Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 23.08.2015 17.40

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkaisessamme seuroja ajattelin lukea yhteiseksi tutkistelun aiheeksi Jumalan sana, joka on kirjoitettuna täällä Paavalin epistolassa Timoteukselle sen toisessa kirjeessä, ensimmäisessä luvussa ja siitä jakeen kolmetoista. Sanat kuuluvat: Jeesuksen nimeen. Pysy siis niiden terveellisten sanan muodossa, jotka sinä minulta kuulit, ole uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Me kuulimme Jumalan sanaa, jonka apostoli Paavali oli kirjoittanut nuorelle työtoverille Timoteukselle. Tämä on yksi Timoteukselle kirjoitettu kirje, joka on vankilassa kirjoitettu, ja Paavali oli sinne joutunut uskon tähden.

Ja kun me nyt olemme tulleet yhdelle koolle elävän ja hukkumattoman sanan äärelle, niin me rukoilemme, että Jumala olisi sanastaan meille määräosaan jakamassa ja antamassa. Kun me ajattelemme Jumalan valtakunnan saarnaa ja kun me tulemme seuroihin yhdelle koolle, niin me varmasti pistämme sormet ristiin ja rukoilemme, että Jumala itse antaisi meille sen, mitä me tarvitsemme. Että näissäkin seuroissa saisi kaikua se hyvän paimenen ääni, joka on nostamassa ja kantamassa, mutta se on myöskin etsimässä.

Ja kun me tarkastelemme Jumalan valtakunnan saarnaa, niin me voisimme arvioida, että minkälainen saarna on hyvää saarna.

Minusta siihen eräs pikku poika oli antanut hyvän vastauksen, kun häneltä oli kysytty, että minkälainen saarna on hyvä, joka seuroissa pidetään. Tämä pieni hoito oli sanonut sellainen saarna, että siellä saarnataan evankeliumi ja ainakin vaikka kaksi kertaa.

Minä nytkin ajattelisin, että veljet ja sisaret, aivan seurojen aluksi saa jo uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja kun me sanan palvelijana tulemme tälle paikalle, niin mehän juuri haluaisimme pitää sellaisen hyvän saarnan, että siinä kaikuisi hyvän paimenen ääni.

Mutta monesti me tälle paikalle tulemme hyvin epäileväisenä ja kiusattuna, ja me tunnemme syntisyytemme, ja niin minäkin kun tämän avattuun Jumalan sanan äärelle olen tullut, niin minä kysyn, että saanko minä aivan seurojen aluksi uskoa omat synnit anteeksi.

Minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssa. Tässä apostoli Paavali puhuu Timoteukselle Jumalan sanasta. Kun me luemme Raamattua, niin tätä Jumalan sanaa, niin sitähän on saarnattu sieltä maailman alusta saakka. Meillekin tämän päivän Jumalan lapsille Jumala tahtoo, että me olemme tälle Jumalan sanalle kuuliaisia.

Myöskin Raamatussa jo siellä Raamatun alkulehdillä kerrotaan siitä syntiinlankeemuksesta, kuinka ensimmäinen ihmispari oli tottelematon Jumalan sanalle.

Me muistamme, kuinka Jumala asetti sinne keskelle paratiisia sen puun ja sanoi ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, että kaikista puista, joita paratiisissa on, saa syödä, mutta siitä, joka on keskellä paratiisia, ei saa syödä.

Joskus pienenä poikana, kun istuin seuroissa, niin minä ajattelin, että laittoiko se Jumala tämän puun aivan kuin kiusaksi tälle ensimmäiselle ihmiselle. Mutta ei se laittanut sitä kiusaksi, vaan sekin, tytöt ja pojat, jotka olette seuroissa, niin se Taivaan Isä laittoi ensimmäisen ihmisenkin niin kuin meidätkin tänä päivänä. Se laittoi sen sanansa uskojaksi.

Kun tämän kaiken oli kertonut Jumala Aadamille, kuinka siellä paratiisissa eletään ja asutaan, niin kun sitten Aadam oli yksin ja Jumala näki, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin, niin se loi hänelle elämänkumppanin, Eevan, ja tämän kaiken kertoi tälle Eevalle Aadam.

