Messu/saarna Korpilahden kirkossa, Jyväskylässä, Järviradion lähetys 09.01.2022 10.00

Nousemme kuulemaan päivän evankeliumia, Matteuksen evankeliumin luvusta kolme.

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi, sinäkö tulet minun luokseni, minunhan pitäisi saada sinulta kaste. Mutta Jeesus vastasi hänelle, älä nyt vastustele, näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon. Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat ja Jeesus näki Jumalan hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaasta kuului ääni, tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.

Tämä päivän evankeliumin kohta Matteuksen evankeliumista kertoo Jeesuksen kasteesta. Edellä Matteus kertoo, kuinka Johannes kastaja julistaa Juudean autiomaassa. Hän kertoo laajemminkin Johanneksen kasteajan toiminnasta. Johannes julistaa, että kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Johannes kutsui ihmisiä parannukseen, uuteen elämään ja kastoi kääntyneitä.

Saamattu kertoo, että Johannes kastaa. Kastaja oli tinkimätön Jumalan sanan julistaja. Hän edellytti, että kastettavat ovat todella kääntyneet parannukseen ja tunteneet oman tilansa. Nimittäin kerrotaan, että hänen kasteelleen tuli myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, mutta Johannes ei kastanut heitä.

Miksi Johannes ei kastanut? Hän sanoi, että älkää luottako, että olemme Abrahamin lapsia, vaan tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy. Vähän samalla tavalla myös apostoli Paavali tämän päivän Tiitoksen kirjeen kohdassa kirjoittaa, kun hän opettaa siitä, että me emme tulleet vanhurskaiksi meidän tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.

Sitten kerrotaan, päästään päivän evankeliumin kohtaan, että Jeesus tulee Johanneksen kastettavaksi. Mutta ei Johannes suostu kastamaan Jeesustakaan. Johannes oli ennustanut, että minä kastan teitä vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella.

Juuri pyhän hengen vaikutuksesta Johannes näkee tuossa hänen kastettavakseen tullessa miehessä Jeesuksessa tuon häntä väkevämmän Jumalan pojan, jonka kenkiä hän ei edes ole kelvollinen riisumaan. Ja nyt tuo mies, Jeesus, pyytää Johannesta kastamaan hänet.

Miksi Jeesus täytyy kastaa? Mitä Jeesus vastaa hänen kastamistaan vastustelevalle Johannekselle? Hän sanoo, että näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon. Jumalan vanhurskas oikeamielinen tahto oli, että Jeesus kastetaan. Ja tuota Jumalan vanhurskasta tahtoa Jeesus nöyrästi ja uskollisesti Jumalan poikana noudatti.

Varmasti inhimilliseltä puolelta hän ei tätä tahtoa aina käsittänyt. Getsemanessa viimeisenä yönä ennen kärsimystä ja kuolemaansa hän rukoilee: Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.

Kasteesta alkoikin Jumalan pojan tie kohti kärsimystä ja ristiä. Ihmiselle käsittämättömiä tapahtumia, joiden ansiosta kuitenkin meillä on pelastus ja syntiemme sovitus.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä vertaillen syntiin langennutta ensimmäistä ihmistä, Aadamia, ja Kristusta. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman. Mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen ansiosta kaikkien osaksi.

Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.

Lopulta Johannes suostuu kastamaan Jeesuksen ja Matteus kertoo, että Jeesuksen noustessa vedestä taivaat aukenivat ja Jeesus näki Jumalan hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen, ja taivaista kuului ääni: Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.

Ennen kastetta Jeesus oli elänyt elämänsä Nasaretissa Marian ja rakennusmies Joosefin poikana, ehkä itsekin rakennuspöitä tehden. Kasteessa Jeesus saa julkisen tunnustautumisen tehtävänsä Jumalan poikana, ja siitä alkaakin Jeesuksen julkinen toiminta, jolloin hän opettaa Jumalan sanaa, tekee tunnustekoja ja joka vie lopulta hänet myös kärsimykseen ja ristin kuolemaan, niin kuin jo aiemmin sanoin.

Jeesuksen kasteesta avautuu näkymä myös kristilliseen kasteeseen, siihen kasteeseen, jolla meidätkin on kastettu. Jeesus jätti omilleen tehtävän julistaa evankeliumia ja syntien anteeksiantamusta, kastaa ja opettaa.

Kristillinen kaste on siis Jeesuksesta lähtien ollut tai Jeesuksen käskystä lähtien ollut kristikunnassa kaikkien kristittyjen osan. Mutta kuitenkin lähiaikoina kasteen arvostus ja merkitys on ohentunut. Suomessakin on yleistynyt käytäntö, jossa lapsia jätetään kastamatta.

Ehkä tänään on kuulolla vanhempia, jotka pohtivat kastamisen merkitystä. Ehkä isovanhempia, jotka tietävät lapsiensa harkitsevan kastavatko omia lapsiaan. Haluan sanoa, että rohkaiskaa lapsia ja lapsenlapsia kastettavaksi.

