Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Nettiseurat/Seurapuhe Ylivieskan RY:llä 28.03.2021 14.23

Puhuja: Seppo Jokelainen

Paikka: Rauhanyhdistys Ylivieska

Vuosi: 2021

Kirja: Matteuksen evankeliumi

Raamatunkohta: Matthew 6:25-34

Avainsana: usko armo toivo valtakunta rukous luottamus kristillinen elämä kaitselmus viisaus rohkaisu


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Jatkamme seuroja ja hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta, sen jakeista 25 alkaen tuonne luvun loppupuolelle.

Äsken me jo tämän tekstin lauloimme, mutta kuunnellaan se nyt täältä Matteuksen muistiin merkitsemänä Jeesuksen nimeen. Sen tähden sanon minä teille, älkää murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhoatte. Eikö henki ole enempi kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate?

Katsokaa taivaan lintuja, eihän ne kylvä eikä ne myöskään kokoa riiheen, ja teidän taivaanne isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljon enempi ole kuin he? Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa? Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaa kukkasia kedolla, kuinka ne kasvavat, ei ne työtä tee eikä kehrää. Kuitenkin teitä ei kukaan saa sanoa minä teille, ettei Salomo kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänä päivänä seisoo ja huomenna pätkään heitetään, eiköhän paljoa enemmän teitä. Teidän sitä te, te vähäuskoiset. Älkää siis surulliset olko sanoen, mitä me syömme, taikka mitä me juomme, eli millä me meitämme verhoomme. Sillä kaikkea näitä pakanat etsivät, sillä teidän taivaanne isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämä teille annetaan. Älkää sentähden sureko huomisesta päivästä, sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytyköön kukin päivä surullensa. Aamen.

Tämä huorisaanan paikka, Jeesuksen opetuspuhe, oli meille varmasti tuttu. Ja tuo otsikko tälle raamatun paikalle on Jumalan huolenpito. Ja nyt minä pyytäisin teitä rakkaat sanankuulijat. Täällä meitä on minun lisäkseni kaksi sanankuulijaa, sitten siellä radioiden ääressä tai internetin ääressä. En tiedä montako teitä on, mutta teille kaikille semmoisen kysymyksen esitän ja ajatuksen esitän, että oletko sinä elämässäsi saanut kokea Jumalan huolenpitoa? No.

Varma asia on se, että monet teistä sanovat ja ajattelevat, että olen minä kokenut Jumalan huolenpitoa. Ja ehkä teille tulee mieleen se sana, minkä vanhan testamentin Israelin kansan vaeltaja sanoi Joosua nimeltään. Hän sanoi, kun hän saatteli Israelin kansaa korpivaelluksen päätteeksi luotulle maalle, niin hän siinä oikein kiven pystytti ja siinä kiven ääressä sanoi näin, että tähän asti on Herra auttanut. Tähän asti.

Se sana tähän asti on varmasti teidänkin sananne ja kun te katselette elämänne taaksepäin, niin Herra on auttanut tähän asti. Itse tekstiä valmistellessa minulla nämä ajatukset juuri olivat mielessä, että miten Herra on minua auttanut, miten Jumala on minua vienyt eteenpäin. Ja nousi mieleen vanha tapahtuma siitä jo kohta 60 vuotta, kun lapsuuden kodissani oli sellainen tilanne, että näin kuin jälkeenpäin ajattelen, niin sitä aivan ihmettelen, että mitenköhän... mitenköhän... siitä... mitä on selvitty ja mitään muuta vastausta siihen ei ole kuin se, että Herra auttoi.

Jumala auttoi, antoi vihmelsiä saattomiehiä, antoi ystäviä, antoi naapureita, jotka tuo vaikean tilanteen yli meidän perhettä autteli. Noin... nimittäin... elettiin loppukesää ja meillä oli kotona sellainen tilanne, että äiti odotti neljättä vastaan. Ja sitten synnytyksen aika tuli juuri siinä syksyn syystöiden aikana ja niin äiti joutui sitten lähtemään laitokselle ja siellä kaikki meni hyvin. Siinä ei ollut mitään, mutta samaan aikaan sitten kävi sellainen tilanne, että isäni, joka oli rakennuksella töissä rakennusapumiehenä, niin hän siellä seinustalla ollessaan kuuli huudon ylhäältä, joka ääni sanoi, että varo.

