Pyhäinpäiväseurat/Seurapuhe Laukaan RY:llä 07.11.2021 12.00

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa nyt ja elämämme jokaisena päivänä.

Seurojen aluksi laitetaan sormet ristiin ja käydään yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Kaikkivaltias, kaikkitietävä, armollinen Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Me tahdomme kiittää siitä, että poikasi sovitustyön ansiosta meillä on nimi elämän kirjassa taivaassa.

Meillä on kaikkien syntien anteeksiantamus ja meillä on toivo iankaikkisesta elämästä kerran sinun luonasi taivaassa. Me pyydämme, että sinä kutsuisit ja vetäisit puoleesi niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole tässä armo valtakunnassa. Nyt on vielä armon aika. Kutsu sinun Pyhällä sanallasi armosta osattomia, rakas taivaan Isä.

Meidän sydämessämme on kiitos siitä, että me olemme tähän uuteen kauniiseen toimitaloon saaneet nyt yhdelle koolle kokoontua sinun sanasi äärelle. Me Isää haluamme kiittää sinua kaikesta ajallisesta hyvyydestä, mitä sinä olet runsain määrin meidän elämäämme antanut.

Tai haluamme kiittää kodeistamme ja perheistämme, niistä rakkaista ystävistä ja läheisistä, joita sinä olet meille itse kullekin antanut. Olet antanut niitä tämän ajallisen matkan tueksi, mutta ennen kaikkea tueksi taivasmatkalle saattomiehiksi. Näistä me isä rakas sinua kiitämme.

Ja kun olemme kokoontuneet sinun pyhän sanasi äärelle, me pyydämme isää, että niin olisit sanaasi tahtosi mukaan avaamassa, että me siitä saisimme sen määrän osaa, mitä me tänä päivänä tarvitsemme.

Me vielä rukoilemme turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtuukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea puheen johdannoksi tutun kertomuksen täältä Luukkaan evankeliumin kuudennestatoista luvusta alkaen jakeesta yhdeksäntoista jakeeseen kolmekymmentäyksi. Tämä teksti ei ole tämän sunnuntain tekstejä, ajattelin, että se hyvin tämän pyhäinpäiväviikonlopun aihepiiriin sopii.

Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa, mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus täynnä paiseita.

Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

Sitten köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamiin huomaan. Rikaskin kuoli ja hänet haudattiin. Kun hän Tuonelan tuskista kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.

Silloin hän huusi: Isä Aabraham, armahda minua. Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.

Mutta Abraham sanoi: Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, kasarushuoneen. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.

Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin. Eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.

Rikas mies sanoi: Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä. Hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.

Abraham vastasi: Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoon heitä.

Ei isä Abraham, mies sanoi, mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.

Mutta Abraham sanoi: Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista. Amen.

Aika-käsite liittyy ihmisen elämään. Kun ihminen Jumalan luomistyönä syntyy tähän maailmaan, alkaa hänen aikansa.

Kastesalmista saatatte te lapsetkin muistaa. Kuinka siinä turvallisesti sanotaan, että ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Sitten ihminen elää aikansa. Ja kun nuo päivät tulevat täyteen, ihmisen aika päättyy. Ihminen siirtyy ajasta iankaikkisuuteen.

Me olemme eilen viettäneet Pyhäinpäivää ja muistelleet niitä rakkaita läheisiämme, jotka ovat siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen, ajan rajan toiselle puolelle. Tämän päivän moni ihminen haluaa tai häntä ehkä pelottaa, kun puhutaan kuolemasta. Ihmisen omatunto saattaa tuoda siihen ajatukseen pelon. Toisaalta ihminen huomaa sen oman elämänsä rajallisuuden, että hän ei täällä maailmassa elä ikuisesti. Toisaalta ihmisiä on aina kiinnostanut, mitä on tuolla ajan rajan toisella puolella.

Ihmistä on myös kiinnostanut, kuinka ihminen saisi iankaikkisen elämän, eläisi ikuisesti, olisi kuolematon. Kerran Jeesuksen luo tuli nuori, rikas mies. Tuli juoksujalkaa Jeesuksen luokse ja kysyi Jeesukselta, mitä minun pitäisi tehdä, että minä saisin iankaikkisen elämän? Te muistatte, mitä Jeesus vastasi tuolle miehelle. Luetteli käskyjä, jotka pitää noudattaa.

