Syysseurat/Iltatilaisuus/Alustus Pornaisten RY:llä 17.09.2022 20.09

Rakkaat ystävät, sisaret ja veljet, nuoret ja vanhemmat. Minulta on pyydetty alustusta tai puheenvuoro tähän teidän syysseurojen iltatilaisuuteen. Aiheesta uskon kuuliaisuus.

Tuossa edellä lauloimme laulussa levottomasta maailmasta. Monella tapaa elämme levottoman maailman keskellä, joka myöskin koettelee uskomme perustusta. Ja siinä mielessä varmasti tämä puheenvuoron aihe on hyvin ajankohtainen.

Olen kerännyt tähän puheenvuoroon, takaa alustukseen, kristillisyyden erilaisista julkaisuista ja totta kai pyhästä Jumalan sanasta, Raamatusta, erilaisia tekstejä ja otteita. Koska niin kuin tiedämme, Jumalan sanasta löytyy hyvin paljon tähänkin aiheeseen liittyvää materiaalia.

Kun rupesin miettimään tätä aihetta, minä listasin itselleni muutamia kysymyksiä, ajatuksia, mistä lähestyn tätä aihetta. Ajattelin ihan aluksi käydä muutamalla dialla läpi tuota uskomme perustaa. Mitä usko on? Miksi me haluamme uskoa? No sitten, tarvitaanko kuuliaisuutta ja miksi sitä tarvitaan? Ja sitten kysymys, miksi tuo kuuliaisuus ei aina onnistu?

Sitten me varmasti monesti nuorempana, ainakin itse mietin, kuulimme seuroissa sanan Jumalan pelko. Mitä se Jumalan pelko on? No sitten Raamatusta esimerkkejä kuuliaisuudesta, mutta myöskin tottelemattomuudesta.

Sitten tuohon otsikkomme aiheeseen liittyy vahva lupaus. Lupaus, joka on kirjoitettu Jumalan sanaan. Ja sitten viimeisenä uskon tunnustaminen. Ja hajanaisesti nyt olen näiden ajatusten ja kysymysten kautta lähestynyt tätä illan aihetta.

No mitä se usko on? Mitä se usko on, johon me uskomme? Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa uskon olemusta. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Usko on perustuva todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla, ja näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Eli me emme fyysisesti näe sitä uskoa, mutta millä me näemme sen uskon? Jumalan sana opettaa meille siis, että me näemme uskon silmin.

Silloin kun ihmisellä on usko sydämellään, hän näkee sen uskon aarteen kalleuden sisimmässä. Siitä hän uskossa on kysymys.

No mihin me uskomme? Mehän tuolla kirkossa jo ehtoollisen vietossa, taikka ennen sitä, luimme tuon uskon tunnustuksen, joka on kiteytetty noihin kolmeen osaan, mitkä olen tuossa eritellyt. Eli me uskomme Jumalaan isänä.

Uskomme Jumalaan isänä merkitsee sitä, että Jumala on luonut kaiken, kaiken näkymän, mutta myöskin näkymättömän.

No me muistamme, että jo Raamatun alkulehdillä Jumala antoi lupauksen ja osoitti rakkautensa ihmistä kohtaan, jolloin tulee ilmi se, että Jumala ilmaisee meille rakkautensa ja hyvyytensä poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi. Jumala asettui ihmisen osaan ja Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta pelaatti ihmisen ja koko luomakunnan pahan vallan.

No sitten Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellämme. Hän kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän.

Eli hyvin tuttu lause on monesti seurapuheidenkin alussa, että isän, pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tähänhän me uskomme, uskomme perusta. Kolmiyhteinen Jumala, joka myös tulee todella siinä uskon tunnustuksessa esille, minkä me tuolla kirkossakin luimme.

No sitten vielä tuosta uskosta. Uskohan on ennen kaikkea henkilökohtainen asia. Me olemme jokainen saaneet erillä tavalla uskon lahjan sydämeen. Meistä moni on saanut elää lapsuudesta asti uskomassa lapsuuden uskon kautta.

Kun olemme varttuneet ja kasvaneet, niin tuo usko... Uskosta on tullut henkilökohtainen asia. Sitten on tullut henkilökohtainen kilvoitus.

