Seurakuntapäivät/Puheenvuoro Kajaanin RY:llä 31.10.2021 14.31

Kolmiyhteisen Jumalan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen yhdymme aluksi rukoukseen ja kiitokseen.

Rakas taivaallinen Isämme, me tahdomme sinua kiittää tästäkin päivästä ja tästä hetkestä, jolloin olemme saaneet tulla yhdelle koolle kuulemaan sitä sanaasi, jota sinä Isä tahdot alustuspuheen vuoronkin kautta olla välittämässä. Ole sinä Isä meitä rohkaisemassa siinä uskossa, että jonka sinä olet poikasi sovituskuoleman kautta meille lahjoittanut, että me jaksamme tässä ajassa kilvoitella Jumalan lapsena. Jaksamme tehdä matkaa sillä tavalla, että se nimi siellä elämän kirjassa säilyy ja kerran pääsemme perille sinne kunnian taivaaseen, jonka sinä olet luvannut jokaiselle. Heikollekin uskolle, joka tahtoo turvata Jumalan pelastussanomaan ja siihen työhön, jonka sinä poikasi sovituskuoleman kautta valmistit.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinuun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Puheenvuoroni aiheeksi olen saanut kuuliaisuuden. Tätä aihetta olen lähestynyt seuraavien väliotsikkojen kautta: johdanto, uskon kuuliaisuus, kuuliaisuus esivaltaa kohtaan, kuuliaisuus läheisten kesken, kuuliaisuus Jumalan sanalle ja Jumalan armo voiman lähteenä.

Olen tästä aiheesta joskus seurakuntapäivällä alustanut ja olen tätä samaa alustuspuheenvuoroa päivittänyt tähän hetkeen. Pohjimmiltaan tämä on sama asia. Tällöin oli pohdittavia asioita keskustelukysymyksiksi, mutta tänä päivänä nämä asiat jätän teille sydämelle, että se yhdessä siellä perheen tai läheisten tai ystävien kesken voisi keskustella näistä asioista.

Miten kuuliaisuus näkyy perhepiirissä? Toisena, miten Jumalan sana ohjaa arjen kilvoitusta? Kolmantena, millaisia kokemuksia uskon kuuliaisuudesta Raamattu meille välittää? Neljäntenä, miten oma tunto ohjaa kilvoitustamme? Viidentenä, miten elämän vanhurskaus näkyy elämässämme ja vaelluksessamme? Ja kuudentena, onko Jumalan sanan kuuleminen ja uskosta eläminen muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana? Ja kuuntelijan sanan kuuluvissa?

Mitä sitten kuuliaisuus tarkoittaa sinun mielestäsi? Sille on useita synonyymeja, eli samaa tarkoittavia asioita, kuten kunnioitus, nöyryys, uskollisuus, tottelevaisuus. Mehän voisimme tähän asiaan lähteä laajemmalti etsimään eri vinkkejä. Tänä päivänä on hyvin yleistä, että me menemme netin ääreen ja panemme hakukoneeseen sanan kuuliaisuus. Muutamasta ja jopa alta sekunnin me saamme sieltä kymmeniä tuhansia erilaisia asioita, erilaisia merkityksiä.

Mutta tänään meidän ei varmaan tarvitse näin lähteä tekemään, vaan nimenomaan tänään, niin kuin tässä johdannossa haluan sen kertoa, tämä puheenvuoro tukeutuu Jumalan sanaan sekä sitten tuttuihin ja turvallisiin arkielämän esimerkkeihin.

