Seurapuhe Ylivieskan RY:llä 28.08.2022 14.30

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä. Me yhdymme kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaaninen Isä, me kiitämme tästä kaunista kesästä, jota olemme saaneet elää. Kaikista runsaista luonnonantimista, joita sinä olet hyvyydessäsi meille siunannut. Me kiitämme tästä rakkaasta, kallista Isäni maasta, jossa me saamme vapaasti elää turvallisesti ja kokoontua myös vapaasti sinun sanasi ääreen.

Tänä päivänä olemme tulleet sinun pyhien kasvaimesi eteen, sinun sanasi äärelle. Me pyydämme, että sinä olisit sanasi avaamassa sinun tahtosi mukaan. Olisit siunaamassa meitä, antamassa voimaa ja kutsumassa niitä, jotka vielä vaeltavat tämän sinun armavaltakuntasi ulkopuolella.

Me sanomme sinun poikasi opettaman sanan, Isä meidän, joka olet taivaissa. Pihitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ihan kaikkisesti. Aamen.

Tänä on kahdestoista sunnuntai helluntaista ja aiheen aiheensa tutkiminen. Ja minä ajattelin lukea vanhan testamentin lukukappaleen toisen vuosikerran mukaan. Tämä on Jopin kirjasta luvusta 42, jakeet ensimmäisestä kuudenteen.

Silloin Jop sanoi Herralle, nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi. Eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit, kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan. Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä. Ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Sinä sanoit, kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Varmaan jokaisen ihmisen elämää on, ainakin kun vähän varttuneemmalle iälle ehtii, enemmän ja vähemmän koettelemuksia ja vastoinkäymisiä. Voi olla, että moni on tämän Jopinkirjankin avannut, niin kuin minäkin aikoinaan. Luin sitä moneen kertaan samalla kun mietin omaa elämäni kysymyksiä ja asioita, että miksi. Miksi Jumala olet minulle antanut näitä koettelemuksia.

Mutta en minä tiedä saako tästä Jopinkirjasta mitään kattavaa vastausta siihen. Me koetamme päät katsella ja miettiä sen mukaan, mitä Jumala meille avaa. Mutta tässä varmasti Jopin osalta on tärkeä pointti tämä, mitä hän sanoi, että nyt ovat silmäni nähneet sinut.

Me tiedämme, että Raamattu sanoo, että ei Jumalaa ole yksikään nähnyt. Me ymmärrämme sen, että ei ihminen, fyysinen ihminen, voi katsella Jumalaa. Mutta kyllä ne opetuslapsetkin aikanaan saivat katsella. Ja Jeesus sanoi, että nyt te tunnette Isän.

Joku siinä sanoi, että en me tunne, osoita meille Isää. Niin Jeesus vastasi, että näin kauan minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua. Jeesus oli ihminen ja hän oli Jumala. Mutta hänen kauttaan on aivan ensimmäisistä ihmisistä alkaen ollut ihmisellä mahdollisuus tuntea Jumala, Jumalan armahtavaiset kasvot, niin kuin Aadamelle ja Eevalle tuo asia tehtiin. Tuotiin uskottavaksi, että vaimon siemenestä tulee se, joka rikki polkee käärmeen pään.

Hänen kauttaan ihminen voi täällä maan päällä tuntea Jumalan armahtavaiset kasvot.

Jopinkovat koettelemukset tulevat siellä kahdessa ensimmäisessä luvussa. Siellä Jopilta otetaan kaikki ajallinen pois. Mehän muistamme kuinka rikas hän oli. Ja hän oli siellä itäisellä maalla, sen itäisen maan mahtavin mies. Hänellä oli ajallista omaisuutta ja kaikkea hyvää, mitä ihmisellä voi olla täällä ajassa. Ja sitten yhtenä päivänä me kaikki otettiin pois. Hänellä oli myös iso perhe, paljon lapsia. Ne otettiin pois. Ja sitten vielä häneltä otettiin terveys pois. Voi sanoa, että hän oli menettänyt kaikki.

