Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 08.03.2017 19.00

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen tänä iltana, kun olemme kokoontuneet seuroihin tutkimaan raamattua ja Jumalan sanaa. Raamatusta ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Joitakin jakeita, ne on Johanneksen kirjeen neljännestä luvusta.

Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyy meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaat ystävät, kun Jumala on meitä näin rakastanut, niin me olemme rakastaneet Jumalaa. Rakastamaan tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt, mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä.

Tämä me tiedämme siitä, että hän on antanut meille henkeän. Me olemme nähneet, että isä on lähettänyt poikansa maailmaan pelastajaksi. Ja siitä me todistamme.

Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, hänessä Jumala pysyy ja hän pysyy Jumalassa.

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Rakkaus. Tässä kohdassa puhutaan rakkaudesta. Rakkaus. Rakkaus on meille kaikille varmasti hyvin tuttu käsite.

Kun raamatussa puhutaan rakkaudesta, tarkoitetaan pääsääntöisesti Jumalan rakkautta. Sitä rakkautta, joka tulee Jumalalta. Sitä rakkautta, joka tulee Jumalalle. Sitä rakkautta, joka tulee Jumalalle.

Sitten tähän kaikkeen. Ja sitten tähän.

Kreikan kielessä on omia sanoja: agape ja philos. Ja sitten on myös inhimillistä rakkautta kuvaava sana eros, jota ei täällä raamatussa edes ole.

Jumalan inhimillinen rakkaus on sellaista, joka haluaa omistaa jotakin. Se on rakkautta, joka haluaa hyötyä ja tulla osalliseksi rakkauden kohteen hyvyydestä.

Mutta Jumalan rakkaus on erilaista. Jumalan rakkaus on sellaista, että se juuri tekee siitä kohteestaan rakastamisen arvoisen.

Jumalan rakkauden kohteena ei ole hyvä ja kaunis ja voimakas, vaan Jumalan rakkauden kohteena on avuton, syntinen, langennut ihminen.

Roomalaiskirjassa Paavali kirjoittaa: mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta, jos kerran Jumalan pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun me olimme hänen vihollisiaan.

Jumala on rakastanut syntistä ihmistä ja lähettänyt poikansa Jeesuksen Kristuksen meidän sovitukseksemme.

Ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Jumala on rakastanut meitä ja antanut ainoan poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Näin tässä Johanneksen kirjassakin kirjoitettiin.

Eli Jumalan rakkauden järjestys on juuri siinä, että me emme voi ensin rakastaa Jumalaa, vaan Jumala rakastaa ensin meitä.

Ja tuosta Jumalan rakkaudesta voi syntyä rakkaus myös meissä.

Siitä myös rakkauden kaksoiskäsky meille opettaa, kun sanoo, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä.

Lähimmäistä niin kuin itseäsi tai kultainen sääntö, minkä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.

Sekin kertoo lähimmäisen rakkaudesta, joka voi syntyä Jumalan rakkaudesta.

Kun Jeesus opettaa tuosta rakkauden kaksoiskäskystä, Jeesus sanoo, että siinä on laki ja profeetat.

Eli hän sillä osoittaa, että se on kaikista keskeisin Jumalan käsky.

Miten sitten on, kun tänä päivänä usein vedotaan juuri tuohon rakkauden kaksoiskäskyyn ja myös kultaiseen sääntöön.

Monissa yhteyksissä, vaikkapa aivan lähiaikoina, kun on keskusteltu uudesta avioliittolaista, joka antaa mahdollisuuden samaa sukupuolta oleville solmia avioliiton.

Ja siitä on keskusteltu myös kirkossa.

Ja kirkon työntekijöiden, myöskin pappien keskuudessa, on monenlaista näkemystä ja kahdenlaista näkemystä siitä, että onko tuollainen tasa-arvoinen avioliitto, niin kuin sitä myös saatetaan kutsua, oikein.

Ja ne, jotka ovat sitä mieltä, että se on aivan oikein, niin vetoavat juuri siihen, että Jeesus on käskenyt rakastaa kaikkia ihmisiä, ja rakkaus on kaikista suurin.

Onko?

Se sitten tällä tavalla.

Tuollaisessa vetoamisessa unohtuu, että rakkauden kaksoiskäsky on kaksiosainen.

Siinä sanotaan, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Jumalan rakastamiseen kuuluu myös rakkaus Jumalan sanaa kohtaan.

Myös siitä Raamattu opettaa.

Ja oliko niin, että Jeesuskin sanoi, että joka rakastaa minua, hän rakastaa minun sanaani, Jumalan sanaa.

Ja Jumalan sana opettaa avioliitosta ja myöskin seksuaalisuudesta.

Ja meille omalla tavallaan puhutaan kristillisestä seksuaalietiikasta.

