Kevätseurat/Alustus Laukaan RY:llä 11.03.2017 16.21

Jumalan terve, rakkaat veljet ja sisaret! Henkilökohtainen usko ja sosiaalinen media.

Kaksitoistavuotias uskovainen poika istui sohvannurkassa ja oli allapäin. Niin äiti kysyi, että "no, mikä sinulla on?" Niin tuo poika kertoi, että minun koulukaverini lähetti minulle WhatsApp-viestin, jossa oli videolinkki ja teksti: "Mene ja katso." Minä menin, katsoin sen videon ja siitä johtuu tämä minun murheellinen mieleni. Äiti sanoi, että sinä saat uskoa sen anteeksi. Haluatko uskoa? Se poika sanoi, että haluan. Äiti siunasi, että rakas Kari, usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä poika oli uskovainen. Sen usko oli henkilökohtainen, ja se oli ollut sosiaalisessa mediassa ja joutunut syntiin. Mutta Jumala huolehti Karista. Tämä on haastava aihe. Olen suuressa epävarmuudessa täällä teidän edessänne. Mutta kun itsekin elää tätä aikaa ja on sosiaalisessa mediassa, tunnistaa sen vaarat, niin tässä aika paljolti avaan tavallaan kuin omaa ajatteluani ja kyllä te veljet ja sisaret minua neuvotte, jos minä väärin neuvon, kun minun tekisi mieleni päästä taivaaseen.

Ensin uskosta. Aivan lyhyesti. Usko on elävä yhteys, siis elävä yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Ja se tarkoittaa se elävä yhteys minun mielestäni sitä, että tuo ihminen on Jumalan kädessä. Jumala kuljettaa tuota ihmistä. Siis kaikilla ihmisillähän on suhde Jumalaan. Ja Jumala huolehtii kaikista ihmisistä, mutta sitten uskovaisen ihmisen ja Jumalan välillä on tällainen elävä yhteys. Eli Isä pitää lasta kädestä ja kuljettaa sitä taivaaseen, ja sitten se neuvoo meitä, että nyt ei kyllä kannata mennä tuonne. Tuota kannattaa varoa. Minä joskus seurasin Suviseurojen kentällä, kun isä vei lasta vastentahtoisesti lasten pesupaikalle, niin minulle tuli mieleen, että kyllä se Jumalakin joskus kuljettaa meitä vastentahtoisesti.

Sitten joskus joku voi heittää tuosta kädestä irti ja sanoa, että minä en ole enää uskovainen ja heittää irti. Sielunvihollinen houkuttelee, että heitä irti. Jumala ei heitä. Sitten usko on henkilökohtainen. Eikö kuulu oikein? No, nyt kuuluu. No niin, usko on sitten henkilökohtainen. Siis se on jokaiselle annettu erikseen. Ja kun Jumala ajattelee meitä täällä maailmassa, niin hän ajattelee meitä kaikkia erikseen, yksilöinä. Ja sitten ne, jotka ovat samalla tavalla uskomassa, niillä on sama henki, niin se henki kokoaa meidät yhteen. Pyhä Henkihän kokoaa. Mutta ei ole sellaista uskoa, joka siirtyy lapsilta, vanhemmilta lapsille tai sisarusparvesta, vaan se on henkilökohtainen. Minun uskonkäsi on kiinni henkilökohtaisesti Isän kädessä. Uskovaista voi esittää. Toiset voi luulla, että minä olen uskovainen, mutta minun elämäni on aivan jotakin muuta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mutta Jumalalle ei kannata esittää.

Minä mietin näitten kahden asian yhteensopivuutta, niin mulle tuli sellainen ajatus, että oikein hyvin sopii nämä asiat yhteen. Siis jos jossakin tarvitaan tällaista ajatusta ja tietoisuutta henkilökohtaisesta uskosta, niin se on sosiaalisessa mediassa. Isä ja äiti lähti seuroihin, vei pienet mukanaan. Kotiin jäi seitsemäntoistavuotias Paavo. Siinä oli tietokone, laajakaista, internet. Se istui siihen, avasi sen. Paavo, henkilökohtainen usko. Minne minä menen?