Sen toisen luvun lopusta me muistamme, kun tuli nyt kolme ystävää Jopin luokse. Ja he näkivät Jopin tuskana. Niin seitsemän päivänä he olivat vaiti. Ei heillä ollut mitään sanottavaa siinä tilanteessa. Tämä oli niin jotenkin karmea.

Mutta Jop sanoi. Vaimo sanoi, että kirjoa jo Jumalasi ja kuole. Eikö meidän pidä ottaa Jumalalta vastaan myös pahaa, jos me otamme vastaan hyvää? Ja siellä Raamattu sanoo, että kaikissa näissä ei ole tehnyt syntiä Jumalan edessä.

Mutta kuitenkin me tiedämme, niin kuin me luimme tästä, että tässä Jumala oli kysynyt Jopilta: kuka on tämä, joka näin teittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Ja Jop vastasi tässä luetussa tekstissä: minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä. Ne ovat minulle liian ihmeelliset.

Olin siinä Jopilla kuitenkin tullut tämmöinen kiintymys siihen kaikkeen. Ja jollakin tavalla se ei enää näkynyt. Se oli Jumalalta kaikki ajallinen ja ihan kaikkinen hyvyys, jota hän oli saanut nauttia ja siitä iloita. Ja jos Jumala suonimme, vähän luemme tuolta siitä, mitä se joukko oli puhunut syyppästi.

Mutta ensi voitaisiin miettiä sitä, että millaista sydäntä se Jumala ihmiseltä haluaa. Matteuksen evankeliumissa luvussa 25 Jeesus puhuu siitä toisesta tulemisestaan. Ja hän kertoo, että millaiset ihmiset hän kutsuu. Tässä hän sanoo, että hän ei eteensä kutsu kaikki kannustat. Hän erottaa toiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Silloin kuningas sanoo niille, jotka ovat oikealla puolellaan: tulkaa, teidän isänne siunatut. Omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

Eikö tämä ole se kutsu, se tilanne, jota varten me kokoontumme tänäkin päivänä ja haluamme tulla Jumalan sanan äärelle ja sillä pyynnöllä ja rukouksella, että Jumala meidän sydämemme tutkii, että me olisimme valmiina sinä päivänä, kun meille tulee se kutsu. Ja sanotaan, että nyt sinun päiväsi ovat luetut, että Jumala kutsuu ihmisen sinne, missä hänen pitää iankaikkisesti olemaan.

Mutta tässä niille oikealla puolella oleville lampaille sanottiin: sillä minä olin nälkäinen ja te ruokitte minut, minä janosin ja te juotitte minut, ja minä olin outo ja te minut huoneeseen otitte, alasti ja te vaatetitte minut, sairaana ja te opitte minua. Minä olin vankina ja te tulitte minun tyköni.

Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun nälkäisenä ja ruokimme, taikka janovana ja annoimme juoda ja niin edelleen?

Ei näillä oikealla puolella olleilla ollut kertynyt minkälaisia ansioita. He olivat syntisinä omalta puolenta epäonnistuneina päivä kerrallaan uskoneet, että vielä tänä päivänä on lupa uskoa omat synnit anteeksi.

Eikö se ole tällainen se Jumalan lapsen mieli? Ei meillä ole mitään esitettävää Jumalalle. Kyllä meillä on valon tyhjät kädet. Kaikki ajallinen hyvyys, johon meillä on Jumala oman tahtonsa mukaan antanut ymmärrystä ja taitoa ja voimaa. Ja me olemme voineet ehkä työtä tehdä ja joku on saattanut rikkauksia hankkia. Niin eikö se ole Jumalalta kaikki se ymmärrys ja taito. En ole sitä voinut itse ottaa. Mutta Jumala on monille antanut ja se on ollut hänen hyvää tahtonsa.

Niin kuin Jopillekin annettiin paljon ajallista hyvyyttä ja ajallista ymmärrystä paljon. Tärkeä on se, että se näkyy, että se tulee Jumalalta.

Mutta nämä, joista tässä puhuttiin, niin Jeesus heille vastasi. Tai tämä kuningas, niin vastasi kuningas ja sanoo heille: totisesti minä sanon teille, sen minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.

