Seurapuhe Kajaanin RY:llä 07.08.2022 17.30

3. Jumalan isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.

4. Jumalan isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.

5. Jumalan isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Jumalan siunaamasta leivästä. Tämä teksti tuli siksi mieleen, että kun tätä maailmantilannetta olemme itse kukin enemmän tai vähemmän seuranneet ja jännityksellä on viime viikkoina odotettu ja katsottu, pääseekö viljelaivat Ukrainan satamista liikkeelle viemään viljaa alueelle, jossa nähdään tätä eniten uhkaa. Ja se alue, jossa se uhka on suurin, on Afrikka. Ja yksi niistä maista, joka on erittäin riippuvainen Ukrainan satamista, on Afrikka. Ja yksi niistä maista, joka on erittäin riippuvainen viljasta, on Egypti. Sama Egypti, joka tästä tekstikohdassa mainitaan, että se ruokki silloin sen ajan maailmaa viljellen laajalta alueelta.

Te ehkä muistatte minun ikäluokkaani ja vanhemmatkin, kun kansakoulussa aikanaan maantiedosta puhuttiin. Siellä oli mainintoja Egyptistä, että kaukaa Afrikan sydämestä alkaa Niili-joki, joka virtaa Egyptin maan halki, ja tuo tullessaan tulva-aikaan viljavaa multaa pitkin Niilin rannikkoja, joista tulee hyviä viljamaita. Niilin rannat ovat olleet laajemminkin viljelykelpoista ja hyvää maata, jossa pystyy viljelemään. Nythän ne ovat pääasiassa karua ja kuivaa autiomaata, jossa ei enää voida viljellä. Ja ihmisiäkin tietenkin on nälkäisiä suita ruokittavana paljon enemmän kuin silloin.

Se sama alue, mistä aikanaan Abraham lähti Uurin kaupungista Harraniin, hänenkin sanotaan kulkeneen siinä Eufratin ja Tigrisvirran välissä ylöspäin. Ja se alue oli viljavaa maata. Siellä on sellainen puolikuun muotoinen alue, joka on ollut hyvin viljavaa maata siihen aikaan. Sekin on nyt pääosin karua ja kuivaa hiekkaerämaata.

Mutta tämän Joosefin rinnalla... Kun Joosef sai viisauden kertoa unet Faaraulle, jonka seurauksena ne seitsemän vuotta hyvää vuotta viljeltiin ja varastoitiin viljaa. Koska Faarao kun hallitsijana uskoi, että se uni on totta ja on tulossa paljon huonoja vuosia. Siksi Joosefin johdolla viljeltiin ja säästettiin viljaa.

Jo silloin ymmärrettiin se sama asia, mikä on täydelleen totta tänäkin päivänä, että nälänhätä aiheuttaa nopeasti suuria levottomuuksia. Kansallisia levottomuuksia. Kansat voivat lähteä sadoin tuhansin, jopa miljoonin ihmisin vaeltamaan nälkäisinä ruoan perässä. Tätä olemme mekin nähneet. Ja yksi tämän meneillään olevan sodan seurauksista pelätään olevan, että se nälänhätä voi aiheuttaa suuria levottomuuksia valtavissa ihmismassoissa ja kansoissa. Ja näin se on tehnyt tuhansia vuosia nälänhädän lähteenä. Tällä on ollut samanlainen vaikutus aina.

Joosef oli suorittanut tuon tehtävän, ja Egyptin viljavarastot olivat täynnä viljaa. Noiden nälkävuosien jälkeen, kun ympäristön maissa, jotka eivät olleet tienneet, että tällainen kausi on tulossa, eivät olleet varastoineet viljaa, niin nämä sitten saivat tiedon. Esimerkiksi Joosefin kotiväki sinne Israelin maahan, että Egyptissä on viljaa myytävänä. Ja niin tuo Joosefin isä, vanha Jaakob, sanoi pojilleen, että menkää sinne Egyptiin ostamaan sitä viljaa. Ja he ottivat mukaan kultaisia esineitä, joita oli tarkoitus käyttää maksuna viljaa ostaessa. Ja näin nuo veljekset kävivät, mutta en halua puuttua siihen asiaan.

