Messu/saarna Korpilahden kirkossa, Jyväskylässä 26.06.2022 16.01

Nousemme kuulemaan Pyhää Evankeliumia. Luukkaan evankelmiluvusta 14. Jeesus kertoi, eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palveliansa sanomaan kutsutuille, tulkaa, kaikki on jo valmiina. Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita.

"Olen ostanut pellon," sanoi yksi, "minun täytyy mennä katsomaan sitä, suothan anteeksi etten pääse tulemaan." "Ostin viisi härkäparia," sanoi toinen, "ja olen lähdössä kokeilemaan niitä, suothan anteeksi etten pääse tulemaan." Kolmas sanoi, "olen juuri mennyt naimisiin, enkä siksi voi tulla."

Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle, "Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo ne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat." Palvelija tuli sanomaan, "Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa." Silloin herra sanoi, "Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi."

Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni. Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.

Juuri ennen tätä kuulemaamme evankeliumikohtaa Jeesukselle huudahdetaan nämä sanat. Jeesus on fariseuksen kodissa aterialla. Hän on siellä kertonut jo kaksi muuta vertausta ja tämän huudahduksen jälkeen Jeesus kertoo vertauksen kutsumisesta Jumalan valtakuntaan.

Jumalan valtakunta on jotakin kerran ikuisuudessa täyttymyksensä saavaa. Se on riemuitseva seurakunta taivaassa. Se on suuri taivaan juhlaateria, jonne kutsutaan. Mutta yhtä aikaa Jumalan valtakunta on myös jo totta. On jo myös toteutuvaa täällä ajassa, täällä missä on vielä epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä, jossa on taisteleva seurakunta.

Tuo kutsu ja kutsun vastaanottaminen, se toteutuu jo täällä ajassa. Usein puhutaan armon ajasta. Sillä tarkoitetaan sitä aikaa, jonka ihminen on täällä maan päällä. Saarnottu. Kutsuminen tapahtuu siellä, mistä Jumala palvelijoittensa kautta esittää kutsua tulla Jumalan valtakuntaan, tulla juhlaaterialle, tulla juhliin.

Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Eikö ole ihanaa? Jumalan valtakunta ilmeni siellä muiden Jeesuksen seuraajien, tavallisten ihmisten, alha-arvoisten työntekijöiden, monesti yksinkertaisten tavallisten ihmisten joukossa.

Jeesusta ja Jeesuksen seuraajia kohtaan tunnettiin monenlaista ennakkoluuloa. Heitä myös monesti halvettiin. Samanlainen inhimillisesti katsellen on Jumalan valtakunnan jäsenet ja Jumalan valtakunta myös tänä päivänä.

Ei se näytä voittoisalta, hienolta valtakunnalta, johon olisi trendikästä kuulua vaan ihan tavallisten syntisten ihmisten joukolta, jonka keskellä on kuitenkin elävä Jumalan sana, elävä Kristus, joka sitä valaisee Jumalan pyhän hengen kautta.

Mutta tuota Kristus-salaisuutta, sitä ei ihminen näe, sitä ei ihminen ulkoapäin näe ja siksi tuo Jumalan valtakunnan kutsu usein hyljätään ja sitä ei haluta itselle omistaa.

"Olen ostanut pellon," "ostin viisi härkäparia," "menen naimisiin." Vaikka kutsun kuulisikin ja valtakunnan näkisi, on monia syitä hyljätä tuo kutsu.

Jumalan vastustaja, sielun vihollinen, ei halua, että kukaan pääsisi Jumalan valtakuntaan, että kukaan tuota kutsua vastaanottaisi ja siksi hän aktiivisesti tekee työtä meidän sydämissämme, että emme tuota kutsua vastaanottaisi. Tai jos olemme saaneet kutsun vastaanottaa, niin sen hylkäisimme, emme enää näkisi ja pitäisi Jumalan valtakuntaa omanamme.

Ihmisen sydän kiintyy ajalliseen ja silloin ikuisuus tuppaa helposti meiltä unohtumaan. On peltoja, on härkiä, on autoja, on taloja, on mökkejä, on veneitä, on tosi hyviä harrastuksia ja mitä kaikkea muuta.

