptin maan hallitsija.

Hän oli kolmekymmenvuotias siinä vaiheessa. Hän oli yli kymmenen vuotta siellä Egyptin maalla ollut. Hän oli orjana ja vankeudessa ja nyt hän sitten oli koko maan hallitsija, hallitsija niin kuin sanotaan täällä, että ainoastaan Faarao oli hänen yläpuolellaan, mutta kaikkeen muuhun piti saada Joosefin lupa.

Ja näin sitten tapahtui, että Joosef ryhtyi tähän tehtävään ja Jumala oli hänen kanssaan siinä. Ja se tehtävä menestyi ja viljaa keräämään ja se tehtiin aittoihin, että sitä oli aivan valtavasti. Ja sitten kun tämä huono aika tuli, niin Egyptin maalla oli sitten ravintoa riittävästi, että he pärjäsivät hyvin. Mutta muissa maissa ympärillä ei ollutkaan, kun ei osattu varautua.

Ja sitten tulivat myöskin nämä Joosefin veljet itänsä käskystä sinne ostamaan sitä viljaa. Ja sitten tuli tämä ja sitten tuli tämä ja sitten tuli tämä ja sitten tuli tämä ja joutuivat Joosefin eteen viljanostoreissulla. Ensin yksi matka hakivat viljaa sieltä ja sitten toinen matka piti hakea lisää viljaa.

Joosef ei paljastanut tällä ensimmäisellä kerralla, että kuka hän on. Hän tunnisti veljensä ja veljet eivät tietenkään osanneet edes aavistaa, että siinä on se Joosef, joka on myyty orjaksi. Hän oli varmasti hienoissa vaatteissa ja sillä tavalla vaikutti hyvin korkealta Egyptin virkailijalta, niin kuin hän olikin. Hän myi veljilleen viljaa.

Ja sitten tosiaan, kun tulivat toisen kerran, niin sitten Joosef ei enää pystynyt pitämään sitä salaisuutta sisällään, vaan hän kertoi, kuka hän on. Ja veljet olivat aivan ihmeissään. Ja vaan niin kuin tuossa lukemassani tekstissä, Joosef sanoi sillä tavalla, kun hän lohdutti niitä veljiään, että sanomalla, että te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi.

Täällä aiemmin vielä Joosef kertoo tästä ihan siinä, kun hän paljastaa itsensä, että älkää olko murheissa. Älkääkö syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa.

Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Ja hän asetti minut Faaraon neuvonantajaksi, koko valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi.

Ja näin sitten käy, että Joosef kutsuu koko sukunsa sinne Egyptiin. Vanhan isänsä, joka oli murehtinut Joosefin kuolemaa, hänetkin sinne tuotiin ja koko se suku. Tässä kerrotaan, että iso joukko. Ja Egyptiin tuli sitten näitä Joosefin sukulaisia ja heidän perheitään. Täällä on ihan lueteltu. Ja he saivat sitten siellä ihan hyvät oltavat ja he säilyivät sitten sen huonon ajan loppuun asti ja jäivät sinne Egyptiin sitten pidemmäksikin aikaa.

Ja se Jaakob-isä sinne tulee ja hänkin saa siellä elää sitten vielä, sanottinko täällä, että 17 vuoden ajan ennen kuin hän sitten kuoli. Hän oli jo sitten hyvin iäkäs.

Mutta tällaisen teon, kun nämä veljet olivat Joosefille tehneet, niin voitte ehkä ymmärtää, että nämä veljet alkoivat pelkäämään sitten, kun isä oli kuollut, että mitä nyt voi tapahtua? Nyt isä on pois, jossa Joosef kuitenkin kostaa. Ja hänellä oli sellainen valta, että hän olisi voinut sen tehdä. Ei kukaan olisi sitä kyseenalaistanut, jos Joosef olisi sellaisen päätöksen tehnyt, että nyt nämä veljekset hänen veljensä surmataan tai niille tehdään jotakin pahaa. Näin olisi tapahtunut.