Ja samassa kun hän vähän kootti päätä, niin sieltä katolta tipahti iso lasiikkuna suoraan isän päälle ja meni sitten isän päästä tai isän päällä lävitse. Ja sitten hän läpisti tämän lasiikkunan ja se lasi repi sitten isän kasvoja sillä tavalla, että loppuikänsä ihan viimeisiin hetkiin asti hänen kasvoillaan oli sellaiset merkit tästä lasin tekemästä viiltohaavasta. Sitä ei kovin hyvin siihen aikaan osattu paikata.

Oli siis tilanne, että isä ja äiti molemmat olivat yhtä aikaa sairaalassa ja meitä lapsia vanhin seitsemän. Ja sitten hän jäi sitten kotiin neljä ja syystyöt olivat sitten käsillä ja siinä sitten oltiin. No tähän rientää sitten Herran apu, Jumalan apu. Tähän rientää sitten myöskin naapuriapu ja tähän rientää sitten myöskin kunnallinen apu kodinhoitajien muodossa. Ja niin.

En koe tarkkaan kaikkia yksityiskohtia muista, mutta niin vaan oli, että kaikesta siitä sitten selvittiin ja elämä jatkui. Ja tuo vaikea tilanne on jäänyt sillä tavalla mieleen ja tavallaan ollut rohkaisunakin siitä, että Jumalalla on mahdollisuuksia auttaa meitä mitä vaikeimmissa tilanteissa.

Samoihin aikoihin oli toinenkin tapahtuma. Äiti sitä joskus muisteli ja sanoi, että oli kerrankin tilanne, raha oli aina vähissä ja kerran oli sitten sellainen tilanne, että ei ollut yhtään rahaa ja jotakin välttämätöntä olisi pitänyt saada hankituksi. Ja sitten äiti kertoi, että kun hän meni, voipa sitä nyt sanoa liinavaatekaapiksi, kuitenkin sellainen kaappi, missä oli lakanoita, niin hän oli sinne lakanapinkan jostakin syystä mennyt sitä penkomaan.

Ja kuinka ollakkaan siellä? Ja olikohan se viiden markan tai kymmenen markan, se teeli ohjautunut jonkun ystävällisen ystävän saattamana. Hän ei halunnut sitä julkisesti sitä rahaa antaa, vaan sillä tavalla, että se sitten löytyi. Ja se löytyi juuri silloin, kun tarve oli kaikista suuri.

No teillä rakkaat sanankuulijat on varmasti hyvin paljon samantyyppisiä tilanteita. Tai ehkä ei ihan samantyyppisiä, mutta tilanteita, tilteitä, joissa olet todennut ja kokeneet, että nyt olisi apu tarpeen ja olette sitä apua pyytäneet.

Ja niin minä ajattelenkin, että on varmaan hyvä pitää sellaisia jälkiseuroja, jos niin hyväksi näette, että vaikkapa te isät ja äidit kerrotte lapsillenne, miten Herra on teitä auttanut. Miten te olette selvinneet sellaisessa tilanteessa, jolloin on ollut hyvin vaikeaa ja tie on, niin kuin sitä sanotaan, noussut pystyyn.

Kun tänä päivänä näitä asioita muistelemme sinä ja sanankuulija ja minä tässä, niin eikö se meidänkin sana ole, että joo, suan tavoin, että tähän asti on Herra auttanut.

Ja nyt tämä ajatus tästä voisi olla pohjana, kun me tätä Jeesuksen opetusta Jumalan huolenpidosta tässä katselemme, kun hän sitten opetuslapsille, jotka olivat siinä vuorisaarna tilanteessa sinä Jeesuksen jalkojen juuressa, niin kuin tästä kerrotaan, ja myöskin kaikille kansalle, joka oli kokoontunut sinne.

Kun hän sitä tässä sanoi ja opetti heitä, niin se ensimmäinen opetus oli siis tämmöinen, että älkää murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte tai mitä te juotte, tai ruumiinne tähden, millä te teitänne verhoatte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate?

Tällainen vahva luottamus, varma luottamus siihen, että taivaan Isä pitää meidän ajallisista tarpeista huolen, niin se oli Jeesuksen opetuksen keskeistä sisältöä tässä tekstissä. Ja esimerkkinä ja tällaisena muistuttajana vapahtajamme tässä antaa tällaisen tehtävän, että katsokaa taivaan lintuja.