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Jumala loi ihmisen kuvaakseen.

Ja tuo Jumalan luomistyö jo aivan alussa tarkoitti sitä, että kun Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän antoi heille myös tehtävän.

Hän antoi tehtävän viljellä ja varjella maata ja lisääntyä ja täyttää maan.

Ja sanotaan, että Jumala myös siunasi tuon miehen ja naisen liiton, avioliiton.

Ja pyhyydestä myös puhuu Jeesus.

Ja avioliiton tarkoituksesta miehelle ja naiselle, kun hän sanoo, että on tarkoitettu, että mies eroaa äidistään ja liittyy vaimoonsa.

Ja he ovat yksi.

Ja minkä Jumala on erottanut, sitä älköön ihminen erottakoon.

Me ymmärrämme, että tuo seksuaalisuus, joka meillä kaikilla on Jumalan lahja, se on positiivinen ja myönteinen asia, joka ihmisille on annettu.

Mutta myöskin Jumalan sanan opetuksen perusta, olemme ymmärtäneet, että seksuaalisuuden toteuttaminen on annettu Jumalan säätämään avioliittoon.

Ja se on se miehen ja naisen välinen liitto, johon meitä on, jonka Jumala on meille ihmisille antanut.

Jos me tämän Jumalan sanan opetuksen perusteella ajattelemme samaa sukupuolta olevien liittoja, me näemme, että ne ovat Jumalan sanan vastaisia.

Kuitenkin me ymmärrämme, että Jumala on luonut meidät erilaisiksi ja jollakin voi olla myöskin jokin homoseksuaalinen taipumus.

Se on sellainen, jonka Jumala on antanut.

Aina me emme voi ymmärtää, mikä on Jumalan tarkoitus, jos hän antaa tällaista.

Usein nykyaikana ajatellaan, että ei voi olla mahdollista, että annetaan jotain tällaista.

Ei Jumala voi olla niin epäinhimillinen tai ankara.

Mutta näin Jumala saattaa antaa, ja se on tietenkin ihmisellä ehkä täälläkin on joku paikalla, joka kokee tällä tavalla ja kipuileekin ehkä sen asian kanssa ja pohtii, että voinko uskoa ja kannattaako minun uskoa.

Ajattelen, että meillä on elämässä monenlaisia kutsumuksia ja tarkoituksia, ja aivan yhtä täyteläistä elämää voi elää myös ihminen, uskovainen ihminen, joka kokee tällaisen taipumuksen itsessään.

Meillä on myös heteroita, jotka elävät itsellisinä, ehkä kaipaavat kumppania, mutta eivät ole sitä saaneet.

Ymmärrän, että tilanne on erilainen, koska on kuitenkin toivo, että löytyy juuri se oikea kumppani ja voi ehkä sitoutua ja perustaa avioliiton.

Mutta jotakin samaakin on siinä, että kun elää itsekseen ja se oma kaipuu ei ole täyttänyt.

Nämä eivät ole helppoja asioita, ja varmasti nykyaikana tällaisen kristillisen seksuaalietiikan toteuttaminen tuntuu käsittämättömältä maailmassa, jossa seksuaalisuus on täysin avointa ja koetaan, että se on ihmisoikeus, että jokainen saa sitä toteuttaa, kunhan ei vain ehkä rajoitteena se, että ei satuta toista toisen tahtomatta.

Mutta ajattelen, että tässäkin asiassa on kuitenkin Jumalan suuri siunaus ja elämän laki.

Se on asia, joka myös suojelee monelta, ja myöskään seksuaalisuuden alueella nykyihminen ei välttämättä voi kokea onnea ja tyydytystä, vaikka kaikki on mahdollista ja kaikki on sallittua.

Seksuaalisuuden alue on niin herkkä ja haavoittuva, että ihmiset helposti satuttavat.

He satuttavat siinä itseään ja toisia, ja he kokevat ahdistusta ja riittämättömyyttä, ja heidän elämänsä ei ole välttämättä yhtään sen parempaa, vaikka he elävätkin näin.

Kun puhutaan rakkaudesta, voidaan puhua Jumalan rakkaudesta, mutta myös maailman rakkaudesta.

Raamatussakin siitä puhutaan.

Myös Johanneksen kirjeessä sanotaan, että älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on.

Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.

Sillä mitä kaikkia maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei isästä.

Ja myöskin Jeesus opettaa, että joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.

Onko sitten niin, että kristityn elämä on täydellistä askeesia ja kieltäytymistä kaikesta? Onko se ahdistavaa puurtamista ja maailman kieltämistä?

Ihmiselle, jolle uskon salaisuus ja Jumalan rakkaus ei ole avautunut, tuo Jumalan tahto ja Jumalan laki ja sen noudattaminen saattaa näyttää juuri tällaiselta ahdistavalta puurtamiselta ja kieltäytymiseltä.