Tämä on hyvin puhutteleva kohta, kun ajattelee tätä Joosefin asennetta. Tämäkin kuvaa sitä veljien pelkoa, että he lähettävät ensin sanantuojan tuomaan Joosefille sitä viestiä, kun kertovat, miten isä oli heille sanonut ja millä tavalla Joosefia voisi puhutella.

Tässä sanottiin, että tämä sanantuoja tuo Joosefille sitä viestiä, että anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahattekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa. Ja tämä liikuttaa Joosefia. Hän aivan puhkeaa itkuun.

Kun me ajattelemme tätä tilannetta inhimillisesti, niin Joosef varmasti oli siellä oikealla tavalla uskomassa. En tiedä, mitä hänen sisimmässään oli siinä, mutta kun ajattelemme sitä omalle kohdallemme, miten joskus on ehkä vaikea antaa anteeksi tai jos joku on meitä oikein syvästi loukannut tai tehnyt väärin, vaikkapa lapsista joku toinen on kiusannut toista, ollut ilkeä ja tehnyt pahaa.

Niin onko helppo ajatella, että antaisin anteeksi? Ainakin itse joskus ajattelen, että tuota ei ole helppo antaa anteeksi. Ja on sitten hyvin sellainen paha mieli, sellainen sydän kovettuu aivan, että tätä ei halua unohtaa. Mutta aivan niin kuin tässä Joosefin kohdalla, kun tulee se sellainen vilpitön anteeksi pyyntö, niin kyllä se koskettaa. Se koskettaa meidän sydäntämme ja saa sen kovettuneen sydämen ikään kuin sulaamaan.

Sekin on varmasti Jumalan tahto ja Jumalan tekoa, että me koemme sen sillä tavalla kuin koemme. Ja sekin, että me ymmärrämme, että kun olemme itse uskovaisina ihmisinä saaneet paljon anteeksi, niin mekin haemme, haluamme antaa anteeksi. Ja näin tämä kosketti tätä Joosefia niin paljon, että hän aivan puhkesi itkuun.

Ja sitten nämä veljet tulivat hänen luokseen ja lankesivat hänen eteensä ja sanoivat, että rupeamme vaikka sinun orjiksesi. Mutta halusiko Joosef heitä orjikseen? Ei hän halunnut, vaan hän lohdutti näitä veljiä. Sanoi, että älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Tarkoitti varmaan sitä, että ainoastaan Jumalaa tulee pelätä, kunnioittaa.

Vanha Biblia sanoo, että Joosefin sanoi, että minä olen Jumalan käden alla. Älkää pelätkö, minä olen Jumalan käden alla. Se on jotenkin kuvaava ja kaunis tapa ilmaista, että haluan elää sen mukaan, että Jumala minusta pitää huolen ja Jumala hallitsee kaikkia tekemisiä.

Ja näin se on tänä päivänäkin, että me olemme Jumalan käden alla, me uskovaiset ihmiset ja myöskin koko maailman kaikkeus. Jumala tietää ja sallii sellaisia asioita, mitä me emme osaa etukäteen arvatakaan, niin kuin vaikkapa tämä koronapandemia. Ehkä joku tiedemies ja sellainen, joka paljon on tutkinut lääketiedettä ja tauteja, niin saattoi osata arvata, että tällainen tilanne voisi tulla.

Mutta kyllä se varmasti lähes kaikki maailman ihmiset yllätti, että tällaista voi tähän maailman aikaan tapahtua, että tulee tällainen sairaus, joka sitten pysäyttää koko maailman tietyllä tavalla. Näin me näemme, että vieläkin tämä maailmankaikkeus on Jumalan käden alla. Jumala hallitsee ja huolehtii tästä maailmasta.

Ja näin Joosef vielä sanoo, että te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. Joosef näki sen Jumalan tarkoituksen, Jumalan käden jäljen siinä hänen elämässään.

