Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 04.09.2021 18.59

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen. Näille lauantai-illan seurien aluksi kiitämme ja rukoilemme. Kaikki-valtias Jumala, isällisessä hyvyydessäsi sinä annat meille runsaasti elämän lahjoja. Kun vaikeudet kohtaavat meitä, sinä autat kestämään. Suos sinun hyvyytesi herättää meissä rakkautta sinua ja toisiamme kohtaan, että ette me eläisi vain itseämme varten. Auta meitä uskolla ja elämällämme ylistämään sinua. Taivaallinen Isä, kiitos kaikista lahjoistasi, joita annat meille. Kiitos siitä, että sinä annoit poikasi Jeesuksen Kristuksen, joka on meidän pelastajamme ja syntiemme sovittaja. Herätä meissä ilo ja toivo. Vahvista sitä niin, että pääsisimme kerran perille asti. Siunaa. Anna nämä seurat sinun nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi. Anna Pyhän Hengen avata tahtosi mukaan sinun sanasi.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Katsotaan lauantai-illan rauhaa, joka sunnuntaille on aina kirkkovuodessa oma aiheensa. Ja kun nuo ehtookellot ovat jo soineet ja ikään kuin elämme tulevaa sunnuntaita, niin ajattelin, että olen näiden huomisen sunnuntai-aiheiden äärellä. Aiheena huomenna sunnuntaina on kiitollisuus kirkkovuodessa. En kuitenkaan lue noita ensisunnuntain tekstejä, vaan luen katkelman filippiläiskirjeestä sen ihan loppupuolelta, jossa Paavali rohkaisee Filipin seurakuntaa.

Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Kiitos. Kiitos.

Huomiona siis puhutaan kiitollisuudesta ja ilokin liittyy kiitollisuuteen. Varmasti meillä jokaisella on erilaisia aiheita, joista me olemme kiitollisia ja joiden äärellä me tunnemme iloa. Kiitos. Niitä ilon aiheita voivat olla vaikkapa läheiset ihmiset, perheenjäsenet tai muut ystävät. Kaikki se siunaus, jota me elämässämme voimme kokea. Toivottavasti kuitenkin suurimpana ilona meillä saisi olla toivo iankaikkisesta elämästä ja elävä usko Jeesukseen, Kristukseen.

Paavali sanoikin tässä kehotuksessa, että iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran, iloitkaa. Uskomisen ilo on juuri tuota Herrassa iloitsemista. Roomalaiskirjassa Paavali sanoo, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Uskoon siis hyvin keskeisesti kuuluu ilo. Usko on iloinen ja hyvä asia.

Mutta meillä on myös inhimillinen ja langennut mieli, joka helposti tekee siitä uskosta toisenlaisen asian. Usko saattaa ikään kuin alkaa kuivumaan. Se saattaa jäädä etäämmälle. Kaikki ajalliset asiat tulevat tärkeämmiksi ja unohtuu tuo uskon merkitys ja tarkoitus. Voi olla, että silloin myös uskomisen ilo alkaa tyrehtyä. Uskolla ei olekaan enää iloista ja myönteistä merkitystä elämässä, vaan siitä tulee työtä ja toimea, ja siitä häviää vapaus.

Tällaisessa tilanteessa ihminen on joutunut Jumalan lapsen vapaudesta synnin ja lain orjuuteen. Ja on menettänyt ilon. Ja sen mukana myös luottamus Jumalaan ja Jumalan rauha. Siitä kaikesta tämäkin kohta kertoo. Paavali sanoo, että tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.

Ja tuollainen ihminen, joka on menettänyt tuon uskomisen ilon ja usko ikään kuin kuivunut, ei välttämättä enää näe uskon ystävissäkään enää sitä lempeyttä ja iloa. Hän saattaa enemmänkin olla sellaisella vikovaltuutena. Näin. Ja se on se, että ihmiset näyttävät vain epätäydellisiltä, sellaisilta, jotka eivät toimi oikein. Ja ihminen ei enää näe sitä lempeyttä ja iloa, vaan saattaa nähdä aivan toisenlaista.

