Seurapuhe Tampereen RY:llä 05.09.2018 19.00

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen. Ätetäkääpä aluksi sormet ristiin ja täydä alkurukouksiin.

Pyhä ja laukias Jumala, kiitos siitä, että olet jokaisen nimelläsi ja nimellämme kutsunut tänne seuroihin. Kiitos seurakutsusta. Kiitos siitä, että tunnemme toisemme ja koemme yhteyttä keskenämme. Saamme täällä keskenämme iloita siitä, jota sinä meille annat. Kiitos siitä, Herra Jumala, taivaallinen isämme. Sinä annat myös meidän syntimme anteeksi ja nostat langenneita. Armahta meitä, jotka mielellämme olemme toisia tuomitsemassa, mutta omia vikojemme emme niin helposti näe. Varjele meitä siitä. Anna armosi lämmön loistaa meidän silmistämme läheisiimme ja jaa rakkauttasi meille kaikille. Aamen.

Hyvin tulemme tässä toimeen, kun on vain sarvet laitetaan syrjää ja rauha vallitsee niin kuin Juholan talossa aikoinaan. Haluaisin kertoa teille eräästä profeetasta, joka jollain tavalla oli oma laatuinen. Hänellä oli oma tahto siitä, mitä hän osasi tehdä. Oma päämäärä ja kuitenkin jotain muuta tapahtui, sillä niin paljon kuin ihminen päättää, niin Jumala säätää. Niin se on tälläkin hetkellä tilanne. Omat ovat ajatuksemme, mutta Jumala sanat antaa, niin kuin sananlaskukin sanoo Raamatussa.

Luen Joonan kirjasta erään katkelman. Tämä on Joonan rukous Isä Jumalalle ollessaan eräässä ahtaassa tilanteessa. Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi ja hän vastaa minulle. Tuun alan kohdusta minä huudan apua ja sinä Herra kuulet ääneni. Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen ja virta ympäröi minut. Sinun tyrkysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni. Minä ajattelin: Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä kuitenkin. Minä yhä tähyilen pyhää temppeliesi kohti. Vedet nousivat kaulaani asti. Syvyydet saartoivat minut. Kaislat kietoituivat päähän. Vuoteni pohjiin minä painuin. Pajusin syvyyksien maahan. Sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta. Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa. Ja rukokseni tuli sinun luoksesi pyhään temppelisi.

Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, pettävät sinut. Mutta minä saan uurata ja laulaa kiitosta sinulle, minkä olen luvannut. Sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa. Aamen.

Kuinka tällaisen tilanteeseen kuunaan jouduttiin, että Joona löysi itsensä rukoilemassa näin vakavia, niin kuin henkensä hädässä rukoilee Joona tuossa. Kaikki alkoi paljon aiemmin, kun Joonalle noin 2800 vuotta sitten eläneelle miehelle Jumala ilmoitti itsensä. Ja Jumala antoi sellaisen käskyn Joonalle, että ota jalat allesi ja mene Niiniveen, tuohon suureen kaupunkiin. Ja kerro Niiniveläisille, että minä kadotan Niiniveen, koska he eivät käyttäytyneet hurskaasti, vaan pahuuden pesää ja rankaan sen sitä.

Tämä Niiniveen kaupunki oli aikoinaan suuren Assyrian kuningaskunnan pääkaupunki. Tuolla Israelin, Egyptin, Irakin alueella, kaksosvirran maalla. Suuri ja rikas maa. Ja Niiniveen pääkaupunkina oli myös hyvin suuri ihmisiä, tuollaisen sanotako Jyväskylän verran suunnilleen. Kaupungin, jos halusi kävellä läpi, niin sai muutaman päivän siihen varata paikkaan. Isosta kaupungista siis oli kyse.