Miksi näin? Ensinnäkin tuo kaste on Jumalan vanhurskas tahto. Se on Kristuksen käsky. Hän jätti tehtävän: kastakaa ja opettakaa. Kristus nöyrästi toteutti Jumalan tahtoa, vaikkei aina sitä ymmärtänyt. Emme mekään välttämättä kasteen salaisuutta täysin käsitä, mutta Jumalan tahdolle uskollisina kannattaa tuo lahja myöskin lapselle antaa.

Olen kuullut perusteluja, että jätetään lapsi kastamatta, hän voi sitten myöhemmin itse päättää, ottaako hän kasteen vai ei. Tuohon voisi vastata, että jätämmekö me vanhempina puhumatta lapsellemme, jotta hän voi itse myöhemmin päättää, mitä kieltä hän haluaa puhua? Jätämmekö lapset muuten kasvattamatta, jotta he voivat sitten myöhemmin päättää, kuinka heidät halutaan kasvattaa?

Ajattelen, että juuri tätä on myös kaste. Se on niin hyvä. Se on hyvä asia, ettei sitä kannata jättää myöhemmäksi. Ja se on myös Jumalan tahdon mukaista, että jo lapsia kastetaan.

Toki siitäkin on ollut kysymystä, onko lapsi valmis kastettavaksi. Emmehän me ole varmoja lapsesta. Eihän hänellä ole edes oma tietoisuus kehittynyt. Hän on vielä symbioosissa vanhempien, erityisesti äidin kanssa. Kuinka hänellä voisi olla uskoa?

Ehkä ajattelen, että juuri tuossa pienessä lapsessa uskon luonne perityisellä tavalla tulee esiin. Se on täydellistä Jumalan lahjaa. Se ei ole meidän oma tekosysteemi. Se on meidän kommentti.

Ja saatamme myös ajatella, että lapsi viattomuutensa perusteella olisi kelvollinen ja uskova Jumalan edessä. Mutta oikeastaan lapsen usko ei ole hänen viattomuudessaan, vaan avuttomuudessaan. Siinä, että lapsi on täysin avuttomana vanhempien hoivan ja huolenpidon varassa. Ja hän on täysin avuttomana Jumalan hoivan ja huolenpidon varassa. Ja hän on täysin avuttomana sen sovitustyön varassa, jonka Jeesus Kristus on kaikkien ihmisten puolesta tehnyt.

Ja siinä on lapsen usko. Ja sillä perusteella on hyvä ja oikein, että lapsiakin voidaan kastaa.

Kaste on myös julkinen tunnustautuminen Kristuksen seuraajaksi, niin kuin se Jeesukselle oli julkinen tunnustautuminen Jumalan pojaksi ja siihen tehtävään, jonka hän oli isältään Jumalalta saanut.

Meidät liitetään kasteessa Jumalan seurakunnan yhteyteen ja kutsutaan myöskin kasteopetuksen yhteyteen ja elämään kristittyinä. Meidät kutsutaan seuraamaan Kristusta.

Ehkä ajatellaan joskus, että kaste on ikään kuin kertaluonteinen tapahtuma. Mutta ajattelen, että kaste on enemmänkin koko elämän mittainen tehtävä. Se on kutsu Jumalalta. Se on liitto Jumalan kanssa.

Pietari opettaa, että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Siinä liitossa Jumala lupaa suojella ja varjella meitä ihmisiä. Mutta me ihmiset emme ole aina yhtä uskollisia liitoissamme niin kuin Jumala on. Ja helposti myös rikoamme tuon hyvän omantunnon liiton. Rikoamme sen silloin, kun toimimme Jumalan tahtoa vastaan ja teemme syntiä.

Emme lopulta enää jaksa luottaa siihen, että Kristus on sovittanut meidän syntimme. Ja silloin voimme joutua myös eroon tuosta Jumalan yhteydestä ja kasteen liitosta.

Jumala on kuitenkin uskollinen, hyvä, vanhurskas. Hänen tahtonsa on, että me kaikki ihmiset saisimme elää kasteen liitossa ja Jumalan armon turvassa. Ja hän myös kutsuu takaisin niitä, jotka ovat joutuneet pois.

Jeesus kertoo vertauksen paimenesta, joka jättää 99 lammasta ja lähtee yhden perään. Hän kertoo monia vertauksia. Kertoo vertauksen myös tuhlaajapojasta, joka jättää isän kodin. Mutta huomaa, että hän ei omistakaan mitään, ja hän kaipaa takaisin Jumalan yhteyteen.

Jumala on uskollinen ja vanhurskas. Hän kutsuu liiton hyljännyttä takaisin. Hän rohkaisee kasteen liitossa elävää jokapäiväiseen parannukseen ja uskomaan syntien anteeksi ja elämään Jumalan armo parassa jokapäiväisenä.

Siksipä jokaisella kuulijalla on tänään oikeus uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja uudistella kerran kasteessa solmittuja liittoja Jumalan kanssa ja kulkea kohti iankaikkista taivasta, ikuista kotia Kristuksen jälkiä seuraten.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herramme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istui Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.