Sillä tavalla usko on myös salattua. Se avautuu ainoastaan Jumalan hengen kautta, pyhän hengen kautta. Ja jos tuo usko ei avaudu sitä kautta, niin Jumalan sana ei avaudu ja sen laki evankeliumi. Mutta myöskään ei avaudu se rauha ja lempeys ja ilo, joka toisista kristityistä säteilee.

Jumala on kuitenkin hyvä ja hän hoitaa ja herättelee meitä ihmisiä. Silloin kun Jumala herättelee, niin saattaa olla, että tuo Jumalasta ja uskosta etäälle joutunut ja etäinen Jumala on kuitenkin hyvä. Ja se on myös se, että Jumala on kuitenkin hyvä. Ja kun Jumala on kuitenkin hyvä, niin se on myös se, että Jumala on kuitenkin hyvä.

Tuo herännyt ihminen saa ehkä Jumalan armon ja alkaa jälleen kaivata sitä yhteyttä ja iloa ja rauhaa. Sitä, että oma sydän saisi olla täynnä lempeyttä ja rauhaa ja iloa. Se on Jumalan herättämää kaipuuta Jumalasta erkaantuneen ihmisen sydämessä. Jumala myös tuollaiseen kaipuuseen haluaa vastata.

Kuinka hän vastaa? Hän vastaa Jumalan rauhalla ja ilolla ja lempeydellä. Ja se Jumalan rauha ja ilo ja lempeys saa välittyä Jumalan sanan kautta. Sen sanan kautta, jota julistetaan pyhän hengen voimasta Jumalan seurakunnassa.

Jos joku tänä iltana kuulee tätä seurapuhetta ja tuntuu, että usko on kuivahtanut ja seura on joutunut erilleen ja tuntuu, että ajalliset murheet ja asiat täyttävät mielet, tuntuu, että uskosta on tullut ilotonta työtä tai se on hävinnyt kokonaan, juuri sinua Jumala kutsuu. Jumalan valtakunnasta julistetaan evankeliumia ja ilosanomaa juuri sinulle.

Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko Herran Jeesukseen, Kristukseen. Niin saat iloita aina Herrassa. Silloin katkeruus saa mielestä väistyä ja tilalle tulee lempeys. Se ei ole mielen harjoittamista tai oman työskentelyn seuraus, vaan se on Jumalan pyhän hengen seuraus.

Kun omat synnit on saanut uskoa ja lastit on saanut laittaa pois sydämeltä ja hyljätä sellaisen elämän, joka erottaa Jumalasta ja vie kauemmas, silloin saa tuntua Jumalan iloa ja vapautta ja rauhaa.

Ja onhan se kuitenkin niin, että vaikka Paavali kehottaa iloon ja lempeyteen ja rauhaan, niin kyllä se monesti voi olla myös meidän elämämme täynnä murheita ja myös surua ja koettelemuksia. Vaikka Jumala siunaakin hänen omiensa elämää, niin silti hän myös antaa koettelemuksia ja aina ei ole helppo ymmärtää, mikä on Jumalan tahto ja tarkoitus.

Kun Paavali kirjoitti filippiläiskirjeen, hän oli vankilassa Roomassa. Hän olisi voinut olla katkera ja jotenkin ehkä Jumalallekin vihainen, että miksi johdatit minut tänne. Mutta kun lukee tuota kirjettä, niin huomaa, että Paavali on itse asiassa iloinen. Jumalan henki avaa hänelle sen merkityksen ja tarkoituksen, mikä sillä on, että hän on siellä vankilassa.

Hän juttelee siellä paljon vartijoiden kanssa ja sanoma Jeesuksesta, Kristuksesta, Jumalan pojasta, syntisten ihmisten pelastajasta ja kuoleman voittajasta leviää Roomassa. Nuo vartijat haluavat uskoa evankeliumin ja he vievät sitä eteenpäin. Paavali saa tehdä lähetystyötä, vaikka onkin vangittuna ja kahleissa Rooman vankilassa.

