Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 23.01.2022 16.14

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon meidän kanssamme nyt ja aina.

Käymme näiden seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Kaikki valtias, kaikki tietävä, armollinen Jumala, rakas taivaallinen Isämme, meillä on nyt paljon kiitoksen aihetta. Me tarvitsemme kiittää siitä, että olemme saaneet nyt pysähtyä ja tulla sinun Pyhän sanasi äärelle.

Me rakas Isä tahdomme kiittää uskomisen lahjasta, kaikkien syntien anteeksi antamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Me tahdomme kiittää tästä armon ja anteeksi antamuksen valtakunnasta, jonka sinä olet laskenut tänne maan päälle.

Me rakas Isä pyydämme, että sinä säilyttäisit meitä lapsen uskossa tämän valtakunnan osallisuudessa elämämme loppuun saakka. Ja Isämme pyydämme, että sinun Pyhä sanasi tämän valtakunnan kautta saisi olla kuulumassa vielä niin, että se olisi kutsumassa ja kokoamassa ihmisiä sinun armostasi osaattomia vielä tämän valtakunnan osallisuuteen.

Rakas Taivaan Isä, tahdomme myös kiittää kaikesta ajallisesta hyvyydestä, elämän lahjasta, kodeistamme ja perheistämme. Niistä ystävistä ja saattomiehistä, joita sinä olet meille tänne elämän matkalle ja taivastielle antanut.

Me vielä rukoilemme. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä sunnuntai on kolmas sunnuntai loppiaisesta. Ja tämän sunnuntain aiheena on Jeesus herättää uskon. Päivän evankeliumin Matteuksen mukaan sen luvusta kahdeksan jakeet viidestä kolmeentoista kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadan päällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena kovissa tuskissa. Jeesus sanoi, minä tulen ja parannan hänet.

Mutta sadan päällikkö vastasi: Ei herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle, mene, niin hän menee. Tai toiselle, tule, niin hän tulee. Tai palvelijalleni, tee tämä, niin hän tekee.

Tämän kuulessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: Totisesti, näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnasta käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Sitten Jeesus sanoi sadan päällikölle: Mene, tapahtukoon niin kuin uskot. Sillä hetkellä palvelija parani.

Tämä teksti vie meidät tilanteeseen, jossa Jeesuksen varsin tunnettu puhe, vuorisaarna, oli juuri päättynyt. Jeesus oli tuon voimallisen opetuspuheensa aloittanut autuaaksi julistuksella kertomalla, millainen on autuas eli iankaikkisesti onnellinen ihminen.

Muistamme sieltä, kun Jeesus aloitti, että autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Jumalan huolenpidosta hän opettaa: Etikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki muukin.

Tästä tärkeysjärjestyksestä kristinoppikin opettaa, että elämämme kaikkein kallein asia on Jumalan ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.

Kun Jeesus lopettaa tuon pitkähkön puheensa, vuorisaarnansa, niin täällä kerrotaan, että kansan joukot olivat hämmästyneitä häneen ja hänen puheestaan, sillä Jeesus opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Sitten tässä Matteuksen evankeliumissa alkaa jakso, joka on otsikoitu Jeesuksen voimateot. Tässä kuvataan useampia Jeesuksen tekemiä ihmetekoja, voimatekoja: kuinka Jeesus tyynnyttää myrskyn ja parantaa sairauksia.

Jeesus halusi auttaa kärsiviä ihmisiä. Jeesus ei kulkenut ohi heistä.

Päivän evankeliumiteksti kertoo, että kun Jeesus oli laskeutunut alas sieltä vuorelta ja palannut kotikaupunkiinsa Kapernaumiin, hänen luokseen tuli Rooman sotaväen upseeri, sadan päällikkö, komppanian päällikkö, jolla oli suuri hätä.

Tuolla sadan päälliköllä oli palvelija. Rinnakkais-evankelista Luukas kertoo tästä, että tuo sadan päällikkö piti suuressa arvossa tuota palvelijaa. Ja nyt tuo palvelija oli kuoleman sairas.

Ja tuo sadan päällikkö oli kuullut Jeesuksesta ja uskoi, että Jeesus voisi häntä auttaa. Hän tulee Jeesuksen luokse ja pyytää, että Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena kovissa tuskissa.

Niin mitä Jeesus sanoo? Jeesus vastaa, että minä tulen ja parannan hänet.

