Sanajumalanpalvelus/saarna Merijärven kirkossa 21.08.2022 12.59

Uskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Luukkaan evankeliumin 19. luvusta. Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi, kumpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on. Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiveen päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.

Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille, on kirjoitettu, minun huoneeni on oleva rukouksen huone. Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan. Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansanjohtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. Eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Aina joskus käyn katselemassa oman synnyinkotini maisemia Kannuksen Riuttasessa. Rakennuksen kivijalan päällä on jo sen verran sammalta. Ei enää tahdo löytää rakennuksen perustuksiakaan. Se tekee mielen vähän haikeaksi. On ymmärrettävä, että tilan nykyinen omistaja ja Metsähallitus ei tuota rakennusta tarvitse. Ja pellotkin on istutettu puuta kasvamaan. En kuitenkaan koe samalla tavalla kuin Karjalan evakot, joiden koti jäi aikanaan rajan taakse. Olen kuullut, että kun jotkut heistä siellä ovat myöhemmin käyneet, niin itku on päässyt.

Näin me inhimillisessä mielessä kiinnymme kotiseutuumme ja kiinnymme rakennuksiinkin. Se kuuluu meidän ihmisten osaan. Kun evankeliumitekstimme kertoi siitä, että Jeesus puhkesi itkuun, niin syynä eivät olleet Jerusalemin rakennukset. Tuohon aikaan ne olivat varmaan ihan kunnossa ja loistossaan. Jeesuksen itkun syy oli siinä, että tuossa kaupungissa ei ymmärretty, kuka on Jumalan poika. He olivat valmiita taivaamaan pois kuninkaansa omien ajatustensa tieltä. He katselivat Joosefin ja Marian poikaa, puusepän rakennusmiehen poikaa, jonka sisaruksiakin he sanoivat tuntevansa. Mikä tuo mies on, mitä hän luulee itsestään? Edes Jeesuksen ihmetyöt eivät heidän silmiään avanneet. Heiltä oli kätketty Jumalan valtakunta.

Raamattu kertoo kahdessa kohtaa siitä, miten Jeesus puhdisti tuota temppelialuetta. Tässä evankeliumitekstissä me myöskin huomasimme, että Jeesus alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. "Te olette tehneet siitä rosvojen luolan", näin Jeesus heille sanoi, vaikka Jumala oli tarkoittanut hänen huoneensa olevan rukouksen huoneena.

Vanhan testamentin aikana ihmisillä oli vaikeuksia käsittää, mitä on elävä usko. Se ei ole synnissä elämistä eikä synnin hyväksymistä, vaan pikemminkin se on synnin hylkäämistä ja syntien anteeksi uskomista. Opettajilla, vaimenilla on aina ollut suuri vastuu. Vanhan testamentin aikana oli vääriä opettajia, vääriä vaimenia. Profeetta Miikan kirjasta voimme lukea: "Kuulkaapa, Jaakobin heimon päämiehet, kuulkaa Israelin johtajat. Te väännätte suoran vääräksi ja pidätte oikeutta pilkkananne. Te rakennatte Siionia veritöin ja Jerusalemia vääryyden keinoin. Lahjuksia vastaan tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta, palkasta sen papit opettavat, maksusta sen profeetat ennustavat. Kuitenkin he luottavat Herraan ja sanovat, Herra on meidän keskellämme, onnettomuus ei voi kohdata meitä. Teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee raunio kumpu ja temppeli vuoden peittää metsä."

Myös Jeremia kirjoittaa samaan aihepiiriin liittyen: "Tällaisia ovat teidän tekonne. Te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, pannotte väärin, uhraatte Baalille ja juoksette muiden jumalien perässä, joita ette edes tunne. Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni, me olemme turvassa. Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolana, kun te pidätte tätä temppeliä, joka minulle on omistettu, siltä se minustakin näyttää", sanoo Herra.

He olivat valmiita kivittämään ihmisen, joka oli syyllistynyt vaikkapa aviorikokseen. Kuitenkaan nämä ihmiset eivät uskoneet niin kuin Jeesus halusi heidän uskovan. Heidän uskonsa ei ollut elävää uskoa. Paavali kirjoittaa, että jos he olisivat tunteneet Herran Jeesuksen, niin eivät he olisi kunnian Herraa ristiin maulilleet. Sellainen ihminen, joka ei tunne Jeesusta, ei voi pelastua. Sellainen ihminen, jonka syntejä ei ole Jeesus sovittanut, on edelleenkin synneissään.

Raamattu kirjoittaa ihmisistä: he ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman. Laki ei anna ihmiselle voimaa noudattaa Jumalan tahtoa. Laki kyllä osoittaa ihmiselle, mikä on syntiä, mutta ei anna voimaa synnistä luopumiseen. Niin kuin Luther sen tiivistää: Laki sanoo ihmiselle, tee tämä, eikä se koskaan tule tehdyksi. Armo puolestaan sanoo, usko tämä ja kaikki on jo tehty.