Tuo nuori mies sanoo, että kaikki nämä minä olen pitänyt omasta nuoruudestani saakka. Sitten Jeesus sanoi tuolle miehelle, että mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, niin sinulla on oleva tavara taivaissa. Ja Raamattu kertoo, että tuo mies lähti murheellisena pois. Jumalan lasten seuroissa ei tarvitse lähteä kenenkään murheellisena pois, joka kysyy iankaikkista elämää, eikä Jeesuksen luota. Nimittäin juuri Jeesuksella on tarjota tuo iankaikkinen elämä.

Jeesus sanoo: minä olen ylösnousemus ja elämä, joka minuun uskoo, ei ikinä kuole. Tämä tekstin kohta tuo eteemme kahden hyvin erilaisen ihmisen elämän, hyvin erilaisen elämän, hyvin erilaisen kuoleman ja erilaisen iankaikkisuuden. Raamatussa ei paljon puhuta kuolemanjälkeisestä ajasta.

Mutta tästä Jeesuksen vertaus, tai minä ajattelen, että tämä ei varmaan ole vertaus. Olen Jeesuksen opetuspuhe. Tästä Jeesus vähän avaa, aivan kuin raottaa verhoa, mitä siellä iankaikkisuudessa on? Jeesus tuo tässä myös eteemme rikkauden ja köyhyyden. Tässä puhutaan rikkaasta miehestä, joka tuon ajan mittapuun mukaan oli hyvin rikas.

Hän oli hyvin vaurastettu. Hän eli hyvin ylellistä elämää. Hänen elämänsä tuntui olevan pelkkää juhlaa. Kerrotaan toisenlaisesta miehestä, köyhästä, Lasaruksesta.

Jopa virui siinä tuon rikkaan miehen portin mielessä. Me sanomme, että hän oli sairas, oli täynnä paiseita. Lasarus oli kipujen ja vaivojen tuttu. Tuo köyhä olisi halunnut nälkäänsä syödä niitä ruokavaloja, joita sieltä rikkaan pöydältä putosi. Ja kerrotaan, että koirat tulivat ja nuolivat tuon kerjäläisen paiseita.

Ajallinen rikkaus tai ajallinen köyhyys ei vaikuta ihmisen osaan iankaikkisuudessa. Me kuitenkin tiedämme sen, ja Raamattukin meille siitä varoittaa, että moni, joka on rikkautta tavoitellut, on joutunut uskossaan haaksirikkoon. Tässä meidän tekstimmekin edellä Jeesus puhuu väärästä ja todellisesta rikkaudesta. Sananlaskuissa sanotaan, että älä anna köyhyyttä, älä rikkautta, anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan.

Jos ylen määrin, köyhdyn. Saatan varastaa, vannoa väärin, rikkoa Jumalan nimeä vastaan. Jeesus moneen kertaan opettaessaan kehotti luottamaan Jumalan huolenpitoon. Muistutti, kuinka Jumala pitää huolen taivaan linnuista ja kedon kukkasista.

Eikö ihminen ole paljon enemmän? Jeesus muistutti, että etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin te saatte kaiken muun. Oletteko ajatelleet tuota Jeesuksen sanaa? Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Siinä oli kuulijoina monenlaisia ihmisiä, mutta myös Jeesuksen opetuslapsia, joille hän kohdisti tuon sanan.

Ja saman sanan ja kehoituksen Jeesus kohdistaa myös meille. Minä ajattelen, että tuo Jumalan valtakunnan etsiminen, me uskovaisethan saamme asua Jumalan valtakunnassa. Olemme tämän löytäneet. Ajattelen, että se tarkoittaa sitä, että me ahkeroimme tulla Jumalan sanan kuuloon. Että me pysyisimme uskomassa ja että me toteuttaisimme Jumalan vanhurskasta tahtoa.