Vaan minä tämän tekstin rinnalla mielelläni kuljetan, jos Jumala tuo. Jos Jumala tuo, niin minä kuljetan, jos Jumala tuo, toista vanhan testamentin miestä, Jobia. Kun tämä Raamatun kertomuksen mukaan Jumala antoi suuren viisauden Joosefille, sitä ennen Joosef oli ollut 13 vuotta vankeudessa väärin perustein. Ja isälle oli valehdeltu, että peto surmasi. Saattoi monessa mielessä niiden veljien mielessä, jotka valehtelivat ja tekivät väärin. Ja sen Faaraon puolisonkin mielessä, joka teki väärin, joskus kävi ajatus, miksi me näin teemme. Saattoi vanha Jaakobkin miettiä, miksi hänen nuori poikansa, miksi sen peto söi. Ja varmaan moni mietti sitäkin, että miksi tulee näin pitkä nälkäkausi, kuivakausi, että ei ole viljaa viljeltäväksi. Maa ei tuota mitään. Ihmisillä ei ollut näihin vastauksia.

Mutta minä Jobin tekstejä luin tässä rinnalla. Siellä on, vaikka suoria viitteitä ei tähän tekstiin olekaan, mutta siellä on mielenkiintoisia ajatuksia. Kun Job, joka oli saanut elämässään paljon, suuren perheen, ja hänestä mainitaan, että hän oli idän rikkain mies. Ja hän itse kertoo näin, että hän oli niin arvostettu, että kun minä menin kaupungin portille kokoontumaan, ja asettuin paikalleni aukion äärelle, nuoret miehet väistyivät syrjään, vanhukset nousivat seisomaan, ja kaupungin johtomiehet vaikertuivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen. Ruhtinaat hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt heillä kitalakeen. Ja se, joka kuuli sanojani, ylisti onnojani. Näki minut, vahvisti todeksi kaiken tämän.

Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut. Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua. Lesken sydämestä minä herätin iloon. Minä pukeuduin vanhurskauteen. Oikeuden tunto oli viittani ja päähineeni. Olin sokean silmä ja rampalessa. Olin kauva. Köyhille minä olin isä, ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta. Minun sanojani odotettiin kuin sadetta. Sitä kuunneltiin, kun annoin neuvoja. Muut olivat hiljaa. Kun minä olin puhunut, kukaan ei sanonut enää mitään.

Tämä sama mies, joka oli näin täynnä itseään, ja jossakin kohdin kehui, miten paljon hän tietää. Kaikki keskittyivät häntä kuuntelemaan. Hän myöhemmin, paljon kärsittyään, menetettyään kaiken, hän haastaa Jumalan vastaamaan. Hänellä on monta ystävää, jotka käyvät häntä nuhtelemaan, ja sanovat, että kaikki sinun menetyksesi johtuvat siitä, että sinä olet niin syntinen, sinulla on niin paljon syntiä. Job kiistää tämän. Tekisi mieli ajatella, että kumpikin osapuoli oli oikeassa ja väärässä. Job oli syntinen mies, mutta kun hän kiisti sen, että hänen menetyksensä johtuisivat hänen synneistään, hän oli siinä oikeassa. Koska Jumala suo puutteen, ja hän suo leivän, hän suo onnen, ilon ja surun päivät. Teki niin silloin, ja tekee vielä tänäkin päivänä.

