Helluntaiseurat/Seurapuhe Haapaveden RY:llä 29.05.2022 12.59

Hiljennymme Jumalan sanan äärelle, joka on kirjoitettu tai luen alkaen toisen Mooseksen kirjan toisesta luvusta jakeesta 23.

Vuodet kuluivat ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa. Hän muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaiset. Hän katsoi heidän puoleensa ja näki heidän hätäänsä.

Mooses paimensi appensa Jetron midianilaisen papin lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulen liekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta. Vaikka syli liekeissä. Silloin hän ajatteli, mennäpä katsomaan tuota ihmettä, minkä vuoksi pensas ei pala poroksi.

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi, "tässä olen." Herrasta noi, "älä tule lähemmäksi. Riisukengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Herra sanoi vielä, "minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

Herra sanoi, "minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Nämä tiedän kyllä heidän hätäänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset."

Israelilaisen hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Vietävä minun kansani israelilaiset pois Egyptistä.

Mutta Mooses sanoi Jumalalle, "mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" Jumala sanoi, "minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."

Mooses sanoi Jumalalle, "kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta, mikä on hänen nimensä. Mitä minä heille silloin sanon?" Jumala sanoi Moosekselle, "minä olen se, joka olen." Hän sanoi vielä, "näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

Jumala sanoi vielä Moosekselle, "sinun tulee sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, miten heille on Egyptissä tapahtunut. Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorrosta kanaanilaisten, heettilaisten, amorilaisten, perissilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. He kuulevat minua, kuulevat sinua. Menkää sitten sinä ja Israelin vanhimmat faraon luo ja sanokaa hänelle, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorrosta."

Herra kysyi häneltä, "mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi, "sauva." Herra sanoi, "heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, mutta Herra sanoi, "ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään. Tästä he uskovat, että Herra on teidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ilmestynyt sinulle.

Herra sanoi hänelle vielä, "työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi kätensä poveensa ja kun hän veti sen takaisin, se oli spitaalista, lumivalkoinen. Sitten Herra sanoi, "pane kätesi uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa ja kun hän veti sen esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa.

Herra sanoi, "elleivät he usko sinua, ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toistakaa. Merkkiä he kyllä uskovat, mutta elleivät he usko edes näitä kahta merkkiä, eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada se maahan. Silloin vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi."

Rakkaat sisaret ja veljet, Jumalan sana on tärkeä asia myös meille tänä päivänä. Ehkä te pienet lapset tunnistitte tästä pitkästä tekstistä ainakin yhden tutun nimen: Mooses. Te olette varmaan omasta kirjahyllystänne tai kuuntelusovelluksesta löytäneet kirjan, jonka nimi on Moosesvau. Olette sen lukeneet tai kuulleet.

Teille vanhemmille ja ehkä teille lapsillekin oli kolme muutakin tuttua nimeä tässä: Abraham, Iisak ja Jaakob. Te lapset olette ehkä laulaneet kerhossa laulua "Ihmettelen luojan töitä". Ihmettelen lapsen mielin Abrahamin uskoa, kun hän alla tähtitaivaan luotti sanaan Herransa. Samaan tähtitaivaan alla isän siunattuna saan luottaa Herran lupaukseen perässäni kauniin maan.

Me siis olemme Abrahamin veljiä ja sisaria, uskomme samalla tavalla kuin Abraham uskoi. Ja Mooseskin uskoi samalla tavalla. Näin uskoi myöskin Joosef, joka Egyptiin joutui. Te lapsetkin muistatte, että hän joutui sinne, kun hänen omat veljensä myivät hänet egyptiläiselle kauppiaalle.

Nyt olivat vuodet kuluneet ja tämä Egyptin kuningas Faarao ei enää muistanut Joosefia. Jumala kuitenkin muisti kansaansa. Ja hän muisti. Ja hän muisti.

Mutta nyt sitten huomasitte, että Jumala ilmestyi Moosekselle. Orjantappurapensas oli tulessa, ja jos minä olisin tällaisen näyn nähnyt, niin varmaan olisin tehnyt niin kuin Mooses, että olisin mennyt lähemmäksi katsomaan tuota pensasta. Nimittäin siinä oli sellainenkin erikoisuus, että vaikka se paloi, niin se ei kulunut, se ei siis palanut tuhkaksi, vaan pysyi entisenlaisena tulesta huolimatta.