Eilen me täällä kuulimme Pentti-veljen alustuksen. Ja keskustelimme Jumalan tahdosta. Tässä Jumalan tahto toteutuu meidän elämässämme. Me säilymme uskomassa ja pääsemme kerran taivaaseen. Miksi Jeesus sitten tässä kertomuksessa nosti esiin rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen?

Jeesus kuvasi, millaista on epäuskoisen ihmisen elämä ja millaista uskovaisen ihmisen elämä. Tämä oli ikään kuin vertauskuva, ei siitä ajallisesta rikkaudesta, vaan siitä, että tuon rikkaan sydän oli kiinnittynyt tähän aikaan. Hän nautti yltäkylläisyydestä. Hän ei tarvinnut armoa. Ei tarvinnut Jumalaa.

Se, että hän oli rikas, ei tehnyt hänestä epäuskoista, vaan se elämä. Hänellä ei ollut syntejä, anteeksi. Köyhä, köyhä ei tullut omin voimin toimeen. Köyhyys ei tehnyt Lasaruksesta eikä keneltäkään muulta uskovaista, vaan se on esimerkkikuva siitä, että uskovainen ihminen ei voi itse tehdä tuon pelastuksensa eteen mitään, vaan me uskovaiset elämme armon varassa.

Me olemme armon kerjäläisiä. Meille uskovaisille. Eikö rakas sanan kuulija, onko tuttu tunne, että tunnet omalta puolelta köyhyyttä, oma syntisyys on tuttua. Oma syntisyys on monesti painamassa. Eiliten pyhäinpäivän evankeliumi.

Autuaita ovat hengittämään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Ja autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Heidät ravitaan. Tämä Jumalan valtakunta. Täällä köyhä saa ravintoa.

Täällä köyhä saa uskoa kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Sitten tässä kerrotaan, että aika päättyi. Niin kuin se meidän jokaisen ihmisen kohdalta jossakin vaiheessa päättyy. Tässä kaksi hyvin erilaista elämää päättyi. Tässä ihmisen elämän päättymisessä on kaksi vaihtoehtoa.

Siinä hetkessä kysytään sydämen uskoa. Ihminen joko on uskomassa tai ei ole uskomassa. Kerrotaan, että tuo köyhä kuoli. Mitä tapahtui? Tässä on niin kaunis kuva siitä, kun köyhä matkamies, uskovainen ihminen, saa matkansa päättää.

Meidän ihmisten elämä on joillakin kovin lyhyt. Se saattaa olla vain viivähdys siellä. Synnytyssairaalassa, kun enkelit tulevat ja noutavat. Joillakin se saattaa olla sata vuotta. Mutta Raamattu sanoo, että kuitenkin se on kämmenen leveys tai ei mitään.

Mutta iloinen hetki on se, että kun Jumala antaa enkeleilleen käskyn noutaa taivaan kotiin oma itse, joka viime viikolla sai siirtyä Abrahamin helmaan. Täällä oli kipuja. Ja mielessäni rukoilin, että isä pääsisi pois. Mutta Jumalalla on oma aika.

Milloin Jumala sanoo enkeleilleen, että käykää hakemassa tuo väsynyt matkaaja kotiin lepoon. Tätä kerrotaan, että tuo köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Lasaruksen nimi oli elämän kirjassa. Siksi hänet enkelit hakivat.

Ajattelen tuota Abrahamin helmaa. Se on paikka, jossa ikään kuin semmoinen taivaan esikartano, unenomainen tila, jossa uskossa pois nukkuneet saavat jo maistaa taivaan iloa. Ne ovat siinä näkyvillä. Ei ole enää ajan vaivoja, eikä murheita, eikä ole enää lankeamisen vaaraa.

Mutta aika on päättynyt. Se on ihmeellinen asia, että kun se aika liittyy tähän ihmisen elämään. Kun ihminen kuolee, niin aika päättyy. Se tulee hyvin esille siinä, kun muistatte sen kertomuksen siitä ristin ryöväreistä. Niin kuin se toinen ristin ryöväri sai viimeisellä oman aikansa viimeisellä hetkellä parannuksen armon, niin Jeesus sanoi hänelle, että tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.