Meidän elämämme on usein kiireellistä ja ohjelmoitu täyteen kaikenlaisia asioita ja silloin meidän sydämemme kiintyy kaikkeen tuohon ajalliseen, niin hyvään siunaukseen, mitä meillä elämässämme voi olla. Mutta kuitenkin katoaa vaan sellaiseen, joka on vain täällä ajassa, joka on vain laina.

On vaikea nähdä ja kaivata ikuisuutta, sellaista valtakuntaa, josta korkeintaan saa kaukaisia lupauksia. Kun elämän täyttää yltäkylläisyys ja siunaus, silloin tällainen yltäkylläisyys ja siunaus saattaa muuttua lopulta kiroukseksi. Se peittää, sumentaa alleen elämän tärkeimmän asian ja elävän uskon Kristukseen ja Jumalan valtakunnan, josta tuo elävä usko Jumalan sanassa voi löytyä ja josta se voi kuulla.

"Olen juuri mennyt naimisiin. Enkä siksi voi tulla." Kutsun esteinä voivat olla läheiset ihmiset. Kun Jumala on herättänyt ihmisen sydämen kuulemaan tuo Jumalan valtakunnan kutsun, ehkä näkemään sen joukon, missä elävä Jumalan sana saa vaikuttaa, tulee inhimillinen este.

"Jos minä nyt otan tuon kutsun vastaan, jos minä seuraan tuota joukkoa, niin mitä sanovat minun läheiseni? Mitä sanovat minun rakkaat, tärkeät ihmiset? Ehkä he hylkäävät minut. Ehkä he pitävät minua houkkana ja tyhmänä. Ehkä menetän kaiken." Näin varmasti meille sanotaan.

Ja tämä on juuri tuon Jumalan vastustajan tarkoitus, että hän tällaisia kuvia meidän sydämiimme ja mieliimme piirtää, pelkoja. Mutta Jeesus on luvannut, että siunaus tulee monikymmen- ja tuhatkertaisesti sille, joka Jumalan valtakunnan kutsun ottaa vastaan.

Ei tarkoita sitä, että tarvitsisi menettää läheisiä ja sukulaisia. Usein olen kuullut ihmisistä, jotka ovat pelänneet ja ovat helpottuneita siitä, että läheiset ja sukulaiset ovat nähneet tuon aarteen ja lahjan, jonka tuo ihminen on saanut. Ovat nähneet, että tuolla ihmisellä on nyt hyvä olla. Ovat kunnioittaneet sitä, vaikka eivät aina olekaan ymmärtäneet itse ottaa kutsua vastaan.

Ja Jumala siunaa. Jumala antaa tuntea uskovien yhteyttä ja johdattaa elämään, ehkä myös uusia ihmisiä, sisaria ja veljiä Kristuksessa. Ja sillä tavalla antaa tuntea siunausta.

On monia syitä sulkea kutsu. Luukas puhuu paljon rikkaudesta ja omaisuudesta. Matteus myös puhuu hengellisestä rikkaudesta, toisaalta hengellisestä köyhyydestä. Tai Matteuksen vuorisaarna on se Jeesuksen sanat, kun Jeesus sanoo nuo autuaksi julistukset.

Ja siinä hän sanoo, että autuaita ovat hengessään köyhät. Hengessään köyhä on autuas. Hengessään köyhä on valmis ottamaan kutsun vastaan. Hengessään rikas sitä taas ei ole. Nimittäin hengessään rikas ei ehkä edes kaipaa enää kutsua. Hän tuntee, että hän on jo aivan riittävästi ansioitunut.

Käy kirkossa, kuuntelee saarnoja, rukoilee, auttaa köyhiä, tekee kaikkea sellaista, jonka tuntee hyväksi ja tuntee, että kyllä hän hyvin pärjää näillä asioilla. Ei hän tarvitse enää jotakin Jumalan valtakuntaa itselleen. Hänellä on jo riittävästi. Hänellä on jo kaikki aivan omasta takaa.

Tällainen ihminen ehkä kuulee kutsun. Hän kuulee, että onpa kaunis kutsu. Onpa hyvä kutsu. Mutta sitä en kaipaa ja sitä en tarvitse itse. Kieltäytyy kohteliaasti, niin kuin tekivät tämänkin vertauksen kutsutut. "Suothan anteeksi, en pääse tulemaan."