Sitten sosiaalisesta mediasta. Semmoinen perinteinen mediahan on sitä, että sinä luet sanomalehtiä tai kuuntelet radiota tai jotkut katsovat televisiota, niin me otamme sieltä vastaan sitä tietoa yksisuuntaisesti. Mutta sosiaalinen media, joka on nyt tätä päivää, on sitten sitä, että jokaisella on mahdollisuus tuottaa sinne myöskin omaa tietoa, käydä keskusteluja, kommentoida ja se, mikä minusta on siinä sellainen ehkä ikävä puoli, niin sinä voit olla siellä täysin kasvottomana, nimettömänä. Silloin se vie vastuun siitä, mitä sinä sanot.

Mutta sitten on syytä todeta, että kun ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan, niin aivan samalla tavalla niin kuin kädellä voi silittää, niin sillä voi myös lyödä. Kirveellä voi hakata polttopuita, mutta sillä voi myöskin tehdä pahaa jälkeä. Sosiaalinen media on sekä hyvä että paha. Siis meidän ei pidä ajatella sosiaalisesta mediasta, että se on jotakin sellaista, joka on ohimenevää, vaan se on tähän aikaan tullut. Ja niin kuin tiedätte, sosiaalisessa mediassa on myöskin hyviä puolia. Minä voisin kertoa useita esimerkkejä. Minä olen esimerkiksi käynyt minun uskoani väkevästi rakentavia keskusteluja sosiaalisen median kautta rakkaitten veljien kanssa. Mutta se on siis hyvää ja pahaa. Ja kun perisynnissä ihminen lankesi syntiin, te tulette tietämään hyvän ja pahan, ja tässä maailmassamme on molemmat.

Internet on kaupunki. Kun menet Jyväskylään, voit kulkea katua ja mennä rakennukseen. Siellä on erilaisia houkuttelevia näyteikkunoita ja mielenkiintoisia ovia. Menenkö tuonne vai menenkö tuonne? Tapaat ihmisiä. Voit lukea, jutella niitten ihmisten kanssa. Internet on, näin minä olen sen kuvitellut. Se on aivan kuin sellainen suuri kaupunki, jonneka minä menen, kun minä astun, menen internettiin. Minä tapaan siellä ihmisiä, mutta ne on kasvottomia ja saattaa jotkut kertoa mulle nimensä. Mutta minä tapaan siellä myöskin sellaisia ihmisiä, jotka tulevat ja kohtaavat minut kasvottomina. Minä voin lukea siellä, minä voin katsella siellä elokuvia. Minä näen sieltä, sieltä vaikka toisten tekstejä. Se on valtavan laaja ja iso juttu. Ja niin se vain veljet ja sisaret on, että se on tätä päivää.

Jämsän maakunnallisissa seuroissa eräs yli kahdeksankymmentävuotias mummu huusi minulle, kun menin ohi. Minä en tuntenut sitä. Huusi, että Tuomas, tule tänne! Minä menin siihen, niin se sanoi mulle: "Sanotaan Jumalan terve", ja sitten se sanoo, että... "On se tuo internetti hyvä Jumalan keksintö." Minä kysyin, että no miksi niin? Sano, että kun saa kuunnella seuroja. Se oli mummon näkökulma internetistä. Sitten kun Jyväskylään mennään, niin pitää ottaa henkilöauto tai mennä bussilla. Mutta internetkaupunkiin pääsee muutamalla napin painalluksella. Ja siellä on aivan valtavasti ihmisiä, ja sielläkin on hyviä ja pahoja asioita.

Huomasin, että siinä ensimmäisessä diassa minä paljon mietin sitä, että meillä saattaa olla uskovaisilla aivan kuin sellainen ajatus, että me ulkoistamme itsestämme synnin jonnekin, kun taas Raamattu antaa sellaisen kuvan, että synti asuu minussa. Siis täällä se synti asuu. Ei internetissä. En tiedä. Ei tämä nyt ihan mustavalkoinen juttu ole, mutta että minusta olisi. No, se tämä näkökulma oli se, mikä minua kiinnosti.