Tuo oli sikälikin erikoista, että Jeesuksella ei juutalaisena olisi lupa ollut mennä tuon roomalaisen miehittäjän kotiin. Heitä pidettiin epäpuhtaina. Mutta Jeesus oli valmis auttamaan.

Tuo sadan päällikkö vastasi, tiesi tilanteen, sanoi, että en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana ja palvelijani paranee.

Tuo sotilas, sotapäällikkö uskoi sanan voimaan. Hän oli itsekin tottunut käskemään ja ottamaan käskyjä vastaan. Hänellä oli vahva usko ja luottamus siihen, että Jeesus voisi jumalallisella sanalla auttaa tuota sairasta.

Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaille mene, niin he menevät. Toisille tule, niin he tulevat. Tai palvelijalleni tee tämä, niin hän tekee.

Sadan päällikkö sanoi: sano vain sana ja palvelijani paranee.

Tuolla sadan päämiehellä oli vahva usko Jumalan parantavaan sanaan, siihen, että Jeesuksella, Jumalan poikana, on kaikki valta taivaassa ja myös täällä maan päällä.

Jeesus hämmästyi tuon sadan päällikön uskoa: Totisesti, näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.

Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus tuli tänne maailmaan, kun Sana tuli lihaksi. Siellä kerrotaan, että Jeesus tuli omillensa, oman kansansa keskuuteen. Mutta hänen omaansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta niille, jotka hänet ottivat vastaan, antoi hän voiman tulla Jumalan lapsiksi, jotka uskoivat hänen nimensä päälle.

Johannes kertoo evankeliumissa meille tutun kertomuksen siitä, kun Jeesus keskustelee siellä Betanian kodissa Martan kanssa, kun Lasarus on sairastunut ja kuollut.

Niin Jeesus sanoo Martalle: minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuolekaan. Uskotko tämän?

Rakas sanankuulija, veljeni ja sisareni, tätä Jeesus kysyy sinulta ja minulta: Uskotko tämän?

Martta tunnustaa uskonsa: Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.

Jumala, ihminen ei voi itse omiin voimiin eikä omalla ymmärryksellä uskoa, ei järjen kautta. Tuo usko on Jumalan teko ja Jumalan lahja.

Kolmannen uskon kappaleen selityksessä sanotaan, että uskon, että en voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt oikeassa uskossa.

Rakas sanankuulija, veljeni ja sisareni, tuo Pyhä Henki evankeliumin kautta kutsuu ihmistä Jumalan valtakuntaan. Ja evankeliumi siirtää ihmisen pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään. Mutta se myös säilyttää meidät tässä uskossa.

Evankeliumi on Jumalan voima kaikille sen uskoville autuudeksi.

Tämän päivän aihe on Jeesus herättää uskon. Jeesus voimateoillaan puhuttelee ja herättelee ihmisiä, että hän on Jumalan poika.

Silloin Jeesus täällä maan päällä eläessään opetti Jumalan valtakunnasta, puhui parannuksesta ja kaikkien syntien anteeksi antamuksesta.

Jeesus tuli tänne maan päälle parantamaan syntisairaita ihmisiä.

Tässä seuraavassa luvussa kerrotaan, kun Jeesus on Matteuksen kodissa, jossa hän sanoo, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Tuo sadan päämies oli kuullut Jeesuksesta ja uskoi, että Jeesus voi auttaa.

Usko tulee, syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Tämän vuorisaarnan lopussa Jeesus kertoo vertauksen kahdesta rakentajasta.

Nimittäin Jeesus sanoo, että jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.

Jokainen, joka rakentaa elämänsä Jumalan sanan varaan, on kuin mies, joka rakentaa talonsa kalliolle.

Tuo kallio on Kristuskallio. Se on Jumalan sanan perusta.

Ja kun ihminen rakentaa elämänsä tuolle perustalle, niin tämän maailman myrskyt eivät voi tuota perustaa horjuttaa.

Jeesus kertoo tuosta toisesta rakentajasta, joka kuulee sanat, mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.

Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui maan tasalle saakka.

Joka kuulee ja tekee.

Voiko ihminen tehdä jotakin oman uskonsa eteen? Jeesus sanoi ihmisille, jotka kyselivät, mitä meidän pitää tehdä, niin vastasi, että uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.