Mutta usko on myös yhteinen asia. Tänä iltana me olemme kokoontuneet tänne teille rakkaaseen Pornaisten rauhanyhdistyksen taloon suurella joukolla ja meitä kaikkia yhdistää se yhteinen usko niihin edellä esiteltyihin asioihin, mitkä kävimme läpi.

Usko on Jumalan lahja. Uskossa ei ole ihmisestä itsestään mitään, vaan olemme saaneet sen yksin Jumalan armosta lahjana jokainen meistä. Se liittää meidät uskovat Jeesuksen yhteyteen.

Ja mehän muistamme viinipuuvertauksessa, Jeesus rinnastaa itsensä elävään viinipuuhun, jonka oksia me Jumalan lapset olemme. Pyhä Henki on se, joka yhdistää uskovaiset toisiinsa.

Ja tässä tulee myöskin tämän uskon kuuliaisuuden kannalta tärkeä asia, että uskoa tulee vaalia ja hoitaa. Oksa tarvitsee ravintoa.

Sen takia me olemme tänäkin iltana tulleet yhdelle koolle, että me olemme saaneet vahvistusta uskollemme ja sillä tavalla ravintoa, että me jaksamme tehdä tätä matkaa ja olla myöskin kuuliaisia, niin kuin tuo meidän illan aihe sanoo.

Sydämen usko. Siis jokaisen henkilökohtainen sydämen usko synnyttää meissä kuuliaisuuden ja tahtoo kilvoitella.

No miksi sinä, rakas kuulijani, sisareni ja veljeni, miksi me haluamme uskoa? Usko tuo jotain suurta elämäämme. Se tuo taivasta. Toivon iankaikkisesta elämästä.

Edessämme on jotain parempaa, kun jaksamme kuuliaisena tehdä matkaa. Toivo synnyttää meissä kannustavan voiman. Siinä on myös jälleennäkemisen voima.

Toivo. Meillä varmasti jokaisella on läheisiä, jotka ovat saaneet laskea. Ja ne, jotka ovat saaneet laskea matkasauvan.

Niin kun me jaksamme uskoa kilvoitella synnin pois panijana, niin meillä on toivo siitä, että me näemme kerran ne rakkaat, jotka ovat päässeet sinne taivaan kotiin odottamaan ylösnousemuksen ihanaa aamua, kun vapahtaja Herra Jeesus tulee noutamaan omiaan täältä maan päältä.

Kiitos.

Maailman tulevaisuutta ei ole toivoa. Tuo usko kannustaa jatkamaan silloinkin, kun elämässä on vastoinkäymisiä. Se antaa turvaa jokapäiväiseen elämään.

Usko suojelee meitä maailman houkutuksilta, eli viime kädessä synniltä. Kiitos.

Usko antaa myöskin odotuksen sävyttämää elämää. Jumalan sana neuvoo rakentamaan hyvän perustuksen tulevaisuutta varten ja voittamaan todellisen elämän.

Uskon aarteen löytäminen ja sen tallentaminen antaa ihmiselle valoisan tulevaisuuden ja kestävän toivon, aivan niin kuin edellä jo puhuimme.

Me olemme uskovaisina uudesti syntyneet elävään toivoon Jeesuksen ylösnousemuksen kautta. Hän voitti siis kuoleman vallan.

Sen ylösnousemuksen kautta me olemme uudesti syntyneet elävään toivoon. Siihen toivoon, jonka päämääränä on todella se taivaan koti.

Uskovaisen elämää sävyttää jatkuva odotus. Näin jo ensimmäisillä kristityillä oli voimakkaana kannustamme elävä toivo Jeesuksen pikaisesta palusta.

Eli siitä palusta, kun hän tulee noutamaan omiaan. Mutta meidän ei tarvitse sitä miettiä, vaan aivan niin kuin Jumalan sana opettaa, niin ei itse Poikakaan tiedä sitä hetkeä, milloin hän tulee noutamaan.

Meille riittää, että me joka päivä jaksamme joka hetki kuuliaisena kilvoitella Jumalan lapsena.

No tarvitaanko kuuliaisuutta? Niin kuin tiedämme, niin meillä ihmisillä on tänä päivänä usein mahdollisuus tehdä itsenäisyyttä. Ja se on se, mitä me olemme tehneet.

Meidän on pitänyt tehdä itsenäisiä ratkaisuja, valita vapaasti ja määrätä oman elämänsä suuntaan.

Tällä kehityksellä on myös varjopuolet. Ihminen on muuttunut itsekeskeiseksi.

