Seurapuhe Järvenpään RY:llä 09.10.2022 17.32

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jatkaisemme seuroja.

Pyhästä Luukkaan evankeliumista luen Jumalan sanaa, luvusta 16, jakeista 19–31. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loistellen asti. Mutta eräs köyhä nimeltä Lasarus makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä murusilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä, ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Abraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa päähän vettä ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä.'

Mutta Abraham sanoi: 'Poikani, muista, että eläessäsi sait hyvää ja Lasarus samoin sai pahaa. Mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on monen välillämme ja teidän välillä vahvistettu suuri juopa, niin että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän paikkaan.'

Mutta Abraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä.'

Niin hän sanoi: 'Ei, isä Abraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.'

Mutta Abraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

Aamen.

Siinä uskon rukouksessa, että taivaallinen Isä avaisi sanansa, me käymme tätä tekstiä läpi.

Tuossa keskustelin Martin kanssa tästä tekstistä, ja tämä on kuulema tuomiosunnuntain tekstejä. Eli hyvin vakavasti otettavaa Jeesuksen puhetta, vertausta siitä, että täällä ajassa voi olla hyvinkin paljon ajallisia rikkauksia. Ja jotenkin me ihmiset helposti niihin mieltymme. Kahmimme omaisuutta. Ja siinä monesti on sitten sielun vihollinen mukana myös, että monesti tänä päivänä me saamme jopa lehdistä ja netistä lukea, kuinka silloin tällöin joku jää kiinni veronkierrosta, kavalluksesta, vilpistä ynnä muusta. Ja heidät ajallisen tuomioistuimen sitten tuomitaan.

Mutta ihminen on sellainen tältä vanhan osansa puolelta, että helposti hän mieltyy tällaiseen, niin kuin tämä meidän purppuraan pukeutunut hienoihin pellavavaatteisiin. Rikas mies. Siihen aikaan, kun tästä puhutaan purppurasta, se oli simpukasta saatava väriaine ja se oli äärimmäisen kallista. Ja nämä pellavavaatteet varmasti purppuran värisinä olivat sellaisia, voimme sanoa, että jopa kuninkaallisia vaatteita.

Ja varmasti rahalla saa tänäkin päivänä viihdykkeitä, sellaisia viihdykkeitä, missä tällainen rikas hyvin viihtyy. Ja tässä puhutaan juuri sellaisesta rikkaasta miehestä, joka oli tämän maailman rikkauteen, iloon ja loistoon mieltynyt.

Se, mikä tässä on mielenkiintoista tässä vertauksessa, on se, että tällä rikkaalla miehellä ei ollut nimeä. Nimi puuttui. Puuttui elämänkirjasta, mikä on tärkein tässä ajassa. Mutta myös tässä tekstissä oli vain rikas mies.

Mutta eräs köyhä nimeltä Lasarus makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita. Hän halusi ravita itseään niillä murusilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

Tässä tämä köyhä, varmaan ajallisesti erittäin köyhä, mutta myös hengellisesti köyhä ja nöyrä Lasarus. Hänellä oli nimi. Jumalan lapsilla on aina nimi, ja kun Jumala kutsuu meitä, niin hän kutsuu meitä Jumalan lapsiksi. Mutta hän tuntee meidät aina nimeltä.

Ja on aika mielenkiintoista, että kun me puhumme heprean teksteistä, niin aina näillä nimillä on joku tarkoitus, joku asia. Ja tämä Lasarus tarkoittaa: 'Jumala auttaa.' Jumala auttaa.

Ja ehkä se tuo vielä tähän tekstiimme tällaista syvyyttä, jota Jumala auttaa. Hänellä ei ollut hyvä osa ajallisessa mielessä, vaan hän makasi siinä rikkaan oven edessä. Ehkä hän oli myös jollain tavalla liikuntarajoitteinen. Ja varmasti hänen ajallinen elämänsä oli aivan, voimme sanoa, kalkkiviivoilla.

Tässä puhutaan, että hän oli täynnä paiseita. Hän oli siis aika ahtaalla siinä elämässä, mutta kuitenkin hänen nimensä oli elämänkirjassa ja hänellä oli nimi.