Aadam kertoi Eevalle, kuinka siellä paratiisissa sitten eletään ja asutaan. Ja me muistamme, niin kuin edellä jo veli siitä puhui, kuinka tapahtui, se, että se ensimmäinen ihminen, ihmispari, kävi yli tämän Jumalan sanan ja Jumalan sanan opetuksen ja joutui ulos Jumalan valtakunnasta.

Me muistamme, kuinka Jumala taivaasta kutsui ensimmäistä ihmisparia, käyskentyi siellä ja kutsui Aadamia ja Eevaa ja sitten antoi siellä paratiisissa heille lupauksen sanan Kristuksesta ja puki heidät vielä kuvainnomisesti nahkaisella vaatteella, joka oli kuva Kristuksen vanhuskaudesta. Näin ensimmäinen ihmispari pääsi jälleen takaisin Jumalan valtakuntaan ja sai tämän uskon lahjan.

Mutta me muistamme sieltä vanhan liiton ajalta, kun ihmiset lisääntyivät ja maa täyttyi, niin kuinka ihmisten pojat, Jumalan pojat, alkoivat ottamaan ihmisten tyttäriä puolisoksi, ja me muistamme, kuinka Jumala lihastui tästä ja katui, että hän oli valmistanut koko ihmisen.

Me muistamme siellä, kuinka Noa saa armon Jumalan edessä ja Jumala teki liiton Nooan kanssa. Ja sillä ajalla Noa saarnasi tätä Jumalan valtakunnan sanomaa ja se aika oli sata ja kaksikymmentä vuotta. Me näemme sieltä jo, ettei ole tämä Jumalan sanan saarnaaminen katkennut, vaan se jatkui. Noa teki sitä arkkia ja saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia. Ajatelkaapa.

Siellä oli Noa ja hänen vaimonsa ja kolme poikaa ja heidän vaimonsa. Sellainen oli uskovaisten joukko silloin ensimmäisen maailmanhaikaan ennen sen lopullansa. Olen minä monta kertaa ajatellut, että kyllä se Noa teki kovan työn ja urakan, kun se laivan pituus oli sataviisikymmentä metriä ja sen leveys oli kaksikymmentäviisi metriä, korkeus oli viisitoista metriä, josta monet viisaat ovat sanoneet, että se on sellainen, että sen ei olisi mahdollisuus edes olla pysyä kasassa sellaisten vesimassojen äärellä.

Mutta siinä on kuva Jumalan valtakunnasta, tässä arkissa. Ja nuo tätä työtä tekee ja saarnasi samalla ihmisille parannussaarnaa ja kehoitti ihmisiä, että tulee tälle maailmalle loppu, ja uskopaa evankeliumi, miten pelastutte.

Me ymmärrämme ja tiedämme, niin kuin tänäkin päivänä, kun me teemme Jumalan valtakunnan työtä, me kutsumme ihmisiä sisälle uskomaan ja toivomaan Jumalan valtakuntaa, että tällä uskolla kerran perisen iankaikkisen elämän eikä mitään muuta mahdollisuutta ole päästä sinne taivaan kotiin.

Tätä samaa sanomaa myöskin sanoo saarnat niille ihmisille ja heidän perheensä. Kun he aamulla menivät sinne, arkkityömaalle alkoi tätä samaa saarnaa saarnaamaan, uskonsaarnaa. Niin me arvaamme, että siellä saattoi monet käydä sen Noan sanan kuulossa ja ajatella itsekseen, että kyllä se voi olla totta, että tässä tälle ajalle tulee päätös.

Mutta kun maa kuivuudesta pölisee, niin liekö se sittenkään totta. Jotkut ajattelivat ehkä niinkin, että jos minä uskon tuon saarnan, niin minä menetän kaikki ystävät, kotini ja perheeni.

Tai joku voi ajatella niinkin, että jos minä tuon sanan ja jos ei tulekaan sitä vedenpaisumusta ja joudun tulemaan sieltä arkista ulos, niin ihmiset nauravat minulle.

Mutta me muistamme sen, kun se aika täyttyi, eikä ollut yhtään parannuksen tekoa. Mutta Noa teki tämän työn, kun se oli Jumalan kanssa liiton tehnyt.

