Seurapuhe Haapaveden RY:llä 27.02.2022 18.30

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen käymme jatkamaan näitä seuroja. Ja luen täältä tekstin aiheeksi Nehemian kirjasta sen neljännestä luvusta jakeesta kahdeksan ja aina tuonne jakeeseen kahdeksan toista, ja nämä Jumalan sanat kuuluvat seuraavasti.

Ja he kaikki tekivät liiton keskinänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan ja tekemään heille kapinaa. Mutta me rukoilimme meidän Jumalamme puoleen ja panimme vartiat töihin ja päivin heitä vastaan heidän tähtensä. Ja Juuda sanoi, kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljon, että me saamme rakentaa muuria. Ja meidän vihollisemme sanoivat, ei heidän pidä tietämään eli näkemään ennen kuin me olemme juuri heidän keskellänsä.

Ja kuin ne juutalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat meille kymmenen kertaa joka paikasta, te vielä meidät tykömme palaajatte. Niin minä lähetin kansan alas muurin taakse kuiviin paikkoihin heidän sukukuntaansa jälkeen miekkoinensa ja keihäinensä ja jousinensa. Ja minä katselin ja valmistin itseni ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle, älkää peljätkö heitä. Muistakaa suurta ja peljättävää Herraa ja sotikaa teidän veljeenne, poikienne, tyttärenne, emäntienne ja kotonne edestä.

Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi. Ja me palasimme kaikki muurin tyköön jokainen työhönsä. Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiä teki töitä ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, jousia ja rautapaitoja. Ja päämiehet seisovat koko Juudan huoneen takana. Ne, jotka rakensivat muuria, kantoivat kuormia. Ja jotka sälyttivät yhdellä kädellä, he tekivät työtä ja toisilla pitivät asetta. Ja jokaisella, joka siellä rakensi, oli miekkasidottu vyölle. Ja niin he rakensivat. Aamen.

Tämä raamatun paikka kertoo Jerusalemin muurien rakentamisesta ja ajoittuu noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tämä ajanjakso liittyy siihen aikaan, kun Israelin lapset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen sinne Babyloniaan, eli Baabelin vankeuteen. Siinä tilanteessa, kun tämä hirmuinen kuningas Nebukadnessar valtasi Juudean ja Jerusalemin ja hävitti Jerusalemin temppelin ja hajotti myös nämä muurit. Ja vei sitten Israelin lapsista kaikki parhaat tai parhaan osan siitä Israelin lapsista vei sinne Babyloniaan vankeuteen ja jätti sitten kaikki heikoimmat ja köyhät sinne Jerusalemiin.

Tämä raamatun paikka tuli mulle mieleen, kun olen viime aikoina ja varmaan tekin olette seuranneet tätä hirvittävää sotaa, mitä tuolla Ukrainassa tällä hetkellä tapahtuu. Tällainen iso, valtava maa on hyökännyt sinne itsenäisen valtion kimppuun ja haluaa tuhota tuon valtion kokonaan. Kun raamatun historiaakin katselee, niin aina on ollut näitä tällaisia hirmuvaltoja, jotka ovat suuressa vallanhimossaan tehneet tällaista. Ja että isot ovat sortaneet pieniä ja näyttää siltä, että tämä ihminen ei ole muuttunut miksikään raamatun historian aikana.

Niin näin oli myös käynyt Israelin kansallekin, että tällainen vieras valtio, suuri maailmanmahti, oli sitten tullut sinne Juudeaan ja hävittänyt nämä pyhät paikat. Tuhonnut Jerusalemin ja särkenyt maan tasalle nämä muurit ja vienyt Israelin lapsia tuonne pakkosiirtolaisuuteen. Tuo aikahan kesti 80 vuotta, se Baabelin vankeus. Tämä Nehemian kirja kertoo siitä.

Tässä käy sillä tavalla, että Nehemia pyytää sitten tältä kuninkaalta. Persian kuninkaaksi tuli tämmöinen kuin Kyyros. Ja hän pyytää sitä, että hän saisi lähteä tuolta Babyloniasta sinne Jerusalemiin näitä muureja rakentamaan uudestaan. Ja tämä kuningas Kyyros oli sitten niin armollinen, että hän teki semmoisen päätöksen, että nämä Israelin lapset saivat palata takaisin tuonne Jerusalemiin ja sinne omille pyhille paikoille Juudeaan. Ja niinpä he sitten lähtivät sieltä Jerusalemiin.