Muistamme Vanhan testamentin puolelta Jobin, joka joutui Jumalan kouluun. Ensin kuolivat lapset, sitten meni karja, sitten meni talot, sitten meni omaisuus ja lopulta terveys. Job makasi ja istui kuonan ja ruoan päällä ja raapi itseään ruukun palasilla.

Siinä on jo niin ahtaan paikalla, että Jobkin sanoi, että enpä olisi koskaan syntynyt, mutta ei hän kieltänyt Jumalaansa. Hän ymmärsi, että kaikki on Jumalan kädessä. Hän voi antaa paljon hyvää, mutta voi myös sen ottaa pois.

Raamattu meille puhuu, että Herra antoi ja Herra otti, ja kiitetty olkoon Herran nimi. Mutta Jobin kohdalla kaikki päättyi hyvin. Siinä vaiheessa, kun Jumala ei enää sallinut, että vanha sielunvihollinen vanha keino kiusaa Jobia, niin hän sai kaksinkertaisesti Jumalan kädestä sitä ajallista hyvyyttä. Oli karjaa, uusi vaimo, perhe.

Tällä tavalla Jumala voi koetella sellaista, niin kuin Jobia, että kun sanotaan, että hän oli kuuron korva ja sokean silmä, niin hänenkin elämänsä kääntyi ylösalaisin, kun Jumala koulussaan häntä puutteli ja pisti pienen paikalle.

Jumala oppi sen, että mistä kaikki hyvä tulee, täydellinen anti.

Ja halusi ravita itseään niillä murusilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä, ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan. Varmasti siellä elettiin sellaisessa yltäkylläisyydessä, että sieltä liikeni aina muutamia murusia näille kerjäläisille, jotka siinä oven edessä olivat niin kuin Lasarukselle. Hän niillä päivästä toiseen varmaan eli.

Ja tässä puhutaan, että nuolivat hänen paiseitaan. Ehkä nämä koirat, siellähän on hyvin paljon sellaisia vapaana liikkuvia koiria. Ehkä ne olivat sitten tuttuja Lasaruksellekin ja jollain tavalla sitten ehkä halusivat auttaa nuolemalla sitä Lasarusta hänen paiseitaan. En tiedä helpottiko tämä yhtään, mutta kuitenkin tekstimme kertoi, että näin kävi ja tapahtui.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan, ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin.

Tässä on se Jumalan lapsen osa. Meillä kaikilla on se määräaika täällä. Psalmi 139 siitä kertoo, että kaikki ne päivät olivat Jumalan kirjassa ennen kuin yksikään niistä oli tullut. Ja siinäkin mielessä me saamme olla hyvin turvallisella mielellä, että Jumala tietää kaiken, hän näkee kaiken.

Ja psalmeissa sanotaan vielä, että hän näkee meidän ajatustemmekin taakse. Että saamme olla sillä tavalla käsittämättömän luottavaisia siihen, että hiuskarvakaan ei meidän päästämme putoa, etteikö Jumala sitä tietäisi.

Ja tänäänkin katselin, syksy tulee painaa päälle, vaikka oli hyvin kaunis kuulas ilma. Niin siellä oli lintuja. Ei ollut enää pihlajassa takamarioja. Muutamia omenoita. Siinä linnut parveilivat. Hanhet lentivät jo etelään, mutta nämä paikalliset linnut jäävät niin.

Jumala muistuttaa näillä linnuillakin meille sen, että hän pitää niistä huolen. Ja hän pitää meistä huolen. Vaikka me elämme tämmöistä hyvin, hyvin epävarmaa aikaa. En tiedä huomisen päivästä, minkälaisia uutisia sieltä tulee. Mikä on maailman tilanne.

Mutta kannattaa keskittyä siihen, että meillä itse kullakin on nimi elämänkirjassa. Ja jaksamme kilvoitella tällä kaidalla tiellä ja tulla seuroihin ja kuunnella sitä taivaan Isän elämää Jeesuksenkin puhetta ja hyvää sanomaa, että veljeni ja sisareni, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.

Ja tällä tavalla me saamme uskoa ja meidän nimemme säilyy siellä elämänkirjassa.