Näin yksinkertaista on siis uskominen, että katua syntejään ja samassa turvautua evankeliumiin. Ei riitä, että ihminen kokee olevansa syntinen. Hänen sydämensä tulee kaivata myös armoa. Tuntuuko sinusta, hyvä kuulijani, että tämä on sinun kohtuuton vaatimus uskoa armosta omat syntisi anteeksi?

Jerusalemilla oli oma etsikkoaikansa. Se oli Jeesuksen aikana ja jo Israelin kansan vaiheessa profeettojen kautta kuultiin, kun he kutsuivat ihmisiä: "Tässä on tie, kulkekaa sitä." Mutta kun Jeremia näin julisti, niin kansa sanoi, emme kulje. Kun Jeesuksen opetuslapset Jeesuksen opetuksen mukaisesti alkoivat saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta, alkaen Jerusalemista, kaikki eivät uskoneet. Apostolitkin joutuivat kokemaan vastustusta ja heidät jopa vangittiin. Ja he kysyivät näiltä vangitsijoiltaan, kumpi on oikein totella ihmistä vai totella Jumalaa?

Juuri tästä on kysymys, kun Jumala kutsuu ihmistä valtakuntaansa. Hän haluaa, että ihminen kuulee omaa järjen ääntään, ihmisen ääntä, joka sanoo, että ei voi olla noin yksinkertaista. Tie ei voi olla noin kaita. Mehän muistamme Jeesuksen opetuksen siitä, että on lavea tie, jota monet kulkevat. Ja on kaita tie, jonka harvat löytävät.

Jeesus puhui myös siitä, että portti on ahdas. Portti on ahdas siinä mielessä, että ihmisen tulee luopua kaikesta omasta, omista ansioista, omista hyvistä teoistaan ja jäädä täysin mahdottomana Jumalan lain tuomittavaksi. Niin kuin Väinö Havas aikanaan koki, miten hän oli lain tappamana raatana Jumalan valtakunnan kynnyksellä. Mutta ei hän siihen jäänyt, vaan hänelle julistettiin evankeliumi.

Laki tekee ihmiselle pelastumisen mahdottomaksi lain avulla. Mutta armo tekee ihmiselle pelastumisen mahdolliseksi evankeliumin kautta. Siis ihmisen ei tarvitse jäädä epätoivoon. On suurta Jumalan armoa, että meidänkin kansamme keskuudessa vielä saa etsikkoaika jatkua. Että vieläkin Sionin vuorten rinteille loistaa pääsiäisen valo. Että vieläkin Jumalan valtakunnassa koetaan todeksi ristin sovinto elävänä.

Niin, että Herra Jeesus verissään ristillä riippuu, haavaton päässään, käsissään, jaloissaan. Ja niistä vuotaa viaton veri niin, että tänäänkin tässä Jumalan palveluksessa köyhä matkamies saa vähän levätä ja virvoitella itseään taivaan leivällä, kun nälkä ja jano uuvuttavat matkalla.

Rohkaistu siis uskomaan epäuskoja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja sinä matka, ystävä, rohkaistu edelleenkin evankeliumin voimalla kilvoittelemaan sillä tiellä, jonka Jeesus on avannut taivaaseen asti.

Me saamme nähdä, että Jumalalla on koko ihmiskunnalle suunnitelma. Se oli tehtynä jo ennen maailman luomista. Sen keskeisin asia oli pelastaa ihminen. Jumala lupaa antaa ihmiskunnalle myös tulevaisuuden ja toivon vaikeinakin aikoina. Jumala voi antaa ihmisyhteisölle vaikeita aikoja niin kuin Jerusalemillekin, ettei jää nyt kiveä kiven päälle. Ja ikään kuin todistuksena siitä, miten tärkeää olisi kuulla Jumalan kutsu ja löytää Jumalan valtakunta.

On tärkeää, että ihminen ei alkaisi vihata Jeesusta, vaan alkaisi rakastaa häntä. Jeesus on osoittanut niin suurta rakkautta sinuakin kohtaan, että antoi henkensä sinun puolestasi. Jeesus kysyi aikanaan kansalta ja fariseuksilta, minkä hyvän työn vuoksi te haluatte minut kivittää. Kansa vastasi, ei minkään hyvän työn vuoksi, vaan sen vuoksi, että sanot olevasi Jumalan poika.

Etkö sinä juuri sydämessäsi halua tunnustaa, että Jeesus on Jumalan poika ja hänellä on valta vapahtaa sinut synnin ja kuoleman alta Jumalan lasten vapauteen ja iloon? Rohkaistu uskomaan siis syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerran Jeesus kutsuu sinutkin eteensä. Jumala auttakoon sinuakin uskomaan, että saisit kerran isän siunattuna siirtyä taivaan iloon.

Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme. Minä uskon Jumalaan, isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan. Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja pyhään henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.