Ihmiset jäävät vain miettimään, mistä kaikki johtuu, saamatta vastausta tai vastauksia. Job haastaa luojansa, Jumalansa, vastaa minulle. Missä minä olen? Missä minä olen tehnyt väärin, että sinä näin minua kohtelet? Mutta Jumala ei vastaa Jobin pyytämällä tavalla, vaan Job itse sanoo näin, että sinä tuijotat minua, sinä et vastaa minulle mitään. Hän ei saanut näihin vaatimuksiinsa vastausta Jumalalta.

Minä huudan sinua, sinä et vastaa. Minä seison edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. Sinä olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi kohtelee minua. Näin Job puhuttelee Jumalaa ja vaatii häneltä vastauksia kärsimyksiinsä. Mutta Jumala ei anna.

Jobin luona käy hänen ystävänsä, jotka puhuttelevat häntä, pitävät monta puhetta Jobille. Ja ne puheet ovat itse asiassa aika lailla kiistelyä, inttämistä puolin ja toisin. Mutta sitten lopulta Jumala käy puheenvuoroja Jobin kanssa. Jumala, josta Job sanoo, että sinä et vastaa minulle, sinä vain tuijotat minua. Lopulta Jumala kuitenkin vastaa Jobille.

Jumala tulee Jobiin tyköön ja sanoo, että Herra vastaa Jobille, myrskyn keskeltä hän puhui. Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Hyötä itsesi, puolustaudu kuin mies. Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat.

Nyt minun tekee mieli palata siihen tekstiin, jonka minä luin Joosefista. Kun oli aikoinaan monta seitsemän hedelmällistä vuotta ja seitsemän hedelmätöntä. Sitä ennen oli ollut 13 vuotta vankeutta. He olivat jääneet vaille vastausta. Kaikki. Mutta olikin kyse suuremmasta asiasta. Jumalan tarkoitusperistä.

Te ehkä olette huomanneet joskus, kun ajallisiin virkoihin valitaan ihmisiä tai toimii, niin sinne on eduksi ja pääsyvaatimuksena, jos pystyy esittämään sellaisia visioita, suuria visioita asioista, miten tulisi menetellä. Katsotaanpa me ketä tahansa ajallista ihmistä ja suurta visionääriä. Me joudumme huomaamaan, että kaikkien ihmisten käsityskyky on kovin vaatimaton ja lyhyt. Ja suuria visioita ja suuria kokonaisuuksia kukaan ei pysty huomioimaan.

Nyt tämän meneillään olevan sodan jälkeenkin on ollut valtavan paljon jälkiviisaita ihmisiä, jotka ovat voittaneet sen ajan päättäjiä, jotka ovat päätöksiä tehneet. Mutta kun on ollut niin vaikeaa, he ovat tehneet sillä ajalla ne päätökset, kun tilanne näytti siltä, kun se silloin oli. Kun me eteenpäin näimme niin kovin vähän, niin me aina joudumme toteamaan, että kun teemme päätöksiä, me teemme ne niillä tiedoilla, jotka meillä on sillä hetkellä käytettävissä. Meillä ei ole käytettävissä tietoa huomisesta eikä ylihuomisesta. Meillä voi olla niistä kuvitelmia.

Mutta kun me Jumalan suuria tekoja mietimme, me joudumme toteamaan, että Jumala on kaukaa viisas. Hän katselee ainoana laajasta perspektiivistä ja pitkällä aikavälillä. Tuo Joosefin kärsimys, vankeus, se kaikki tapahtui sen tähden, että sitä kautta valtavat ihmismäärät pelastuivat nälänhädältä silloin, kun tuli ne nälkävuodet. Jumala oli nähnyt näin kaukaa ennalta päin.

Job luuli, että hänkin on tällainen suuri visionääri ja siksi häntä kuunnellaan. Ja hän kuvitteli ihan oikeasti, että hän hallitsee suuria kokonaisuuksia. Paljon suurempia kuin kukaan muu. Mutta kun Jumala kysyy häntä, että kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan. Job ei ymmärtänyt Jumalan tarkoituksia. Ei edes laidasta.

