Seurapuhe Kajaanin RY:llä 05.12.2021 15.02

Armoa armo Jumalalta, rauhaa rauhan ruhtinalta Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Hiljennymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isämme, me tahdomme sinua kiittää tästäkin kauniista päivästä ja tästä hetkestä, jolloin olemme saaneet käydä yhdelle koolle, avatu Raamatun äärelle tutkimaan sinun sanaasi. Isä, ole sinä kirkastamassa joulun Herraa. Ole sinä avaamassa meidän sydämemme uskomaan ja kätkemään sitä sanaasi, jota sinä Isä tänään olet antamassa. Anna meille sitä harjaantunutta mieltä valmistautua myös joulun sanoman äärelle, jota me tänään odotamme, että me saisimme siellä kodeissamme jouluna hiljentyä sen sanoman äärelle, jonka sinä Isä poikasi syntymään juhlana olet meille tuomassa. Että me jokainen jaksamme sinun lapsinasi vaeltaa ja kerran saavuttaa sen taivaan kodin, johonka me olemme matkalla.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Kiitos. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinuun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään olemme toisessa adventtisunnuntaissa. Sen vuoksi täällä edessä palaa kaksi kynttilää. Ajattelin lukea tämän toisen sunnuntain epistolatekstin, joka on kirjoitettu täällä Pietarin ensimmäisessä epistolassa, sen ensimmäisessä luvussa, kolmannen selitysosaan alusta. Luon muutamia jakeita. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

Sen tähden vyöttäkää mielenne kupeet. Olkaat raittiit. Pankaa täydellinen toivonne siihen armoon, joka teillä Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta tarjotaan. Niin kuin kuuliaiset lapset, ei asettaen teitänne niin kuin ennen, kuin te teidän tyhmyydessänne himoissa elitte, vaan sen jälkeen, joka teitä kutsunut on ja on pyhä. Olkaatte myös pyhät kaikissa teidän menoissanne. Sillä kirjoitettu on: Teidän pitää pyhät oleman, sillä minä olen pyhä. Ja jos te rukoilette sitä Isää, joka tuomitsee kunkin töiden jälkeen ilman ihmisten muodon katsomista, niin katsokaa, että te teidän viipymisenne ajan pelvossa vaeltaisitte. Aamen.

Toinen adventtisunnuntai on odottamista, kunnian Kuninkaan odottamista, toista tulemista. Mutta varmaan meillä kaikilla on lähempänä ajatus, että kunnian Kuninkaan odottamista, me odotamme joulua. Me tuossa edellä saimme olla pyhäkoulussa, ja pyhäkoulun aiheena aivan käsiteltiin joulu-evankeliumi ja sitä, millä tavalla Jumala valmisti sen, että joulunlapsi tänne maailmaan syntyi. Ja joulunlapsi tänne maailmaan syntyi. Meidän vapahtajamme.

Täällä Raamatussa on kaksi kirjettä Pietarilta. Meille varmaan tuttu jokaiselle on apostoli Pietari, Jeesuksen opetuslapsi, joka sai muutaman vuoden ajan olla Jeesuksen opetettavana, ja hän oli opettavana. Hän sai olla läheltä seuraamassa, millä tavalla Jeesus vaelsi sen ajan ihmisten keskellä, vieden sitä sanomaa, jonka Jumala oli hänelle uskonut. Siellä oli monia eri elämäntilanteita, joissa Pietari aivan kuin oli esillä ja tuomassa myös toisten opetuslasten äänenä ja äänitorvena. Mutta samalla Raamattu antaa meille selkeän kuvan siitä, miten Pietarikin oli aivan samalla tavalla ihminen kuin sinä ja minä, tämän ajan Jumalan lapsi. Pietarikin erehtyi jopa niin paljon, että hän kielsi vapahtajansa. Mutta mikä kalleinta on se, että Pietari löysi takaisin Jumalan valtakuntaan ja lähti Jeesuksen kuoleman jälkeen tekemään sitä Jumalan valtakunnan työtä, jonka Jumala oli omillensa käskenyt tehdä. Ja nyt pari tuhatta vuotta myöhemmin mekin, täälläkin Pohjannan Perukoilla, teemme tätä samaa Jumalan valtakunnan työtä. Työtä sitä, mitä Jumala meidän kautta mahtaa, meidän kauttamme tahtoo olla tekemässä.

