Ranuan opistoseurat/Pyhäkoulu Ranualla 31.07.2022 12.00

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen laitetaan kädet ristiin pyhäkouluun aluksi ja hiljennytään kiittämään ja rukoilemaan.

Rakas taivaan Isä, kiitos siitä, että saamme olla uskomassa Jumalan lapsina tänäkin päivänä. Tule ja siunaa, rakas taivaallinen Isä, tämä pyhäkouluhetki. Ole antamassa meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipä, mutta ennen kaikkea ole tänäänkin jakamassa meille elämänleipää tässäkin pyhäkoulussa. Näitä me pyydämme turvallisesti Poikasi Jeesuksen nimeen. Aamen.

Pyhäkouluaihe. Minä näytän täältä kirjasta. Varmaan ketkä lähimpänä ovat, niin saattavat nähdä. Tuossa on kuvaa tuommoisesta pienestä pojasta ja opetuslapsista. Ja siinä on kaksi kalaa, pientä kalaa näkyy ja viisi leipää. Minä luen, kuunnelkaapas, niin luen täältä Raamatusta Johanneksen evankeliumista. Tämmöinen ruokkimisihme. Johanneksen evankeliumista kuudennesta luvusta. Luen Jeesuksen nimeen.

Tämän jälkeen Jeesus lähti Kalileajärven eli Tiperiajärven toiselle puolelle. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuoren rinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.

Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta, mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen. Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi, kahden sadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.

Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: "Täällä on poika, jolla olisi viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?"

Jeesus sanoi, "Käskekää kaikkien asettua istumaan." Rinteellä kasvoi rehevä nurmi ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisi tuhatta miestä.

Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen, "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan."

He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.

Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteo Jeesus teki, he sanoivat, "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan."

Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan. Siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. Aamen.

Oliko tämä lapset teille tuttu raamatun paikka? Nostakaa käsi ylös, kuinka moni on ennen kuullut tästä. Kyllä tosi moni on kuullut tästä. Sielläkin näkyy paljon käsiä ylhäällä. On tosi moni kuullut tästä ruokkimisihmeestä. Joo, saatte laskea jo kädet.

Tällaisen ihmeen Jeesus teki siellä. Minkä takia Jeesus näitä ihmeitä teki? Jeesus itse sanoi, että sen takia hän tekee, että uskoisitte sen päälle, joka minut lähetti. Jumalaan ihmiset uskoisivat.

Mutta meinaas käydä niin, että kun ne katsoi, että onpas niin hyvä, kun pystyy ruokkimaan niin paljon ihmisiä, niin nehän koittivat väkisin tehdä Jeesuksesta kuninkaan. Ja kuninkaan ne ajattelivat, että menee helpoksi tämä elämä, kun tuo pystyy ruokkimaan meidät. Noin vaan, että ei tarvitse kenenkään tehdä mitään.

Ajatelkaapas lapset tuo tapahtuma. Tässä puhuttiin viidestä tuhannesta miehestä. Mutta siellähän on ollut myös varmaan ne äidit mukana ja sitten lapsia. Niin voidaan hyvin puhua, että samankokoiset seurat ovat olleet siellä kuin nämä Ranua-opistoseurat.

Ja ajatelkaa, että siellä seuroissa opetuslapset olivat varanneet pienen summan rahaa, että millä voi ostaa sitä ruokaa. Mutta eivät ne olleet varautuneet semmoiseen, että tämmöinen väkimäärä pitäisi ruokkia niin kuin täälläkin seuroissa nyt on.

Mutta Jeesukselle se ei ollut vaikeaa. Siellä oli se pikkunen poika, jolla oli laukussa ne viisi leipää ja kaksi kalaa. Ne olivat pienen pojan eväät. Ja ne olivat yhden päivän retkelle varatut eväät.

Päivän matkalle varatut eväät, niin semmoiset riittivät yhdeksi päiväksi pojalle hyvin, nuo eväät. Ja ne oli sille laitettu mukaan semmoiset eväät sinne. Ja Jeesus pyysi saada ne pienen pojan eväät sitten.

Kun nämä opetuslapset olivat hädissä, että millä me nyt ruokitaan tämän valtavan väkimäärän, mutta Jeesus otti ne pienen pojan eväät. Kiitti taivaallista Isää ja siunasi ja jakoi.

Tässä tämä uudempi käännös puhuu, että Jeesus jakoi ne. Mutta tuo vanha käännös puhuu, että Jeesus antoi opetuslapsille. Ja opetuslapset jakoivat sitten ne leivät. Ja näin tuli koko seuraväki ruokituksi.