Yhden meillä on hyvä mahdollisuus, kun muuttolinnut palaavat, tosin talven aikanakin on lintuja liikkeellä, mutta muuttolintujen palatessa niitä on entistä enemmän. Niitä vapahtajamme käskee katselemaan. Ja itse tuossa sattui silmää juuri pikkusta ennen kuin lähdin tänne paikalle, niin siellä yksi taivaan lintu, ei varsinaisesti muuttolintu, mutta harakan nimellä tunnettu lintu, siinä oli keväällä puissa.

Ja minä katselin, miten tämä harakka oli oksan jostakin löytänyt ja sitä se lennätti sitten siihen meidän ikkunan lähistöllä olevaan mäntyyn. Ja taitaa olla sillä tavalla, että me saamme kesää vieraita tässä, kun vähän aikaa elämme eteenpäin. Sinne on syntymässä harakan pesä.

Vapahtajamme sanoo, että katsokaa taivaan lintuja, eivät ne... kaikki nämä linnut. Sitten Jeesus puhuu vaatteista. Äsken oli puhetta ruuasta. Ja sanoo, että kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa.

Tässä siis semmoinen ajatus, että vaikuttaako se siihen, että jos me murehdimme, saammeko me sillä lisää pituutta. Tiedän kyllä sen, että on semmoisia ihmisiä, joilla on kovasti murhettakin siitä, että ovat jääneet hyvin pienikokoisiksi ja kasvu on jäänyt tavallaan kesken.

Mutta sen tiedän ihan varmasti, että pituutta ei voi lisätä sillä, että siitä asiasta murehtii. Ja kun taas jossakin toisessa paikassa tämä asia näyttäytyy siinä muodossa, että siinä sanotaan, että kukaan voisi murehtimalla lisätä pituutta elämällensä yhdenkään päivän.

Niin me toteamme, että murehtimalla ei voi elämää lisätä. Sattui silmiin tuossa eräs tutkimus, jossa todettiin, että se oli jo muutaman vuoden takaa, mutta todettiin, että Suomen väestössä ja Suomen kansassa on kahdenlaisia ihmisiä.

Se on tuttu asia, että toiset suhtautuvat elämään myönteisemmin kuin toiset. Siis nämä myönteisesti suhtautuvat ihmiset ovat tuollaisia optimistisia valoisasti tulevaisuudessa. Ja sitten on sellaisia ihmisiä, jotka murehtivat paljon enemmän ja huolehtivat paljon enemmän tulevaisuudesta.

Ja niin kuin sanotaan, että heidän elämänasenteensa on pessimistinen. Ja tuon tutkimuksen mukaan sitten oli tämmöinen tieto, että 60 prosenttia suomalaisista on näitä valoisamman ajattelutapaa omaavia ihmisiä. Ja 40 prosenttia on sitten semmoisia, jotka suhtautuvat eivät niin myönteisesti tulevaisuuteen.

Ja sitten se, mikä yhteenveto tutkimuksesta oli, niin siinä oli kaksi asiaa. Se oli se, että nämä myönteisesti ajattelevat ihmiset olivat onnellisempia. Ja myöskin semmoinen ihan käytännön vaikutus, että he pysyivät paremmin terveinä.

Ja esimerkiksi nämä sydän- ja verisuonitaudit eivät niin tällaisia ihmisiä sitten helposti rasittaneet kuin nämä negatiiviset asioihin suhtautuvat. Eli vaikkei elämää voi jatkaa ja pituutta saada myönteisyydelläkään lisää, niin tämmöinen myönteinen ajattelu on elämää kirkastavaa voimaa.

Ja kun me luemme Jumalan sanaa ja Raamattua ja tätä tekstisanaa tässä, niin kyllä me sanomme, että Raamattu on positiivisuuden kirja ja semmoinen myönteisen ajattelun kirja. Ja taivaan Isä haluaa tehdä kaikille hyvää ja haluaa, että meillä kaikilla olisi hyvää olla.

Siis taivaan Isä pitää meistä niin hyvää huolta, että hän antaa meille kaikki lahjat, mitä me elämässämme tarvitsemme. Tässä puhuttiin myöskin vaatteista. Vaatteet on meille välttämättömät monestakin syystä täällä pois.

Me tarvitsemme lämmön takia vaatteita. Tarvitsemme myöskin aurinkosuojaa ja sitten se, että alastomuuttamme me haluamme peittää, koska se on Jumalan säätämys. Että me peitämme kehoamme, emmekä kulje tuolla alasti.