Vaikka hän oli varmasti ollut hyvinkin yksinäinen ja ehkä murheistaankin, vaikka hän oli niin kuin sanottiin, että hän oli onnellinen, hän oli uskovainen nuori mies. Mutta siitä huolimatta varmasti oli sellaisia hetkiä, että ei ollut helppoa hänellä, kun hän oli orjana ja sitten siellä vankilassa.

Mutta hän näki, että Jumala salli tämän tapahtua. Jumalalla oli suunnitelma, että tällä tavalla pelastetaan paljon ihmisiä. Hänen elämänsä oli ja hänen vaiheensa olivat sitä päämäärää kohti Jumalan suunnittelemia.

Ja näin saattaa olla meidänkin elämässämme, että tuntuu, että joku asia menee eri tavalla kuin mitä me toivoisimme ja haluaisimme. Varmasti usein ajattelemme, että tämä ei nyt mennyt sillä tavalla kuin olisimme itse suunnitelleet. Saattaa olla, että nuori hakee johonkin kouluun tai hakee jotakin työpaikkaa tai aikuinen hakee työpaikkaa, pyrkii jonnekin, niin se ei sitten toteudukaan.

Mutta sitten saattaa myöhemmin ehkä nähdä sen tarkoituksen siinä, mikä toteutui, että se olikin hyvä minulle ja se olikin parempi, että elämä ja opiskelut ja asiat menivät toisella tavalla.

Näin Joosef lohdutti ja antoi sydämestään veljilleen anteeksi. Kaikki pojat olisivat olleet uskomassa. Ei isän sanat ole sen suuntaisia, mutta täällä on kuitenkin sitten myöskin hyvin lohduttavia siunauksen sanoja pojille.

Täällä on ennustus Jeesuksen syntymästä, kun Jaakob tälle Juudalle sanoo Juudan sukuun. Sitten aikanaan syntyi Jeesus pitkän ajan päästä. Täällä Jaakob sanoo, että ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta. Häntä kansat tottelevat.

Tiinikönnökseen hän sitoo aasinsa, jalonkönnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Muistamme, miten Jeesus ratsasti aasilla ja aasintamman varsalla sinne Jerusalemiin siellä maallisen toimintansa loppuaikoina.

Tässä on ennustus siitä. Ja myöskin Joosefista hyvin kauniisti. Isä puhuu, kun siunaa Joosefia. Hän sanoo, että Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä. Sen oksat ojentuvat yli muurin.

Joosef oli elänyt sen elävän veden vesilähteen äärellä, evankeliumin veden äärellä. Ja hän oli tuottanut niitä uskovaiselle ihmisille sopivia hedelmiä, niitä hyviä tekoja, jotka tulevat siitä, että sydämessä on elävä usko, joita mekin tänä päivänä saamme tuottaa.

Kun meillä on usko sydämessämme ja saamme evankeliumista voimaa tälle kilvoituksen matkalle ja silläkin kaikenlaisille hyville teoille ja sanoille, joita tämä usko tuo meille meidän sydämestämme. Saamme tunnustaa uskoa ja saamme puhua siitä silloin, kun Jumala sellaisen tilanteen meidän eteemme tuo.

Kiitos. Tämä on hyvä kuvaus siitä, miten raskaidenkin asioiden jälkeen Jumala antaa voiman antaa anteeksi. Ja niin kuin tuossa rukoilimme aluksi Isä meidän -rukouksessa tästä anteeksiantamuksesta ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Joosef oli itse saanut anteeksi ja halusi antaa anteeksi niille, jotka häneltä pyysivät. Ja näin mekin saamme toimia. Taivaan Isä antaa meille meidän syntimme anteeksi aivan pyytämättäkin ja ikään kuin etukäteen. Mutta se on hyvä kuvaus siitä, miten raskaidenkin asioiden jälkeen meitä antaa anteeksi.