Mutta silloin, jos kutsusta kieltäytyy, voi tehdä itselleen iankaikkisen vahingon.

Jumala antaa meille etsikon aikoja, etsimisen aikoja. Jumala herättää meidän sydämemme. Silloin me erityisesti kuulemme Jumalan valtakunnan kutsun, Jumalan sanan kutsun. Se sana tulee eläväksi meidän sydämillemme. Me kuulemme sen. Me punnitsemme sitä.

Mutta ei Jumala loputtomiin kutsu. Vaikka Jumala on pitkämielinen, hän myöskin lopulta voi paaduttaa sydämemme niin, että emme enää tuota kutsua kuule. Vaikka näemme sen hyvänä, niin emme enää sitä tarvitse. Emme sitä enää kaipaa. "Suothan anteeksi, en pääse tulemaan."

Siksi kannattaa kuulla kutsu silloin, kun Jumala on sydämen avannut kutsua kuulemaan.

"Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo ne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat. Köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat." Näitä lopulta isäntä pyysi palvelijoiden kutsumaan, koska kutsutut eivät tulleet.

Näin Jumalan valtakunta avautuu köyhille, raajarikoille, sokeille ja rammoille. Niille, jotka tuntevat, että ovat Jumalan edessä avuttomia, köyhiä, sokeita ja rampoja. He tuntevat, että en minä pysty ansaitsemaan tuota Jumalan rakkautta ja armoa omilla teoilla ja tekemisillä. Tuntuu, että olen köyhä ja syntinen.

Näin kävi Paavalille. Näin kävi ehkä Jaakobille, kun hän paini Jumalan miehen kanssa koko yön. Oliko se Jaakobin paini sitten keskustelua uskon asioista, Jumalan totuudesta ja pelastuksesta, taivaan tiestä?

Lopulta Jaakob joutuu vastaamaan, että en päästä sinua ennen kuin siunaan minua. Hän halusi, että tuo Jumalan mies, joka Jumalan valtakuntaa kirkasti ja toi esille, ei lähde ennen kuin Jaakob, ennen kuin hän siunaa tuota Jaakobia.

Tuolla miehellä oli Melkisedekin pappeuden siunaus. Se on pyhän hengen pappeus ja se siunaus oli jo vanhan liiton ihmisille ja se pyhän hengen muodossa on myös Jumalan valtakunnan asukkailla, elävän uskon omistavilla ihmisillä tänä päivänä.

Jos sinä tunnet, että olet tuo köyhä, raajarikko tai sokea, niin Jumala kutsuu tänään, kutsuu juuri sinua omistamaan Jumalan valtakuntaa ja parhainta siunausta. Kutsuu omistamaan ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ottanut meidän syntimme ja valmistanut köyhälle, sokealle, raajarikolle, raajarikkoiselle syntiselle, hengellisesti köyhälle iankaikkisen elämän.

Saat tulla taivaan juhlapöytään, uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja tuntea sydämellisen Jumalan iloa ja autuutta.

Niin hän Paavali sanoi, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka pyhä henki antaa. Se on Jumalan valtakunnan olemus täällä maan päällä. Ja kerran taivaassa se on sitten täydellistä iloa.

Taivaan juhla-aterialla, täydellistä ikuisuutta. Siellä ei enää maanpäällä uuvuta niin kuin laulussa lauletaan vaan siellä taivaan vilpoiset tuulet saavat puhaltaa. Siellä saamme iloita perille päässeiden kanssa, nauttia parhaita taivaan juhla-aterian antimia.

Sinne meitä kaikkia kutsutaan. Älä hylkää kutsua vaan pidä se sydämellä ja ammenna siitä voimaa myös joka päivä kulkemiseen kohti taivaan kotia.

Tuosta yksinkertaisesta evankeliumista, anteeksi antamuksesta Jeesuksen nimessä ja veressä, saat sinä, sisareni ja veljeni, myös omistaa taivaan autuutta jo tässä ajassa.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon.

Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme. Joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istui Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.