Kelle tämä kirje on sitten lähetetty? Pietari tervehtii Jeesuksen Kristuksen apostoli valituille muukalaisille ja hajalla asuvaisille. Varsinaisesti kirje on lähetetty Pontossa, Kalaatiassa, Kappadogiassa, Pityniässä ja Aasian maakuntiin. Mutta voi miten hyvin se osuu myös meidän kohdallemme. Me, jotka tänä päivänä olemme hajalla asuvia Jumalan lapsia, olemme saaneet Jumalan hankkeen, olemme saaneet Jumalan suuresta armosta löytää ja varjeltua Jumalan lapsena tämän maailman keskellä. Tuo uskon kulta on saanut siellä sydämissämme olla. Ja kun me tänä päivänä ajattelemme sitä, että se on suurta Jumalan armoa, että sinä ja minä tänään olemme uskomassa. Ja kun me uskon kautta katselemme tätä maailmaa, niin me tahdomme olla tuomassa myös tälle maailmalle niitä terveisiä, että nekin ihmiset, jotka ovat lainaamassa korviansa Jumalan sanaan kuuloon, että heitä Jumala saisi aivan kuin houkuttelemalla houkutella sisälle Jumalan valtakuntaan.

Tätäkin seurapuhetta tänä päivänä voi olla kuuntelemassa sellainen ihminen, joka etsii elävää Jumalaa. Ei ole sattumaa, että sinä olet Jumalan sanan kuulossa. Sekin on Jumalan työtä. Me rukoilemme ja pyydämme, että Jumala saisi avata korvat kuuntelemaan sillä tavalla, että mitä Jumala tahtoo olla juuri minulle, sanankuulijalle tänä päivänä puhumassa ja kertomassa.

Me sananpalvelijoina tälle paikalle tullessamme löydämme aina itsemme tyhjiksi, heikoiksi Jumalan lapsiksi. Mutta kun me katselemme tätä Jumalan suurta rakkautta siinä, että juuri mekin saamme olla ja uskoa Jumalan lapsiksi, niin me haluamme tästä Jumalan rakkaudesta olla puhumassa, että mahdollisimman moni löytäisi Jumalan valtakunnan. Ja kaikki, jotka tänä päivänä uskovat niin kuin Raamattu opettaa, että he saisivat varjeltua tässä uskossa.

Tämä aika, jossa me elämme tänä aikana, on samalla tavalla niin kuin jolloin Pietari tätä kirjettä on kirjoittanut, on ollut hyvinkin vaikeaa. Miksi Pietari on sitten tahtonut tämän kirjeen kirjoittaa? Sen vuoksi, että noihin seurakuntiin on syntynyt Jumalan pelto palasia. Siellä on ollut ihmisiä, jotka ovat tahtoneet uskoa sen sanan, jota heille Jumalan lapset ovat kirkastaneet. Ja kun he ovat lähteneet vaeltamaan täällä ajassa, he niin kuin mekin tänä iltana tarvitsemme monenlaista ohjetta ja neuvoa, opastusta, että me säilymme Jumalan lapsena.

Täällä sanottiin, että sen tähden vyöttäkää mielenne kupeet. Minkä vuoksi? Minkä vuoksi aivan kuin meidän tulisi tarkentaa vaelluksen matkaa, aivan kuin lukea ja tutkia Jumalan sanaa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sen vuoksi, että Pietarin aikaan, niin kuin tänäänkin, sieluvihollinen on hyvin viekas. Se on monella muotoa houkuttelemassa ihmisiä ulos Jumalan valtakunnasta.

Mikä on se saarna? Mikä on se opetus, jota sieluvihollinen tänä päivänä käyttää hyödyksi? Eikö juuri se, että elämme jo 2000-luvulla, eikö ihminen ole jo viisastunut, oppinut niin paljon, ihmisellä on järkeä, että hän pystyy aivan kuin järjen kautta näkemään ja punnitsemaan, mikä on oikein ja väärin. Mutta mikä on Jumalan sanan opetus tänäkin päivänä? Ei tarvitse viisautta, ei tarvitse järkeä siihen, että voi ymmärtää Jumalan salaisuuksia. Tuo ajallinen viisaus on monesti neuvomassa ja opastamassa aivan väärää.