Raamattu kertoo, että sinne valui paljon kansaa. Ja siellähän rakennettiin ensin sitä ylipappi Joosuan aikana sitä Jerusalemin temppeliä. Ja sitten myöhemmin tuli tämä Nehemia rakentamaan näitä särkyneitä Jerusalemin muureja. Ja Raamattu kertoo, ja nämä pienet profeetat kertovat, että kun nämä Israelin lapset palasivat sinne Jerusalemiin, niin he tekivät iloisen ja itkien sitä työtä, mitä siellä oli edessä. Siellä oli hävitetty kaupunki. Mutta siitä huolimatta he iloitsivat, että he olivat päässeet takaisin omaan maahansa ja iloiten rakensivat näitä uudelleen.

Tämä tekstipaikka kertoo siitä hetkestä, kun Nehemia sitten tuli tuonne Jerusalemiin ja he aloittivat tämän rakennustyön. Näyttää siltä, että siellä oli myös paljon niitä, jotka vastustivat tuota rakentamista. Kaikki eivät olleet samaa mieltä, ja oli paljon tällaista epäuskon saarnaa, ja hyvin paljon oli vastustajia. Tämä neljännen luvun alku kertoo tässä, että ketä nämä vastustajat olivat. Tässä oli näitä arabialaisia ja ammonilaisia, jotka ihan vihastuivat siitä, että Nehemia ryhtyi tuohon rakennustyöhön. Ne sanoivat, että se on ihan järjetön työ, ja pilkkasivat Nehemiaa tuon rakentamisen aikana. Ne sanoivat, että niistä muureistakin tuli niin heikot, että ketutkin kaatavat ne muurit.

Sitten tämä viha näyttää voimistuvan niin kovaksi, että Nehemia joutui jo joksikin aikaa keskeyttämään tuon rakennustyön. Ja niin kuin tässä kerrotaan, mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme, ja panimme vartijat öin ja päivin heitä vastaan. Ja sitten he jatkoivat tätä rakentamista, mutta näyttää siltä, että nämä Israelin lapsetkin, näidenkin joukoissa oli näitä epäilijöitä, kun täällä sanotaan, että kantajain voimat on heikoksi tullut, ja multa on niin paljon, että me saamme rakentaa muuria.

Oli paljon epäilyksiä ja kiusauksia tullut näille Jumalan lapsillekin tuon rakentamisen aikana. Oli tullut tämmöistä turmelusta ja heikkoutta ja epätoivoa tuossa rakennustyössä. Eikö se, rakkaat sisaret ja veljet, ole tuttua se, että kun me elämässä koemme koettelemuksia ja vaikeuksia, niin me monesti rupeamme epäilemään. Emme jaksa uskoa Jumalasta niin paljon hyvää, että me jaksaisimme ymmärtää kaikkia niitä asioita, mitä meidän elämässämme tapahtuu. Ja saatamme ryhtyä aivan kuin kapinoimaan Jumalaa vastaan, että miksi Jumala minulle tällaisia koettelemuksia ja kiusauksia ja vaivaakin antaa. Ja näyttää siltä, että jotkut toiset pääsevät helpommalla.

Tulee tuolta psalmista mieleen se raamatun kohta, jossa Aasaf valittaa sitä, että miksi nuo jumalattomat menestyvät. Ja hänen täytyy kantaa vaivaa ja tehdä niin paljon töitä, että nuo epäuskoiset ja jumalattomat pääsevät paljon vähemmällä. Mutta niin kuin me siitä psalmista muistamme, niin Jumala kuitenkin antoi Aasafille sellaisen ymmärryksen, että kun Aasaf meni sitten Jumalan huoneeseen, Jumalan lasten tykö, niin hänelle avautui se, että kuitenkin kannattaa Jumalan lapsina kilvoitella, että Jumala on luvannut omille lapsillensa palkinnoksi iankaikkisen elämän.