Ja ihmeellistä oli, että tuo pensas puhui, tai oikeastaan tuo pensas ei puhunut, vaan Jumala puhui tuosta. Ja hän puhui pensasta enkelhahmossa. Ja hän kutsui Moosesta nimeltä.

Kun tänään Jumala puhuu sinulle, rakas veljeni ja sisareni, niin hän puhuu sinullekin omalla nimelläsi. Hän tuntee sinut Jumalan lapsen nimellä, mutta hän tuntee myöskin sinut omalla etunimelläsi. Siksi sinä saat turvallisesti kuunnella tätä Jumalan sanaa.

Ehkäpä Mooses hieman pelästyi, kun hän kuuli äänen pensaasta. Mooses oli nöyrä. Hän sanoi, että tässä olen. Samaa me voimme sanoa myöskin Abrahamista. Kun Jumala Abrahamia kutsui, niin hänkin sanoi, että tässä olen.

Kun Jumala kutsuu sinua Jumalan valtakunnan työhön, tai kutsuu sinua evankeliumin kautta uskomaan, sinäkin saat sanoa, että tässä olen.

Jumalalla oli Moosekselle asiaa. "Älä tule lähemmäksi, riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Jumala pyysi pysähtymään.

Olikin lapset niin, kun me otamme kengät pois jalasta, niin se on sen merkki, että emme mene ainakaan kovin kauas, vaan me voimme hiljentyä. Joosuallekin aikanaan sanottiin, että riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.

Kyllä. Tällainen kenkien riisuminen on Raamatussa ollut eräänlainen Jumalan puoleen hiljentymisen merkki.

Kun kuningas Daavid sodasta kuuli, tai oikeastaan kuuli hänen poikansa Absalomin kapinasta ja siihen liittyvistä vaikeuksista, niin Daavid peitti päänsä ja lähti itkien kulkemaan avojaloin alas rinnettä. Daavid oli tuolloin valtakunnan kuningas, mutta hän riisui kenkänsä. Tunsi itsensä pieneksi tuossa tilanteessa.

Eikö olekin sisarini ja veljeni niin? Kun me Jumalan sanan äärelle kokoonnumme, niin me tunnemme itsemme pieneksi, ja saamme ikään kuin riisua kenkämme jalasta.

Toisaalta sananpalvelija tarvitsee kenkiä, mutta ei omia kenkiään. Vaan sananpalvelija kengitetään saarnaamaan ja saamaan rauhan evankeliumia, ja nuo ovat Jumalalta saadut jalkineet. Tällaiset jalkineet olivat myöskin Abrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla.

Kun Jumala sanoi olevansa näiden Jumala, niin me muistamme tässä yhteydessä Jeesuksen sanat, kun hän saddukealaisten kanssa keskusteli. Ja he puhuivat kuolleiden ylösnousemuksesta. Niin Jeesus sanoi heille, että Jumala ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.

Vaikka nämä ihmiset olivat ajallisessa mielessä kuolleet, niin Jumalan silmissä nämä ihmiset elivät. Ja siksi Jumala sanoi olevansa heidän Jumalansa.

Jumala sanoi näkevänsä kansansa ahdingon Egyptissä ja kuulleensa, miten israelilaiset valittavat sortojensa kovuutta. "Minä tiedän kyllä heidän hätäänsä." Jumala katsoo. Raamatussa sanotaan niinkin, että Herra näkee alas tuonellaan, eikö sitten ihmisen sydämeen.

Tänään Jumala katsoo sinun sydämeesi ja näkee sinun elämäntilanteesi. Hän, joka on tehnyt silmän, hänkö ei näkisi? Hän, joka on luonut korvan, hänkö ei kuulisi? Näin Raamattu kysyy.

Kyllä Jumala näkee. Ja me saamme omassa elämäntilanteessamme, oman ahdinkomme keskellä, lohduttautua sillä, että Jumala on auttanut kansaansa ja on auttanut myöskin yksittäistä Jumalan lasta.

Nyt hän halusi rohkaista tässä erityisellä tavalla Moosesta, joka oli inhimillisesti ajatellen joutumassa hyvin suureen tehtävään. Ajatelkaamme itseämme tuohon tehtävään, että vapauttaa kokonainen kansa Israelin orjuudesta.