Sen verran tästä rikkaan miehen kuolemasta, että siellä itäisillä mailla ei ollut siihen aikaan kylmiöitä. Eikä tänä päivänä yleensä pyritä siihen, että samana päivänä kun joku kuolee, niin hänet myös haudataan. Ja tällainen tapa oli myös siellä, että hänet haudattiin.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassa.

Evankeliumitekstit meille Jeesuksen vertauksia ja puheen kautta kertovat kadotuksen vaivasta. Ja se on siinä mielessä sitä karmeaa osuutta ihmisen kohtaloissa, että silloin on aika päättynyt. Silloin alkaa pitkä ikuisuus.

Meidän ymmärryksemme ei sitä käsitä, että aika ei lopu. Mutta näin Jumalan sana siitä sanoo.

Ei kauheampaa asiaa voi olla kuin se, että kadotuksen vaivaan joutuu. Nimittäin tässä ajassa täytyy edetä parannukseen. Armon ajassa täytyy tehdä parannus ja se täytyy tehdä Jumalan valtakuntaa varten.

Ei omilla ehdoilla kristillisyyttä. Ei omilla ehdoilla eletä Jumalan valtakunnan sisällä. Vaan me elämme entisten pyhien askelissa. Parannus täytyy tehdä täällä.

Ja koko tämän elämäherran Jeesuksen ajallinen työ oli sitä, että hän kulki kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin ja saarnasi evankeliumia: 'Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin.'

Hyvin yksinkertainen. Ei tarvinnut lähteä ristiin uurtelemaan, että ehkä tästä joskus kunnon kristitty tulee muutaman vuoden tässä jotain harrastaa.

Vaan silloin kun hyvän paimenen ääni kuuluu ja haluaa tehdä parannuksen synneistään, katua niitä ja kuulla hyvän paimenen äänen, että ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Saat lähteä seuraamaan elämäherran Jeesusta ja hänen kallista Jumalan lasten joukkoa. Sinulla on nimi. Sinä olet Jumalan lapsi.

Näin yksinkertainen on tämä parannuksen teko ja saarnan uskominen. Silloin tämä kadotuksen vaiva ei koske sinua enää.

Ja tällä tavalla myös sinne netin äärelle tämä hyvän paimenen ääni kuuluu. Kutsuva ääni sisälle Jumalan valtakuntaan: 'Tule ja omista tämä evankeliumi omalle sydämellesi ja usko Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.'

Tämä on lasten kaltaista uskoa, yksinkertaista.

Ja Jumalan sana sanoo siitäkin, että kun ihmiset eivät oppineet viisaan kautta tuntemaan Jumalaa, niin hän rupesi saarnaamaan tällaista tyhmää saarnaa.

Se on varmaan niin, että kun tätä saarnaa kuunnellaan, niin se tuntuu tästä maailman menosta hyvin tyhmälle. Mutta niin, se on Jumala tämän säätänyt tänne armon aikaan.

Ja hän huusi sanoen: 'Isä Abraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa päähän vettä ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minun on kova tuska tässä liekissä.'

Tämä on sitä kadotuksen vaivan todellisuutta.

Aika pienellä rikas mies olisi selvinnyt, jos Lasarus olisi tullut pientä vesitilkkaa sormenpäässään näille tarjoamaan.

Se on se kadotuksen vaivan katkera tulimeri siellä, mistä Ilmestyskirjakin kertoo meille hyvin vahvasti.

Siellä ovat ne kaikki, jotka ovat Jumalan sanan ylenkatsoneet ja siihen sielunvihollisen valheeseen lähteneet mukaan.

Muistamme aina, kun sielunvihollinen yrittää viekotella Jumalan lapsia pois tästä kaidalta tieltä, niin aina hänellä on se valheen saarna ensimmäisenä: 'Onko todella Jumala niin ja onko se näin ja noin?'

Ja hän ei osaa muuta puhua kuin valhetta, koska totuutta hänessä ei ole yhtään.

On sen takia hyvä, että me kuuntelemme Jumalan sanaa ja hyviä neuvoja. Ne voivat olla, että ne tuntuvat joskus ylimitoitetuilta meidän elämäämme tai sellaisilta, että meidän on vaikeaa niitä ottaa vastaan.