Jos ajatellaan, että siellä oli yhtä paljon väkeä kuin näissäkin seuroissa, kaikki tulivat ruokituksi aivan kylläisiksi. Ja sitten sanottiin, että vielä jäi kaksitoista täyttä korillista niitä leivänpalasia. Ja ne korit annettiin opetuslapsille.

Kaikki tulivat kylläisiksi ja silti jäi vielä niin paljon yli. Näin suuri ihme tapahtui.

Ja näitä ruokkimisihmeitä Jumalan sanasta on muitakin. Esimerkiksi siellä Vanhan testamentin puolella, jos olette lapset kuulleet, kun ne siellä korpivaelluksen matkaa teki sen neljäkymmentä vuotta.

Niin kauan Jumala ruokki niitä sillä mannalla. Oletteko kuulleet siitä mannasta? Sitä mannaa antoi taivaan Isä niille. Se oli kans yksinkertaista ruokaa. Sitä taivaan Isä antoi niille korven matkalaisille niin kauan, että ne pääsivät sinne luvatun maan rajalle.

Ja aivan edelleen. Sehän on Jumalan ihme. Ja se on kans yksinkertaista ruokaa.

Taivaan Isä pitää meistä silti huolen. Koko luoma kunnastaan ruokkii pikku linnutkin. Ja kaikki ötökät pienimmästä suurimpaan. Ja Jumalan sana muistuttaa meitä, että kun taivaan linnutkin taivaan Isä niin huolehtii, niin kyllä se lapsista huolen pitää.

Tällainen ihme, ruokkimisihme, jatkuu koko ajan. Että me saadaan tänäänkin, on saatu syö ruokaa ja aamupalat. Mutta se mikä on kaikista suurin ihme, on se, että taivaallinen Isä ruokkii meitä evankeliumilla.

Ruokkii sillä elämänleivällä, sillä elävällä vedellä, joka tätä leipää syö ja tätä vettä juo. Se on elämänleipä ja elämänvettä. Sillä Jumala ruokkii meitä.

Se leipä, se evankeliumileipä, rohkaisee meitä Jumalan lapsia aivan pienimmästä tytöstä ja pojasta vanhimpaan ihmiseen. Niin kauan ennen kuin me ollaan siellä luvatussa maassa, eli päästään sinne vanhurskasten lepoon.

Tämä leipä ruokkii ja rohkaisee meitä. Ja tämä sama leipä auttaa epäuskosta Jumalan lapseksi ihmisen. Siinä on se kaikista suurin ja ihmeellisin Jumalan työ.

Mutta sen takia Jeesus teki myös näitä ajallisen elämäihmeitä, että ihmiset uskoisivat hänen päällensä ja sen päälle, taivaallisen Isän päälle, joka Jeesuksen lähetti.

Jos meillä vielä hetki on aikaa, niin voitaisiin pysähtyä vielä hetkeksi puhelemaan tästä, mitä aiheita tässä Jumalan sanan paikassa on meille.

Minä ajattelin, että ne ovat Jumalan valtakunnassa aina olleet nämä pienen pojan eväät. Ne ovat olleet ne pienen pojan eväät ja ne pienen pojan eväät otettiin sielläkin seuroissa käyttöön.

Niitä yksinkertaisia eväitä pyysivät myös siellä uskovaiset nuorukaiset siellä kuninkaan hovista, kun ne pyysivät, että jos sais sitä puuroa, sitä, mikä niille oli tuttua.

Minä ajattelin, että niillä oli siellä evankeliumin kaipuu. Ja tässä pienen pojan eväät, se on evankeliumieväät, ne pienen pojan eväät. Ja niitä ei tarvinnut olla sillä pienellä pojallakaan kuin sille yhden päivän matkalle mukana.

Niin kuin ei tarvinnut siellä korven matkallakaan olla muuta kuin aina päivän matkaksi tämä mannaa. Näin oli siellä pienellä pojalla eväänä päivän matkalle eväät.

Meillä Jumalan lapsilla se evankeliumi, me saadaan uskoa ja päivän matkaa tehdään kerrallaan.

Ja sitten tässä vielä minä ajattelin, että kun on oleellista tässä Jumalan sanan paikassa se, että ketkä sen leivän jakoivat, ketkä sen pienen pojan eväät jakoivat niille seuroihin tulleille. Jeesus ja Jeesuksen omat opetuslapset.