Mutta nyt oli tullut sen aika. Jumala oli itse asiassa ilmoittanut tämän jo Abrahamille. Jumala totesi Abrahamille: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omaansa. Heistä tulee siellä orjia ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat. Ja he pääsevät lähtemään sieltä suuren omaisuuden kanssa."

Mikä on se? Niin kuin luimme tuossa tekstissämme: Egyptiläiset, minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. Jokainen nainen pyytäköön naapurivaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistoksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikien ja tyttärien ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa.

Siis tämä oli jo ennustettu, viitattu Abrahamille, että näin jälkeläisille se tapahtuu. Raamatussa todetaan niinkin, että Jumala ei tee mitään ilmoittamatta siitä palvelijoillensa.

Näin me saamme uskoa ja näin me saamme elää todeksi. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut korviini ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat.

Jo Abrahamin elämässä näkyi Jumalan johdatus hyvin selvästi. Hänen isänsä Terah asui Kaldean uurissa. Josuan kirjasta me luemme, että Abrahamin esi-isät palvelivat epäjumalia. Tuolla alueella asui silloin sumerilaisten kansa, ja tuo kansa palveli kuuta, kuun Jumalaa.

Ja Abraham eli tuollaisella seudulla. Hänen monet sukulaisensa, esi-isänsä, palvelivat myöskin epäjumalia. Jumala halusi Abrahamin kutsua pois tuolta seudulta: "Lähde maastasi ja isäsi suvusta siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan."

Ja hebrealaiskirje kertoo, että Abraham lähti, vaikka ei tiennyt, minne oli lähdössä. Näin siis uskon kuuliaisuus voi tuoda turvallisuutta elämään epävarmassakin tilanteessa.

"Mene. Siis minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani Israelista pois Egyptistä."

Mooses luonnollisesti ajatteli, että mikäpä minä nyt olen tällaiseen tehtävään. Näin me monesti ajattelemme pienemmissäkin tehtävissä. Jos jotakin pyydetään rauhanyhdistyksen pääemännäksi, niin aluksi saattaa tuntua siltä, että onkohan minusta siihen. Tai jos jotakin pyydetään leiri-isännäksi, niin saattaa tulla samanlainen mieli, että mitenköhän enää tästä tehtävästä selviän.

Mutta me voimme ajatella, että kun meitä kysytään tällaiseen tehtävään, niin silloin me ajattelemme, että Jumala meidät siihen tehtävään kutsuu ja antaa meille siihen tehtävään lahjat. Tämä me selvästi näemme tässä Mooseksen kutsumisessa.

"Minä annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."

Huomasitko, sisareni ja veljeni, että Jumala jo sanoi, että kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, niin sinä olet vienyt kansani pois Egyptistä. Siinä ei ollut siis Jumalan mielestä mitään epäselvää, etteikö Mooses tuosta tehtävästä selviytyisi.

Mutta Mooses edelleenkin epäili: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta, mikä on hänen nimensä. Mitä minä heille sanon?"

Ja Jumala sanoi Moosekselle, "minä olen se, joka olen."

Siis "minä olen se, joka olen" on lähettänyt minut teidän luoksenne. Näin Mooseksen piti sanoa kansalle.

Eikö olekin kuulijani niin, että tämä ei oikein ihmisjärkeen sovellu tällainen ajatus, että näin me kerromme, että "minä olen se, joka olen" on minut lähettänyt? Ehkäpä saatetaan kysyä, että kuka se sellainen on.

Jumala kuitenkin haluaa pitää itsensä eräällä tavalla salattuna. Hän haluaa, että häntä kunnioitetaan ja häntä palvellaan ja että hänen kutsuunsa vastataan siitä huolimatta, vaikka hän ei kerro meille itsestänsä kaikkea.

Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

Siis tämä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala toistui tässä tekstissämme useaan kertaan. Kertaan: nämä olivat uskomme kantaisät, eivät omien ansioidensa perusteella, vaan niin kuin Raamatusta luemme, roomalaiskirjeestä, Abraham uskoi Jumalaan ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

Vanhurskaudeksi.

Jumala näitäkin kolmea mainittua ihmistä oli koetellut erityisesti. Muistamme Abrahamin koettelemuksen, kun hänen oli määrä uhrata oma poikansa Iisak, jota hän pitkään oli odottanut.

