Seurapuhe Järvenpään RY:llä 07.08.2022 17.01

3. Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Olemme saaneet viettää kauniin kesän ja olemme saaneet kesän aikana osallistua joko paikan päällä taikka viestimien ääressä suuriin seuroihin, suviseuroihin ja erilaisiin maakunnallisiin seuroihin. Kiitämme siitä, että olemme saaneet virvoittua sinun sanasi ääressä. Kiitämme sinua kauniista päivistä, kesäisistä päivistä, kaikista ajallisista lahjoista, joita olet meille runsaasti siunannut. Kiitämme sinua, Isä, vapaasta Isänmaasta, jossa saamme tänä päivänä kokoontua vapaasti. Mutta ennen kaikkea me, Isä, kiitämme sinua Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunnasta, jonka keskellä me saamme tänään olla. Kiitämme sinua, Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, jonka annoit tänne maan päälle pelastamaan meidät kuoleman ja pahan vallasta.

Sanomme vielä turvallisesti, poikasi opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän sunnuntain kirkollinen aihe on otsikoitu sellaisen otsikon alle kuin Totuus ja harha. Tämän päivän ensimmäinen lukukappale on täältä viidennestä Mooseksen kirjasta sen kolmannesta kahdestatoista luvusta, jakeet 1-5. Ajattelin lukea nämä meille yhteisen tutkimisen aiheeksi. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään, älkääkä poistako niistä mitään. Teidän keskuuteenne saattaa ilmaista Jumalanne koette. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan." Aamen.

Niin kuin... Tuossa... Ennen tekstiä jo luin, niin... Tämän sunnuntain aihe on siis Totuus ja harha. Mehän uskovaisina ihmisinä joudumme elämässämme kamppailemaan ja arvioimaan sitä, että mikä on Jumalasta lähtöisin valhetta taikka väärää, oikeaa väärästä. Aivan erityisesti tässä meitä ohjaa Jumalan tunteminen, Jumalan sanan opetuksen tunteminen, ja Jumalan sanan lukeminen, ja Jumalan tahdon kyseleminen, jotka ohjaavat meitä sitten oikeaan valitsemiseen, eli totuuteen.

Mehän elämme tänä päivänä sellaista maailmaa, että ihan ajallisessakin mielessä, en tiedä kuinka tarkasti te seuraatte esimerkiksi maailmantapahtumia ja aivan erityisesti tällä hetkellä Euroopassa riehuvaa sotaa, niin samalla tavalla on hyvä, että kun me seuraamme erilaisia tiedotusvälineitä, uutisia, niin meillä on tietynlainen mediakritiikki, jotta me osaamme arvioida, että mikä niistä uutisista on totta ja mikä valhetta. Ja aivan erityisesti se on tärkeää niille ihmisille, jotka sitten arvioivat niiden perusteella, mitä milloinkin pitää tehdä. Ja me saamme rukoilla, että taivaallinen Isä antaa meidän esivallallemme viisautta ja voimaa erottaa ja oikealla tavalla ohjata maatamme tämän myrskyisenkin maailman keskelle.

No, tämä Raamatun kohta, jonka luin tekstiksemme, on siis täältä viimeisestä, tai viidennestä Mooseksen kirjasta, joka on siis viimeinen näistä Raamattuun kirjoitetuista Mooseksen kirjoista. Juutalaiset käyttävät nimitystä Toora, eli juutalainen pyhä kirjoitus. Ja todella tämä Mooseksen kirja, viides Mooseksen kirja, on viimeinen kirja. Ja kun tuossa valmistauduin tähän saarnaan ja tutkin vähän näitä kirjoja, niin se on se, että kartta, joka minulla on aina tapana, kun seurapuheeseen valmistaudun, on jotenkin mukava paikallistaa se tapahtuma, niin tämä on kirjoitettu lähellä jo sitä päämäärää, mihinkä Israelin kansa oli korpivaelluksella menossa. Eli kuolleen meren itäpuolella, Moabin laaksossa. Ja tuolla tosiaan tuo Israelin kansa oli siellä korpivaelluksen, voisiko sanoa, viime metreillä menossa kohti luvattua maata.

