Sanajumalanpalvelus/saarna Merijärven kirkossa 11.09.2022 12.58

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Luukkaan evankeliumin kymmenestä luvusta. Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi, opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän.

Jeesus sanoi hänelle, mitä laissa sanotaan, mitä sinä itse sieltä luet. Mies vastasi, rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jeesus sanoi, oikein vastasit, tee näin, niin saat elää.

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia ja jatkoi, kuka sitten on minun lähimmäiseni. Jeesus vastasi hänelle näin. Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. Kun rospojoukko yllätti hänet, rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen. Kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. Mutta sitten samaa tietä tuli muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.

Hän meni miehen luo, valeeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Lainopettaja vastasi: se, joka osoitti hänelle laupeutta. Jeesus sanoi: mene ja tee sinä samoin.

Hyvä kuulijani, oletko sinä tullut Merjärven kirkkoon tai avannut nettiradion siitä syystä, että halusit panna Jeesuksen lujille, panna hänet koetukselle? Tällainen ei ole hedelmällinen lähtökohta. Jaakob kirjoittaa kirjeessään, että meidän tulisi pikemminkin tulla Jumalan sanan äärelle kuin peilin eteen.

Meidän ei tulisi olla sellainen kuulija, joka katseltuaan kuvaa peilistä heti pian sen jälkeen unohtaa, millainen kuva sieltä näkyy. Yhteistähan meille kaikille tänään on se, että kun me katselemme noin yleisellä tasolla Jumalan sanan peilistä itseämme, niin meistä näkyy turmeltunut Jumalan kuva.

Alun perin hän ei näin ollut, vaan syntiinlankeemuksen seurauksena Jumalan kuva on turmeltunut. Ehkä tämä lainopettajakin, joka halusi panna Jeesuksen koetukselle, oli kirjoituksia lukiessaan miettinyt tätä kysymystä: voiko tämä iankaikkinen elämä olla minulle mahdollista?

Hän ehkä katseli elämäänsä, niitä asioita, joista hän mielessään oli jo onnistunut. Ja sitten hän varmaan tunsi kipua joistakin asioista. Ehkäpä ne olivat sellaisia salattujakin asioita, joita eivät edes muut ihmiset tienneet. Ja häntä vaivasi, että riittääkö tämä?

Tämä mies tuli ja kysyi Jeesukselta, opettajaa, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän. Ehkä hän ajatteli, että Jeesus vähän huojentaisi sitä, mitä hän on lukenut Jumalalle, Jumalan sanasta.

Jeesus kuitenkin vei hänet Jumalan sanan kirkkaan peilin eteen ja kysyi, mitä laissa sanotaan, mitä sinä itse sieltä luet. Ja mies ulkomuistista luki: rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jeesus hänelle sanoi, tee näin, niin saat elää. Jeesushan vuorisaarnassa totesi, että tässä on laki ja profeetat, siis siinä, että ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.

Ehkä tuo Jumalan sanan totuus sai tuon miehen kyselemään ja miettimään, mitä hän Jeesus ajattelee lähimmäisyydestä. Voisikin olla niin, että hän on täyttänyt nämä asiat, kun hän tulkitsee lähimmäisyyttä omasta näkökulmasta: käsiin, mikä minulle sopii? Kuka minun mielestäni voisi olla minun lähimmäiseni?

Ja hän kyselee nyt hieman Jeesuksen ajatuksia tästä asiasta. Mutta Jeesus ei hänelle alkaen luetella nyt, ketkä sinun lähimmäisiäsi ovat, vaan hän kertoo esimerkkikertomuksen.

Me olemme tuon Jeesuksen kertomuksen usein kuulleet. Ja ainakin minä, kun tämän kertomuksen kuulen tai sitä luen, niin vaellan tuossa kertomuksessa mukana. Jos jokin roolihenkilö sieltä tuntuu minun läheiseltä.

Ainakin minuun kolahtaa se, että toivottavasti en ole tuollainen pappi, josta Jeesus kertoi, joka kulki ohitse. Me emme voi ajatella tätä kertomusta kirjaimellisesti niin, että vain pappi voi kulkea lähimmäisensä ohitse.

