Seurapuhe Kajaanin RY:llä 28.08.2022 17.23

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkaistamme seuroja, luen täältä tuttua Raamattua. Luukkaan evankeliumin viidennen luvun alusta kuusi jaetta. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä. Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä, mutta kalamiehet olivat niistä lähteneet ja pesivät verkkoja. Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin. Ja käski hänen vähän maasta laskea ulos. Ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.

Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: "Mies, syvälle, ja heittäkää verkkonne apajalle." Ja Simon vastaten sanoi hänelle: "Mestari." Ja hän sanoi hänelle: "Me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet. Mutta sinun käskystäsi minä heitän ulos verkon." Ja kuin he sen tekivät, sulkivat suuren kalain paljouden ja heidän verkkonsa repesi. Aamen.

Tämän tutun ja ajattelen näin turvallisen Raamatun paikan äärellä me tänä iltana vielä hetkiseksi pysähdymme ja pyydämme ja rukoilemme, että taivaallinen Isä, joka tietää jokaisen kuulijan sydämen saakka, saisi tästäkin Raamatun paikasta olla tuomassa sitä elämän leipää, jota sinä ja minä taivaantien kulkijoina tänä päivänä tarvitsemme.

Ja pyydämme myös sitä, niin kuin edellä Esa-veljen kautta kuulimme, että nämä seurat saisivat tavoittaa myös sellaisen ihmisen, joka aivan kuin etsii elämälle turvaa, etsii sinne rauhassa katsomaan sieluun sitä elämän leipää, jota yksin Jumala voi antaa valtakuntansa sanan kautta.

Me itse kukin vuorollamme tälle paikalle tulleena aina kipuilemme siinä, että mistä me puhumme. Mutta tämä Raamatun paikka nousi minulle niin selkeästi esille, että ajattelin, että Jumala tahtoo tänä päivänä tämän tutun Raamatun paikan äärellä aivan kuin kertoa sitä elämän leipää ja sitä tuoretta yksinkertaista evankeliumia, jota on ja me kaipaamme.

Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä. Jeesus oli vaeltamassa täällä ajassa pari tuhatta vuotta sitten suorittamassa sitä elämän tehtävää, jonka hän oli itse Jumalalle luvannut. Oli Jeesuksen aika kuuluttaa Jumalan valtakunnan evankeliumia.

Ja niin kuin täällä sanotaan, kansa aivan tungeksimalla tunki Jeesuksen tykö. Raamatusta me saamme selkeästi sen kuvan, että eivät kaikki olleet kuulemassa sen vuoksi, että he olisivat halunneet omakohtaisesti uskoa sen sanoman ja sanan. Vaan siellä oli myös sellaisia ihmisiä, jotka olivat kuulleet tuosta Nasaretilaisesta puuseppä Joosefin pojasta, joka voimakkaasti puhui eri tavalla kuin sen ajan jumaliset.

Oli paljon, jotka halusivat nähdä niitä ihmetekoja, joita Herra Jeesus aikanaan teki. Mekin olemme monesti näiden ihmetekoja äärellä hiljentyneet tutkimaan Pyhää Sanaa. Miksi? Jumala näki hyväksi, että Jeesus teki näitä ihmetekoja. Tässäkin luetussa Raamatun paikassa on yksi niistä. Eikö sen vuoksi, että nuo ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan, että on jotakin suurempaa?

Nuo seurat, jotka tällä kertaa järjestettävät siellä Genesaretin järven, Genesaretin meren äärellä, olivat sellaiset, että Jeesus pyytää Simonilta venettä. Jeesus menee veneellä järvelle. Sieltä kantaa Jeesuksen ääni hyvin sille kansanjoukolle, joka oli siinä äärellä.

Tässä Raamatun paikassa ei kerrota, mitä Jeesus puhui, mutta täällä sanotaan, että Jeesus opetti kansaa sieltä veneestä. Mutta Matteus ja Markus ovat aivan kuin tarkemmin muistiin merkinneet sen opetuksen, mistä Jeesus sillä kertaa piti puheensa. Ja se oli kylväjävertauksen. Varmaan meille kaikille hyvin tuttu Jumalan sanan kohta, jossa Jeesus vertauksen kautta ihmisiä opasti etsimään ja löytämään ja kätkemään sydämiinsä sitä Jumalan sanaa, jota heille kuulutettiin.