Mehän muistamme tuosta korpivaelluksesta, että Mooses sai Jumalalta tehtävän johtaa kansa tuonne luvattuun maahan. Ja te muistatte varmasti, että Jumala sillä vaelluksen matkalla erinäisten tapahtumien jälkeen, kun tuo Israelin kansa oli ollut tottelematon, niin ilmoitti Moosekselle, että sinä et pääse tuohon maahan. Mutta tässä viidennessä Mooseksen kirjassa tätä on sanottu, että tämä on Mooseksen jäähyväispuhe tuolle Israelin kansalle. Ja tässä on hyvin paljon, voisi sanoa, että kiteytyy hyvin pitkälle tähän lukemaani tekstiin, mitä Mooses tuossa tuolle kansalle kehoittaa. Eli se sisältää tämän lain toiston ja sitten niiden selityksiä hyvin paljon. Ja sitten tosiaan, kun Mooses ei itse päässyt tuonne luvattuun maahan, niin Joosua, Kaalepin poika, asetetaan johdattamaan sitten tuo kansa lopullisesti sinne luvattuun maahan. Ja tämä kirje sisältää Mooseksen virren ja sitten kertomuksen siitä, että Jumala antoi Moosekselle mahdollisuuden nähdä tuo vehreä ja rikas maa, jonka Jumala oli kansalle luvannut jo Abrahamin ajoista asti.

No nyt Mooses, kun hän rupeaa puhumaan kansalle, niin hän aloittaa tekstin. Tämä on otsikoitu tämän Raamatun kohta sellaisen otsikon alle, kun "Epäjumalien suosioita ei tule suvaita." Ja hän aloittaa siis: "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään, älkääkä poistako niistä mitään." Siis Mooses muistuttaa niistä käskyistä, jotka Jumala oli tuon korpivaelluksen aikana kansalleen antanut. Muistamme siellä Siinainvuorella ne lain taulut, johon Jumala kirjoitti ne kymmenen käskyä. Ja siitä tuo Mooses muistuttaa tätä kansaa, että niistä ohjeista ja käskyistä ei kansa saa poiketa matkalla.

Tässä on muistutus ja viittaus siihen kohtaan täällä aikaisemmin viidennessä Mooseksen kirjassa, jossa tapahtui se, että aikaisemmin muistuttaa siitä, että miten sille kansalle tapahtui, kun ne lähtivät niitä vääriä profeettoja palvomaan, niitä paalin profettoja, kun se sanoi, että älkää lisätkö mitään näihin käskyihin, älkää poistako niistä mitään. Pitäkää Herran Jumalanne käskyt, jotka minä teille annan. Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Paalpeorissa. Herra, teidän Jumalanne, hävitti teidän keskuudestanne kaikki, jotka lankesivat siellä paalinpalvojiksi. Mutta te, jotka pysyitte Herralle uskollisina, olette kaikki elossa vielä tänäkin päivänä.

Eli hyvin tärkeästä asiasta Mooses tuossa kansaa muistutti, ja se on myös hyvä muistutus tähän nykyaikaan, jota me elämme, ja saamme seurata valitettavasti tänä päivänä meidänkin maassamme ja jopa kansankirkossamme on alettu luopumaan Jumalan sanan opetuksesta ja siitä totuudesta, mitä Jumalan sana opettaa. Mehän muistamme täältä Ilmestyskirjan lopussa, että on hyvin vakavaa tekstiä ihan viimeisissä jakeissa, joissa Ilmestyskirjan kirjoittaja korostaa ja ilmoittaa siitä, kuinka vakavasta ja tärkeästä asiasta on kysymys. Kun se kirjoittaa tällä tavalla, että jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan, jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittäväkseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämänpuuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Eli sellainen ihminen, joka menee muuttamaan Jumalan sanaa ja Jumalan sanan opetusta, niin hänellä on edessään kova kohtalo. Hänen nimensä otetaan, niin kuin Ilmestyskirjan kirjoittaja sanoo, pois siitä elämän kirjasta. Siitä kirjasta, josta monesti Jumalan lasten seuroissa muistutetaan, että ihmisen tärkein tehtävä on, tai ihmiselle täällä ajassa on tärkein asia se, että hänen nimensä on elämän kirjassa. Kun se kirja kerran avataan ja sieltä luetellaan ne nimet, niin sellainen ihminen, jonka nimi löytyy tuolta elämän kirjasta, perii iankaikkisen elämän ja pääsee taivaan kotiin. Eli näin isosta asiasta on kysymys.