Mutta toivottavasti saisit sitä silmävoidetta, että jaksaisit kuunnella hyviä neuvoja.

Koska kaikki ne neuvot, mitä me saamme tässä armon ajassa, ovat tähdätty siihen, että me kerran kostuisimme täältä ajan vaivoista taivaan kotiin ja kunniaan.

Se on kaikkien neuvojen, opetusten ja jopa nuhteen tarkoitus.

Jatkahan kuunnella.

Mutta Abraham sanoi: 'Poikani, muista, että eläessäsi sait hyvää ja Lasarus samoin sai pahaa. Mutta nyt täällä saa lohdutusta, sinä kärsit taas tuskaa.'

Niin.

Kadotuksen vaiva on sellainen vaiva, että siellä ei ole lohdutusta.

Joku on sanonut, että on siellä ainakin hyviä kavereita. Voi olla.

Mutta siellä tuskan liekissä niin varmasti ne keskustelut eivät ole kovin rakentavia.

Ja kun me ymmärrämme jo täällä ajassa, kun me saamme lohdutusta Jumalan sanasta ja Jumalan sananeuvoista, ja kun me ajattelemme sitä tuskaa ja vaivaa siellä kadotuksessa, niin siellä ei ole mitään lohdutusta.

Ei minkäänlaista.

Siellä ei ole Jumalaa.

Ja tästä muistutetaan vielä tätä, vaikka kauniisti tässä puhutellaan, että 'Poikani, eläessäsi sait hyvää.'

Ja Lasarus joutui kohtaamaan sen pahan ja ikävän.

Mutta joskus on mielenkiintoista, että nämä entiset pyhät ovat jotenkin sanoneet hauskastikin, että tämä pienen viipymisen aika, minkä me täällä ajan rajallisessa syntyisen maan syrjällä ollaan, niin tämä voi seistä vaikka päällään.

Tämä on semmoinen pilke silmäkulmassa sanottu, mutta että saisimme ymmärtää, että näin se vaan kerta kaikkiaan on.

Että jos kysyt joltain jo iäkkäältä, että miltä se tuntuu, niin kyllähän äkkiä sanoo, että kyllä tämä aika on mennyt niin äkkiä, että ei perässä pysy.

Tällaista se on tämä ajan kulku.

Ja kaiken tämän lisäksi meidän välillämme ja teidän välillä on vahvistettu suuri juopa, niin että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.

Jos en ihan väärin muista, niin apokryfikirjoissa kerrotaan tästä ja avataan tätä kadotuksen vaivaa, että sieltä kadotuksen vaivasta näkee sinne jumalaiset joukkoon.

Ja sanotaan, että siellä ne ovat ne, joita me pilkkasimme ja pidimme tyhminä.

Mutta sieltä kadotuksen vaivasta ei voi mennä sen juovan, jonka Jumala on asettanut sinne taivaan ihanuuteen, eikä toistepäin.

Ja kukapa sinne haluaisi, kun on päässyt perille.

Ja siitäkin on sanottu, että kun me täältä ajan rajallisesta siirrymme sinne kunnian taivaaseen, niin emme muista enää, että olemme olleet sodassa.

Rita Sionen laulujakin sanoo, että emme enää muista, että olemme sodassa.

Tällä tavalla ihmeellisesti Jumala on sen järjestänyt siinä, kun päästään kunnian taivaaseen. Siellä meillä on hyvä olla.

Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetä hänet isäni taloon. Siellä minulla on viisi veljeä todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'

Nyt rikkaalta mieheltä on tunto auennut. Kadotuksen vaivassa on tunto auennut, että siellähän on niitä armon ajassa niitä lihallisia veljiä, että pitäisi kiirehtiä lähteä puhuttelemaan niitä, että tehkää parannus.

Mutta Abraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä.'

Tällä tavalla Jumala on tämän säätänyt, että täällä armon ajassa saarnataan evankeliumia aivan sieltä pikku pojasta ja tytöstä ihan siihen iälliseen asti.

Jokaisella on päästön avaimet, evankeliumin avaimet, ja se on käsittämätön lahja ja armo täällä ajassa.