Siellä kylväjävertauksessa sitä Jumalan sanaa heitettiin runsaasti ympäri joka puolelle ja monet ihmiset sen kuulivat. Monet ihmiset sen ottivat vastaan. Mutta vertauksen mukaan monet myös hylkäsivät hyvin nopeasti. Eikö ole tuttua tänäkin aikana ja tänä päivänä, että kun me ajattelemme näitä seuroja, täällä paikan päällä ei ole valtavasti väkeä, mutta seuroja kannattaa järjestää, vaikka on vain yksi kuulija.

Mutta tuon netin välityksellä, josta tämä puhekin tänäänkin ja juuri nyt on kuultavissa, voi olla ympäri Suomea, ympäri maailmaa ihmisiä kuulemassa, ovat jostakin syystä netin äärellä. Ja me pyydämme ja rukoilemme, että sinä kuulijani oletpa sitten mitä tahansa, jos Jumala ja kun Jumala on saanut sinut johdattaa sanan kuuloon, että sinä taisit aikaa hetken viipyä ja kuunnella, onko Jumalalla juuri minulle tänä iltana jotakin sanottavaa?

Jaksatko sinä uskoa ja luottaa siihen, että Jumalan lasten seuroissa sanan palvelijat ovat vain välimiehinä, ovat aukaisemassa suunsa, ja Jumala henkensä kautta on sitten sinun sydämelle vaikuttamassa, on sinun sydämelle puhumassa elämän tärkeimmästä asiasta.

Me Jumalan lapsina yhä uudelleen ja uudelleen käymme Jumalan sanan äärelle. Nämäkin seurat, josta Esa-velikin edellä kertoi, monet ovat näitä valmistaneet. Monet ovat tehneet monia eri valmistelutöitä ja tehtäviä, että me voimme olla kuuntelemassa ja kuulemassa Jumalan sanaa.

Olemme aivan kuin käynnistämässä syksyä ja olemme lähtemässä jälleen tänä talvena aivan kuin toiminnassa sille entiselle vanhalle tavalle. Voi miten sydäntä lämmitti, miten paljon oli kuulijoita ensimmäisellä seurapuheella. Sen lisäksi paljon oli kuulijoita netin äärellä.

Me olemme omassa kotisiionissa suunnitelleet tätä syksyä, tämän syksyn seuraohjelmaa ja toimintaa, mutta myös ensi vuoden. Ensi vuodenkin toiminta ja seuraohjelma on hyvin pitkällä. Ja rukoilemme, että se toteutuu, jos Jumala suo.

Me olemme nähneet kuluneiden vuosien aikana, että monesti täytyi suunnitelmia muuttaa. Jumala näytti, Jumala ohjasi kulkuamme. Jumala näytti millä tavalla tätä maailmaa tulee pysäyttää, tästä syntielämästä jää siitä mahdottomasta elämänmenosta, jonka äärellä mekin Jumalan lapsina olemme.

Mutta samalla Jumala on näyttänyt ihmeellisellä tavalla, että tämä Jumalan valtakunnan evankeliumi se on kuultavissa hyvin laajalla. Siitä me iloitsemme. Olemme saaneet olla kuluneen kesän aikana suviseuroissa, monet paikan päällä, monet viestimien ääressä.

Tulevan kesän suviseuroja suunnitellaan jo pitkälti. Suunnitelmat ovat jo aika pitkällä. Jos Jumala suo, niihin me pääsemme ensi kesänä. Samalla tavalla opistoseuroja, Reissärven opistoseurojakin. Niitä me olemme suunnitelleet ja saamme pyytää Jumalan siunausta ja johdatusta.

Olemme vastuuta kantamassa ja tahdomme omalta puoleltamme olla tekemässä sitä työtä. Ja minkä vuoksi? Sen vuoksi, että Jumalan sanaa saisi olla esillä.