Ja on merkille pantavaa, että kun Jumala oli luvannut Abrahamille, että sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat kaikki kansat siunatuiksi, niin tämän lupauksen hän uudisti myöskin Iisakille.

Ja se näkyi Iisakin elämässä niin voimakkaasti, että Abimeleks-niminen kuningas tuli Iisakin luokse ja halusi tehdä Iisakin kanssa liiton ja sanoi Iisakille, että sinulla on Herran siunaus.

En tiedä, onko Jumalan lapsi sinulle kukaan tullut sanomaan, että sinun elämässäsi näkyy Jumalan siunaus. Mutta vaikka ei olisi tullutkaan sanomaan, niin silti se näkyy.

Epäuskoinen maailma näkee, että Jumala siunaa kansaansa.

Eikö se ollutkin viime kesän suviseurojen tunnuslause: "Herra siunatkoon sinua." Ja näin on tapahtunut.

Ja myöskin Jaakoppia siunattiin, Iisakin poikaa. Hänelle sanottiin, että Iisakin poikaa.

Mooseksen tuli viedä viestiä: "Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut."

Tämä on viesti myöskin teille sanankuulijat tänä päivänä. Jumala on nyt ruvennut sinusta huolehtimaan. Ja Jumala on nyt nähnyt, mitä sinun elämässäsi on viime aikoina ja koko elämäsi aikana tapahtunut. Ja Jumala sinua siunaa ja pitää sinusta ja elämästäsi huolen. Eikä vain sinusta, vaan myöskin läheisistäsi.

Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorrosta kanaanilaisten, heettilaisten, amorilaisten, perissilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. He kuulevat sinua.

Näinkin Jumala lupasi.

Kun me tänä päivänä puhumme keskenämme Jumalasta, niin jos Jumala vaikuttaa henkensä kautta, niin meitä kuullaan. Laupiaalla kädelläsi koske kuuroja korvia.

Nyt tuossa samassa virressä pyydämme, että Herra tekisi meidät sanantekijöiksi. Siis Jumala vaikuttaa kuulemisen. Se vaikutti sen myöskin näissä Israelin kansalaisissa.

Jumala tiesi etukäteen, että Faarao ei tule kuuntelemaan Moosesta eikä Aaronia. Hänhän sanoi, "mutta minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään muuten kuin..."

Tehän muistatte ne vitsaukset, mitä Egyptissä tapahtui. Faaraon sydän pysyi kovana.

Jumala halusi vahvistaa Moosesta myöskin tunnusmerkeillä ja ihmeillä. Niin kuin Markuksen evankeliumissa luemme, että myöskin Jeesus lupasi vahvistaa sanan tunnusmerkeillä ja ihmeillä apostolien elämässä.

Entä jos he eivät usko, eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, että Herra ei ole ilmestynyt minulle?

Herra kysyi, "mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi, "sauva." Herra sanoi, "heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan ja se muuttui käärmeeksi.

Tämä oli suuri ihme. Jos nyt tässä seurakunnassa tapahtuisi tällainen ihme, että täällä heitettäisiin sauva lattialle ja se muuttuisi käärmeeksi, niin varmaan te ihmettelisitte. Ja myös jokin kavahtaisitte, pelästyisitte sitä.

Ja vielä enemmän ihmettelisitte, jos kävisi niin kuin kävi tuossa tilanteessa Moosekselle. "Ojenna käteesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään.

Ajattelemme, että tuota merkkiä varmaan olisi jo uskottu. Olisi ajateltu, että tuo on nyt Jumalasta. Ei se voi muusta olla.

Mutta kävi niin, että kun Mooses ja Aaron menivät Faaraon eteen, niin egyptiläiset loitsijat tekivät samalla tavalla. He heittivät sauvansa maahan ja nekin muuttuivat käärmeeksi.

Mutta Jumala näytti kuitenkin ihmeensä. Nimittäin tuo Aaronin sauva, joka heitettiin heidän eteensä, nieli nuo egyptiläisten loitsijoiden sauvat, ne käärmeet.

Ei Jumala anna valtaa eikä kunniaa tälle maailmalle eikä epäuskon saarnalle. Vaikka me joskus saatamme niinkin epäillä.

Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle.

Herra sanoi hänelle vielä, "työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi käden poveensa ja kun hän veti sen takaisin, se oli spitaalista, lumivalkoinen.

Siis tällainen ihme, että jos minä nyt työntäisin käteni poveeni ja vetäisin sen takaisin, niin se olisi spitaalista, lumivalkoista. Ja kun minä laittaisin sen takaisin poveeni, niin se olisi jälleen terve.

Siis Jumalalle on mahdollista tällaisetkin ihmeet, mutta Jumala haluaa pitää meidät pieninä ja nöyrinä. Jos meillä olisi tällaisia ihmeitä esiteltävänä, niin voi olla, että emme enää olisi lapsen paikalla uskomassa.

Mutta tuossa tilanteessa vaadittiin tällaista ihmettä. Oli inhimillisesti vaikea tilanne ja tarvittiin Jumalan voiman osoitus.

Kyllä Jumala osoittaa voimansa muutoinkin. En minä sitä sano, mutta joskus vaaditaan, että Jumala näyttää, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Sitten Herra sanoi, "pane kätesi uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa ja kun hän veti sen esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa.

Herra sanoi, "elleivät he usko sinua, ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toista merkkiä he kyllä uskovat. Mutta elleivät he usko edes näitä kahta merkkiä, eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada se maahan. Sillä vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi."

Me ihmiset mielellämme todellakin takertuisimme tällaisiin ihmeisiin. Me saamme kuitenkin ennen kaikkea ihmetellä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Ja jos veljeni ja sisareni haluat etsiä Jumalan, niin sinä voit etsiä Jumalan. Jos etsit Jumalan ihmeitä, niin sinä löydät niitä omasta elämästäsi.

Salmista 139 me luemme: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen sanonut hahmoni näkemättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pienenkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, ennen kuin olin elänyt päivääkään. Olivat kaikki päiväni jo luodut."

Siis me itsessämme olemme Jumalan ihmeitä. Meidän ajallinen elämämme on niitä täynnä. Ja suurin ihme tänä päivänä on se, että minä ja sinä, että me olemme Jumalan lapsia.

Että me saamme uskoa niin kuin Abraham uskoi, niin kuin Iisak uskoi, niin kuin Jaakob uskoi, niin kuin Mooses uskoi, niin kuin Joosef uskoi.

Kysymys on siitä, haluatko sinä uskoa? Haluatko sinä uskoa, että täällä maan päällä on Jumalan valtakunta, jonka kautta, joka vie tie taivaaseen?

Tällaisen kysymyksen haluaisin esittää myös sinulle, joka internetin kautta kuuntelet näitä seuroja.

Jumalan valtakunta on nyt sinua lähestynyt. Jumalan valtakunnasta kuuluu saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta.

Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Me saarnaamme aikojen menneen, kun isämme saarnasivat. On täyttynyt aika. Sen soi Jumala. On lähellä Kristuksen valtakunta.

Tänäänkin Kristuksen valtakunnasta, Jumalan valtakunnasta, kuuluu syntiselle ihmiselle paitsi kutsu parannukseen, niin myöskin anteeksiantamuksen ihana sana.

Te lapset, nuoret, aikuiset, saatte kaikki uskoa omat synnit, kiusaukset, epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä. Jeesuksen nimessä ja vereessä ovat synnit anteeksi.

Jumalan valtakunta on sellainen valtakunta, jossa heikon on hyvä olla. Jumalan valtakunta on kuin äiti läheisilleen rakas. Kun äiti hoitaa, puhdistaa, ei lapselta mitään puutu.

Jumalan valtakunta on kuin kynttilänjalka. Me saamme rukoilla, että me saisimme tuossa kynttilänjalassa heikkona liekkinä loistaa.

Jumala teitä siunatkoon Sionista. Hän antakoon armonsa, sanaa vahvistaa teitä, niin että te pääsette perille.

Rakkaat veljet ja sisaret, minäkin haluaisin päästä taivaaseen. Tiedän, että sinne ei pääse muuta kuin uskomalla, uskon kautta. Siksi haluan uskoa. Saanko uskoa? Minä tahdon uskoa.

Olkaamme lähellä Jumalaa. Lähellä Herraa Jumalaa on aina. Minun onneni on aina. Aamen.