Ja Joona kuitenkin päätti tässä vaiheessa, että nyt olisiko Jumalalla käynyt vähän virhearvioiminen suhteen, että mielellään kyllä kaikenlaista työtä tekisin, mutta tämä Niiniveen lähteminen ja heille saarnaaminen on jotain sellaista, jota ei minulta kyllä nyt tällä kertaa onnistu. Ja niinpä hän suuntaisi rannikkokaupunkiin Jaffaan, eli nykyiseen Tel Aviviin siinä Israelin länsirannikolla, nousi siitä veneeseen. Tiesikö vielä siinä vaiheessa päämääräänsä, eli halusi Tarsikseen mennä, tuollaan Kiprattarelle Espanjan eteläiseen kaupunkiin vai valitsiko summassa siitä jonkun, mutta veneestä kuitenkin itsensä löysi.

Niinive olisi nimittäin ollut sisämaassa, ei olisi tarvinnut laivaan astua. Ehkä enemmänkin olisi voinut kamelin vuokrata siitä, mutta Joona siis astui laivaan ja ajatteli, että nyt poistun paikalta. En mene Niiniveen minä.

No, eipä päässyt laiva pitkälle, kun Jumala nostatti ison myrskyn ja tämä myrsky oli todella valtava myrsky. Oli niin kova myrsky, että kokeneet merimiehet, jotka tuota laivaa ja varmaan tuota väliä olivat sellanneet, jos nyt ei pienenikäisenä puolet siitä, ja nämä merimiehetkin pelkäsivät henkensä edestä. Tiesivät kyllä, mikä myrskyn mahti on silloin, kun se oikein yltyy. Se on sellainen mahti, että huusivat omia jumaliaan avuksi. Heittivät myös kaikki tarvikkeensa, varusteensa ja kuormansa sieltä laivasta pois, että se olisi vähän kevyempi ja kelluisi paremmin.

Ja mitäpä teki Joona? Joonalla oli eräs armolahja. Hänellä oli erittäin hyvät unelahjat ja Joona nukkui nimittäin siellä laivan ruumassa. Olisiko selkä seinää vastaan ja seinän takana jylläsi meri täydessä voimassaan. Mutta Joona nukkui siellä.

Laivan kapteeni meni Joonan luokse sinne laivan ruumaan ja herätti hänet, että miten mies voi nukkua tällaisella ilmalla. Tule sinäkin rukoilemaan oman Jumalasi puolesta, että hän tämän myrskyn rauhoittaisi, niin kuin kaikki merimiehet rukoilivat oman Jumalansa puolesta.

Nämä merimiehet olivat en tiedä sanoisinko merimiehille tyypilliseen tapaan vai tuohon aikaan tyypilliseen tapaan vai vain oman luonteensa vuoksi, ehkä hieman aika uskovaisia. He nimittäin päättivät, että nyt heitämme arpaa siitä, että kenenkä meistä vika tämä on. Ja sanalaskukin Raamatussa sanoo, että helmassa arpaa ravistellaan ja tuloksen ratkaisee Herra. Siitäpä heittivät arpaa ja Joonaahan se silloin osui, tämä arpa.

Ja tämä Joona sitten avasi vähän taustaansa, että minkä takia tässä oikein ollaan liikenteessä. Ja hän sanoi, että hän on oman Jumalansa paossa. Että Jumala minut käski tuonne sisämaahan päin, mutta minä ajattelin, että jos tästä lähtisi vähän Jumalaa pakosalle ja tässä sitä ollaan. Hän kertoi omasta Jumalastaan, joka on luonut meren ja taivaan ja myöskin tämän myrskyn on nostattanut.

Ja silloin, kun merimiehet kuulivat tämän, että Joonan oma Jumala, jota hän on paossa vieläpä, on nostanut näin ison myrskyn, he todellakin suuttuivat Joonalle, että mitä hän on mennyt tekemään. Että nyt tässä tuolta, niin ollaan tuhon omia koko laiva sarkki, kun olet oman Jumalasi näin vihoittanut.