No sitten uskovainen on kaksiosainen. Jos uskovainen olisi enkeli, ei olisi mitään vaaraa internetistä eikä sosiaalisesta mediasta, mutta kun se on kaksiosainen ja siitä sanoo Paavali: "Liha haluaa toista ja henki haluaa toista." Ja nämä kaksi asiaa on koko ajan niin kuin sodassa toisiaan vastaan. Minä olen joskus käyttänyt tällaista vertauskuvaa nuorille puhuessani, että kaksiosainen ihminen on niin kuin kaksio. Siinä on kaksi huonetta ja keittiö. Ja ne asuu sitä samaa huushollia. Niillä on yhteinen keittiö. Niillä on yhteinen jääkaappi. Toisessa huoneessa asuu musta enkeli ja toisessa valkoinen enkeli... mitä sinne jääkaappiin ostetaan? Kuka siinä kaksiossa pitää aivan kuin valtaa. Jos se musta enkeli saa vallan ja hankkii syömiset, niin ei mene kauan, kun se valkoinen enkeli muuttaa pois. Ei se voi asua siinä, ei voi asua, mutta se musta enkeli ei muuta koskaan pois, kun meidän liha on liitossa sielunvihollisen kanssa.

Ja nyt kun te menette internettiin tai sosiaaliseen mediaan, niin minä luulen, että tekin tunnistatte sen, kuinka liha neuvoo jotakin. Ja sitten jostakin kuuluu sellainen ääni, että no, voisitko olla klikkaamatta tuota? Ei, ei kannata mennä tuonne, mutta kun niin kiinnostaa. Paavali koki olevansa kaksiosainen. Hän sanoi näin, että "mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu." Se omatunto on Jumalan ääni meissä. Nyt kun äsken puhuttiin siitä, että elävässä yhteydessä Jumalaan, niin se Jumala taluttaa, niin Jumala ohjaa meidän elämäämme Jumalan sanalla hoidetun omantunnon kautta. Elikkä sieltä kuuluu se Isän ääni, että hei Tuomas, hei, älä! Sitten se voi kyllä vaietakin. Ja se tulee nimenomaan se viesti minulle henkilökohtaisesti. Se ei tule muualta kuin sieltä Jumalan sanalla valaistun omantunnon kautta. Ja minä luulen, että täällä on monia sellaisia, jotka tietää, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Minusta tämä on hyvä vertauskuva, että omatunto on niin kuin kompassi. Tiedätte, että kompassin neula osoittaa koko ajan pohjoiseen, niin Jumalan sanalla valaistu omatunto osoittaa koko ajan taivaaseen. Siis näyttää koko ajan suuntaa, missä on taivas. Minä olen tämän joskus kertonut, kun armeijassa ollessa pojat lähti kahdenkymmenenviiden kilometrin marssille, niin annoin päätepisteen. Ne meni kaksi kilometriä syrjään. Ja siinä oli suunnistaja, jolla oli kompassi. Miehet tietää sen armeijan kompassin, joka pannaan tähän rintataskuun, niin mietitte, että miksi menitte pieleen? Niin sillä oli sellainen metallinen taskumatti sillä sotilaalla täällä taskussa, joka aiheutti siihen kompassiin sellaisen virhesuunnan, että ne meni pieleen. Ja minä olen käyttänyt sellaista esimerkkiä, että jos meillä on jotakin väärää, niin siihen tulee poikkeama. Niin kannattaa muuten panna synti pois. Vaikka silloin voi sanoa, että no ei se nyt ole niin. No kun on nuuka.