Varmaan meistä jokainen tänä päivänä saattaa mielessämme kysyä, miksi olen tullut yhdelle koolle tähän rakkaudelle ja sitten jatkaaseen rauhanyhdistyksen toimitaloon tai sinne netin äärelle YouTube-kanavalle tai kuuntelemaan tätä alustusta. Olemmeko tulleet aivan kuin tavan vuoksi? Millaisesta elämäntilanteesta sinä tai minä tänä päivänä lähdimme? Oliko meillä odotuksia, mitä puheenvuoro olisi minuun elämääni tuomassa? Saanko siitä jotakin evästä matkaevääksi arjen kilvoituksen keskelle? Kuuleeko Jumala juuri minua tänään? Tai jopa niin, mitä yleensä rauhanyhdistyksen toiminta merkitsee minulle?

Varmasti monia eri kysymyksiä ja elämäntilanteita saattaa juuri nytkin pyöriä mielessämme. Saamme pyytää taivaalliselta Isältä johdatusta tähän hetkeen. Saakoon Jumalan tahto toteutua tänäänkin. Nimittäin tuo kuuliaisuus tuo onnen ja siunauksen jokaisen elämään. Jumala on luvannut siunauksensa sanansa luottavalle, uskon kuuliaisuudessa vaeltavalle.

Raamatussa kuuliaisuus tuodaan esiin. Kuuliaisuus on meille hyvin keskeinen asia. Kuuliaisuuden merkitys on uskomme kannalta aivan keskeinen. Kuuliaisuus tarkoittaa siis myös tottelemista. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä: niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus tekee kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Sitten uskon kuuliaisuudesta Aabrahamin elämästä voimme oppia muun muassa sitä, mitä uskon kuuliaisuus merkitsee ja miten se näkyi siellä arkielämän keskellä. Eikö ole hyvä juuri meidän peilata sitä, mitä opittavaa meillä sinulla ja minulla on tänään tässä ajassa elävänä kristittynä, niin sinulla nuorempi tai vanhempi.

Onko sinulla tämän matkaliiton, vanhan matkaliiton, matkamiehen elämästä? Nimittäin Raamattu kertoo, että Aabraham sanotaan totelleen kuuliaisesti Jumalan kutsua ja lähteneen kotimaastaan, isänsä kodista ja sukunsa keskeltä, vaikka ei tiennyt mihin Jumala hänet johdattaisi.

Jos tämä sama kysymys olisi esitetty sinulle, olisitko sinä tai minä ollut valmis lähtemään tälle matkalle? Miten minä olen omassa elämässäni tällä ajalla soittanut sitten kuuliaisuutta Jumalan äänelle?

Jälkeläisistäkään, tällä lapsettomuudesta kärsivällä miehellä, ei ollut edes toivoa, mutta Jumala antoi lupauksensa jälkeen Saaralle ja Aabrahamille vanhalla iällä pojan. Mutta me muistamme, miten Isän uskollisuutta koeteltiin siinä, että hänen olisi pitänyt uhrata ainoa poikansa polttouhrina Herralle. Siellä ensimmäisen Mooseksen kirjan 22. luku kertoo tästä.

Me voisimme aivan kuin kotiläksynä lukea tämän Mooseksen kirjan ja katsella sitä, millä tavalla Mooses uskon kautta katseli näitä asioita ja luotti Jumalaan. Hän uskoi siihen, että Jumala voi tarvittaessa kuolleistakin tehdä elävän.

Mutta me muistamme, miten tuo uskon kuuliaisuus myöhemmin palkittiin hyvin runsaskätisesti niin Aabrahamin kuin Saarankin elämässä. Mutta on luonnollista kysyä, että miten on mahdollista, että tällainen horjumaton kuuliaisuus Aabrahamilla oli. Ja siihen on ainoastaan yksi vastaus: eikö juuri se, että hän uskoi. Hän uskoi, että uskon antamin voimin hän voi vaeltaa sitä elämää, jonka Jumala oli hänelle antava.

Ja se on sellaista. Roomalaiskirjeestä voimme lukea: mutta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian ja oli täydellisesti vahva siinä, että mitä Jumala lupaa, sen hän myös voi tehdä.