Mutta niinpä nämä merimiehet kysyivät Joonalta, että mitä meidän pitäisi tehdä siitä, että Jumalasi lehtyisi ja tämä meri tyyntyisi. Joonan varma vastaus oli tuossa tilanteessa, että heittäkää minut mereen, niin meri kyllä tyyntyy. Ja näin toimittiin ronskilla otteella Joonasta kiinni ja ei muuta kuin laidan yli.

Meri tyyntyi saman tien ja nämä miehet ylistivät sitten Joonan Jumalaa tällä kertaa. Heillä oli omat jumalansa kyllä, joille he olivat rukoilleet, mutta nyt he suuntaisivat katseensa ja kiitoksensa Joonan Jumalaa kohti, joka tämän meren tyynnytti. He huomasivat, että joku yhteys tässä on. Kun Joona lensi veteen, niin meri tyyntyi.

Tällaiseen tilanteeseen päättyi siis Joona, että hän oli siellä meren vallassa. Laiva ehkä jo loittoni siitä vähän välimmille vesille ja tyyntemmille vesille. Ja sitten alkoi Jumala taas uusiin töihin. Jumala laittoi suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona tosiaan sinne kalan vatsaan sitten joutuikin.

Tämä kala voisi olla vaikka tuollainen valashai, yli 10 metriä pitkä planktonin syöjä, joka parikymmentä tonnia painaa. Se olisi yksi vaihtoehto tällaiseksi kalaksi, sillä sinänsä ei ole väliä, että mikä kala se on, mutta kun kaikenlaisia arvailuja siinä on, niin pitettäkö nyt tämä.

Täällä kalan sisällä sitten Joona rukoili Jumalaan ja tämä lukemani rukous on Joonan rukous siellä kalan vatsassa. Varmasti oli rukoukselle altis mieli tuollaisessa tilanteessa. Me voimme kuvitella Joonan tunteen, kun joutuu ahtaaseen ja märkään ja pimeään paikkaan. Kyllä siinä herkästi rukous kimpoaa huulilta.

Toisaalta rukouksella on myös vankka vaikutus, sillä se rauhoittaa mieltä. Muistan kuulleeni erään miehen kertomuksen siitä, kun hän oli arameijan ilmavoimien testissä, tällaisessa ahtaanpaikan kammon testissä. Ja se testi oli todellakin nimensä mukaan. Hän joutui todella ahtaaseen paikkaan ja epämukavaan tilanteeseen.

Ja niin tärkeää kuin se testi sinänsä olikin, niin hän tunsi jo jonkunlaista lievää nousevaa tunnetta siitä, että tämä ei hyvin päätynyt, tämä testi. Mutta sitten hän muisti sen, että ajatteliko vihde Joonaa tuossa tilanteessa, vai muuten tuli mieleen, että tässä hän voisi, vaikka käsien yhteen saisikaan, niin jonkun sanan lausua Jumalalle.

Lyhyen rukouksen jälkeen mieli rauhoittui ja täältä omasta kammiostaan nousi hyvin tyyni ja seesteinen mies testin jälkeen. Rukouksella on vahva voima, vaikka se olisi hyvin heikko huokaus vain.

Muistan oman niin sanotun totisen rukoukseni jo vuosia vuosia sitten. On nimittäin niin, että jokainen puhuja on joskus lapsi ja tässä puhujan toimessaan ensimmäistä kertaa. Minulla se oli jo useita vuosia sitten, mutta kun sitä ensimmäistä kertaa odottelin ja mietin, että miten tässä nyt oikein selviää tämän tilanteen, niin vaihtomaisesti sen jälkeen, kun olin kuullut, että minusta joskus vielä puhuja tulee.

Sormeni meni ristiin ja rukous oli hyvin yksinkertainen. Hyvä Jumala, jotain tässä nyt pitäisi sanoa, mutta en yhtään tiedä, että mitä. Aamen.

Isä Jumala kuuli tämän ja rauhoitti mieleni. Tätä voin suositella kaikille.