Ja me muistamme, kuinka se Noa keräsi sinne ja hänen perhekuntansa sinne arkkiin ruokaa niille eläimille ja tietenkin itsellensä ja perheellensä. Ja kun aika alkoi päätökseen tulemaan, niin Jumala tarttui niihin eläimiin ja toinen sinne arkin eteen.

Minä ajattelen yksinkertaisesti ja lapsenomaisesti, että siinä oli sen ajan merkki Nooalle, että ajan ilta on käsillä. Ja kun nuo meni arkkiin sisälle ja ne eläimet, Raamattu kertoo, että Jumala sulki arkin oven. Sen jälkeen alkoi satamaan vettä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä yhteen mittaan ja vesi seisoi maan päällä sataviisikymmentä päivää.

Olen minä monta kertaa ajatellut ja miettinyt, että mitähän ne ihmiset ajattelivat, jotka kuuntelivat ja kuulivat sen hyvän paimenen äänen, joka hellästi kutsui niitä sisälle Jumalan valtakuntaan, ja kun vesi oli vyötäisillä, niin moni lähti varmasti ja kolkutti arkin ovelle ja huusi Nooalle, että avaamme uskomme. Mutta se oli myöhäistä, sillä armon aika oli päättänyt, ja se etsikon aika, jonka Jumala oli niille antanut, he eivät siitä olleet ottaneet vaaria.

Eivät ole, rakkaat veljet ja sisaret, tänäkin päivänä. Me haluamme tätä Jumalan valtakunnan työtä tehdä, julistaa tätä Jumalan sanaa jopa. Se ei ole sieltä ajasta muuttunut, he uskoivat profeettoja ja vanhan liiton uskovaisia, he uskoivat lupauksen sanan. Mutta sitten me saamme tänä päivänä, ja ne ihmiset, jotka elivät elämän Herran Jeesuksen Kristuksen aikaan ja sen jälkeen, niin me saamme elää sen täyttyneen Herran Jeesuksen Kristuksen päälle. Tämä elävä usko on ollut aina, tämä on ollut yksinkertainen ja yksinkertainen asia.

Me muistamme, kuinka Raamatussa monessa kohdassa opetetaan, että tämä usko on lapsen kaltaista uskoa. Yksinkertaista. Niin yksinkertaista, että se ei monesti tänä aikana kelpaa. Se on sellaisen, kun täälläkin seuroissa on näitä pieniä lapsia, aivan sylilapsia, niin tämä usko on juuri tämän kaltaista, että nämä pienet lapsetkin uskovat, joka aivan ihmisymmärrykselle on käsittämätöntä, että ne uskon väkäsi varsilla jatkuvasti ja joka hetki tarttuvat kiinni Jumalan lupauksiin.

Kun opetuslapset olivat siellä Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa, niin me muistamme, kuinka nämäkin isot miehet, joita Jeesus siellä opetti päivittäin ja hetkittäin, kun olivat siellä tiellä käyskentelemässä, niin he alkoivat siellä keskustella aivan arkisen elämän keskellä, että kuka heistä on suurin Jumalan valtakunnassa.

Raamattu kertoo vielä niin, että se meni niin pitkälle, että nämä opetuslapset kamppailivat keskenään. Markus kertoo siitä, että kun Jeesus oli Kapernaumissa, niin opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö, niin Jeesus kysyi niiltä, että mitä ne pojat siellä tiellä keskustelivat, niin opetuslapset vaikenivat. Matteus kertoo siitä, että ne tulivat Jeesuksen tykö ja kysyivät, että kuka siis on suurin taivasten valtakunnassa. Opetuslapset varmasti yllättyivät, kun Jeesus otti pienen lapsen syliinsä ja sanoi opetuslapsille niin, että ellette tule ja käänny niin kuin tämä lapsi, niin te ette tule sisälle Jumalan valtakuntaan.

Miksi se Jeesus niille opetuslapsille sanoi, vaikka he olivat uskomassa, että ellette tule ja käänny niin kuin tämä lapsi, niin ette tule sisälle Jumalan valtakuntaan?

Eikö Jeesus sen tähden sen sanonut, että jos te rakkaat pojan opetuslapset tuolla kiistelyn tiellä jatkatte, niin se tie vie ulos Jumalan valtakunnasta. Mutta kun te uskotte niin kuin tämä pieni lapsi, niin te tulette ja pysytte sisällä Jumalan valtakunnassa.