Jumala sanoi Jobille, että vyötä itsesi ja puolustaudu kuin mies. Ja sitten hän käy kyselemään Jobilta, missä sinä olit silloin, kun minä maan perustukset laskin. Kerro, miten se tapahtui, jos osaat. Kuka määrätti maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran? Mitä veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin maan peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakivet? Kuka sulkee mereen portit? Kuka antaa tulla suurten myrskyjen?

Pilven hattaroilminä vaatetin mereen myrskypilvillä sen kapalloin. Mutta kuitenkin sitten sanoi näin, että minä laadin sille lait ja rajat. Ja asetin portit sen tielle. Tähän asti, ei edemmäksi. Tässä on sinun ylpeitten aaltojasi raja.

Kun me katselemme maailman menoa, niin me näemme sen, että on välillä hyviä vuosia ja huonoja vuosia. Me saatamme, tai me oletamme, me saatamme tapahtumia. Mutta me hyvin vähän pystymme niihin vaikuttamaan. Tänä päivänä ihmiset paljon enemmän pystyvät ja tietävät, miten myrskyt syntyvät. Mutta ei edelleenkään kukaan pysty niitä estämään. Eikä pysty niitä lopettamaan.

Ennen kuin myrskyt syntyvät, ihmiset pystyvät kyllä jonkun verran suojautumaan myrskyn vaikutuksilta ja myrskyn jälkeen korjaamaan myrskyn aiheuttamia tuhoja. Mutta sille itse myrskylle eivät voi mitään. Se tulee ja menee.

Kun tulee kesällä hallayö, joka tulee tuonne viljapelon päälle laskeutumaan, ihmiset eivät voi sille mitään. Muuta kuin todeta, että halla vie viljan. Joskus takavuosina Suomessakin kuoltiin paljon nälkään, kun halla vei viljan.

Myöhemmin, kun on maailmanlaajuisesti ruvettu käymään kauppaa, niin nälänhätä on ollut paljon vähemmän. Ja Suomellakin on ollut varaa meille ostaa viljaa tarvittaessa. Mutta onhan tämä ollut. Mutta edelleen on olemassa kuitenkin mahdollisuus, että sitä ei ole riittävästi.

Mutta tänä päivänä vaikuttaa kuitenkin siltä, kun ihmiset joskus sanovat, että ihmisiä on liikaa. Meitä syntyy liian paljon. Siitä syntyy nälänhätä. Mutta tänä päivänä vaikuttaa, että ei nälänhätä synny ihmisten määrän vuoksi, vaan ihmisten pahuuden vuoksi.

Jumala antaisi paljon viljaa kasvaa, mutta ihmiset omassa pahuudessaan tuhoavat valtavia alueita viljeltyä maata. Ihan ilkeyttään. Juuri tällaisessa parhaillaan on Ukrainassakin käymässä. Valtavia viljavainioita poltetaan sen takia, että niistä ei tulisi satoa, jota ei korjattaisi, jota ei voitaisi myydä eikä voitaisi syödä.

Hyvä Jumala, hänellä on varaa antaa meille riittävästi syötävää kaikille luomilleen ihmisille. Mutta ihmiset pahuudessaan ovat valmiita tuhoamaan luojan hyviä tekoja.

Job kuuntelee Jumalan puhetta. Siellä on paljon kysymyksiä, kun Jumala kyselee. Oletko sinä tuonut aamun esille edes yhden kerran? Oletko käskinyt aamuruskon paikalleen? Oletko käynyt meren lähellä? Oletko tutkinut meren syvyyden pohjan?

Näiden kaikkien kysymysten jälkeen jatketaan nyt tämä. Jumala kysyy. Kysymysten jälkeen, näitä on pitkä rimpsu, jos teitä kiinnostaa, niin lukeekaapa jostain Jobin kirja. Se on hyvin, hyvin mielenkiintoinen kirja.