Vaan me voimme pohtia tätä yleisemmällä tasolla: olenko minä lähimmäinen, joka kuljen toisen lähimmäisen ohi? Me elämässä tiedämme, että ei aina ole helppo pysähtyä. Me emme aina jaksa pysähtyä.

Jos me näemme joskus lähimmäisemme vähän sellaisessa pienemmässä hädässä, niin me saatamme jatkaa matkaa. Silloinkin me voisimme kyllä pysähtyä.

Meillä on annettu erilaisia lahjoja. Jollakin on toiseen tilanteeseen sopivampi auttamisen lahja. Näin meistä ainakin tuntuu. Minua ei kovin usein ole pyydetty rakennustyömaailmaan.

Minä olen itse arvioinut, että mistähän se mahtaa johtua. En sijaan kuulijoissa saattaa olla sellaisiakin, joita on pyydetty tällaisiin tehtäviin. Joskus meitä saatetaan pyytää apuun. Silloin on helpompi lähteä ja helpompi pysähtyä.

Kun lähimmäisemme puhuu meille elämästään ja kertoo iloistaan, kertoo vaikeuksistaan, silloin me voimme kuunnella lähimmäistämme ja voimme myös hänelle tarjota apua niinkin, että me ohjaamme häntä oikean avun lähteelle.

Voimme kutsua tuon ihmisen luokse sellaisen ihmisen, joka häntä kykenee auttamaan, jos me emme itse siihen kykene. Ehkä tämä pappi ja leeviläinen kokivat sydämessään, että he eivät voi auttaa tuota miestä. Heillä ei ollut siihen keinoja.

Me voimme ymmärtää tästä Jeesuksen kertomuksesta, että tuo mies todennäköisesti oli juutalainen, joka makasi tuolla tievieressä. Tämä on osittain meidän arveluamme.

Jeesus tahtoi tällä kertomuksellaan puhua siitä, miten syntyperä tai joku muu asia ei ole este auttamiselle. Juutalaiset ja samarialaiset eivät olleet keskenään tekemisissä, ja se oli väärin.

Emme sano niin, että kaikkien tulisi olla ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta kyllä kaikille ihmisille tulee antaa ihmisarvoa.

Eräässä tilanteessa, kun Jeesus puhui lainopettajille, juutalaisille, niin he hyvin pahasti yrittivät loukata Jeesusta ja sanoivat hänelle: sinä olet samarialainen ja sinussa on paha henki.

Ja Jeesus itse kulki Samarian halki. Hän ei kiertänyt tuota Samarian maakuntaa, Samarian aluetta, niin kuin juutalaiset tekivät.

Mehän muistamme erään kerran, kun Jeesus oli pysähtynyt Samarian alueella, Jaakobin kaivolla, ja puhui siellä keskipäivällä syntisen naisen kanssa. Ja Jeesus tarjosi tuolle naiselle sellaista vettä, joka kuohuu iankaikkisen elämän lähteestä.

Tällä papilla ehkä oli sellainenkin syy olla pysähtymättä, että Mooseksen lain mukaan pappi ei saanut koskettaa vainajaa, tai hän olisi tullut saastaiseksi, tuo pappi siis.

Ja oli tietyt määräpäivät, jonka ajan pappi olisi ollut saastainen, ennen kuin hän olisi voinut sitten toimittaa virkaansa.

Kuitenkaan me emme voi ymmärtää, että Jumalan säädökset, että Jumalan laki olisi sellainen, joka ohjaisi meitä lain tai Jumalan käskyjen tästä ytimestä etäämmälle.

Kun Jeesus opetti, niin kuin totesin, että kun rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, niin siinä on laki ja profeetat. Ja papin olisi tullut mennä auttamaan.

Ja niin olisi kuulunut leeviläisinkin mennä. He olivat juutalaisia. He eivät menneet. Mutta tuli samarialainen, joka meni, ja hänellä oli varustus mukanaan.