Mutta on näissä opetuslapsista myöskin se kuva aivan niin kuin me voisimme sanoa, että niin kuin yksi meistä. He olivat huonoja, huonomuistisia. Kun me usein sanomme, että me olisimme sanantekijät, emmekä kunnostavaiset kuulijat.

Kun me luemme sieltä seuraavasta luvusta Matteuksen evankeliumista, niin kuinka opetuslapset olivat jo unohtaneet sen, mitä se elämän herra Jeesus oli sanonut.

Kun vanhemmat toivat seuroihin lapsia Jeesuksen siunattavaksi, niin kuin tekin vanhemmat olette tuonne tänne näitä pieniä tyttöjä ja poikia, te olette tehneet hyvin, niin se elämänherra Jeesus sanoi niille opetuslapsille, jotka yrittivät estää.

Kun isät ja äidit toivat sanankuuloon lapsia, niin Jeesus sanoi, että sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Minä ajattelen niin, että yksinkertaisesti siinä on myöskin toinen viesti meille tämän päivän isille ja äideille, että kun Jumala antaa meille näitä pieniä tyttöjä ja poikia, että me jaksaisimme ottaa niitä vastaan suurena Jumalan lahjana, niin me sen jälkeen voimme myös viedä niitä elämän herran Jeesuksen siunattavaksi.

Se on kuulkaa suuri elämän lahja, aivan ihme, kun Jumala antaa näitä pieniä tyttöjä ja poikia. Kyllä se Jumala on luvannut kuulkaa meitä hyvin siunata ja antaa meille voimat jokaiselle päivälle.

Se tarkoittaa nimenomaan, että ne uskon voimat eivät ole koskaan meiltä kielletty, kun me olemme tätä evankeliumia omalle kohdalle pyytäneet.

Siksi ne isät ja äidit tuokaa näitä pieniä tyttöjä ja poikia Jumalan sanan kuuloon ja älkää jääkö kotiin.

Kyllä me tiedämme, että se on paljon työtä ja vaivaa, kun me lähdemme seuroihin. Olen sen joskus ennenkin kertonut, mutta tuli tuossa mieleen, että erään kerrankin, kun uskovainen isä oli ollut sunnuntaina seuroissa ja lapset olivat siinä penkissä pitäneet elämää ja metelöineet, niin se isä ajatteli, että jospa lähtisi ensisunnuntaina vain yksin seuroihin ja jättäisi lapset kotiin.

Mutta kun seurat olivat ohitse ja tuli arki ja isä tuli töistä ja hän kuuli sieltä olohuoneesta lasten ääntä, niin siellä oli pienet lapset laittaneet pienet penkit sinne.

Siellä oli sitten tyttö ollut sananpalvelijan paikalla, pieni tyttö, ja puhunut siellä.

Kun se isä katsoo, niin tämä pieni tyttö oli saarnannut niille synnit anteeksi, kun oli nostanut kädet ylös ja sanonut, että te saatte uskoa Jeesuksen nimessä hyvälle tuulelle.

Se ei ollut ihan muistanut, miten se puhujaveli sanoi, mutta jos me ajattelemme tuota pienen lapsen sanaa, niin me tiedämme sen, että miksi tulee meille murheellinen mieli, niin se tulee siitä, että aina kun synti tarttuu, mutta se Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tekee meille hyvälle tuulelle.

Oletteko panneet merkille, että kun tulemme seuroihin, ja kun on sielunuhenkinen kiusannut ja on syntikin tarttunut, niin ajattelee, että kyllä nuo kaikki muut pääsevät perille, mutta miten minun käy.

Siksi me haluamme tulla yhdelle koolle elävän ja hukkumattoman sanan äärelle.

Ja siksi se Paavali monessa kohden puhuu siitä, että on tärkeää, että pitää usko ja pitää hyvä omatunto, ja sitä se Timo Teuksellekin puhui.

Sen takia me haluamme tulla yhdelle koolle Jumalan sanan äärelle.

Sitten vielä, jos meille on tullut sellaisia asioita, jotka painavat meidän tuntoamme, niin me saamme etsiä Jumalan valtakunnasta niitä pitäviä astioita ja puhua kaikki, mitkä painavat meidän mieliämme.