Joonalla on kuitenkin optimistinen ja positiivinen mieli jo tässä rukouksen lopussa, kun hän luottaa Jumalaan hyvin vahvasti, että Jumala tällaisestakin ahdingosta voi Joonan pelastaa.

Vuorten pohjiin minä painuin ja vajousin syvyyksien maahan, mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.

Kun Joona oli kolme päivää valaan vatsassa ja nousi ylös haudasta, emme voi olla ajattelematta erästä toista miestä, joka oli kolme päivää haudassa ja nousi sieltä ylös.

Kun Jeesukselle kysyttiin tai häneltä tivaattiin oikein jonkinlaista merkkiä siitä, että hän on Jumala, siitä, että hän on Jumalan poika, Jeesus vastasi vain, että tämä paha sukupolvi vaatii merkkiä. Minä en anna teille mitään muuta merkkiä kuin Joonan merkin.

Niin kuin Joona oli valaan vatsassa kolme päivää, niin on ihmisen poika myös oleva haudassa kolme päivää ja nousee sieltä ylös.

Biologit ovat sanoneet, että tämä nimenomaisesti valashain ruuansulatuselimistö on sellainen, että jos sinne joutuu jotain liian isoa, niin tällä valashainalla on sellainen ominaisuus, että se kykenee oksentamaan tällaisen liian ison eliön sieltä pois.

Planktonin syöjä uiskentelee suun auki ja sinne saattaa sitten joutua joku vähän turhan iso kala tai muu vastaavaa, ja valashain kykenee sieltä oksentamaan ulos.

Niin laittoi Jumala valashain oksentamaan Joonan kolmantena päivänä pois sieltä mahasta ja samalla lailla myös kadotus tuonella ikään kuin oksensi Jeesuksen liian vaativana palana sieltä kadotuksesta pois kolmantena päivänä.

No nyt oli Joona tilanteessa, että oli tällainen reissu takana, oltiin ikään kuin lähtöpisteessä maalla taas ja ehkä vailla määränpäätä.

Määränpää tuli hyvin äkkiä, kun Jumala otti taas Joonaan kontaktia ja sanoi, että lähdepäs nyt uudelleen sinne Niiniveä kohti ihan kilttinä poikana ja saarnaa Niiniveläisille, että nyt Niinive tuhoutuu teidän pahuutenne ja tällaisen huonon elämänne takia.

Ja nyt oli Joonalla nöyrän miehen askeleet, kun hän sinne Niiniveen käveli. Ja Niinive otti Joonan vastaan, kun Joona huusi, että enää neljäkymmentä päivää ja Niinive hävitetään.

Muistatte vanhan testamentin muita profeettoja, kuten Jeremia profeetta, joka sai paljon tehtäviä Jumalalta saarnata erilaisia kaupunkien hävityksiä ja pakkosiirtolaisuuksia ja tulevia sotia ja muita, ja Jeremiaa ei aina toki uskottu.

Jeremia oli joskus siinä tilanteessa, niin kuin Joona ensimmäistä kertaa pitäisi tässä lähteä jonnekin, ja varmasti Joona mietti samalla tavalla kuin jokainen puhujakin miettii, kun puhujan paikalle tulee, että jotain tässä nyt pitäisi sanoa, mutta en kyllä yhtään tiedä, että mitä.

Mutta Jumalalla on erikoiset reitit näyttää saarnatekstiä. Jeremia sanoi Jumalalle, että minä olen liian nuori, ei minua voi laittaa tällaiseen hommaan saarnaamaan aikuisille ihmisille kaupunkien tuhoista ja muista.

Niin Jumala osoitti, että katsopas tuonne, mitäpä näet siellä. Jeremia sanoi tähän: minä näen tämän mantelipuun oksan. No siinä on sinulle saarnateksti, saarnaa siitä. Tämä mantelipuun oksa heidän kielellään on jotain samaa kuin valvoa-verbi, ja se tarkoittikin, että Jumala valvoo oman suunnitelmiensa toteutumista.