Muuttunut elämäntapa johtaa helposti piittaamattomuuteen Jumalan sanakohtaan. Samalla se voi rikkoa ihmissuhteita ja turvallisenkin elämän, yhteiselämän arvoja.

Kuuliaisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen alkavat jo vanhempien kunnioittamisesta. Mehän muistamme kaikki se neljäs käsky opastaa ihmistä siihen.

Käsky sisältää myös lupauksen. Jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Siihen siis sisältyy Jumalan sanassa lupaus.

Kuuliaisuus voi tuntua ihmisyyden puolelta kahlitsevalta. Mutta uskon kautta, aivan niin kuin aikaisemminkin puhuimme, siitä avautuu turvallinen näköala.

Jumala, jonka kädessä on kaikki, hallitsee elämääni ja tietää paremmin, mitä tarvitsemme.

Me ihmisinä saatamme monesti ajatella ja suunnitella elämää. Mutta Jumala näkee kuitenkin, mikä meille on tarpeen ja tarpeellista.

Se ei välttämättä mene, ja uskon, että meillä monellakin on sellaisia kokemuksia, että elämä ei ole mennyt sillä tavalla, niin kuin me olemme itse ajatelleet.

No mikä sen tekee sen, että tuo meidän kuuliaisuus ei onnistu aina? Siis kuuliaisuus Jumalan sanalle.

No niin kuin me olemme varmasti jokainen seuroissa ja Jumalan sanasta kuulleet sen, että tuo Jumalan kansan, uskovaisen ihmisen matkan teko on taistelua.

Siitä on jo Raamatun alkulehdiltä kertomus, kun se Israelin kansa lähti sinne Korpivaellukselle. 40 vuotta ne mutkitteli edestakaisin aavikolla ja vuoristossa.

Jos meistä joku on harrastanut suunnistusta, niin reittihän olisi valittu suoraan, mutta Jumala johti sitä matkaa, ja sillä matkalla oli monia koettelemuksia ja taisteluja.

Osa jäi matkalle.

Eli matkan tekomme on erilaista taistelua, ennen kaikkea sieluvihollista ja syntiä vastaan.

Meillä on oma luonto, se vanha osa. Niin kuin veljen kautta tuolla kirkossakin kuulimme, niin me olemme perisynnin turmelemia.

Ja se meistä jokaisessa asuu ja houkuttelee syntiä.

Sieluvihollinen tuo suuri valehtelija pyrkii kaikilla mahdollisilla tavalla horjuttamaan tuota kuuliaisuutta.

Maailman houkutukset saattavat jossakin vaiheessa elämää sekä nuorena että vanhana näyttää houkuttelevilta.

Tuntuu, että siellä voisi olla parempaa.

Ja sieluvihollinen kuiskuttelee, että lähde pois tuosta joukosta, että tuolla toisella puolella on mukavampaa.

Tottelemattomuus on siis kuuliaisuuden vastakohta.

Ja meille kaikille tutuissa synneissä on se, että se on se, että se on se, että se on se.

Ja meille kaikille tutuissa syntiinlankeemuksen kertomuksessa ensimmäinen ihmispari joutui tämän perisynnin turmelemiksi.

Tuolta Mooseksen kirjasta alusta voimme lukea, Herra Jumala sanoi ihmiselle, saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.

Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö.

Sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.

No sitten tuli tämä käärme, kavala kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.

Se sanoi naiselle, onko Jumala todella sanonut, te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?

Ja tässä tullaan siihen kuuliaisuuden vastaan.

Miksi kuuliaisuus rikkoutuu meidän aikanamme?

Tuo sama Jumalan vastustaja, käärme, sieluvihollinen, toistaa jatkuvasti meille, meidän elämässämme tuota kysymystä.

Se ei ole valitettavasti sillä tavalla, niin kuin tiedätte, että kun olemme sen uskon lahjan saaneet sydämelle, että se jotenkin jättäisi meitä rauhaan.

Vaan entistä enemmän se koittaa houkutella ja saada meidät lankeamaan syntiin.

Ja sitten vielä lankeamaan syntiin ja luopumaan tästä sydämen elävästä uskosta.

No miten se kuuliaisuus näkyy? Se näkyy uskossa uskon hedelminä.

Jeesus itse sanoo, hedelmistä te heidät tunnette.

Eihän orjantappuroista koota rypäleitä, eikä ohdakkeista viikunoita.

Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.

Sitten Paavali kirjoittaa, kalattava puu, kalattavaa puuta.

Ja sitten hän kirjoittaa kalattalaiskirjeessä, jota pidetään elämän vanhurskauden oppikirjana.

Niin hän puhuu siellä hengen hedelmistä.

Eli ne ovat siis rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Ja näitä vastaan ei ole siis laki.

Ja näiden vastakohtana Paavali luettelee ennen tuota edellistä raamatun kohtaa, mitä se oma luontomme, oma liha saa meissä aikaan.

Niitä ovat siis siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkollisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.

Ja sitten Paavali lopuksi varoittaa siitä, että kuten olen jo ennenkin varoittanut, ne jotka syyllistyvät tällaiseen eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Eli sitä valtakuntaa, jonka asukkaina me tänäkin iltana saamme olla.

No sitten listasin tuohon kohtaan kuuliaisuuden arjen kilvoittelussa. Miten se näkyy avioliitossa?

Me elämme sellaista aikaa, jossa avioliiton pyhyys voi sanoa, että rakkaassa isämme maassakin on monella tavalla muserrettu ja murrettu.

Emme voi, jos me olemme kuuliaisia Jumalan sanalle, niin Jumalan sana hyvin selkeästi opettaa sen, että avioliitto on elinikäinen liitto.

Ja ennen kaikkea myös sitä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen Jumalan asettama pyhä liitto.

No sitten seurustelu. Elämme sellaisen maailman keskellä, jossa esiaviolliset suhteet voi sanoa rehottavat ja niihin oikein ihmisiä jo nuoresta pitäen opetetaan.

Seurustelun tarkoitus on tähdätä avioliittoon, tutustua siihen kumppaniin ja katsoa, että... Ja rukoilla, että onko se tuo ihminen, jonka Jumala on vierelleni johdattanut, niin myös osoittava minulle sen aviopuolisoksi.

Sitten työelämässä ja opiskelussa. Meillä uskovaisina ihmisinä ei voi olla kaksi todellisuutta elämässä, että me jotenkin käyttäytyisimme erillä tavalla työelämässä kuin sitten sunnuntaina seuroissa.

Uskomisen asia on kokonaisuus. Se on kokonaisvaltainen asia ja meidän tulisi jaksaa työelämässä ja opiskelussa kilvoitella ja olla kuuliaisia sille, että tunnustamme uskoamme ja aivan erityisesti silloin, kun me uskomme perustusta meiltä kysytään.

Emme voi osallistua opiskeluriennoissa alkoholin juomiseen tai työelämän riennoissa ja näin.

Esivallan kunnioittaminen. Se on yksi kuuliaisuuden ja Jumalan sana puhuu myöskin esivallalle kuuliaisesta.

Eli esivaltahan on Jumalan meille antama.

Varmasti meistä jokainen tämän edessä joutuu painamaan päänsä.

Mietin tätä kohtaa, kun ajelin Järvenpäästä tänne. Hornaisia sanoo pitkästi kuusikympin rajoituksia, niin aika herkästi siinä saattaa se yksi elementti rikkoutua sitä esivallan asettaman nopeusrajoituksen kunnioittamisesta.

Mutta totta kai me myös haluamme palvella rakasta isänmaatamme erilaisissa työelämän tehtävissä ja niin edelleen.

Suhtautumisesta lähimmäiseen. Meillä on valtavia pakolaisaaltoja ollut.

Ja tässä aivan erityisesti kirkossakin kuultiin puheen lähimmäiseen suhtautumisesta.

Tässäkin meidän pitäisi tilvoitella ja muistaa, että kaikki ihmiset maailmassa ovat Jumalan kuvia, Jumalan luomia.

Vapaa-ajankäyttö. Miten me vietämme vapaa-aikaamme? Olemmeko urheilukilpailuissa tai vastaavissa, käymmekö elokuvissa ja niin edelleen.

Näinhän Jumalan sana ei meitä opeta.

Tähän liittyy myöskin tuo lepopäivän kunnioittaminen.

Onko meillä pyhäpäivänä, lepopäivänä tärkein suunta aina seurat tai muut Jumalan lasten tilaisuudet?

Lähteekö se pyhäpäivän rakentaminen niistä asioista vai tuleeko siihen eteen jo jotakin vapaa-ajan harrastuksia?