Ja me saamme näin tehdä matkaa vapaana ja iloisina tässä armolasten joukossa.

Mutta me sanomme myöskin, että kyllä me tänä aikana koemme erityisesti senkin, että kyllä me elämme ajan iltaa ja voimme sanoa, on ne illan varjot jo varmasti aika pitkälle lyöneet.

Ei tänäkään aikana, niin kuin ei vanhan liiton aikana eikä Jeesuksen aikana, niin me koemme samaa vaivaa ja me elämme taistelevan seurakunnan keskellä, jossa myös monesti tänäkin aikana, kun on syntiturmellut, niin silloin monesti käy niin, että ihminen haluaisi lähteä muuttamaan Jumalan sanan opetusta. Siksi tämä Jumalan sana, josta apostoli puhuu, se on sama eilen, tänään ja se on iankaikkisesti. Se on muuttumatonta ja se on pysyvää sanaa. Ja kun tämä Jumalan sana, se on meidän teillämme, niin kuin Raamattu kertoo, että tämä Jumalan Sana, se on valkeus teillämme ja se on jalkaimme kynttilän. Tämä Jumalan Sana ohjaa meidän elämäämme ja se ohjaa meidän kulkuamme.

Siellä aivan arkisen kilvoituksen keskelläkin me saamme nimenomaan Jumalan sanalla taistella sielunvihollista vastaan. Me muistamme siellä erämaan korvessa, kuinka se elämän herra Jeesuskin, se taisteli Jumalan sanalla vihollisen houkutuksia ja päälle karkaamisia vastaan. Se on tänäkin päivänä se on ainut ase tässä meidän kilvoituksen matkassa. Että meidän omatuntomme se olisi sidottu tähän elävään ja hukkumattomaan Jumalan sanaan. Kyllä me täällä arkisen elämän keskellä me tunnemme, että kyllä meidän usko, niin kyllä se on heikko.

Siitä meille Raamattu todistaa sen, että jos meillä olisi uskoa sinapin siemenen verran, niin me vuoria siirtäisimme tai sanoisimme metsäviikonpuulle, että nouse ylös ja istuta itsesi mereen. Niin vähän on sitä uskoa, mutta veljet ja sisaret, niin se on tärkeätä, että se usko, jota me omistamme vaikka sitä on vähän, että se on oikeata. Sillä uskolla kerran perii sen iankaikkisen elämän. Se tämän rauhattoman ajan keskellä, niin kun me omistamme tätä uskon lahjaa, niin se tuo meidän elämäämme turvallisuuden ja turvan. Me pääsemme kerran sen turvin sinne iankaikkiseen elämään.

Kun se aposto oli Paavali, kun se katseli tuon nuoren miehen uskoa, Timoteoksen uskoa, niin se sanoi, että se vilpitöin usko, joka sinussa on. Timoteus halusi säilyttää tätä uskoa hyvässä ja loukkaamattomassa omassa tunnossa. Ja kun me olemme tässä puhuneet Jumalan sadasta, niin minä ajattelisin, että tekin rakkaat nuoret veljet ja sisaret, niin kyllä kannattaa lukea Jumalan sanaa. Se on valkeus teillämme ja se on jalkamme kynttilä. Tuolla arkisen elämän keskellä, kun me joudumme tekemään valintoja, niin se Jumalan sana on meidän turvanamme.

Tämä nuori Timoteos, siitä Paavali ihastelee, niin ajatelkaapa, niin tämä Timoteos-poika, niin se oli sieltä lapsesta saakka lukenut Jumalan sanaa. Me voisimme aivan kuin ajatella tänäkin iltana, että mitä hyötyä siitä on sitten kun me Jumalan sanaa alueelle. Niin se Paavali sanoo, että se taitaa sinua autuuteen kätkeä eli neuvoa ja opettaa. Siksi tätä Jumalan sanaa kannattaa lukea. Ja kun tämä Jumalan Sana, se on meidän uskon perusta, ja Jumalan Sanassa on kirjoitettuna, kuinka me pysymme uskovaisena ja kuinka ihminen vanhurskautetaan, kuinka pääsee uskomaan.