Eli niin kuin Jeesus sen sanoo, että siitä teidät minun opetuslapsikseni tullaan, että te rakkauden keskenänne pidätte. Näin se on Jumalan sana, todistus.

Mutta mikä sitten oli tämä Jopin puhe? Missä se meni vikaan? Tai että missä se näkyi, että hän oli tyhmästi puhunut? Minä vähän pitkästi nyt luen, mutta te ymmärrätte, minä olen tätä vähän tässä koittanut pohjustaa, että millainen se Jop saattoi olla, se ne harha-askeleet, kun kuitenkin sanottiin aikaisemmin, että kaikissa näissä ei hän syntiä tehnyt Jumalan edessä.

Mutta se on Jop itse äänessä. Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kalliot ihkuivat minulle noroina olivien öljyä. Kun menin kaupungin portille kokoukseen ja asetin paikalleni aukion äärelle, nuoret miehet väistivät syrjään. Ja vanhukset nousivat seisomaan. Kaupungin johtamiset vaikenivat. Keskin puheen ja panivat käden suunsa eteen. Ruhtinaatkin hiljenivät. Kun kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

Näin se Jop puhuu ja sitten vielä jatkan. Ken sanani kuuli, ilisti onneani. Ken minua näki, vahvisti todeksi kaiken tämän. Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut. Tällaisia joutuvia omasta toiminnastaan. Epätoivoa vaikuneet siunasivat minua. Lesken sydämessä minä herätin ilon.

Olin sokealle silmä, rammalle sauva. Köyhälle minä olin isä ja tuutematonta autoin saamaan oikeutta.

Tänäkin päivänä olen joskus kuullut jonkun ihmisen sanovan, että hän on aina sen heikoimman puolella. Mutta se on hyvä ajatus sinänsä. Mutta se voi olla, että se meidän ymmärrys ei ole aina ihan täysin siinä asiassa kohdilla, että kuka se oli nyt tässä tilanteessa se heikoin. Mutta se on hyvä pyytää ymmärrystä näissä ihmisten välisissä tilanteissa ja ilmissuhteissa.

Ja näin se joku itsestään kertoo. Ja minä vielä muutama jae jatkan tuosta hänen puheestaan. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään. Minun sanani pisaroivat heidän ylleen. He odottivat niitä kuin sadetta. Ahmivat niitä kuin kevään sateen vihmaa. Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille. Ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

Tässä voisi kertoa siitä omasta elämästä muutama sana. Niin kuin sanoin, että olen aikoinaan lukenut tätä Jopin kirjaa. Ja tuntui kovin tarpeelliseltä, että yrittää etsiä lohdutusta siinä elämäntilanteessa.

Mutta muistan, kun tuli se taas yllättävä kevään talvia, tai siis 90-luvun alussa, olisiko 92 ollut. Ja minulla oli työ rakennusalalla. Ja siinä Suomessa elettiin sellaista tilannetta, että alalla oli lama. Ja koko Suomessa oli tällainen lama-aika. Ja rakentaminen supistui, varsinkin tämä omakotirakentaminen, jonka parissa tein töitä enimmäkseen. Ja ne näkymät olivat kovin semmoiset ahtaat.

Niin tuli päivänmieslehti. Ja siinä oli tästä Jeremian kirjasta, jossa Jeremia lähettää kirjeen sinne, näille papeille ja vankeuteen. Ja hän heitä rohkaisee ja kehottaa rakentamaan taloja ja perustamaan perheitä ja toimimaan sen kaupungin parhaaksi, johon hän on heitä asettanut. Ja siellä luvataan, että minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Ja nyt tässä Jop oli ottanut tässäkin asiassa vähän tämän Jumala-aseman itselleen. Mutta muistan, että kun tuota luin, se oli tämä äskettäin poismenneen veljemme Matti Lääkön kirjoitus. Niin kyynelet tuli siinä silmiin. Ja luin sen monta kertaa ja ne tuli aina uudestaan näissä tietyissä sanoissa: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Meillä on hyvä Jumala, armollinen Jumala ja laupias Jumala. Kyllähän pitää meistä huolta, niin kuin Herra Jeesus on luvannut.