Jokaisella meillä on päästön avaimet ja me saamme niitä runsaasti käyttää ja iloitsemme siitä, että me saamme laittaa synnin pois.

Synnin pois tässä armon ajassa.

Ja mikä se on ihmeellisempää, kun itsekin muistaa, että on joutunut synteihin ja saa laittaa ripissä ne pois.

Kuinka hyvältä tuntuu, kun saa kuulla sen päästön sanan.

Se on se vanhurskaiden puku, joka siellä ahtaassa kangaspuissa elämäherran Jeesus kutoi, niin se on taas puhdas.

Ja on hyvä vaeltaa veljen ja sisarten kanssa varmoilla teillä.

Kun on vielä niin, että me todellakin joudumme täällä ajatuksen ja teon synteihin, niin aina kuuluu hyvän paimenen ääni. Aina.

Ja se onkin ihmeellistä.

Me emme oikein ymmärrä sitä, että kun Jumala on sen säätänyt näin, niin se on hyvä meille kaikille.

Niin hän sanoi: 'Ei, isä Abraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.'

Mutta Abraham sanoi heille: 'Jos he eivät usko ja kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.'

Tällainen on tämä rationaalinen, sielunvihollisen pimittämä ihmisluonto.

Tuntuu hurjalle, että kuoleestakin joku voisi nousta ja ruveta puhuttelemaan, mutta Jumalan sana meille vaan sanoo, että eivät he usko.

Mutta sinulle, veljeni ja sisareni, jotka uskot, kilvoittelet tällä kaidalla tiellä ja haluat tämän matkapuvun pitää puhtaana, niin sinulle kuuluu hyvän paimenen ääni, että saat uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki syntisi anteeksi ja saat olla siunattu ja turvassa.

Tällä tavalla, kun me kilvoittelemme täällä ajassa, niin me pääsemme kerran kotiin, taivaan kunniaan.

Jeesuksen nimessä ja veressä, syntisi anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä.

Syntisi anteeksi.

Ja täällä on näitä nuoria. Monesti varmaan siellä kouluelämässä, eturintamassa, joudutte kohtaamaan sitä maailman pilkkaa, niin te saatte jäädä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki syntisi anteeksi.

Ja myös te isät ja isät. Joskus ajattelen sitä kasvatusvastuuta tässä ajassa. Ihan rukouksen mielellä, että taivaan Isä antaisi teille sitä viisautta ja ymmärrystä tähän kasvatustehtävään.

Se on erittäin haastavaa. Mutta luotetaan siihen Jumalan sanaan, että hän antaa joka päivälle sen voiman ja ymmärryksen.

Ja me vaan saamme keskustella tästä kasvatusasiasta keskenämme ja että olette ottaneet nämä taivaan taimet vastaan ja haluatte kasvattaa niitä Jumalan sanan mukaan.

Uskokaa tekin Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki anteeksi. Olkaa siunattuja turvassa.

Ja myös te iäkkäät, niin uskokaa Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki anteeksi. Olkaa siunattuja turvassa.

Ja myös sinä, veljeni ja sisareni laitemaiseen tuntoihin. Saat uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki syntisi anteeksi.

Tällä tavalla kilvoittelemme. Pääsemme kerran sinne taivaan kotiin ja kunniaan.

Ja vielä ihan tähän loppuun haluan vielä kutsua sinua, joka olet Jumalan valtakunnan ulkopuolella tähän armon valtakuntaan ja Jeesuksen sanalla, että usko evankeliumia, tee parannus, saat uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki anteeksi.

Ja saat lähteä seuraamaan tätä Jumalan lasten joukkoa. Se on ihmeellinen joukko, ja sitä ei näe kuin täältä sisäpuolelta, kuinka kallis ja kaunis tämä Jumalan valtakunta on, kaikki ne aarteenansa.

Ja Jeesuksen nimeen, aamen.

Ja omallekin kohdallekin kysyä, että saanko minäkin jäädä uskomaan syntini anteeksi. Tahtoon yhdessä uskoa teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen, aamen.

Vielä me pistämme kädet ristiin ja hiljennymme tähän Herran siunaukseen.

Herra, siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.

Herra, kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.

Herra, kirkastakoon kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.