Siksi me näitä seuroja tänäkin päivänä olemme järjestäneet, että jos sanan kuulossa olisi yksikään sellainen ihminen, joka tunnet, kun kuuntelet tätäkin puhetta, että minulta puuttuu se uskon lahja, joka kestää tässä ajassa. Se kestää kerran siellä viimeisellä tuomiolla, että sinulta se puuttuu. Kuule, Taivaan Isä sydämeltä kuuluu hyviä terveisiä, että saa uskoa epäuskon ja kaikki sen tuomat synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tälle ajalle kerran myöskin tulee päätös ja alkaa kerran se viimeinen tuomio. Me tiedämme, että tämä aika on kiireistä. Ei monet ihmiset kerkeä tulla sanan kuuloon.

Ja saattaa aivan kuin ajatella, että minä sitten vanhuudessa teen parannuksen. Mutta tälle ajalle ja meille henkilökohtaisesti voi tulla hyvin nopeastikin päätös. Ei silloin viimeisenä päivänä, jos ei ole synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, ei ole enää armonkaupat auki, ei ole mahdollisuus tehdä parannusta. Elämänherra Jeesus sanoo, että hän tulee äkkiarvaamatta toisen kerran tänne. Ja sitä viimeistä päivää, niin sitä ei tiedä, kun taivaan Jumala.

Siksi me haluamme näitä seuroja järjestää ja kutsua ihmisiä uskomaan omat synnit anteeksi, että pääsisi tähän harmavaltakuntaan, kun tämän valtakunnan kautta kerran kulkee tie sinne kunnianvaltakuntaan. Olemme saattaneet kuulla myös keskusteluissa, veljet ja sisaret, siellä aivan arkisen elämän keskellä sellaisiakin asioita, että joku voi ajatella niinkin, että onko tämä elävä usko, missä me olemme, että onko tämä lestadiuksen keksimä tai lestadiuksen rakentama, niin niinhän se ei ole. Me muistamme kristillisyytemme vaiheesta, kuinka myös Lestadius sai parannuksen sieltä Lapinmarjasta. Tämä on kulkenut uskosta uskoon. Tämä on sydämen uskoa, jolla me vanhurskaiksi tulemme ja suun tunnustuksella me hausuaksi tulemme.

Siksi me haluamme pitäytyä Jumalan Sanassa, sillä Raamattu kertoo, että kaikki, mitä me puhumme, me tutkitaan Jumalan sanalla ja myöskin kaikki opettajat ja opetukset. Siksi me haluamme kysyä Jumalan Sanan perustukselta. Jos me toisin lähdemme opettamaan, niin me silloin oman uskon elämämme syöstämme pois tältä Kristuskalliolta, joka on meidän uskon perustus ja joka kestää tämän ajan keskellä ja se kestää kerran iankaikkisuudessa. Siksi rakkaat veljet ja sisaret, aivan kuin kotiläksyksi haluamme ottaa itsellemme tämän, jonka Paavali on Timoteukselle kirjoittanut, että pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, jotka sinä minulta kuulut, ole uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Nytkin, rakkaat veljet ja sisaret, niin tämän puheen päätteeksi te saatte jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintovereissä. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Ja te pienet tytöt ja pojat, niin tekin saatte jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi! Sitten minä haluaisin aivan erityisesti myös lähestyä teitä, rakkaita nuoria veljiä ja sisaria. Muistan itse myös täällä Jyväskylässä ollessa, niin kun me kävimme seuroissa monesti, kun kotoisin olen tuosta Karstulasta, niin paljon olimme nuorena täällä, niin myöskin täällä istuessani, niin minä monta kertaa ajattelin. Se tuntui niin hyvältä, kun tältä paikalta veljet saarnasivat meille nuorille synnit anteeksi, vaikka me pyytäneet sinne omalle istuimelle. Niin monta kertaa teki mieli pyytää, mutta kun niin hävetti.

Kyllä te, rakkaat veljet ja sisaret, rakkaat nuoret, niin te saatte tällä armon siunatulla hetkellä myös jäädä uskomaan kaikki synnit, nuoruuden kiusaukset ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintovereissä, Jeesuksen nimeen.

Aamen. Pistämme sormet ristiin ja rukoilemme.

Rakas taivaallinen Isä! Me tahdomme kiittää sinua Pyhästä sanastasi. Ole sinä isä itse siunaamassa nyt puhuttu ja luettu sana nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra käännä kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Aamen.