Varmaan saattaa tänäkin päivänä täällä joku miettiä, että miten me sähkölaskut ensi talvena tai jotain muuta. Niin elämässä on vaikeuksia, terveyttä, lasten kanssa tai perheen, tai työn tai mikä tahansa asia. Niin aina saa pitää mielensä sen, mitä taivaan Isä on luvannut.

Mitä Herra Jeesus siellä vuorisaarnaamuksessa sanoi, että katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia, että jos taivaallinen Isäni pitää näistäkin huolen, niin eikö paljon enemmän teistä? Ja taisin sanoa vielä, että te vähäuskoiset.

Kyllä me monesti olemme, tuntuu, että useimmiten tuntuu, että sitä on monesti vähäuskoisia. Mutta lukua meillä on vahvat. Ja kyllä se Jumala pitää meistä huolen. Kyllä me näihin Jumalan sanoihin saamme tarttua ja uskoa ne ihan omalle sydämelle.

Mutta tällä tavalla se Jumala oli ottanut jo lähestulkoon Jumalankin tehtävää itselleen. Me hänet muistamme, että Jeesuksen maalliseen syrjäkylän vaellukseen liittyy näitä asioita, että hän niin kuin Jesajan kautta oli ennustettu, että hän on sokeain silmä ja hän antaa ja minkä koita itseä sinä tuosta ei se kaukana ole.

Luku 35 voi saada se Jesajan kirjasta ensin esille. Siellä sanotaan vanhassa käännöksessä: sanokaa heikkomielisille olkaa turvassa ja älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa. Hän tulee ja vapahtaa teidät.

Silloin avataan sokeain silmät ja kuuroin korvat aukenevat. Silloin rammat ryömiävät niin kuin peurat ja kankeat pakahtuvat kiitokseen. Sillä korvessa pitää vedet vuotamaan ja virrat erämaassa.

Ja minä sanoin, että se Jeesuskin taisi viitata siellä, tai ainakin samantyyppisiin ennustuksiin, kun hän siellä piti kotikaupungissa synagogassa ensimmäistä saarnaa. Ja hän sanoi, että tänä päivänä nämä sanat ovat totta.

Hän on jo tehnyt paljon hyviä töitä ja näitä parantamisihmeitä. Ja kun Jeesus näitä puhui, niin siellä ensin sanottiin, että hän puhuu armosanoja ja eri tavalla kuin meidän kirjaa oppineet. Mutta sitten me huomasimme, että tämä on puusepän Joosefin poika, ja siellä syttyi vihaa. Ja he olisivat halunneet heittää Jeesuksen jyrkänteiltä alas, mutta kun ei ollut vielä se aika, niin ei heillä ollut siihen minkäänlaista mahdollisuutta.

Se oli sitten vasta, kun oli se pimeyden hetki, josta Jeesus sanoi siellä Getsemanen puutarhassa, että nyt on teidän hetkenne ja nyt on pimeyden hetki. Ja silloin oli aika Jeesukseen antaa kärsiä ja antaa henkensä meidän syntiemme edestä.

Mutta minä tuossa laitoin ylös muutaman kohdan, ja tässä oli tämä Jopilla oli nämä kolme ystävää, jotka tulivat sinne lohduttamaan, mutta heillä sitten meni se keskustelu vähän sille raiteelle, että he arvelivat niin kuin juutalaisuudessa tänäkin päivänä ja niin kuin minä muistamme, opetuslapsilla kyllä tämmöistä ajatusta, että jos ihmisellä on koettelemuksia ja vaikeuksia elämässä, niin se johtuu siitä, että hän on tehnyt syntiä tai hänen vanhempansa.

Näin he ajattelivat sokeasti syntyneistä nuorista miehistäkin, että tekikö hän vai hänen vanhempansa syntiä. Ja tällainen ajatus oli myös näillä Jopin ystävillä, mutta Jop torjuu sen voisi sanoa tarvokkaasti.

Siinä käytetään kolme tuommoista keskustelukierrosta, ja Jop ei alistu siihen, että Jumala häntä synnin takia nyt koettelee. Mutta sitten sen jälkeen nämä kolme ystävää vaikenevat, he eivät enää vastaa Jopille, ja Jop jatkaa ikään kuin yksin puhelua, josta minä nyt äsken luin tuon kohdan, josta kuulimme, että kyllä se Jop oli kovasti miettinyt siihen omaan asemaansa, jonka Jumala oli hänelle siunannut ja antanut.