No sitten Raamattu on niin kuin kartta. Jos omatunto on kompassi, niin sitten Raamattu on kartta. Nimittäin sieltä Raamatusta tutkitaan, että mistä kannattaa mennä. Ei ole tällaisia vanhoillislestadiolaisten mielipiteitä tai aina ennen on näin, vaan aina kannattaa ottaa Raamattu. Mitä siellä sanotaan? Panna aivan kuin se omatuntokompassi siihen Jumalan sanan kartan päälle ja katsoa, että no mitenkähän tässä kannattaisi menetellä. Tänäkin aikana on paljon sellaisia asioita, joista on erilaisia mielipiteitä, mutta sitten kun otetaan Raamattu, niin siellä on aika hyviäkin neuvoja, hyviä neuvoja.

Olemme siis matkalla taivaaseen. Jumalan sana neuvoo meitä. Pyhä Henki johtaa ja ohjaa ja sitten vielä evankeliumi antaa voiman. Yksinkertaista. Voi veljet ja sisaret, kun pysyisi yksinkertaisesti uskossa. Että silloin, kun Jumalan Henki neuvoo, että pitäisi tehdä parannusta, oli synnintunto, panna synti pois. Siinä se on. Tuli se sitten mistä tahansa. Oli mikä tahansa se syy, joka sen aiheuttaa, niin panna synti pois.

No sitten tämä asia, että me emme voi ulkoistaa itsestämme syntiä. Että synti on jossakin tuolla, vaan se on minussa. Ja Jeesus sanoi nämä sanat: "Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee hänen ulkoapäin." Ne on Jeesuksen sanat. Mutta sitten perisynnin saastuttama ihminen, se ihmisen saastuttaa, mitä tulee hänen sisältään ulos. Kuinka moni tunnistaa sellaisenkin seikan, kun te näette vaikkapa veljet, näette jollakin veljellä uuden hienon auton, niin teille tulee kademieli. Kertakaikkiaan. Nuillakin on noin hieno koti. Siis tunnistaa sen, mitenkä täältä alkaa niin kuin kumpuamaan sellaista, joka on synnin aiheuttamaa. Kateus on synti. Joskus... Kuule, kun jollakin veljellä on oikein hyvät lahjat, niin tunnistaa, että kerta kaikkiaan kun olisi minullakin tuommoiset lahjat. Yksi sisar sanoi muuten ihan vasta, että meidän keskuudessa on paljon kateutta, mutta yllättävän vähän siitä tehdään parannusta. Kyllä minun täytyy myöntää, että kateudenkin syntiin joutuu, eikä se ole yhtään sen pienempi kuin joku sosiaalisen median synti.

Juorut. Kuulet jonkun juorun, niin tekee mieli, kun kuulet sen, niin se menee tänne ja sitten alkaa sydämestä nousemaan pahat ajatukset. Ja jatkat sitä juoruilua. Kun synti saa vallan. Siis sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset, herjaukset ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Sinun sydämestä ja minun. Rakastava ja hellä isä muuttui väkivaltaiseksi, kun joi viinaa. Leppoisa ja onnellinen isä muuttui niin synkäksi, kun se oli käynyt internetissä väärillä sivuilla. Muutos. Niin iloinen nuori, onnellinen, vapaa, oli niin ahdistunut, kun oli sosiaalisessa mediassa joutunut sellaisen musiikin kanssa tekemiseen, joka oli saastuttanut sen oman hengen. Siis vaikuttanut niin, että se sai vallan.

Nyt kun me tästä näkökulmasta katsomme sosiaalista mediaa, niin minä ajattelenkin... En tiedä. Tästä voisi keskustella, että kun minä nyt sitten istun siihen, niin että ei, tuo on sellaista tavaraa, että minun sisälläni alkaa tapahtumaan sellaista, joka ei ole ollenkaan uskolle terveellistä. Spotifysta minä kuuntelen musiikkia ja minä kuuntelen, että ei ollenkaan tuo musiikki ole sellaista, joka tekee minun sydämeni ja oloni onnelliseksi. Minä en kuuntele sitä. Siis se synti ei ole siinä musiikissa, vaan se on täällä, kun se vaikuttaa se musiikki minun sisälleni. En tiedä, ymmärränkö minä oikein. Aistit. Mitä katsot? Siis meidän aistiemme kauttahan nämä kaikki tulevat. Myöskin se, mikä on sosiaalisessa mediassa. Mitä kuuntelet? Mitä nautit? Mitä teet? Mihin kosket? Kaikki kulkeutuu tänne meidän sisimpäämme ja saa aikaan siellä jotakin. Minä katson televisiosta tai Areenasta tai videolta jotakin sellaista, niin alkaa tapahtua täällä. Haluaa enemmän, vielä, jää koukkuun ja se on sielunvihollisen tarkoitus. Silmä on sielun ikkuna, näin sanotaan.