No tuossa jo äskettäin mainitsinkin, että jos me ajattelemme tätä aikaa, mitä me elämme, niin valitettavasti nykyaikana voimme todeta, että miten meidän ajassamme, jos tuolloin jo Mooseksen aikana kansa välillä horjahteli eikä noudattanut noita Jumalan antamia käskyjä ja lakeja, niin miten tuo, jos ajattelette meidän aikaamme, mitä me elämme, niin miten meidän ajassamme asianlaita on? Mehän muistamme ne Jumalan siellä Siinain vuorella antamat kymmenen käskyn lait, niin mitä ne pitivät sisällään? Tai en tiedä, onko täällä seuroissa tänään sellaisia nuoria, jotka ovat käyneet rippikoulun tänä kesänä. Ainakin meitä rippikoulun käyneitä on varmasti täällä seuroissa paljon, mutta minun täytyy ainakin tunnustaa, että en välttämättä ulkoa näitä kymmentä käskyä osaisi, mutta osan niistä saattaisi muistaakin.

Mutta tuota Mooses muistuttaa niitä tässä myöskin tästä viidennestä Mooseksen kirjassa. Nehän on kerrottu tuolla aikaisemmin jo aikaisemmassa Mooseksen kirjassa, kun ne Jumala tosiaan siellä Siinain vuorella, sillä Mooseksen kautta kansalle antoi. Ja muistatte miten kävi, kun se Israelin kansa rupesi palvomaan sitä kultaista vasikkaa, niin Mooses siitä niin suuttui, että heitti nuo lain taulut maahan ja ne hajosivat. Mutta Jumala oli kuitenkin armollinen kansansa kohtaan ja antoi uudelleen nuo kymmenen käskyn lain.

No en rupea yksityiskohtaisesti käymään näitä kymmenen käskyn lakia läpi, mutta mehän muistamme niistä, että se alkuosa muistuttaa Jumalan ja ihmisen välisistä suhteista. Ja sitten se loppuosa niistä kymmenestä käskystä muistuttaa meitä ihmisten kesken olevista asioista. Ja niissä kiteytyy oikeastaan tai rakkauden kaksoiskäskyssähän kiteytyy se Jumalan näiden kymmenen käskyn tahdon tahto, kun se sanoo, että te muistatte kaikki sen rakkauden kaksoiskäskyn, jossa Jumala kehottaa rakastamaan rakasta Herraa. Ja sitten se toinen muistuttaa kaiken, mitä vain ihminen voi, mutta sitten se toinen osa puhuu lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja niistä tässä myöskin näistä kymmenen käskyn laissa on kysymys. Ja näistä Mooses tässä aivan keskeisesti muistuttaa tässä meidän lukemassamme käskyssä. Eli hän sanoo, että noudattakaa tarkoin niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Ja niistä emme saa lisätä eikä mitään ottaa pois. Näin suuresta asiasta on kysymys.

Ja siitä tuo Mooses halusi tätä Israelin kansaa tässä jäähyväispuheessaan, kun hän tiesi, että hänen aikansa tulee loppumaan. Ja hän tulee kuolemaan sinne Mooseksen hautapaikkaan. Ei tarkemmin tunneta, mutta kuitenkin sillä tavalla, että hän ei itse päässyt tuonne luvattuun maahan.