Toki Raamatussa on näköisellä se, miten Aabraham niin kuin Saarakin olivat monesti epäilysten piirittämiä. Muistamme, miten jopa Saara naurahti, kun hän kuuli siitä, että he saavat vielä vanhoilla päivillään jälkeläisiä. Olivat he myös kärsimättömiä, mutta eivät asettuneet arvostelemaan ja arvioimaan Jumalan lupausta.

Aabraham oli vahva uskossaan yksinomaan sen kautta, että hän sai uutta uskonvoimaa Jumalalta, lahjojen antajalta. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: uskon kautta tuli Aabraham kuuliaiseksi. Uskon kautta myös Saara sai voiman.

Eikö tässä ole näköisellä juuri se, että ilman Jumalan antamaa uskon voimaa kuuliaisuuden osoittaminen heilläkin olisi ollut täysin mahdotonta.

Meille tämän ajan uskovaisille on edelleen tärkeää se, että me tulemme Jumalan sanaan kuuloon, jotta saamme uskollemme vahvistusta ja jaksamme vaeltaa Jumalan lapsina.

Eikö Aabrahamin elämä kerrokin meille siitä, miten uskon vanhurskaus saavutetaan ainoastaan ja yksin uskon kautta, yksin Jumalan armosta ilman omia ansioita. Tämä uskon vanhurskaus taas synnyttää rakkauden Jumalan valtakuntaan ja sen asukkaisiin.

Samoin se näkyy hengen hedelminä, kuten hengellisenä ja ajallisena raittiutena, kuuliaisuutena Jumalaan ja Jumalan seurakuntaa kohtaan. Pohjimmiltaan tämä uskon vanhurskaus ilmenee meillä elämän vanhurskautena, jossa se näkyy muun muassa uskon tunnustamisena.

Edellä kuvatuissakin asioissa meillä on paljon oppimista. Kiitollisuus uskon lahjasta sävyttää meidänkin arkielämäämme ja kaikkea sitä, mitä Jumala on meille siunannut ja luvannut edelleenkin olla meidän kanssamme.

Sitten kuuliaisuus esivaltaa kohtaan. Miten Jumalan sana opettaa meitä tänäänkin esivaltaa kunnioittamaan? Voimme lukea Paavalin epistolasta Tiitokselle: neuvo heitä, että he päämiehille ja esivallalle alamaiset ja kuuliaiset olisivat, että he kaikkiin hyviin töihin valmiit olisivat.

Jotenkin tuntuu siltä, että tottelemattomuus on usein tänä aikana aivan kuin automaattista. On hyvä kuunnella esimerkiksi opettajien perusteluja ja koulun säännöille tai pohdittava hetki, miksi vaikkapa liikennesäännöt ovat olemassa tai miten suhtaudumme korona-ajan haasteisiin.

Jaksammeko luottaa ja uskoa Jumalan mahdollisuuksiin? Näimmekö Jumalan siunauksen näissäkin asioissa? Me olemme saaneet elää noin puolitoista vuotta niin sanottua korona-aikaa. Tällöin olemme halunneet asettaa terveysturvallisuuden etusijalle, kuten terveysviranomaiset ovat ohjeistaneet.

Olemme toki saattaneet monesti kyseenalaistaa ohjeistusta tai informaatiota, jota kyllä tulee hyvin monista eri lähteistä. Mutta Jumala on tämänkin ajan keskellä ollut ohjaamassa keskusteluitamme ja päätöksiämme, ohjeistuksia, joita olemme rauhanyhdistykselläkin tehneet.

Kun auttaa tarkastella asioita rauhassa, huomaa usein, että totteleminen ja kuuliaisuus onkin järkevin vaihtoehto. Jumalan sana siis rakkaasti opettaa meitä aivan näissä arjen ratkaisuissakin.

Emmekö olekin hyvän Jumalan huolenpidon alla? Jumala rakastaa meitä jokaista. Hän odottaa meiltä henkilökohtaista uskon kilvoitusta.

