Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 21.08.2013 19.00

Kiitos, että olet taivaissa. Ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät, kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt, mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Aamen.

Tässä tekstissä mainittiin sana rakkaus monta kertaa ja se mainitaan tässä ensimmäisessä Johanneksen kirjassa lukuisia kertoja. Rakkaus on teema, joka on hyvin vahvana ja voimakkaana erityisesti uudessa testamentissa läsnä. Suomen kieli on siinä mielessä köyhä, että meillä tuolle rakkaudelle ei ole paljon vastineita. Mutta uuden testamentin alkukielessä kreikassa noita rakkaussanoja on jo paljon enemmän. Uudessa testamentissa käytetään rakkaudesta akabeja, filia, sanoja. Ne ovat juuri sitä rakkautta, mistä raamattu puhuu. Sen lisäksi on erosana, jota kreikan kielessä ei taida uudesta testamentista löytyä ollenkaan. Se on erilaista rakkautta, sellaista mitä uudessa testamentissa ja sen kirjeessä ei kuvata.

Rakkaudesta puhutaan paljon nykyaikanakin ja saatetaan viidatakin myös hengellisiä keskusteluiden yhteydessä. Ja monissa yhteyksissä myös tänne Johanneksen kirjeeseen, jossa puhutaan Jumalasta rakkautena. Ja monella tavalla perustellaan tällä Johanneksen kirjeellä myös sitä, että erilaisia käsityksiä. Ja monesti joskus Jumalan sanan vastaisiakin käsityksiä perustellaan rakkaudella ja vedotaan siihen, että täytyy rakastaa.

Kun Raamattu puhuu rakkaudesta, se puhuu nimenomaan sellaisesta akap- ja filiarakkaudesta. Se akap-rakkaus on Jumalan rakkautta. Ja sen lähtökohta on todella Jumala. Ei siinä, että me olisimme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Jumala on rakastanut meitä ja lähettänyt poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Näin sanoo Johanneksen kirjeen kirjoittaja. Ja siitä kauneesti laulettiin myös tuossa viiressä kahdeksankymmentä. Siitä, että Jumala on rakastanut maailmaa ja antanut poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Ja sitten on tämä filiarakkaus, joka on sellaista veljellistä ja sisarellista rakkautta. Ja se on oikeastaan sen akap- ja Jumalan rakkauden seuraus. Kun Jumala on rakastanut ihmistä ja ihminen saa tuntea tuon Jumalan rakkauden omassa sydämessään. Kun ihminen saa tuntea sen, että Kristus on sovittanut hänen syntinsä, niin syntyy myös tuo filiarakkaus, joka on sisarellista ja veljellistä rakkautta. Se on yhteyttä toisiin uskovaisiin, toisiin kristittyihin. Sitä, mitä me voimme parhaimmillaan yhdessä kokea. Ja juuri tässä ensimmäisen Johanneksen kirjeen yhteydessä tuo veljellinen rakkaus korostuu.

Miksi Johanneksen kirjeessä tuo veljellinen rakkaus erityisesti korostuu? Raamattua voidaan tutkia ja on todettu, että Raamatun tutkimuksen pohjalta, että Johanneksen siinä yhteisössä, jossa tämä kirje on syntynyt, on ollut vaikeat ajat. Tämän kirjeen perusteella ja sen viestin perusteella voidaan huomata, että tuo yhteisö on todennäköisesti kokenut hajannuksen. Ei olekaan ollut enää yhteistä rakkautta. On ajateltu ja opetettu asioista eri tavalla. Lopulta tuo tilanne on kärjestynyt niin, että tuo rakkaus on rikkoutunut täysin ja on tapahtunut hajannus. Toiset ovat lähteneet ja toiset ovat jääneet tai lähteneet eri suuntaan ja tuo yhteisö on hajantunut.

Mikä on sitten ollut syynä siihen, että tuo yhteisö on hajantunut? Taustalla on ollut ehkä erilaista opetusta. Ja siitä erilaisesta opetuksestakin saa viitteitä, jos lukee tätä Johanneksen kirjettä. Täällä kirjeen toisessa luvussa Johanneksen kirjeen kirjoittaja kirjoittaa tällä tavalla:

"Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus ja niin onkin nyt monia Antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyy ihan käydä ilmi, että etteivät kaikki kuulu meihin."