Mitä me seuraamme kännykästä? Meillä on jokaisella televisiotaskussa, mitä me sieltä katsomme.

Se on myös sitä kuuliaisuutta Jumalan sanan opetuksena.

Sitten olen laittanut tuohon matkustelun tai ulkomailla asumisen.

Ja tähän liittyen tuo seuraavassa vähän tarkemmin käyn sitä läpi.

Silloin kun me lähdemme, tai voisi olla kotimaassakin, kun me lähdemme sieltä tutusta ja turvallisesta kotiseudusta pois, niin saattaa se sieluvihollinen olla hyvin äkkiä saarnaamassa, että nyt sinä olet pois isän ja äidin silmien alta.

Sinä voit tehdä täällä ja kokeilla erilaisia asioita, mitä sinä et siellä uskovaisena ihmisenä siellä kotiseudun keskellä voinut tehdä.

Paavalihan siitä varoittaa tuossa roomalaiskirjeessä, että en tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Ja sanoo sitten tuossa toisessa kohdassa, että kiitos Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Eli sieluvihollinen yrittää tehdä kaiken ja saarnata sitä, että nyt sinä olet yksin kaukana pois kotiseudulta ja kotoa.

Mutta aina pitää muistaa meidän se, että vaikka ihmiset ja ne tutut eivät näe, mutta Jumala näkee meidän jokaisen tekomme ja ei kannata uskoa sieluvihollisen saarnaan ja alkaa elämään hänen opetuksensa mukaisesti.

Nyt sitten tässä on yksi esimerkki Raamatusta ja myöskin kuuliaisuudesta.

Tässä tulee kuuliaisuus myös esivaltaa kohtaan.

Te muistatte kaikki kohdan Jeremian kirjasta, kun tuo Israelin kansa oli viety pakkosiirtolaisuuteen, niin Jumala halusi Jeremian kautta lohduttaa tuota kansaa ja toi viestiä.

Että nämä suunnitelmat ja asiat, mitkä teitä on kohdanneet, ovat Jumalan suunnitelmia.

Ja sanoo siellä lopussa, että minulla on omat suunnitelmani teitä varten. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia.

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Ja me muistamme, että Jumala kerran johti kansansa takaisin omaan maansa.

Jumalalla oli rauhan, ei tuhon suunnitelmat.

Ja sitten Jeremia kehotti rukoilemaan sen kaupungin puolesta ja silloisen vallan puolesta ja toimimaan sen kaupungin parhaaksi.

Eli kunnioittamaan sitä silloista esivaltaa, vaikka he olivat joutuneet pakkosiirtolaisuuteen kauaksi omilta mailtaan.

Näin.

Jumalan ilmoitus Raamatussa on kokonainen. Sitä ei voi ottaa pois eikä siihen lisätä mitään Jumalan ilmoituksesta tai tahdosta.

Jumalan ilmoituksesta ja tahdosta luopumatta.

Mooses rohkaisi kansansa ja muistutti niinä viimeisinä aikoinaan siellä korpivaelluksella, että noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille.

Älkää lisätkö, älkää poistako niistä mitään.

Jumalan sanassa Raamatussa on varoitus myöskin siitä, että jos Jumalan sanaa lähdetään muuttamaan, aivan niin kuin tänä päivänä valitettavasti jopa kansankirkossammekin tahdotaan tehdä.

Kuuliaisuus on siis tyytymistä Jumalan tahtoon.

Ja uskova saa rukoilla psalminkirjoittajan tavoin: Herra opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle.

Raamattu siis puhuu Jumalan pelosta.

Se on siis kuuliaisuutta Jumalan sanalle.

Se ei ole sellaista pelkoa, jota me saatamme kokea te tytöt ja pojat pimeässä taikka jossakin, vaan se on kuuliaisuutta juuri sitä, mistä me olemme tänään jo puhuneet.

Ja siitä Mooses tosiaan kirjoitti, että siinä samassa, mitä edelläkin, että teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.

Ja tänään jo kuulimme tuolla kirkossa tuon rakkauden kaksoiskäskyn, jossa meitä kehotetaan rakastamaan Jumalaa koko sydämestä, koko sielustasi ja mielestäsi.

Ja tämä on siis käskyistä suurin ja tärkein, mutta toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Mutta ei siinä, että me rakastaisimme Jumalaa, vaan ennen kaikkea se Jumalan sanan ja Jumalan rakkaus näkyy siinä, että hän on rakastettu.