Siinä oli Jeremian saarnateksti.

Ja toista tekstiä vielä halusi Jeremia. Niin Jumala sanoi, että katsopa tuonne, mitä näet siellä. Jeremia sanoi, että pohjoisen puolella on kiehuva rautapata. No siinä on sinulle teksti, saarnaa siitä. Kiehuva rautapata pohjoisen puolella tarkoitti sieltä pohjoisesta kiehuvalla tulisuudella tulevaa sotajoukkoa, josta Joona piti sanoa, puhua. Tämän Jeremian piti puhua tällaisia saarnatekstejä. Antoi Jumala Jeremialle.

Joonan saarnateksti oli hyvin yksinkertainen: 40 päivän kuluttua Niinive tuhoutuu. Katukaa. Ehkä siinä saattoi myös olla jotain samaa kuin profeetta Joelin saarnatekstissä. Profeetta Joeli kertoi myös oman kansansa asukkaille erittäin väkevästä Jumalan työstä siitä, kuinka tämän kansan pitäisi katua, ettei se kokonaan häviä, kun tämä Joelin kansa oli kokenut suuren hävityksen heinäsirkkojen takia.

Niin Joeli laittoi koko kansan katumaan ja valittamaan itkuvirsiä ja pukeutumaan säkkiin ja ripottamaan tuhkaa päällensä. Näin toimi myös tämä Niiniveen kaupungin asukkaat oikein kuninkaan määräyksestä. Kuningas määräsi, että kenenkään, ei edes eläinten, ei saa syödä eikä juoda, vaan kaikkien pitää katua.

Tämä katuminen oli sitä, että riisui omat vaatteensa ja pukeutui säkkiin ja ripotteli tuhkaa päällensä ja ehkä istui tomukasaan merkkinä siitä, että nyt on katumisen työ käynnissä.

Ja kuningas siis kuulutti koko Niiniveessä, että kuningas käskee, hovi käskee, että kaikkien ihmisten ja eläinten pitää katua. Ehkä Jumala silloin luopuu omista aikomuksistaan.

Ei ollut näin helppoa Jeremialla ja muilla profeetoilla, että kun kerran kertoo asiansa, että tästä kaupunki aletaan kohta hävittää, jos ei tavat parane. Ei ollut näin helppoa muilla, mutta helppo oli Joonan mennä kaupunkiin, kun oli katuvainen mieli vastassa ja oikein kuninkaan määräyksestä.

120 000 ihmistä alkoi katua ja tekivät parannuksen. Nimittäin tulos oli se, jota kuningas jo mielessään toivoi: ei rankaise Jumala vaan on hyvä Jumala, armahti ja halusi säästää tuon kaupungin.

Armollinen Jumala on meillä, joka Jeesuksen suullakin sanoo, että olkaa tekin valmiita armahtamaan niin kuin teidän isänne armahtaa. Älkää tuomitko, niin teitä ei tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin teitä ei julisteta syylliseksi.

Nyt kertoo Joona tästä tulevasta Jeesuksen sanasta oikealla tavalla, kun ihmiset ymmärsivät sen, että Jumala on armollinen ja ihmisten pitää myös olla toisilleen armollisia. Jumala siis säästi.

Mutta mikä oli Joonan reaktio tähän? Iloisiko Joona siitä, että nyt tuli työtehtyä hyvin, kansa kääntyi ja voin tästä palata varmasti kotikonnoille viettämään ansaittua vapaapäiviä hyvin tehtyyn työn johdosta? Ei ollut. Joona näin tyytyväinen.

Joona nimittäin pettyi Jumalaan siinä, kun Jumala ei pitänyt lupaustaan. Jumala oli Joonan kuullen ja Joonalle sanonut, että Jumala hävittää tämän kaupungin, kun se käyttäytyy niin huonosti, siellä on kaikkia pahuuksia, mutta ei hävittänyt Jumala kaupunkia vaan antoi armon käydä siinä oikeudessa, jossa olisi oikeuden tuomio ollut hävitys.