Ja kun täältä vielä luemme eteenpäin, jos itse tutkitte tuota kirjettä, niin voitte huomata, että siellä ilmeisesti nämä, jotka ovat erkaantuneet, ovat väittäneet, että Jeesus ei ole syntynyt Jumalasta. Ja ei ole Jumalan poika. Ja noille, jotka ovat erkaantuneet ja lähteneet tuosta Johanneksen seurakunnasta, ja tuota Kristuksen sovitustyön merkitys on hämärtynyt. Ei ole enää ollut sellaista merkitystä sillä, että Kristus on sovittanut synnit. On ehkä etsitty salaista tietoa. Ja on ehkä väitettykin, että on erityistä tietoa ja tuntemista suhteessa Jumalaan. Mutta ei ole enää tunnustettu, että Kristus on Jumalan poika ja hän on meidän syntiemme sovittaja.

Tämä on ollut mahdollisesti se opillinen syy, joka on sitten aiheuttanut tuon hajannuksen. Mutta toki siellä taustalla on varmasti ollut muitakin syitä. Täällä ensimmäisen luvun kuudennessa jakeessa Johannes kirjoittaa, että jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

No sitten täällä toisen luvun neljännessä jakeessa taas kirjoitetaan, että Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Ja vielä kolmantena viitteitä tuosta erilaisesta elämästä ja käsityksestä, mitä noilla erkaantuneilla on ollut, voi saada täältä toisen luvun viidennestä toista jakeesta, jossa kirjoitetaan:

"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei isästä. Ja maailma himoinen katoaa, mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti."

Eli ilmeisesti nuo erkaantuneet ihmiset olivat väittäneet tuntevansa Jumalan, mutta eivät halunneet enää kuitenkaan elää Jumalan tahdon mukaisesti, vaan elivät synnissä.

Onko sitten niin, että nuo, jotka jäivät, olivat synnittömiä? Täällä kirjeen lopussa kirjeenkirjoittaja kirjoittaa, että Jumalasta syntynyt ei tee syntiä. Tämä on hämmentänyt tätä kirjettä lukiessa monia ihmisiä. Onko todella niin, että Jumalasta syntynyt ei tee syntiä? Toisaalta täällä kirjeen alussa kirjoitetaan, että jos väitämme, että me olemme syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, että me emme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä.

Eli ei tuo Johanneksen kirjeen kirjoittaja tarkoita, että uskovainen ihminen ei voisi koskaan langeta syntiin. Ehkä hän tarkoittaa sillä, että Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, että me emme voi elää niin sanotusti synnin luvallisuudessa ja julkisynnissä ja vastoin Jumalan sanaa ja Jumalan tahtoa ja väittää, että silti tunnemme Jumalan ja olemme osallisia tuosta Jumalan sanasta ja ehkä Jumalan rakkaudestakin. Sillä tavalla Jumalan henki ei opeta.

Kun Jumala on rakastanut syntistä ihmistä ja katuva syntinen on saanut synnit anteeksi, niin hän on saanut pyhän hengen lahjan. Ja tuo pyhä henki opastaa sitten elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Ja mitä se Jumalan tahto sitten on? Johanneksen evankeliumista ja myöskin tässä Johanneksen kirjeessä se kiteytetään tuohon rakkauden käskyyn. Eli tämän käskyn minä annan teille. Uuden käskyn minä annan teille: Rakastakaa toisianne.

Ja oikeastaan tuo rakastaminen oli tuo veljellinen rakkaus ja sen puute oli sitten yksi näistä tuntomerkeistä. Ja siitä Johannes kirjoittaa seuraavasti:

"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn olemmekin häneltä saaneet: Joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään."

Eli tässä tulee juuri se, että ilmeisesti nuo erkaantuneet sanoivat rakastavansa Jumalaa ja tuntevansa Jumalan ja omistavansa erityistä tietoa suhteessa Jumalaan, mutta puhuivat pahaa noista toisista, arvostelivat heitä ja vihasivat ja eivät rakastaneet Jumalan sanan mukaisesti totuudessa.

Ja juuri siitäkin totuudessa rakastamisesta, josta ehkä tekin olette joskus kuulleet, puhutaan myös täällä Johanneksen kirjeessä. Johannes sanoo, että älkäämme rakastako sanojamme, vaan rakastakaamme teoin ja totuudessa.