Hänellä oli öljyä ja viiniä, joita hän valeeli miehen haavoihin ja sen jälkeen sitoi nuo haavat.

Ehkä se oli niin, että tuo pappi ja leeviläinen koki, että heillä on tyhjä asti. Ei heillä ole sellaisia keinoja, joilla he voisivat auttaa syntihaavoissa olevaa ihmistä, impä he menivät ohi.

Ei ole hyvä, jos on sellainen tilanne, että pappi kokee, että hän ei voi auttaa jotakuta ihmistä. Näinkin voi olla, mutta silloin pappi voisi pysähtyä ja hakea, etsiä sellaisen ihmisen, joka voi auttaa.

Ei ole ollenkaan tavatonta meidänkään aikanamme, että ihminen, joka kokee, että ei voi parantaa vähimmäisen syntihaavoja, ei kykene antamaan hänelle syntiä anteeksi, niin etsii ihmisen, jolla on Pyhän Hengen virka julistaa synnit anteeksi.

Tuo samarialainen teki enemmän kuin hänen olisi ollut velvollisuus. Hänhän sanoi, kun hän vei tuon ihmisen majataloon: hoida häntä, jos sinulle koituu enemmän kuluja, niin minä korvaan ne, kun tulen takaisin.

Jos ajattelemme, että tuo ohikulkija oli valmis kustantamaan tuon miehen terveydenhoidon, emmekö ajattele, että siinä oli kyllä jo paljon ylimääräistä?

Voimme tästä evankeliumitekstistä löytää myöskin hengellisiä piirteitä, hengellisiä vertauskuvia, niin kuin jo katselimme sitä, miten voisimme ajatella, että tuo ryöstetty mies makasi syntihaavoissaan.

Ja häntä lähestyi ihminen, joka oli yhteiskunnassa halveksittu, oli sellainen, jota tuo ihminen ei olisi normaalioloissa ehkä kohdannut ollenkaan.

Silloin, kun ihmiselle tulee todellinen hätä turvasta ja synnistä, niin ei hän ala kysellä sitä, että onko sinulla tarpeeksi arvostettu yhteiskunnallinen asema, tai onko sinun uskosi riittävän arvostettu noin yleisellä tasolla.

Vaan silloin, kun ihmisellä on synnin hätä, niin onko sinun uskosi riittävän arvostettu? Hän ei enää halua pitää kiinni omasta kunniastaan, vaan hän tahtoo antaa Jumalalle kunnian ja myöntää, että hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin turvautua sellaiseen lähimmäiseen, joka on tullut alas taivaasta ja halunnut tuoda koko ihmiseni.

Ja se on se, että ihmiseni on elämä. Häneen, joka tänäänkin sanoo sinulle, lue, mitä laissa sanotaan, ja tee niin, niin saat elää.

Jumalan vaativan lain alla ihmisen omatunto voi herätä, hän alkaa nähdä oman synnin turmeleman sydämensä tilaan, ja hän alkaa nähdä Jumalan armon niin arvokkaana, että se minulle syntisellekin riittää.

Tänään evankeliumin kirkkaus kukistaa lainvalon. Tänään sinä saat uskoa epäuskon ja syntisi anteeksi ajatellen, että lakia ei olekaan.

Niin varmasti sinä saat turvautua evankeliumin sanaan. Saat uskoa syntisi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan armon avulla ihminen voi saavuttaa sen, mitä hän ei lain avulla kykene saavuttamaan. Jumala on niin ihmeellinen ja suuri, että hän on lunastanut meidät vapaaksi lain kirouksesta tulemalla itse kirouksiin meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.

Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesukseen yhteydessä saisivat Aabrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun hengen.

Tällainen Jumalan suuri viisaus on kätketty yksinkertaiseen armon sanaan. Jumala meitä auttakoon uskomaan ja turvautumaan ihan kaikkien elämän sanoihin, joita Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan valtakunnasta edelleenkin keskellämme saarnataan.

Uskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme. Nämä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyneet syyttömästä Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, Pyhän Yhteisen Seurakunnan, Pyhäin Yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.