Seurapuhe Kajaanin RY:llä 05.06.2022 15.01

Kolmi yhteisten Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän, ennen me hiljennymme, aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isämme, me tahdomme sinua kiittää tästäkin kauniista päivästä ja tästä hetkestä, jolloin olemme saaneet tulla yhdelle koolle, avatun Raamatun äärelle, tutkimaan ja kuulemaan sinun sanasi. Isämme, tänään kiitämme siitä uskonlahjasta, jonka sinä olet meille lahjoittanut sydämiimme. Tänään helluntaina me tahdomme ennen muuta kiittää siitä, Pyhän Hengen lahjasta, jonka uskon kautta olemme saaneet kätkeä, ja jonka johdattamana ja opastamana me saamme täällä ajassa vielä tänäkin aikana vaeltaa Jumalan lapsina.

Isämme, tahdomme pyytää tänään sitäkin, että sinä olisit antamassa niitä sanoja myös niille sanankuulijoille, jotka vielä etsivät todellista tunnon rauhaa sydämille. Ole sinä antamassa heille uskonlahja. Ole heitä johdattamassa ja kuljettamassa yhdessä meidän kanssamme täällä ajassa, että me kerran saavutamme sen kunnian taivaan, johonka me olemme matkalla.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään meillä on helluntai, ja ajattelin lukea tämän päivän evankeliumitekstin puheeni aiheeksi. Teksti on Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa, alkaen jakeesta 23, jakeen 29 loppuun. Ja kuuluu luettuna Jeesuksen nimeen:

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänessä. Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke. Ja sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minuun lähetti. Näitä olen minä teille puhunut ollessani teidän kanssanne. Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille, en minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älkää teidän sydämenne murheellinen olko, älkää myös peljätkö.

Te kuulitte minun sanovan, että minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: minä menen Isän tykö, sillä Isä on suurempi minua. Ja nyt minä sanon teille, ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, kun se tapahtunut on. Aamen.

Tämän evankeliumitekstin äärellä me tänä iltana näissä seuroissa tahdomme aivan kuin katsella sitä, mitä taivaallinen Jumala oman Poikansa kautta tahtoo meille olla puhumassa. Mistä kohdin tämä luettu Raamatun paikka sitten on? Siitä aivan kuin muutamia ajatuksia.

Palaamme sinne ennen pääsiäisen ajan tapahtumia. Vapahtajamme on vielä täällä, täällä ajassa, pari tuhatta vuotta sitten tapahtunut. Jeesus on asettanut pyhän ehtoollisen, on menossa kohta pääsiäisjuhlalle, puhuu myös siitä, että heidän keskellään on pettäjä, Juudas Iskariot. Ja aivan kuin kehoittaa Juudaksen tekemään sen, mikä hänen on aikonut tehdä. Ja tämän jälkeen Jeesus aloittaa puheensa.

Tämä puhe on merkitty tänne Raamattuun hyvästijättöpuheeksi. Se on muutaman luvun mittainen. Se on aivan kuin testamentti omille opetuslapsille siitä, mitä on tapahtunut, mitä kohta tulee tapahtumaan, ja miten opetuslapset saavat täällä ajassa aivan kuin Lohduttajan, Pyhän Hengen, oppaaksi ja neuvonantajaksi.

Täällä sanotaan, että opetuslapsi Juudas, ei Iskariot, kysyi Herralta, kuinka se tulee, että tahdot meille itsesi ilmoittaa, etkä maailmalle. Me muistamme, miten monella eri tavalla Vapahtaja oli opastanut, neuvonut noita omia opetuslapsia uskomiseen saloissa. Opetuslapset olivat saaneet olla oppimassa, millä tavalla Jumalan valtakunnan työtä tehdään niiden ihmisten parissa, joissa mekin, sinä ja minä, tämän päivän Jumalan lapsina vaellamme.

Jumalan valtakunta on täällä ajassa aivan samalla tavalla kuin Jeesuksen aikana. Se on täällä ihmisten keskellä, siellä missä Jumalan lapset elävät ja asuvat, vaeltavat, tekevät työtä, rakentavat Isän maata ja ovat uskollisia sille tehtävälle, jonka Jumala on antanut.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänessä. Jeesus muistuttaa siitä, että Jumalan sanasta, siitä sanasta, jota itse Herra Jeesus oli kerran tuomassa tänne aikaan, on lähtöisin Jumalasta. Ja sitä Jumalan sanaa me tänä päivänä tahdomme Jumalan lapsina olla kuuluttamassa, uskomassa ja kätkemässä sydämiimme.

Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke, ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minuun lähetti. Jeesus aivan kuin tarkentaa ja muistuttaa siitä, että tämä tehtävä, Jeesus tiesi, että se on kohta päättymässä. Jeesus tiesi, että hänen aikansa on täällä ajassa päättyvä ristin kuolemaan meidän syntiemme edestä.

Jeesus muistuttaa, että hän on Jumalan lähettämä, ja samalla tavalla Jeesus lähetti omansa aikanaan ja tänä aikana meidät Jumalan valtakunnan työsaralle. Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne. Jeesus tahtoi muistuttaa nuiden omien opetuslasten mieliin sen, mitä hän on puhunut, mistä hän on puhunut ja millä tavalla Jumalan valtakunta täällä ajassa vaeltaa, Jumalan lasten sydämissä tämän maailman keskellä.

Mutta sitten tälle päivälle aivan kuin omistettu asia, josta enemmän puhutaan siellä apostolien teoissa, millä tavalla Pyhä Henki näkyvällä tavalla laskettiin Jumalan lasten sydämiin ja mitä siellä tapahtui. Nuo apostolit alkoivat puhua monilla eri kielillä. Siellä oli valtavasti kansaa kuulemassa ja he ihmettelivät. Heille puhuttiin Jumalan sanaa.

Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen. Me Jumalan lapsina tänäkin aikana uskomme Pyhän Raamatun sanomaan siihen, että kun me Jumalan lapsina täällä ajassa vaellamme ja puhumme Jumalan sanasta, niin Pyhä Henki, Lohduttaja, tietää, antaa sitä Jumalan ilmoitusta juuri sen verran, vaikka täällä sanottiin, opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki.

Me yksittäisinä Jumalan lapsina monesti kipuilemme sen asian äärellä, miten vähän me ymmärrämme Jumalan sanasta. Vaikka meillä on Kotiopettaja, Pyhä Henki, Lohduttaja, joka on neuvomassa, joka on opastamassa tällä taivastiellä. Pyhä Henki opastaa aina oikeaan. Pyhä Henki lohduttaa. Pyhä Henki tuo sen rakkauden sanan esille, jonka taivaallinen Isä kulloinkin tahtoo olla antamassa.

On ihmeellinen asia, että kun me käymme Jumalan sanan äärelle, luemme täältä Pyhästä Raamatusta Jumalan sanaa ja lähdemme sitä selittämään. Me monesti puhujina kipuilemme siinä, mitä me puhumme ja mistä me puhumme. Mutta kun taivaallinen Jumala antaa meille sen ilmoituksen, ymmärryksen, että tuo on se Raamatun kohta, josta tänä päivänä taivaallinen Jumala tahtoo olla puhumassa, me puhujat veljinä olemme vain suuna. Olemme avaamassa suumme ja Jumala on luvannut sen ja hyvyydellä täyttää.

Me emme tiedä sanan kuuloon tulleiden sydämiä, eikä meidän tarvitsekaan tietää, mutta taivaan Jumala tietää sinun ja minun menomme ja kulkumme. Taivaan Jumala tietää hyvin tarkasti ja Hän on tuomassa juuri niitä lohdutuksen, juuri niitä rohkaisun sanoja, että me tänä päivänä jaksamme uskoa sen evankeliumin, joka on taivaasta lähetetty ja on läsnä täällä Jumalan lasten seuroissa.

Ja näin me uskon kautta myös ymmärrämme, että taivaallinen Isä on ihmeellisellä tavalla tänä aikana järjestänyt sen, että ei ainoastaan, että me kuulemme täällä paikan päällä rauhanyhdistyksellä, myös viestimien välityksellä Jumalan sanaa kuuluu ihmiskorvin kuultavaksi. Ja meidän rukouksemme on tänäänkin, että tuo Jumalan sana saisi ihmissydämen tavoittaa, että Jumala antaisi myös siellä viestimien äärellä olijoille kuulevat korvat ja kätkevän sydämen, että se sana, jonka Jumala kuuluttaa tänään, olisi uskottavissa.

Ja kun se on uskottavissa ja ihminen sen uskoo omalle kohdalleen, hän käsittää sen tunnon rauhan, josta, jos Jumala suo, vähän myöhemmin enemmän puhumme. Muistuttaa meille kaikki. Mikä on se kaikki, mitä me tarvitsemme? Mitä me tänä päivänä tarvitsemme? Sinä ja minä, taivaan tien kulkija, joka olemme näihin seuroihin tulleet. Emmekö tarvitse juuri sitä, että sinä ja minä saamme tänäänkin uskoa evankeliumin, sen ilosanoman, että synnit ovat anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Siinä on se tärkein asia, jota meille tänä päivänä kuulutetaan, että me tänäänkin ja juuri tänään jaksamme sen uskoa. Sinä sisareni ja veljeni, sinä kuulijani siellä, netinkin ääressä, sinä saat turvallisesti ylentää sydämesi uskomaan viimeisetkin epäilykset, kiusaukset ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kun me henkilökohtaisesti sen uskomme ja uskomme, että tämä Pyhä Raamattu on tuon Jumalan sanaa, niin tuo Pyhä Henki sitten neuvoo ja opastaa meitä siellä taivastiellä, missä me kulloinkin vaellamme.