Eli olisiko se sitten sitä, että me emme vain suullamme osoittaisi rakkautta ja sanoillamme, vaan sydämestämme voisimme tuntea rakkautta ja toisimme tuon rakkauden ohjaamina sisarten ja veljien kesken, mutta myös kaikkien ihmisten kesken. Tuo Jumalan rakkaus säteilee veljellisenä rakkautena ja sisarillisen rakkautena meihin. Sisarten ja veljien kesken, Jumalan lasten kesken, mutta ihan samalla tavalla kutsuvana rakkautena niitä kohtaan, jotka ovat vielä armosta osattomia.

Ajattelen, että se kutsuva rakkaus on meidän totuudessa rakastamista. Se, että me hyväksymme ihmiset Jumalan luomina ihmisinä, mutta emme hyväksy välttämättä heidän elämäänsä, jos se on epäuskoista ja jos he elävät synnissä. Ja samoin sisarten ja veljien kesken rakastaisimme toisiamme totuudessa sillä tavoin, että kertoisimme ja keskustelisimme, jos tuntuu, että sisar tai veli ajattelee ja ymmärtää jonkin asian siinä määrin eri tavalla, että se jää minua vaivaamaan ja askarruttamaan. Tai jos tunnemme, että sisar tai veli on langennut syntiin, mutta ei sitä itse huomaa, niin osaisimme oikein siitä kertoa hänelle.

Tuo totuudessa rakastaminen on vaikeaa. Hyvin helposti meidän inhimillinen mieli tulee siihen mukaan ja me toimimme väärin. Luulemme ehkä rakastavamme lähimmäistämme totuudessa, mutta saatammekin inhimillisellä mielellä häntä lähestyä ja lihan mielellä ja ikään kuin lyödä Raamatulla päähän tai niin kuin sanotaan, tai muuten lähestyä väärin. Ja ehkä voi olla kiusaus puhua lankemuksista jollekin muulle, ei sille, kenenkään toiminnasta olemme huolissamme. Ja tuollaiseen totuuteen Jumalan sana ei meitä kutsu eikä opeta.

Ei vaan se kutsuu sellaiseen totuuteen, missä me pyydämme Jumalalta voimaa, että saamme lähestyä alhaalta päin ja nöyrästi kysellen sitä ihmistä, joka on meidän ymmärryksemme mukaan joutunut syntiin ja lankemukseen.

Niin kuin sanoin, Jumalan rakkauden lahjana meillä on tuo pyhä henki, Jumalan henki, joka tekee työtä meidän sydämessämme. Ja puhutaan pyhän hengen hedelmistä ja niistä kauniisti kirjoitetaan Galatalaiskirjeessä. Jos löydän tuon kohdan tuosta nopeasti, niin luen.

Eli ensin tässä puhutaan lihan aikaansaannoksista, joita ovat epäusko ja eriseirausus, joka oli tuossa Johanneksen kirjeenkin kohdassa nähtävillä. Ja lihan aikaansaannoksia ovat siis seuraavat. Tämä on Paavalin kirjoittama Galatan seurakunnalle:

"Liha haluaa toista kuin henki, henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan. Ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos henki johtaa teitä, ette ole lainalaisia."

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat häpeämättömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palvelus, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä kuten olen jo ennenkin varoittanut. Ne jotka syyllistyvät tällaiseen eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Näin kirjoittaa lihan aikaansaannoksista Paavali Galatalaiskirjeessä. Sitten hän jatkaa hengen hedelmillä. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Ne jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme hengen varassa, meidän on myös seurattava hengen johdatusta. En mä saa tavoitella turhaa kunniaa, emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Näin Paavali kirjoittaa lihan hedelmistä ja hengen hedelmistä.

Ja jos vielä palaamme tuohon Johanneksen kirjeen kohtaan ja näihin sanoihin, niin me ehkä helposti pohdimme omaakin kohtaamme ja elämäämme. Kuinka me olemme eläneet ja olemmeko eläneet oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti. Olemmeko me synnittömiä? Synnittömiä me emme ole. Mutta Jumalan sana kutsuu meitä myöskin uskomaan synnit anteeksi.

Ja jos sinä tunnet näiden sanojen alla, että kaipaat Jumalan armoa ja anteeksiantamusta, niin sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei Jumalan sana meitä kutsu suorittamaan uskon tekoja ja pinnistelemään kilvoituksessamme, vaan se kutsuu meitä Jumalan lasten vapauteen uskomaan armosta kaikki synnit anteeksi.

Mutta jos me kiellämme tuon Kristuksen sovitustyön ja hylkäämme tuon armon halpana, niin hyvin pian meidän elämästämme tulee suorittamista. Me joudumme lain alle ja tuntuu, että tuo Jumalan tahto on ahdistava asia, joka rajoittaa meidän elämäämme. Me emme voi enää tuntea tuota kristityn vapautta, mihin Kristus on meidät vapauttanut.