Lauletaanko tämä laulu? Minä, tätä laulettiin lapsuudessa. Ei oteta nyt säestystä tähän, vaan lauletaan yhdessä. Minusta tämä on hyvä laulu.
Älä silmä pieni katso mihin vain, älä silmä pieni katso mihin vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen. Älä silmä pieni katso mihin vain.
Älä korva pieni kuule mitä vain. Älä korva pieni kuule mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen. Älä korva pieni kuule mitä vain.
Älä kieli pieni, puhu mitä vain. Älä kieli pieni, puhu mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen. Älä kieli pieni, puhu mitä vain.
Älä sydän pieni, mieti mitä vain. Älä sydän pieni, mieti mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen. Älä sydän pieni, mieti mitä vain.

Tätä laulua kun tähän valitsin, niin minä ajattelin erityisesti teitä pojat ja tytöt. Minä toivon, että tämä laulu jää aivan kuin korvamadoksi teille. Se jää soimaan tuonne, kun te lähdette täältä. Älä silmä pieni, katso mitä vain.

Raamatussa sanotaan, että teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, ketä voisi niellä. Ja nyt sillä on tällainen keino käytettävissä kuin sosiaalinen media. Se tietää, että se on aika herkullinen kanava päästä ihmisen sisimpään, päästä sinne vaikuttamaan, kun siellä on sellaisia asioita, jotka on niin herkullisia kiusauksia. Mutta sitten on vartijat, jotka varoittavat. Minä tätä tehtävää tähän valmistautuessani, niin kyllä minä ajattelin, että minä haluaisin olla vartijana Siionin muurilla ja aivan reilusti varoittaa saapuvasta vihollisesta. Sitä ovat vanhemmat, uskovaiset kaverit ja sitten tuossa sanotaan niin, että se, joka ottaa varoituksen varteen, pelastaa henkensä. Siionin muurilla on tällaisia vartijoita ja ne näkevät, kun vihollinen tulee täällä. Minä tiedän, että Laukaassakin veljet ovat saarnoissaan varoittaneet. Eikö ole niin, että, että ei saarnoista jäisi pois tällainen synneistä varoittaminen? Että tämä vartijan tehtävä tulisi hoidetuksi.

No sitten tähän kokosin joitakin sellaisia, mitkä minun mielestä nyt ovat jotenkin ajankohtaisia. Keskustelupalstat. Tuntuu vaarattomalta, mutta uskoin keskustelupalstalta lukemani juorun ja katkeruus tarttui. Lukee WhatsApp-viestin, jonka sai, että siitä ja siitä minä kuulin sellaista ja sellaista, että se on sellainen ja sellainen. Ai että, ihanko tosi? Minä luin sen. Se menee tänne ja minussa syntyy se katkeruus tarttuu tai se tavallaan kumpuaa minun sisimmästäni. Facebook. Olen niin utelias. Pääsee kurkkimaan, miten, minkälaista ja mitä kaikilla muilla on. Joku on liittynyt Facebookiin pelkästään uteliaisuudesta. On niin mukava seurata, mitä yleensä pahaa muille kuuluu, että voi sitten panna sen levitykseen. WhatsApp. Sekin on sosiaalista mediaa, mutta esimerkiksi WhatsAppista minä voin todeta sen, että meidän perheen WhatsApp-ryhmä on, on niin hirvittävästi yhdistänyt meitä, kun lapset on ympäri maata. Kun joku menee keskussairaalaan vaivojen kanssa, niin koko sisarusparvi aivan kuin hyökkää tukemaan ja antamaan apua. Ja muitakin sosiaalisen median väyliä käyttäen, niin Jumala voi siunata meidät. Siis siellä on sekä hyvää että pahaa. YouTube. Kyllä minä tiedän, että joku on tullut videoriippuvaiseksi näitten videoklippien kanssa. Ei voi olla katsomatta. Niissä on kuulkaa vaaransa.