Sitten oli tällainen neljäs ystävä, josta ei tähän mennessä ole vielä puhuttu mitään täällä Jopin kirjassa. Hän on nimeltään Elihu. Ja minä nyt luen, mitä hän sitten Jopille tuossa tilanteessa sanoo. Tällä kertaa luen tuosta vanhemmasta käännöksestä taas vähän pitkästi.

Sinä olet puhunut minun korvieni kuullen, minun ääntäni täytyy minun kuulla. Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viaton ja synnitön. Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan. Sen tähden pitää hän minua vihollisenaan.

Nyt Jop oli puhunut Jumalasta tällä tavalla, että Jumala pitää Jopia vihollisena. No, me tiedämme, että Raamattu sanoo, että Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin, ja niin myös koettelemuksia. Niin ei mitenkään puutu ei meidän uskovaisten, mutta ei myöskään muidenkaan ihmisten elämästä.

Katso, hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun ja kätkenyt minun tieni. Katso, siitä päätän, päättelen, et ole kurjas, sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen. Miksi riitelet hänen kanssaan, ettei hän tee sinulle lukua kaikista sinun töistäsi?

Siis Jop oli tällaista vaatimusta esittänyt, että Jumala ei hänelle pidä lukua hänen töistään. Sitten vähän myöhemmin hän jatkaa, että jos Jumala jotain käskee, ei hän sitä jälkikäteen ajattele. Hän ilmoittaa ihmisten korviin ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellaan. Kääntää siis ihmistä hänen aivoituksestaan ja varjellakseen ylpeydestä. Hän säästää hänen sielunsa turmeluksesta ja hänen elämänsä, ettei se miehekäs lankeaisi.

Ja sitten täällä sanotaan, että hänen sielunsa lähenee turmelusta ja hänen elämänsä kuolemaa. Siis näin kovasti saattaa Jumala sallia rankaista ihmistä, tai koettelemusta ihmisen elämää.

Mutta sitten jatkaa: kun siis hänen tykensä tulee enkeli välimies, joka on enemmän kuin tuhansia ilmoittamaan sinulle ihmiselle vanhurskautta ja armahtaa häntä ja sanoo pelasta häntä menemästä alas turmelukseen.

Sillä minä olen löytänyt sovinnon. Eikö tässä tämä Elihu puhu Herrasta Jeesuksesta, välimiehestä, joka on löytänyt sovinnon Jumalan edessä ja joka käskee menemään tuon ihmisen luo armahtamaan häntä?

Eikö se ole meidän jokaisen uskoa sen mieli: armahtakaa, niin teidät armahdetaan. Kyllä me haluamme olla toinen toistamme armahtamassa ja antamassa syntejä anteeksi, ja oli ne synnit minkä kaltaisia tahansa. Ei meillä ole siinä asiassa mitään mahdollisuutta pantata. Meidät on tähän virkaan asetettuja. Meillä on tämmöinen mieli.

Niin kuin te mittaatte, minne teille mitataan.

Mutta sitten tämä jatkaa, tämä Elihu. Niin hänen lihansa tuorehtii enemmän kuin lapsuudessa ja tulee taas niin kuin nuoruuden aikana.

Tässä tulee mieleen se Naamamin syyrialainen, joka viime totteli sitä profeetta Elisa ja meni peseytymään sinne Jordan-virtaan seitsemän kertaa. Siellä kerrotaan, hän parani spitaalista ja hänen ihonsa tuli niin kuin poikaisen ihoon.

Ja on tästä asiasta puhuttu muutamassa muussakin vanhan testamentin paikassa, ja se tarkoittaa sitä aivan niin kuin kun Joosue kulki sen neljäkymmentä vuotta siellä erämaassa, niin sanottiin, että ei heidän jalkoihinsa tullut känsiä tai kovettumia, heidän ihonsa oli niin kuin nuorukaisen iho, ja he eivät olleet kärsineet siitä matkasta.