Mutta Joona pettyi tähän niin paljon. Oli vaivaa nähty tämän saarnan takia ja sitten mitään ei edes tapahdu. Ehkä Joonalla on sellainen ripaus inhimillisyyttä siinä, että haluaisi omalla voimallaan nähdä siinä, kuinka oma voima, ihmisen oma saarna puhuttelee ja mikä sen tulos sitten on.

Mutta Jumalan saarna tämä oli, Jumalan saarnaa, jonka Joona siellä puhui ja sillä oli se voima, että Jumala sen säästi.

Jumalan jäi hetkeksi tai Joona jäi hetkeksi tuonne Niiniveen kaupunkiin ja meni kaupungin ulkopuolelle odottamaan, katselemaan vähän, että katsotaan nyt kuinka kaupungin käy, mitä tässä tapahtuu.

Mutta kun huomattiin, että tässä ei nyt sen kummempaa oikeastaan tapahdu, että kaupunki ei mininkään häviä ja ihmiset ovat katumistyössä tehneet ja kaikki palaa hyville uomilleen, niin Joona tosiaan suuttuu Jumalalle.

Ja Jumala vastasi suuttumukseen sillä, että hän helpotti Joonan oloa. Oli nimittäin niin, että tuolla kaupungin ulkopuolella oli hyvin kuuma, olisiko ollut autiomaata, ja Joonakin kärvisteli siellä kuumuudessa.

Ja Jumala laittoi kasvamaan risiinikasvin tuohon Joonan päälle, tuollainen risiinikasvi, nopeasti kasvava pyräkkikasvi, joka on erikoinen luonteeltaan siinä, että se on erittäin myrkyllinen. Sieltä kasvin sisuksien nesteistä voi erittää maailman vahvimpia myrkkyjä.

Ja tällaisen kasvin laittoi Jumala kasvamaan Joonan päälle, että Joona voi siinä vilvoitella. Ja siinä olikin Joonalla nyt sen verran hyvä olla, mitä itselleen hyvää antoi. Yhden päivän sai Joona nauttia siitä hyvästä vilvoituksesta.

Kun seuraavana päivänä sitten Jumala laittoi madon puremaan tämän risiinikasvin juuren ja se kuihtui pois, ja taas oltiin samassa tilanteessa Joonan kanssa, että aurinko porottaa kovasti ja helle on kuuma.

Joona olikin jo sitä mieltä, että kyllä olisi nyt parempi kuolla pois kuin jäädä tällaiseen tilanteeseen, pettyneenä itseensä ja Jumalaan ja vielä tällaista ajallista vaivaa kärsiä kuumuudessa. Parempi olisi kuolla pois.

Jumala vielä puhutteli Joonaa ja kysyi, että onko sinulla mitään syytä olla suutuksessa risiinikasvin tähden, johon Joona vielä jankkaa ja sanoo, että kyllä on, haluaisin kuolla pois.

Jumala opettaa vielä Joonaa, että kun sinä tätä risiinikasvia olet luonut, niin miksi sinä suret pois menemistä, mutta minä Jumala olen luonut nämä ihmiset täällä Niinivessä, olen tämän kaupungin vahva turva ja olen huolehtinut siitä ja kantanut sydämellä koko kaupunkia sen aamusta asti.

Niinpä minä olen hyvin huolissani siitä kaupungista ja kannan murhetta siitä, että miten ne ihmiset siellä pärjäävät. On enemmän kuin ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään eroa oikean ja vasemman välillä. Kyllä minun pitää heissä huolehtia.

Tällaisiin ajatuksiin päättyy Joonan kirja ja me saamme tietää sen kummempia Joonan elämästä. Puhutaan, että Joonan hauta olisi tiedossa. Se on eräänlainen pyhiinvaelluspaikka niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin, joiden profeetta Joona myös on.