Monesti on niin, että kun saa uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se Jumala aivan kuin täällä evankeliumilla sitten virvoittaa meitä hoittelemusten ja kiusauksien keskellä, että me jaksamme taas jatkaa matkaa. Ja tulee aivan kuin mieleen myös se pyöntäläinenkin runoilija, tämä Samoin Lehtola, joka siinä erässä Sihonin laulussa sanoo näin: "Kynttilä, suitsevainen, on ollut uskoni, niin usein horjuvainen on ollut tiellä jalkani. Mutta Herran Sihonista, lähteistä, avoimista minä uutta voimaa saan."

Ja että silloin kun rakkaat sisaret ja me veljet meillä on, me tunnemme sydämessä tällaisia koettelemuksia ja vaivaa ja työtä ja kiusauksia ja epäilyksiä, niin kyllä se ainoa voimanlähde on siinä, että me saamme uskoa omat syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kallisessa sovintoveressä.

Nytkin me olemme saaneet kokea ehkä tällaista uskon kuivuutta. En tiedä, oletteko te Jumalan lapsina kokeneet samalla tavalla kuin minä, että kun tässä nyt on oltu tämän koronan kanssa kaksi vuotta. Olemme joutuneet olemaan tällaista erilaista aikaa. Olemme joutuneet elämään erilaista aikaa kotona jonnekin keskellä, että me emme ole nähneet kovin paljon toinen toisiamme. Ja on tullut aivan kuin mieleen se Israelin lasten korpivaellus, että kun ne joutuivat siellä vaeltamaan semmoisia kuivia paikkoja. Oli semmoisia kuivia hetkiä ja siinä uskon kilvoituksessa.

Jotenkin tuntuu, että me Jumalan lapsina olemme joutuneet vaeltamaan nytkin pitkän matkan tällaista kuivaa kautta ja on uskon heikkoutta tullut ja uskon liekki on hyvin heikosti ollut palaamassa. Mutta nyt kuitenkin taivaan Isä on antamassa sellaista aikaa, että me saisimme palata normaaliin Jumalan lasten talosteluun ja pitää näitä seuroja.

Sinulla on, rakas sisar ja veli, seuravieras, lupa nytkin uskoa kaikki synnit ja kaikki kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintovedessä. Taivaan Isä haluaa tämmöisiä vesilähteitä antaa meille nyt matkalle, että me jaksamme kilvoitella ja nähdä tuleviin päiviin.

Näin Nehemia joutui kokemaan tällaista vastarintaa tuon muurin rakentamisessa. Tämä tekstimme kertoo, että Nehemia keräsi nämä Israelin lapset yhdelle koolle ja he sitten sopivat, että he panevat vartijat öin ja päivin sinne muurien ympärille ja sitten antavat näille työmiehille miekan ja keihäät niin, että heillä oli toisessa kädessä miekka ja toisessa kädessä oli tämä työväline, millä he sitä työtä tekivät.

Me ymmärrämme tästä Jumalan sanan paikasta, että tämä miekka tässä tarkoittaa Jumalan sanaa ja tässä on tämmöinen hengellinen kuva siitä, että me Jumalan lapsina taistelemme sielunvihollista vastaan uskon uskolla ja hengen miekalla Jumalan sanalla. Meillä ei oikeastaan ole mitään muuta taisteluvälinettä kuin tämä Jumalan sana, jolla me torjumme epäuskon ja kaikki ne sielunvihollisen rumat tuliset nuolet, joita he sinkoavat meidän eteemme.

Rakas veli puhui tuosta efesolaiskirjeestä, niin siellähän Paavali näille efesolaisille kirjoittaa sillä tavalla, että meillähän ei ole sota tämän maailman kuninkaita eikä herroja vastaan. Meillä ei ole tämmöisiä ajallisia sota-aseita, vaan se Jumala antaa Jumalan lapselle kaikki hengelliset sota-aseet. Ja siellähän Paavali luetteli näistä hengellisistä sota-aseista, että on tämä uskon kilpi ja hengen miekka ja autuuden toivon rautakypärä ja kengätkin on kengitetty rauhan kengillä julistamaan tätä evankeliumia.