Täällä puhuttiin, olkaa raittiit, pankaa täydellinen toivonne siihen armoon, joka teille Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta annetaan. Puhutaan raittiudesta. On luonnollista, että puhutaan ajallisesta raittiudesta siitä, että me haluamme raittiisti täällä ajassa elää. Ei Jumalan lapselle kuulu viinat eikä kaljat, vaan me Jumalan lapsina nämäkin haluamme hyljätä. Mutta tässä puhutaan myös siitä raittiudesta, että me Jumalan sanaa tutkimme ja tahdomme vaeltaa niin kuin Jumala sanansa kautta on opastamassa.

Me tänä päivänä jo lähes pari vuotta olemme eläneet ihmeellistä aikaa, mutta sekin on ollut täysin Jumalan sallimaa. Meitä ihmisiä on pysähdytetty. Meitä on pantu ajattelemaan, kuka lopultakin kaikesta huolettiin, säätää ja mahdollistaa. Ihminen luulee, että ihminen on kaikki viisaudessaan, mutta Jumala tahtoo olla näkemässä. Jumala tahtoo näyttää, kuka viime kädessä huolehtii, siunaa ja varjelee meidänkin elämämme.

Tänä aikana, niin kuin aina, me Jumalan lapset tahdomme vaeltaa myös kuuliaisena tälle esivallalle, jonka Jumala on meille uskonut. Näissäkin asioissa terveysturvallisuus on etusijalla. Monet ihmiset ovat lähteneet järkeilemään ja ajattelemaan, että kyllä minä tiedän, mikä on ja millä tavalla minä suojaudun tai millä tavalla minä elän koronankin keskellä. Mutta näissäkin asioissa Jumala on näyttänyt kaikki voimansa. Jumala on näyttänyt, että me ihmisinä erehdymme, me ihmisinä lähdemme luulemaan enemmän kuin tiedämme. Mutta kaikissa asioissa me monesti saatamme erehtyä.

Mutta Jumala tänäkin päivänä tahtoo juuri sinulle ja minulle olla tuomassa sitä, niin kuin täällä sanottiin, täydellinen toivonne siihen armoon, joka teillä Jeesuksen Kristuksen kautta annetaan. Me olemme armosta uskomassa, me tahdomme tätä ajallista elämänmatkaa, missä sitten itse kukin elämme ja vaellamme, vaeltaa Jumalan lapsena.

Ja mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että me tahdomme pyrkiä vaeltamaan nuhteettomana tässä maailmassa. Mutta se ei onnistu. Me olemme syntisiä ihmisiä, me monesti hairahdumme, joudumme syntiin. Mutta yhä uudelleen ja uudelleen Jumala kehoittaa meitä käymään parannuksen askelille, kerjäämään niitä anteeksi, ja voi miten tärkeää onkaan, että me saamme kuulla sen armoevankeliumin.

Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Tämä evankeliumi, joka tuolla pyhäkoulussakin edellä kuului, se saa olla meidän matkassamme päivittäin ja hetkittäin.

Niin kuin kuuliaiset lapset, ei asettaen teitä niin kuin ennen. Pietari muistuttaa, että me jokainen saisimme olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Ei niin kuin nuo, ennen kuin he olivat parannuksen käsittäneet, olivat vaeltaneet jumalattominaan täällä ajassa. Olivat löytäneet Jumalan valtakunnan. Olivat löytäneet Kotiopettajan pyhän hengen sinne sydämelle, joka oli neuvomassa ja puhumassa siitä, millä tavalla tulee vaeltaa täällä ajassa, millä tavalla kerran kostuu sinne perille kunnian taivaaseen.

Ei asettaen teitä niin kuin ennen, kuin te teidän tyhmyydessänne himoissa elitte, vaan sen jälkeen, joka teitä kutsunut on ja on pyhä, olkaatte myös pyhät kaikissa teidän menoissanne.

Mitä Pietari tahtoo tässä kertoa? Eikö Pietari tahdo kertoa juuri sen, että kun ihminen löytää, saa parannuksen armon, täysin armosta, niin hän on samalla, vaikka hän on syntinen, niin hän on pyhä. Hän on Jumalan lapsi, Jumalalle kelpaava.