Voi olla, että me alamme nähdä monenlaista eripuraa ja inhimillisyyttä ja heikkoutta. Ja tämä varmasti meihin kaikkiin uskovaisiin liittyy. Mutta jos me emme enää tuon inhimillisyyden ja heikkouden keskeltä erota sisarta tai veljeä, rakasta toista armosta uskovaa ihmistä, niin silloin tuo eksytyksen henki, epäusko on saanut tehdä työtä ja saanut voittoja meissä.

Mutta Jumala on kaikille armollinen eikä halua yhdenkään joutua hukkaan. Ja jos sinäkin koet minun kanssani, että monesti olet kipuillut näissäkin asioissa ja tuntenut ahdistusta. Ja tuntuu, että tuo Kristuksen valtakunta on näyttänyt jo hämärältä ja ei oikein tiedä, missä se on vai onko sitä ollenkaan, niin sinuakin haluaa rohkaista uskomaan.

Ei kannata jättää Jumalan seurakuntaa, jossa Jumalan sana puhtaasti saarnataan, jossa saa uskoa synnit anteeksi. Silloin kun tuntuu, että tuo valtakunta näyttää jo hämärältä ja tuntuu, että näkyy vain ne ihmiset, niin tarraudu ja pidä kiinni siitä. Tule seuroihin.

On ihanaa, että olet jaksanut tänä iltana tulla tänne seuroihin tai kenties internetin äärelle kuuntelemaan. Ei Jumala sinua halua hyljätä. Sinäkin saat uskoa kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja vereessä anteeksi. Ja saat avoimesti puhua myöskin epäilyksistäsi ja niistä asioista, jotka sydämessä ahdistavat toisten sisarien ja veljien kanssa.

Ehkä sinusta saattaa jo tuntua, että en halua kertoa näistä. Ei kukaan minua ymmärrä. Nämä ovat jo niin vaikeita asioita, että ei näitä kukaan jaksa edes kuunnella. Mutta silti rohkaisen sinua, että puhu avoimesti ja usko avoimesti. Rukoile, että Jumala antaa voiman ja ymmärryksen.

Jumalalle kaikki on mahdollista ja hän haluaa pitää huolen. Hän jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän ja lähtee yhden uupuneen harhailevan pienen lampaan perään. Ja hän hakee ja haluaa kantaa hänet takaisin siihen laumaan, jossa muutkin lampaat ovat ja laiduntavat. Ja siellä hän haluaa myös heikot hoitaa ja huolehtia niistä.

Sinä saat jäädä näin uskomaan. Ja kyllä tuo Jumalan rakkaus on myös sellaista etsivää rakkautta, että jos joku tuntee, että ei ole siitä vielä osallinen, eikä koe sitä yhteyttä ja yhteistä rakkautta, mitä ehkä sinun ystäväsi tai joku muu armosta osallinen, armahdettu syntinen, uskovainen ihminen kokee, niin ei sinunkaan tarvitse jäädä ulkopuolelle.

Ei vaan Jumala kutsuu sinua omistamaan tuota samaa rakkautta. Se on täydellistä lahjaa Jumalalta. Sitä sinä et voi ansaita. Sitä sinä et saa mistään ostettua. Ei vaan se täytyy ottaa täysin Jumalan lahjana vastaan.

Ja jos sen haluat omistaa, niin sinullekin haluan kertoa, että Kristus, tuo täydellinen uhrikaritsa, on kerran kuollut sinun syntiesi puolesta. Ja hän on valmistanut sinullekin iankaikkisen elämän. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan valtakunta sinua tänään lähestyy ja kutsuu uskomaan.

Näin tuo Jumalan etsivä rakkauskin saa toimia ja olla läsnä meidän elämässämme ja arjessamme. Myöskin siellä missä sinä, sisareni ja veljeni, liikut. Elä totuudessa ja rakasta totuudessa. Iloitse uskosta ja elä vapaasti niin kuin Jumalan sana opettaa. Ja sillä tavalla saat toimia Kristuksen elävänä lähetyskirjeenä juuri sillä paikalla, jonka Jumala on rakkaudessaan sinulle antanut.

Näin me saamme jäädä tänä iltana Jumalan rakkauden ja armon alle, Kristuksen hoivaan ja yhteen vielä lopuksi Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.