Kun se sama Job, joka oli sanonut, että kun hän tuli paikalle, nuoret pistivät käden suun eteen, peittivät suunsa. Vanhat keskittivät häntä kuulemaan ja ruhtinaatkin vaikertuivat. Se sama Job kuuntelee Jumalan puhetta ja niitä kysymyksiä, mitä Jumala esittää. Job saa lopulta puheenvuoron.

Jumala viimeisenä kysyy, että voiko tämä, joka näin arvostelee kaikki valtiosta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa. On oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

Silloin Job sanoi Herralle, miten minä voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

Nyt oli tullut se tilanne, että Job itse joutui tekemään sen saman, mitä muut olivat. Hän sanoi muiden tehneen, kun hän tulee paikalle. Kun minä tulen paikalle, muut vaikenevat ja pistävät käden suun.

Jumalan edessä Job sanoo, että minä panen käden suuni eteen ja vaikenen. Kerran olen puhunut, en sitä enää tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaikin.

Lopulta Job ymmärsi, että ei hän ole suuri, vaan Jumala.

Ja myöhemmin Job vielä mainitsee kysymykseen, minkä verran hän tunsi Jumalaa. Niin hän sanoo, että vain korvakuulolta minä tiesin. Hän ymmärtää sen, että vaikka hän on niin paljon luullut ymmärtävänsä, niin hänen ymmärryksensä on niin vähäistä, että vain korvakuulolta minä olen tiennyt Jumalasta.

Jobkin kykenee ymmärtämään, että suuret kokonaisuudet eivät ole hänen hallussaan. Hän ei pysty niitä hallitsemaan ja vielä vähemmän hän ei pysty yhtään niitä muuttamaan. Jumalalla on omat tarkoitusperänsä.

Me hyvin lyhyestä aikavälistä seuraamme suuria tapahtumia ja ymmärrämme yhtä vähän kuin Job. Äärettömän vähän. Meille jää vain ihmettelijän osa. Mikä on ihminen, että sinä näin häntä muistat?

Mutta kun me puhumme leivästä, joka oli tämän tekstin ydinasia, meidän on hyvä silloin myös muistaa se toinen leipä, josta Kristus itse sanoi, että minä olen elämän leipä. Ja hän vielä sanoo siitä elämän leivästä, että se on kaikista tärkein leipä. Ja ihminen elää ainoastaan siitä. Ihmisen kuolematon sielu elää vain siitä, elämän leivästä.

Me kuulemme ja näemme tässä ajassa, miten ajallisen leivän perään ihmiset vaeltavat ja ovat huolissaan sen riittävyydestä. Niin kuin monet meistäkin. Tiedän ja ymmärrän, että meissä on paljon sellaisia, joille ajallista leipää, siis tärkeintä siitä, mistä puhutaan, anna meille tänäpäiväinen leipämme, se tärkein osuus siitä, meille vielä sitä, mitä riittää, vaikka paljonkin aika muuttuisi ja huononisi.

Mutta meidän lähellämme on myös niitä, joille jo pienet muutokset arjen taloudessa voivat aiheuttaa suurta huolta leivän riittävyydestä. Sen tähden on syytä rukouksessa sitä muistaa, että Jumala antaisi meille ajallisen leivän ja sen rinnalla, tai ennen sitä, ennen kaikkea sen, että elämän leipää riittäisi.

Minä oletan, että monet teistä kuuntelivat tämänkin viikon loppuna maakunnallisia seuroja. Me tänään päivällä sieltä Mervin kanssa tulimme pois ja siellä ihmiset ovat lähdössä tai no joo, tällä hetkellä varmaan monet ovat vielä lähdössä. Ja monet odottavat. Autot ja vaunut ovat niin liejuisilla pelloilla, että sieltä tullaan tielle vain traktoreilla. Niin mekin päivällä jouduttiin heti Jumalan palveluksen jälkeen ruvettiin etsimään traktorimiestä, joka vetäisi meidät tielle ja huolilta päivin sitten päästiin.