Musiikki. Tästä musiikista minä olen ollut usein keskustelussa ja sitten on sellaistakin sanottu, että no ei ole hyvää ja huonoa musiikkia, että on vain musiikkia. Mutta minä olen kyllä toista mieltä. Minulle hyvin läheinen ihminen sanoi, kun se meni maailmaan, että se alkoi sillä tavalla loivasti, sellaisella klassisella ja hyvällä musiikilla, mutta se muuttui ja muuttui ja muuttui ja muuttui, ja tunnusti: "Musiikki aiheutti sen, että minulta kuoli usko."

Sitten tullaan minusta tärkeään asiaan, kun puhutaan henkilökohtaisesta uskosta ja sosiaalisesta mediasta, nimittäin rippi, joka ei ole autuuden ehto. Mutta minusta väistämättä, kun puhutaan sosiaalisesta mediasta ja sen ja sitten uskon henkilökohtaisuudesta ja kuolemattoman sielun hoidosta, niin on sanottava joku sana ripistä. Jos minä kysyisin, että nostakaapa käsi ylös, joka on joutunut käymään rippiä, pitää tekemään rippiä, niin mä luulen, että aika monen käsi muuten nousisi. Mutta se on semmoinen asia, että sitä ei kysytä. Uskovaisille on annettu tällainen tehtävä pestä toistensa jalkoja.

Minä kerron teille yhden esimerkin. Minä olen saanut luvan, että minä saan sen kertoa tältä henkilöltä. Minä olin, siitä on varmaan kohta kaksikymmentä vuotta, rippikoululeirillä isäntänä. Oli aamuyö, kun minun huoneen ovelle koputettiin ja sinne tuli, ovi aukeni ja käytävän valoa vasten näin tuli tällainen kumaraharteinen nuori mies seisoo siinä oven suussa ja kysyi, että saako tulla sisään. Kello oli kolme. No sä saat. Niin se aivan kuin laahusti siihen minun sängyn viereen ja sitten laskeutui polvilleen ja sanoi itkien, että hän on koko alkuleirin kadehtien seurannut muitten rippikoululaisten onnea ja iloa, ja hän ei voi siihen yhtyä, kun hänellä on omallatunnolla yksi asia. Ja hän haluaisi tehdä rippiä. Minä siis kysyin siltä pojalta, että saanko kertoa tämän joskus esimerkkinä. Se sanoi, että saat kertoa. Sitten se kertoi sen asian ja sitten... minä siunasin tuota poikaa ja sanoin, että voi poika rakas, että sinä saat uskoa sen anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Niin kun minä näin, kun se lähti sieltä ovesta, sitä samaa käytävävaloa vasten meni suoraryhtinen nuori mies, joka oli saanut jättää sen kuormansa. En minä edes muista, mikä se asia oli. Niin minä lämpimästi suosittelen. Se ei ole siis autuuden ehto, mutta kun tuo sosiaalinen media on niin yksi asia... Kun se vaan on niin, että lankeemuksia tulee ja saattaa tulla niin ikäviä, että ei oikein tiedä, että kelle näistä puhuisi, niin kannattaa pyytää Jumalalta, että anna minulle rippi-isä tai äiti, että minä pääsen tästä kuormasta.