Ja siitä sitten tulee sellaisia asioita, että huoli siitä, että mitä me puemme päällemme. Sehän arkielämässä saattaa olla tämmöinen, ei huoli niinkään siitä, että niitä vaatteita ei olisi tänä päivänä, vaan siitä, että minkälaiset vaatteet minnekin sitten pukee.

Ja tässä asiassa ainakin monet meistä miehistä minä mukaan lukien, me tarvitsemme vähän neuvoja, että esimerkiksi minkälaiset vaatteet mihinkin tilaisuuteen sopivat. Mutta kun Jeesus puhui omille opetuslapsille tästä, niin se vaateasia oli paljon yksinkertaisempi kuin tänä päivänä.

Ja oli viitta. Se päävaate oli viitta, jotain... tai tärkein vaate oli viitta, jota ne opetuslapset käyttivät niin miehet kuin naisetkin. Ja sitten oli sandaalit jalassa ja lieneikö paljon muuta ollut. Mutta silloinkin jo tuo vaatehuolet nousivat esille.

Ja niin Jeesus opettajana sitten kertoo, että tässäkin me saamme luottaa Jumalaan, hyvään Jumalan johdatukseen. Jumala pitää huolen meidän ruuasta ja hän pitää huolen meidän vaatteista.

Ja sitten hän kertoo, että katsokaa kukkia kedolla. Kohta me pääsemme jälleen katselemaan kukkia kedolla. Ja kun se aika sitten koittaa, niin otetaanpa se kukka käteen.

Ja tuossa maaliakossa minun edessäni on kukkia. Ovatkohan nämä nyt sitten ihan oikeita kukkia vai kangaskukkia? Siitä en osaa sanoa, mutta hyvännäköisiä kukkia kuitenkin.

Mutta sitten keväällä, kun maa on sulanut ja on kylvöaika, niin jos teillä on mahdollisuus, niin pankaa kukasiemeniäkin sinne sekaan ja seuratkaa, miten ne kukat kasvavat. Ja katsokaa oikein yksityiskohtia. Yksityiskohtia myöten, millaisia nuo kukat ovat.

Ja jos teillä on sellaisia välineitä, joilla te voitte vähän suurentaa sitä näkymään, niin jos te katsotte kukkien yksityiskohtia, niin siellä on hämmästyttävän hienoja löytöjä. Ja niin hienoja, että vapahtajamme tässä tekstissä vetoaa siihen, että katsokaa näitä kukkia, kuinka ne kasvavat, vaikka ne eivät tee työtä eivätkä kehrää.

Ja sitten Jeesus sanoo, että kuitenkin minä sanon teille, että ei Salomo kaikessa kunniassaan ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä. Salomohan on meille tuttu kuningas Israelin kansa, ajoittaa Daavidin poika, joka sai Jumalalta sellaisen ihmeellisen mahdollisuuden, että hän sai pyytää Jumalalta, mitä hän haluaa.

Mahdollisuutta. Meillä ei ole pyytää mitä haluaa. Ja ajattelen näin, että on se hyvä, että sitä mahdollisuutta ei meillä ole, että se saattaisi meidän pyyntö olla vaarallinen pyyntö, jos me omien halujemme mukaan sitä pyyntöä esittäisimme.

Mutta Salomo sai tehdä tämmöisen pyynnön, ja kun Salomo pyysi juuri sinä, ennen kuin hän sitten astui kuninkaan virkaan nuorena poikana, niin hän pyysi sitä, että Jumala antaisi hänelle ymmärtävän sydämen, että hän osaisi oikein suurta kansaa tuomita ja johtaa.

Jumala mielistyi tuohon pyyntöön. Ja sitten hän sanoi, että kun sinä et anonut itsellesi valtaa ja vihollisten sieluja ja tällaista ajalliseen kuninkuuteen liittyviä asioita, niin hän, Jumala, antaa Salomonille viisautta enemmän kuin kenellekään hänen aikalaiselle.

Ja sen lisäksi vielä, enemmän kuin kenellekään hänen aikalaiselle. Ja kun Jumala lupaa jotakin, niin hän myöskin sen toteuttaa. Ja raamatusta me voimme lukea sekä Salomonin viisaudesta että hänen rikkaudestaan.

Paljon kuvauksia siellä aikakirjoissa ja kuningasten kirjoissa on näistä kerrottu, ja se kuuluisa Salomonin tuomio on yksi osoitus siitä, miten taitavasti Salomo menetteli hyvin vaikeassa riitatilanteessa kahden äidin taistellessa yhdestä lapsesta.