Sitten täällä sanottiin: Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille, en minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älkää teidän sydämenne murheellinen olko, älkää myös peljätkö.

Tässä hyvästijättöpuheessa Jeesus aivan kuin nostaa esille sen, että Hän on rauhantuoja, rauhanruhtinas täällä ajassa. Tässä ei puhuta ajallisesta rauhasta, joka sinänsä on hyvin tärkeä ja josta me tänäänkin tahdomme rukoilla, että Jumala saisi säilyttää rauhan, että emme joutuisi sotaan ja siellä missä on sotaa löytyisi rauha. Monet kärsimykset, joita he saisivat loppua.

Tässä puhutaan vielä suuremmasta asiasta. Tässä puhutaan siitä, että jokainen ihminen löytäisi sen rauhan omaan sydämeensä, että ihminen ymmärtäisi, että tuo Jeesuksen vaellus, joka oli päättymässä, se aivan kuin huipentuu sinne pääsiäisen ajan tapahtumiin.

Herra Jeesus ristiinnaulitaan syyttömänä. Hänet ristiinnaulittiin keskimmäiselle ristille. Sinne hänet ristiinnaulittiin. Mutta sieltäkin kuului rauhan terveiset. Me muistamme, miten ja millä tavalla Jeesus vihki vielä viimeisen saarnansa.

Se toinen ristin ryöväri, joka oli omien tekojensa vuoksi siellä ristillä, hänen tuntonsa Jumala avasi. Hän ymmärsi, että tuossa hänen vierellään on Vapahtaja. Hän ymmärsi, että hän on syytettynä ja ristiinnaulittuna omien tekojen vuoksi. Mutta tuossa keskimmäisellä ristillä on Vapahtaja. Ja hän pyytää, että Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

Se oli pyyntö siitä, että hänkin saisi uskoa kaikki ne synnit anteeksi. Ja mikä oli Jeesuksen sana? Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa. Ei ollut tuolla ristin ryövärillä pitkä kilvoituksen matka, mutta hän pääsi perille kunnian taivaaseen.

Meillä jokaisella on oma elämän taival. Toisella pitempi ja toisella lyhyempi. Mutta mikä on kaikista tärkeintä? On se, että onpa se miten pitkä tahansa, että me saisimme joka hetki vaeltaa Jumalan lapsena täällä ajassa tämän maailman keskellä.

On luonnollista, että me kiitämme siitä ajallisen elämän lahjasta, kaikesta siitä, mitä Jumala on meille antanut. Mutta ennen muuta, tänä päivänä Jumala muistuttaa meille, että me kiitämme siitä uskon lahjasta, joka siellä meidän sisimmässämme monesti hyvin levottomana, hyvin arkana, monien paineitten, monien ajallisten elämän vaiheitten keskellä on.

Mutta mitä Jumala on luvannut? Jumala on luvannut, että Hän pitää meistä huolen huonoimmastakin sinusta ja minusta, taivaan tien kulkijasta. Jumala on ottanut meidät. Me olemme aivan kuin silmäterää Jumalan huolenpidossa.

Me olemme niin hyvän huolenpidon alla, että niin kuin Raamattu täällä sanoi: Älkää teidän sydämenne murheellinen olko, älkää myös peljätkö. Mitään täällä ajassa ei ole niin suurta kuin se, että sinä ja minä, taivaan tien kulkija, olemme uskomassa.

Silloin sinun ja minun nimi on kirjoitettu sinne elämän kirjaan, ja siellä on kuittaus Herran Jeesuksen sovitustyöstä. Kun Jeesus kuoli, hänet vietiin kalliohautaan, niin kuin oli ennustettu. Mutta sieltä Hän nousi.

Pääsiäisen ilosanoma, että Jumala on elävä, ilosanoma sai tapahtua. Hän nousi ylös kalliohaudasta. Ja me muistamme, miten vielä 40 vuorokauden ajan Vapahtaja oli omien keskellä. Ilmestyi sinne, missä hänen omansa olivat, ja oli edelleenkin kertomassa, oli edelleenkin puhumassa siitä, mitä on tapahtunut.