Lutherin kokemus ripistä, siis Martti Lutherin. En halua kenenkään vievän minulta salarippiä, enkä antaisi sitä pois, vaikka saisin kaikki maailman aarteet. Minä tiedän, mitä lohdutus ja voima se on minulle, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Sen voiman tietää vain se, joka on usein ja paljon otellut perkeleen kanssa. Niin perkele olisi kauan sitten minut nujertanut, jollei rippi olisi pitänyt minua pystyssä. Näin ajatteli Luther. Voi, kun elävässä kristillisyydessä ripistä ei tulisi vanhanaikainen. Mutta sittenhän täytyy muistaa, se ei ole autuuden ehto, eikä siitä tulla yhtään sen paremmaksi uskovaiseksi, vaikka tekee rippiä. Mutta kun saa purkaa kuormansa ja sitten kuulla, että hei rakas veli, sinä saat uskoa tuon anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin johan helpottaa. Askel on kevyempi.

No niin, kaartellaan jo loppuun. Armon voimin. Äsken laulettiin, että Herran voimin rohkeasti nouse yhä uudestaan. Luota Herraan loppuun asti. Kerran sinut kruunataan. Kukaan täällä salissa olijoista ei voi sanoa, että minä kyllä vältyn lankeemukselta sosiaalisessa mediassa tai missä tahansa. Ei voi sanoa, mutta, mutta se on aivan varmaa, että jos säilyy Jumalan valtakunnassa, niin kyllä Jumala pitää huolen ja vie kotiin. Herran voimin rohkeasti nouse yhä uudestaan. Luota Herraan loppuun asti. Kun on kiusauksia, vaikka sosiaalisen median kanssa, niin tiedättekö mikä auttaa? Niitten kiusausten keskellä. Kysyy joltakin uskovalta, että saanko mä uskoa kiusauksia anteeksi, niin sitten se saarnaa evankeliumia. Se evankeliumi on Jumalan voima. Eikö ole yksinkertaista?

Lauletaan lopuksi tämä.
Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän. Oi Herra, ystävä lapsien, sinua muistan ja kiitän.
Niin, Isä, suojele minua, taas käsin voimakkain kanna ja varten taivasta kasvata ja koti luonasi anna.

Sitten jos täällä on joku sellainen, joka tuli oman syntisyytensä vuoksi vähän niin kuin alakuloiseksi ja vähän niin kuin paha olla, niin minä nytkin haluan sinulle julistaa, että saat uskoa muuten kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi löytää sinut ahdistuneena, vaikket nosta kättä, vaikket ilmettäsi muuta, niin evankeliumi löytää sinut ja se haluaa lohduttaa sinua. Usko kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Keskusteluaiheita. Siis nämä ovat vaan aiheita. Juha on puheenjohtajana, niin antaa keskustelun mennä sinne, mikä... Mutta nämä nyt keskustelua varten, että jos joku saa siitä jotakin apua. Internet ja some ovat tulleet jäädäkseen. Sitten tällainen kuin sosiaalisen median siunaus. Minusta olisi mukava kuulla myöskin sitä, että kun on koettu jotakin sellaista, joka on aivan kuin nähty semmoisena siunauksena, että no onpa hyvä, kun on tämä. Vanhemman tuki lapselle sosiaalisen median käytössä. Mä tiedän, täällä on varmaan semmoisia, jotka on vähän niin kuin peukalo keskellä kämmentä, kun ei oikein tiedä. Tietää huomattavasti paljon vähemmän kuin lapset. Miten tuet? Ja sitten, että tuet oikein. Sitten sosiaalisen median vaarat aikuisilla, siis meillä ja myöskin vanhuksilla. Niitäkin on. Neuvokaa toisianne. Toisten, on sanottu näin, että on koettu vähän vanhanaikaiseksi, että mennään nyt neuvomaan toista uskon asioissa. Mutta minusta ollaan nyt juuri siinä tilanteessa matkalla taivaaseen, että pitäis neuvoa toisia, että hei, mitä ajattelet, kun noin toimit? Ja sitten viimeisenä totuudessa rakastaminen. Mitä se on?

Tämmöinen tämä oli, ja kun tätä tein, niin kyllä mä itseni syntiseksi tunnen ja tunnistan, että synti asuu minussa. Saarnaatteko minulle vielä kaikki synnit anteeksi? Minä haluan omistaa uskon lahjan, jonka Jumala on minulle lahjoittanut. Jätänkö minä nämä tähän, nämä kysymykset?