Sanajumalanpalvelus/saarna Merijärven kirkossa 23.01.2022 13.01

Nouskaamme kuulemaan pyhää Jumalan sanaa Matteuksen evankeliumin kahdeksannesta luvusta.

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet." Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä totelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: mene, niin hän menee, ja toiselle: tule, niin hän tulee. Tai palvelijalleni: tee tämä, niin hän tekee."

Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti, näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene, tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.

Raamattu on aina ajankohtainen kirja. Kuitenkin me tiedämme, että Jumalan sanaa on saarnattu erilaisissa historiallisissa tilanteissa. Sen vuoksi emme tässä evankeliumitekstissämme huomaa, että tässä olisi puhuttu sote-asemasta tai terveyskeskuksesta tai keskustelusta tai keskussairaalasta. Niitä ei ollut silloin.

Meidän aikanamme me saisimme kiittää hyvästä isänmaastamme, siitä, miten hyvää huolta meistä pidetään. Jumala on asiat näin järjestänyt. Ja Jumalan kädessä on myöskin tulevaisuutemme. Olemme huomanneet, että Jumala antaa viisautta aina silloin, kun sitä tarvitaan. Näin olemme havainneet meidänkin aikamme haasteissa. Jumala käsittämättömällä tavalla on tehnyt työtänsä ihmiskunnan keskuudessa.

Vanhan testamentin aikanakin monet ihmiset kärsivät sairauksista. He saivat avun. Eivät kaikki aina parane. Tänään me saamme pyytää Jumalalta: paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Saamme myös kysyä, millaista terveyttä itsellemme ensisijassa. Tänään pyydämme ajallista vai iankaikkista. Joskus voi olla niinkin, että nämä asiat kulkevat vähän käsi kädessä. Kun ihmisellä on synnit anteeksi, voi olla, että hänellä on hyvä mieli ja kiitollisuus sydämessä. Ajallisetkin sairaudet tuntuvat helpommilta kantaa.

Taudit eri aikoina ovat vähän erilaisia, joskin yhtäläisyyksiäkin löytyy. Meidän aikana meillä ei kuitenkaan esiinny vaikkapa spitaalitautia, niin kuin sitä esiintyi vanhan testamentin aikana ja Jeesuksenkin aikana. Raamattu kertoo Naamanista, sotapäälliköstä, joka kärsi spitaalista. Hän oli kuullut, että Israelissa tuollainen vaiva voitaisiin parantaa. Mutta Israelissa israelilais-tyttö oli kertonut tämän asian, kun hän oli joutunut siirtolaiseksi tuonne Syyriaan.

Tuo Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman tuli lopulta Elisan luokse. Hän oli käynyt kyllä Israelin kuninkaankin luona, joka oli ajatellut, että tämä on joku salajuoni. Mutta lopulta hän löysi sen, mistä apu on löydettävissä. Tuo ihminen kuitenkin aluksi pettyi siihen, että profeetta Elisa ei liikuttanutkaan kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin poistanut spitalia, vaan hän paransi sen oikeastaan sanalla. Hän sanoi tuolle miehelle, että peseydy seitsemän kertaa Jordanissa.

Tuo yksinkertainen ohje meni tökkäämään tuon miehen järkeen: "Eivätkö Damaskoksen joet, Apana ja Parpar, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat?" Mutta kuitenkin hän nöyrtyi ja teki niin kuin Elisa sanoi, ja hän parantui.

Tässä evankeliumitekstissä oli oikeastaan hieman päinvastainen tilanne. Tämä sadanpäällikkö ei pyytänyt eikä halunnutkaan, että Jeesus olisi tullut hänen kotiinsa ja koskettanut tuota halvaantunutta palvelijaa. Vaan hän esteli ja sanoi, ettei ole sen arvoinen, että sinä tulisit kattoni alle. Hän luotti Jeesukseen. Hän ajatteli, että Jeesus kyllä voi parantaa. Hän ajatteli, että Jeesus kyllä voi parantaa tuon hänen palvelijansa, vaikkei hän tulisikaan lähellekään tuota ihmistä.

Sadanpäällikkö totesi, että kun minä sanon palvelijalleni tai komennan omia sotilaitani: mene, niin hän menee; tai toiselle sanon: tule, niin hän tulee; tai palvelijalle sanon: tee tämä, niin hän tekee. Ja kun hänellä oli tällaisiin ajallisiin asioihin tällainen valta, niin hän ajatteli, että Jeesuksella on vielä suurempi valta. Hän ajatteli, että Jeesuksella on kaikki valta ja hän voi sanoa sairaudellekin: mene.

Näinhän Jeesus toimi monessa tilanteessa, kun ihmistä vaivasivat pahat henget. Jeesus sanoi: "Lähtekää hänestä." Jeesus käytti tätä sanan valtaa, ja se joskus pelottikin ihmisiä. Kerrankin hänen luokseen tuli mies, joka sanoi, että hänessä on legioonan verran näitä pahoja henkiä. Jeesus pyysi noita pahoja henkiä siirtymään lähellä olevaan sikalaumaan, ja ne siirtyivät. Sen seurauksena kaksi tuhatta sikaa juoksi järveen ja kaikki hukkuivat.

Ihmiset alkoivat puhua Jeesukselle, että poistu tältä seudulta.

Me huomasimme tässä evankeliumitekstissämme, että Jeesus hämmästeli tämän sadanpäällikön uskoa: "Totisesti, näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella." Jeesus ei siis hämmästellyt sitä voimaa, joka hänellä itsellään oli. Hän ei hämmästellyt ollenkaan sitä, että hän saisi parannettua tuon ihmisen ilman, että hän edes näkisi tuota ihmistä tai menisi hänen luokseen. Kyllä hän tiesi, että hänellä on voima ja valta. Sen sijaan tällaista uskoa hän ihmetteli.

Toisissa evankeliumiteksteissä, esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa, puhutaan siitä, miten tuo sadanpäällikkö oli sanonut juutalaisille ylimmille, että menkää Jeesuksen luokse ja pyytäkää apua. Ja niin he menivät ja kertoivat, että tuo mies ansaitsee apuusi, sillä onhan meidän synagogammekin hänen rakennuttamansa.

Siis nuo juutalaiset ylimmäiset vetosivat tuon ihmisen hyvyyteen, että hän ansaitsee apua. Sen sijaan tämä mies itse ei ollut ollenkaan samaa mieltä. Vaan hän piti itseään arvottomana, hän piti mahdottomana, että Jeesus tulisi heidän kotiinsa ja parantaisi hänen palvelijansa.

Jumala haluaakin parantaa sellaiset, jotka eivät koe itseään mahdolliseksi parantaa. Jumalan armo voi korjata sellaisen ihmisen sydämen tilan, joka kokee itsensä mahdottomaksi Jumalan hyvyyttä ja armoa omistamaan. Armo kuuluu siis syntisille. Kuuluu sellaisille, joilla ei ole itsellään mahdollisuuksia. Ei ole mitään tekoja esitettävänä.

Tämä sadanpäällikkö kyllä puhui ajallisesta elämästään, miten hänellä on valtaa, jäskeä, sotilaitaan ja palvelijoitaan. Mutta hengellisessä mielessä hän koki itsensä vallattomaksi ja mahdottomaksi. Niin tärkeää, että Jeesus saisi tehdä työtänsä ihmisessä pyhän hengen kautta. Että ihminen alkaisi nähdä Jeesuksen ei vain ajallisten tautien parantajana, vaan Jumalan poikana.

Jeesushan paransi paljon sairaitakin silläkin tavalla, että hän meni heidän luokseen ja kosketti heitä. Johanneksen evankeliumissa yhdeksännessä luvussa kerrotaan siitä, kun ihmeteltiin sokeana syntyneen miehen elämää: kuka tähän on syyllinen? Onko hän itse tehnyt syntiä vai hänen vanhempansa?

Jeesushan vastasi, että ei hän eikä hänen vanhempansa, vaan niin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Ja kun Jeesus kohtasi tuon miehen, hän sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa ja siveli sitä miehen silmiin. Ja sanoi: "Mene Siiloon altaalle ja peseydy." Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Ihmiset eivät olleet uskoa näkemäänsä. He kyselivät, kuinka olet saanut näkösi. Hän selitti: "Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiin ja sanoi: mene Siiloon altaalle ja peseydy. Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni."

Ja fariseukset aloittivat kuulustelun. He olivat sitä mieltä, että se mies, joka sinut paransi, oli syntinen, koska hän ei noudattanut sabaattikäskyä. Toiset olivat sitä mieltä, että voisiko syntinen mies, syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä.

Silloin, kun me ihmiset alamme kiistellä Jeesuksesta, että voiko hän olla Jumalan poika ja voiko hän minutkin parantaa, niin silloin näkökulma on epäolennaisissa asioissa. En tarkoita sitä, että on epäolennainen asia, onko Jeesus Jumalan poika vai ei, vaan tarkoitan sitä, että kun on kysymys minun suurista synneistä, niin kuin Luther toteaa: minun suuret syntini.

Kun ihmisellä on suuret synnit sydämellään anteeksi saamatta, niin ei hän silloin ala kyseenalaistaa auttajaansa. Tuo ihminen koki saaneensa apua, eikä välittänyt siitä, jos jotkut väittivät, että tuo hänen parantajansa on syntinen tai ei voi olla Messias. Eihän oltu kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät, ja jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.

Jeesus usein hämmästeli ihmisten epäuskoa. Sitä hän hämmästeli myöskin täällä Kapernaumin kaupungissa, jossa hän ei ollut kovin suosiossa. Jeesus puhuikin, että missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin omassa kodissaan ja omassa kotikaupungissaan.

Ja Kapernaumista Jeesus sanookin: "Voi sinua Kapernaum, alas tuonelaan sinut syöstään. Jos sinun kaduillasi tehdyt voimatyöt olisi tehty Suromassa tai Komorassa, olisit vielä tänäkin päivänä pystyssä." Jeesus totesi, että tuomiopäivänä heillä voi olla helpompaa kuin Kapernaumin asukkailla.

Emme ohita emmekä kiistä Jeesuksen sanoja, kun hän sanoo: "Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Siis ne, jotka eivät usko, ovat ulkona. Ne, jotka uskovat, ovat sisällä. Ne, jotka eivät usko, ovat lain kirouksen alla. Ne, jotka uskovat, ovat evankeliumin kautta siunattuja.

Jeesus voi tänäänkin herättää uskon. Ei hänen toimintansa rajoitu vain Nasaretiin tai Kapernaumiin. Hänhän puhuu, että idästä ja lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

Jeesus viittasi siis pakanoiden etsikkoaikaan. Se ei ollut vielä tullut, ja ehkä siksikin hän jätti menemättä tuon sadanpäällikön kotiin. Tuo sadanpäällikkö oli juutalaisen ajattelutavan mukaan pakaana.

Jeesus esteli myös hieman, kun kananilainen nainen pyysi häneltä apua. Mutta kun Jeesus näki tuon kananilaisen naisen uskon, kun tuo nainen kertoi, että saavathan koiratkin syödä isännän pöydältä tippuvia murusia, niin hän sanoi: "Suuri on sun uskosi, nainen."

Nyt on Jumalan aika, nyt on Jumalan valtakunta lähestynyt, on mahdollista tehdä parannus. Tänäänkin on mahdollista idästä ja lännestä, missä kuuletkin tätä saarnaa, käydä avatuista ovista sisälle Jumalan valtakuntaan.

Armo kuuluu juuri sinulle. Te kaikki saatte omistaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Tapahtukoon niin kuin uskot, sillä hetkellä palvelija parani. Näin Jumala voi sinutkin parantaa.

Evankeliumin sanan kautta meillä on hyvä Jumala, joka haluaa huolehtia meidän iankaikkisesta terveydestä ja myöskin ajallisesta terveydestä. Jumala, meitä auttakoon uskomaan. Uskaamme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka siitiytyi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Kiitos.