Mutta tämä Jumalan lapsen taivaus on sitä, että me aina tänä päivänä uskomme omat syntimme anteeksi. Se mitä on takana, se on siellä, ja me odotamme sitä, että kerran me saavutamme sen kotirannan. Mutta se riittää, että tänä päivänä uskomme niin, me olemme puhtaat ja hyvät Jumalan edessä.

Meidän autuutemme ja vanhurskautuksemme se on siinä Herran Jeesuksen valmistamassa sovitustyössä, joka on täydellinen. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa, ja se annetaan jokaiselle uskon kautta. Se on mahdollisuus evankeliumin sanassa ottaa vastaan ja uskoa omalle kohdalle.

Minulla tulee mieleen, onko se tuolla Sakarian kirjassa sanottu vai Jesajan kirjassa niistä pienistä pojista ja piikoista, jotka leikkivät siellä Jerusalemin kaduilla. Ne elävät sitä aikaa.

Ole pienet lapset toistaan. Minun mieleeni Jumala antaa teille isille ja äideille tänäkin aikana voimaa tämän ajan keskellä ottaa lapsia vastaan ja elää puhtaalla ja hyvällä omalla tunnolla muutenkin.

Minun teilleni mieli on onnitella teitä, yliveskalla sisaret ja veljet, että teillä on halu kuulla Jumalan sanaa ja kuuntelemaan Jumalan sanaa. Me elämme tänäkin päivänä uskosta nöyrinä Jumalan kaikkivaltiaan kasvojen edessä, niin kuin Jopkin tässä sai olla nöyrä tässä tekstissä, jonka me luimme.

Hänelle Jumala oli avannut tämän uskomisen asian ja hänen oman kasvamisensa, ja hän sai tunnustaa, että minä olen tyhmästi puhunut sinulle erehdyksissä, ja hän sai katsella Jumalan kasvoja.

Ja varmaan muistatte sen Jaakobin, joka siellä Jabbok-virralla sai myös katsella Jumalan kasvoja. Siitä sanotaan, että sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut. Jaakobista tehtiin enkeli, ja siitä tilanteesta sanotaan, että sinä olet voittanut, ja Jumala nosti siellä paikassa muistokiven pystyyn ja vuodatti sen päälle öljyä.

Niinkuin me ymmärrämme, että on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, ne rakentajat, jotka ihmiset rakentavat omaa autuuttaan omilla ehdoilla.

Mutta Jaakob sanoi, että minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja olen elossa. Tänäänkin on mahdollisuus nähdä Jumala, Jumalan kirkkaus, nähdä armollisen Jumalan kasvot siinä evankeliumin sanassa, jossa ihmisille annetaan synnit anteeksi. Se tulee jalkojen päällä tuo Jumalan sana ja Jumalan valtakunta tänäkin päivänä ihmistä lähelle.

Ja meidän on lupa tänäkin sunnuntain hetkenä jäädä Jumalan lupausten turviin ja kaikista suurimman lupauksen turviin, että vielä saa uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja jos ne ehkä ne väärät kasvamiset, että on voinut tuntua, että minä olen omalla työllä, omisteluilla ja ymmärryksellä saanut ansaittua ja minulla on Jumalan edessä jotakin ansiota, tällaisetkin saa uskoa anteeksi, ja kaikki synnit ja epäilykset on tällä hetkellä lupa jäädä uskomaan anteeksi se meidän välimiehen Herra Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Olkaa kaikki turvallisella ja hyvällä mielellä sillä paikalla, kun itse ne löydätte. Ja jos joku kuuntelee sellainen, joka tuntee, että minä en ole tuosta evankeliumista ja armosta osallinen, jos sinä haluat sen omistaa omalle sydämelle, niin nyt se on siihen lupa ja tilaisuus. Saa käydä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä epäuskon ja kaikki synnit anteeksi.

Myös minä vastaisin jäädä tuon evankeliumin siunauksena alle, saako uskoa epäilyksesi ja kiusaukset anteeksi. Minä haluan uskoa uudessa teidän kanssanne Jeesuksen nimeen.

Kiitos kun katsoit videon!