No sitten Mooses varoittaa tässä tekemässä tekstissämme vääristä profeetoista. Mehän muistamme, että nuo, ja Jumalan sana opettaa meille, että mitä nuo väärät profeetat ovat. En tiedä, että täällä on teitä pieniä tyttöjä ja poikia paljon seuroissa. Nuo väärät profeetat yrittävät houkutella uskovaista ihmistä pois Jumalan valtakunnasta, Jumalan yhteydestä, sitä Jumalan rakkaudesta, mistä Mooses tässä tekstissämme muistuttaa, kun se sanoo, että ne saattavat luvata meille erittäin erilaisia ihmeitä taikka tunnustekoja. Ja ne koittavat tällä tavalla taivuttaa meitä palvelemaan vieraita ja teille outoja Jumalia. Siis uskovaisille ihmisille vieraita ja outoja Jumalia.

Mehän uskomme, että Jumala on sanallaan luonut tämän maailman kuutena päivänä. Jumala loi maailman ja seitsemäntenä hän lepäsi. Ja kaikki, mikä tässä maailmassa on, Jumalalta, Taivaan Isältä meille annettu. Kaikki ajallinenkin, mitä te tytöt ja pojat, ne vanhemmat, kaikki ajallisetkin asiat, mitä me olemme saaneet, niin on Jumala meille antanut.

Nyt se tuo, kuka se on, joka noita vääriä profeettoja, voisiko sanoa käyttää tällaista ilmaisua, johtaa, se on sielun vihollinen. Se on se sielun vihollinen, joka yrittää noiden väärien profeettojen kautta eksyttää Jumalan lapsen pois Jumalan valtakunnasta. Tämän sunnuntain siis aihe oli Totuus ja harha. Eli tuo sielun vihollinen yrittää työntää meille valhetta ja harhauttaa meidät pois tältä kaidalta tieltä.

Mä kun mietin tätä tekstiä, niin mulla kävi mielessä semmoinen ajatus, että mikä se on se meillä kaikista nykyään aika lähellä meitä jokaisella, semmoinen... en mä tiedä onko se väärä profeetta, mutta ainakin se on semmoinen kapistus, että se on erittäin tehokas väline saamaan meidät eksyksiin ja lankeamaan syntiin ja pahimmillaan ajautumaan ulos Jumalan valtakunnasta. Ei, koukki tytöt ja pojat, se kännykkä, joka meillä on monesti se voi olla taskussa tai saattaa olla jopa seurapenkissä joskus kädessä. Sieltäkin tulee sitä kaiken näköistä vääränlaista opetusta ja viestiä meille, ja sielun vihollisen tavoitteena on tämän kautta niin kuin saada meidät eksymään siltä kaidalta tieltä ja luopumaan siitä perintöosasta, joka meitä odottaa siellä taivassa.

No tämä meidän päivämme tekstin toinen sana on totuus. Mikä se tuo totuus on? Eikö se ole vapaasti käännettynä, että puhua totta? No mitä me puhumme täällä seuroissa? Eikö ole näin? Me puhumme täällä seuroissa Jumalan sanaa. Ja se on se lääke noita vääriä profeettoja ja harhaoppeja vastaan. Eikö ole rakkaat sisaret ja veljet sillä tavalla, että me olemme tänäänkin kokoontuneet tänne seuroihin sen takia, että me kuulisimme, mitä Jumalalla on köyhän palvelijan kautta sanottavaa seurakunnalle, Jumalan seurakunnalle.

Ja minä ajattelen sillä tavalla, että jos minä höpöttän täältä omia, niin te totuudessa rakastatte ja lähestytte ja sanotte, että kuule veli, mitä sinä tuolla asialla tarkoitit. Mutta ajattelen myöskin sillä tavalla, joskus joku vanha saarnamies on sanonut, että se Jumalan valtakunta on niin armollinen, että vaikka se puhuja veli Poloinen höpöttelisi omiakin, niin me uskotaan kuitenkin oikein. Se on turvallinen tämä Jumalan valtakunta. Me saamme olla jokainen ja aivan erityisesti me palvelutehtävään asetetut Jumalan lasten rukousten alla, kun me tähän tehtävään tulemme. Ja sen takia kannattaa meidän käydä seuroissa ja muissakin Jumalan valtakunnan tapahtumissa, sekä suurissa että pienissä seuroissa, että me jaksaisimme taistella tämän maailman keskellä erilaisia harhaoppeja ja vääriä opetuksiakin vastaan.

Ajatelkaa tekin, olette varmasti lukeneet aivan tänään, en tiedä sattumalta ajauduin semmoiseen lehtikirjoitukseen, jossa kirkkomme päähenkilö puhui avioliittokäsityksensä muuttamisesta nykyaikaiseksi. Mitä se tarkoittaa? Rakkaan kansan kirkkommekin johtavissa asemassa olevat ihmiset ovat, ovat, ja viestejä on tullut kansankirkkomme työntekijöiden keskuudesta, että Vapahtajan neitseestä syntyminenkin on kyseenalaistettu. Ihan uskomme yksi perus ja perustavaa laatua olevia asioita, niin senkin kyseenalaistaminen on valitettavasti nykyaikana totta.

Mutta siis mitä se tuo totuudessa tarkoittaa? Eikö ole sillä tavalla, että Jumalan sana opettaa meitä, että me totuudessa rakastaisimme toinen toistamme. Tuo rakkauden kaksoiskäsky, joka hyvin konkreettisella tavalla tulee esille täällä, te muistatte täältä Luukkaan evankeliumista kertomuksen tästä laupiasta samarialaisesta, jossa lainopettaja laittoi Jeesuksen koetukselle, kun hän kysyi, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän. Ja Jeesus sitten käskee tuon lainopettajan muistella Jumalan sanaa, mitä se tarkoittaa. Eli tuo rakkauden kaksoiskäsky kuuluu: rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Siis jos me ajattelemme tässä maailmassa ja niin kuin Jumalan sana opettaa meille ja tämä Jeesuksen kertomus tästä laupiasta samarialaisesta, mikä on sitä todellista rakkautta lähimmäistä kohtaan. Se ei ole sellaista rakkautta, että me antaisimme elää sydämestä synnin luvallisuudessa, me hyväksyisimme synnin luvallisuuden, vaan todellista lähimmäisen rakkautta on niin kuin tuossa laupiaan samarialaisen kertomuksessa on, hoitaa armolla ja totuudella tuota syntiin langennutta ihmistä. Aivan samalla tavalla kuin meitä hoidetaan täällä Jumalan valtakunnassa, jokaista, kun me olemme jokainen perisynnin turmelemia, niin me saamme armolla ja totuudella, sillä meitä lääkitään täällä Jumalan valtakunnassa.

Ja niin se teki tuossa Luukkaan evankeliumista kerrotussa laupiaan samarialaisen kertomuksessa myös, että tuo samarialainen hoiti tuota synnin haavoihin joutunutta armolla ja totuudella. Ja eikö sillä tavalla, rakkaat sanankuulijat, ole turvallista, että se tuo armo ei loppunut, vaan kun tuo haavoitettu, syntihaavoihin haavoitettu ihminen oltiin saateltu sinne majataloon Jumalan valtakuntaan, armo ei loppunut. Tuo samarialainen lupasi, että palatessa minä annan lisää, ja tällä tavalla Jumalan valtakunnassa toimitaan Jeesuksen opetuksen mukaisesti: armolla ja totuudella me haluamme rakastaa jokaista meitä, kun me olemme syntiin langenneet.

No sitten tässä tekstissä me puhutaan koettelemuksista. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Me olemme varmasti monia, monia kertoja kuulleet kertomuksen näistä Mooseksen kirjoista, tästä Israelin kansan korpivaelluksesta. En viitsi suorittaa käsiäänestystä, mutta tiedän, että teistä on moni suunnistanut täällä Raamatun lehdillä. On kuvaus tuosta korpivaelluksen reitistä. Se ei ole mestarisuoritus suunnistusmielessä, mutta siinä tapa toteutui Jumalan tahto. Neljäkymmentä vuotta Israelin kansa vaelsi tuolla erämaassa. Reitti oli hyvin mutkainen, käytiin jo melkein perillä, mutta tultiin takaisin ja lähdettiin uudelle koukulle. Se on myös hengellinen kuvaus siitä, että mekin Jumalan lapsina, tai ainakin itsestä tuntuu, että ei se matkanteko ole aina ollut niin helppoa, niin helppoa ja suoraviivaista, mutta onko Taivaan Isällä ollut joku tarkoitus sille, että hän on antanut matkalle noita pysähdyspisteitä, joissa aivan kuin kompassin suuntaa tarkistetaan, että onko päämääränä iankaikkinen elämä meillä Taivaan kodissa. Tärkein asia säilyttää elävä sydämen usko.

Näillä erilaisilla koettelemuksilla Jumala vetää ihmistä puoleensa, ja ajattelisin, että me olemme jokainen saaneet elämässämme kokea myös sellaisia. Mutta ei Jumalaan. Jumala niitä ilkeyttään tee. Hän tekee siitä sen takia meille tai antaa meille koettelemuksia, että me rakastaisimme Jumalaa yli kaiken, niin kuin se rakkauden kaksoiskäskyssä siitä sanoo. Eli meillä säilyisi se Jumalan rakkaus sillä tavalla, me pääsisimme perille. Jumala haluaa, että jokainen ihminen, täällä luomansa ihminen täällä maan päällä, perisi iankaikkisen elämän ja pääsisi Taivaan kotiin. Ja Jumala on luvannut sanassaan sillä tavalla, että kenellekään se ei anna niitä koettelemuksia niin paljon, etteiköhän niitä jaksaisi kantaa, kun me vain jaksamme uskoa ja kilvoitella synnin poispanijana.

Me muistamme Raamatusta Joosefin, joka joutui monenlaisiin vaiheisiin elämässä, veliensä myymänä orjaksi, vankilaan ja niin edelleen. Me muistamme, kun veljet luulivat, kun he kohtasivat Joosefin, että se nyt tappaa heidät. Niin mitä vielä? Joosef sanoi, rupesi itkemään, hän näki kaiken elämässään tapahtuneen Jumalan tarkoituksena. Ja tätä mieltä mekin saamme tänä päivänä rukoilla, että me näkisimme ne erilaiset kuopat ja mutkat, niin kuin tuolla Israelin kansalla korpivaelluksella, Jumalan rakkautena meitä kohtaan, että me pysyisimme tässä elävässä uskossa.

Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Tekstimme päättyy sanoihin: "Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalanne, ja teidän tulee seurata vain Herraa, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan." Edelleen muistuttaa noiden käskyjen pitämisestä.

No, jos minä, rakas seuravieras, kysyn sinulta, että onko käskyjen pitäminen onnistunut, minä ajattelen näin, että sinä yhdessä minun kanssani joudut painamaan pään alas ja toteamaan, että ei ole matkanteko siltä osin onnistunut. Tässä tekstissä me puhutaan lapsista, pelosta, puhutaan oikeasta Jumalan pelosta, puhutaan, että meidän tulee pelätä Jumalaa. Mitä se tarkoittaa? Se ei ole ehkä sellaista pelkoa kuin me käsitämme monesti. Oikea Jumalan pelko tarkoittaa kuuliaisuutta, kuuliaisuutta ja halua valita oikein elämässä, valita se elämäntie, joka vie kerran perille Taivaan kotiin. Toinen vaihtoehto on lavea tie, joka vie kadotukseen. Tuo oikea Jumalan pelko ohjaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, jotta me voimme tehdä oikeita ratkaisuja, joiden taustalla on rakkaus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan.