Hän on rakastanut meitä ensin.

Ja sehän kiteytyy tuohon pienois-evankeliumiin, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti oman poikansa tänne pelastamaan meidät ihmispoloiset.

Ja yksikään, joka häneen uskoo, ei joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ei Jumala siis lähettänyt poikaansa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

No sitten kristinopin mukaan Jumala ilmaisee meille itsensä erilaisissa ihmiskohtaloissa, joissa kysytään myös tätä kuuliaisuutta.

Minä otin kolme kokonaista esimerkkiä teille kaikille.

Teille kaikille on tuttu Joosef, joka joutui sinne Egyptiin ja eteni korkeaksi virkamieheksi sinne.

Sitten on Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hallinnon alla oli neljä uskomaista veljeä.

Ja sitten on Israelin ensimmäinen kuningas Sauli.

Ja näissä näkyy monella tavalla kuuliaisuus ja sitten on myös tottelemattomuus.

Eli ei oltu kuuliaisia Jumalan sanalle.

No Joosefhan oli onnellinen nuori mies.

Ja muistatte kaikki, miten Joosefille kävi.

Veljet möivät hänet orjaksi.

Monien vaikeuksien kautta hän joutui vankilaan.

Pelastui sieltä.

Ja sitten kohtasi loppujen lopuksi veljensä uudestaan pitkän vankilareissun jälkeen.

Mitä Joosef tästä kaikesta ajattelee? Mitä sinä olisit ajatellut, jos olisit joutunut kokemaan samalla tavalla?

Minä ainakin tunnen itseni niin kiivasluonteiseksi, että voi olla, että velipojat olisivat saaneet jopa könin siinä tilanteessa.

Mutta Joosef uskoi Jumalan johdatukseen ja näki kaiken Jumalan hänelle sallimana elämässä.

Ja sehän näkyi myös Joosefin elämässä menestyksenä.

Eli Joosefin kuuliaisuus Jumalan sanalle koitui siunaukseksi koko hänen perheelle, suvulle ja koko Egyptin maalle.

Eli Jumala siunasi myös sen maan, mistä tuo Joosef eli.

Ja ennen kaikkea Joosef antoi myös veljille sydämestään anteeksi.

Siinä on meille jokaiselle esimerkki.

No sitten toinen raamatun kohta kertoo siis uskovaisista nuorista veljistä, jotka joutuivat tosiaan Babylonian mahtavan kuninkaan Nebukadnessarin hallinnon alle.

Tuollakin nuo uskovaiset nuoret, satojen, jos ei tuhansien kilometrien päässä omasta kodistaan, halusivat olla kuuliaisia Jumalan sanalle.

He eivät halunneet juoda kuninkaan hoviin herkkuja ja viinejä ja muita juomia.

Halusivat syödä ja juoda sitä ruokaa, mihin olivat kotona tottuneet.

Jumala antoi kuninkaalle sellaista mieltä, että hän hyväksyi.

Ja hän näki, että nämä pojat menestyivät.

Ja he olivat paljon parempia ja olivat paremman näköisiä, kun he joivat ja söivät omia niitä totuttuja ruokia.

Sitten toinen kohta, jossa he näyttivät kuuliaisuutta, oli se, kun tuo kuningas rakennutti itselleen valtavan patsaan.

Ja kun sitä patsasta oltiin vihkimässä, niin tuohon palvelusväen ja alamaisten piti kumartaa tuolle patsaalle.

Mutta nuo pojat eivät uskovaisina halunneet palvoa epäjumalaa.

Ja niinhän siinä kävi, että kuningas suuttui ja heitti nuo pojat tuonne tuliseen uuniin.

Mutta miten pojille kävi? Te muistatte Raamatusta.

Heille kävi hyvin.

Siellä tapahtui jotain merkittävää, joka herätti myöskin tuon kuningas Nebukadnessarin mielen.

Siellä poikien kolmen pojan seassa näkyi neljäs jumalolento.

Eli itse elämänherra Jeesus Kristus lupauksensa mukaisesti tuli noiden poikien avuksi, kun he joutuivat tuohon mahdottomaan tilanteeseen.

Ja tällöin tuolle mahtavalle kuninkaallekin näytettiin, että maailmassa on jotain paljon suurempaa ja voimakkaampaa kuin hänen voimansa.