Mutta sen sijaan Joonan kertomus ja Joonan opetus jäi voimaan. Jeesus itse puhuu Joonasta ainoastaan Joonasta merkkinä, kun hänelle kysyttiin merkkiä, niin ainoastaan Joonan merkki minä teille annan.

Salmissa kerrataan, että Herra, sinä pelastit minut Tuonelasta, hautaan vaikkumien joukosta, sinä toit minut takaisin elämään. Tämä oli Joonan mieli silloin, kun Joona oli siellä valaan vatsassa.

Se on myöskin kristityn mieli silloin, kun on mielellä ja tunnolla pahaa mieltä ja ei ole rauhaa Jumalan kanssa, mutta Jumala omassa armossaan ja ihmistä rakastavana haluaa antaa kaikki synnit anteeksi.

Silloin on sellainen mieli kuin Joonalla on, joka ajattelee siellä vielä valaan vatsassa ollessaanankin, että Jumala tästä pelastaa.

Jumalan armosta kertoo raamatussa moni kertomus ja moni esimerkki. Daavid sai myös oman kuninkuuteensa aikana kokea tätä samaa armoa, kun Daavid joutui isoon ja rankkaan syntiin, josta olisi jo ajallisen tuomioistuimen päätöksenä ollut varmasti rankka tuomio.

Mutta Naatan, Daavidin läheinen, tuli puhuttelemaan Daavidia ja kertoi esimerkin kautta, miten Daavid oli syntiin joutunut. Ja Daavid kun ymmärsi tämän, hänen silmänsä aukenivat koko afialle, että hän on syntinen mies ja ansaitsee Jumalan rangaistuksen siinä koko ankaruudessaan.

Naatan vastasi kuitenkin Daavidille: Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä eikä sinun tarvitse kuolla.

Jumala on nimittäin rakastanut meitä paljon. Jumala on rakastanut niin paljon, että antoi Jeesuksen, joka oli Jumalan poika, antoi itsensä tänne maan päälle, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa iankaikkisen elämän eikä joudu kadotukseen.

Näin kertoo Raamattu.

Tämä Jeesuksen merkki, Joonan kolmesta valaan vatsassa olevasta päivästä, on merkki siitä, että Jeesus itse oli kolme päivää Tuonelassa, kolme päivää kuolemassa, mutta sieltä nousi ylös.

Ja tämä Jeesuksen ylösnousemus on se, joka täydensi koko Jeesuksen työn siinä, että jos ylösnousemusta ei olisi, koko meidän uskomme olisi turha.

Mutta koska Jeesus nousi ylös Tuonelasta, niin Jeesus voitti tämän koko ihmiselle tarkoitetun hävityksen ja kadotuksen, ja jokainen, joka uskoo siihen, että Jeesus nimenomaan on minun itseni syntien puolesta kuollut, niin Jumala tämän ihmisen pelastaa ja armahtaa.

Tämä armo, Jumalan armo, omistetaan nimittäin uskolla. Jokainen, joka uskoo siihen, että Jeesus kuoli, silloin oli pitkä perjantai, pääsiäisjuhla oli ovella, ja pitkä perjantaina oli tarkoitus tuomita oman aikakautensa tai oman aikansa vankeja.

Jeesus tuomittiin kahden muun vangin joukossa ja siellä ristillä, isoilla nauloilla ristille hakattuna, kuoli Jeesus.

Ja jokainen, joka uskoo tähän nimenomaan sen takia, että Jeesus kuoli siellä siksi, että Jeesus vei mennessään minun syntini, minun kaikki pahat tekoni.

Jeesus oli kuollessaan syntinen mies, kaikkien maailman syntien kantaja, niin ennen kuin jälkeenkin eläneiden syntien kantaja, ja vei nämä synnit mukanaan Tuonelaan, kadotukseen, että kenenkään ihmisen ei niitä tarvitsisi sinne viedä.