Tällaisilla aseilla me Jumalan lapset tänäkin päivänä sodimme sielunvihollista vastaan ja julistamme tätä evankeliumia tämän ajan keskellä. Tämä Nehemian kirjan kohtahan on oikeastaan vertauskuva tällaisesta Jumalan valtakunnan työstä. Viime sunnuntain tekstithän puhuivat Jumalan sanan kylväjästä ja niin kuin tässä Nehemian kirjassakin tässä tekstissä, niin me voimme tästä todeta sen, että ei ollut helppoa tämä rakentaminen Nehemialla, että vastustajia oli paljon.

Näinhän se on, että vastustajia on myös paljon ollut tässä Jumalan valtakunnankin tai on vastustettu tätä Jumalan valtakunnan evankeliumin työtä monellakin tavalla. Tosin tänä päivänä me saamme kyllä vapaasti julistaa tätä evankeliumia, mutta kyllä meitä monesti ja monesta asiasta moititaan tänäkin päivänä. Ja paljon on sellaisia ihmisiä, että monet ovat sitä mieltä, että ei oikeastaan saisi tätä Jumalan sanaa julistaa, että se ei oikein tähän aikaan sovi millään tavalla, ja saatikas sitten, että synnistä voisi jotakin mainita.

En tiedä oletteko te seuranneet viime aikoina tätä oikeudenkäyntiä, päivänä sen oikeudenkäyntiä. Se ei sinällään tähän puheeseen millään tavalla liity, mutta enkä halua sitä sen kummemmin kommentoida. Mutta minäkin olen sitä jonkun verran seurannut ja siinä on aika erikoisiakin syyttäjän lausuntoja tullut, että yksikin oli sellainen, että syyttäjä syytti siitä ja sanoi, että kyllähän sitä voi jokainen raamatun mukaisesti uskoa omassa mielessään, mutta sitä ei saa millään tavalla ilmaista, saatikaan sitten erityisesti puhua.

Se on aika erikoinen syyte, jos ajattelee sitä, että kuitenkin meillä on uskonnonvapaus ja on vapaus harjoittaa uskontoa tässä maassa ja julistaa evankeliumia. Että menisi aika vaikeaksi, jos ei elävästä uskosta voisi ihmisille puhua. Olisi varmasti ihmisten vaikea löytää täältä maan päältä Jumalan valtakunta.

Mutta tänä päivänä me kuitenkin saamme iloita siitä, että me saamme tehdä tätä Jumalan valtakunnan työtä. Varmaan tekin täällä Haapavedellä olette nyt vuosikokouksia pitäneet ja olette suunnitelleet tulevaa toimintavuotta, että miten te täällä järjestätte tätä seuroja ja muuta toimintaa. Niin ajattelen niin, että haluan rohkaista teitä Jumalan valtakunnan työtä tekemään ja kannattaa pyhäkouluja järjestää ja raamattuluokkia ja nuorten keskusteluiltoja ja kannattaa pitää seuroja entiseen malliin.

Nyt kun tämä korona-aikakin tästä on hellittämässä, niin me saamme iloisin mielin jatkaa tätä Jumalan valtakunnan työtä. Tosin me joudumme tunnustamaan sen, että näitä vastustajia on paljon ja silloin vihollinenkin tekee työtänsä jatkuvasti. Joskus tuntuu siltä, että vanhempana isänä ja äitinä saatamme kokea, että kun me olemme lapsia vieneet pyhäkouluun ja vieneet seuroihin, ja kaikki eivät sitten kuitenkaan halua uskoa ja valitsevat toisen tien, ja on sellaisia tuntemuksia, että sielunvihollinen vie osansa ja me vanhempinakin joudumme aivan kuin pettymään sillä tavalla.

Tulee monesti ajatuksia, että onko tämä työ ja kaikki se vaiva, mitä me olemme tehneet, niin onko se aivan turhaa. Tällaisia ajatuksia meillä, rakkaat vanhemmat ja sisaret ja veljet, on kun me näitä asioita joudumme kokemaan omassa elämässämme ja läheisten kesken.

Minulle on monesti tullut mieleen, kun minäkin olen yhden vuoden saanut olla tuolla Reisjärven opistolla, ja on tullut monesti mieleen se Elsa ja Antti Räisälän testamentti, muistaakseni se on sellainen, että siinä kerrotaan, että jos yksikin sielu tämän toiminnan kautta pelastuisi, niin se työ ei ole mennyt hukkaan.