Me emme voi täällä ajassa vaeltaa sillä tavalla, että me emme jalkaamme loukkaisi, ettemme joutuisi syntiin, mutta meidän halu on vaeltaa tämän maailman keskellä Jumalan lapsena. Ja kun me näin teemme, niin mitä se tarkoittaa tässä ajassa? Se tarkoittaa juuri sitä, että tuo epäuskoinen maailma, se näkee, se lukee meitä niin kuin avointa kirjaa. Vaikka Jumalan valtakunta on kuin hakomajaa yrttitarhassa, niin se näkee, että siinä vaeltaa erilainen ihminen, vaikka se näkee meidän syntisyytemme, näkee meidän virheemme, mutta se näkee, että tuolla ihmisellä on tunnon rauha, joka saattaa ja joka monelta ihmiseltä tänä päivänä puuttuu.

Sen vuoksi on tärkeää, että me Jumalan lapsena tämän maailman keskellä meidän menoissamme vaellamme ja näytämme. Meidän ei tarvitse osallistua moneen jumalattomaan menoon, joka ympärillämme vauhaa, vaan se tunnon rauha, joka meidän sydämissämme on.

Me kyllä tunnemme muukalaisuutta, vierautta tämän maailman keskellä, kun me Jumalan lapsena vaellamme. Mutta me katselemmekin emme tätä aikaa, vaan sitä tulevaisuutta, jonka vuoksi sinä Jumalan lapsi yhdessä minun kanssani tänä päivänä olet kilvoittelemassa sitä kunniana taivasta varten.

Tämä toinen adventti on odotusta siitä, että kerran vapahtaja tulee tänne maan päälle. Toisen kerran tuo se immen lapsi, jota me jouluna muistelemme, hän varttui täällä ajassa yhdessä perheensä kanssa. Teki elämän tehtävänä sen, minkä Jumala oli hänelle uskonut. Opasti Jumalan lapsia uskomiseen asioissa aivan kädestä pitäen.

Monet ihmiset napisivat siinä, että hän esimerkiksi aterioitsee syntisten kanssa. Meni sellaisten ihmisten kotiin, jotka pyysivät häntä vieraaksensa. Ja täällä Raamatussa on monia kertomuksia siitä, miten ihmiset löysivät Jumalan valtakunnan ja saivat parannuksen kalliin armon Jeesuksen aikana.

Pietarin aikana ja apostolien aikana, Jeesuksen jälkeen, voimakkaasti Jumalan valtakunta eteni ja laajeni. Monet ihmiset kuulivat ja kätkivät sydämeensä sen sanoman, jota nuo apostolit saarnasivat. Mutta tämä Jumalan valtakunnan saarna ei mennyt hukkaan, eikä kadonnut täältä ajasta, maan päältä, vaan se on edelleenkin läsnä. Se on edelleenkin läsnä meidän Jumalan lasten seuroissa, jossa kuulutetaan sitä, että mikä oli se Herran Jeesuksen tärkein viesti, kun hän aloitti julkisen toimintansa.

Eikö juuri se, että Jumalan valtakunta on läsnä? Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Jeesus muistutti, että ihmisen tulisi löytää ensin Jumalan valtakunta ja sen kautta, hänelle saarnatun evankeliumin kautta, on mahdollista löytää se turva Jumalassa, jota turvaton sydän monesti etsii.

Tuo Jeesuslapsi, sitä me toivomme, että mahdollisimman moni löytäisi sydämelleen ja saisi kokea sitä rauhaa, sitä tunnon rauhaa, jonka itse Jumala voi lahjoittaa.

Sillä kirjoitettu on: Teidän pitää pyhät oleman, sillä minä olen pyhä. Ja jos te rukoilette sitä Isää, joka tuomitsee kunkin töiden jälkeen ilman ihmisten muodon katsomista, niin katsokaat, että te teidän viipymisenne ajan pelvossa vaeltaisitte.

Mitä Jumalan sana, mitä Pietari tässä tahtoo olla meille kirkasta, niin se on se, että me muistamme sieltä jo jouluevankeliumista, miten sielläkin oli monet ihmiset, jotka eri tilanteissa tunsivat pelkoa. Pelkoa siitä, mitä tapahtui. Esimerkiksi ne paimenet siellä kedolla, kun enkelit ilmoittivat heille suuren asian, maailman suurimman asian, että on syntynyt Vapahtaja.