Eli ihminen, joka on päässyt, on uskossa kuollut, enkelit ovat noutaneet sinne Abrahamin helmaan, niin hän siellä viimeisenä päivänä Jeesus herättää ja hän saa herätä sinne ylösnousemuksen aamuun.

Sitten tässä kerrotaan tuon rikkaan ihmisen kuolemasta. Rikas kuoli ja haudattiin. Ei ollut Jumalalle tuttu, ei ollut nimeä elämän kirjassa. Varmaan hautajaiset olivat isot ja mahtavat.

Muisteltiin, kuinka hän oli ollut hyvä mies. Mutta sitten tässä tulee se harvinainen kohta Raamatusta, kun Jeesus ajaa avaa verhoa ajan rajan toiselle puolelle. Jeesus kertoo kahdenlaisesta iankaikkisuudesta: Aabrahamin helmasta ja kadotuksen vaivasta.

Kun hän Tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa lasten.

Silloin hän huusi: Isä Aabraham, armahda minua. Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.

Mutta Abraham sanoi: Muista poikani, että sinä sait elää hyvän osan, Lasarus huonon. Nythän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.

Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä tietä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.

Nyt olisi armo tuolle rikkaalle miehelle kelvannut. Mutta tässä kerrotaan, että ihmisen tähän iankaikkisuuskohtaloon ei voi vaikuttaa, eikä sitä voi enää muuttaa kuoleman jälkeen. Jako taivaan iloon ja iankaikkiseen vaivaan on tapahtunut.

Jumalan tahto on se, että jokainen ihminen pääsisi taivaaseen.

Kyllä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Mutta sielun vihollinen, paholainen, on Jumalan vastustaja ja hän tekee kaikkensa, että näin ei tapahtuisi.

Mutta rakkaat sanan kuulijat, veljet ja sisaret. Me elämme täällä ajassa. Me elämme armon ajassa ja nyt on lupa jopa uskoa.

Saa uskoa evankeliumin omalle kohdalleen. Jos tämän sanan kuulossa on joku rakas ystävä, joka kokee, että sinun sydämelläsi ei elävää uskoa ole, niin rakkauden kutsua Jumalan valtakunnasta sinulle tarjotaan.

Kutsua Jumalan valtakunnan osallisuuteen, johon pääsee uskomalla kaikki synnin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä olet taas ystävä, saat lähteä meitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan.

Tuolla rikkaalla miehellä oli sitten toinen pyyntö.

Hänellä oli hätää veljiään. Tässä tuo Abrahamin vastaus, se tuntuu vähän tylyltä. Hän sanoo, että kun tuo rikas mies pyytää, että hänellä on viisi veljeä, kasarukset pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.

Niin Abraham vastaa, heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä.

Tuo Mooses ja profeetat, se tarkoittaa tätä Jumalan valtakunnan saarnaa, lakia ja evankeliumia, jota tänäkin päivänä Jumalan valtakunnasta saarnataan.

Tuon lain tehtävä on herättää ihmisen synnintunto. Se kun ihminen tuntee oman köyhyytensä, oman syntisyytensä, tuo laki ajaa ihmiset Kristuksen tykö.

Hän saa uskoa tuon evankeliumin omalle sydämelleen, kaikkien syntien anteeksiantamuksen.

Se on Jumalan armojärjestys, että tuota evankeliumia saarnataan täällä maan päällä ihmishengestä sydämeen.

Me emme ole uskomassa tätä aikaa varten, vaan taivasta varten.

Tämä teksti muistuttaa meitä tänä päivänä, että me saamme tästä valtakunnasta, armovaltakunnasta, asua armon kerjäläisinä.

Tälläkin hetkellä, rakas sanan kuulija, tuo Jumalan armo kuuluu sulle juuri, sulle kaikkein kurjinkin.

On tärkeää, että me olemme aina lähtövalmiina, että meillä on nimi elämän kirjassa taivaassa.

Me luotamme iloisesti elää tätä elämää, luottaa siihen, että Jumala pitää omistaan huolen ja kerran me pääsemme sinne, missä Jumala on pyyhkimässä kaikki kyyneleet meidän silmistämme.

Näin me saamme uskoa evankeliumin, kaikkien syntien anteeksiantamuksen omalle sydämellemme.

Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimeen, Amen.