Näin se on edelleen tänäkin päivänä, että Jeesuksen omat ainoastaan jakavat täällä maan päällä sitä elämänleipää, sitä evankeliumia, niitä pienen pojan eväitä jokaiselle niitä haluavalle.

Ja sitten kun ne oli jaettu niin, että kaikki ovat tulleet kylläiseksi, niin mitä sitten vielä jäi? Jäi kaksitoista aivan täyttä korillista niitä leipiä.

Minä ajattelen näin, että kun me täällä jaetaan sitä elävää evankeliumia, elämänleipää, niin sitä silti jää jokaiselle Jumalan omalle.

Eli kun sielläkin oli kaksitoista niitä opetuslasta, niin niille jokaiselle jäi se täysi korillinen sitä elämänleipää vielä jaettavaksi.

Näin jää jokaiselle uskovaiselle tänäkin päivänä, kun saa evankeliumia omalle kohdalleen kuulla ja uskoa, niin on aina se täysi korillinen, on kokonainen Kristuksen evankeliumi jaettavissa.

Ei siitä mitään puutu, vaan on täysi korillinen jaettavissa sitä. Ja mitä enemmän tätä elämänleipää jaetaan, sen enemmän se lisääntyy.

Sitä kun saa ihmiset ottaa vastaan sitä elämänleipää ja päästä epäuskosta uskomaan, niin ne tulevat kanssaan täyden leipäkorin kantajaksi. Ne pääsevät jakamaan sitä samaa elämänleipää niille, jotka sitä kaipaavat.

Ja minä vielä ajattelin tässä, että näin oli tarkoitettu, että se kaikki kerättiin ja ne täydet korit olivat opetuslasten mukana. Sitä ei jätetty sinne pellolle, sinne rinteille, nurmille, mihin ne olivat ne sanankuulijat istuneet.

Ei jätetty sinne, että käykö sieltä norkkimassa ja roikkimassa omiin päin kukaankin sitten niitä palasia. Vaan se opetuslasten mukana kulki se elämänleipä.

Niin kuin ei näissäkään seuroissa, kun nämä seurat tänään päättyvät. Ei ne leivänpalaset ole tuolla pellolla. Ei ne jää sinne maahan, vaan ne kulkevat ne korit, täydet korit Jumalan lasten mukana.

Ja se evankeliumi kulkee täällä Jumalan lasten. Sinun pieni tyttö ja poika, pyhäkouluvieras. Sinulla on se täysi kori mukana sitä elämänleipää.

Sinä saat olla sitä jakamassa kaikille, jotka sitä tarvitsevat ja joilla on nälkä. Tämä täysi kori, täysi Kristuksen evankeliumi on myös sinun pienen tytön ja pojan mukana koko ajan.

Ja näin meitä muistutetaan uskomaan. Tätä elämänleipää jaetaan täälläkin pyhäkouluissa.

Sinä rakas pyhäkoulun vieras, tyttö ja poika. Jos on tullut murhetta, jos on tullut kiukkua tai tottelemattomuutta. Tai muuten vaan on nälkä. Sinulle annetaan tätä elämänleipää.

Sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, rauhaa ja vapauteen ja iloon asti. Jeesus tahtoo ottaa teidät itse syliin ja siunata teitä.

Te olette pienet tytöt ja pojat, taivaan valtakunnan suurimpia. Ja samanlailla tämä elämänleipä on täällä jaossa aivan jokaiselle ikään katsomatta.

Tämän pyhäkoulun vieraalle ja siellä majoitusalueella ja viestimienkin päässä. Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintoveressä.

Ja saat olla siellä läheisillesi jakamassa tätä elämänleipää.

Muistolauseeksi. Minä ajattelin tähän pyhäkoulun, että otetaan sellainen kuin lasten laukussa on mukana elämänleipää. Niin sinä saat uskoa kaikki synnit ja koko epäuskon anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja lähteä näitä Jumalan lapsia, taivaan valtakunnan suurimpia, ja Herraa Jeesusta seuraamaan.

Hiljennytään vielä pyhäkoulun lopuksi rukoukseen.

Rakas taivaan Isä, me kiitämme elämänleivästä. Kiitämme siitä, että sinä sillä ruokit meitä joka päivä ja ravitset. Ja näin meistä hyvän huolen pidät.

Anna meidän säilyä sinun lapsinasi, niin että me kerran pääsemme taivaan kotiin. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Jaksatteko antaa vielä minullekin kaikki synnit ja epäilykset anteeksi? Näin minä haluan uskoa. Tämä on hyvä lasten valtakunta meillä. Kiitos.