Ja semmoinen mukava lukuläksy voisi olla se, että lukekaapa se Salomonin tuomio. Se oli, minulla ei nyt tässä sitä raamatun paikkaa ole näkyvissä, mutta sieltä se löytyy, kun rupeatte hakemaan. Hakemaan.

Ja sitten kun se vastaa sieltä tuleen, olikohan se aikakirjojen puolella, siis vanhassa testamentissa, joka tapauksessa, ja niistä te löydätte sen paikan helposti, kun kirjoitatte Salomonin tuomio selainikkunaan, niin se antaa kyllä sen paikan sitten sieltä.

Salomon oli siis aikansa viisain kuningas ja aikansa rikkain kuningas. Raamattu kertoo hyvin yksityiskohtaisesti Salomonin rikkaudesta ja miten hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu, ja hänet oli puettu.

Ja sinne valtaistuimelle oli kuusi porrasta, ja portaitten kahta puolta, joka portaan kahta puolta oli sitten leijonat, ilmeisesti tämmöiset leijonapatsaat ja kullalla silattuja pöytiä, mitä kaikkea siellä olikaan, niin rikkautta oli ylen määrin.

Ja sitten tämä kaikki komeus, jota muun muassa kaukaa saavan kuningatar tuli katselemaan ja Salomonin viisautta aupimaan, niin Jeesus sanoo, että kun taivaanne isä vaatettaa nämä kedon kukkaset ja antaa niille tämän verhon, niin ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Näin hyvin taivaanne isä pitää luomakunnastaan huolta, ja meidän tehtävämme on sitten olla Jumalan alaikäinen, apulaisena myöskin huolehtimassa siitä, että meidän kaunis ja kallis ja rakas luontomme ja luomakuntamme pysyisi sitten sellaisena, niin kuin Jumala on sen tarkoittanut.

Eli sen ohessa, että me viljelemme ja hyödynnämme tätä omaa elinympäristöä, me myöskin varjelemme sitä ja teemme kaikkemme, että se saisi säilyä myöskin meidän jälkeemme tuleville. Sellaisena.

Sillä kaikkia näitä, sanoo Jeesus, pakanat etsivät, siis näitä ruokaa, ajallisia tarpeita, ajallisia asioita, näitä siis pakanat etsivät, mutta Jeesus sanoo meille muistutuksena, että taivaan isä tietää, että me nyt näitä kaikkia tarvitsemme.

Ja me saamme aivan rauhallisesti luottaa siihen, että taivaan isän kädessä meidän elämämme on ja meidän elämämme tarpeet. Ja sitten hän sanookin, että se kaikista tärkeä asia, mikä meillä on, on se, että me saisimme säilyä Jumalan valtakunnan osallisuudessa.

Tässä hän sanoo näin, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämä teille annetaan. Eli se asia numero yksi jokaisen elämässä. Ja pitäisi ja saisi olla se, että minä kyselen, että mikä se Jumalan valtakunnan ja Jumalan tahto on minun elämässäni ja näissä elämäntilanteissa, mihin minä olen joutunut.

Meillähän elämässä tulee vastaan monesti hyvin vaikeita tilanteita. Emme aina ymmärrä, että miten tästä voisin mennä eteenpäin ja mikä on se oikea ratkaisu. Ja siksi on niin tärkeää, että Jumalan valtakunta on meitä lähellä ja siellä on kaikki tiedon ja taidon tavarat.

Siellä on veljet ja sisaret, jotka on sitä varten, että ne on meille tukena ja turvana täällä taivasmatkalla. He antavat meille myöskin tarvittaessa opastusta. Ja vaikka emme aina heti ymmärtäisi kaikkia asioita, niin yhdessä keskustellen näistä asioista sitten on taas päästy eteenpäin.

Jos sanan kuulossa on nuoria, niin kuin minä ajattelen, että teitä nuoria on, niin tänä aikana on erityisen tärkeää se, että me saamme tukea toinen toisiltamme. Tämä koskee myöskin vanhempia.

Ja minä tuossa mietin sitä semmoista vanhaa sanontaa, että nuoret vanhojen ilona ja vanhat nuorten tukena. Se on semmoinen unnitettu sana ja koiteltu sana.