Nuo paimenet pelkäsivät. Nuo paimenet olivat tekemässä sitä elämäntehtävää, joka oli heille tärkeä. He eivät olleet mitään oppineita, he eivät olleet lukeneita, mutta Jumala oli heille uskonut tärkeän tehtävän. He vartioitsivat sitä laumaa, jotka siellä kedolla yön pimeydessä käyskentelivät, söivät ja etsivät ruokaa, vettä ja ruohoa näille.

Juuri näille ilmoitettiin elämän tärkeä asia, Vapahtajan syntymä. Miksi hän näin? Siinäkin näkyy se Jumalan ihmeellisyys ja siunaus. Tämä Jumalan evankeliumi, se on monesti uskottu juuri meille, heikoille ja huonoille, taivaan tien kulkijoille. Ja minkä hän vuoksi? Sen vuoksi, että tähän Jumalan valtakunnan sanomaan ei tulisi sitä omaa viisautta, ei tulisi sitä omaa ymmärrystä, vaan että me saamme itsekukin kokea sen, että me olemme täysin armosta uskomassa.

Tänäkin päivänä Jumala on se, joka voi antaa niitä Jumalan sanoja, joita sinun ja minun kuolematon sydän kaipaa. Itsekin tälle paikalle tulin hyvin kiusattuna. Haluan kysyä, että saanko minä, epäilykset ja syntiuskoa, anteeksi. Minä haluan uskoa yhdessä toisten jumalalaisten kanssa.

Nimittäin ei ole mitään niin tärkeää kuin se, että me tänä päivänä olemme uskomassa. Että sinun ja minun nimeni on siellä elävän kirjassa, taivaassa. Ja siellä on kuittaus. Herran Jeesuksen sovintoveri on pessyt pois kaikki syntimme. Me saamme pyhää uudelleen ja uudelleen turvautua siihen Jumalan armoon, joka on läsnä meidän jumalalaisten seuroissa, Jumalan valtakunnan saarnoissa.

Sinä sisareni ja veljeni täällä seurasalissa, siellä viestimien äärellä, sinnekin asti kuuluu Jumalan armo. Sinä saat uskoa, kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä, Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi. Aivan rauhaa, vapauteen ja iloon asti.

Jeesuksen nimessä ja veressä olet. Kaikki synnit anteeksi. Tämä evankeliumi kuuluu juuri sinulle. Nuorimmasta vanhempaan, keski-ikäiseen kaikille. Vaikka et jaksaisi edes kättä nostaa, kun sinä vain haluat sille omalle sydämelle uskoa, niin sinä saat uskoa. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja jos siellä viestimien äärellä tai täällä seuroissa on yksikään sellainen ihminen, joka tuntee, että häneltä puuttuu se tunnon rauha sydämeltä, sinäkin saat taivaasta lähetetyt terveiset tänä päivänä uskoa omalle kohdallesi. Usko se epäuskojaa. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja kun sinä näin uskot, niin Jumala on luvannut antaa sinulle tunnon rauhan. Sinä saat yhdessä meidän kanssamme lähteä vaeltamaan Jumalan lapsena täällä ajassa. Ja kerran kun tuo elämänlanka sitten palaa poikki, päivät tulevat täyteen meidän kohdaltamme, me saamme siirtyä silmänräpäyksessä odottamaan sitä ylösnousemusta, joka on luvattu meille kaikille, jotka Jumalan lapsena ja uskossa tälle maailmalle silmämme ummistamme.

On turvallista joulua odottaa ja vaeltaa Jumalan lapsena. Siellä joulun odotuksessakin monesti tulee monia murheita, monia erimielisyyksiä ja on kiirettä ja on monenlaista hässäkkää. Jumala antakoon sen mielen, että me jaksamme Jumalan lapsena lähestyä ja olla myös joulussa läsnä, että siellä on joulun Herralla keskeinen sija edes hetkisen ajallisen elämän kiireen kesken.

Taivaallinen Isä, saakoon meitä itse kutakin varjella Jumalan lapsena, että me kerran saavutamme taivaan kodin. Jää sen vuoksi tänäänkin uskomaan, kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Tuo kaikki synnit anteeksi. Aivan rauhaa, vapauteen ja iloon saakka. Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puolemme ja antakoon teille rauhan. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.