Mutta me myös tiedämme, että silloin kun ihminen on saanut kokea Jumalan rakkauden omalle kohdalleen, on saanut kokea Jumalan rauhan ja Jumalan ilon.

Hän voi nähdä, että tuo Jumalan vaativa laki ei olekaan todella kuolettava laki, vaan niin kuin edellä sanoin, se on elämän laki, joka tuo ihmiselle elämään iloa, ilon ja rauhan ja perustuksen.

Silloin voi huomata sen, että vaikka maailmassa on monenlaisia nautintoja ja iloja, ne ovat vain hetken nautintoja ja iloja.

Niistä saa vain hetken tyydytyksen, mutta ne jättävät ihmisen tyhjäksi ja harhailevaksi.

Ne jättävät vaille perustusta ja pohjaa.

Ne jättävät tyhjäksi ja ahdistuneeksi.

Maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Tässä Johanneksen kirjeessä myös opetetaan.

Ja me voimme tuntea, kuinka Jumalan sana on ikuista.

Se tuo meille perustuksen ja pohjan elämään.

Ja se on jotakin sellaista muuttumatonta, joka on kestänyt ikuisesti.

Se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ja se kestää.

Ja jos olemme saaneet Jumalan sanalle perustaa elämämme, me voimme tuntea myöskin rakkautta Jumalan sanaan kohtaan.

Rakkaat ystävät, kun Jumala meitä on näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Tuo Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta kaikkia lähimmäisiämme kohtaan.

Me voimme tuntea sen, että kaikki ihmiset, erilaiset ihmiset, joita maailmassa on, ne ovat Jumalan rakkauden kohteita, ja mekin voimme tuntea, jos olemme saaneet omistaa Jumalan rakkautta, niin rakkautta kaikille ja toisia ihmisiä kohtaan.

Mitä on se rakkaus? Lähimmäisen rakkaus.

Jälleen täällä Johanneksen kirjassa opetetaan, että älkää rakastako sanoin ja puheissa, vaan rakastakaa teoin ja totuudessa.

Tulee mieleen fariseus, jonka luona Jeesus oli syömässä.

Fariseus, joka ei pessyt Jeesuksen jalkoja, joka oli kohteliaisuuden ele ja rakkauden teko.

Joka kyllä pyysi Jeesuksen syömään, mutta ei kuitenkaan näyttänyt hänelle rakkautta.

Ja kun tuonne paikkaan tulee sitten nainen, joka tuossa yhteisössä tiedettiin langenneeksi ja syntiseksi, joka katui, joka itki, ja kyynelillä pesi Jeesuksen jalat, kuivasi ne ja voiteli kalliilla öljyllä.

Tuo nainen ei rakastanut sanoin ja puheissa, niin kuin tuo fariseus ehkä teki, vaan hän rakasti teoin ja totuudessa Jeesusta ja vapauttajansa.

Ja tuossa yhteydessä Jeesus myös opettaa, että se, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon.

Mutta se, joka on saanut anteeksi vähän, rakastaa vähän.

Me tiedämme, että olemme saaneet anteeksi paljon.

Jumala on sanansa kautta osoittanut, että me olemme syntisiä ja langenneita, ja me olemme osallisia siitä lankeemuksesta, johonka ihmissuku on joutunut.

Me myös joudumme tuntemaan tuota syntisyyttä joka päivä.

Me joudumme tuntemaan, että vaikka kuinka haluaisimme elää oikein, niin aina tuntuu, että meidän elämässämme on kuitenkin huonoutta ja syntisyyttä.

Mutta samalla me myös tiedämme, että Kristus on sovittanut meidän syntimme, ja hän on jättänyt armonsa ja evankeliuminsa meille.

Hän on jättänyt sen Jumalan valtakuntaan pyhän hengen kautta julistettavaksi.

Ja se kuuluu meille, juuri meille syntisille ihmisille.

Johanneksen kirjassa opetetaan, että jos me väitämme, että me olemme synnittömiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä.

Mutta jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Ja vielä kehotetaan, että kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä.

Meitä ei kehoteta synnin luvallisuuteen, mutta jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on isän luona puolustaja, joka on vanhurskas Jeesus Kristus.

Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä meidän vaan koko maailman.

Ja siinä meillä on lohdutus, että vaikka me joka päivä ajatuksin, sanoin ja teoin rikoamme Jumalaa vastaan, me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Myöskin tänä iltana on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Meillä on puolustaja isän luona taivaassa.

Hän on Jeesus Kristus.

Hän on meidän syntiemme sovittaja.

Eikä vaan meidän, vaan koko maailman.

Tuo sama evankeliumi ja ilosanoma Jumalan rakkaudesta, syntistä ihmistä kohtaan, koskee koko maailmaa, kaikkia ihmisiä.