Nimittäin, luetussa Raamatun paikassa puhutaan siitä, että te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanon: minä menen Isän tykö, sillä Isä on suurempi minua.

Ei opetuslapset tällöin käsittäneet, mistä Vapahtaja heille puhuu. Me pari tuhatta vuotta myöhemmin, kun olemme lukeneet niistä tapahtumista, mitkä Jeesukselle oli edessä ja mitkä ovat jo ajat sitten tapahtuneet, me ymmärrämme, että Jeesuksen piti mennä taivaaseen.

Ja miksi hän meni sinne? Hän meni sinne valmistamaan meille sijaa. Meille, jotka tänä päivänä täällä ajassa vaellamme Jumalan lapsina. Meillä on sijaa tuolla kunnian taivaassa, jonne me kerran pääsemme.

Kun me Jumalan lapsina, uskovaisina, saamme täällä ajassa vaeltaa, ja kun sinun ja minun Jumalan lapsen kohdalta kerran tuo elämän lanka palaa poikki, silloin me siirrymme odottamaan sitä ylösnousemusta, jonka kerran jokainen uskova saa omalle kohdalleen.

Sitten alkaa se iankaikkisuus, jolla on alku, mutta jolla ei ole loppua. Tämä ajallinen elämä, vaikka se tuntuisi kuinka mukavalta, se ei saa viedä meitä sillä tavalla, että se on meille kaikista tärkeä asia. Me saamme siitä iloita ja kiittää, mutta ennen muuta meidän tulee kiittää siitä, että me saamme Jumalan lapsina täällä vaeltaa tämän maailman keskellä.

Kiittää siitä, että me saamme varjeltua elävässä uskossa. Ja kun me olemme Jumalan lapsina tässä ajassa viemässä sitä Jumalan valtakunnan evankeliumin sanomaa myös sinne, missä me liikumme, meillä on tärkeä tehtävä.

Siellä meidän ympärillämme on monia ihmisiä, jotka etsivät todellista tunnon rauhaa. Saakoon taivaallinen Isä sinua ja minua kuljettaa tällä ajassa sillä tavalla, että me rohkenemme uskoamme tunnustaa ja sillä tavalla voimakkaasti kertoa ja puhua siitä, mikä on tärkeä asia meidän elämässämme.

Kun me Jumalan lapsina vaellamme, silloin meidän ei tarvitse osallistua moneen syntielämään, jota meidän ympärillämme on, vaan me saamme tyytyä siihen, että minä iloitsen uskosta ja iloitsen siitä osasta, jonka Jumala on minulle antanut.

Sinä sisareni ja veljeni, tänä päivänä ylennä sydämesi uskomaan kaikki synnit, epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja ole turvallisella mielellä. Taivaallinen Jumala tietää ja tuntee meidät kaikki. Hän tietää, missä me milloinkin liikumme. Hän on sielläkin meidän mukanamme.

Mutta nyt minä sanon teille: ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, kun se tapahtunut on. Jeesus muistutti tulevista tapahtumista, että hänen omansa muistaisivat, mitä hän on puhunut, mitä hän on ennustanut ja mitä tuleman pitää.

Tänäkin päivänä me jokainen saamme turvallisesti uskoa. Ja jos siellä kuulijoina, paikan päällä tai viestimien äärellä, on yksikään sellainen kuulija, joka tuntee omassa sisimmässään, että sinulta puuttuu tunnon rauha, Jumala on herättänyt sinun tuntosi, niin sinä saat uskoa taivaasta lähetetyn evankeliumin, epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi. Aivan rauhaa, vapauteen ja iloon asti.

Tänäänkin saa olla Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, aivan rauhaa, vapauteen ja iloon asti. Ja juuri sinulle, laitimaisen tuntoiselle, pelkäävälle Jumalan lapselle, juuri sinulle taivaan Isä tahtoo tuoda niitä terveisiä taivaasta. Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi. Taivaallinen Isä johdattaa sinua täällä ajassa sillä tavalla, että sinä yhdessä meidän kanssamme kerran pääset perille sinne kunnian taivaaseen, johonka me olemme matkalla.

On turvallista tänäänkin kilvoitella Jumalan lapsena Jumalan valtakunnassa ja omistaa sitä tunnon rauhaa, jonka yksin Jumala voi antaa. Mutta tuota samaa evankeliumia minunkin, monesti niin epäilevä sydämeni kaipaa, että saanko minäkin uskoa syntini anteeksi.

Minä haluan uskoa yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa, kilvoitella Jumalan lapsena ja kerran päästä perille kunnian rannalle. Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Nimeen Isään, Pojaan ja Pyhään Henkeen. Aamen.

Kiitos.