Me tiedämme, että monet Jumalan lapset rakkauden kautta tekevät paljon erilaisia tehtäviä ja töitä, jotta Jumalan sanaa voidaan viedä eteenpäin. Miksi? Sen vuoksi, että me tahdomme, kunnes me koemme sen, että meillä on hyvää osaa, meidän nimeemme on siellä elämänkirjassa taivaassa.

Me olemme Jumalan lapsia. Me olemme uskomassa tässä ja nyt. Ja kun me saamme kerran tämän ajallisen majan purkajan tullessa umistaa silmämme tälle ajalle, kun me saamme uskovaisina lähteä täältä ajasta, sen jälkeen ei voi enää tulla vahinkoa.

Me pääsemme sinne odottamaan sitä ylösnousemista. Me pääsemme sinne kunnian rannalle, jonne me yksin uskon kautta tänäänkin tähyilemme.

Olisi paljon puhumista. Olisi paljon kertomista siitä, millä tavalla Herra Jeesus aikanaan opetti ja oli esikuva meille. Mutta täällä sanottiin sitten, että mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: "Vie syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle."

Ja hän sanoi, että hän on esikuva. Ainakin minua tämä Raamatun paikka paljon puhuttelee, kun ajattelee sitä, että tuo Herra Jeesus, joka oli elämän tehtävänsä ennen kuin hän lähti saarnavirkaa, opetusvirkaa tekemään, näin Raamatun. Raamattu antaa ymmärtää, Jeesus oli rakentamassa isänsä kanssa siellä niitä taloja ja tekemässä niitä elämäntehtäviä, joita hänelle uskottiin.

Missään ei kerrota siitä, että hän olisi ollut kalastaja. Mutta Simon Pietari, joka oli ammatikalastaja, joka oli Jaakobin ja Johanneksen, Sepeteuksen poikien kanssa kalastamassa monesti. Tässäkin Raamatun paikassa kerrotaan, he olivat koko yön kalastaneet.

He tiesivät tuon Genesaretin järven, he tiesivät, missä ovat kalapaikat, mistä sitä kalaa saadaan. Mutta me varmaan jokaisella, sinä ja minä yhdessä minun kanssani ymmärrämme, sen verran minäkin olen kalalla käynyt, että ei niitä väkisin oteta. Monesti pitää käydä pyytämässä, ja on hieno asia, että pyydämme, ja jos Jumala suo, niin me saamme niitä kaloja, joita me voimme ruuaksi sitten käyttää.

Simon oli Jaakobin ja Johanneksen kanssa pyytänyt koko yön tyhjää. Vaikka kuin he olivat heittäneet sitä verkkoa, heillä oli heittoverkko, jolla he aivan kuin vangitsivat nuo kalat, mutta tällä kertaa mitään ei ollut tullut.

Jeesus pyytää: "Vie syvälle ja heittäkää verkkomme apajalle." Minulle ainakin tämä kertoo sitä, että mitä me tänä päivänä Jumalan lapsina täällä ajassa. Eikö se kerro juuri sitä, että siellä meidän lähellämme, missä me liikummekin, kodin, koulun, työpaikan, harrastusten tai minkä muun asian tahansa, siellä saattaa olla monia ihmisiä, jotka etsivät elävää Jumalaa.

Heidän tuntonsa taivaan Jumala on, Jumala on herättänyt. He aivan kuin hapuilevat, mistä löytyy tunnon rauha. Olemmehan valmiit puhumaan tästä elämämme kalleimmasta asiasta, kun meiltä kysytään.

Sen minä tiedän omasta kohdastani, että me monesti olemme heikkoja uskon tunnustajia. Vaikka meillä on maailman paras ja tärkeä asia omakohtaisesti uskottuna ja jaettavana.

LehtökohtisGHUKUS If you love God in your heart and heart, your godcejahealthy heart is cool though the other three things you did are gone to hellihoust you nasty��utperelawen lie为thed enough to die well that other living creatures satis maliciously have got exorbitant an emotion to bondi�ä tutkikleyämästä yliomaa uut euوeneräếtääfully, mukata, enää avete nähty meitä asuammesi selkeästi kes showcaseä, wa将 nä detta olisi oikein hel 나도a hymyäsen junakenne.