On tullut monesti mieleen se, että kuinka valtavan arvokas Jumalalle on yksi Jumalan lapsi, joka pääsee perille. Että ei se työ, mitä me teemme kotona lastemme parhaaksi, että me opetamme heitä taivasta ja myös ajallista elämää varten, ja ei se työ täällä fotisiooninkaan keskellä, niin ei se varmasti, rakkaat sisaret ja veljet, niin ei se mene turhaan. Kyllä se Jumala siunaa tämän työn, mitä me Jumalan lapsina teemme.

Niin kävi myös tämän Nehemiankin kohdalla, että kun tätä Nehemian kirjaa tässä lukee eteenpäin, niin he saivat lopulta mahdollisuuden jatkaa tätä rakentamista. Täällä kerrotaan näin, että kun he sitten ottivat nämä miekat ja keihäät mukaan sinne työmaalle ja kuulivat, että nämä Israelin lapset uskoivat Jumalaan, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi ja he palasivat kaikki muurin tykö jokainen työhönsä. Sillä tavalla he sitä muuria rakensivat ja saivat lopulta sen valmiiksi.

Täällä kerrotaan myös se, että kun se muuri oli valmistunut, niin he pitivät siellä vihkiäisjuhlat, että se Jumala siunasi tuon Nehemian työn, vaikka se vaikealta näytti. Täällä kerrotaan myös näin, että päämiehet seisovat koko Juudan huoneen takana. Tästä voi ymmärtää sen, että ne ajalliset, se ajallinen esivalta, joka siellä oli Nehemian aikana, niin he olivat sitä mieltä, että tuo muuri pitää rakentaa ja että se tehdään valmiiksi ja he seisovat näiden Juudan huoneen takana.

Kyllä mekin saamme tänä päivänä olla kiitollisia, rakkaat sisaret ja veljet, siitä, että me saamme tehdä tätä Jumalan valtakunnan työtä tämän ajan keskellä ihan ajallisen esivallan hyväksymänä ja niin edelleen. Minä ajattelen, että varmasti me monet olemme myös rukoilleet sitä, että tulevana kesänä olisi nämä suviseurat mahdollista järjestää ja että me pääsisimme kahden vuoden jälkeen nyt sitten suviseuroihin, joissa me sitten näkisimme paljon muita Jumalan lapsia siellä yhdellä koolla. Se on aina vahvistamassa uskoa.

Niin me, rakkaat, tänäkin iltana saamme jäädä matkaa tekemään turvallisin mielin ja saamme nytkin uskoa taivaallisesta Isästä hyvää, että hän on yhä edelleen omiensa keskellä ja haluaa meitä olla vahvistamassa ja virvoittamassa evankeliumilla.

Nytkin sinä, rakas kiusattu Jumalan lapsi, saat uskoa vielä viimeisetkin kiusaukset ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintovedessä. Minä haluan omalle kohdalle kysyä, kun jotenkin on kokenut vaikeana tämän korona-ajan ja tuntuu näin sananpalvelijankin osalta, että on ollut tällainen vaikea aika ja on uskon heikkoutta ja kuivuutta tuntunut, että haluan kysyä, saanko uskoa kaikki kiusaukset ja synnit ja epäilykset anteeksi.

Haluan uskoa yhdessä teidän kanssa. Jäämme näin turvallisin mielin matkaa jatkamaan Jeesuksen nimeen. Aamen.

Käymme sitten vielä lopuksi yhteiseen rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, me kiitämme siitä, että me olemme saaneet olla yhdellä koolla ja että me olemme saaneet virkoittua uskossa. Me tahdomme tänä iltana, Isä, kääntyä sinun puoleesi ja rukoilla sitä, että sinä siunaisit tätä Ukrainan kansaa vihollisen voimilta ja että sinä, Isä, palauttaisit rauhan kansakuntiemme ylitse ja varjelisit meitä kaikkia sodalta ja sen tuomilta vaaroilta. Me näitä pyydämme, Isä, sinulta tänä iltana ja sanomme: Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puolemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.