Pietarin epistolassa ovat muun muassa seuraavat Jumalan sanat: olkaa alamaiset kaikille inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvinne kuninkaalle, joka on ylinne kuin käskynhaltijanne, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.

Jumalan siunaus siis näkyy oikeamielisessä kilvoituksen matkassa. Hän on luvannut olla meidän tukenamme ja turvanamme.

Uskomme. Uskovaisina olemme toki samalla tavalla syntisiä, mutta me olemme vanhurskaita. Sieluvihollinen saa meidät monesti lankeamaan syntiin, mutta Jumalan voimin saamme käydä yhä uudelleen ja uudelleen parannuksen askelille.

Saamme kuulla omakohtaisesti synnin päästön ja turvallisin mielin uskomme syntimme anteeksi. Meidän edestämme todella Vapahtajamme kärsi ristin kuoleman. Hän sovitti syntimme, jotta meillä sen kautta on mahdollisuus tänäänkin olla uskomattajia kantaa Jumalan lapsi osaa.

Emme ole esivallalle kuuliaisia tavan vuoksi tai pelon tähden, vaan meitä ohjaa tässäkin asiassa taivaallisen Isän mittaamaton armo.

Sitten kuuliaisuus läheisten kesken. Perheväen merkitystä emme voi tänäänkään väheksyä. Toki korona-aika on tuonut haasteita kokoontumisillemme ja kanssakäymisillemme.

Miten sitten Jumalan sana meitä opettaa näistäkin asioista? Efesolaiskirjeestä voimme lukea: lapset olkaa vanhemmille kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isät ja äidit, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Samoin lapsia muistutetaan myös kolossalaiskirjeessä: lapset olkaat kuuliaiset vanhemmille kaikessa, sillä se on Herralle hyvä, hyvin otollinen.

Kun äiti tai isä pyytää pientä palvelusta, ei tule joskus hyvin spontaanisti: en minä nyt jaksa väsyttää. Jotta jaksaa totella, on hyvä pysähtyä perustelemaan asioita, jotka ovat hänellä.

On hyvä muistaa, miten paljon vanhemmilla on kotona töitä ja kenen parhaaksi sitä tekevät. Vallitseehan kodeissamme avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri.

Jo lyhyt elämänkokemus osoittaa, että maailmassa on paljon ilmapiiriä. Maailmassa, jossa asuu muitakin kuin minä itse, ei selviä tottelematta. Tottelemattomuutta on monesti hyvin vaikea perustella.

Miksi kuitenkin olemme monesti tottelemattomia? Väijyykö maailmallisuus meitä näissäkin asioissa? Minua ei muuten määräillä, ajattelee murrosikäinen. Minä itse, sanoo pieni lapsi.

Toki itsenäisyys on luonnollista ja tarpeellista, mutta ei niin itsenäinen tarvitse olla, ettei tarvitse totella ketään.

Vaikka tämä aika ihannoi yksilön vapautta ja nuoruuden ihannointia, jossa uskalletaan kapinoida ja kyseenalaistaa yhteiskunnankin normeja, tavoitteena voi olla jopa se, että ihminen kehittyy ihmisenä ilman rajoja ja kieltoja.

Tälle ajalle ei ole kovin muodikasta toisten ihmisten kunnioittaminen. Halutaan vain huolehtia siitä, että ihminen ehtii lyhyen elämänsä aikana itse saavuttaa kaiken mahdollisen henkisen ja aineellisen hyvän.

Paratiisin syntiinlankeemuksesta asti ihmisessä on kuuliaisuuden sijasta korostunut oma tahto, oman edun tavoittelu. Taipumus sanoa vastaan ja kapinoida on meissä jokaisessa hyvin lähellä.

Meidän on hyvä muistaa, että armo kulkee edellä totuutta, samoin kuin se, että kuuliaisuuskin on vapaa. Ei meitä siihen kukaan pakota.

Tänä aikana on hyvä kodeissa keskustella tottelemisesta. Vanhempien pyyntöjä ja käskyjä on helpompi toteuttaa, kun ymmärtää, että nehän eivät olekaan mielivaltaisia.

Monesti kun vielä huomaamme, että vanhempi ilahtuu pienestäkin avusta, saa siitä itsekin hyvän mielen. Näin kuuliaisuus kantaa hyvää hedelmää.

Sitten kuuliaisuus Jumalan sanalle. Miten kuuliaisuus ja luottamus Jumalan sanalle ilmenee meissä? Lähdemme ihan sieltä, mitä Katekismus opettaa.

Meidän tulee lukea Raamattua siten, että rukoillen etsimme siitä elävää Jumalaa ja olemme kuuliaisia hänen äänelleen, kun hän puhuu sanassansa.

Tai niin kuin Jesaja kirjoittaa: etsikää Herraa, kun hän löytyy, huutakaa häntä, koska hän on läsnä.

Tai niin kuin virrentekijä laulaa: auta, että ahkerasti tutkin Herra sanaasi elämäni loppuun asti, siinä riipun lujaasti. Uskoani kasvata voimallasi, vahvista.

Jos täällä tänään on yksikään sellainen ihminen kuulemassa, joka etsii todellista tunnon rauhaa omalle sydämelleen, niin kertoisi, kuinka hän on yksin valmis. Jumalan valtakunta lähestyy sinua uskovaisten ihmisten välityksellä.

Sinäkin saat uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Taivaallisen Isän tahto on, että sinä olet koko ajan, ja ei ole kukaan muu, ja taivaallisen Isän tahto on tänäänkin, että sinä saat lähteä meitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Salminkirjoittajakin muistuttaa meitä: autuas on se, joka ei vailla jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu, missä pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja ajattelee Hänen lakiansa päivät ja yöt.

Näissäkin asioissa meillä vanhemmilla, niin kuin nuorillakin, on valmennuksen paikka, jotta jaksamme vaeltaa tämän maailman keskellä Jumalan lapsina.

Olemme samalla jo käytöksellämme saarnaamassa erilaisuutta ja todellista uskomisen iloa tälle maailmalle.

Ilo ei ole uskovaisella, ilo ei usko, ilo ei uskovaisella synnykkään tämän maailman musiikista tai alkoholijuomien käytöstä, vaan siitä uskomisen lahjasta ja ilosta, jota me Jumalan lapsina sisimmässämme kannamme.

Jeesuksen oma esimerkki velvoittaa myös meitä, miten suhtaudumme sieluviholliseen kiusauksiin. Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: kirjoitettu on, ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Kuuliaisuus on siis Jumalan sanalle tärkeää. Sen opetuksen pohjalta säilymme uskomassa ja taivastiellä.

Myös virrentekijä laulaa: valmisti kuuliaisuuden, aukaisi oven autuuden, Jumala meille pojassaan, kun antoi hänet kuolemaan.

Sitten lopuksi Jumalan armo voiman lähteenä. Elämme voimakkaasti muuttuvassa ajassa. Meiltä kysytään uskon kuuliaisuutta.

Murheeksemme näemme ympärillämme paljon sellaista, mikä ei ole Jumalan sanan mukaista. Ihminen on oman mielensä mukaan tehnyt luvalliseksi monet asiat, jotka Raamattu mainitsee synniksi.

Ihminen rakastaa mukavuutta ja viettäisi mielellään helppoa ja vaivatonta elämää. Hän haluaa elää aivan kuin viimeistä päivää.

Nykyisin saatetaan ajatella jopa niin, että sitoutuminen lapsiin ja perheeseen rajoittaa elämisen vapautta.

Jeesuksen seuraaminen on myös ristin kantamista opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Mitä sitten tapahtuisi, jos omaksuisimme maallisia tapoja, mukautuisimme maailmaan käytökseltämme ja ulkomuodoltamme? Olisiko silloin helpompaa? Näyttelisimme uskovaista, mutta elämämme olisi kaikkea muuta.

Eikö elämämme olisi silloin hyvin ristiriitaista ja raskasta? Uskomisen ilo olisi hukassa.

Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat lahjoja, joita saamme olla käyttämässä.

Jumalan armo opettaa meitä valkeudessa vaeltamaan. Muistuttaahan Raamattu siitä, että kuuliaiset lapset Jumala on luvannut siunata.

Kannattaa tänäänkin käydä armoalttarin äärelle. Jokaiselle katuvaltuuteen jäävälle, jokaiselle katuvalle kuuluu Jumalan armo.

Siitä saamme uutta uskonvoimaa tielle ja matkalle. Jumalan lahjana olemme saaneet sydämen uskon.

Jeesus, Jumalan Poika, on meidän Vapahtajamme. Raamatun mukainen usko on voitto, joka voittaa maailman.

Kirjoittaahan Johannes epistolassaan: sillä kaikki, mikä Jumalasta syntynyt on, se voittaa maailman. Ja meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti.

Kuka siis on, joka voittaa maailman? Mutta se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika.

Emmekö juuri näin halua tänäänkin uskoa?

Paavali kehottaa varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta tai houkuttelevat luopumaan Raamatun opetuksesta. He eivät palvele Kristusta, vaan pettävät vilpittömien sydämet.

Roomalaiskirjeestä: teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi olen teistä iloinen ja toivon, että olisitte taitavia hyvässä, mutta taitamattomia pahassa.

Eikö viime kädessä olekin tärkein asia se, että me olemme tänään uskomassa? Tällöin se nimemme on siellä elämän kirjassa taivaassa.

Saamme olla asettelemassa askeleitamme Jumalan säätämään tärkeysjärjestykseen. Monesti meidän omat suunnitelmamme ovat erilaiset kuin Jumalan suunnitelmat.

Muistuttaahan Johannes Ilmestyskirjasta: ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan.

Nytkin saamme jokainen olla turvallisella mielellä. Saamme uskoa kaikki tottelemattomuudet, synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan valtakunnan armo evankeliumi pesee puhtaaksi kaikesta synnistä.

Lopuksi voimme aivan kuin ihastella, miten hyvässä huolenpidossa olemme, niin kuin virrentekijä laulaa:

Kaitse Jeesus, paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua. Luonasi saan turvan parhaan, ja sinun kautta saan turvan parhaan. Jumalan valtakunnan armo, saan turvan parhaan. Auta etten koskaan harhaan läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi. Jeesus, tule turvakseni. Jeesus, anna armosi. Anna rauhaa sielulleni, käännä minuun kasvosi. Jouda paimen laumassasi, sanallasi, sauvallasi.

Kiitos olkoon Jeesuksen, uskollisen paimenen.

Niin kuin Kristus oli kuuliainen isältään Jumalalta saamansa tehtävään, niin mekin tahdomme kuuliaisesti vaeltaa Jumalan lapsena.

Kristus oli täydellinen uhri kaikkien syntien edestä. Syntinsä anteeksi uskova saa kilvoitella Jumalan armon varassa kohdenne sitä taivaan kotia, jonne me olemme tänään.

Ennen kuin hiljennymme Herran siunaukseen, niin minä vielä tahdon sinulle kuulijani olla niitä taivaan terveisiä tuomassa, joita Jumala on kehoittanut meidän tuomaan.

Usko sinä sisareni ja veljeni juuri sille paikalle, omalle kohdallesi. Kaikki epäilykset, kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sinä saat olla turvallisella mielellä Jumalan lapsilauman keskellä. Jumalan lasten armohoidossa me säilymme kuin säilymmekin uskomassa ja kerran saavutamme sen kunnian rannan, jonne me tänään uskonosilmin tähyilemme.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä, Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä, Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä, Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puolemme ja antakoon meille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.