Ne työtoverit tai muut ystävät, ne kyllä tietävät. Ne tietävät, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta omalta puoleltamme me siitä huolimatta monesti arkailemme uskon tunnustajina tämän maailman keskellä.

Emme me ole rohkeita niin kuin tämän maailman jumaliset kuuluttamassa Jeesusta. Tuo uskon kulta, joka siellä meidän sydämessämme on, se on niin tärkeä asia, että me haluamme sen säilyttää.

Voi miten tärkeää onkaan, että me jaksamme tämän maailman keskellä vaeltaa Jumalan lapsena. Mutta näissäkään asioissa me emme pärjää omilla voimillamme. Me saamme pyytää Jumalalta voimaa. Saamme pyytää Jumalalta ymmärrystä, että me lapseomaisesti näistä uskon asioista ajattelemme ja keskustelemme.

Elämän varrella varmaana sinulle ja minulle on tullut monia tilanteita, jolloin Jumala on antanut voiman heikostikin kertoa, miksi minä tänä päivänä olen uskomassa, mihin minä tänä päivänä uskon.

On olemassa maailma täynnä erilaisia uskontoja. Mutta me Jumalan lapsina edelleenkin tahdomme yksinkertaisesti turvautua Pyhän Raamatun opetukseen ja siihen, mitä Pyhä Henki kulloinkin sieltä on meille antamassa.

Mikä oli Simonin vastaus? "Mestari, mestari. Me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet. Mutta sinun käskystäsi minä heitän ulos verkon." Pietari puhuttelee Jeesusta mestariksi, opettajaksi.

Pietari ymmärtää, että tuo opettaja tietää. Tuo opettaja osaa neuvoa häntäkin. Hän tietää myös tässä ajallisessa asiassa.

Aivan samalla tavalla, kun me Jumalan valtakunnan työsaralla teemme eri tehtäviä, kaikki tehtävät ovat tärkeitä. Voi kuin tärkeää onkaan nähdä se, että jokainen tehtävä palvelee Jumalan valtakuntaa. Se on tärkeää sanoman eteenpäin viemistä.

Taivaallinen Isä on antanut juuri sinulle ja minulle niitä tehtäviä. Monesti ne saattavat tuntua, että kyllä saappaat on liian isot. Ja kyllä ne meidän puoleltamme ovatkin.

Mutta eikö ole ihmeellinen asia, mitä sinä, sisareni ja veljeni, olet saanut kokea, että näissä tehtävissä Jumalan valtakunnan työsarallakin me olemme saaneet paljon enemmän kuin olemme pystyneet antaa.

Meillä on vain pieni, pieni, pikkuriikkinen tehtävä. Ja siinä me tahdomme ja sitä me tahdomme. Ja sitä me tahdomme uskollisesti olla tekemässä.

Ja kuin ne sen tekivät, sulkivat suuren kalan paljouden ja heidän verkkonsa repesi. Tässä oli yksi ihmeteko, jossa Jeesus siunaa Pietarin kalansaaliin. Se oli luonnollinen toisaalta tapahtuma, mutta se oli ihme.

Tähän pyhään Raamattuun on paljon muistiin merkitty juuri tällaisia tapahtumia, miten Herra Jeesus konkreettisella tavalla osoittaa, millä tavalla Jumalan valtakunta tällä ajassa vaikuttaa ja kulkee.

Jeesus oli kansanjoukkojen keskellä, oli kertomassa vertauksia, oli pitämässä puheita. Mutta täällä pyhään Raamattuun on merkitty sekin, miten Jeesus kohtasi yksinäisen ihmisen henkilökohtaisesti Jumalan valtakunnasta.

Tämä armoevankeliumi, joka on meidän sydämissämme, se on lahjaa. Sen me olemme saaneet lahjaksi ja sitä lahjaa me tahdomme olla vaalimassa.

Ja tätä uskon lahjaa tänäkin päivänä näissäkin seuroissa on kuulutettu ja kuulutetaan edelleenkin kaikille uskottavaksi.