Näin Jumala auttaa meitä, kun jaksamme olla kuuliaisia hänen sanalleen.

No sitten meillä on kuva tottelemattomuudesta.

Te muistatte kaikki Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin.

Sauli joutui nuorena kuninkaaksi.

Hän oli vaatimattomista oloista, nöyrä, älykäs ja komea.

Päätä pitempiä muita.

Jumala profetta Samuelin kautta voiteli hänet kuninkaaksi.

Sauli menestyi kuninkaana.

Mutta tässä on kuva myös siitä, että ihminen ei kestänyt tuota menestymistä ja kuuliaisuus alkoi horjua.

Saulille tuli tärkeämmäksi ihmisten miellyttäminen, ihmisten kunnia.

Ja hän ei enää totellut Jumalan antamia ohjeita ja käskyjä.

Ja sortui tottelemattomuuden syntiin.

Ja me muistamme, että Saulille kävi huonosti.

Hänestä tuli onneton, synkkämielinen.

Ja hänen tiensä kulki alaspäin.

Hänen kansansakin koki raskaita tappioita.

Ja me muistamme, kuinka onnettomasti Saulille kävi.

Hän tappiota peläten lopulta lankesi itse tuhoiseen kuolemaan.

Hän oli tottelematon Jumalan sanalle ja Jumalan tahdolle.

Nyt me voisimme laulaa laulu 193.

Laulu 193.

Niin kuin tuossa edellä jo meillä oli esimerkkejä uskovaisten elämästä, niin jatkamme vähän samalla asialla.

Tuolla kuuliaisuudella on myöskin palkka.

Ja tuolla hebrealaiskirjeessä meille kerrotaan ennen uskoneista, jotka tähän täydelliseen toivoon.

He ovat ennenkin uskoneet ja luottaneet.

Me muistamme Mooseksen.

Mooseksen, joka oli kansanjohtajana Israelilla siellä korpivaelluksessa.

Mooses katsoi paljon paremmaksi sen Kristuksen kautta tulleen vaivan ja pilkankin, kuin mitä hän olisi siellä vaadittanut.

Eli hän katsoi siihen palkanmaksoon, niin kuin meille Jumalan sana opettaa.

Nooa, Nooa uskoi ja sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei ollut vielä nähtävissä.

Me muistamme Nooan.

Hän rakensi arkin ja hänen sukuunsa ja eläimet, jotka Jumala oli sinne arkkiin laittanut, pelastuivat.

No Abraham, uskomme esikuva, hän oli kuuliainen Jumalalle ja lähti pois sieltä kotiseudultaan ja koosti niitä seutuja, jotka oli Jumala luvannut hänelle perintömaaksi.

Hän luotti kuitenkin Jumalaan ja vaikkei tiennyt, lähti matkaan, ei tiennyt minne hän oli menossa.

Aivan erityisesti Abrahamissa näkyi myöskin luottamus Jumalaan, kun hän oli valmis jopa uhraamaan oman poikansa Iisakin.

Hän nimittäin uskoi siihen, että Jumala kykenee jopa herättämään hänet.

Yhteinen nimittäjä näille raamatun esikuville ja ennen uskoneille on se, että he luottivat Jumalan lupauksiin.

Se rohkaisi heitä kuuliaisuuteen, koska he katsoivat siihen palkanmaksoon.

Kuuliaisuuteen siis sisältyy lupaus.

Jumala itse on luvannut kuuliaiset lapset hyvin siunata.

Aivan niin kuin tuossa edellä me luimme ja muistelimme sitä kertomusta niistä kolmesta uskovaisesta veljestä, jotka joutuivat sinne kuningas Nebukadnessarin uuniin.

Itse elämän Herra Vapahtaja on luvannut olla omiensa keskellä maailman loppuun asti.

Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Eikö ole turvallista olla täällä maan päällä ja ajatelkaa tänäkin iltahetkenä tuo elämän Herra Jeesus Kristus on armoaltarina täällä meidän keskellä.

Sitten Jumala antoi myöskin meille puolustajan lupauksen Pyhästä Hengestä.

Siitä, joka ohjaa meitä kuuliaisuuteen ja tekemään niitä oikeanlaisia valintoja elämässämme eri tilanteissa.

Eli tuo puolustaja, totuuden henki.

Ja tuo on ihmiselle se kaikista tärkein asia maan päällä on etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.

Niin kaikki myöskin ajalliset asiat ihmiselle annetaan, mitä me muistamme tuossa ennen tätä raamatun kohtaa niitä lueteltiin.

Ja kun me saamme olla evankeliumin hoidossa, niin usko antaa meille voiman tunnustaa uskoa.

Paavali nuorta Timoteosta muistutti ja rohkaisi, että säilytä usko ja hyvä omatunto.

Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.

Eli tuo Pyhä Henki ohjaa meitä tekemään niitä valintoja ja säilyttämään tuon oman tunnon puhtaan.

Aivan niin kuin tänään tuolla kirkossa kuulimme, niin meille on annettu myöskin tuo ripin lahja, jota me saamme käyttää, jos meillä sellaisia asioita tulee tuonne oman tunnolle, jotka hidastaa matkan tekoa.

Eli se on se, mitä me saamme tehdä.

Ja säilyttäkää omaa tuntonne puhtaan.

Eli me olisimme valmiit siellä opiskelu- ja työelämässä kertomaan tästä uskosta, joka vie kerran uskojansa perille.

Paavali rohkaisee.

Ja hän oli itse, niin kuin tänään kirkossakin kuultiin siitä, niin hän oli aikaisemmin ollut fariseus.

Ja hän oli fariseus ja lainopettaja.

Mutta siellä Damaskoksen tiellä hän, Jumala, itse elämän Herra, pysäytti hänet.

Ja muistamme, että hän myöhemmin sai uskoa synnit anteeksi.

Niin Paavalista tuli ahkera Jumalan työmies.

Ja hän muistutti siinä roomalaiskirjeen alussa, että minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille.

Eli meidän ei tarvitse hävetä uskomme tunnustamista ja tuota evankeliumin ilosanomaa, jota me saamme toinen toisillemme olla julistamassa.

Tuo kuuliaisuus näkyy myös siinä, että meillä on tärkeä tehtävä viedä tuota maailman tärkeintä viestiä eteenpäin.

Vielä.

Ja kun kaikki saa uskoa, kaikki ihmiset täällä maan päällä, jotka tahtovat uskoa, niin synnit anteeksi.

Kannattaa myöskin tarjota sitä tuota synnin anteeksi antamusta epäuskoiselle ystävälle.

No tuo pyyntö isää, anna meille anteeksi.

Mekin saatamme helposti laskelmoida.

Ja mekin saamme helposti laskelmoida.

Elävän Jumalan edessä.

Vaarana on siis joutua tottelemattomuuteen, jos emme halua olla kuuliaisia Jumalan sanalle.

Muistatte sen luettelon, missä käytiin läpi niitä erilaisia elämäntilanteita.

Kuinka helposti monessa niissä me joudumme painamaan päämme ja toteamaan, että tuo kuuliaisuus ja kilvoitus ei ole onnistunut.

Ja mekin saamme helposti laskelmoida.

Kuuliaisuuden synonyymeja ovat siis kunnioitus, nöyryys, uskollisuus ja tottelevaisuus.

Kuuliaisuuteen kuuluu nöyrtyminen sen edessä, että ihminen rikkoo päivittäin Jumalan tahtoa vastaan.

Me jokainen tiedämme sen, että me ajatuksin ja töin teemme syntiä.

Rikoamme Jumalan tahtoa ja kuuliaisuutta vastaan.

Mutta eikö ole lohdullista tänäkin iltana, katuva syntinen saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tänäkin iltana, rakas ystäväni, niin tämänkin aiheen alla, jos tunnet, että synti on tarttunut ja hidastanut matkaa, niin taivaan isällä on hyviä terveisiä tuo itsevapahtaja.

Ja Herra Jeesus on keskellämme armoalttarina ja ammentaa sieltä meille jokaiselle evankeliumin ilosanomaa.

Ja saat nytkin ilon.

Ja jos haluat jäädä juuri sille paikalle, mille itsesi tunnet, niin uskomaan synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintoveressä.

Ja olla turvallisella mielellä.

Taivaan isä on luvannut meistä jokaisesta pitää hyvää huolta.

Omaa sydämenikin näiden asioiden edessä tuntee syyllisyyttä ja syntisyyttä.

Ja haluankin kysyä teiltä, että saanko minäkin jäädä uskomaan omat synnit anteeksi.

Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Ja lopuksi hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme.

Ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.