Mutta sitä huolimatta, vaikka siellä oli liejuiset pellot ja autot tukevasti kiinni ja vaunut pelloilla, niin siellä ei tyytymättömyyttä näkynyt. Siellä oli iloista väkeä ja ennen kaikkea siellä jaettiin elämän leipää.

Kahden vuoden tauon jälkeen tai kolme vuotta sitten viimeksi on siellä oltu. Nyt oli suuri määrä, arviolta 20 000 ihmistä, siellä paikan päällä kokoontunut. Ja se oli elämän leivän vuoksi. Syötiinhan me siellä kaikki ajallistakin leipää, jota oli yllin kyllin tarjolla. Mutta jokaisessa seurapuheessa tarjottiin myös elämän leipää. Sitä, josta Kristus sanoo, minä olen elämän leipä.

Sitä oli tarjolla ja oli mukava kuunnella ja huomata, että kun me olemme, kuiva sydän vielä siellä virkistyy, niin kuin se sade muokkasi niitä kuivia maita pehmeäksi. Elämän leipä muokkaa samalla tavalla sydänperää. Sen vuoksi sinne oli ihmiset kokoontuneet. Sen vuoksi tänäänkin varmaan tänne on tultu. Ja ehkä vielä radion päässäkin, viestimien päässä joku on kuuntelemassa.

Hän, Jumalan poika, tuli meille elämän leiväksi. Ja niin kuin sanotaan, hän tarjoaa vieläkin itsensä meille elämäksi. Sen tähden me saamme turvallisesti näiden ajallisten leipähuolien keskellä kuitenkin muistaa sen, että elämän leipää on tarjolla. Ja että me jaksaisimme, niin kuin tuossa tänne tullessa kuulin lauseen, että joskus pitää käskyttää itseään seuroihin. Näin se taitaa olla.

Ei sitä kaukaa tarvitse etsiä, ketä on pitänyt käskyttää omaa itseään. Mutta on hyvä, kun jaksaa lähteä, koska seuroissa yleensä huomaa, että täällä on tarjolla elämän leipää. Ja se on sellaista leipää, jota ei myrskyt vie, sitä ei pakkanen palelluta, sitä ei voi viedä meiltä pois.

Vain synti voisi saada aikaan, kun jostakin aina joskus luetaan hilkeimmät kirjoitukset, että tuollainen usko pitäisi kieltää. Mutta vaikka kokoontuminenkin kielletään, niin sydämen uskoa ei voi kieltää muut kuin ihminen itse. Sydämen usko on sellainen asia, että se on meillä sydämessä. Yksinäisenäkin ihmisenä asuvana kulkee. Ja voi olla, että pitkiä aikoja joutuu olemaan, että ei näe ystäviään.

Mutta elämän leipä saattaa tulla sinnekin sairasvuoteelle puhelinlankoja pitkin. Ystävä soittaa, kysyy kuulumisia ja tarjoaa evankeliumia. Elämän leipää. Sitä leipää me saamme nytkin turvallisesti nauttia. Ja sen elämän leivän varassa saamme jäädä tekemään matkaa.

Nytkin on lupa uskoa turvallisesti. Synnit kaikki anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Rauhaan, vapauteen ja iltaan, iloon asti. Syödä näin elämän leipää. Jääkää sen turvin turvallisesti uskomaan. Jääkää Jumalan ja hänen armonsa alttuun. Jumala pitää meistä hyvän huolen.

Vaikka ajallisen leipähuolia ympärillä näyttää olevan, niin Jumala pitää huolen, että elämän leipää riittää. Näin saatte ja saamme jäädä turvallisesti uskomaan.

Ja näin vielä haluan pyytää etselleni, saanko uskoa syntini anteeksi. Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Hiljennämme vielä Herran siunaukseen. Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.