Se on Jumalan teko. Ja tuo uskokin on Jumalan lahja.

Raamatun mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.

Kristillisen uskon perustus on Jeesuksessa ja hänen valmistamassa pelastuksessa.

Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei voi kukaan laskea.

Tätä Jumalan valtakunnan parantavaa sanaa yhä julistetaan täältä Jumalan valtakunnasta.

Tuo ilosanoma on tarkoitettu kaikille kansalle.

Vieläkin näinä aikoina tapahtuu suuria ihmeitä, kun syntinen kuolemaan tuomittu ihminen saa tuon evankeliumin kautta omat syntinsä uskoa anteeksi ja saa siirtyä kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen.

Vieläkin Jumala kutsuu, avaa ihmisten korvia ja sydämiä.

Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä, että tuo evankeliumi on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.

Tuon evankeliumin kautta ihminen saa Jumalan lahjana uskon sydämeensä, ja evankeliumi antaa myös voiman elää Jumalan lapsena.

Tuon evankeliumin ydin on anteeksi antamus Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesus ei vienyt tuota evankeliumia täältä maan päältä mukanaan taivaaseen, vaan hän vielä ilmestyi omilleen, ja muistamme siellä, kuinka hän puhalsi opetuslasten päälle: Ottakaa Pyhä Henki.

Joille te synnit anteeksi annatte maan päällä, heille se on annettu anteeksi taivaassa.

Evankeliumi ilmoitetaan uskosta uskoon, sydämestä sydämeen.

Jeesus siellä kuvaa evankeliumia, siellä Sykkärin kaivolla samarialaiselle naiselle evankeliumia elävää vettä, Jumalan lapsena, Jumalan ihmeellistä rauhaa.

Jumala haluaa kutsua juuri sinua. Hän sinua rakastaa. Haluaa sinutkin taivaaseen.

Tuota elävää vettä on tarjolla.

Evankeliumia julistetaan vielä Jumalan valtakunnasta.

Sinä saat uskoa, epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämän pelastuksen sanan kautta ihminen saa vanhurskauden eli on Jumalalle kelpaava, pääsee Jumalan lapseksi ja Jumalan armovaltakuntaan täällä maan päällä ja kunnian valtakunnan perilliseksi kerran taivaassa.

Rakas veljeni ja sisareni, me emme monesti omassa sydämessämme tämän maailman ajan keskellä tunne on sadan päällikön vahvaa uskoa, emme Martan uskoa, kun hän Jeesukselle vastasi: Sinä olet Messias, Jumalan poika.

Mutta Raamattu lupaa sinulle ja minulle, jotka monesti epäilemme, olemme monesti kiusausten painamina, että evankeliumi on Jumalan voima.

Meillä ei omalta puoleltamme ole mitään mahdollisuuksia, mutta Jumalan sana ja evankeliumi on meitä lohduttamassa.

Tuo evankeliumin ilosanoma poistaa murheen, joka meille omalta puoleltamme tulee.

Mutta Jeesus kehoittaa tuossa autuaaksi julistuksessa sanoen: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Kerran tämä matka päättyy.

Niin kuin edellä kuulimme, nuo rakkaat matkaystävät ovat saaneet siirtyä ajan rajana toiselle puolelle, jossa ei enää ole lankeamisen vaaraa, vaan saa perillä odottaa sitä ihanaa ylösnousemuksen aamua, jolloin me pääsemme sinne Jumalan tyköön.

Jumala on luvannut meidän silmistämme sen viimeisenkin kyyneleen pyyhkiä.

Sen tähden, rakas matkaystävä, sisareni ja veljeni, älä elä epäilevästi, älä elä murehdi, vaan usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ole turvattuna ja siunattuna.

Tuossa edellä me virressä lauloimme: Nyt uskossa autuuden rantaa, jo täällä me katselemme, jo virtemme kiitosta kantaa, me toivossa riemuitsemme.

Vaan kerran kun pääsemme karitsan luo, soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo. Se iäistä kiitosta Herralle soi, hän armahti taivaaseen toi.

Tämä Jumalan valtakunnan taloustelu on jo täällä ajassa vanhurskautta, rauhaa ja iloa, kun on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Me saamme nytkin jäädä turvattuina ja siunattuina Jumalan armosanan varassa tätä taivasmatkaamme tekemään.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra, kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra, kirkastakoon kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isään ja pojaan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.