Mutta se on hyvä muistuttaa itseämme tässä rukouksessa, että sieltä se anteeksiantamus tulee taivaan Isältä aivan lahjana meille. Ja meillä on myös velvollisuus sitten antaa toisille anteeksi. Helposti joudumme syntiin ja vikaan ja myöskin pahoitamme toisten ihmisten mieltä.

Ja meillä on myös velvollisuus sitten antaa toisille anteeksi. Eli meillä on helppoa kilvoitella sillä tavalla, että ei synti meihin tarttuisi, vaan se tarttuu meihin aivan joka päivä. Ja huomaamme sen vaikutuksetkin elämästämme ja se hidastaa meidän matkaamme silloin, jos meillä on syntiä tunnollamme.

Silloin kannattaa evankeliumia pyytää ja uskoa omalle kohdalle ja jaksaa kilvoitella ja kohti sitä voittopalkintoa, joka meille on valmistettu aivan sieltä maailman alusta.

Tällä tavalla Joosefkin vielä rohkaisi veljiään tässä tämän lukemani kohdan jälkeen. Hän sanoo, että Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi Antoon antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Joosef eli siellä 110 vuoden ikäiseksi. Hän hallitsi sitä Egyptin maata 80 vuotta ennen kuolemaansa. Ja näin hän rohkaisi veljiään, että vielä tulee se päivä, että palaatte sinne omalle maalle takaisin. Ja näin mekin saamme rohkaista toinen toisiamme.

Se vielä me kerran päiväämme ja pääsemme perille siihen iankaikkiseen luvattuun maahan, Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen luokse taivaaseen. Sitä kohti me olemme matkalla. Se on tärkeää, että me muistamme sen päämäärän silloin, kun elämä saattaa meitä koetella ja tuntuu, että ei oikein jaksaisi kilvoitella.

Niin silloin me saamme katsella, nostaa katseemme aivan niin kuin siihen, erämaassa, erämaavaelluksella Israelin lapset saivat katsella sitä vaskikäärmettä, joka oli nostettu siihen kepin päähän. Ja kun he sitä katselivat, niin he pelastuivat niistä käärmeen puremista.

Niin mekin saamme katsella ja Jeesuksen uhrityötä Jeesusta ristillä. Ja hän ei jäänyt sinne ristille, vaan hän nousi ylös sitten kuolemansa jälkeen. Ja se on se tärkein asia. Kuolema on voitettu. Jeesus voitti kuoleman ja synnin vallan.

Ja näin mekin olemme jo voittaneet, kun me saamme uskolla omistaa sen Jeesuksen suhteen sovitustyön. Me olemme voittajan joukossa. Ei voi sieluvihollinen meitä hallita, vaan saamme kulkea Jumalan käden alla. Ja Jumala meitä varjelee ja lähettää enkelisäkin meitä varjelemaan tänne elämämme matkalle.

Näin me saamme turvallisesti tänäänkin jäädä uskomaan ja matkaa tekemään. Saatte, rakkaat sisaret ja veljet, luottaa siihen, että kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä. Saatte olla turvallisella mielellä.

Ja jos tätä puhetta joku sellainen ystävä kuuntelee, joka kokee, että sinulla ei vielä ole rauhaa sydämessäsi ja haluaisit päästä tästä rauhasta osalliseksi ja päästä Jumalan lasten joukkoon, saada syntisi anteeksi, niin sinulla on aivan tästä saarnasta lupa uskoa epäuskoja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Kun näin uskot, niin sinäkin saat liittyä tähän Jumalan lasten joukkoon, voittajien joukkoon ja lähteä kulkemaan Jeesuksen jalanjälkiä seuraten kohti taivasta. Näin me saamme turvallisesti jäädä uskomaan.

Lapsetkin saatte uskoa kaikki synnit ja murheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä. Saanko minäkin vielä jäädä uskomaan omat synnit ja murheet anteeksi? Näin minäkin haluan uskoa yhdessä Jumalan lasten joukon kanssa. Jeesuksen nimeen. Aamen.