Omaa tuntoa on se ääni, joka Pyhän Hengen ohjaamana antaa meille ohjeita ja suuntaviivoja, mitä me joudumme tai mitenkä meidän tulee eri elämäntilanteissa valita. Meillä on koulut alkamattomia ja koulutuksia. Kannattaa mennä seuroihin ja hakeutua Jumalan lasten luokse ja rukoilla, että Jumala antaisi minulle siellä uudellakin paikkakunnalla näitä ystäviä. Tuo Jumalan pelko ei ole orjan pelkoa, vaan se on sitä lapsen kaltaista uskoa ja luottamusta rakastavaan Jumalaan, että hän johtaa ja ohjaa minunkin elämääni niin kuin minä vain jaksan uskoa, että pääsen kerran perille.

Me ihmispoloisina emme pysty täyttämään tuota Jumalan vaativaa lakia, mutta siihenkin Jumala löytyi ratkaisu ja lääke. Me muistamme, kuinka tuo ensimmäinen ihmispari lankesi siellä paratiisissa syntiin, mutta Jumala rakasti niin paljon syntiin langennutta ihmistä, että valmisti poikansa kautta meille pelastuksen. Jeesus tuli tänne vaan päälle, noudatti lain viimeistä pientä piirtoa myöten, ja tällä tavalla pelasti meille iankaikkisen elämän.

Mehän ymmärrämme ja Jumalan sana on meille opettanut, että tuon lain tehtävä on herättää ihmisessä synnin tuntoja, ohjata hänet Jumalan lasten luokse, jossa hänelle saarnataan se evankeliumi yksin Jumalan armosta ja Jumalan ansion, Vapahtajan ansion työn kautta. Ja niin se on tänäkin päivänä, että kenenkään sanankuulijan ei tarvitse jäädä laajaksi lain alle uskomaan, vaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen armotyön varaan, sen armotyön varaan, jonka uskomalla ihminen pelastuu ja pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan ja perii iankaikkisen elämän.

Ja aivan niin kuin siinä laupiaan samarialaisenkin kohtalossa taikka kertomuksessa, kun hänet oli ohjattu sinne majataloon Jumalan valtakuntaan, niin siellä majatalossa sitä armoa riittää. Ja niin sitä armoa riittää myöskin tänä päivänä täällä Jumalan valtakunnassa. Sinä, rakas sisareni ja veljeni, eri elämäntilanteista tännekin seuratilaisuuteen tulleena saatat tämänkin tekstin alla tuntea syntisyyttä ja vajavaisuutta. Sinun ei tarvitse jäädä niiden tuntemusten alle, vaan Taivaan Isällä on tänäkin päivänä meille jokaiselle hyviä terveisiä. Saat yksin Jumalan armosta uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Tällä tavalla, kun me jaksamme uskoa, niin me pääsemme kerran voittajana perille. Te pienet tytöt ja pojat olette iltisti istuneet siinä ja kuunnelleet myös, niin tekin saatte uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja te tytöt ja pojat, jotka aloitatte koulutien, niin te saatte lähteä turvallisin mielin opiskelemaan ja aloittamaan koulutyötä.

Tällä tavalla me saamme täällä Jumalan huoneessa talostella ja itsekin monissa kiusauksissa ja tämän tekstin alla syntisyyttä tuntien tänne teidän eteenne tuli. Niin haluan omalle sydämelleni kysyä, että saanko minä jäädä vielä uskomaan omat synnit anteeksi? Näin minä haluan yhdessä teidän kanssanne uskoa, ja haluan vielä tuoda Taivaan Isältä hyviä terveisiä, josta tämä seurapuhetta on kuunnellut: sellainen ihminen, jonka sydän on herännyt kaipaamaan tuota evankeliumin ilosanomaa omalle sydämelleni sydämelle epäuskon tähden, niin kuule, ei ole sattumaa, että Jumala on johdattanut sinut kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ylennä uskomaan epäuskosia kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin jäämme Jumalan ja hänen armonsa ansaan siunattuun haltuun Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.