Jumalan valtakuntaa on monesti syytetty aivan kuin hölläkristillisyydeksi, että seiniä myöten saarnataan synnit anteeksi. Ei se pidä paikkaansa, vaan maailman ääriä myöten saarnataan synnit anteeksi.

Tämä jotakin ja jonka Jumala on meille lahjaksi antanut, me tahdomme sitä olla kuuluttamassa. Niin kuin Jeesuskin ensimmäisessä puheessaan jo sanoi ja kuulutti, että Jumalan valtakunta on lähestynyt.

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin. Ei tämä Jumalan valtakunnan sanoma ole siitä mihinkään muuttunut.

Kaikista tärkeintä on, että ihminen löytää Jumalan valtakunnan. Nimittäin sieltä löytyy Herra Jeesus Kristus.

Tämä parannus, johon me Jumalan lapsina kehoitamme, ei ole ihmistekoa. Jumala on se, joka vaikuttaa ihmisen sydämessä haluamaan kuulla ja uskoa.

Me Jumalan lapsina kuulutamme tätä evankeliumia. Näissäkin seuroissa, tänäkin iltana, on turvallista myös siellä netin ääressä.

Siellä voi olla yksinäinen ihminen sairauteen sidottuna tai muuten yksinäisellä paikalla. Juuri sinulle taivaasta lähetetty evankeliumi on läsnä.

Usko kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja sinä, joka etsit elävää Jumalaa, älä vaadi sydäntäsi. Kun Jumala on sinut saanut sanan kuuloon, Jumala on tehnyt sinun sydämessäsi sen työn.

Siihen me haluamme Jumalalta ja taivaalta lähetetyn sanan siemenen tänä iltana laskea. Usko se, epäusko, usko kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja mitä sinulle silloin tapahtuu, jos sinä näin uskot? Jumala siirtää sinut epäuskon maailmasta Jumalan valtakuntaan, Jumalan lasten maailmaan ja uskovaisten yhteyteen.

Ja sinä saat tunnon rauhan. Sinä saat yhdessä meidän kanssamme lähteä vaeltamaan täällä ajassa. Taivaan Jumala antaa sinulle saatto miehiä, sisaria ja veljiä täällä ajassa, jotka ovat yhdessä sinun kanssasi vaeltamassa, kilvoittelemassa tällä taimastiellä.

Sinä sisareni ja veljeni täällä seurasalissa ja siellä netin ääressä saatat löytää itsesi heikoksi, suureksi syntiseksi. Sielun vihollinen on taas saanut sinua houkutella, johtaa syntiin.

Mutta sinä saat juuri tänään ja nyt uskoa aivan kaikki epäilykset, synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Taivaan Jumalan tahto on, että me jokainen säilymme täällä ajassa Jumalan lapsina ja kerran pääsemme kunnian rannalle.

Tämä luettu ja puhuttu ja saarnattu sana kertoo siitä, miten me saamme avoimin mielin vaeltaa iloisina Jumalan lapsina tämän maailman keskellä.

Vaikka saattaa tuntua siltä, että tämä maailma on paha niin kuin se onkin, mutta Jumala on vielä suurempi kuin paholainen. Jumala pystyy varjelemaan sinut ja minut tällä kaidalla tiellä.

Tehdäänhän tänäänkin niitä lupauksia, että me haluamme vaeltaa Jumalan lapsena, tuntui miltä tuntui.

Sinä sisareni ja veljeni tänä päivänä saat jäädä kilvoittelemaan ja uskomaan viimeisetkin epäilykset synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Juuri sillä omalla kotiosoitteella sinne tämä Jumalan sana evankeliumi tänäkin päivänä pyrkii löytämään tilansa, että me emme näännyt tämän maailman paineiden alla vaan avoimina Jumalan lapsina vaellamme ja kerran pääsemme kuin pääsemmekin perille kunniana taivaaseen.

Mutta tuo taivaankeliumi on minunkin monesti niin epäilevä kuiva sydän kaipaa. Haluan kysyä, saanko minä uskoa omat syntini anteeksi. Minä haluan uskoa yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa.

Niin sinäkin saat jäädä uskomaan ja kilvoittelemaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi, aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljenemme vielä Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puolemme ja antakoon meille rauhan.

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.