Ja jokainen ihminen siis, joka uskoo siihen kuolemaan, Jeesuksen kuolemaan, sen takia, että Jeesus on sen henkilökohtaisella tasolla tämän ihmisen takia tehnyt, niin tällä uskolla Jumala lahjoittaa armon tälle ihmiselle ja pyyhkii pois kaikki ihmisen pahat teot.

Tämä on se, jonka Jeesus haluaa minne kertoa Joonasta, että niin kuin Joona oli valaan vatsassa kolme päivää, niin myös ihmisen poika on oleva kuolemassa kolme päivää ja kolme yötä.

Joonan opetus tämän päivän kristityille kertoo myös katumuksesta, siitä, että miten me omassa elämässämme nostamme Jumalalle sydämemme, polvet ja tunnustamme oman syntisyytemme, tunnustamme sen, että emme ole pystyneet toimimaan oikein itseämme, lähimmäistämme tai Jumalaa kohtaan, vaan tarvitsemme sitä armoa, jonka Jumala meille joka päivä antaa.

Ja se armo, niin kuin sanoin, toteutuu siinä, että me uskomme joka päivä uudestaan ja uudestaan Jeesuksen kuolemaan kauan aikaa sitten. Me uskomme siihen siksi, että tämä Jeesuksen kuolema ei ollut turha, ei meidän kohdallamme eikä kenenkään kohdalla, vaan se joka päivä toteutuu uudestaan silloin, kun me muistamme sitä ja haluamme uskoa sen aina uudestaan ja uudestaan omien pahojen tekojemme, lähimmäistä, itseämme tai Jumalaa kohtaan anteeksi antamiseksi.

Ja se on myös joka päivä seurojen sanoma, että tänäänkin Jumala antaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, että kenenkään ei tarvitse kantaa pahaa mieltä tunnollaan, että on rauha Jumalan kanssa.

Että vaikka tämä synti ei olisikaan sitä, että olen tehnyt jotain, jonka voi ihan kirjoittaa tuohon nimellä jotain teologisesti, juridisesti tai sosiaalisesti arveluttavaa, vaan se voi olla vaikka sitä, että on paha mieli, on raskas mieli ja on murhetta, on ehkä kiusattu, on epäonnistunut ja pettynyt, on vain sellaista synkkää mieltä.

Niin kuitenkin yhdestä asiasta voi joka heti olla iloinen, ja se on se, että on hyvä päänalunen illalla, kun uskoo kaikki synnit anteeksi, ja se on hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa.

Ja sen haluaa täältäkin seurasta jokainen viedä terveisinä kotia, jos ei kotoa joku päässyt tulemaan, ja kaveri kysyy, että mitä oli seurassa aiheena, niin vielä vaan muistellaan sitä vanhaa samaa Jeesuksen kuolemaa 2000 vuotta sitten, joka kantaa tähän päivään asti, että jokainen, joka siihen uskoo, saa omat syntinsä Jumalan armosta anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Se on myös tämän päivän saarna näin. Hyvin meitä Jumala siunaa. Jumala on meille aina armollinen, kun me uskomme, ja aina lisää meihin rakkautta, kun me toivomme. Näin hyvin on meitä Jumala siunannut tänään. Huomenna Herra siunaa taas meitä uudelleen Jeesuksen nimeen, aamen.

Vielä laitamme sormet ristiin ja käymme loppurukoukseen.

Pyhä Jumala, kiitos siitä opetuksesta, jonka halusit meille tänään antaa. Suo, että tämä opetus ei jää tänne, että se kantaisi meitä iltaan asti, että vielä illalla kun laitamme silmät kiinni, muistamme sitä, jota olet meille antanut, että ensimmäisenä aamulla kun heräämme, meille nousee kiitos siitä, että sinä olet meille armollinen ja että meitä huomennakin siunaat.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen.