Kirkkoseurat/Seurapuhe Utajärven kirkossa 06.02.2022 16.59

Isän ja ojan pyhän hengen nimeen aloitamme nämä iltaseurat Herran rukouksella.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän seuratilaisuuden puheen johdannoksi ajattelin lukea pyhää Jumalan sanaa täältä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta kahdesta luvusta muutamia jakeita, eli luvusta kolmekymmentä ja sitten luvusta kolmekymmentä kaksi. Nämä tekstikohdat tuovat meidän eteemme yhden vanhan testamentin patriarkoista, patriarkka Jaakobin, jonka elämästä kerrotaan hyvin paljon täällä vanhan testamentin kirjoissa, tässä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Jaakobhan oli yksi kolmesta vanhan liiton patriarkoista. Ensin kerrotaan Abrahamista ja sitten Iisakista ja sitten Jaakobista. Jaakobin elämä on puhutellut monessa kohti hyvin paljon, kun nämä Abraham ja Iisak ovat sellaisia vähän ystisiä ja ehkä pyhän oloisia ihmisiä. Mutta sitten tämä Jaakob, hänen elämässään näkyy hyvin inhimillinen ihminen virheineen, vikoineen ja heikkouksineen. Kuitenkin tälle Jaakobille taivaan isä oli antanut merkittävän tehtävän sen ajan Jumalan valtakunnassa.

Nämä sanat, jonka luen, kuuluvat Jeesuksen nimeen. Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laavanille, "Salli minun lähteä kotiin omaani maahani. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden takia olen palvellut sinua. Sitten minä lähden. Sinä tiedät kyllä, miten hyvin olen sinua palvellut." Ja Laavan vastasi, "Jää toki vielä tänne. Minä olen tutkinut ennusmerkkejä ja saanut tietää, että juuri sinun takiasi Herra on siunannut minua." Ja hän sanoi vielä, "Määrää itse paljonko haluat minulta palkkaa. Minä kyllä maksan sen."

Jaakob sanoi hänelle, "Tiedät itsekin, miten minä olen sinua palvellut ja miten sinun karjasi on lisääntynyt minun hoidossani. Se vähä, mikä sinulla oli ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. Minun askelissani on Herran siunaus tullut sinullekin. Mutta enkö minä jo nyt saisi ryhtyä työhön omaan perheeni hyväksi?"

Silloin Laavan kysyi, "Mitä minun pitäisi antaa sinulle?" Jaakob vastasi, "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimennan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin."

Silloin Laavan sanoi, "Hyvää on, jos niin tahdot. Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikanani tulin yli Jordanin, ja nyt minulle on karttunut väkeillä karjaa kahden suuren joukon verran. Pelasta minut, veljeni Eesan käsistä. Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapseja myöten. Mutta sinä olet sanonut, minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläiseksi lukuisiksi kuin merenrannan hiekanjyvät, joita ei voi laskea."

Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi. Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa ja molemmat orjattareensa. Kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohtalta Jappokvirran yli. Saatuaan heidät ensin vasta rannalle, hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob jäi toiselle rannalle.

Siellä muin mies paini hänen kanssaan aamusarastukseen asti. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobiaan iustaiteeseen niin, että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppailessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle, "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi, "En päästä sinua, ellei siunaa minua." Ja hän siunasi Jaakobiaan siellä. Aamen.

Tässä näissä kahdessa Jaakobin elämän välähdyksessä me jo huomaamme, kuinka tavallisiakin tapahtumia ja ajatuksia, samanlaisia ajatuksia ja tapahtumia, mitä meidän jokaisen elämässä täällä maan päällä on.

Tässä ensimmäisessä kappaleessa Jaakob oli palvelijana siellä Laapanenon tykönä ja oli palvellut jo pitkän aikaa. Saanut perheen siellä ja halusi sitten rakentaa omaa elämäänsä, vartuttaa, kasvattaa omaa omaisuuttaan siellä Laapanenon tykönä työelämässä. Niin kuin me tässä kuulimme, taivaan isä siunasi Jaakobiaan ja hänelle siunattiin runsaasti omaisuutta. Runsaasti karjaa ja runsaasti palvelijoita ja iso perhe.

Sitten tässä toisessa kappaleessa tuodaan ihan erilainen tapahtuma Jaakobin elämästä. Ensinnäkin Jaakob tulee sinne Jappokvirran äärelle. On palaamassa kotia kohti. Hän kokee suurta pelkoa. Sillä hänen veljensä neljään sadan hengen sotajoukko, rosvojoukko on häntä vastassa siellä virran takana.

Ja tässä elon alla Jaakob taistelee oman sisimpänsä kanssa. Tulemme siihen hyvin tuttuun Raamatun kohtaan tähän Jaakobin painikertomukseen, jonka varmasti kaikki olette monesti kuulleet. Tämä Jaakobin paini, tai kun puhutaan tänäkin aikana Jaakobin painista, niin yleensä puhutaan siitä, mitä ihminen taistelee omien asioiden kanssa. Jaakobin painaa raskaat asiat. Hän ei tahdo päästä niistä yliin ja tehdä sitä oikeaa ratkaisua.

Mikä hän oli Jaakobilla se asia, mikä hänen sydäntään painoi? Ennen kuin me näihin tekstikohtiin lähemmin kysähdymme, niin on varmasti tärkeää, tarpeellista vähän tutustua siihen tapahtumaan, miten Jaakob oli tänne Laapanenon tykö tullut ja miksi hän pelkäsi niin suunnattomasti tätä veljensä vihaa, joka oli sotatarosujoukkoinen häntä vastassa.

Silloin, kun Jaakob oli pieni, tai kun Jaakob syntyi, hänhän syntyi Eesaan kanssa. Se on Eesaan kanssa kaksosia. Ja Eesaan syntyi ensin, ja Jaakob syntyi heti Eesaan jäljessä piti kantapäästä kiinni, niin tässä raamatussa kerrotaan.

Ja sen ajan perheessä esikoisoikeus kuului vanhemmalle veljelle. Ja tämän tapahtuman myötä se esikoisoikeus, esikoissiunaus olisi kuulunut Eesaalta. Mutta kun nämä nuorukaiset lapset varttuivat, nuorukaiset kasvoivat Eesaan, elämän valinnat tuottivat suurta murhetta isää Iisakille ja Rebekka äidille.

Ja Eesaan näki tämän esikoisiunauksen, esikoisoikeuden niin halpana, että vaihtoi sen nälkäisenä papukeittoon Jaakobille. Rebekka äiti näki, että Eesaan ei ole sopiva hoitamaan tätä esikoisen velvollisuuksia saamaan esikoisiunausta.

Ja tähän esikoisen velvollisuuksiin, tai esikoisiunaukseenhan kuului monenlaisia velvollisuuksia. Itään kuin olla huoltajana siinä perheessä, jos jotakin tapahtuu. Ja siinä kuului se siunaus, jossa oli mukana myös se iankaikkisen elämän siunaus. Viemään tätä iankaikkisen elämän toivoa, lupauksen, sanaa, evankeliumia siellä perheen sisällä eteenpäin.

Rebekka äiti näki, ja Eesaan elämästä, että hän ei oikein tätä tehtävää ole sovelias ottamaan vastaan. Rebekka äiti järjesti tässä raamatussa, kerrotaan, on oikein otsikoitu tässä rioraamatussa, että kuinka Jaakob saa viekkaudella tämän esikoisoikeuden Eesalta. Rebekka äiti järjesti sen siunauksen Jaakobille. Mutta se oli Jumalan tahto.

Iisak, isä siunasi Jaakobia, siunasi toisen kerran. Kun sitten Eesao tästä siunauksesta kuuli, ja sikoisi siunauksesta, hänellä kasvoi vihaa tätä Jaakobia kohtaan niin suureksi, että hän tahtoi tappaa Jaakobin veljensä Jaakobin. Eesao veli tahtoi tappaa omaa veljensä Jaakobin.

Ja tätä vihaa Jaakob lähti sitten isän siunattuna pakoon ja saapui sinne Laabanin tyköön Harraniin. Monen sadan kilometrin päässä tähän, ja siellä sitten palveli Laaban enoa, ja hänelle siellä kasvoi suuri perhe.

Nyt kun tätä elämää siellä Laaban enon tykönä lukee, niin sitä on monet hämmästelleet, että minkälaista elämää siihen aikaan on ollut. Ja kun heti kun Jaakob sinne saapui sinne Laaban enon tyköön, hän oikeastaan heti katsoi siihen Raakkelin, Laabanen tyttäreen Raakkelin, ja ihastui tähän Raakkelin.

Ja hän myöhemmin sitten kysyi tätä Raakkelia puolisoksi, mutta Laaban enon sitten vähän viekkaudella järjestäkin häätilaisuudessa sen toisen sisaren Leian Jaakobin vaimoksi. Ja myöhemmin tässä kerrotaan kuinka sitten Jaakob sai myös tämän Raakkelin vaimoksi, ja kerrotaan myös näistä piioista palvelijoista, jotka tekivät Jaakobille myös lapsia.

Ja aika mutkikas perhetilanne, ja tätä kun lukee, ja tästä jos oppia ottaa, niin saa kyllä aika huonoja neuvoja. Ja sillä myöhemmin Jaakobin elämässä tämä ristiriitainen perhetilanne kyllä aiheutti hyvin vaikeita asioita. Hyvin raskaita asioita. Ja siitä kärsi kaikki lapset ja kärsi isää.

No, Raakkeli kuoli jo hyvin varhain siitä perheestä pois. Väkyykö tässä myös Jaakobin elämässä se, mistä Jeesus opetti opetuslapsille tai variseuksille, kun he kyselivät Mooseksen laista. Kun Mooseksen laissa annetaan tietyssä tilanteessa perheen miehen kirjoittaa erokirja vaimolle.

Niin kun Jeesus, seilta tätä kyseltiin, niin Jeesus vastasi kyselijöille, että ei alussa ollut näin. Mutta ihmisen hillittömyyden tähden Mooses näin kirjoitti. Vaikka Jaakobin aikana ei Mooses ollut elänyt eikä ollut kirjoittanut, niin kyllä se ihmisen turmelus näkyy tässä Laapanin elämässä ja näkyy myös Jaakobin elämässä.

Mutta se, mikä tässä on lohdullista, se, että anteeksi antamus. Jeesuksen, Kristuksen sovitustyö yltää suurienkin syntien yli. Monessa kohti Jaakobin elämässä näkyy se, mitä tänäkin päivänä näkyy Jumalan valtakunnan työssä.

Vaikka tähän työhön on meitä kutsuttu ja lähetetty, ei ihminen ole tästä turmeltuneesta ruumiista irtipäästy. Tätä Jumalan sanaa luetaan ja puhutaan syntisen lihan kautta edelleen. Mutta kun se syntinen liha turmeltunut ruumis on pesty Jeesuksen, Kristuksen sovitusverellä, niin se on kirkas.

Ja siinä Jumalan sanassa on se anteeksi antava evankeliumin siunaus, minkä alla Jaakob sai lähteä ja elää omassa elämässään. Ja tämän asian Jaakob myöhemmin elämässään myös ymmärsi itse.

Varmasti tässä nuoruudessa, kun hän lähti sieltä isän siunattuna Laaban enon tykönä ja kun hän asui siellä Laaban enon tykönä, teki niitä ajallisia askareita, se monesti saattoi ikään kuin pimentyä se tärkein asia elämässä. Näiden ajallisten murheiden ja ajallisten elämän tehtävien edessä.

Kun tämä Jaakob siellä teki tätä työtä tässä, minkä jätiin lukematta tästä välistä, miten hän sitten siellä rikastui ja sai tätä omaisuutta, niin siinä näkyy se ajallinen ymmärrys, mitä Jaakob oli lahjaksi saanut. Ja miten voimakkaasti ja miten tarmokkaasti ja paljon hän energiaa käytti siihen ajallisen elämän vaurauden suunnitteluun.

Mikä tänäkin aikana täyttää kyllä meidän elämämme, jopa tahdomme tai emme. Sillä ihmisen arvo, ihmisen tekemiset mitataan hyvin paljon tänäkin päivänä oppiarvon tai omaisuuden arvon tai jonkun menestymisen perusteella. Jolla kuitenkin on loppujen lopuksi pitkän iankaikkisuuden rinnalla hyvin vähän merkitystä, jos ei mitään.

Tässä ajallisessa elämässä meidän jokaisen pitää tehdä se valinta, missä me vietämme sen pitkän iäisyyden. Ja monesti nämä asiat tulevat vasta mieleen voimakkaasti vaikeuksien keskellä.

Niin kuin tässä myöhemmin, kun Jaakob sitten saa tämän omaisuuden kerättyä, rikastuttua isoon perheen perustettua, lähtee sinne kotimatkalle sieltä Harranista. Ja oli saanut Herralta neuvon, halusi tavata vielä isä Iisakin ennen Iisakin pois nukkumista tältä ajallisesta elämästä.

Kun hän sitten tulee sinne kotimaansa rannalle, Jaakobirran äärelle, niin hän silloin tulee mieleen ne tapahtumat, mitkä sieltä kotoa lähtiessä olivat hänen sydäntään särkemässä. Kuinka hänen oma veljensä häntä viha-asiaa tahtoi tappaa.

Nyt hän oli tiedustelijoilta kuullut, että sillä oli neljäsataa sotilasta, neljäsataa rosvoa mukanaan ja oli häntä vastassa. Ja hänellä oli tällainen raihnainen joukko. Kylläkin paljon karjaa ja muuta, mutta ei mitään vastusta sille suurelle joukolle.

Niin tämän pelon alla Jaakob pysähtyi näiden iankaikkisuusasioiden äärellä. Ja siinä Jappokvirralla käytiin Jaakobin sydämessä se suuri taistelu. Jaakob oikein huusi siinä taistelussa.

Kun hän, se taistelukumppani, häntä sai nyrjäytettyä sinne nivustaipeeseen, että hänen lonkka nyrjähti, ettei hän enää voinut turvata niihin omiin jalkajuonniin, mihin hän turvasi tässä ajallisen elämän vaurauden keräämisessä tuossa ensimmäisessä kappaleessa.

Niin Jaakob oikein huusi, että "Minä en päästä sinua ennen kuin sinä siunaat minua." Niin nyt Jaakob sai kuulla taas tämän saman siunauksen, minkä hän sai kuulla siellä isältään, kun hän sieltä kotoa lähti siunattuna. Ja hän sai rohkeutta kohdata nämä ajallisen elämän vaarat ja vaikeudet.

Hän ymmärsi sen, että mikä tässä on tärkeintä. Mikä valinta on tässä ajallisessa elämässä tärkeintä. Vaikka Jeesus Kristus ei ollut vielä syntynyt, niin kuitenkin häntä jo profeettojen kautta kirkastettiin, että kerran on tuleva se Vapahtaja, joka rikki polkee käärmeen pään. Valmistaa tien sinne iankaikkiseen elämään kunnian taivaaseen.

Ja tätä tapahtumaa Jaakobikin katseli sitten, kun hän tästä tekstikohdasta eteenpäin lähti. Kun hän asetti uhrialttarin, niitä uhrieläimiä. Siinä uhrialttarilla uhrasi Jumalalle ja katseli tulevaa Vapahtajaa.

Ja se on hyvin lohdullista se, kun sitten kerrotaan tästä Jaakobista. Näiden perhemurheiden jälkeen, ihmeellisten vaiheiden jälkeen, kun Jaakobin lapsetkin, tai vanhemmat veljet tahtoivat survella tämän toiseksi nuorimman veljen Joosevin, mutta myyvät sen orjaksi.

Niin näiden murheiden tapahtumien jälkeen, kun Jaakob tulee sinne Egyptin maalle, missä se vuosisato sitten syntyi myöhemmin tästä suvusta, niin kun hän tulee sinne Faaraon hoviin, niin heti ensimmäiseksi Jaakob tahtoo siunata Faaraota.

Ja heti kohta perään Jaakob tahtoo siunata niitä Joosefin poikia, jotka ovat syntyneet siellä Egyptin maalla. Ja sitten hän saa siunata näitä omia poikiaan siellä Egyptin maalla. Niitä poikia, jotka olivat murhaajia ja raiskaajia ja olivat tahtoneet tämän Joosefin tappaa, niin Jaakob sai siunata.

Hän näki sen tehtävän, mihin meitä on asetettu, kun me olemme saaneet omalle kohdalle omistaa tämän eläväksi tekevän siunauksen. Tämän lupauksen Jeesuksesta Kristuksesta, joka pois ottaa meidän kaikkien synnit.

Meidät on lähetetty viemään tätä evankeliumia eteenpäin. Siihen tämä Jaakobin elämä on meitä tänäkin päivänä rohkaisemassa. Ja se on meitä tänä päivänä lohduttamassa, että ei meidän tarvitse olla omalta puoleltamme pyhiä. Omalta vihaan ja veren puolelta kelvollisia.

Me saamme armosta tämän jokainen uskoa omalle kohdalle. Jos tätä Jumalan sanaa kuulee joku, joka tuntee sen, että en ole saanut, jaksanut tätä evankeliumin siunausta pitää sydämelläni, sinä saat tänä päivänä tässä ja nyt uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja sinä, joka heikkona Jumalan lapsena vahikeroit oman syntisyytesi edessä, sinä saat tästä evankeliumista voimaa. Sinä riität, armoa riittää heikoimmallekin Jumalan lapselle. Sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Tämän siunauksen alla Jaakob elää. Jaakob sai kuollut. Tämän siunauksen alle minäkin tahdon jäädä. Saanko minä vielä uskoa kaikki synnit anteeksi? Tahdon uskoa.

Jääkää Jumalan ja hänen armosanaan siunattuun altuun. Jeesuksen nimeen. Aamen.