Jos täällä on joku, joka kokee, että ei ole saanut vielä Jumalan täydellistä rakkautta omistaa, ei ole saanut uskoa evankeliumia, joka Jumalan valtakunnan kautta julistetaan.

Ei meidän voimallamme, vaan pyhän hengen voimalla.

Roomalaiskirjassa Paavali sanoo, että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille pyhän hengen, ja pyhän hengen voimasta.

Me myös julistamme tuota samaa rakkautta ihmisille, armosta osattomille.

Jos joku on täällä, joka tuntee, että ei omista sitä, tai ehkä olet internetin äärellä kuuntelemassa, kuulet tämän puheen ja kaipaat Jumalan rauhaa, Jumalan rakkautta ja iloa sydämeesi.

Tänään sinulla on mahdollisuus se omistaa.

Jumalan valtakunta sinua lähestyy.

Tee parannus, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Lähde seuraamaan Jeesusta Kristusta ja hänen seuraajiaan, meitä.

Siinä on Jumalan rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Jumala rakasti meitä.

Antoi ainoan poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Se synnyttää rakkauden lähimmäistä kohtaan, mutta se synnyttää myös erityisen rakkauden ja yhteyden toisia uskovia sisaria ja veljiä kohtaan.

Se on yhteyttä, jota me voimme kokea vaikkapa seurapenkissä istuessamme.

Sitä, että me olemme siinä ja ympärillä on tuo uskovien joukko, jonka kanssa me voimme jakaa yhteyttä ja samanlaista uskon ymmärrystä, jonka kanssa me voimme jakaa samaa rakkautta Jumalan lasten yhteyttä ja rakkautta.

Silloin kun meillä on tuo rakkaus, niin on jotenkin mukava tulla seuroihin.

On helppo istua penkissä ja tuntea sitä yhteyttä.

Mutta varmasti me tiedämme senkin, että silloin kun ihmisen synti saa meitä vetää ja jotenkin olemme kauempana Jumalasta ja meitä koetellaan, niin saattaa olla vaikeakin istua seurapenkissä.

Saattaa tuntua, että en jaksa tulla sinne, en koe tuota yhteyttä, ja pahimmillaan voi käydä niin, että kokeekin rakkauden sijasta vihaa, epäluottamusta ja pahaa toisia uskovaisia kohtaan.

Silloin pyhien yhteys ei voi toteutua.

Ei voi ajatella niin, että omistaa vain Jumalan sanan ja elää Jumalan sanan mukaisesti, mutta ei halua omistaa Jumalan seurakunnan ja kristittyjen yhteyttä itselleen.

Tuo Jumalan rakkaus väistämättä synnyttää myös yhteyden toisiin kristittyihin.

Tällaisia ihmisiä oli myös siinä yhteisössä, johon Johanneksen kirjekin on kirjoitettu.

Täällä kirjasta voi lukea sen, että siellä oli ihmisiä, jotka vihasivat, puhuivat pahaa ja näkivät asiat nurjasti noissa toisissa tuon seurakunnan jäsenissä.

Mutta väittivät samalla tuntevansa Jumalan.

Tässäkin kirjeen kirjoittaja kirjoittaa, että se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Ei voi väittää tuntevansa Jumalaa, jos vihaa veljeään.

Näin tuo Jumalan rakkaus meissä näkyy.

Ja tietenkin se, kun elämme paaston aikaa, kun me kuljemme kohti pääsiäistä, niin tämä on se, että laskiaissunnun aiheena on Jumalan rakkauden uhritie.

Ja me ymmärrämme, että tuo Jumalan rakkaus näkyi kaikista suurimpana siinä, että Jeesus kulki kuolemaan.

Ja Jumala rakasti meitä ja uhrasi ainoan poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Ja siinä meillä onkin pääsiäisen sanoman ydin, siinä, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme.

Mutta ei jäänyt kuitenkaan kuolemansa tai sovituksen ja kuoleman jälkeen kuolleeksi, vaan nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman vallan.

Ja voitti pahan ja valmisti meille iankaikkisen elämän.

Ja sitä kohti me saamme kulkea Jumalan rakkauden yhteydessä, pyhien yhteydessä, Jumalan rakkauden seurauksena vuodattaman pyhän hengen voimalla.

Saamme jäädä tänäkin iltana uskomaan ja rohkaisemaan toisiamme myöskin tällä matkalla ja elämään Jumalan rakkauden ja tahdon mukaisesti.

Jääkää Jumalan rauhaan.

Saanko uskoa vielä kaikki synnit anteeksi ja olla tuosta Jumalan rakkaudesta myös osallinen.

Tahdon uskoa yhdessä teidän kanssa.

Yhdistetään vielä Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.