Eli kun nuorten elämässä on esimerkiksi vaikeita asioita, niin kyllä se kannattaa käydä kyselemässä jo kokeneilta ihmisiltä ja matkaystäviltä, että miten sinä ajattelet ja miten sinun elämässäsi tämä asia on ollut.

Vanhoilla on elämän kokemusta ja... ja voisi tässä... en enää kovin nuori ole, mutta voisi sanoa, että minulla on semmoinen onnellinen... on näitä rakkaita vanhempia matkaystäviä, joiden kanssa on mukava keskustella ja vaihtaa ajatuksia.

Ja niitä kokemuksia kuunnella, mitä ihmiselämän aikana, pitkän elämän aikana on ehtinyt kertoa. Näin vanhat tukevat meitä nuorempia. Ja myöskin ajattelen näin, että kun nyt kun eletään tämmöisessä eriytyksen ajassa, niin tämmöisiin kohtaan.

Tällöisiin ei ole niin paljon mahdollisuutta, mutta aina kun on mahdollista, niin ja vanhemmat saavat nuorempia kohdata, niin minä näen näin, että se on ilon aihe heille.

Mutta ajattelin myöskin niinpä, että nuoretkin voivat olla vanhemmille tukena. Ihan konkreettisena tukena tänä päivänä, jolloin tilanne on tämä, mikä on.

Ja näin Jumalan sana myöskin neuvoo siihen, että me pitäisimme toinen toisistamme huolta. Siis nuoret vanhempien tukena ja vanhat nuorten ilona.

Paljon on iloa siitä, että täällä Sionissa on teitä rakkaita, varttuneita matkaystäviä, jotka olette meitä nuorempia täällä myöskin opastamassa ja antamassa, niin kuin tuossa sanoi, elämän kokemuksenne.

Ja me olemme nyt tässä, kun me olemme nyt täällä, niin me olemme nyt täällä, niin me olemme nyt täällä. Ja me olemme nyt täällä, niin me olemme nyt täällä. Ja me olemme nyt täällä, niin me olemme nyt täällä.

Ja näitä lupauksia on peru, niin me saamme vetää semmoisen johtopäätöksen, että taivaan isä pitää huolta meistä tästä eteenkin päin. Onhan turvallista jäädä Jumalan armon turviin matkaa tekemään.

Taivaan isä pitää siis matkastamme huolta ajallisista asioista. Hän varjelee, pitää varjele niin, että hän lähettää enkenensä, että me eksyisi emmekä loukkaisi itseämme.

Mutta tämä Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa on se asia, kaikista tärkeä asia. Jumala on pojassaan valmistanut sen vanhurskauden, joka Jumala edessä kelpaa.

Ja tästä kuulimme jo tämän päivän epistolateksin johdolla. Joonas veli. Ja niin minäkin haluan yhtyä siihen, mitä veli edellä puhui. Myöskin rohkaista teitä, sanankuulijat rakkaat.

Että jos sinun elämässäsi on ollut murheita ja yksinäisyys painanut ja tuntunut siltä, että taivaan isä on hylännyt, niin ensinnäkin vakuuta, että taivaan isä ei ole hylännyt.

Ja sitten minä sanon, että jos tämmöisiä ajatuksia on ollut, niin ne saa jättää. Ja saa hylätä ja saa evankeliumin alle panna.

Ja jos matkalla on tullut syntiä, epäilyksiä, kiusauksia, vikoja, niin kaikki nämä on lupa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa solintovereissa.

Evankeliumin voima meitä kantaa perille taivaaseen asti. Ja kerran on edessä semmoinen päivä, että ei tarvitse enää olla murheissaan. Ei mistään, vaan kaikki se, mikä täällä murhetta tuottaa, se on jäänyt taakse.

Ja ihan kaikki ne ilot on meidän edessämme. Näin jäämme Jumalan ja hänen arvonsa sanaan haltuun Jeesuksen nimessä ja veressä saatiin jäädä uskomaan syntisiä anteeksi, rauhaan ja vapautteen ja iloon asti.

Jeesuksen nimeen, aamen.

Rakas taivaan isä, kiitos siitä, että olemme hetken saaneet olla näissä seuroissa. Me pyydämme, että siunaa sinä sanaasi kylvö meidän sydämissämme, siunaa taivasmatkamme, vie meidät perille taivaan kotiin.

Kiitos siitä suurimmasta lahjastasi, jonka olet meille antanut pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa. Sitten me taivaassa parhaiten kiitämme, kun turmelus on riisuttu.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän. Herra kuolemme ja anna meille sinuun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.