Paavali säilyttää luottamuksen ja toivon hyvään Jumalaan vaikeiden aikojenkin keskellä. Hän tietää siellä, että edessä voi olla kuoleman tuomio ja hänen elämänsä voi päättyä, mutta silti hän jaksaa toivoa. Hän jaksaa iloita. Hän tietää, että Jumala kuitenkin johtaa hänen elämäänsä ja vaikka lopulta kävisi niin, että hän menettäisi henkensä, niin hän saa uskovaisena lähteä.

Ja sillä tavalla ei tule vahinkoa, vaikka elämä täällä ajassa päättyy, koska edessä on iankaikkisuus taivaassa. Siinä onkin yksi uskovaisen ihmisen tärkeä asia ja ajattelen, että uskon päämäärä ja merkitys avautuu sitä kautta, että uskolla me saamme kerran periä iankaikkisen elämän taivaassa.

Se on paljon enemmän kuin nämä ajalliset asiat. Me tiedämme, että kaikki häviää. Meillä on ehkä omaisuutta, jota emme saa mukaan. Meillä on läheisiä ihmisiä, niitäkään emme saa täältä mukaan. Edes terveyttä täältä ei saa mukaan, vaan kaiken joutuu jättämään. Ja silloin on tärkeää, että meillä on aarre taivaassa.

Siitä Jeesuskin muistuttaa, kun sanoo, että älkää kootko aarteita maan päälle, vaan kootkaa aarteita taivaaseen. Ja siellä, missä on sydämesi, siellä on myös aarteesi. Kyllä, niin helposti me kiinnymme näihin ajallisiin.

Me voimme etääntyä myöskin tuosta elävästä uskosta ja sen aarteesta. Varsinkin valitettavasti tänäkin aikana, koettelemuksen aikana, jolloin emme saa käydä sanankuulossa seuroissa, vaan seuroja välitetään kyllä paljonkin netin välityksellä.

Mutta ajattele, että se ihan fyysinen kokoontuminen yhteen meillä erityisellä tavalla rohkaisee ja muistuttaa meitä siitä, mikä on meidän päämäärämme ja myös synnyttää meissä sitä yhteyttä ja rakkautta toisiin Jumalan lapsiin.

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoin ja kiittäen Jumalan tietoon. Varmasti me olemme huolissamme juuri näistäkin asioista, että kuinka meidän uskomme ja kuinka meidän läheistemme usko saa säilyä tänä aikana, kun on vaikea kokoontua.

Saamme rukoilla Jumalaa, että nämä ajat piankin muuttuisivat ja pääsisimme jälleen kokoontumaan ihan normaalisti yhteen ja sillä tavalla myös hoitamaan uskoelämäämme tässä kristittyjen yhteydessä. Pienissä määrin se on toki mahdollista jo nyt ja näyttää siltä, että vähitellen tämä yhteiskunta avautuu, mutta saamme sitä rukoilla, että näin todella kävisi.

Rukouksen lahja on muutenkin sellainen, että sitä on turvallista ja hyvää käyttää silloin, kun tuntuu, että se ilo ja kiitollisuus on sydämestä meinaa kuihtua ja koettelemukset, vaikeudet ovat edessä. On jotenkin turvallista silloin, kun saa rukouksessa jättää kaikki asiat hyvän, kaikkivaltiaan Jumalan haltuun.

Siitä Paavalikin muistuttaa, kun hän sanoo, että älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoin ja kiittäen Jumalan tietoon, niin kuin jo äsken sen luin.

Ja todella tuo päämäärä meillä ei ole tässä elämässä, vaan niin kuin jo puhuimme, se on iankaikkisessa elämässä taivaassa. Täällä me saamme tuntea noita asioita: iloa, rauhaa ja lempeyttä, mutta kerran taivaassa siellä on vaan täydellinen Jumalan rakkaus ja ilo.

Saamme rukoilla, että me ja kaikki lähimmäisemme kerran saisimme siellä taivaassa kohdata. Yhdymme vielä ilta-siunaukseen.

Herra, Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.